Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 25.07.21 - klo:18:54
-
SV 26 Peura janoissansa
sävel: https://www.youtube.com/watch?v=ElVVQ7LzPtw
1. Peura janoissansa
rientää kiiruissansa
vesilähteen luo.
Niin myös sielulleni
seura Jeesukseni
virvoituksen tuo.
Haluton jos luonto on,
henki huokaa saadaksensa
sanan iloksensa.
2. Tunnontuskissani
sana Jumalani
mieltä rauhoittaa.
Löydän voiman siitä,
kun ei oma riitä
vastaan kuolemaa.
Uskoa ja toivoa,
rohkeutta, uutta mieltä
löydän aina sieltä.
3. Rinnallani kulje,
huolenpitoon sulje
heikon ristintie.
Irti käytöksestä
itsekeskeisestä
minut, Jeesus, vie.
Rukoilen ja tiedän sen,
että olet vierelläni,
tunnet elämäni.
4. Kiitos, Herra, että
virvoittavaa vettä
meille lahjoitat:
Että uskon viljaa,
vakaasti ja hiljaa
meissä kasvatat.
Näkemään ja löytämään
päästä meidät ihmeitäsi,
Herra, lähelläsi.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
-
VK 31 Ei valtaa, kultaa, loistoa
https://www.youtube.com/watch?v=Qhzm-f6r4rA
1.
Ei valtaa, kultaa, loistoa
tuo joulu lahjanaan,
vaan Luojan olkoon kunnia
ja rauha päällä maan.
Oi Herrani,
tee juhlani
nyt itsellesi iloksi!
Ei valtaa, kultaa loistavaa
vaan Luojan kunniaa.
2.
Tuo kotiin lasten riemua,
kun loistaa joulupuu.
Tuo joulun kirkas sanoma,
kun ilta tummentuu.
Ja tuntooni
suo rauhasi,
ilolla täytä uskoni.
Tuo kotiin lasten riemua
ja joulun sanoma.
3.
Jo, joulunrauha, saavu, jää
nyt joka sydämeen,
luo toivon, ilon lämmin sää
maailman kylmyyteen.
Vieraaksi saan
nyt kuninkaan,
et muutu, Herra, milloinkaan!
Jo, joulunrauha, saavu, jää,
luo toivon lämmin sää.
Zachris Topelius 1887. Suom. 1909, Niilo Rauhala 1984, 1986. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Jean Sibelius 1909.
-
http://koraali.fi/mp3/N028.mp3
V.v. k. N:o 224.
1..Ah Jesu, minua armahda! Mun täytyy
täältä erit'; Vaan kosk' ja millä ta-
valla, Se armoisas on alat'. Mult' salattu on hetki
tai, Vaan sinult' hyvin tuttava, Niin viimeinen myös
loppun'.
2. Mun ilon', riemun' sinussa On Jumalani aina,
Kanss' lepon', rauhan' vaivoissa, Sun Henkes armo
lainaa: Sill' veres vuosi edestän', Joll' puhdistit mun
synneistän' Ja taivaan iloon ostit.
3. Siis pyydän, Jesu, sinulta, Ett's hallitset ain'
mielen'! Suo käskyiss teill' mun vaeltaa, Ett' myös
sun muistoss' pidän; Suo sielun' sinuss' iloita, Kanss'
tykös aina turvata, Ja taivaass' iloo perii.
4. Viel' anon sinult' armosta, Kuin viimein' hetki
joutuu, Mult' taidoss' hyväss' rohkeesta Huojetaan
kuollon kipu: Ett' vuoteellan' täält' uskossa Pois nu-
kun makiass' rauhassa, Kanss' käsiis annan sielun'.
5. Vaan jos mun pitäis' kuoleman Maall' vie-
raall', taikk' muuss' paikass', Kautt' ruton, sodan an-
karan, Taikk' veden, taikk' muuss' vaarass'; Niin käy-
köön neuvos jälkeen se, Äl' ansion peräst' tuomitse,
Suo autuaast' mun täält' nukkuu.
6. Jos heikkoudess' armoas En oikein taida arvat':
Pois älä vedä apuas; Vaan huojenn' kovat vaivat;
Niit' älä riennä kostamaan, Kuin epätiedoss' lausu-
taan, Eik' aju oikein arvaa.
7. Kautt' kuollos, Jesu, minull' suo, Ett' käytän itsen'
kauniist', Kosk' kuollo kipiän kivun tuo, Sääst' häjyist'
hourauksist', Ett' sydän huokiast' pakahtuu, Kuin kyntti-
läinen sammuntuu, Sun kuollos muistoss' autuaass'.
8. En kuitenk' kuollon muotoa Mä etees määrät'
pyydä; Vaan sinuss' aina rippua, Ja sanastas kiinn'
pitää, Ain' Jesu elon', tiedän sen, Ett's hyvin teet
minullen, Mill' kuolloll' kutsuu tahdot.
9. Siis haltuus annan itseni, Sä tuskiss' tuotat
helpon, Sä elon', ota henkeni; Mull' kuollo kantaa voi-
ton: Mä tiedän, tuomioll' tullessa, Sä herätät mun
haudasta, Suot elon kruunun kauniin.
Bartholomäus Ringwadt, (saks.) s. 1532 † 1599.
-
SV 11 Milloin minun taivaalleni
1. Milloin minun taivaalleni
aamutähti syttynee?
Milloinka jo ilokseni
synkkä yöni päättynee?
Kaipaan korpimatkallani
uuden ajan koittavan.
Routaa on nyt rinnassani,
toivoisin sen sulavan.
2. Milloin omaatuntoani
armon Henki herättää,
milloin suurta luuloani
ahdistuksin vähentää?
Milloin minä mielestäni
ylpeästä alenen?
Luulen, että itseäni,
elämääni hallitsen.
3. Milloin minä herkeäisin
luottamasta tietoihin,
puuttuvaksi käsittäisin
parhaan ymmärryksenkin?
Milloin taivun kaikkineni
tunnustamaan pyhyyden?
Jaettu on sydämeni,
särkyvän jo toivon sen.
4. Milloin opin kärsimällä
Herran tahdon täyttämään,
ristin alle nöyrtymällä
omat juonet jättämään?
Milloin Herran kurituksen
hyvyydeksi tunnustan?
Vasta sitä opettelen.
Milloin taidon saavutan?
5. Milloin Herran kallis sana
minussakin sijaa saa
ja sen nuhde painavana
kuolleen uskon kukistaa?
Milloin saanen minä kuulla
Herran äänen kutsuvan?
Milloin kiitän riemusuulla
laupeutta Jumalan?
1. säk. Anders Odhelius (And. Odel) 1745 ja Wilhelmi Malmivaara 1890, 2.–5. säk. W. Malmivaara 1890, uud. J. Haavio 1971, SV 2016
-
K 203 Käy sydämeni temppeliin
https://www.youtube.com/watch?v=kV7xOA4gr90
1.
Käy sydämeni temppeliin,
sen avaan, Jeesukseni.
Sanalla, esimerkillä
käy opettajakseni.
Sun ristiäsi kirkasta
ja voimaa kuolemasi.
Vain sinuun anna juurtua
ja elää armostasi.
2.
Taas tahdot minut, oppilaan,
sanasi kouluun panna.
Tee minut tarkkaavaiseksi,
Marian sydän anna.
Suo hyvä osa valita
juuressa jalkojesi.
Myös anna voimaa kulkea
jäljissä askeltesi.
3.
Käyn sokeana luoksesi,
nyt aurinkona loista.
Aukaise minun silmäni,
pimeys niistä poista.
Henkesi valo sytytä,
suo sanas kynttiläksi
ja tahtoasi selitä,
tee minut näkeväksi.
4.
Nyt pyytää arka armoa,
pelkuri ystävyyttä.
Pois ethän heitä minua,
osoita lempeyttä.
Syntinen vastaan syntiä
taas etsii lääkitystä,
kylmentynyt ja penseä
rukoilee virkistystä.
5.
Näin hädässäni rukoilen,
sairaana jaloissasi:
Oi parantaja sairasten,
paranna sanallasi.
Tee minut köyhä rikkaaksi,
armosi lahjat anna.
Tee sinussa mua viisaaksi
ja neuvoillasi kanna.
6.
Tee heikko taistelija nyt
sotaasi rohkeaksi.
Tee vaeltaja väsynyt
lepoosi taipuvaksi.
Kyyhkynen arkkiin lennähtää
turviisi, Vapahtaja.
Syntinen haavoihisi jää,
on niissä rauhan maja.
7.
Vieraaksi kutsu minutkin
pitoihin pöydässäsi.
Lahjaksi anna viinisi,
ravitse leivälläsi.
Paimenen ääntä kuulemaan
totuta lammastasi
ja oppilasta kulkemaan
vain sinun seurassasi.
8.
Helmeä etsin kallista
aarteeksi sydämeni.
Se helmi olet ainoa,
Herrani, Jeesukseni.
Kaikesta auta luopumaan,
vain että voitan sinut
ja sinä, Herra, kokonaan
omaksi saisit minut.
9.
Sinua muukalaisena
ikävöin veljekseni.
Oi saanhan tulla seuraasi,
jaa sanaa evääkseni.
Armosi vahvuus, korkeus
suo, Jeesus, katokseni.
Enkelten anna varjelus,
jää itse riemukseni.
Johan Kahl 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1894. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.
-
SV 244 Herra, Herra, älä heitä
https://www.youtube.com/watch?v=cvyHx4brYrM
1. Herra, Herra, älä heitä,
kasvojasi älä peitä.
Lastasi vie korven tiellä,
niin kuin kansaasi veit siellä.
2. Pilven-, tulenpatsaitasi
vielä näytä sanastasi.
Pidä niiden tuntumassa
elämässä, kuolemassa.
3. Ravinnoksi aina anna
vaivain tiellä taivaan manna.
Anna uutta voimaa siitä,
oma voima kun ei riitä.
4. Kristus-kalliosta avaa
lähde, josta virvoittavaa
vettä janoava saisi,
juodaksensa ammentaisi.
5. Jos taas käärme purra saisi,
myrkkyhampain haavoittaisi,
pronssikäärme puuhun nosta
auttajaksi turmiosta.
6. Jordanille asti saata.
Näytä luvattua maata.
Kuolon virran poikki kanna,
pyyhi kyynel, autuus anna.
Mikko Katila 1899, uud. J. Haavio 1971, SV 2016
-
http://koraali.fi/mp3/N367.mp3
Vvk 367.
1.Päivä tykööm' pois kulkee, Yö synkiä siaan
jää: Jumalan olkoon julki Kiitos, kunnia
ijät', Joka meit' tänäpän' kätki, Ett'ei meill' pahoin käyn':
Rukoilkaam' vielä nytkin :,: Armons' sois' edespäin.
2. Tämän mailman meno On kaikki katoovainen, Ai-
noastans' Herran armo On ijät' pysyväinen; Jumalaan
itseni turvaan, Ei hän minua ylönann', Eikä myös
laske turhaan :,: Vaikk' mailmass' vihataan.
3. Sinun haltuus itseni annan, Täll' surkiall' eloll';
Ihminen verraks' pannaan Kukkaiseen kedolla, Kuin huo-
meneltain varhain Kauniist' kyll' kukoistuu, Ehtoon'
sitt' raukee turhaan :,: Kuin heinä lakastuu.
4. Anteeks' ann' rakas Herra, Syntin' ja rikoksen',
Joita tein monin kerran, Sinult' armoo rukoilen! Jos
sinä siis tahdot soimata Syntin' ja vääryyten', Kuhun
sitt' mahdan turvat' :,: Kuoleman tiedän ansainneen'.
5. Armos lain', Herra hurskas, Poikas kautt' Kris-
tuksen, Tee minua synnist' puhtaaks', Ann' Henkes tur-
vaksen', Joka minua johdattaisi, Tiell' oikiall' ojetais',
Niin ett' en horjahtaisi :,: Enk' olis' armoas paits'.
6. Sielun', ruumiin', kuins luonut, Kanss' kaiken
tavaran', Jotkas minull' olet suonut, Taloni myös an-
nan Sinun käsiis, haltuus, huomaas, Varjel' ne va-
hingost'; Korjaa minua viimein suojaas :,: Kosk' eriin
täst' surun laaksost'.
Paul Oderborn, (saks.) s. n.1556 † 1604.
-
SV 240 Maailmassa, alla vainon
1. Maailmassa, alla vainon,
alla raskaan ristin painon
Herran kansa vaeltaa.
Paholaisen houkutukset,
ihmislapsen lankeemukset
matkalaista rasittaa.
2. Usein vaihtuu päivä yöksi,
into toivottoman työksi.
Tie on ahdas, uuvuttaa.
Peittyy kulkijalta armo,
painuu maahan usko, tarmo
suurten epäilysten taa.
3. Sellaisia aprikoiva,
poluillansa kompuroiva
unohtaa voi totuuden,
että viitat tiellä taivaan
osoittavat aina vaivaan.
Herrammekin koki sen.
4. Hänkin uupui ristin alle,
matkallansa Golgatalle
kyyneleitä vuodatti.
Piikki joka askeleella
raastoi ristintaipaleella,
pyhää jalkaa haavoitti.
5. Mutta muista, Jeesus voitti.
Päivä jälleen yöstä koitti.
Sydämeesi kätke se.
Katso Herraan tuskan alta.
Hänellä on voima, valta
kantaa sinut perille.
Mikko Katila 1912, uud. J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015
-
Uutta virttä nyt laulaa sydän - Anders Pelo https://www.youtube.com/watch?v=ER_3nwCyACI
Uutta virttä nyt laulaa sydän sielu riemuissaan. Suuri syy on kiitokseen synnit anteeksi kun sain.
Herraa ylistää tahdon Herraa ainoastaan. Kuuli heikon huudon riensi auttamaan.
Paljon kulutin aikaa elämääni etsien. Jotain puuttui syömmestäin kunnes löysin Jeesuksen!
Herraa ylistää tahdon Herraa ainoastaan. Kuuli heikon huudon riensi auttamaan.
Huomispäivää en pelkää katson yksin Kristukseen. Hän on turva ikuinen, huolet vaihtuu kiitokseen!
Herraa ylistää tahdon Herraa ainoastaan. Kuuli heikon huudon riensi auttamaan.
säv. Konsta Jylhä, san. Seppo Järvinen
-
VK 592 Mua läsnäolostasi
1.
Mua läsnäolostasi,
oi Jeesus, vakuuta,
niin tietä kulkeissani
kuin kodin rauhassa.
Työssä ja levossa
sä tule turvakseni.
Puhdista sydämeni,
se rauhaas johdata.
2.
Sun päiväs saapumista
sinulta rukoilen
ja aikaa onnellista,
sä toivo kansojen.
Lähemmäs toisiaan
pois veljesvihan alta
tuo kansat kaikkialta.
Suo rauha maailmaan.
Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Toisinto Pieksämäeltä.
-
Tahdotko vapaaksi synneistäsi? https://www.youtube.com/watch?v=oq7TculyP_Q
-
Tahdotko vapaaksi synneistäsi? https://www.youtube.com/watch?v=oq7TculyP_Q
Tämä foorumi toimii herännäisyyden hengessä, mitä tämä ei ole.
-
Tämä foorumi toimii herännäisyyden hengessä, mitä tämä ei ole.
Hengellinen musiikkimakuni on Siionin Virret, olipa kyse vanhoista tai uusista. Niin minäkin olisin sitä mieltä, että tämä musiikki ei ole "herännäisyyden hengessä." Kirjoittaja on ehkä huomannut, että Siionin Virsien kääntäminen on huonossa huudossa tässä herännæisyyden hengessä ja yrittänyt tarjota jotakin muuta, joka muistuttaa enemmän sitä maallista musiikkia, jota täällä suurella innolla harrastetaan ja joskus jopa ilveillen tarjotaan Malmivaaran Virsien kääntäjälle pilkkaamismielessä.
On hyvä, jos tällä foorumilla on opittu lopultakin sanomaan "Tämä foorumi toimii herännäisyyden hengessä, mitä tämä ei ole." Se olisi ollut sopiva lause nähdä jo viime syksyllä, kun ruvettiin pahoittamaan Siionin Virsien kääntäjän mieltä kaikenlaisilla "kuvottavilla" lauseilla. Siis täällä on edistystä, vaikka liian myöhää minun kohdaltani.
Tai en tiedä, onko edistystä, jos tämä lause viittaa muuhun, kuin Malmivaaran Siionin Virsien kääntämiseen.
-
VK 310 Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on
https://www.youtube.com/watch?v=dyqxEq_ZUzg
1.
Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taisteluun vie,
meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan
käymme taistelemaan.
Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi.
2.
Vihamies kuka voittaisi sankarin sen,
kuka voittaisi Golgatan Herran?
Taisteluissa hän linna on turvallinen,
hän on voittanut saatanan kerran.
Jos me joudummekin
syvihin vesihin
ratki keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.
3.
Ota kuoleman vallan jo taitettu on
ja on riistetty helvetin voitto.
Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton,
jo on valjennut autuuden koitto.
Hänen kunniataan,
hänen kirkkauttaan
me nyt kiittäen veisaelkaamme.
Meille voiton hän toi,
lunastuksensa soi,
hänen kauttaan me autuuden saamme.
4.
Vaikka syntimme nousevat kauhistamaan,
kadotukseen ne meitä ei saata.
Mereen Jeesus jo heitti ne pohjattomaan,
hänen armonsa voisiko laata!
Meille puhtauden,
levon, lohdutuksen,
pyhityksen hän suo veressänsä.
Kun me armahtajaan
tähän luotamme vaan,
meitä varjelee hän kädellänsä.
5.
Siis te Jeesuksen ystävät armoitetut,
kaikki uskossa vaeltakaatte.
Luja toivonne olkoon, te ahdistetut,
vaikka kiusoja, vaivoja saatte.
Teillä auttaja on,
apu ahdinkohon
tätä tietänne kulkiessanne.
Hän on armollinen,
hän on uskollinen.
Pysykää yhä Jeesuksessanne.
6.
Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan,
Pyhä Henkensä auttaa jo meitä.
Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan,
meitä Herra ei nukkumaan heitä.
Kun me uuvumme niin,
ettei rukouksiin
eikä valvomiseen ole voimaa,
hän on puolustaja,
esirukoilija
eikä heikkoja, huonoja soimaa.
7.
Isä Poikansa ihmisten veljeksi toi,
Poika saanut on taitavan kielen.
Yhä murheemme riemuksi muuttaa hän voi,
luoda heikkoihin rohkean mielen.
Ja hän uupuville,
tiellä vaipuville
Pyhän Henkensä lahjaksi suopi.
Heitä uudistamaan,
heitä vahvistamaan
pyhän armonsa, voimansa tuopi.
8.
Tule, Herramme, meitä nyt vahvistamaan,
tule, virvoita voimalla taivaan.
Sinun tietäsi taivuta vaeltamaan,
täällä suostumaan ristiin ja vaivaan.
Tue uskoamme,
tue toivoamme,
pidä sielumme tallella aina.
Kuule huutoamme,
sinä auttajamme,
kuvas kirkkaana sieluumme paina.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Lapualta.
-
Tahdotko vapaaksi synneistäsi? https://www.youtube.com/watch?v=oq7TculyP_Q
Veri- ja haavamystiikka on vanhaa herrnhutilaista perinnettä, mutta herännäisyys ei ole käsitellyt sitä tällälailla voitonriemuisena, vaan hartaan kunnioituksen valtaamana.
Kiitos sull' olkohon,
Karitsa, vaivais tähden!
Nyt sydämestäin lähden
Kiittämään Jumalaa
Ristillä riippuvaa.
Syntinen suuri olen,
Kuitenkin tykös tulen.
Sydäntän' penseää
Suo veres virkistää!
Kun synti sitä kaivaa,
Jeesuksen katson vaivaa
Ja hänen haavojaan,
Niin kohta levon saan.
Malmivaaran Siion 53:4
-
Hengellinen musiikkimakuni on Siionin Virret, olipa kyse vanhoista tai uusista. Niin minäkin olisin sitä mieltä, että tämä musiikki ei ole "herännäisyyden hengessä." Kirjoittaja on ehkä huomannut, että Siionin Virsien kääntäminen on huonossa huudossa tässä herännæisyyden hengessä ja yrittänyt tarjota jotakin muuta, joka muistuttaa enemmän sitä maallista musiikkia, jota täällä suurella innolla harrastetaan ja joskus jopa ilveillen tarjotaan Malmivaaran Virsien kääntäjälle pilkkaamismielessä.
