homoparien siunaaminen, vol. 756 (erotettu hjuhlaketjusta)

[karjalaisenkyösti]

* Aiheen alku täällä. t. ylläpito*

Luin tuon lehtijutun.
Kuka osaa vetää oikeaa rajanveoa tässä kysymyksessä?
Minulle tulee sellainen tunne, että mitä tahansa asian suhteen kirkkossa päätettäisiin tehdä, aina tehdään väärin.
Mitkä ovat raamatulliset toimintatavat?
Jos homopareja vihitään, kuten aviopareja, oman tulkintani mukaan sellainen toiminta ei voi olla kirkon toimintaa, koska Raamatussa näyttää olevan kielteinen kanta asiaan.
Raamattu kuitenkin painottaa lähimmäisenrakkautta.
Joidenkin asioiden olemassaolo vain pitää hyäksyä, vaikka itse asioita ei hyväksyttäisikään.

Toisaalta, lähimmäisenrakkaus ei toki voi tarkoittaa sitä, että pyritään tekemään mahdollisimman monen mieli iloiseksi.

Pitäisi löytää jokin tapa, jossa olisi mukana Jumalan rakkaus mahdollisimman puhtaana, mutta samalla pysyttäisiin myös mahdollisimman hyvin raamatullisilla linjoilla.
Vaan tuntuu siltä, että joskus on rikottava joitain tiettyjä raamatullisia periaatteita vastaan jos halutaan noudattaa lähimmäisenrakkauspykälää.

Yleensäkin minusta näyttää siltä, että Raamatun arvovalta ja sen tuntemus on vähenemässä yhteiskunnassamme.
Ennustan, että jos tätä menoa jatkuu, kyseisestä kirjasta tulee jossakin vaiheessa sellainen teos, että esim. itse harrastamaani ikkunapropagandatoimintaa tai muutenkaan Raamatun tekstien julkaisemista julkisuudessa ei enää voi tehdä. Jokainen joutuu lukemaan kyseistä teostaan kotona tai niihin varatuissa tiloissa.

[mies valaan vatsasta]

Kuka osaa vetää oikeaa rajanveoa tässä kysymyksessä?
Minulle tulee sellainen tunne, että mitä tahansa asian suhteen kirkkossa päätettäisiin tehdä, aina tehdään väärin.
Mitkä ovat raamatulliset toimintatavat?
Jos homopareja vihitään, kuten aviopareja, oman tulkintani mukaan sellainen toiminta ei voi olla kirkon toimintaa, koska Raamatussa näyttää olevan kielteinen kanta asiaan.

Raamattu kuitenkin painottaa lähimmäisenrakkautta.
Joidenkin asioiden olemassaolo vain pitää hyäksyä, vaikka itse asioita ei hyväksyttäisikään.

Eikös Augustinus aikoinaan sanonut, että on asia, jota opetetaan, asia, jota suvaitaan, ja asia, jota on pakko sietää.

En ymmärrä miksi homoseksuaalit pitäisi siunata avioliittoon. Toisaalta, moni ei ymmärrä, miksi ei. Urpo Karjalainen sanoi saarnassaan Aholansaaren viimesitelyleirillä, että kirkon pitäisi siunata, lähimmäisen rakkauden nimessä.

Mutta eikä avioliitto ole selkeästi instituutio miehen ja naisen välillä? Miten silloin homoavioliitto olisi mahdollinen? Eikö kenet tahansa voi siunata, ja nykyään minkä tahansa, mutta pitäkö sitä silloin kutsua avioliitoksi?

Juhlilla oli tavallaan hienoa, että seksuaalivähemmistöt toivotettiin tervetulleiksi. Kuitenkin tapa oli hiukan outo. Melkein kuin olisi sormella osoitettu: " Katsokaa, nämä ovat erillaisia kuin me, mutta me sallimme heidän kokoontua täällä." Näytelmää? Hurskastelua?

