Vieläkö yksi yleisluontoinen herättäjäjuhla-aihe sopii. Kovasti kun on tehnyt mieli kysellä kuulumisia valmisteluista, muttei oikein muihin aiheisiin tuntunut istuvan. Foorumillahan on paljon talkoissa mukana olijoita. Miten siellä on sujunut?
Kuten tämän kirjoituksen ajankohdasta voi päätellä, ei mene hyvin. Nukuin kolme tuntia väsyttyäni kentän rakentamisessa. Nyt sitten pöllönä kärvistelen ja ajan aaveita ja susia. Joitakin kojumetrejä uupuu katepressun kiinnitystä. Maanantaihin verraten eilinen tiistai työstettiin pienemmällä porukalla. Miten käynee tänään? Paineita on, kun päiväisen työn jatkoksi olisi oltava illalla Aholansaari Sinfonietassa lapsenhoitajana. Eilen jouduin lähtemään ennen klo kolmen kahvia Helsingin keskustaan vauvanhoitajaksi, koska en osannut kieltäytyäkään ja keskittyä. Mihinkähän vaiheeseen työt jäivät?
Kyllä pelottaa kuinka jaksan tämän päivän. Tiedän kokemuksesta, että nämä sudenhetket ovat varjonyrkkeilyä. Mikäli entiset merkit pätevät, aamulla kaikki on toisin, optimismi huipussa; iltapäivän kuluessa virta vähenee, ja voi sitä ehtoon itsesyytösten (synnintunnon?) määrää! Kaaos! Kaikki on nuljahtanut päälaelleen. Uupuneena kompuroin kohti sänkyä, mutta herään sitten kolmen tunnin unesta pirujen - etten kirjoittaisi - hyppelyyn. Ei hymyilytä yhtään.
Miksi minun piti uhota ja lupautua! Ei sieltä voi nyt pois olla. Onneksi en joudu aivan yksin tekemään kaikkea.
Äiti Teresasta kuulin juuri, että hän o...niin, se oli aamuhartaudessa...eli täydellisessä pimeydessä uskon puuttuessa tai ainakin horjuessa, kun pelkästään hänestä otettuja kuvia katsoessa katsojan mieli rauhoittui.
Asioilla on tapana järjestyä.
Aamiaiselle haluan mennä veisaamaan aamuvirren. Jos uni jää neljäänkin tuntiin?! Miten jaksan?! Viime yönä nukuin viitisen tuntia. Stressinsietokykyni ei taida kummonen olla. Ellen saa Ylhäältä voimaa, näillä ei pitkälle pötkitä. Ihana virrenveisuu ja lohduttavat sanat odottavat kuitenkin palkintona torstaipäivän kääntyessä kohti iltaa, perjantain aattoseurojen alkaessa - tai sitten ei. Herran hallussa kaikki on.
Offtopikkina eilisen tuntoja purkaen kirjoitan vielä, että keskustelin illalla Aholansaari Sinfonietan kapellimestari Jyri Nissilän kanssa lomasuunnitelmista. Kerroin meneväni Joutsenon opistoon kirjoittamisen palaute -kurssille ja lähettäneeni vetäjälle ennakkotekstinä aforismini, jotka täälläkin ovat. Hän kysyi, milloin julkaisen ne? En hoksannut sanoa, että täältä ne ovat löydettävissä. Hänen pyydettyään niitä nähdä, lupasin lähettää sähköpostissa. Teen sen nyt vielä ja yritän sitten jatkaa unia.