On hyvä, jos tällä foorumilla on opittu lopultakin sanomaan "Tämä foorumi toimii herännäisyyden hengessä, mitä tämä ei ole." Se olisi ollut sopiva lause nähdä jo viime syksyllä, kun ruvettiin pahoittamaan Siionin Virsien kääntäjän mieltä kaikenlaisilla "kuvottavilla" lauseilla. Siis täällä on edistystä, vaikka liian myöhää minun kohdaltani.
Tai en tiedä, onko edistystä, jos tämä lause viittaa muuhun, kuin Malmivaaran Siionin Virsien kääntämiseen.
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
-
Iltahautaudet jatkuvat hartaina, jos ei tarvitse enää lukea mitään Malmivaaran Siionin Virsistä englanniksi. Pyydän kohteliaasti, että käännökseni Malmivaaran Siionin Virsistä poistetaan tästä foorumista.
-
Tämä foorumi toimii herännäisyyden hengessä, mitä tämä ei ole.
Tämän foorumin heränneen tumman ystäväkansan herännäisyyden henki, jos sitä on edes olemassakaan, on seurausta Jumalan työstä. :eusa_pray:
-
Vvk 52 http://koraali.fi/mp3/N051.mp3
1.Linna luja on Jumala, Meidän myös vahva
vuori, Sotaherra kyll' kamala, Tuki, turva
ja muuri, Vastaan vainollisii Ja murhamiehii, Kuin
surkiaan surmaan Ja juuri julmaan, Meit' vetävät
vanhoi ja nuorii.
2. Että me olem' itsestäm' Sangen häijyt ja hei-
kot, Siihen siis linnaan turvatkaam', Jota piilevät pei-
kot. Nimi sen Jesus, Niin on myös Kristus, Herra Seba-
ot, Kuin synnit pois ott', Jonka käsiss' voitto seisoo.
3. Pirut ilmass' ja perkeleet Pankoon paksult' kuin
sääksee, Kyll' Jesus meitä varjelee, Ja paulat poijes
syöksee. He ympär' käyvät, Kuin jalopeurat, Aiko-
vat aina Meit' alaspainaa; Vaan Herra heitä estää.
4. Jos Jumala taas sen sallii, Ett' piru ruumiin
tappaa, Riisuu myös pois kalut kalliit, Ja riistat rik-
kaat nappaa. Ottakoon vapaast', Ei hän sielua tapa,
Sen Kristus osti, Elämään lunasti, Ei näkemään kuo-
leman kuoppaa.
5. Kunnia olkoon Isälle, Joka on kaikkein Luoja!
Kunnia Pyhäll' Pojalle, Joka on Lunastaja! Niin Py-
hän Hengen Kunnia semmenk', Vastaan vainoja Su-
loinen suoja, Hän on myös Lohduttaja.
Lutherin tekstistä mukaellut
Petrus Henrici Melartopaeus? s. n.1540 † 1610.
-
SV 97 Rakas Herra, avun saavat
https://www.youtube.com/watch?v=XG0XPjKJm4s
1. Rakas Herra, avun saavat
kaikki sinuun turvaavat.
Pedon lyömät syvät haavat
sinä, Paimen, parannat.
2. Hoidat kaikki ruhjeet, vammat,
janoista käyt juottamaan.
Jäljelle myös jääneet, rammat,
kuulee armahtajastaan.
3. Nostat paimenkäsin niitä
kuolemasta elämään.
Särkyisipä sydän siitä
armotyöstä kiittämään.
4. Maailmaan kun mieltyneitä
herättelet valvomaan,
rakas Herra, ohjaa meitä
lahjoistasi jakamaan.
5. Ehtoon kerran joutuessa
lauman yhteen kokoat.
Iäisyyden auetessa
levon meille lahjoitat.
Antti Pukkila 1925, uud. J. Haavio 1971, J. Löytty 2015
-
SV 119 Luo Jeesuksen me riennämme
1. Luo Jeesuksen me riennämme
voimattomuudessamme
ja tunnustamme hänelle
tien väärän kulkemamme.
Nyt pyydämmekin: virvoita
uudestaan Hengen voimalla,
ja neuvo, johda aina.
2. Kun hitaus ja ylpeys
jäytävät sieluamme,
ja ahdistus ja epäilys
näin ovat kiusanamme,
niin silmät luomme Jeesukseen,
muistamme hänen kärsineen
pitkänäperjantaina.
3. Nyt, Jeesus, sinuun uskomme,
armosi aina kestää,
suot turvan turvattomalle,
voit kiusaukset estää.
Jos vihollinen hirmuinen
saa meidät ansaan syntien,
sen mahti alas paina.
4. Kun, Jeesus, kuljet matkassa,
niin pelkomieli haihtuu,
masennus, huoli kalvava
iloiseen toivoon vaihtuu.
Siis oma sauva murtukoon.
Nojaamme ristin sovintoon,
kuljemme voitokkaina.
5. Siis kiitos Vapahtajamme,
kun autoit turman tieltä,
toit voiman voimattomalle
ja puhuit rauhan kieltä.
Kun matkan vaiva taakse jää,
suo meidän virsi virittää
taivaassa autuaina.
Arkkivirsi 1827, uud. W Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
Vvk 223 http://koraali.fi/mp3/N227.mp3
1..Ah Jumala! tänn' katsahda, Kuink' mail-
mass' käydä mahtaa; Tääll' joukkoa, kuin
tunnustaa Sanas, ei kärsiä taita. Se köyhyydess' ja
nöyryydess' Ain' välttää synnin vikoi, Vaan Turkki
tääll' ja Juuti viel', Kanss' paavi istuu isoin.
2. Tain saatanan sen kavalan, O Kriste! julmuus
saattaa, Kuin valheellans' ja murhallans' Sun lau-
mas tahtoo kaataa; Siis tahtoans' kautt' palvelians'
Hän viekkaast' edes pyytää, Vaan sun sanas, se au-
tuas, Juur' vähän sian löytää.
3. Tain Noah myös, se hurskas mies, Sai arkiss' to-
deks' tuta, Kuin aalloilta ankaroilta Ajeltiin vahingotta,
Pirun juonest' sen esteheks' On tuuli, vesi, ilma; Vaan
varjellaan se kuitenk' ain', Ett' Herrall' ompi voima.
4. Niin Jesus Krist', hän vissist' its', Ehk' näkyy
nukkuneeksi, On kuitenk' ain' juur' valvovan', Omil-
lens' avuks' ehtii, Ett' ajallans' hän apuns' kanss',
Juur' kauniist' kaikilt' nähdään; Vaan perkele, se ilkiä,
Kanss' joukkons' joutuu häpiään.
5. Niin kuohuu kyll' mielell' tylyll', Tät' laivaa
vastaan meri, Sä draaki suur' ja julma juur', Kuin
sovaiset sen retkii, Sä antikrist', kuin petoksist' Ja mur-
hast' olet täynnäns'; Vaan tiedä kanss' ett' omians'
Its' Herra auttaa päänäns'.
6. Se Herra voi, kuin kaikki loi, Ratk' rajuiss' rau-
han tuottaa: Ei sit' laivaa vaara vaivaa, Jonk' Herra
turviins' ottaa. Its' Herra täss' on aina läss', Kuin
myrskyt, aallot toki Voi hillitä kädellänsä, Ken voi
hänt' vastaan sotii?
7. Jo päivän suo, yöll' lopun tuo Meill' kirkas
tai kointähti, Jo nähdä saam' sen sataman, Kunn' laiva
levoll' ehtii; Taivaan ilon Herra suokoon, Sen sata-
maan meit' saata! Niin rukoilem', tul' avuksem', Ah
Herra meitä muista!
Nathan Chytraeus, (saks.) s. 1543 † 1598.
-
VK 978 Te autuaat, te murheelliset maan
1.
Te autuaat,
te murheelliset maan,
te, joita kiusataan
ja vainotaan,
te päänne nostaa saatte,
te valtakunnan jaatte.
Se kaipaaville hiljaa
avataan.
2.
Se saapunut
on luokse heikkojen
ja luokse köyhien
ja sairaiden.
Sen valtakunnan Herran
tie ristille vei kerran.
Hän pienimmille antaa
armoaan.
3.
On polku sen
maan yksinkertaisten
ja lapsenmielisten
ja hiljaisten.
Se kasvaa sorron alta,
ei mahtavinkaan valta
sen aarteita voi löytää
milloinkaan.
4.
Se versoaa
kuin ruoho keväinen,
se maa on lapsien
ja laulujen.
Se luottaa toivon voimaan,
saa kuolleet kielet soimaan.
Se kaikkialle kantaa
tuoksuaan.
5.
Se kätkettiin
näin saviastiaan.
Se lannistua ei
voi milloinkaan.
Sen Herra arvoon nosti
ja kuolemallaan osti.
Ei meiltä sitä ryöstä
vahvinkaan.
Anna-Mari Kaskinen 2000, 2014. | Sävelmä: Pekka Kosonen 2014.
-
SV 56 Ah, armon Herra suloinen
https://www.youtube.com/watch?v=LtgjvHuRruE
1. Ah, armon Herra suloinen,
nyt kuule huutoani,
kun kumarrun ja huokailen
ja puhun puutteistani.
Näin hätäni taas pakotti
kerjäämään helmoissasi,
pyytämään armoasi.
2. Kulkija olin huoleton,
en vaaraa nähnyt tiellä.
Mahdoton tilanteeni on,
en sitä enää kiellä.
Sokeana en kulkea
nyt osaa avuttasi,
vaan eksyn polultasi.
3. Kun järjeltäni neuvon sain
taas nousta ylemmäksi
Siinailla, vuoriteillä lain,
tie muuttui hämäräksi.
Murehtien nyt havaitsen,
taas olen eksyksissä.
En oikein tiedä, missä.
4. Vaan viimein Pyhä Henkesi
paljasti sydämeni
ja näytti turmelukseni,
löi maahan pyhyyteni.
Nyt kauhistun ja masennun
vilppiä elämäni
ja pahaa sydäntäni.
5. Edessäsi, oi Jumala,
alasti seison tässä
näin huonona ja kurjana
rauhaasi etsimässä.
Nyt vaateta ja ojenna
kätesi, nosta, kanna,
taivaasta toivo anna.
6. En osaa oikein rukoilla,
uupumus minut voittaa,
vaan saanhan silti huokaista:
armosi anna koittaa.
On voittoni, jos luoksesi
lopulta minut päästät
ja tuomiolta säästät.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Löytty 2015
-
VK 748 Jeesus, meidän perheestä
1.
Jeesus, meidän perheestä
tänään tahdon kiittää.
Moni muisto lämpöinen
meidät yhteen liittää
2.
Välillä kun riidellään,
joku kovin suuttuu.
Auta, että sovuksi
paha mieli muuttuu.
3.
Vanhempaa kun väsyttää,
Jeesus, voimaa anna.
Suuria ja pieniä
sylissäsi kanna.
4.
Anna levon hetkiä.
Turha kiire poista.
Auta, että jokainen
kuuntelisi toista.
5.
Siunaa meidän perhettä,
Jeesus, rukoilemme.
Sinä meidät lahjaksi
annoit toisillemme.
Anna-Mari Kaskinen 1995. | Sävelmä: Taneli Kuusisto 1954.
-
SV 35 Jos niin kuin lapsi itkeä
1. Jos niin kuin lapsi itkeä
ja ikävöidä voisin,
jos uskollinen ystävä
sinulle, Jeesus, oisin,
niin armolapsi iloinen
tuntisin olevani,
Jumalani,
ja ääni kiitoksen
kaikuisi sielussani.
2. Armosi, Jeesus, kaikki on:
tie, sauva, lepo, suoja.
Se ravinto on verraton,
syvimmän toivon tuoja.
Päiväni tässä turvassa
elämään valon tuovat,
lohdun suovat,
vaan ilman sinua
ne varjon tielle luovat.
3. Kun levokseni sinut saan,
tuot rauhan elämääni,
en muualta saa milloinkaan
lohtua ikävääni.
Siis tule, rakas Herrani,
ja anna rauha syvä,
enentyvä.
Vain sinun luonasi
on mieli aina hyvä.
4. Jos kiellät rakkautesi,
niin mistä avun saisin?
Taas menettäisin toivoni
ja kaiken kadottaisin.
Siis vedä minut kokonaan
elämään seurassasi
voitostasi
ja kilvoittelemaan
turvissa kuolemasi.
5. Jos armoasi päiviini
ja siunausta saisin,
niin lähimmäisten parhaaksi
taas työni toimittaisin.
Kun sinulta saan neuvoja,
voin kasvaa viisaammaksi,
valvovaksi,
elämän matkalla
sinulle kunniaksi.
6. Kun lähdön tullen hätäilen
ja pelkään kuolemaani,
suo minun, suuren syntisen,
turvata auttajaani.
Myös viime hengenvedossa
suo toivo sinuun panna,
armo anna,
kätesi voimalla
taivaaseen, kotiin, kanna.
Paul Gerhardt Johann Arndtin rukouksen pohjalta, ruots. J. Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2015
-
Vvk 93 http://koraali.fi/mp3/N009.mp3
1.Herra, sinä minun tutkii tiennet, Tunnet mi-
nun, tiedät kaikk' pienetk', Joko istun, nou-
sen, makaan, Näet kaikk' tyyni, edest' takaa, Taampat aja-
tuksen' tiedät, Joka taholt' minun ympär' kierrät.
2. Ei ole sanaakaan kieleni pääll', Jotas et kohta
tiedä tääll', Mitk' edell', jälkeen minull' tapahtuu, Se
toimituksellas johtuu, Kätespä ain' päälläni makaa,
Paits' tahdotas ei minull' mitään tapahd'.
3. Tämä tieto minull' tarpeellinen, Ja on ylön ih-
meellinen, Sangen kanss' korkia, kallis, hyvä, Ylits'
käy ymmärryst' syvää; Tietoos, taitoos, tekoos, ihmei-
täs Tunnustan, enk' voi käsittää täss'.
4. Kuhun sinun Hengestäs menen? Kuhun kas-
voistas pakenen? Jos ylös taivaas' astuisin minä,
Siellä edessän' olet sinä; Ehk' hamaan helvettiin tu-
lisin, Sielläkin minun edessän' olisit.
5. Jos aamuruskon siivet minull' käärin, Äärim-
mäisiin meren ääriin Minä lentäisin, ja asuisin siell',
Kätes minun sinne veis' viell'; Sinun oikia kätes kaikk'
täyttää, Jot' ei taita välttää, se minun peittää.
6. Jos sanon: pimeys peittää minua muoll', Niin
yön täytyy valkeun' minull' oll', Sinun edessäs ei
paksuin pimeys Ole pimeys, vaan valkeus; Yö va-
laisee, kuin päivä valvain, Pimeys paistaa, kuin
valkius valkiain.
7. Vallasas on minun munaskuun', Halun', hi-
mon', myös menon' muut, Äitin' kohduss' minun ym-
päris peitit, Vahvan varjelukses näytit. Kiitän sen
edest' sinua toden, Että ihmeellisest' tehty olen.
8. Ihmeelliset, Herra, ovat työs, Sen nähdä tai-
dan, tiedän myös: Ei minun luun' olleet salatut sult',
Kosk' olin äitin' kohtuun tull', Siin' salaisess' tehty
ollu, Kosk' alhaall' maass' olin luotu.
9. Mun valmistamattoman olon' Näki silmäs, en-
nen kuins minun loit: Luut, suonet, joka jäsen, ikä-
päivät kaikk', Kuin minull' oleman piti ratk', Ennen
kuin ne edes tulit, Jo sinun kirjaas kirjoitett' olit.
10. Jumal', kuink' kalliit minull' ovat Ajatukses,
ihmees luomat! Kuink' lukematoin näiden luku suur'!
En vois', vaikk' lukisin niit' juur', Ne saman lukun'
ylits' voittaa, Ain' sinun töitäs tutkin totta.
11. Joska, Jumal', tuimat tappaisit, Verikoirat
minust' pois ajaisit; He pilkkaavat sinua, ylpiät ovat,
Paits' syytä sinua vihaavat. Täydell' vihall' heitä
vihaan, Jost' jällens' minua vihaavat ijän.
12. Tutki siis minua, Jumala, Koettel' sydämmen'
pohjassa, Kiusaa minua käskyilläs, tutki Ajatuksen', me-
non' muutkin, Jos tien pahan päällä lienen, Sinä au-
tuun tielle minua viene.
13. Ain' ylistäin sinua kiittelen, Ett's siipeis all'
minun suojelet, Minun luonut, tehnyt, holhonn', kain-
nut, Kuin olet juur' parhain tainnut: Tai tieto tykös
turvan saattaa, Sydämen synnist' pois palattaa.
Heinrich Vogtherr, (saks.) 1500-luvulla.
Hemminki Maskulainen, (suom.) s. n.1550 † 1619.
-
SV 159 Taas toisen sivuutin
1. Taas toisen sivuutin,
kun suuremmalla suulla
tahtoni ilmaisin,
ei ollut korvaa kuulla.
En osaa rakentaa
rauhaakaan, Herrani.
Parannan maailmaa
omaksi parhaaksi.
2. Voisinpa katsahtaa
silmiisi oikein syvään,
puutteeni tunnustaa:
en jaksa luottaa hyvään.
Katseesi lempeyteen
murtuisin kokonaan,
ja tyhjään sydämeen
virtaisi armo vaan.
3. Me oikein luulemme
useinkin tekevämme.
Vaan emme kuuntele,
on mykkää elämämme.
Herramme, saavuthan
ääneksi mykkyyteen,
puheeksi Jumalan,
syvälle sydämeen.
4. Suo meidän, Jumala,
kääntyä hyvään aina,
voimaasi rukoilla,
nyt päämme syvään paina:
anteeksi saittehan,
anteeksi antakaa!
Hyvyyden maailman
Jumala lahjoittaa.
Kaija Pispa 2016
-
No jopas on puhuttelevat ja kohti käyvät sanat tuossa SV 159:ssä!
-
Kiva kun teki vaikutuksen. Valitsin sen myös itseni takia, sekä siksi etten ole sitä koskaan kuullut veisattavan. Ei löytynyt myöskään linkitettävää.
-
https://www.h-y.fi/siionit/taas-toisen-sivuutin.html#gallery
Tuosta voisi koittaa opetella. :eusa_angel: :023:
-
https://www.h-y.fi/siionit/taas-toisen-sivuutin.html
Ehkä tämäkin avuksi
Siis alalaidan nuottien alapuolelta löytyy melodiaa soittona
-
No niinhän onkin. Olin jo unohtanut että Siionin virsissäkin on koraalit, ainakin nyt homasin. Vvk:ssa olen juuri niitä käyttänyt. Niissä koraali on ylälaidassa, ja helppo siitä nähdä.
Tuttu melodia , nyt veisaamaan.
-
SV 198 Kiittäisimme armostasi
https://www.youtube.com/watch?v=hQs0bfFGLHg
1. Kiittäisimme armostasi,
jonka annoit, Herramme,
mutta kuinka kiitostasi
mykkäraukat veisaamme?
2. Kiitokseen ei taivu kieli,
voimaton se siihen on,
kun on murtumaton mieli,
sydän kylmä, huoleton.
3. Soraäänet synnin soivat
sielussamme yhtenään.
Mitä muuta ne nyt voivat
tällaisissa tehdäkään?
4. Kuinka lainkaan uskallamme
käydä vuoteen alkavaan?
Kuule, Herra, huutoamme,
saavu jälleen auttamaan.
5. Anna uuden vuoden armo,
särkyneeksi sydän lyö.
Murra nyt sen oma tarmo,
oma voima, oma työ.
6. Katso, Herra, nääntyneihin.
Uudeksi luo mielemme.
Kerran kiitossäveleihin
vielä taipuu kielemme.
Väinö Malmivaara 1900, uud. SV Lisävirsiä 1938, J. Haavio 1971, SV 2016
-
VK 603 Isä Jumala, nyt katso maamme puoleen
https://www.youtube.com/watch?v=IY6KqMgQYGQ
1.
Isä Jumala,
nyt katso maamme puoleen
silmin sääliväisin.
Herra, armahda meitä.
2.
Isä, täällä on
niin paljon väkivaltaa,
paljon taisteluita.
Herra, armahda meitä.
3.
Isä, tiedät sen:
maan kansain katseen alla
emme paljon paina.
Herra, armahda meitä.
4.
Isä, pyyhi pois
maan piirin syntivelka.
Poista tuomiomme.
Herra, armahda meitä.
5.
Isä, tyynnytä
jo riidat kaikkialta.
Anna rauha meille.
Herra, armahda meitä.
Helena Shuuladu 1972. Suom. Aune Hirvonen ja Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Philip Paul Bliss viim. 1876.
-
Tate Kalunga,
tal' oshigwana shetu
neho lyolukeno;
Omuwa, tu sil' ohenda!