Toisaalta, lähimmäisenrakkaus ei toki voi tarkoittaa sitä, että pyritään tekemään mahdollisimman monen mieli iloiseksi.

Miksi sitten kirkossa ja herättäjässäkin näin näyttää nykyään olevan? Kaikki pitää sallia lähimmäisenrakkauden nimissä. Kaupallistetaan kaikki. Välillä tuntuu melkein ironiselta, kun ihmise ostavat kahdella kympillä paitoja, joissa lukee "murra valta mammonan".

Ja ei enää uskalleta sanoa asiota, niin kuin ne ovat. Hyvin mielstäni eräs nainen puhui, kun sanoi suoraan lepopäivän pyhittämisestä.

Mutta voinhan olla tunkematta itseäni kaiken maailman oheistoimintaan juhlilla...

[Salis]

Jipun konsertti oli kerrassaan mainio. Ja ensivuonnahan ollaan taas tuttujen ja perinteisempien juhlaesiintyjien parissa. Itse vähän aluksi ihmettelin miksi tämän kaltainen esiintyjä on halunnut tulla juhlille esiintymään. Mutta miksei?

Surullisena olen seurannut kirkon kompastelua ensin naispappeuden kanssa ja nyt homoliittojen. Onneksi H-Y on ottanut suvaitsevamman kannan asiaan. Oma näkemykseni kun on, etteivät nämä asiat ole valintakysymyksiä. On surullista katsoa, kuinka instituutio, jonka tarkoitus on edistää lähimmäisenrakkauden toteutumista ihmisten elämässä epäonnistuu jatkuvasti.

No ...anyway seuroissa oli ainakin yksi tuttu homopari, jotka ovat eläneet pitkään avoliitossa. Vihkimistäkin ovat miettineet, kun on pappi ystävänä.

[llwyd]

Kirkkohan on historiansa aikana lähinnä tukenut äärimmäisen epäoikeudenmukaisia ja mielivaltaisia olemassaolevia valtarakenteita. Valta ja vallankäyttö on ollut kristillisen kirkon ytimessä, heti siitä saakka, kun niskan päälle Rooman valtakunnassa päästiin - alkukristillinen vaatimattomuus ei tälle mahtavalle ruhtinaskirkolle enää sen koommin kelvannut. Tätä ei kauheasti muistella vaan ajatellaan puhdasoppisen ajan edustaneen todellakin puhdasta oppia. Minusta se oppi, ja etenkin sen opin maallinen, inhimillinen soveltaminen, oli erityisen tahriintunutta, erityisen epäkristillistä. Nyt kun kirkko on - onneksi - marginalisoitunut pois vallanpitäjän asemasta sille sitten vaaditaan äkillisesti "ryhtiä", kaikkien näiden ryhdittömien vuosisatojen jälkeen, niin mistä kohteesta? Täysin syyttömästä, täysin vaikutusvaltaa vailla olevasta vähemmistöryhmästä, joka ei vapaaehtoista ja ketään vahingoittamatonta olemustaan ja toimintaansa (siis lähinnä rakastamista) ole tietoisesti ja vapaasti valinnut. Tämä ryhmä meidän on sitten "kristillisyyden" nimissä tuomittava - maailmassa jossa vallitsee joka päivä räikeän rakkaudettomuuden ja itsekkyyden henki, räikeä loitontuminen kristillisistä arvoista. Kirkon pitäisi olla huutavan ääni korvessa, mutta sitä kutsutaankin kivittämään valtaa vailla olevia marginaaleissa eläviä, totaalisen viattomia ihmisryhmiä. Siinä sitä ryhtiä meille hyville, hienoille kristityille.

