Lehtijuttu tai ei, siinä oli Korkalaisen suoria sitaatteja. Tietysti, nyt itsekin kaksi viikkoa lehtimiehen töitä kokeileeena, etä viimekädessä on toimittajasta kiinni, mitä hän lehteen laittaa. Toisaalta, jää vain vähän paha maku, jos noita asioita Korkalainen haluaa painottaa.
Toimittajathan takertuvat aina yksittäisiin kommentteihin, jotka herättävät lukijan mielenkiinnon hyvällä tai pahalla. Samuli on varmaan antanut pitkän haastattelun, josta toimittaja on halunnut poimia nuo asiat esiin. Ehkäpä juuri sen vuoksi, että ne ovat verrattain poikkeuksellisia kirkossamme. Sitäpaitsi Samuli siteeraa Simo Juntusta, jos tarkasti luit.
Mielestäni on erittäin hyvä, että kaikille annetaan tila ja mahdollisuus tulla juhlille riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta tai ylipäätään mistään ulkoisista seikoista.
Jos sinä nyt jätät juhlat väliin yhden vaivaisen lehtijutun takia, niin tulee vaan mieleen, että oletko siellä olosta koskaan nauttinutkaan? Itselläni tulee tänä vuonna olemaan 27. juhlat (ikä 27) enkä jättäisi niitä enää muuta kuin ihan force majeure väliin!
Ja mitä tulee kansanperinteisiin ja ajassa elämiseen; mielestäni herännäisyys on näitä kahta suloisesti sekaisin. Katoavaa kansanperinnettä se ei ole, paitsi tietysti jotkut asiat, mm. körttipukujen käyttö, mielikuva vakavista ja suvaitsemattomista körteistä, ym. Mutta siionin virret ja syvin ajatus uskosta ja Jumalasta elävät vuodesta toiseen. Ei minua haittaa jos kauppakeskuksista veisataan (sillä viitataan varmaan espoolaisen virteen), jos siitä löytyy muute ajatus. Tässä ko. virsi:
Espoolaisen virsi
1.
Jeesus, ristinpolkuasi
kuljit muita palvellen,
hiljaisella voimallasi
mursit kahleet ihmisten.
Murra niitä tänäänkin.
Astu teille kaupungin,
kadunkulmiin, toreillemme,
ruuhkaan kauppakeskustemme.
2.
Kiire, kilpailu ja huolet,
vaatimukset kodin, työn
lyövät selkään niin kuin nuolet,
ahdistavat läpi yön.
Hoida, Jeesus, Mestari,
haavojamme hellästi,
että kovuutemme haihtuu,
kiitosvirteen ahneus vaihtuu.
3.
Huutaa väärä elämämme
luomakunnan tuskassa,
pienet, heikot keskellämme
jäävät usein avutta.
Neuvo, Herra, meille se,
kuinka suuntaa muutamme,
mistä itsekkyyden vaivaan
löytyy rakkaus, lääke taivaan.
4.
Jeesus, sinä edellämme
kuljet tietä kuninkaan,
tahdot kulkureittejämme
hiljaa viedä oikeaan:
Luokse ristin liittymän
meille tietä näytäthän.
Siellä armo uuteen kantaa,
meidät toisillemme antaa.
Sanat Leeva Ravantti
Sävel Markku Kilpiö
(Toivottavasti ei tekijänoikeudet uhkaa. Löytyy myös osoitteesta
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=3698&Itemid=38)
Tämäkö virsi nyt oli sitten niin kamala... mielestäni ihan sv-ainesta! On hyvä, että usko ja asiat tuodaan ihmistajuisiksi eikä se ole vain kaunista sanahelinää, josta ei ymmärrä yhtään mitään. Jotkut vanhat siionin virret valitettavasti ovat sellaisia, että ne eivät kosketa millään tavalla, kun ei niiden sisältöä vain ymmärrä.