Mevi ndi lyetu
maluhodhi tu ga na,
mbindzi oya tika;
Omuwa, tu sil' ohenda!
Tate, u tu shi:
otse aadhinwalela
mokati kiigwana;
Omuwa, tu sil' ohenda!
Tate, dhima po
mayonagulo getu.
Twa yono kungoye;
Omuwa, tu sil' ohenda!
Tate, lotitha
iihuna mevi lyetu.
Nkugo yetu uva;
Omuwa, tu sil' ohenda!
Virsi 656, Ehangano, Namibian luterilainen kirkko
-
SV 48 Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat
1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.
2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.
3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.
4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.
5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.
Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015
-
SV 86 Nyt maailman ahdistavan
1. Nyt maailman ahdistavan
pois häätää tahdon juoniensa tähden.
Se viettelee ja lupailee,
vaan Jeesukseni seuraan silti lähden.
Maailman meille suoma
orjuuden kyyneljuoma
vain pettää, enkä saata
sen äärellä viivytellä.
Nyt polkuna on oikea
tie kohti taivaan maata.
2. Turmeltumus, sen asumus
on ristiriitaisessa rinnassani.
Kun voitan sen, taas havaitsen:
se päätään nostaa kiusauksissani.
On rauha Jeesuksessa,
ja häneen turvatessa
sarastaa päivän koitto.
Siis iloitsen, kun taistellen
käyn tietäni, ja toivoni
on taistelussa voitto.
3. Vei kuolemaan niin katkeraan
ristille tiesi, rakkain Jeesukseni.
Haavasi saa nyt vahvistaa
minua alla ahdistuksieni.
Sait tuskan maljan juoda,
kun tahdoit meille suoda
synneistä armahduksen.
Siis seisahdun ja polvistun
näin eteesi, ja sieluni
saa rauhan, puhdistuksen.
4. Niin iloisin käyn sydämin
kun, Jeesus, kuljet tässä rinnallani.
Se lohdutus ja huojennus
on murheissani, kiusauksissani,
kun kuormiani kannat
ja uuden voiman annat,
virvoitat matkalaisen.
Jeesukseni, seurassasi
näin uskossa ja toivossa
käyn loppuun matkan maisen.
5. Nyt Isän maa jo kangastaa.
Luoksesi, Jeesus, sinne tulla saanko?
Kun matkan pää jo häämöttää,
sen ihanuuteen minut saatetaanko?
On kaipuu kahlehtinut
sen kirkkauteen minut.
Odotan noutajaani.
Kun matkaa teen ja Jeesukseen
jos uskallan, niin saavutan
taivaisen kotimaani.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
https://www.h-y.fi/siionit/nyt-maailman-ahdistavan.html#gallery
-
Kimmo Saares piti radiohartauden 14.11.2015 Pariisin terrori-iskun jälkeen.
https://areena.yle.fi/audio/1-2016102
Sisältää hyviä ohjeita miten terrorismia ja sen pelkoa voidaan vähentää.
Virsi 600, Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
-
SV 15 Suo sydämeni temppelin
1. Suo sydämeni temppelin
aueta, Jeesukseni.
Sanalla, esimerkillä
käy opettajakseni.
Minulle, Jeesus, kirkasta
ristisi salai-suutta.
Henkesi anna armoa,
elämän voimaa uutta.
2. Taas tahdot minut, oppilaan,
sanasi kouluun panna.
Tee minut tarkkaavaiseksi,
Marian sydän anna.
Suo hyvä osa valita
juuressa jalkojesi.
Myös anna voimaa kulkea
jäljissä askeltesi.
3. Sokea tässä haluaa
sinulta johdatusta.
Siis aukaise mun silmäni,
valaise yöni musta.
Jo Hengen valo sytytä,
suo sanas kynttiläksi,
ja tahtoasi selvennä,
tee minut näkeväksi.
4. Arkana anon armoa
ja kärsivällisyyttä.
Vastaasi silti rimpuilen.
Tarvitsen ystävyyttä.
Sinulta pyydän lääkettä,
paranna sydämeni.
Sen älä anna jäätyä,
suo armo lämmökseni.
5. Kun sielun sota ahdistaa,
tee siihen rohkeaksi
ja vaeltajaa uupuvaa
lepoosi suostuvaksi.
Suo arkkiin tulla kyyhkysen,
se väsyy lentoihinsa.
Vain haavoissasi syntinen
saa turvakaupunkinsa.
6. Vieraaksi vaadi pöytääsi
suurissa pidoissasi.
Viinisi kaada maljaani,
ravitse mannallasi.
Laumaasi saanko kuulua,
lempeä Paimeneni?
Kun tiellä tahdon horjua,
oikaise askeleni.
7. Helmeä etsin kallista
aarteeksi sydämeni.
Se helmi olet ainoa,
Herrani, Jeesukseni.
Jos kaiken voisin antaa pois
luokseni tullaksesi,
niin sydämeni olla vois
aittana aarteillesi.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1894, VK 1938, VK 1986, M. Nuorva 2016
-
VK 596 Herra, varjelija teiden
1.
Herra, varjelija teiden,
ohjaa sinä armossa
yli merten, mantereiden
rakkaitamme matkoilla.
Omaisista, kotimaasta
nyt he ovat kaukana.
Ole heidän kanssansa.
2.
Siunaa heitä tehtävissään
kunniaksi kotimaan.
Auta, etteivät he missään
joudu vaaraan vaikeaan.
Anna heidän aina muistaa
isiensä Jumalaa,
joka auttaa, pelastaa.
3.
Ulapoilla, satamissa
moni kaipaa sanaasi.
Myöskin maissa kaukaisissa
siunaa työtä kirkkosi.
Kaikkia sen auttaa anna
yhteyttä hoitamaan
kotimaahan, Jumalaan.
4.
Sinä tuulet vihaisetkin
hiljaisiksi taivutat.
Sinä suuret syvyydetkin
tasaisiksi asetat.
Meidät kaikki johda kerran
myrskyteiltä synnin maan
taivaan rauhansatamaan.
Erik Natanael Söderberg 1910. Suom. Lauri Kalliala 1935. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Luokitus: Matkalla ja siirtolaisena
-
VK 356 Tyydy sielu Herran tahtohon
https://www.youtube.com/watch?v=MwKaXKm2KkU
Tyydy, sielu, Herran tahtohon,
auttajas hän uskollinen on,
sinua ei heitä.
Vaikka yllättäisi synkin yö,
raukeaisi suurin toive, työ,
kulje Herran teitä.
Milloin pettää turva muu,
Herran armo sulle uudistuu,
auttaa jälleen kerran.
Pane toivo Jumalaan,
kyyneleet hän kuivaa aikanaan.
Tyydy tahtoon Herran.
Väinö Vesala 1911. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Piae Cantiones 1582 / 1776.
-
SV 18 Immanuel jos valollaan
VK 358 https://www.youtube.com/watch?v=vS3-pC1Ueu4
1. Immanuel jos valollaan
saa aavikonkin kukkimaan,
sieluni kuivaa maisemaa
hän voisiko myös kostuttaa.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
2. Iloa pyydän hiukkasen,
jos armossasi annat sen.
Tuo ristin valo hämärään,
suo kasvun ihme elämään.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
3. Oi, Jeesus, joudu auttamaan,
sanaasi saata uskomaan
ja auta kallis jyvänen
idulle peltoon sydämen.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
4. On omat voimat ehtyneet,
jo vajoavat askeleet.
Vaan Herra saapuu sittenkin,
janoonhan muuten nääntyisin.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, K. Pispa 2011
-
SV 22 Näethän kurjuuteeni
1. Näethän kurjuuteeni,
laupias Jumala.
Saavuthan tyhjyyteeni,
elämän antaja.
Turvata ristiin voisin,
vaan toimin silti toisin:
ei sydän nöyrrykään.
2. Taistellut olen kyllä
ja jälleen luopunut.
Ei voittoon asti yllä
heikko ja uupunut.
En jaksa parannusta,
soperran rukousta:
oi Herra, armahda.
3. Rakkautesi liekin
nyt tunnen palavan.
Se lähellesi viekin,
vaan silti vastustan.
Kun usko, toivo puuttuu,
niin askel maahan juuttuu,
kilvoitus tyrehtyy.
4. Jumala, käsissäsi
tee minut saveksi.
Niin pidä lähelläsi
ja muovaa uudeksi.
Opeta rakkautta,
kuvasi kaltaisuutta
minussa kirkasta.
5. Jumala maan ja taivaan,
elämän antaja,
et kadotukseen, vaivaan
lastasi hukuta.
Suot turvan Kristuksessa
ja matkan loppuessa
talutat taivaaseen.
Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2011
-
Teidän harttaudet ovat häpeällistä Jumalanpilkkaa niin kauan kuin Siionin virsien kääntäjän mieltä on pahoiteltu siitä, että hän on ystävällisyydessä kääntänyt ne ja laittanut ilolla ne tänne, ja sitten pilkataan ja sanotaan kuvottavaksi, pappisvihaaviksi, hihhulimaisiksi ja uhkailee kannelle piispalle, kun tällaisia teksteja on pantu tänne eikä kukaan paheksu sitä sanallakaan ja toinen kokee tuskaa siitä ja ihmettelee ja vielä kerskailette kaikki, ettei siinä ole mitään häpeällistä. Just get over it. Miten voitte luulla, että teidän hartauksenne ovat Jumalalle otollisia, kun teette ja jatkatte ja tuette tällaista rikollista Jumalaa vastaan?
-
Kuka täällä pystyy vaikuttamaan siihen että sinun mielipaha menee ohitse?
Mielestäni sinä itse Jumalan edessä rukoillen.
-
Kuka täällä pystyy vaikuttamaan siihen että sinun mielipaha menee ohitse?
Mielestäni sinä itse Jumalan edessä rukoillen.
Katkeruus ei milloinkaan mene ohi. Olisitte ajatellut mitä teette, kun yhdyitte vilpittömän kääntäjää vastaan ettekä nytkään häpeä sitä.
-
Teidän harttaudet ovat häpeällistä Jumalanpilkkaa niin kauan kuin Siionin virsien kääntäjän mieltä on pahoiteltu siitä, että hän on ystävällisyydessä kääntänyt ne ja laittanut ilolla ne tänne, ja sitten pilkataan ja sanotaan kuvottavaksi, pappisvihaaviksi, hihhulimaisiksi ja uhkailee kannelle piispalle, kun tällaisia teksteja on pantu tänne eikä kukaan paheksu sitä sanallakaan ja toinen kokee tuskaa siitä ja ihmettelee ja vielä kerskailette kaikki, ettei siinä ole mitään häpeällistä. Just get over it. Miten voitte luulla, että teidän hartauksenne ovat Jumalalle otollisia, kun teette ja jatkatte ja tuette tällaista rikollista Jumalaa vastaan?
Rauhoitutaan hiukan. Körttiläisyyteen ei kuulu tuomiomieli, joten se kaikilta pois-
-
VK 250 Kirkasta oi Jeesus meille
https://www.youtube.com/watch?v=0592jl-zreo
1.
Kirkasta, oi Jeesus, meille
ristinpuussa itsesi.
Voita kansat sanallasi,
näytä rakkautesi,
että rauhaa etsisimme,
kyynelsilmin nöyrtyisimme.
2.
Siionisi laidunmaille
saata, Herra, laumasi.
Taita perheväellesi
leipää pyhän sanasi.
Armotyösi meille näytä,
Hengelläsi meidät täytä.
3.
Vihi papit, Herra, meille,
uskolliset paimenet,
jotka käyvät edellämme,
tuovat armon uutiset.
Kutsumuksen heille annat,
itse heitä ohjaat, kannat.
4.
Täytä heikot todistajat
Pyhän Hengen lahjoilla,
että työn ja kuorman alla
kasvavat he uskossa.
Hoida heitä armossasi,
pidä rakkaudessasi.
5.
Herran armokutsun saaneet,
Herran töistä laulakaa,
kalliit sielut Karitsalle
seuraajikseen saattakaa.
Pelkäämättä saarnatkaatte,
Kristukselta voiman saatte.
6.
Ylistä nyt ristin Herraa,
kansa Herran Siionin!
Jos et huuda kiitostasi,
huutavat jo kivetkin.
Muista taivaan ihanuutta,
veisaa aina virttä uutta.
Säk. 1 ja 3–6 Lars T. Nyberg 1745. Suom. arkkivirtenä 1786. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Säk. 2 komitea 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
-
SV 165 Katso meihin, Jumalamme
https://www.youtube.com/watch?v=Rl0qcKVHp3M
1. Katso meihin, Jumalamme,
kodeissamme
anna toivo huomiseen.
Uupumuksen painaessa,
murtaessa
astu tyhjään huoneeseen.
2. Lupasithan siunausta,
lohdutusta
suoda meille päivittäin.
Älä salli erehdyksen,
pettymyksen
peittää toivoamme näin!
3. Yhdessä me rukoilemme
itsellemme
mieltä armoon suostuvaa.
Rakkauden jos menetämme,
elämämme
vailla pohjaa vajoaa.
4. Luoduillesi eksyneille,
väsyneille
anna päivän voima vain.
Yhteyden Henki anna,
meitä kanna
käsin rakkain, voimakkain.
Anna-Riitta Pellikka 2000
-
Kaunis on!
-
Vvk 137 http://koraali.fi/mp3/N137.mp3
1.Jesuksen muisto ihana, Sydämmell' ilon
antava: Jesus sydänten lohdutus, Elon
alku, mielten valkeus, Kaiken ilon ylits' iloisuus.
2. Pääll' hunajan makian maunnon, Makeemp' hä-
nen läsnä olentons', Ei veisat' suloisempata, Eikä kuulla
kauniimpata, Kuin Jesus Jumalan Poika.
3. Jesu, anna minun tuta Rakkautes avaruutta!
Jesu anteeksi antaja, Ja taivaan kunnian kantaja, Sinä
armon ainoa jakaja, Amen.
Bernhard a Clairvaux, (lat.) s. 1091 † 1153.
-
https://www.youtube.com/watch?v=N15RZxgIJY4
-
VK 165 On suuri ihme seurakunta Herran
https://www.youtube.com/watch?v=LoizDeoHHwc
1.
On suuri ihme seurakunta Herran!
Maailman muoto vaikka katoaa,
on Jeesus Kristus sama ikuisesti,
hän itse seurakuntaa rakentaa.
Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää
ja kohti täyttä päivää vaeltaa.
2.
Oi päivää, jolloin sulaa viha kaikki,
kuin kesän tullen sulaa lumi, jää!
Näin saatanalta kaatuu voima, valta
ja paha taistelunsa häviää.
Vaan Herran kansa kylvöänsä niittää,
saa nähdä Herran, häntä ylistää.
3.
Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan,
ei muutu mieli Herran Jeesuksen.
Yö pitkä lie ja taistelu on raskas,
vaan aamutähti loistaa rohkaisten.
Siis sanaan luota ahdistusten tiellä,
tie kulkee kohti päivää Kristuksen.
Ronald Fangen 1942. Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Anfinn Øien 1967.
-
SV 75 Herra, minä multa maan
1. Herra, minä multa maan,
Vapahtaja, jaloissasi
hädin tuskin ääntä saan
pyytääkseni armoasi.
Liikuttakoon köyhyyteni
sydäntäsi, Jeesukseni.
2. Niin kuin avoin kirja on
elämäni edessäsi.
Tiedät, kuinka kelvoton
olen ollut ystäväsi:
pettänytkin auttajani.
Olen uupumaisillani.
3. Käskyistäsi tietoinen
olin niitä rikkoessa.
Tuska salpaa sydämen
syyllisyyden runnellessa.
Säikyn omaa varjoani,
tuskin tunnen kasvojani.
4. Synnin kierre sitovin
kiristyy jo tiukemmalle.
Valheitteni verkkoihin
jäin ja painun pinnan alle.
Näinkö hukun kaikkineni?
Jeesus, riennä avukseni!
5. Anna aamun sarastaa
minullekin ristin alla.
Armostasi toivon saa
kelvottomat kaikkialla.
Päivittäin suo irti päästä
elämästä itsekkäästä.
6. Hengelläsi vahvista
häilyväistä sydäntäni.
Uskollinen auttaja,
pysy aina vierelläni,
että muita rakastaisin,
armahdettu olla saisin.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
-
SV 113 Herran eteen käykäämme
1. Herran eteen käykäämme
tunnustamaan syntimme.
Huomatkoon nyt jokainen
ristinhaavat Jeesuksen.
2. Kutsukaamme muitakin,
jotka mielin etsivin
parannukseen pyrkivät:
täältä avun löytävät.
3. Aivan yksinkertaiset,
pienten lasten kaltaiset,
olkaamme nyt kaikki me,
jotka Herraa etsimme.
4. Hänen köyhyytensä tie
rikkauteen meidät vie.
Askelissaan astuen
saamme lahjan iäisen.
5. Sielumme kun halajaa,
mitä Jeesus lahjoittaa,
kylliksi se saava on:
armonsa on rannaton.
6. Syntinen ei Jeesukseen
turhaan turvaa vammoineen.
Ristin luona päästetään
ryövärikin synnistään.
Johan Holmberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971
-
VK 449 Monin kielin keskeltämme
https://www.youtube.com/watch?v=U18y34GlExA
1.
Monin kielin keskeltämme
nousee kiitos Kristuksen.
Yhteen Herraan uskallamme,
määränpää on yhteinen.
Luokoon keskellemme hän
ykseyden näkyvän.
2.
Herra, kaikki mitä teemme,
kirkastakoon sinua,
että Isän rakkautta
saisi maistaa maailma.
Anna loistaa meissäkin
Isän kuvan kirkkaammin.
3.
Uudeksi luo kaikki, Herra,
kylvä toivo pelkääviin.
Saimme näyn ja kutsumuksen
Ylösnousseen askeliin.
Todistamme palvellen
seuraajina Kristuksen.
Fred Kaan 1972. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Ruotsissa 1691.
-
SV 100 Salattu voima uskonelämässä
https://www.youtube.com/watch?v=PIutEZ7Ioi8
1. Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
2. Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä kohden kotiansa
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.
3. Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Ei paljas sanan tieto käsitä.
Sen hulluudeksi täällä moni sanoo,
se tietää kaiken, silti etsii, janoo
— on salattu.
4. Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.
Johann Eusebius Schmidt 1714, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, uud. A.-M. Raittila 1979, SV 2016
-
http://koraali.fi/mp3/N252.mp3
Vvk 294
1.Jesu! minun ilon', autuun', Kuule nöyrä
rukous, Anna tykös tulla huuton', Kel-
vatkoon sull' huokaus! Jonka sielun' hädäss' tykös Lä-
hettääpi täältä ylös; Perääs palaa mieleni, Jesu rakas
veljeni!
2. Tääll' ei ole muu kuin vaiva, Murhe, suru sur-
kia, Joka sielun raskaast' kaivaa, Ilon kaiken sammut-
taa; Siis en muista huoli mitään Jesuksehen itsen' lii-
tän, Sua halaa sydämmen', Jesus paras ystävän'!
3. Koska piru pyörii kiukuss', Sotii, kiusaa viek-
kahast', Suo ett pysyn, Jesu, sinuss'! Sodin, voitan
miehuisest'; Kuin mailma kovin pauhaa, Suojassas suo
minull' rauha; Sillä luottaa sieluisen' Sinuun, Herra
Jesuksen'.
4. Tuhatt' tykös huokausta Täältä, Jesu, lähetän;
Vieroitan pois mielen' maasta, Taivaallisiin ylönnän.
Älä anna sinust' kauvas Eroitettaa minua vaivass';
Jesu, tykös halajan Tulla, minun tavaran'!
5. Ah, ei minuss' mitään hyvää Löydy, sitä valitan!
Synnin himo polttaa, syvään Kuoppaan pyytää vajot-
taa. Puhdas Jesu, minua puhdist'! Vaka henki minuun
uudist'! Anna tulla pian juur', Kuss' on ilo jalo, suur'!
6. Koskan viimein kasvos näen Taivaan kuoriss'
kauniissa, Soiman pitää harpun äänen Sinun pyhäis
parissa, Ylistykseks' ijät' sinull', Taivaallisell' uudell'
veisull'. Jälkees palaa mieleni, Jesu lohdutukseni!
Jakob Arrhenius, (ruots.) s. 1642 † 1725.
-
SV 176 Saavu Kristus, Vapahtaja
https://www.youtube.com/watch?v=-_gyATC1iTA
1. Saavu Kristus, Vapahtaja,
maailmamme pelastus!
Köyhän apu, armahtaja,
kuule huuto, rukous:
Oikeutta kaipaamme,
rauhaa luomakunnalle!
2. Näet vallan vääristyneen,
ahneuden, petoksen.