[PekkaV]

Kirkkohan on historiansa aikana lähinnä tukenut äärimmäisen epäoikeudenmukaisia ja mielivaltaisia olemassaolevia valtarakenteita. Tätä ei kauheasti enää muistella vaan ajatellaan puhdasoppisen ajan edustaneen todellakin puhdasta oppia. Minusta se oppi, tai sen opin maallinen, inhimillinen soveltaminen, oli erityisen tahriintunutta, erityisen epäkristillistä. Nyt kun kirkko on - onneksi - marginalisoitunut pois vallanpitäjän asemasta sille sitten vaaditaan "ryhtiä", niin mistä kohteesta? Täysin syyttömästä, täysin vaikutusvaltaa vailla olevasta vähemmistöryhmästä, joka ei vapaaehtoista ja ketään vahingoittamatonta olemustaan ja toimintaansa (siis lähinnä rakastamista) ole tietoisesti ja vapaasti valinnut. Tämä ryhmä meidän on sitten "kristillisyyden" nimissä tuomittava - maailmassa jossa vallitsee joka päivä räikeän rakkaudettomuuden ja itsekkyyden henki, räikeä loitontuminen kristillisistä arvoista. Kirkon pitäisi olla huutavan ääni korvessa, mutta sitä kutsutaankin kivittämään valtaa vailla olevia marginaaleissa eläviä, totaalisen viattomia ryhmiä. Siinä sitä ryhtiä meille hyville, hienoille kristityille.

Voi Jumalan pyssyt! Veljeni llwyd! Nyt kun olemme vahvoilla argumentaatiossamme, eikö lähdetä riskiretkelle pelastamaan karsastavia  lähimmäisiämme. Heristen nosteessa voisimme pelastaa ja selvittää samalla linttuulla jotain muutakin, mitä nyt eteen tulee - samalla vauhdilla kun nyt liikkeellä olemme, eikö.
Enivei. Leikki leikkinä. Asia on vakava. Olen kybällä sinun mukanasi.

[llwyd]

Voi Jumalan pyssyt! Veljeni llwyd! Nyt kun olemme vahvoilla argumentaatiossamme, eikö lähdetä riskiretkelle pelastamaan karsastavia  lähimmäisiämme. Heristen nosteessa voisimme pelastaa ja selvittää samalla linttuulla jotain muutakin, mitä nyt eteen tulee - samalla vauhdilla kun nyt liikkeellä olemme, eikö.
Enivei. Leikki leikkinä. Asia on vakava. Olen kybällä sinun mukanasi.

Joo, halpaahan tämä paasaaminen on, muutama minuutti näppäimistöllä ei missään tunnu. Näen vain kristinuskon totaalisena protestiliikkeenä, totaalisena poikkeuksena tässä julmassa ihmisen maailmassa, ja jotenkin aina veri rupeaa aivan pohjalaisittain kiehumaan, kun kristinuskon organisaatiot kummasti pyrkivät kuitenkin poikkeuksetta hakeutumaan sinne vallan ja epäinhimillisyyden puolelle pelikenttää (vasta viime aikoina ollaan vähän päästy eettisesti eteenpäin, kun korskea asemamme on heikentynyt). Ei ole meistä nasaretilaisen seuraajiksi, kauas ollaan jääty niistä askelista pari tuhatta vuotta sitten - tuleekohan tänne takaisin meitä koskaan hakemaan?

[PekkaV]

SV 217

1. Maailma vaivassa vaikeroi,
on murhe vieraana täällä.
Ei kukaan kuolemaa kiertää voi,
on varjo matkamme päällä.
Näin kaikki vieraat ja ystävät
vuorollaan paikkansa jättävät,
on hetki meilläkin kerran.
Armahda nyt, Herra, meitä:
Ei auta rikkaus, arvokaan,
kun täytyy tuhkaksi tulla.
Armahda nyt, Kristus, meitä.

2. Näin huutaa armoa Jumalan
me synnin orjina saamme.
Siis luokse anteeksiantajan
nyt kaikki kiiruhtakaamme.
Hän kuoli vaivassa ristinpuun,
nyt saamme Herraamme surmattuun
me katseen toivossa nostaa.
Halleluja, kiitos Luojan!
Hän voitti kuoleman kuollessaan,
hän ylös nousi, hän elää.
Halleluja, kiitos Luojan!   