Kuulet itkun sorrettujen,
väkivallan uhrien.
Miksi yhä vaikenet,
kovuuttamme murra et?
3. Jääkö valtaan itsekkyyden
maailmamme kokonaan?
Pelko murtaa ihmisyyden,
toivonkin vie mukanaan.
Huudamme: Nyt armahda!
Rakkaus on sinussa.
4. Kutsu meitä rohkeuteen,
lannistuneet elvytä!
Nosta iloon, alttiuteen,
toivo jälleen synnytä!
Kosto, viha sammuta,
armahdusta kuuluta!
5. Saavu kuulas aamunkoitto,
jolloin viha voitetaan,
jolloin kaikuu rauhan soitto,
ilo syttyy uudestaan!
Rakkauden katse saa
haavoitetut parantaa.
Leena-Marja Renko Lars T. Nybergin virren pohjalta 2015
-
SV 86 Nyt maailman ahdistavan
1. Nyt maailman ahdistavan
pois häätää tahdon juoniensa tähden.
Se viettelee ja lupailee,
vaan Jeesukseni seuraan silti lähden.
Maailman meille suoma
orjuuden kyyneljuoma
vain pettää, enkä saata
sen äärellä viivytellä.
Nyt polkuna on oikea
tie kohti taivaan maata.
2. Turmeltumus, sen asumus
on ristiriitaisessa rinnassani.
Kun voitan sen, taas havaitsen:
se päätään nostaa kiusauksissani.
On rauha Jeesuksessa,
ja häneen turvatessa
sarastaa päivän koitto.
Siis iloitsen, kun taistellen
käyn tietäni, ja toivoni
on taistelussa voitto.
3. Vei kuolemaan niin katkeraan
ristille tiesi, rakkain Jeesukseni.
Haavasi saa nyt vahvistaa
minua alla ahdistuksieni.
Sait tuskan maljan juoda,
kun tahdoit meille suoda
synneistä armahduksen.
Siis seisahdun ja polvistun
näin eteesi, ja sieluni
saa rauhan, puhdistuksen.
4. Niin iloisin käyn sydämin
kun, Jeesus, kuljet tässä rinnallani.
Se lohdutus ja huojennus
on murheissani, kiusauksissani,
kun kuormiani kannat
ja uuden voiman annat,
virvoitat matkalaisen.
Jeesukseni, seurassasi
näin uskossa ja toivossa
käyn loppuun matkan maisen.
5. Nyt Isän maa jo kangastaa.
Luoksesi, Jeesus, sinne tulla saanko?
Kun matkan pää jo häämöttää,
sen ihanuuteen minut saatetaanko?
On kaipuu kahlehtinut
sen kirkkauteen minut.
Odotan noutajaani.
Kun matkaa teen ja Jeesukseen
jos uskallan, niin saavutan
taivaisen kotimaani.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
VK 598 Millainen on elämä ?
https://www.youtube.com/watch?v=6R4TMlf45eU
1.
Millainen on elämä?
Kärsimysten täyttämä.
Parhaimmillaankin se on
työ ja kiire rauhaton.
2.
Millainen on aikamme?
Riidan raastama on se.
Itsekkäästi ihminen
toimii toista syrjien.
3.
Mitä raha, tavara
muuta on kuin tomua?
Kaikki, minkä vaivoin saa,
kohta arvon kadottaa.
4.
Entä valta, kunnia?
Niin kuin korsi murtuva.
Tyhmä valtaa ahnehtii,
toinen tyhmä kadehtii.
5.
Mitä onkaan suosio?
Haihtuva kuin tuokio.
Ei voi luottaa ystävään,
veli luopuu veljestään.
6.
Miksi onni pakenee?
Aikamme sen turmelee.
Synti täällä myrkyttää
kauneintakin elämää.
7.
Millaista on hurskaus?
Heikko ihmissuoritus.
Se on turva kelvoton
alkaessa tuomion.
8.
Mitä onkaan kuolema?
Vaivain loppu vaikea.
Mutta kautta kuoleman
pääsen luokse Jumalan.
9.
Sieluani virvoittaa,
tuskan alta kirvoittaa,
kun saan kerran, tiedän sen,
täydellisen autuuden.
10.
Vanhurskasten kunniaa
täällä voin vain aavistaa.
Herra, auta valvomaan,
uskomaan ja toivomaan.
Johann Baptist Rosenthal 1659. Ruots. Petrus Brask 1690. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. ja säk. 7 Carl Gustaf von Essen 1867, Niilo Rauhala 1976. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
-
VK 115 Oi Luoja, lohduttajamme
https://www.youtube.com/watch?v=mXrUY8qTrcs
1.
Oi Luoja, lohduttajamme,
ja Henki, pyhittäjämme,
opettajamme oikea,
totuuteen meitä johdata
ja armollasi kaunista.
2.
Taas laumaan etsi eksyneet,
turvaasi nosta harhailleet,
katkaise kahleet syntien
ja hoida haavat sielujen.
Vie meidät joukkoon pyhien.
3.
Osoita armos avaruus
ja estä mielten katkeruus.
Sydänten poista sokeus,
ylhäältä anna viisaus,
luo meihin sanas rakkaus.
4.
Puhdista häijyt sydämet,
pois perkaa juonet, petokset.
Mielemme vastahakoinen
taivuta tielle Kristuksen
äänellä hyvän Paimenen.
5.
Murheessa muista, ilo suo,
käy itse itkevien luo!
Varjele turvattomia,
vapisevia vahvista
ja meissä usko uudista.
6.
Suo meille ilo ilostas
ja anna rauha rauhastas,
niin elpyy toivo, rakkaus.
Anteeksi anna ahneus,
kuihduta kauna, kateus.
7.
Opeta Isää tuntemaan,
Kristusta, Poikaa, kuulemaan,
lunastajaamme luottamaan
ja ristin alla ainiaan
sinussa kiinni riippumaan.
8.
Nyt Isälle ja Pojalle
ja Hengelle myös Pyhälle
kunnia, kiitos iäinen!
Jumalan kolmiyhteisen
ylistys kautta aikojen!
Hemminki Maskulainen osittain virren 111 pohjalta virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1510-luvulla.
-
SV 93 Ristille nostan katseeni
1. Ristille nostan katseeni
ja huokaan Jeesukselle:
Apusi anna, Herrani,
kurjalle syntiselle.
On edessäsi uupunut,
Jumalaa vastaan rikkonut.
Vain laupeutta pyydän.
2. Vangitun kahleet katkaiset.
Et tullut tuomariksi.
Ja synnit verenpunaiset
teet lumivalkoisiksi.
Sinulle avaan sydämen
ylpeän, kylmän, nälkäisen.
Anteeksi kaikki anna.
3. Saan rohkeuden elämään,
kun johdat, Jeesus, tiellä.
Jos polkuni vie pimeään,
käyt vierelläni siellä.
Jos kylvötyön teen kyynelin,
on korjuun riemu kuitenkin,
kun sinä kasvun annat.
4. Suo uskon lepo hiljainen,
kun kuolo kerran pauhaa.
Vihollisista viimeinen
ei voita taivaan rauhaa.
Kun varjelet, niin vaellan
myös taipaleista vaikeimman,
Voittaja, seurassasi.
5. Soi, sielu, laula, kahleeton!
Nyt veisaa uusin kielin!
Herralla kaikki valta on.
Ylistä vapain mielin.
Kajahtakoot nyt taivas, maa
Karitsan suurta kunniaa.
Se soikoon ikuisesti.
Olof Gren 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2013
-
Vvk 177 http://koraali.fi/mp3/N177.mp3
Veni Sancte Spiritus! Reple tuorum
corda fidelium; Et tui amoris in eis
ignem accende: Qui per diversitatem linguarum
cunctarum gentes in unitate fidei congregasti.
Halleluja! Halleluja!
OPyhä Henki, tule! Täytä sinun uskollistes sy-
dämmet, Ja sinun rakkautes tuli sytytä heihin,
Kuin moninaisill' kielillä pakanat kokosit Pyhän uskon
yhteyteen kaikessa mailmassa: Jumalan olkoon kiitos
Ijankaikkisesta! Halleluja!
Latinalainen 1000-luvulta.
-
Nykyisen virsikirjan 177 on ehkä virsikirjan nopeatempoisin virsi, hieno kylläkin.
-
Tämä on VK 177, siis aivan eri virsi. Hyvä virsi kylläkin ja helppo laulaa, monotoninen.
Jeesus on paimen, hän kanssamme käy
1.
Jeesus on paimen, hän kanssamme käy,
armollaan kantaa, kun tietä ei näy.
Laumaasi suojele, Vapahtaja,
pelko ja ahdistus pois hajota.
2.
Jeesus on viinipuu uskollinen.
Elossa säilymme oksina sen.
Hedelmät rakkaus oksiisi luo,
Henkesi kuolleille elämän suo.
3.
Jeesus on valkeus kaikkeuden,
Herra myös tähtien kaukaisien.
Puhkaise pimeys syntimmekin,
johdata valoosi, armollisin.
4.
Jeesus on rauhamme. Voimana on
anteeksiantamus loppumaton.
Maailma kuiluissa pelkojensa
rauhaasi kaipaa ja rakkautta.
5.
Jeesus on alku ja Jeesus on tie,
kanssamme kulkee ja perille vie.
Sinua ylistää taivas ja maa.
Perillä kirkkosi riemuita saa.
Zoltán Dóka 1982. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Gábor Trajtler 1982.
-
SV 58 Karitsaa katsokaamme
1. Karitsaa katsokaamme,
Vapahtajaamme taivaassa!
Eteensä astukaamme,
on siinä uskon alkaja.
Kääntyköön sydämemme
väärästä oikeaan,
niin että iloitsemme
turvaten Jumalaan.
Sieluumme voimaa saamme
armonsa virrasta.
Riemuiten maistakaamme
elämän vettä raikasta.
2. Silloin kun itsestämme
pimeimmät puolet huomaten
virheemme ymmärrämme,
salassa niitä itkien,
Jeesusta katsokaamme,
hän päästön tarjoaa,
sen synneistämme saamme,
hän meidät armahtaa.
Näin virvoituksen suuren
suo sieluillemme hän,
myös uuden uskon juuren
ja taivaallisen elämän.
3. Siis valoon vedä meitä,
luoksesi, Jeesus, Mestari.
Vie meitä eksyneitä
juurelle pyhän ristisi,
ettemme harhailisi
erossa sinusta,
rakkautta pakenisi,
lohtua, armoa.
Opeta haavojasi
katsomaan, tuntemaan,
niin että kunniasi
näemme kerran loistossaan.
4. Suo ääntäsi jo kuulla
ja kasvojasi katsella,
tunnustaa sinut suulla
ja sydämellä uskoa,
että voin voittaa pelon
ja rauhan saavuttaa,
niin turvallisen elon
nääntyvä sielu saa.
Siis pyydän, Jeesus, yhä
sinulta vieläkin,
taivaassa että, Pyhä,
kasvosi viimein näkisin.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2016
-
SV 207 Vain vähän, Herra Jeesus, on
https://www.youtube.com/watch?v=R3boFHTwz34
1. Vain vähän, Herra Jeesus, on
nyt kulkijoita tielläsi.
Suo voimaa, että ristini
jaksaisin kantaa, voimaton.
2. Tie kaita on ja okainen.
Päämäärään emme jaksaa voi.
Vaan uutta uskallusta toi
kruunusi muisto piikkinen.
3. On pimeä ja pitkä yö.
Siis auta, ettei heikoinkaan
nyt näänny, horju paikaltaan,
vaan vartiossa jatkuu työ.
4. Niin kevyt, ihana on ies,
ei paina kuorma suloinen,
kun katse seuraa iloiten
vain jälkiäsi, Ristin Mies.
5. Yön tuolta puolen nousee koi
jo pääsiäisen auringon.
Alhaalla voitto saatu on,
ylhäällä kiitosvirsi soi.
1. säk. Otto Riedel, 2.–5. säk. Erzsébet Túrmezei, suom. J. Haavio 1968, uud. K. Pispa 2011
-
VK 530 Herrani, minut tänne loit
1.
Herrani, minut tänne loit,
ihmisen osan annoit,
kristityn kutsumuksen soit,
korkeaan ikään kannoit.
Tuntea matkallani sain
juhlaa ja tuskaa rinnakkain.
Armosi aina riitti.
2.
Voin muistaa vielä toisia
ja rukouksiin liittää,
voin toisten vaivaa kuunnella
ja heidän kanssaan kiittää.
Kun toisen kuormaa kevennän,
saan rohkeutta enemmän
myös omat vaivat kantaa.
3.
On suurta lahjaa ystävyys
ja seura rakkaitteni.
Ja Herran hyvyys, läheisyys
uudistaa nuoruuteni.
Suo, Herra, minun oppia
myös uutta sukupolvea
viisaasti ymmärtämään.
4.
Opeta päivä kerrallaan
ottamaan kädestäsi.
Aurinko laskee aikanaan,
vaan pysyn lähelläsi.
Ei silloin yö, ei kuolema
minua seuraa matkalla,
tie kulkee uuteen aamuun.
Herkko Kivekäs. Uud. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Ra
-
Vvk 128 . http://koraali.fi/mp3/N128.mp3
1. Kuin kirkkaast' kointähti koittaa, Täynnäns'
totuutt', armoo aina, Se Jessen juuren
vesa, Sinä Davidin pyhä Poika, Minun korkia kunnia-
kuninkaan'! Sielun' sinun perääs halaa, Ylkän', ystävän',
Ainoani, armahani, ihanani! Otit minun omaks' morsia-
mekses.
2. Minun kultan', kaunis kunnia-kruunun', Ainoo i-
lon', runsas riemun', Jumalan ja Maarian Poika, Sydäm-
men' sinun kutsuu kukkaiseks', Sinun suotuis' Evanke-
liumis On hunaja, makia maito; Kultan', kunnian', Ho-
sianna! taivaan mannaa syödä annat, Siitt' en suutu si-
nuhun ijäss'.
3. Sytyt' sydämmen' sinua halaamaan, Rakkaudess'
perääs palamaan, Sinä kirkas Jesu Kriste! Ilahuta
minua eläväks' Olemaan ruumiis jäseneks', Alat' ain'
ilman estett', Halaan, palan, Paras paijas, aivan ar-
mas, sangen sairas Jälkees olen rakkaun himost'.
4. Kuins katsot laupiaast' minun puoleen', Ilmei
ilon paiste päällen' Jumalalt' juur' julki koittaa. Vah-
vist' minua, virvota virkuks', Sanass', hengess', ruu-
miiss', veress', O Jesu armon aitta! Korjaa minua,
Jesu armias, pyhiin parmoiss, anna armos: Kastees
kautt' kutsutt', tulen tykös.
5. Isä Jumal', minun Isän' armaan'! Alust', en-
nen alkuu mailman, Rakastit minua Pojassas. Poi-
kas minun uskoll' kihlann' on, Hänen oikia avions'
olen, Hän autuas ilon' ainoast'. Eija, eija! Ilon elä-
män, taivaan tavaran ylhääll' antava, Siell' hänt'
ihanast' ijät' kiitän.
6. Kauniist' siell' kanteleet kajaavat, Harput heliäst'
helisevät, Urkuin uus' virsi pauhaa. Kussa kauniin Je-
suksen kanss', Minun Ylkän' armaan kultan' kanss' Saan
rakkaan iloss' olla, Hypät', veisat' Voiton virttä, Herraa
kiittää, hänt' ylistää: Korkia on kunnian Kuningas.
7. O kuinka olen iloinen, Ett' pyhä Poika Jesuinen
Minull' tavara tiettävä lienee. Hän minun vie vissist'
viimein Paratiisin iloon ilmei, Täst' paukuttaa käsiän
tiennen. Amen, amen! Jo siis joudu kulta-kruunun',
ilon', riemun', Miksi viivyt? perääs ikävöitsen.
Philipp Nicolai, (saks.) s. 1556 † 1608.
-
SV 222 Nyt vastaan ota, Herrani
https://www.youtube.com/watch?v=r7KqTA-s4AE&t=243s
1. Nyt vastaan ota, Herrani,
mieluusti ehtoouhrini,
kun sinulle sen kannan.
Kuuntele, ole armoinen,
suun laulaa suo ja sydämen,
kun virren soida annan.
Voimia uusia
haluaisin, että saisin
kiitokseni
veisata taas, Jeesukseni.
2. Nyt kiitän, Paimen, sinua,
kun yhä kaitset minua
näin kärsivällisesti.
En löydä edes sanoja,
kun ajattelen armoa,
rakastat suloisesti.
Herrani, armaani,
anna jatkaa taivaan matkaa
seurassasi
armon valtakunnassasi.
3. Vahvista, Herra, uskovat,
tee näkeviksi sokeat,
kaatuneet maasta nosta.
Heikoille tule turvaksi,
isättömille isäksi,
huolehdi ravinnosta.
Kokoa, johdata
köyhä kansa poluiltansa
juhlaan suureen
valtaistuimesi juureen.
4. Nyt älä muista vihassa
rikoksiani, Jumala,
vaan anteeksi ne anna.
Kun yöksi ilta pimenee,
kirkkaaksi sydämeni tee,
suo sinuun toivo panna.
Murheeton mieli on:
lähestyvä yö on hyvä,
suojanani
kunhan viivyt, auttajani.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
-
VK 166 On hengissä maa
1.
On hengissä maa,
ei kuoleman yö sitä vallata saa.
Sen turmion partaalle synti jo vei,
kun ihminen Luojaansa kuunnellut ei.
Vaan Herramme ainoan Poikansa soi.
Hän autuuden toi.
2.
Vain palvelemaan
hän saapui ja maailman sovittamaan.
Hän syntimme kuiluun on laskeutunut,
taas Luojalle maailman rakastanut.
Vain Golgatan rakkaus entiselleen
sai rikkoutuneen.
3.
Niin aukeni tie,
se Kristuksen lähetit maailmaan vie.
Vain elämän Sanassa voittomme on,
ja kasteemme armo on mittaamaton.
Sen merestä nousemme, sovitetut
ja uudistetut.
4.
Nyt kilvoitteluun
me vartumme oksina elämänpuun.
Työn kutsumuskuormaa kun kannamme me,
hän, kantaja kaiken, on voimanamme.
Hän tuomiot kaataa, hän sovinnon tuo
ja uskoa luo.
5.
Hän armahduksen
toi kaikille, uhriksi antautuen.
Kun maailman synnit on kantanut hän,
myös kuolleille meille hän tuo elämän,
ja rukoustaistelu lakkaamaton
maan suojana on.
6.
Vaan rauhattomuus
maan lapsia raastaa ja turvattomuus.
Oi Henki, nyt yhdistä rakkauteen
jo kristityt kaikki ja parannukseen,
niin maailma uskoo ja turvaksi yön
saa Kristuksen työn.
Olov Hartman 1980. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Gustaf Aulén 1937.
-
SV 124 Järjen tie kun harhauttaa
1. Järjen tie kun harhauttaa
Hengen voimaa pyytää saa,
jotta oikein opitaan
Isää, Poikaa tuntemaan.
2. Olkoon Jeesus iloni,
Herran sana turvani.
Armo olkoon lohtuna
matkan ahdistuksissa.
3. Jeesuksen jos unohdan,
omin voimin vaellan,
tieni päättyy kuolemaan,
taivaaseen en saavukaan.
4. Luottaa tahdon häneen näin,
että jaksan eteenpäin.
Herra kun on suojana,
yöni vietän rauhassa.
5. Kuule, Jeesus, minua,
matkalaista taluta.
Sido armon siteellä,
rakkauden ikeellä.
6. Älä jätä orvoksi,
korjaa talteen sieluni
luokse lunastettujen,
eteen armoistuimen.
7. Kasvoista jos kasvoihin
Jumalani kohtaisin,
veisailisin kiitoksen
Pyhän Kolminaisuuden.
Efraim Jaakola 1827, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
VK 118 Jumala, anna Henkesi
https://www.youtube.com/watch?v=lRM2zma_1w8
1.
Jumala, anna Henkesi,
on hänet oma Poikasi
luvannut uskoville.
Me rukoilemme sinua:
Lähetä Henki taivaasta
kaikille kaipaaville.
2.
Henkesi lahjaa päällä maan
ei ansiosta ainutkaan
voi saada palkaksensa.
Sen kuollessansa ristillään
ansaitsi Kristus verellään
ja antaa omillensa.
3.
Jumalan Hengen turvissa
saan taivaan tietä kulkea,
hän neuvoo, ohjaa meitä.
Ja hänen viittaamansa tie
autuuteen, suureen iloon vie,
jos viekin vaivain teitä.
4.
Hän sille, joka sanalla
rakentaa Herran huonetta,
ylhäältä voimaa antaa.
Hän liikuttaa voi sydämet,
tiet Herran neuvoo salaiset,
armonsa lahjat kantaa.
5.
Näin sydämemme armollaan
hän avaa vastaanottamaan
kallista sanaa Herran.
Hän kylvää meihin siemenen,
ja sato satakertainen
voi siitä nousta kerran.
6.
Jos Herran armoon pakenet
ja hylkäät tiesi syntiset,
niin riemu taivaan täyttää.
Kun Henki meidät puhdistaa,
hän sydämemme uudistaa
ja työssään meitä käyttää.
7.
Hän aina uskollinen on,
hän auttaa alla ahdingon
kuoleman hetkeen asti.
Kun meidät viimein riisutaan,
hän auttaa oikein kuolemaan
Herrassa autuaasti.
8.
Nyt kuule meitä, Isämme,
kun Hengessä me huokaamme,
valaise tiemme kaita.
Varjele meitä uskossa
ja Hengelläsi virvoita
kuin aamukaste maita.
Paul Gerhardt 1653. Ruots. Lars Stenbäck 1866. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1530.
-
SV 101 Jeesus, tule luokseni
https://www.youtube.com/watch?v=-a8eltVYisQ
1. Jeesus, tule luokseni.
Suojele niin omasi,
ettei pahuus kavala
valtaan nouse minussa.
2. Puhdistusta veresi
anna syntisyyteeni.
Askeleita eksyvän
ohjaa tielle elämän.
3. Armoasi enennä,
synnin taakka kevennä,
anna Hengen uudistus,
omantunnon puhtaus.
4. Sairas terveeksi näin tee.
Avustasi iloitsee
sielu murheen vaivaama.
Lohduta ja virvoita.
5. Jeesus, uskon alkaja,
uskoani vahvista,
anna toivo, rakkaus,
uupumaton kilvoitus.
6. Kun suot kuormaa, ristiä,
anna voimaa kärsiä,
saata minut uudestaan
kuolemaasi muistamaan.
7. Taipaleeni rauhaton
kerran takana kun on,
päätä juoksu uupuneen
lepoon iankaikkiseen.
Arkkivirsi 1794, uud. W. Malmivaara 1891, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014
-
SV 187 Armon lapset, kokoontukaa
https://www.youtube.com/watch?v=Ez2jrzTFFWU
1. Armon lapset, kokoontukaa
Vapahtajan seimen luo.
Ikävöivät, ihastukaa:
Herra aarteen teille suo.
Nähkää Jumalamme työ:
päättynyt on synkkä yö.
2. Poika, Herra maan ja taivaan,
ystävämme ylhäinen,
syntyi tänne synnin vaivaan
korjatakseen syntisen
helmaan Isän laupiaan
rakkaimpana lapsenaan.
3. Hänen lapsenitkuansa
tarkkaavasti kuunnelkaa:
saakoon vaikerruksellansa
mieltänne nyt liikuttaa.
Kiiruhtakaa, lapset maan,
luokse armon ruhtinaan.
4. Orjuutetut, rohkaistukaa,
saatte uuden elämän.
Auttajasta ihastukaa,
sortajanne voitti hän:
vapautta julistaa,
orjan kahle kirpoaa.
5. Taistelijat, rauha koittaa,
sota loppuu entinen.
Yö jo väistyy, valo voittaa,
Jeesus antaa autuuden.
Syntiset hän armahtaa,
uupuneet myös levon saa.
6. Heikot sielut, tulkaa tänne,
Jeesus-lasta syleilkää.
Aina olkoon mielessänne
halu Herraa ylistää.
Parhain riemu sydämen
olkoon rauha Jeesuksen.
7. Vapahtaja, maailmamme
Hengelläsi uudista,
päästä meidät vaivastamme.
Pidä meidät valmiina,
kunnes saamme veisata
jouluvirttä taivaassa.
Arkkivirsi 1786, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
http://koraali.fi/mp3/N268.mp3
.
VVK 268
242.Iloitse sielun' Herrassa, Ja ole turvass'
hyväss', Hän avun antaa vaivoissa,
Et huku hädäss' syväss'. Ei saada tääll' ain käys-
kennell' Pääll' kukkaisten ja ruusuin. Kuin Jumalaan
luottaa lujaan, Se voittaa kaiken surun.
2. Sen Joseph, Job ja David myös Kyll' todeks'
löynneet ovat, Jotk' olit murheess', tuskass', työss',
Ja kärseit vaivat kovat; Vaan täll' ajall' juur' au-
tuaall' Heit' autti Herra ratki: Kuin Jumalaan luot-
taa lujaan, Ei kaada mailma kaikki.
3. Ei voi mailm' eik' saatan' viell', Pois Juma-
last' mua vetää, Mä turvaan Herran hyvän pääll',
Hän armons ain' mull' näyttää, Ei koskaan tääll'
mult' apuu kiell', Siis kiitän häntä ijan. Kuin Ju-
malaan luottaa lujaan, Se avun saapi pian.
4. Vaikk' vihamiehen' kavala Pilkkaa ja sanoo val-
heell': Jo hyljäs' minun Jumala! En kuitenk' tuosta
tottel', Kyll' Jumala voi varjella, Hän turvan', rie-
mun' ompi; Mä Jumalaan luotan lujaan, Hän korot-
taa mun voipi.
5. Ehk' Jumal' näkyy toisinans' Mun hyljänneeksi
kurjan, Mailm' on viekas vihoissans', Katsannon an-
taa nurjan; Niin tiedän sen, ett' auttaa hän, Juur'
ajall' autuaalla; Kuin Jumalaan luottaa lujaan, Ei
vaivu tuskan alla.
6. Niin ole sielun' iloissas, Älä anna sinuas pet-
tää, Ei mailma, synti, saatana Voi vahinkoo sull' tehdä;
Sill' Jesus Krist' ne totisest' On maahan kaikki kaannut;
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, Hän ain' on avun saanut.
7. Ei Herra hyvä hyljänne, Eik' vaivoiss' anna
vaipuu, Kuin toivons' häneen heittänee, Ja tahtons'
alla taipuu; Kuss' on uskallus ja rakkaus, Siin iloks'
murhe muuttuu: Kuin Jumalaan luottaa lujaan, Ei
hänelt' hyvää puutu.
8. Se oikein ompi vaivainen, Kuin mailman päälle
luottaa, Ja hyljää Herran ylhäisen, Hän häpiän pääl-
lens' tuottaa: Sill' Jumala on auttaja Jesuksess', ei
muu kenkään; Kuin uskoo tain, on autuas ain' Ja
turvass' asuu, amen!
Caspar Schmucker, (saks.) 1500-luvulla.
-
SV 118 On kaita Herran tie
1. On kaita Herran tie,
se vaivan alle vie.
Jos sillä tiellä lienet,
niin muista: köyhät, pienet
kantavat Herran iestä
seuraten Ristin Miestä.
2. Vaan riemuitakin saa
se, jota johdattaa
Herramme seurassansa
armollaan, voimallansa.
Jos painava on taakka,
hän auttaa loppuun saakka.
3. Matkalla taivaaseen
oppaaksi eksyneen
ei oma järki riitä,
et valoa saa siitä.
Valona kirkkaimpana
on tiellä Herran sana.
4. Hän sinut armahtaa,
et synnin palkkaa saa.
Et uuvu puolitiehen,
hän saattaa matkamiehen
armossaan taitavasti
perille, kotiin asti.
5. Lieneekö yhtäkään,
ken kantaa ristiään
nöyrtyen alle painon
ja tuskan, pilkan, vainon,
sen tiedät, Jeesus, yksin,
kruunattu kärsimyksin.
6. Siis hoida minua
horjuvaa, heikkoa
ja liitä seuraajiisi,
rakkaisiin ystäviisi,
niin ettei mitään puutu.
Armo ei koskaan muutu.
Abraham Achrenius 1769, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014
-
VK 330 Nyt Herran hyvyydestä
https://www.youtube.com/watch?v=OmwICB5InI0
1.
Nyt Herran hyvyydestä
me saamme riemuita
ja armon kyllyydestä
kiitosta veisata.
Päivinä myötäisinä
ja vaivan täyteisinä
iloitkaa Herrassa!
2.
Hän ruoan ruumiillemme
suo päivä päivältä
ja ruokkii sieluamme
elämän leivällä,
Hengellään hoivaa, kantaa,
anteeksi synnit antaa.
Iloitkaa Herrassa!
3.
Hän holhoaa, hän muistaa
orpoja, leskiä.
Hän tietää, ketä painaa
raskaasti elämä.
Hän avun sille tuottaa,
ken häneen turvaa, luottaa.
Iloitkaa Herrassa!
4.
Jos sairastut tai työstä
joutuisit luopumaan,
ei epätoivoon syöstä
saa päivä vaikeinkaan.
Laupias Isän käsi
on avoin hädässäsi.
Iloitkaa Herrassa!
5.
Suo, Herra, lohdutusta,
suo leipää sanasta,
jaa meille virvoitusta
armosi virrasta
sinussa elääksemme,
toivossa kestääksemme.
Iloitkaa Herrassa!
6.
Näin auta, Herra, meitä
uskossa elämään,
vie pyhiesi teitä
luoksesi kiittämään.
Kasvosi kirkkaat näytä,
riemulla meidät täytä.
Iloitkaa Herrassa!
Suomalainen arkkivirsi 1683. Virsikirjaan 1686. Uud. Bengt Jakob Ignatius 1824, Elias Lönnrot 1870, Julius Krohn 1880. Uud. ja säk. 4 komitea 1984. | Sävelmä: Toisinto Sortavalasta.
-
SV 157 Maan, taivaan Herra, Luoja
https://www.youtube.com/watch?v=eFrZ5k9zR2U
1. Maan, taivaan Herra, Luoja.
Isämme, Jumala,
vuotuisen kasvun tuoja,
ravitse peltoja.
2. Ei mikään kasvaa saata,
elämän antaja,
jos köyhtynyttä maata
et siunaa, uudista.
3. Me syömme, jos vain riittää
satoa edelleen.
Myös meidät ketjuun liittää
se ikiaikaiseen.
4. On leivän side luja
keskellä muutosten:
me maahan kahlittuja
olemme jokainen.
5. Suo, Herra, nöyrää mieltä,
kun leivän nautimme,
pois ylpeyden tieltä
ihmistä ohjaile.
6. Oi Kristus, ole meille
myös taivaan leipänä.
Suo usko uupuneille,
virvoita Hengellä.
7. Sinulla tiedossasi
on matkan vaivamme.
Paranna armollasi,
vie kotiin, perille.
Kaija Pispa 2000, uud. 2016, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla
-
VK 607 Oi Herrani, nyt haltuusi
1.
Oi Herrani, nyt haltuusi
asiat kaikki annan.
Jos elää saan tai päältä maan
jo korjataan,
huoltako siitä kannan?
2.
On elämä ja kuolema
kädessä Luojan, Herran.
Hän vuoteni ja päiväni,
hän hiukseni
on lukenut jo kerran.
3.
Vaan raskasta on kulkea
laaksossa murheen säällä.
Ah, vaivassa ja tuskassa
saa taistella
ihminen hetken täällä.
4.
On syntimme syy kuoloomme,
ken kuolemaa voi estää?
Se kaikki syö ja maahan lyö.
Ei voima, työ
sen edessä voi kestää.
5.
Puu tuore on, vaan voimaton,
kun kirves pois sen kaataa.
Nyt kukkana kukoistava
voi illalla
lakastuneena maata.
6.
Näin vuorollaan tie kuolemaan
jokaisen meistä kulkee.
Ah, lapset maan unhotetaan
niin nopeaan,
kun hauta heidät sulkee.
7.
Oi Herrani, suo minunkin
näin muistaa kuolemaani.
Se tempaa pois, vie senkin pois,
ken jäädä sois.
Se nuorta, vanhaa vaanii.
8.
Vaan kuolemaa en surra saa,
jos, Jeesus, kutsut milloin.
On turvani haavoissasi.
Näin voitoksi
kuolema kääntyy silloin.
9.
Se toivona on matkalla,
riemuna ristin alla,
kun kerran saan povesta maan
riemuitsemaan
luoksesi, Jeesus, tulla.
10.
Niin katsella saan sinua
majoissa taivaan vielä.
Ei murhetta, ei kipuja,
ei vaivoja
tunneta enää siellä.
Johann Leon 1582, 1589. Ruots. 1614. Suom. virsikirjaan 1685. Uud. Elias Lönnrot 1865, Julius Krohn 1880. | Sävelmä: Saksassa 1589.
-
http://koraali.fi/mp3/N127.mp3
XIII. Ruoka-virret.
Vvk N:o 127.
1.Veisatkaam' sydämmen pohjast', Kiittä-
kääm' Jumalaa vahvast', Kuin ar-
mons' on meille näyttän', Ruall', juomall' meitä täyt-
tän', Eläimet, linnut on ravinnut, Armollisest' meille
tarinnut Kaikk', mitä me olem' tarvinneet.
2. Kiittäkääm' Jumalaa Herraam', Tätä tahtoo hän
meilt' joka erän: Kats' kuink' hän meille rakas lienee; Ih-
misest' sen kyllä tiennet, Ett' hän on luist', lihast', nahast'
Koottu taiten soveliaast', Ja valkiuun näkee ihanast'.
3. Kuin ihminen hengen saanut on, Koht' hänen ko-
tons' valmis on Äitins' kohduss', vaikka kaita, Siit' kyll'
itsens' ravit' taitaa, Ehk' se ruoka on heikko viel', Kuitenk'
ei puutu mitään siell', Siihen ast' ett' hän syntyy tääll'.
4. Jumal' maankin valmistan' on, Eläimill' ravin-
tons' antava on, Vuorill', laaksoill' kasteens' kantaa,
Maakunnill' myös sateen antaa, Maast' hedelmän, lei-
vän, viinan Antaa hän armostans' ijan, Näimp' ruu-
mist' ruokkii ain'ijan.
5. Kalat vedest' sanas jälkeen, Meill' Jumal' an-
nat pöydällekin, Munat linnuist' pienist', suurist', Kanss'
linnun pojat meille niist': Viell' meill' sinun suomas-
tas päänäns', Hirvi, härkä, oinas, jänes, On ruaks'
jälkeen sinun säännös.
6. Siis kiittäkääm' Herraa aina, Kuin Pyhän Henkens'
meille lainaa, Ett' hänen hyvyytens' tiedäm', Ain' siis hä-
nen käskyns' tehkääm'. Hänen pyhän nimens' kunniaa Le-
vittäkääm' siis moniall': Tätä tahtoo hän kuulla ain'.
Nikolaus Selnecker, (saks.) s. 1530 † 1592.
-
Halullisten sielujen hengelliset laulut
Acrenius 145: Tulevainen autuus mull' toivossa lienee
https://www.youtube.com/watch?v=jfZlwoAXfH0
Sanat näkyvät linkin ruudulla. Koko virttä ei veisata.
-
SV 60 En, Jeesus, rauhaa saa
1. En, Jeesus, rauhaa saa,
ennen kuin aukeaa
kärsimystesi syvyys
ja sydämesi hyvyys
koskettaa sydäntäni
hoivaten hädässäni.
2. Minua luoksesi
houkuta, Herrani,
huokaamaan lakkaamatta
ja lepoon suostumatta,
ennen kuin sydämeni
virvoitat lohdukseni.
3. Uskon ja tiedän sen,
en taakkaa syntien
voi omin voimin kantaa.
Voit armahduksen antaa
ja päästää kuormastani,
näin hoitaa ruhjeitani.
4. Kovemmin ahdistaa,
kun tuntea en saa
veresi vahvaa voimaa,
haavaisi pisaroimaa.
Se sinuun yhdistäisi,
janoista virkistäisi.
5. Verellä puhdista
minua saastaista,
uudista ihmiseksi
kuvasi kaltaiseksi,
ja ole pyhyyteni,
iloni, autuuteni.
6. Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.
Johan Holmberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015
-
SV 65 Nyt syvyydestä mustasta
1. Nyt syvyydestä mustasta
yritän huutaa, suosta.
Syyllisyys hyökyy aaltoina,
mihinkä voisin juosta?
Kun syntivyöryn alle jään,
en, Jeesus, pääse minnekään.
Oi, kuule heikon huuto!
2. Kuoleman porraspuuksi jäin,
en tiedä mistään muusta.
Katsahda, Herra, minuun päin:
kasvaako tästä puusta
nyt vielä kunnon versoa?
Armoosi anna juurtua.
Tee tästä uusi alku.
3. Olethan, Herra, luvannut:
saa apusi, ken anoo,
saa virvoituksen vaivatut,
suot juoda sen, ken janoo.
En pyytämästä taukoa
nyt armoasi, Auttaja.
Siis auta, nosta, kanna.
4. Puu kuiva puhkee kukkimaan,
kun uudistat sen nesteet.
Niin minut muuta kokonaan,
pois raivaa kasvun esteet.
Puolesta puhu kuihtuneen,
hedelmää Hengen että teen.
Sanasta anna voimaa.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2014
-
SV 35 Jos niin kuin lapsi itkeä
1. Jos niin kuin lapsi itkeä
ja ikävöidä voisin,
jos uskollinen ystävä
sinulle, Jeesus, oisin,
niin armolapsi iloinen
tuntisin olevani,
Jumalani,
ja ääni kiitoksen
kaikuisi sielussani.
2. Armosi, Jeesus, kaikki on:
tie, sauva, lepo, suoja.
Se ravinto on verraton,
syvimmän toivon tuoja.
Päiväni tässä turvassa
elämään valon tuovat,
lohdun suovat,
vaan ilman sinua
ne varjon tielle luovat.
3. Kun levokseni sinut saan,
tuot rauhan elämääni,
en muualta saa milloinkaan
lohtua ikävääni.
Siis tule, rakas Herrani,
ja anna rauha syvä,
enentyvä.
Vain sinun luonasi
on mieli aina hyvä.
4. Jos kiellät rakkautesi,
niin mistä avun saisin?
Taas menettäisin toivoni
ja kaiken kadottaisin.
Siis vedä minut kokonaan
elämään seurassasi
voitostasi
ja kilvoittelemaan
turvissa kuolemasi.
5. Jos armoasi päiviini
ja siunausta saisin,
niin lähimmäisten parhaaksi
taas työni toimittaisin.
Kun sinulta saan neuvoja,
voin kasvaa viisaammaksi,
valvovaksi,
elämän matkalla
sinulle kunniaksi.
6. Kun lähdön tullen hätäilen
ja pelkään kuolemaani,
suo minun, suuren syntisen,
turvata auttajaani.
Myös viime hengenvedossa
suo toivo sinuun panna,
armo anna,
kätesi voimalla
taivaaseen, kotiin, kanna.
Paul Gerhardt Johann Arndtin rukouksen pohjalta, ruots. J. Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2015
-
VK 140 Autuaita kaikki hengessänsä köyhät
1.
Autuaita kaikki
hengessänsä köyhät,
autuaita Herran köyhät!
Kristus itse syntyi
kaikkein köyhimmäksi,
ihmisistä pienimmäksi.
Neuvoton, suojaton
puutteeseen ja vaivaan
lahjaksi saa taivaan.
2.
Autuaita kaikki
murheen kuorman alla,
autuaita murheen alla!
Kristus itse kulkee
heidän rinnallansa,
siunaa lohdutuksellansa.
Kuollessaan murhettaan
Kristus yksin kantoi,
Isälleen sen antoi.
3.
Autuaita kaikki,
jotka täällä hiljaa
odottavat Herraa hiljaa!
Kristus käsin tyhjin
luo jo uutta heissä,
tiensä ahneen hyljänneissä.
Sydämiin luottaviin
Isän valta luodaan,
arpa kaunein suodaan.
4.
Autuaita kaikki,
joita nälkä kalvaa,
oikeuden nälkä kalvaa!
Kristus nääntyneiden
tuskan tuntee kyllä,
pitää heissä toivon yllä.
Ruokanaan päällä maan
Isän tahdon täytti,
meille tien hän näytti.
5.
Autuaita kaikki,
jotka armahtavat,
toinen toistaan armahtavat!
Kristus heitä saartaa
rakkaudellansa,
suojaa laupeudellansa.
Tuomion alta on
heidät pelastettu,
iloon armahdettu.
6.
Autuaita kaikki
sydämeltään puhtaat,
kaikki sydämeltään puhtaat!
Kristus itse heidän
valonansa loistaa,
valo valheen kätköt poistaa.
Paljasta, Jumala,
meille hyvyytesi,
kasvot pyhyytesi.
7.
Autuaita kaikki
rakentajat rauhan,
luojat sovinnon ja rauhan!
Kristus kuolemallaan
toi jo sovituksen,
vihaa vastaan luottamuksen.