3. Autuaat levossa lepäävät
odottain tuloa Herran,
he kuolon varjossa viipyvät
vain hetken kiitävän verran.
Kun heidät haudasta kutsutaan,
he käyvät juhlaansa valoisaan,
on siellä kirkkaus suuri.
Halleluja, kiitos Luojan!
Näin tiemme iäiseen elämään
käy aina kuoleman kautta.
Halleluja, kiitos Luojan!


Latinalainen (Herkko Kivekkään vapaa mukailu)

Sävel Suomalainen toisinto http://www.h-y.fi/sv/midi/nro217.mid

[karjalaisenkyösti]

Tämä ryhmä meidän on sitten "kristillisyyden" nimissä tuomittava - maailmassa jossa vallitsee joka päivä räikeän rakkaudettomuuden ja itsekkyyden henki, räikeä loitontuminen kristillisistä arvoista.

Mitä käytännön tapoja mielestäsi kristittyjen tulisi harjoittaa tätä ryhmää kohtaan niin, että toimittaisiin kristillisesti?

Eräällä tunnetulla erään vapaan suunnan keskustelufoorumilla vallitsi (varmasti tilanne ei ole muuttunut) minun tulkintani mukaan varsinainen homofobian ilmapiiri.
Kyseisen fobian liiallinen ihmettely johtaa sensurointiin ja jos ei tee parannusta ihmettelystään, niin voi tulla lyhytaikaista banniakin.
Yritin kyseenalaistaa tuota homofobiaa siellä.

Tympäännyin ja rekisteröidyin Setan keskustelufoorumille.
Ajattelin, että siellä on varmasti huomattavasti inhimillisempiä ihmisiä.
En ollut paljoa ehtinyt edes kirjoittelemaan, kun koin saavani tekstimuotoisia nyrkiniskuja kasvoihini. Vähän yllätyin.
Olivat odotukseni kait liian suuret.
Ainakin vähäksi aikaa tuli tunne, että kyseisen vähemmistön puolustaminen ei ole minun tehtäväni.

Setan porukka on varmaan saanut sen verran paljon nyrkiniskuja itse, että heillä ei ole kaikilla kykyä enää sulattaa sitä, jos joku ei-heikäläinen tulee heidän foorumilleen.
Hyvin paljon mahdollista on, että minulla oli vain huono tuuri.

[Salis]

Ei ole meistä nasaretilaisen seuraajiksi, kauas ollaan jääty niistä askelista pari tuhatta vuotta sitten - tuleekohan tänne takaisin meitä koskaan hakemaan?

Nasaretilaisen seuraaminen vaatii muutosta kaikessa: Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia. He jättivät perheensä, kotinsa ja omaisuutensa ja seurasivat Jeesusta. Kuka on tällaiseen tänään valmis???

[Teme]

Älä kysykkään, kuka oli siihen valmis ja tekikin osittain tuon mukaisesti. Tuotahan saarnataan välttämättömyytenä vaikkapa naapurissa olevassa helluntaiseurakunnassa, kuten myös monessa muussakin. Jopa kirkon piirissä sitä saarnataan. Viimeinen sekoaminen liittyi juuri yhteen kirkon sisällä olevaan herätysliikkeeseen, joka ei ollut herännäisyys. Saarnaajalle se on usein retoriikatemppu, mutta sitten on monta meitä, jotka ei tajuttu sitä vain sisäpiirivitsiksi tai löysin rantein otettavaksi. Sen jäljet sitten näkyvät. Että näin... Tuosta taustasta monet minun tekstit kumpuavat.

Teme

[karjalaisenkyösti]

Tuotahan saarnataan välttämättömyytenä vaikkapa naapurissa olevassa helluntaiseurakunnassa, kuten myös monessa muussakin.

Helluntalaisuuden lähes juurtajaksain tuntevana mielestäni helluntalaisuuden ongelmana on juuri epäluterilainen käsitys ihmisen vanhurskautumisesta.
Kirjaimen tasolla ja virallisesti se on toki yleensä aika lähellä luterilaista, mutta käytännön tasolla ja saarnoissa kuultuna se muistuttaa ehkäpä roomalaiskatolista käsitystä ihmisen vanhurskauttamisesta.
Olihan tästä roomalaiskatolisen kirjon ja helluntalaisuuden yhteneväisyyksistä menneinä vuosina jopa Ristin Voitossa pitkä koko sivun tai koko aukeaman juttu.

Ongelma mielestäni on se, että Jumalan Pyhä Laki vesitetään sille tasolle, että ihminen voi sen yrittämällään täyttää, josta johtuu se, että armokin vesittyy. Tulee sallinen epäselvä mössä, joka koostuu laista ja armosta, ja kukaan ei tiedä, missä laki loppuu aja rmo alkaa tai että mikä osa mössöä on lakia ja mikä armoa.
Évankeliumi on lähinnä jonkinlainen voima noudattaa Jumalan lakia, kuten eräs henkilö ansiokkaasti tiivisti asian.

Hyvää helluntalaisuudessa on se, että sitä saa arvostella julkisesti netissä omalla nimellään, eikä kukaan sen tähden ryhdy vainoamaan (ellei sensuuria ja jotain pientä rutinaa yms. katsota vainoksi) tai potkimaan ulos seurakunnasta. Tai ainakin minulla on ollut tällainen etuoikeus jo vuosia.

[llwyd]

Ei ole meistä nasaretilaisen seuraajiksi, kauas ollaan jääty niistä askelista pari tuhatta vuotta sitten - tuleekohan tänne takaisin meitä koskaan hakemaan?

Nasaretilaisen seuraaminen vaatii muutosta kaikessa: Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia. He jättivät perheensä, kotinsa ja omaisuutensa ja seurasivat Jeesusta. Kuka on tällaiseen tänään valmis???

Mutta kun oltaisiin edes paikallamme, odottamassa, sen sijaan että tarmolla riennettäisiin päinvastaiseen suuntaan itse lisäämään etäisyyttä. Tässä maailmassa ei kaiken jättäminen ja täydellisyyden seuraaminen ja tavoittelu ei onnistu. Mutta välillä tuntuu siltä, että epäterveellisen hyvällä omallatunnolla asiasta luovumme ja keräämme maallista hyvää ja kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä.

[Lars Mikael]

Surullisena olen seurannut kirkon kompastelua ensin naispappeuden kanssa ja nyt homoliittojen. Onneksi H-Y on ottanut suvaitsevamman kannan asiaan. Oma näkemykseni kun on, etteivät nämä asiat ole valintakysymyksiä. On surullista katsoa, kuinka instituutio, jonka tarkoitus on edistää lähimmäisenrakkauden toteutumista ihmisten elämässä epäonnistuu jatkuvasti.

Älä ole surullinen ja huolissasi, Laura. Lähimmäisenrakkauden ja suvaitsevaisuuden nimissä ajettua homoliittojen siunaamista ei kirkko enää kauan voi hidastaa toimenpiteillään. Sen hyväksyminen on jo oven takana.