Lapsinaan maailmaan
Isä kutsuu meitä
luomaan rauhan teitä.
8.
Autuaita kaikki,
joita Herran tähden
vainotaan nyt Herran tähden!
Kristus teissä kärsii,
hyvyys kunnes voittaa,
oikeus ja lepo koittaa.
Elämään täyttyvään
teidät viedään kerran
juhlariemuun Herran.
Anna-Maija Raittila Matt. 5:1–12 pohjalta 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Joachim Neander 1680.
-
VK 179 Siion, apus ainoastaan
https://www.youtube.com/watch?v=zs10iRTcN68
1.
Siion, apus ainoastaan
on vain Herra Jumala.
Niin kuin isä hoitaa lastaan,
niin hän hoitaa sinua.
Sinua hän kurittaa,
koska lastaan rakastaa.
Ei hän kirkkoansa heitä,
vaikka viekin vaivain teitä.
2.
Vaikka myrsky myllertäisi,
aallot laivaa hakkaisi,
vaikka yökin yllättäisi,
vaikka Jeesus nukkuisi,
matkassa hän silti on,
Siion, ole peloton!
Haahtensa hän rantaan johtaa,
vaikka mitkä vaiheet kohtaa.
3.
Vaikka siirtyy vuoret kerran,
kalliotkin paikoiltaan,
niin ei siirry armo Herran,
hän on luja liitossaan.
Vaikka koittaa hirmuinen
Herran päivä viimeinen,
seurakunta, mieleen paina:
perustus on luja aina.
4.
Kyyneleesi vaikka vuotais
niin kuin pilvet vuotavat,
Siionille vaikka suotais
vaiheet kaikkein vaikeimmat,
älä pelkää kuitenkaan,
ei hän hylkää kirkkoaan,
Herra, armon, voiman tuoja,
seurakunnan kilpi, suoja.
5.
Kahleitakin vaikka kannat,
kärsit vainon tuskia,
vaikka henkesikin annat,
kaikki kestä uskossa.
Tie on auki taivaaseen,
pyhäin riemuun ikuiseen!
Muista, kuka kanssas kulkee,
suojaansa ken sinut sulkee.
6.
Kestä, Siion, tuskat, vaivat
uskoen ja toivoen.
Kestää myöskin isät saivat
vaiheet ahdistuksien.
Herra ottaa armossaan
sinut, Siion, kunniaan.
Loppuu helle kärsimyksen,
koittaa päivä täyttymyksen.
7.
Enkelit ja pyhät taivaan,
riemuvirttä veisatkaa!
Eipä sorru Siion vaivaan,
periä se voiton saa.
Laiva pääsee satamaan,
myrsky tyyntyy kokonaan.
Voitostansa luona Herran
Siion kiittävä on kerran.
Joachim Pauli 1666. Unkariksi Károly Jeszensky 1885. Suom. Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: August Luttenberger 1890.
-
Jumala, olemme sanattomia, olemme järkyttyneitä.
Teemme sen, mitä olet meitä kehottanut tekemään:
rukoilemme – rukoilemme hiljaa.
Jumala, Sinä olet elämämme perimmäinen turva elämässä, kuolemassa ja elämässä kuoleman jälkeen.
Ole lähellä meitä
ympäröi armollasi
ympäröi rauhallasi.
Lohduta meitä.
Aamen.
VK 397 Kun on turva Jumalassa
https://www.youtube.com/watch?v=ZphSedYNiMw
-
SV 146 Nyt kiitos Karitsalle
https://www.youtube.com/watch?v=YKuGwSbSSZY
1. Nyt kiitos Karitsalle
ja Ylösnousseelle!
Nimeesi kokoonnuimme,
on armoa vain se!
Kärsithän puolestamme
ja kuolit ristillä,
sen tähden, että meille
koittaisi elämä.
2. Suo sana siunauksen
nyt erotessamme.
Luo yhteenkuuluvuutta
myös arjen matkalle.
Kaikissa toimissamme
valppaiksi meidät tee.
Nöyryyden anna kasvaa,
kun voimat vähenee.
3. Oi kuule Pyhä Henki,
nyt meidät herätä.
Kaikille kaipaaville
suo usko elävä.
Rakkaudella meidät
Jeesukseen kiinnitä.
Kenenkään älä salli
pois juosta ikinä.
4. Niin seuraa sotaa rauha,
ja työmies palkitaan.
Kun loppuu taipaleemme,
ilomme täyttää maan.
Me yhteen saamme tulla
ja päästä perille,
jos armon kerjääjinä
Jeesusta seuraamme.
Arkkivirsi 1822, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, J. Löytty 2011
-
SV 47 Kiusaukset synteihin
https://www.h-y.fi/siionit/kiusaukset-synteihin.html
1. Kiusaukset synteihin
minut houkuttavat.
Haluni ja himoni
pahaan taivuttavat.
Aina puhuessani,
ajatuksin, töinkin,
omaa parastani hain,
etsin päivin, öinkin.
2. Olen kova, katkera,
tyytymätön aina,
muttei eteen Jeesuksen
minua se paina.
Mieltäni ei liikuta
hänen kuolemansa,
virvoitu en ensinkään
rakkaudestansa.
3. Toiset turvan löytävät
hänen rististänsä,
iloitsevat suuresti
paimenäänestänsä.
Minä kylmä, paatunut
sokkona vain kuljen,
mykkä, kovakorvainen
sydämeni suljen.
4. Toiset Herraa kiittävät
riemuvirsillänsä.
Minun vain on kieleni
vaiti, siteessänsä.
Toisten sydän lämpenee,
Herran käsiin murtuu,
mutta minun mieleni
turtumistaan turtuu.
5. Näinkö aina kompastun
omaan kurjuuteeni?
Kuivaa, Herra armias,
tuskankyyneleeni.
Päästä alta kuormien,
epätoivo poista.
Anna toivo, virvoitus
armon pisaroista.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2015
-
48Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat
https://www.youtube.com/watch?v=s3f-fF5Rkxs
1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.
2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.
3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.
4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.
5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.
Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015
-
SV 25 Vapahtajani lempeä
1. Vapahtajani lempeä.
Kun täynnä olen syntiä,
niin nöyrästi nyt rukoilen.
Olethan, Herra, tiedän sen,
armoinen.
2. En osaa oikein rukoilla,
vaan Hengelläsi johdata
nimesi kautta anomaan,
luottamaan, että avun saan
aikanaan.
3. Kun epäusko hävettää,
suo, Jeesus, etten siihen jää
vaan lähellesi janoan
ja löydän turvasataman
suojaisan.
4. Minua älä, Jumala,
nyt ankarasti tarkasta.
Katseesi käännä Jeesukseen
ja puolestani kärsineen
pyhyyteen.
5. En muuhun vedota nyt voi
kuin Karitsaan, hän armon toi,
lain täytti, poisti tuomion,
hän yhä vanhurskaus on
verraton.
6. Anteeksiantamuksessa
on elämää ja autuutta.
Vain siinä lähteiden on maa,
elämän vettä ammentaa
sielu saa.
7. Sen ääreen siis nyt kumarrun,
se virvoitus on kiusatun,
ja läsnäolo Jeesuksen
on sielun lepo suloinen.
Uskon sen.
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014
-
sv 92 Huoneen ristin hiljaisuuteen
https://www.youtube.com/watch?v=wmz3YqU5usA
1. Huoneen ristin hiljaisuuteen
Kristus meille valmistaa,
rukouksen salaisuuteen
särkyneitä johdattaa.
Kuorman alla uupuneinkin
lepopaikan siellä saa.
2. Siellä Kristus siunaa meitä
levollaan ja rauhallaan.
Ketään ei hän yksin heitä
epätoivoon uupumaan.
Vaatimusten ahnaat äänet
vaientaa hän kokonaan.
3. Kivun, tuskan raskaan taakan,
pimeämme salaisen,
syytöstemme kivikuorman,
elämämme sairauden
hartioilleen Kristus ottaa
alimmaksi taipuen.
Jouko Ikola 2000
-
18.09.2021 Samuli Korkalainen
Psalmista 148:
Ylistäkää Herraa, te jotka olette maan päällä,
ylistäkää, syvyydet ja meren pedot!
Ylistäkää, tuli ja rakeet, lumi ja usva,
ylistä, myrskytuuli, hänen käskyläisensä!
Ylistäkää, vuoret ja kukkulat, hedelmäpuut ja setrit,
villipedot ja karja, maan matelijat ja taivaan linnut!
Ylistäkää Herraa, kuninkaat ja kansat,
ruhtinaat ja kaikki maan mahtimiehet,
nuorukaiset ja neidot,
vanhat ja nuoret!
”Riitta, osaatko sinä kiittää? Minä en osaa kiittää.” Nämä kuolevan Paavo Ruotsalaisen sanat pysäyttävät minut aina Lauri ja Joonas Kokkosen oopperassa Viimeiset kiusaukset. Osaanko minäkään kiittää, huomaan ajattelevani. Ja varsin usein joudun jatkamaan: ”Minä en osaa kiittää.”
Wilhelmi Malmivaara kirjoitti aikoinaan Siionin virsien esipuheeseen merkilliset sanat: ”Murheen alla veisaa Siion heleimmin Herralle kiitosta.” Lause vaikuttaa äkkiseltään ristiriitaiselta: ”Murheen alla”, mutta kuitenkin ”heleimmin Herralle kiitosta”. Eikö kiitollisuus liity yleensä nimenomaan iloon ja riemuun? Eikö juuri silloin kiitetä, kun koetaan kaiken olevan kohdallaan? Kuka muka oikeasti kiittää murheen alla?
Me elämme moninkin tavoin murheen alla, erityisesti tänä maailmanlaajuisen pandemian aikana. Mutta myös monenlainen itse aiheutettu syyllisyys, itsestä riippumaton häpeä sitoo meitä. Murheen alla ei kyllä ainakaan meikäläiselle tule ensimmäisenä mieleen kiitos ja ylistys.
Mutta silloin tällöin meitä onneksi herätellään huomaamaan myös sitä, miten Jumala kuitenkin pitää meistä huolta. Hän lähettää läheisiä ja kaukaisempiakin ihmisiä meidän avuksemme. Hän toimii satunnaisten ohikulkijoiden ja ammatikseen auttavien välityksellä. Näissä tilanteissa emme helposti tule edes ajatelleeksi, että meitä auttaa itse Jumala. Usein vasta myöhemmin, elämän isoilla rajapyykeillä, taaksepäin katsellessamme, huomaamme Vanhan testamentin Samuelin tavoin: ”Tähän asti on Herra auttanut meitä.” Ja silloin jonkinlainen kiitollisuus täyttää mielen. Murheen alla veisaa Siion tänäänkin heleimmin Herralle kiitosta.
Viimeiset kiusaukset -oopperan lopussa Paavo Ruotsalainen on jo saanut rauhan, mutta kiittämään hän ei ole edelleenkään oppinut. Tuossa tilassa hän lausuu: ”Ole sinä, Vapahtaja, kiitokseni Taivaallisen Isäni edessä.”
Meitä on monia, jotka emme oikein hanakasti taivu kiitokseen ja ylistykseen. Meidän kätemme eivät helposti kohoa ylös eikä suustamme irtoa huutoa. Mutta sydämen syvimmissä sopukoissa, siellä missä Pyhä Henki tekee hiljaista työtään, siellä kaikuu murheenkin alla helein kiitos Herralle – hänelle, jolta me olemme kaiken saaneet ja joka pitää meistä huolta. Silloin tällöin saamme puettua tuon hiljaisen kiitoksemme myös sanoiksi, ehkäpä helpoiten virren muodossa. Ja jos kiitos kuivuukin kokonaan huulille, voi aina pyytää hyvältä Vapahtajalta, että hän olisi meidän kiitoksemme taivaallisen Isämme edessä.
Rukoilkaamme.
Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa minun sieluni,
älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa meille
ja olkoon meille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme
ja antakoon meille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.
-
VK 187 Armahda Herra Jumala
https://www.youtube.com/watch?v=5oMdl4zeJ2I
1.
Armahda, Herra Jumala,
me surren valitamme.
Pois moni luopuu sinusta
ja uhkaa uskoamme.
Sanasi ylenkatsotaan
ja totuus maahan poljetaan,
on valhe vallan saanut.
2.
Nyt ihmisoppi erheineen
hallitsee maailmassa,
ei ota sanaa ohjeekseen,
on vääryys kasvamassa.
Yö lieneekö jo edessä
ja vaivan aika käsissä,
tuo ennen ennustettu?
3.
Me ihmisraukat sokeina
kuljemme harhateillä
kuin lampaat vailla paimenta,
ei kaitsijata meillä.
Jos tiesi, Herra, hylkäämme,
niin valheen valtaan vaivumme
ja käymme kadotukseen.
4.
Vaan mittaamaton armosi
on, Herra, vielä meille.
Tuot eksyneitä laumaasi
ja avun langenneille.
Näin sanallasi kirkkaalla
pois päästät sielut kahleista,
lyöt rikki julmat juonet.
5.
Ja niin kuin hehkuu hopea
liekissä loistavana,
niin koetuksen ahjossa
myös kestää pyhä sana.
Se taisteluissa vahvistuu,
sen valo yhä kirkastuu.
Näin kunnian saat, Herra.
6.
Vahvista seurakuntaasi
ja kunniaasi puolla.
Jos emme turvaa sanaasi,
niin meidän täytyy kuolla.
Siis kansaasi nyt varjele
ja kirkkoasi suojele.
Vie meidät riemuun kerran.
Martti Luther 1524. Ruots. Olavus Petri 1530. Suom. ja säk. 6 Jaakko Finno virsikirjaan 1583, uud. Elias Lönnrot 1870, säk. 4–6 uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Saksassa 1524.
Luokitus: Jumalan sana
-
SV 3 Uutta aikaa autuasta
https://www.youtube.com/watch?v=vkl2EU6XHgo
1. Uutta aikaa autuasta
ikävöin jo hartaasti,
jolloin, Herra, luottamasta
lakkaan omaan voimaani,
jolloin sinut, Jeesukseni,
voiman antajaksi saan,
rauhattoman sydämeni
rauha täyttää kokonaan.
2. Rukoile siis, Jeesus, siellä
laupiasta Isääsi,
että kilvoituksen tiellä
heikko usko kestäisi.
Vakuuta niin Hengelläsi,
että lapsi olla saan,
jota ohjaa hellä käsi
jälkiäsi seuraamaan.
3. Kuule, Herra, minä uskon,
auta epäuskoista.
Näen niin kuin aamuruskon
ennen päivän koittoa.
Uuden päivän ensi säteen
kohta lohdukseni saan.
Tartu, Jeesus, heikon käteen,
älä hylkää milloinkaan.
Jonas Hellman 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, H. Kivekäs 1971
-
SV 78 Karitsa kallis, kuulethan
https://www.h-y.fi/siionit/karitsa-kallis-kuulethan.html
1. Karitsa kallis, kuulethan,
on tieni ahdas, vaikerran.
Syy raskas rintaani nyt kaivaa:
kylmyyttä tunnen, tunnon vaivaa
ja puutosta.
2. Luo puoleeni nyt katseesi,
kun eteesi tuon syntini.
Pois ethän heitä etkä paina,
näin pyydän, muistuta myös aina
haavoistasi.
3. Karitsa kallis, armahda,
en muuta voi kuin huokailla.
Vain sinä nostat, kuorman kannat,
toivottomalle toivon annat
ja rakastat.
4. Myös muista muutkin lapset maan,
osoita suunta oikeaan.
Apua älä keltään kiellä,
puoleesi että löytää tiellä,
oi Karitsa.
Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2015
-
VK 82 On ehtoo jo
Tämä on Pääsiäisvirsi, mutta tähän vuodenaikaan on luonto 'kuolemassa' ja monessa sielussa on suru. Mistä lohdutua ?
Vastaus on tässä:
1.
On ehtoo jo,
ja aurinko
jo laski murheessansa.
Ristinpuusta otetaan
Jeesus kuoltuansa.
2.
En tuskatta
voi katsella
nyt hautaamista Herran.
Rakkaat kasvot kohdata
saanko vielä kerran?
3.
Näin kärsivää,
näin lempeää
ei ollut ketään toista.
Herran suu on vaiennut,
kasvot eivät loista.
4.
Hän runneltu
ja surmattu
on syntieni tähden.
Kuinka nyt en itkisi
tuomioni nähden?
5.
Vaan kuollutta
kun Jeesusta
katselen verissänsä,
häntä kiitän, ylistän
aina rististänsä.
6. https://www.youtube.com/watch?v=0-nDlTub0h4
Ah Herrani,
suo armosi,
suo minun luottavasti
kuolemaasi turvata
kuolemaani asti.
Säk. 1 Friedrich von Speen kokoelmassa 1628, säk. 2–6 Johann Rist 1641. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1628.
-
Mikkelinpäivän virsikertoo enkeleistä joihin saamme turvata . Herra ne avuksemme lähettää lapsille ja lapsenmielisille.
:059: :059: :059:
137 Armollaan Herra ennättää
1.
Armollaan Herra ennättää
turvaksi omillensa,
ja enkelinsä lähettää
hän heidän avuksensa.
Me saamme laulaa ilolla.
On enkeleitä suojana
myös tänään matkallamme.
2.
He varjelevat lapsuuden
ja nuoren elämämme,
seuraavat päiviin vanhuuden,
kulkevat lähellämme.
Me saamme laulaa ilolla.
He saattavat myös kuollessa
iäiseen kotiin meitä.
3.
Näin Herran omat matkallaan
turvassa olla saavat
ja Pyhä Henki armollaan
lääkitsee vaivat, haavat.
Nyt saamme laulaa ilolla
ja kerran kiittää taivaassa
seurassa enkeleiden.
Georg Reimann 1639. Ruots. Jesper Swedberg 1694, Johan Olof Wallin 1816. Suom. Uusia Wirsiä 1836. Virsikirjaan 1886. Uud. Leena Impiö 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1529.
-
SV 139 Kiitetty nyt olkoon
1. Kiitetty nyt olkoon isäin Jumala,
kiitoslaulu soikoon luomakunnassa.
Kiitos Jumalalle huolenpidostaan,
Kaikkivaltiaalle armolahjoistaan.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.
2. Soikoot taivaan ääret Luojan kunniaa,
enkeleitten äänet rauhan sanomaa.
Herra armossansa kuninkaamme on,
kirkkaudessansa voittaa auringon.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.
3. Kiitos Herrallenne, kuu ja aurinko!
Tähdet, kiitoksenne älköön sammuko.
Kiitos Luojallesi anna, kaikki maa.
Järvet, virran vesi, meret, laulakaa.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.
4. Myrsky, sade, kaste, lauluun viritkää,
tuuli, liekin loiste, Herraa kiittäkää.
Pakkastalvi, suoja, rakeet, lumi, jää,
ylistäkää Luojaa suurta, väkevää.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.
5. Puiden lehdet, juuret, sienirihmat maan,
laaksot, vuoret suuret tuokoot kiitostaan.
Niityt, pellot, soikaa Luojan kunniaa,
metsät huminoikaa, harjut riemuitkaa.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.
6. Linnut, äänillänne Herraa kiittäkää,
riemuvirsiänne, ilmat, heliskää.
Ihmislasten teiltä nouskoon taivaisiin
kiitossäveleitä loppumattomiin.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.
7. Nouse, Herran kansa, Luojaa kiittämään.
Herra lapsiansa johtaa Hengellään.
Katso, valtiaamme, meitä taivaasta,
elämän me saamme, armon sinulta.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.
Haqvin Spegel psalmin 148 ja apokryfisen Kolmen miehen kiitoslaulun pohjalta 1686, suom. VK 1701, uud. VK-komiteat 1880, 1937, 1984 ja SV 2016
-
SV 94 Sinä yksin, Jeesukseni
1. Sinä yksin, Jeesukseni,
olet köyhän rikkaus.
Täytä tyhjä sydämeni,
laita sinne asumus.
Vainiolla vaivojen
taivas silloin täyttää sen.
2. Ruumiini jos vajoaisi
kuolon virran kuohuihin,
sydäntä jos ahdistaisi
tuska pakahduttavin,
omanasi, Jeesus, jään
rinnallesi lepäämään.
3. Jeesus, annat rohkeutta,
ahdingoissa lohdutat.
Ilahdutat uupunutta,
voimatonta vahvistat.
Ilo olet surussa,
elämäni kuollessa.
4. Sinuun tyytyy sydämeni,
asua saan sinussa.
Täytät suuren tyhjyyteni
taivaan armoaarteilla.