En ole profeetta enkä edes profeetan oppilas, mutta olen taipuvainen ajattelemaan ja visioimaan jo seuraavaa:
Kirkko on täyttynyt häävieraista. Mendelssonin häämarssin sävelet nostattavat hääväen seisomaan. Kirkon ovella seisoo mies vierellään isänsä. Sulhaspojan rinnalta kirkon kuorista lähtee vastaan toinen mies. Isä luovuttaa poikansa keskikäytävällä toiselle miehelle. Tapahtuu parin vihkiminen ja siunaaminen avioliittoon. Sormusten luovutus ja suuteleminen. Kirkosta poistuminen riisisateineen ja onnentoivotuksineen. Hääjuhla läheisessä seurakuntakodissa. Keskilattia tyhjennetään tuoleista häävalssia varten, johon muu hääväki myös yhtyy. Hääparia odottaa vanha avoauto "just married" -teksteineen ja perään sidottuine romuineen.
Hääyö vietetään läheisen hotellin häähuoneistossa. Ystävät ovat virittäneet sängyn alle hälyttimen, joka laukaistaan kauko-ohjattuna häiritsemään juuri, kun arvellaan hääparin olevan parhaimmassa seksuaalisessa kontaktissa. Häämatka kaukaiselle saarelle.
Alkaa arki. Jossain vaiheessa päätetaan adoptoida perheeseen tyttölapsi, kuten normaali perheeseen kuuluu. Lapsi kasvaa. Muuten kaikki saattaa olla hyvin, kunnes jossain vaiheessa tyttö kysyy vanhemmiltaan: "Kun Veera  sanoi, että hänellä on äiti, missä on minun äitini?". Leikkikentällä ja päiväkodissa alkaa tytön kiusaaminen hänen erilaisen perheensä vuoksi. Hän alkaa voimakkaasti kokea itsensä erilaiseksi kuin heterovanhemmista syntynyt leikkikaveri. Kouluikäisenä se jo saavuttaa kriisin luonteen. Herkkä lapsi kärsii ilman omaa syyttään. Identiteetti on hukassa. Tytöltä puuttuu äidin malli. Myöhemmin hän rakastuu naapurin poikaan. Hän tuntee olevansa täysin erilainen kuin vanhempansa, tunne ahdistaa. Homoparin suhde päättyy avioeroon. Kriisi vain syvenee...

Laura hyvä! Olisiko Jumala sittenkin kaikessa hyvyydessään tarkoittanut ihmisen parasta, kun hän sääti miehen ja naisen välille liiton, lisääntymisvietin ja mahdollisuuden elää yhdessä perheenä?

Lars Mikael

[Teme]

Johan pomppasi. Tuo Lars Mikaelin logiikka on kyllä .. noh ... aika hauska. Olen pahoillani, että tuo perustelu lähinnä naurattaa, kun noita erilaisia selityksiä "miksi ei" on tullut kuultua ihan liian monesti.

Perustellaan kuitenkin, miksi eri sukupuolten liittoa ei saisi vihkiä kirkossa ihan samalla logiikalla. Olipa kerran Matti ja Maija. He päättivät, että he haluavat naimisiin. *Sitten kaikki normaaliin vihkimiseen kuuluvat tähän väliin.* Hääyönä Maija tuli raskaaksi ja 9kk:n päästä oli pienoinen maailmassa. Melko pian sen jälkeen Matti alkoi juopottelemaan ja hakkaamaan Maijaa. Välillä lähdettiin kirveen saattelemana ulos. Ja näin Maijan vauvasta kasvoi erilainen ja arka nuori, jota hakattiin koulussa. Sitten kun hän oli täysikäinen, tuo erilainen nuori nappasi eräänä päivänä kirveen juovuspäissään ja läimäsi pari kertaa entisiä kiusaajiaan kirveellä.

Näin ollen lopulta Jumalan olisi pitänyt huutaa, että ihmisen olisi parasta elää yksin ja kuolla sukupuuttoon tai samaa sukupuoleta olevien pitäisi elää omassa yhteisössään ja vain vuosittainen paritteluriitti saattaisi yhdeksi yöksi vastakkaiset sukupuolet yhteen.

Teme

[Lars Mikael]

Näin ollen lopulta Jumalan olisi pitänyt huutaa, että ihmisen olisi parasta elää yksin ja kuolla sukupuuttoon tai samaa sukupuoleta olevien pitäisi elää omassa yhteisössään ja vain vuosittainen paritteluriitti saattaisi yhdeksi yöksi vastakkaiset sukupuolet yhteen. Teme

Voi kun on kaukaa haettu ja jopa surkuhupaisa toteamus.