Kaikki, mitä haluan,
sinussa jo omistan.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
Vvk 369 Päivä nyt ehtii ehtoollen
http://koraali.fi/mp3/N369.mp3
1.Päivä nyt ehtii ehtoollen, Taas pimeys tu-
lee siaan; Me sinua, Jesu, rukoilem', Sä
tykönäm' pysy ain'ijan. Iloit' meit' Jumal' taivaassa.
2. Sä olet valo ijäinen, Ja Jumalan kirkkaus ar-
mas, Siis tule sydämmen' huoneesen, Sun armollas se
valais'. Iloit' meit' Jumal' taivaassa.
3. Sä olet vakainen vartiam', Et ikänä sinä meit'
hyljää; Sun päälles aina uskallam', Kanss' rukoilem',
tyköm' kulje. Iloit' meit' Jumal' taivaassa.
4. Päivä on työtä tehdä luot', Ett' askareit' toi-
mittaa virkam', Vaan yö on levoks' meille suot', Ett'
virvottaa väsyneet raajam'. Iloit' meit' Jumal' tai-
vaassa.
5. Siis varjel' tänä yön', Jumala! Meit' saatanan pa-
hast' paulast', Kanss' kaikess' tuskass' ol' apuna, Ann' le-
vät' levoss' makiast'. Iloit' meit' Jumal' taivaassa.
6. Me Jesuksell' itsem' annamme, Kosk' silmämme kiini
painam', Hän olkoon ain' apum' ja kilpemme, Pois pois-
takoon kaiken vaivan; Iloit' meit' Jumal' taivaassa.
7. Ann' meidän levätä levossas, Eik' syntiin syn-
kiään nukkuu, Eik' tehdä vastaan tahtoas, Eik' suruss'
surkiass' hukkuu: Iloit' meit' Jumal' taivaassa.
8. Niin huomenn' sinua kiitämme, Sun hyvyyttäs
myös vakaa, Ja sinua aina ylistämme Taivaass', enk'
siitä lakkaa. Ioit' meit' Jumal' taivaassa!
Hans Christensen Sthen, (tansk.) s. 1544 † 1610.
-
VK 75 Jeesus, turva ainoa
https://www.youtube.com/watch?v=zYhLKQBjcio
1.
Jeesus, turva ainoa,
sinä kuolit puolestani,
kärsit piinaa, tuskia
minun raukan synneistäni.
Jeesus, sinun vaivasi
olkoon lohdutukseni.
2.
Kärsimykseen polttavaan
jouduit vuoksi syntieni.
Taivaan vihaan ankaraan
syöksi sinut vääryyteni.
Kuolemaasi syyllinen
minä olen, tiedän sen.
3.
Sinun tuskantuleesi
minä kurja puita kannoin.
Sinun käsivarsiisi
minä köydet julmat annoin.
Minä naulat teroitin,
jotka käsiis lyötihin.
4.
Hekumaa kun rakastan,
jouduit sinä ruoskituksi,
alla ristin raskaimman
maahan saakka painetuksi.
Minä nostin ristinkin,
siihen sinut naulasin.
5.
Jeesus, riipuit ristillä
kirottuna Golgatalla.
Olit kaikkein hylkäämä
pilkan, häväistyksen alla.
Minä, minä vaivainen
kaikkeen olen syyllinen.
6.
Riennän turviin ristisi,
katso minuun, Vapahtaja.
Kuule nöyrä huutoni,
anna haavoissasi maja,
koska vuoti veresi
meitä armahtaaksesi.
7.
Jeesus, veljenkätesi
anna olla hoivaamassa,
ja kun tämä matkani
kerran päättyy kuolemassa,
vaivoistani päästäen
anna autuus iäinen.
Johan Kahl 1743. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
-
124 Käy köyhään sydämeeni
https://www.youtube.com/watch?v=MDLObZ9pkKg
1.
Käy köyhään sydämeeni
nyt, Henki totuuden.
On siitä kyyneleeni,
kun täyttää synti sen.
Ei itku, tuska pestä
voi sitä vääryydestä.
Sen teet sä, armoinen.
2.
Tunnethan köyhyyteni,
näin olen avuton.
On kylmä sydämeni,
tyhjä ja valoton.
Vaan kylmyyteen ja vaivaan
nyt pyydän tulta taivaan,
toivoni siinä on.
3.
En syntiturmelusta
pois sielustani saa.
En tuskaa, ahdistusta
voi itse karkottaa.
Tyhjäksi merta luoda
ja yöstä päivää tuoda
on yhtä vaikeaa.
4.
Rukoilen, Herra, yhä:
Henkesi lahjoita.
Sytytä valo pyhä,
mieleni kirkasta.
Yön usvat aamu voittaa,
taas uusi päivä koittaa,
saan elää armosta.
Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Maria Joutsen 1900. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1524.
-
SV 94 Sinä yksin, Jeesukseni
1. Sinä yksin, Jeesukseni,
olet köyhän rikkaus.
Täytä tyhjä sydämeni,
laita sinne asumus.
Vainiolla vaivojen
taivas silloin täyttää sen.
2. Ruumiini jos vajoaisi
kuolon virran kuohuihin,
sydäntä jos ahdistaisi
tuska pakahduttavin,
omanasi, Jeesus, jään
rinnallesi lepäämään.
3. Jeesus, annat rohkeutta,
ahdingoissa lohdutat.
Ilahdutat uupunutta,
voimatonta vahvistat.
Ilo olet surussa,
elämäni kuollessa.
4. Sinuun tyytyy sydämeni,
asua saan sinussa.
Täytät suuren tyhjyyteni
taivaan armoaarteilla.
Kaikki, mitä haluan,
sinussa jo omistan.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
366 Oi Isä meidän, huolen meistä kannat
https://www.youtube.com/watch?v=eCLz8EX0d24
1.
Oi Isä meidän, huolen meistä kannat,
leipämme meille joka päivä annat.
Siis lapsen lailla sinuun luotamme
ja hyvyyteesi, Isä, turvaamme.
2.
Pois armiaasti käännät tuskan nuolet,
huojennat kuorman, poistat liiat huolet.
Johdattajaksi annat Henkesi,
lohduttajaksi oman Poikasi.
3.
Velkamme suuri vaikka painaa meitä,
Kristuksen tähden luotasi et heitä.
Anteeksi annat kaikki syntimme,
haltuusi murheet, Isä, kannamme.
4.
Vain sinä tiedät, mitä tarvitsemme,
voit käyttää puutteitakin parhaaksemme.
Tahtoosi, Herra, auta tyytymään,
sinua vähästäkin kiittämään.
5.
Osani olkoon suuri taikka pieni,
haltuusi uskon elämäni, tieni.
Kaikkia meitä, Isä, johdata,
sinun on valta, voima, kunnia.
Bengt Jakob Ignatius 1824. Uud. Elias Lönnrot 1868. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Ranskassa 1542.
-
SV 121 Ei toista ole sellaista
1. Ei toista ole sellaista
kuin Jeesus, auttajamme.
Hän, ihminen ja Jumala,
on kuollut puolestamme.
Hän Herra on
niin verraton,
veljemme altis, hyvä:
palvelijaan
myös heikoimpaan
armossaan yhdistyvä.
2. Hän syntisiä rakastaa,
vanhurskas Vapahtaja,
ei huonointakaan kulkijaa
pois oveltansa aja.
Kuolleille hän
voi elämän
lahjoittaa voimallansa.
Ei uskossaan
näin heikoinkaan
kadota toivoansa.
3. Ken alaston ja köyhä on,
saa armon avuksensa,
vaan itsevarman mahdoton
on jättää pahuutensa.
Siis nöyrtyen
luo Jeesuksen
jo riennä vikoinesi.
Hän ikuisen
suo autuuden
ja rauhan sielullesi.
Johan Holmberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2013
-
Radion iltahartaus tänään. Lauri Maarala puhuu:
https://areena.yle.fi/audio/1-2016102
-
http://koraali.fi/mp3/N305.mp3
Vvk 179
1.Kristus oppians' ilmoittamaan, Mennä käs-
ki ympäri mailman, Kansoja kaikkia opet-
tamaan, Kansoi kaikkii kanss' kastamaan.
2. Sanoi heille sanoill' näillä: Ottakaat se Henki Py-
hä, Se teille opettaa kaikk' tiedot, Tulevaiset, ett' entiset.
3. Kuin seisotte edess' sankarten, Korkiain kunin-
kain ankarten, Mitä teidän pitää puhuman, Teille se
ylhäält' annetaan.
4. Pyhän Hengen armo autuas, Opetuslasten sy-
dämmet Täytti täsä laupioill' lahjoillans', Opetti ou-
dot kielet kaikk'.
5. Heille antoi armons' avaran, Kielill' kaikilla
saarnaamaan, Kansoi kaikkia kanss' kääntämään, Vää-
ryydest' autuuteen vääntämään.
6. Siis kaikki Jesust' kiittäkääm', Isää ja Henkee
ylistäkääm': Kolminaisuutta kunnioittakaam', Suulla,
sydämell' lakkaamat'.
Latinalainen 1400-luvulta.
-
SV 239 Nyt yhdessä jo lähtekää
https://www.youtube.com/watch?v=ATx-WBVlc1M&t=55s
1. Nyt yhdessä jo lähtekää,
iäisiin häihin pyrkikää.
Mukaanne kaikki pyytäkää,
niin ettei kukaan pois vain jää.
2. Myös tulkaa, heikkouskoiset,
te väsyneet ja murheiset
nyt taivaan tietä kulkemaan
ja Herran virttä veisaamaan.
3. Kun maailman me jätämme
ja tyhjän riemun hylkäämme,
niin jäävät turhat murheemme,
ne esteenä on matkalle.
4. Nyt saavu, Henki Jumalan,
käy kanssa tiellä kulkevan
ja näytä taivaan valoa,
niin meille Jeesus kirkasta.
5. Lamppumme saata palamaan
ja öljystäsi loistamaan.
Häävaatteet pidä puhtaina
Jeesuksen veren voimalla.
6. Tiellesi meidät totuta,
suo neuvoasi kuunnella.
Eteesi kaikki puutteemme,
oi Armon Henki, kannamme.
7. Me tiellä Ylkää kiitämme
ja taivaan häistä puhumme.
Kun määränpää ei vielä näy,
pyydämme, edellämme käy.
8. Me Golgatalla lepäämme
ja kuormat sinne laskemme.
Myös kirkastukseen kulkee tie,
kun Jeesus Taaborille vie.
9. Me taistelemme uskossa,
kun odotamme kruunua.
Ja kun me häihin saavumme,
soi silloin uusi virtemme.
10. Kun vihdoin saapuu Sulhanen,
me vastaan käymme veisaillen
ja sytytämme lamppumme,
oi terve, rakas Herramme.
Tuntematon viim. 1786, uud. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, W. Malmivaara 1893, VK 1938, J. Löytty 2015
-
SV 137 Kiiros Herra maan ja taivaan
https://www.h-y.fi/siionit/kiitos-herra-maan-ja-taivaan.html
1. Kiitos, Herra maan ja taivaan,
että kuulit ääneni.
Kun jo vaipui toivo aivan,
olit väkevyyteni.
Pelastukseen tahdot johtaa,
vaikka vaarat täällä kohtaa.
2. Elämässä, kuolemassa
sinuun katson toivoen.
Aina olet auttamassa,
siitä kiitän, iloitsen,
siitä veisaan suin ja kielin,
hartain sydämin ja mielin.
3. Herra, turva omiesi,
voideltusi auttaja,
siunaa laumaa lampaittesi,
ruoki, kaitse, virvoita.
Auta ahdistusten tiellä,
kunnialla kruunaa siellä.
Gustaf Ållon 1694, suom. VK 1701, uud. VK 1886
-
SV 222 Nyt vastaan ota, Herrani
https://www.youtube.com/watch?v=r7KqTA-s4AE&t=116s
1. Nyt vastaan ota, Herrani,
mieluusti ehtoouhrini,
kun sinulle sen kannan.
Kuuntele, ole armoinen,
suun laulaa suo ja sydämen,
kun virren soida annan.
Voimia uusia
haluaisin, että saisin
kiitokseni
veisata taas, Jeesukseni.
2. Nyt kiitän, Paimen, sinua,
kun yhä kaitset minua
näin kärsivällisesti.
En löydä edes sanoja,
kun ajattelen armoa,
rakastat suloisesti.
Herrani, armaani,
anna jatkaa taivaan matkaa
seurassasi
armon valtakunnassasi.
3. Vahvista, Herra, uskovat,
tee näkeviksi sokeat,
kaatuneet maasta nosta.
Heikoille tule turvaksi,
isättömille isäksi,
huolehdi ravinnosta.
Kokoa, johdata
köyhä kansa poluiltansa
juhlaan suureen
valtaistuimesi juureen.
4. Nyt älä muista vihassa
rikoksiani, Jumala,
vaan anteeksi ne anna.
Kun yöksi ilta pimenee,
kirkkaaksi sydämeni tee,
suo sinuun toivo panna.
Murheeton mieli on:
lähestyvä yö on hyvä,
suojanani
kunhan viivyt, auttajani.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
-
VK 213 Taas kutsut meidät temppelistä arkeen
https://www.youtube.com/watch?v=F-q1ROleG8E
virsi lauletaan messun nauhoituksessa alkaen kohdassa 1.15.48 2 säettä
1.
Taas kutsut meidät temppelistä arkeen,
rauhasta myrskyyn, palveluksen työhön.
Kanssamme, Herra, kulje erämaassa.
Luo meidät yhteen.
2.
Ihmisten tuska tunkee kohti meitä,
turtumus uhkaa vaatimusten alla.
Armosi kantaa. Käännä kaikkiin meihin
katseesi rauha.
3.
Rohkaise meitä murrosajan halki
uusille teille, joita meille raivaat.
Tahtosi suuntaa emme aina huomaa.
Tee meistä valppaat.
4.
Kaikkien Herra, ota meidät käyttöön
antamaan muille oma elämämme.
Kuoleman kautta ylösnousemukseen
rohkaise meitä.
Fred Kaan 1968. Suom. Anna-Maija Raittila 1975. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Johann Crüger 1653.
-
Iltahartaus on tänään sivulla Aamuhartaus ! ( anteeksi, vaivanen näkö )
-
SV 195 Jumalan Poika sydäntemme
1. Jumalan Poika sydäntemme
oljilla tyytyy nukkumaan,
seimessä hengenköyhyytemme,
vain murheen korret vuoteenaan.
Nyt saakoon lapsi alaston
lämpöisen uskon kapalon.
2. Laupias Jeesus, meitä auta.
Me tyhjyytemme tunnemme.
On sydämemme synkkä hauta,
vaan elämällä täytä se.
Mahdottomia virvoita
syntymäseimen armolla.
3. Herätä usko sydämissä,
kun epäusko säikyttää,
ja riennä apuun sinne, missä
kiusaus kaiken hämmentää.
Huojenna huolten painoa
ristin ja vaivan aikana.
4. Nyt kiitos olkoon Jeesukselle,
hän syntyi Vapahtajaksi!
Pois väistyköön jo murheen helle.
Jeesus on minun iloni.
Herrassa vaivat vaikeat
voitoksi kerran muuttuvat.
Abraham Achrenius 1769, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, SV 2016
-
Iltahartaus
23.10.2021 Samuli Korkalainen
https://areena.yle.fi/audio/1-2016102
Psalmista 145:
Anteeksiantava ja laupias on Herra,
hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille,
hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi,
uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa,
kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot
ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Vähän aikaa sitten kuulin jälleen kerran väitteen, että kirkon pitäisi vain julistaa pelastusta ja jättää kaikki muu maailmanparantaminen. Tällainen ajatus ei ole raamatullinen. Raamatussa ei tehdä erottelua sanojen ja tekojen välille ja ihmisten tarpeet huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Se, että Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia luotujaan, ei viittaa vain johonkin, joka odottaa tämän elämän jälkeen. Herran hyvyyttä, hänen väkeviä tekojaan koetaan jo nyt – ja monin eri tavoin!
Jo Vanhassa testamentissa Jumala ilmoittaa nimekseen: Minä olen se joka olen. Jumalan nimi on siis verbi. Se tarkoittaa sitä, että meidän Jumalamme ei ole vain sanoja ja puhetta, vaan ennen kaikkea toimintaa ja tekoja. Jumala on se joka on – Jumala, joka johdatti kansansa Egyptin orjuudesta luvattuun maahan ja lahjoitti näin paremmat edellytykset elämään. Jumala, jolle on tärkeää huolehtia leskistä ja orvoista.
Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen.” (Joh. 13:19) Näin sanoessaan Jeesus kertoo, että hän itse on tuo sama Jumala ja että Jumalan nimi on edelleen verbi. Jeesus Nasaretilainen, ihmiseksi tullut Jumala, ei vain julistanut, eikä kehottanut seuraajiaankaan vain julistamaan. Kohdatessaan ihmisiä Jeesus huomioi aina heidän fyysiset, henkiset ja hengelliset tarpeensa. Hän ei puhunut vain syntien anteeksiantamisesta, vaan myös taisteli ihmisarvon toteutumisen puolesta, paransi, kosketti, antoi ruokaa ja kuunteli. Tähän hän kutsuu myös meitä.
Jeesuksen antama kutsu ja esimerkki tarkoittavat sitä, että koko kristillisen uskon sisältö on viime kädessä toimintaa. Se on Jumalan toimintaa, Herran väkeviä tekoja, pelastavaa toimintaa, jossa huomioidaan ihmisen kaikki tarpeet. Se tarkoittaa sitä, että sinut on kutsuttu palvelemaan muita, mutta myös sitä, että sinullakin on oikeus olla palveltavana silloin, kun sitä tarvitset – olivatpa tarpeesi sitten fyysisiä, henkisiä tai hengellisiä.
Kaiken muun hyvän lisäksi Jeesus asetti myös ehtoollisen ja palvelee meitä aina uudestaan ja uudestaan pöydässään rakkauden aterialla. Hän ei siis lähetä meitä hommiin ilman ravintoa tai omin voimin, vaan muistuttaa, että on itse vierellämme, tukenamme ja voimanamme. Ehtoollispöydästä nousemme ravittuina, ja messun lopuksi meille sanotaan: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Tämäkään ei ole vain velvoite, vaan tähän liittyy lupaus: Kun palvelemme toinen toisiamme, saamme kohdata Kristuksen lähimmäisissämme ja he vastaavasti hänet meissä. Kristus on siis koko ajan se, joka toimii. Jumala on se, joka toimii. Jumala on se joka on. Hänen hyvyyttään me ylistämme, hänen mahtavia tekojansa me julistamme – sanoin ja teoin.
Rukoilkaamme.
Jumala, kiitos, että sinä olet se joka olet.
Aamen.
Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala. Hän antakoon meille rauhaisan yön ja autuaan lopun. Aamen.
-
VK 273 Jeesus, parhain ystäväni
https://www.youtube.com/watch?v=MnBoCWyxrAM
1.
Jeesus, parhain ystäväni,
löytäisinkö vertaista?
Auta, etten eläissäni
koskaan hylkää sinua.
Minut ken saa riistetyksi
kädestäsi rakkaasta,
kun on meillä tahto yksi
nyt ja kerran taivaassa?
2.
Hän on kuollut puolestani,
minut ken voi kadottaa?
Ylösnoussut puoltajani
minut vanhurskauttaa.
Ken nyt syyttää uskaltaisi
valittua Kristuksen,
tuomita ken hänet saisi
joukkoon kadotettujen?
3.
Eivät mitkään voimat maiset,
eivät henkivallatkaan,
nykyiset, ei tulevaiset,
elämä, ei kuolokaan
erottaa voi Jumalasta,
hänen rakkaudestaan.
Kristuksessa on se vasta
julki tullut maailmaan.
Jakob Arrhenius 1691. Suom. virsikirjaan 1701. | Sävelmä: Gustaf Düben 1674.
Sama sävelmä: 404 | 411b | 506
-
Radion Iltahartauden piti eilen Keski-Lahden hiljattain eläkkeelle jäänyt pappi, Kaija Jyrkkä:
https://areena.yle.fi/audio/1-2016102
-
SV 183 Sävyisä Paimenemme
https://www.youtube.com/watch?v=NveYYFXacXk
1. Sävyisä Paimenemme,
hiljennä mielemme.
Uudista sydämemme,
tee taipuisaksi se,
niin että armon vastaan
otamme ainoastaan
ja jäämme laumaasi.
2. Vie meidät korkealle
vuorelle Siionin
katsomaan avaralle
ja silmin avoimin.
Kun, Hyvä Paimenemme,
laumaasi tarkkailemme,
se mittaamaton on.
3. Opeta veljenämme
jokaista pitämään
kaukana, lähellämme,
ken pyrkii pyhimpään,
niin ettei kukaan meistä
tuomitse ketään heistä
iskien veljeään.
4. Ristillä, Kaitsijamme,
ilmoitit uuden lain,
kun syntiuhrinamme
koit pitkänperjantain.
Siis nöyrään vaellukseen,
toistemme palvelukseen
omasi johdata.
Jaakko Haavio 1968
-
VK 408 Joutukaa, sielut, on aikamme kallis
https://www.youtube.com/watch?v=U8UrS6GgoYs
1.
Joutukaa, sielut, on aikamme kallis,
vuotemme virtana vierivät pois.
Jeesus ei syntisen sortua sallis,
kaikille armosta autuuden sois.
Oi valitkaa tie,
joka elämään vie!
Kohta jo päättynyt päivämme lie.
2.
Ei elon tiellä nyt nukkua auta,
vaarat ne vaanivat vaeltajaa.
Kunnian kruunua veltto ei voita,
turhaan ei aikaansa tuhlata saa.
Kun joutuvi yö,
on jo myöhäistä työ,
kiiruhda, kohta jo hetkesi lyö.
3.
Maailman rakkaus mielestä heitä,
riemuiten riennä jo kotia päin.
Herraasi kiitä, hän armahtaa meitä,
vieläkin ihmeitä hän tekee näin.
Tie turvallinen
maasta kiusausten
taivaaseen vie, kotiin kirkkauden.
4.
Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä
johtaen, nostaen, varoittaen.
Kiusaaja meidät kun tahtoisi niellä,
varjele viekkailta aikeilta sen.
Näin armosi suo,
hyvä turvasi tuo,
vie meidät autuuteen Jumalan luo.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Simo Korpela 1903. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Laukaasta.
-
Jukka Kuoppamäkikin on näköjään tehnyt tästä oman versionsa. Lasse Vahtolan sävelet löytyvät Nuoren seurakunnan veisuista.
https://www.youtube.com/watch?v=diPmw57jElQ
-
VK 271 Nyt kiitän riemuiten
https://www.youtube.com/watch?v=BW6o7W-UcYM
1.
Nyt kiitän riemuiten
niin sydämin kuin kielin.
Herraani rukoilen
nyt luottavaisin mielin.
Hän kuulee minua
ja kutsuu Pojassaan
taas uskalluksella
eteensä astumaan.
2.
Näin käskit rukoilla,
Isäni, Jumalani.
Puolusta minua
nyt, Jeesus, auttajani.
Ja lohduttajani,
oi Henki totuuden,
käy heikon voimaksi,
kun Isää rukoilen.
3.
Niin usein, Jumala,
jo hyvyyttäsi näytit.
Kun anoin uskossa,
niin pyyntöni myös täytit.
Lahjoitat runsaammin
kuin osaan pyytääkään.
Suo, että kiirehdin
sinua kiittämään.
4.
Iloiten eteesi
siis astun lapsenasi.
Nimessä Poikasi
taas auta voimallasi.
Voit, tahdot, teetkin sen,
niin lupaat sanassa.
On sinun ikuinen
valta ja kunnia.
Johann Olearius 1665. Ruots. Gustaf Ållon 1694. Suom. August Ahlqvist 1866. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Johann Crüger 1647.
-
SV 66 Voi, mihin raukka juoksisin
https://www.youtube.com/watch?v=5J12LxCVID0
1. Voi, mihin raukka juoksisin
ja mistä avun saisin?
Maan ääriin vaikka kulkisin,
niin turhaan vaeltaisin,
kun kalliin armonaikani
tuhlaten käytin, Herrani,
tein tahtoasi vastaan.
2. Oi Herra kärsivällinen,
eteesi täytyy tulla.
Maan tomu olen, syntinen
tunnolla tuomitulla.
Ei kukaan silloin kestäisi,
jos mukaan oikeutesi
murtaisit kuivan korren.
3. Lähteenä ole janoisen,
leipänä nälkäiselle,
kun eksyn korpeen syntien,
vie kodin kynnykselle.
Runkona oksaa ravitse,
sauvaksi tule heikolle.
Lain tuomiosta päästä.
4. Jo sydän kylmä sulata
ja aurinkona loista,
sokean ole valona,
vangitun kahleet poista.
Virvoita kuollut elämään,
vahvista heikko kestämään
ja hoida turvatonta.
5. Ah, sammuu uskonlamppuni,
jos sen et hoida tulta.
Yön varjot saartaa sieluni,
jos en saa voimaa sulta.
Sanasi anna valoksi
ja Pyhä Henki oppaaksi.
On suuri ikäväni.
Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, VK 1986, J. Ikola 2015
-
http://koraali.fi/mp3/N262.mp3
Vvk 261
1.Jesusta tahdon kiittää, Kuin minun syn-
tini kantoi, Uskoll' itseni häneen liittää,
Kuin kasteessa vannoin, Hänen nimens' tahdon kan-
taa, Hamaan kuolemaan ast', Se murheess' levon an-
taa, Päästää myös mun hädäst'.
2. Jesu, kuin mieles rikoin, Töill', puheill', ajatuksill',
Minua verelläs virutit vihdoin, Holho minua sen tur-
vill'. Rukoilen piinas kautta, Ettes olis' minull' vihainen,
Teinhän paljon pahuutta, Jota valitan vaivainen.
3. Synnissä olen siinnyt, Synniss' äitin' minun sai,
Syntisess' elämäss' kiini Rippunut olen ain'; Ann' an-
teeks', älä näit' soimaa, Sinun armohos turvaan, Si-
null' siihen on voimaa, Auta alt' synnin kuorman.
4. Niin kauvan kuin mailmass' Suot mun elää ja olla,
Pyydän sinult' ikänä ilmass', Ett' syntin' mahtais' kuolla;
Se tapahtuu piinas kautta, Ja sen Pyhän Hengen, Kuin
hän armollans' auttaa, Uudistaa sydäntän'.
5. O Jesu kointähti! Kuin pimiäss' valaiset, Sinä
suruss' apuuni ehdi, Sydäntän' rohvaise, Sinun sanas
kautta kirkkaan Minull' lohdutus lainaa, Suo ett'en tu-
lis pilkkaan, Ilo itkust' anna.
6. O Jesu, Isä oma! Sinua nöyräst' rukoilen,
Ole tykönän' alinomaa, Sitt' hyväss' turvass' olen;
Anna armos minun saada, Koskan täältä lähden, Ett'en
helvettiin kaadu, Suo taivaan iloo nähdä.
Hans T. Thomesen, (tansk.) s. 1532 † 1573.
-
Lauri Maarala 3.11.2021 YLE iltahartaus
https://areena.yle.fi/audio/1-50944187
Kristuksen ylösnousemuksen ikoni:
https://fi.pinterest.com/pin/429319776978576222/
-
Iltahartaus, kappalainen Kaija Jyrkkä: Kristityn kasvusuunta
Julkaistu: pe 5.11. klo 18.50Poistuu: 29 pv jäljellä
https://areena.yle.fi/audio/1-50944126
-
SV 90 Onnea ei suurempaa
1. Onnea ei suurempaa,
Jeesus, hyvä Paimenemme,
laumaansa kun johdattaa
vartijana sielujemme.
Meitä kutsuu omaksensa,
suojaan, hoitoon rakkautensa.
2. Johda erämaasta pois,
kuiva on sen laidun meille.
Siioniin kun päästä vois,
maille kukkaan puhjenneille.
Haavojesi olla anna
toivomme ja taivaan manna.
3. Ristin varjoon näytä tie,
ettei helle polttaa saisi.
Peittele ja suojaan vie,
ettei halla kohmettaisi.
Meidät, janoavat, juota
lähteestäsi, ristin luota.
4. Uupuneita lampaita
kanna, Paimen, voimallasi.
Lähellesi kokoa
pienimmätkin karitsasi.
Vihdoin saata suojaisille
taivaan ikilaitumille.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2014
-
VK 177 Jeesus on paimen, hän kanssamme käy
1.
Jeesus on paimen, hän kanssamme käy,
armollaan kantaa, kun tietä ei näy.
Laumaasi suojele, Vapahtaja,
pelko ja ahdistus pois hajota.
2.
Jeesus on viinipuu uskollinen.
Elossa säilymme oksina sen.
Hedelmät rakkaus oksiisi luo,
Henkesi kuolleille elämän suo.
3.
Jeesus on valkeus kaikkeuden,
Herra myös tähtien kaukaisien.
Puhkaise pimeys syntimmekin,
johdata valoosi, armollisin.
4.
Jeesus on rauhamme. Voimana on
anteeksiantamus loppumaton.
Maailma kuiluissa pelkojensa
rauhaasi kaipaa ja rakkautta.
5.
Jeesus on alku ja Jeesus on tie,
kanssamme kulkee ja perille vie.
Sinua ylistää taivas ja maa.
Perillä kirkkosi riemuita saa.
Zoltán Dóka 1982. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Gábor Trajtler 1982.
-
Kiitos! Yksi mielivirsistäni, siitä innostuneena etsin tähän kolme linkkiä. :eusa_pray: :109:
https://www.youtube.com/watch?v=hcAS0LwNTNc
https://www.youtube.com/watch?v=8H-KYlyGcHs
https://www.youtube.com/watch?v=jsQ9wHZgdY4
-
Kiitos ! Minä kyllä hain YouTubesta sanoilla Jeesus on paimen hän kanssamme käy, mutta ei löytynyt, koska ne ovat nimetty toisin.
Olen vuosia sitten nähnyt tv:stä musiikkiohjelman jossa kuoro harjoitteli johtajan opastuksella tätä. Pidän myös melodian yksinkertaisesta sävykkyydestä, etenkin hyvän yhtyeen laulamana. Seurakunta tahtoo 'jorottaa' monotoonisesti.
Sanat ovat hyvät.
-
SV 156 Vie meidät, Herra, taisteluun
1. Vie meidät, Herra, taisteluun
ja rohkeutta anna,
niin että sydämen ja suun
käyttöösi voimme panna.
Sinua aina tunnustaa
ja käydä sotaa oikeaa
ylhäältä anna voima.
2. Jos ihmisien suosion
vuoksesi menetämme,
on vihansakin voimaton,
kun sodit vierellämme.
Vilpittömiksi meidät tee.
Kätesi meitä suojelee
ja siunaa ahdingoissa.
3. Parantavalla sanalla
ja läsnäolollasi
virvoita meitä kaikkia,
niin että haavojasi
ja pyhää ristinkuolemaa
me taitaisimme julistaa
palaamiseesi asti.
4. Rauhasi ylimaallinen
suo meille päivittäisin,
me että tuntisimme sen
myös hetkin yksinäisin.
Pelasta meidät pahasta
näin voidaksemme palvella
sinua pyhyydessä.
Jaakko Haavio 1968, uud. SV 2016
-
VK 301 Kirkasta, oi Kristus, meille
https://www.youtube.com/watch?v=2q3NYvR6XhA
1.
Kirkasta, oi Kristus, meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä.
2.
Synkeys nyt hajoaapi,
yöstä päivä valkenee.
Kun näin Jeesus voiton saapi,
taivas meille aukenee.
Herra Jeesus verellään
rauhan tuotti ristillään.
3.
Eksynyttä lammastansa
hän on aina säälinyt,
tuonut laumaan armossansa,
siinä sitä kärsinyt.
Uskon, että käydä saan
kasvojansa katsomaan.
4.
Ei siis alla kiusausten
epäillä nyt tarvitse,
eikä tiellä huokausten
epätoivo vallitse,
kun on täysi sovitus,
sielun turva, pelastus.
5.
Niinpä uskon silmä kantaa
yli matkan myrskyisen.
Katsellessa rauhan rantaa
kaipuu täyttää sydämen.
Saavu kohta, määränpää,
silloin tyyntyy myrskysää.
6.
Jeesus, sinun alkamasi
usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi
matkan päässä vapahdus.
Silloin minut uupuneen
noudat kotiin taivaaseen.
Gustaf Skinnari 1893. Uud. Wäinö Havas virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Heikki William Pöyhtäri 1939.
-----
Tämä on mielestäni koskettavin virsi syntiselle ( minulle ) :'(
-
VK 930 Sinun edessäsi painamme päämme
https://www.youtube.com/watch?v=wXlFKS0bAss
1.
Sinun edessäsi painamme päämme,
tuomme elämämme eteesi sun.
Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,
olet armahtanut kadotetun.
Sinun ihmeellisen ristisi juureen
tuomme sydämemme sirpaleetkin.
Saamme turvautua syliisi suureen,
siinä levätä saa syntisinkin.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
2.
Sinä suuri sekä salattu Herra,
emme tunne vielä kasvojasi.
Olet johdattanut rakkaudella,
tuonut sydämiimme valoasi.
Silti paljoakaan ymmärrä emme,
vielä etsimme ja epäilemme.
Siksi hiljainen on rukouksemme:
Tule tueksi ja turvaksemme.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
Tahtosi tiellä | Markku Perttilä 2005. | Sävelmä: Markku Perttilä 2005.
-
SV 100 Salattu voima uskonelämässä
VK 386 https://www.youtube.com/watch?v=sa2RYg6AA8Y
1. Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
2. Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä kohden kotiansa
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.
3. Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Ei paljas sanan tieto käsitä.
Sen hulluudeksi täällä moni sanoo,
se tietää kaiken, silti etsii, janoo
— on salattu.
4. Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.
Johann Eusebius Schmidt 1714, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, uud. A.-M. Raittila 1979, SV 2016
-
Myöhäis-illan virsi:
SV 220 Maat, metsät hiljenneinä
https://www.youtube.com/watch?v=_RugoFWuAew
1. Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
Jo laantui voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten.
Vain sydän puhua nyt saa.
2. On kukka nupussansa,
ja lintu laulultansa
jo yöksi uinahtaa.
Hiljentyy luomakunta.
Luojaltaan pyytää unta
myös ihmismieli rauhaisaa.
3. Nyt ihmettelen tässä,
näin, Herra, elämässä
lastasi talutat:
suot armolahjojasi,
hellintä hoitoasi
ja joka päivä armahdat.
4. Aamusta aamuun herään,
käyn ilta illan perään
rauhaasi nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
kun hyvyyttäsi riittää
näin joka päivä uudestaan.
5. Sinua, Jumalani,
nyt kiitän iloissani,
kun tunnen voimasi.
On kaikki hallussasi,
soi taivas kiitostasi
ja koko luomakuntasi.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1962, VK 1986, M. Nuorva 2016
-
VK 165 On suuri ihme seurakunta Herran!
https://www.youtube.com/watch?v=LoizDeoHHwc
1.
On suuri ihme seurakunta Herran!
Maailman muoto vaikka katoaa,
on Jeesus Kristus sama ikuisesti,
hän itse seurakuntaa rakentaa.
Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää
ja kohti täyttä päivää vaeltaa.
2.
Oi päivää, jolloin sulaa viha kaikki,
kuin kesän tullen sulaa lumi, jää!
Näin saatanalta kaatuu voima, valta
ja paha taistelunsa häviää.
Vaan Herran kansa kylvöänsä niittää,
saa nähdä Herran, häntä ylistää.
3.
Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan,
ei muutu mieli Herran Jeesuksen.
Yö pitkä lie ja taistelu on raskas,
vaan aamutähti loistaa rohkaisten.
Siis sanaan luota ahdistusten tiellä,
tie kulkee kohti päivää Kristuksen.
Ronald Fangen 1942. Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Anfinn Øien 1967.
-
VK 165 On suuri ihme seurakunta Herran!
https://www.youtube.com/watch?v=LoizDeoHHwc
1.
On suuri ihme seurakunta Herran! po. On suuri ihme seurakunta Riitta-rouvan!
Maailman muoto vaikka katoaa,
on Jeesus Kristus sama ikuisesti,
hän itse seurakuntaa rakentaa.
Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää
ja kohti täyttä päivää vaeltaa.
2.
Oi päivää, jolloin sulaa viha kaikki,
kuin kesän tullen sulaa lumi, jää!
Näin saatanalta kaatuu voima, valta
ja paha taistelunsa häviää.
Vaan Herran kansa kylvöänsä niittää,
saa nähdä Herran, häntä ylistää.
3.
Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan,
ei muutu mieli Herran Jeesuksen.
Yö pitkä lie ja taistelu on raskas,
vaan aamutähti loistaa rohkaisten.
Siis sanaan luota ahdistusten tiellä,
tie kulkee kohti päivää Kristuksen.
Ronald Fangen 1942. Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Anfinn Øien 1967.
-
MITÄ !
Virsivalinta johtuu Glasgow´n ilmastokokouksen päättämisen aiheuttamista ajatuksista.
Luin myös 2. Pietarin kirje 3. luvun
https://raamattu.fi/raamattu/KR38/2PE.3/2.-Pietarin-kirje-3
-
Ai, anteeksi!
-
Elähä sie mittää, mie vaa hämmästyin mitä sie tämmösii.
En uso jot sie pahhaa tarkotat ? :052:
-
VK 136 Sinua enkeleistä
https://www.youtube.com/watch?v=9wDwb0tDr5k
1.
Sinua enkeleistä
nyt kiitän, Herrani.
Yön valtoja en pelkää,
kun näytät voimasi.
Ja kiusaaja kun tahtoo
myös minut valloittaa,
voit hyökkäykset voittaa
ja minut pelastaa.
2.
Sai Jaakob enkeleitä
turvakseen matkalla,
ja Daniel sai suojan
leijonain luolassa.
Pois Sodomasta johti
enkeli Lootinkin,
löi kahleet Pietarilta,
pelasti Paavalin.
3.
Näin olet lapsiasi
ennenkin varjellut
ja pahan tulinuolet
pois heistä torjunut.
Myös tänään turvakseni
suo joukko enkelten,
varjelus matkalleni
keskellä vaarojen.
4.
Varjele armollasi
myös lähtöhetkeni,
sielulle saattajaksi
lähetä enkeli.
Kun Jeesus saapuu kerran
seurassa enkelten,
myös minun anna olla
joukossa pyhien.
Gottfried Wilhelm Sacer Philipp Melanchthonin latinankielisen virren (1543) pohjalta 1665. Ruots. Jesper Swedberg 1694. Suom. Maria Joutsen 1903. Uud. Lauri Pohjanpää 1923. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Kuortaneelta.
-
SV 5 Sun armoasi anomaan
https://www.youtube.com/watch?v=KDYzYt21ZGY
1. Sun armoasi anomaan
ja näkemättä uskomaan
opeta, Herra väkevin,
näin pyydän mielin hätäisin.
2. Suo rohkeutta, että saan
päällesi heittää kokonaan
puutteeni, suuret syntini
ja sinuun panna toivoni.
3. En kyllin ole köyhtynyt.
Rakkaampi olisitkin nyt,
jos armossasi kasvaisin,
runsaampaa rauhaa nauttisin.
4. Näin köyhänä ja kurjana
ja sokeana, rampana
luoksesi auta tulemaan,
niin että vapahduksen saan.
5. Suo, että aina valvoisin,
lupauksiisi luottaisin.
Veresi synnit pyyhkisi
ja rauhan toisi sieluuni.
6. Nyt heitän kaikki vikani
päällesi, Vapahtajani.
Kun kärsit, kuolit tähteni,
rauhoita omatuntoni.
7. Kun oma pohja vajoaa,
niin armo yhä kannattaa.
Sen päällä, niin kuin kallion,
minulla turvapaikka on.
Johan Holmberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2013
-
Iltahartaus, kappalainen Kristiina Hyppölä: Jumalan lapseus
https://areena.yle.fi/audio/1-2016102
Rukoushetkessä Jumalan lapseudesta puhuu Vantaankosken seurakunnan kappalainen Kristiina Hyppölä. Rukoushetkessä avustaa Hiljaa-ensemble, solistina Pekka Pokela.
Hartauden päättää katkelma virrestä 929, joka alkaa sanoin "Kuka oon sinun suunnitelmissas", säv. ja san. Laura Sippola, sov. Mikko Iivanainen, es. Johanna Iivanainen, laulu, jousiyhtye, Heikki Puhto, saksofoni, Ville Myllykoski, piano, Mikko Iivanainen, kitara, Hannu Rantanen, basso, Sami Koskela, basso, Sami Koskela, rummut, Pekka Nyman, marimba.
-
VK 566 Yö joutuu etehemme
https://www.youtube.com/watch?v=_q9uxiUaBKE
Virren nuottikuva
Yö joutuu etehemme,
taas päättyi päivä tää.
Oi rakas Jeesuksemme,
nyt luoksemme sä jää.
Uskomme vahvista
ja aina suojaa meitä.
Vaaroissa kätke, peitä,
suo lepo rauhaisa.
Ruotsalainen 1682. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Elias Lönnrot 1872. | Sävelmä: Ranskassa 1557.
-
jatkuu osassa 11