Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Liisu - 07.01.07 - klo:18:59
-
Kävin äsken lueskelemassa vähän vanhempia juttuja ja erityisesti Nupun kysymyksiä uskosta. Siellä puhuttiin "kirkon sisäisistä herätysliikkeistä" ja kuinka "korttiläisyys ja suomen ev.lut. kirkko julistavat samaa oppia". No, minusta kyllä körttiläisten "oppi" on aika lähellä ev.lut. kirkkoa, mutta kuinka esimerkiksi evankelisuus voi luokitella itsensä "kirkon sisäiseksi" jos he ovat eri mieltä esim. naispappeudesta?
-
Taitavatpa evankeliset olla montaakin mieltä, johdossa siellä enemmän verissä päin taistellaan. Onhan kirkossakin naispappeudesta eri mielipiteitä - sitä en tiedä miten evankelisuus virallisesti suhtautuu tähän vastenmieliseen naispappi-boikottiin, ettei se suuri oma puhtaus salli normaalia yhteistyötä kirkollisten toimitusten hoitamisessa. Tälläiset henkilöt kyllä ystävällisesti pyytäisin perustamaan sitten oman puhtaan kirkon, jossa ei näitä vaaroja olisi. Vanhoillislestadiolaisuus puolestaan on minusta lähinnä muodollisesti kirkon herätysliike, käytännössä he ovat oma lahkonsa.
-
Kai se pointti jossakin siellä menee, että haluavat pysyä kirkon jäseninä, kun suurin osa on yhteistä. Jos eivät aktiivisesti käy teilaamaan vaan omissa kokouksissaan noudattavat omia sääntöjään, niin en minä sillä perusteella erottaisi kirkosta pois jotakin lahkoa. Kysehän ei ole kuitenkaan kristinuskon ja luterilaisuuden ydinasioista. Maallikot saavat minun puolesta tehdä aika vapaasti omatuntonsa mukaan. Vaikkapa jos h-y alkaisi viljellä karismaattisuutta, (kuten alkuaikoina on jossain määrin ollut) niin kirkon pitäisi se sallia, koska kyseessä ei ole uskon ydinasia ja kansankirkko on kansankirkko. Sallitaanhan siinä monenlaiset mielipiteet muistakin asioista.
-
Kävin äsken lueskelemassa vähän vanhempia juttuja ja erityisesti Nupun kysymyksiä uskosta. Siellä puhuttiin "kirkon sisäisistä herätysliikkeistä" ja kuinka "korttiläisyys ja suomen ev.lut. kirkko julistavat samaa oppia". No, minusta kyllä körttiläisten "oppi" on aika lähellä ev.lut. kirkkoa, mutta kuinka esimerkiksi evankelisuus voi luokitella itsensä "kirkon sisäiseksi" jos he ovat eri mieltä esim. naispappeudesta?
"Isäni Talossa On Monta Huonetta."
-
Tuli tuolla tuvan puolella mainittua, että loppiaisen saarnasta meinasin saada "traumoja". Tuo lähetysjärjestön edustaja, joka saarnasi oli siis ev.lut. kansanlähetyksestä.
Ja kun en näitä herätysliikkeitä vielä oikein tunne, niin kysynkin teiltä, että mihis "huoneeseen" nämä viidesläiset kuuluvat?"
Tarkoitan lähinnä sitä, että olinko minä erityisen herkällä päällä, vai johtuiko tuo painostava olo siitä, että tämä saarna oli minulle väärän "laidan" tekstiä. (En kyllä tiedä mihin laitaan itse kuuluun, kun olen vain tavallinen kastettu ja konfirmoitu ev.lut kirkon jäsen, joka vain tuossa 4 ja puoli vuotta sitten rupesi istumaan kirkossa joka sunnuntai - ilman, että olisi tullut uskoon tai mitään sen dramaattisempaa.)
Kun sanoin, että melkein sain traumoja, niin ei kai siitä saarnasta mitään pysyvää vammaa jäänyt, mutta aika ahdistava olo siitä tulee, jos omassa kotikirkossa tuntuu, ettö sinua kielletään tulemasta ehtoolliselle. "Jos et kaikki syntejäsi Jumalalle tunnusta, niin ei sinulla ole anteeksiantoakaan." Rupesin miettimään, että olenko aina täysin rehellinen Jumalalle, ja kun totesin, etten ollut siitä aivan varma, niin...
Ja niinkuin tuolla loppiasen yhteydessä kerroin, niin puhuttiin siitä, kuinka "sinun pitää antaa Pyhän hengen valon täyttää itsesi kokonaan..."
(Jouduin ihan oikeasti sen saarnan aikana mielessäni useampaan kertaan pyytämään: "Auta minua Jeesus nyt, saanhan minä tulla sinne ehtoolliselle saamaan ne syntini anteeksi, vaikka..." Lopulta vastasin itselleni: "Älä välitä siitä saarnaajasta, vaan mene sinne ehtoolliselle. Jos sinä Jeesus haluat tuomita minut, niin senkun, mutta älä välitä siitä saarnaajasta.)
-
Laitankin vastauksekseni sinulle, kirsus, kommentin, jonka ajattelin alunperin Seuratupa-sivuston 'Kuukauden kysymys'-ketjuun:
"Ellette käänny" – kehoitus on osoitettu kääntymättömälle. Körttiperinteestä ammentava kääntyilee lakkaamatta, sillä me kysymme jatkuvassa rukouksessa Jumalan Tahtoa. Olemme siinä kohtaa matkalla. Profeetat huusivat ja huutavat, koska kokivat ihmisten olevan välinpitämättömiä. Me olemme maan hiljaisia. Sana on sattunut eikä vain mennyt toisesta korvasta ulos. Armoa se on ainoastaan. Totta kai kaikki helvetin kauhut vainoavat. Kuitenkin yksikin Taivaan Isän lempeän käden kosketuksen kokeminen antaa voimia uskoa huomiseen.
Kääntyneen ihmisen tuoreessa muistissa on vielä aika, jolloin hänellä ei ollut enää mitään menetettävää. Siksi hän on lapsen lailla rohkea. Mutta me, joilla on "aarre verraton, se kalliimpi on kultaa" tietenkin haluamme sen pitää, mistä seuraa varautuneisuus remuavaa yltiöpäisyyttä kohtaan. Se nimittäin uhkaa panna kaiken pirstaksi. Emmehän totta vieköön niin alusta joka aamu kykene aloittamaan, että kaikelle olisimme avoimet – ellei Kaikkivaltias suo.
Jumalan kansan koti-ikävä ja lupaus taivasperinnöstä tekee immuuniksi ihmisten vaatimuksille ja suvaitsevaksi suhteessa kaikkiin kilvoittelijoihin.
_____
Kysyt, "mihin huoneeseen viidesläiset kuuluvat?". Voisiko ajatella, että heidän huoneensa on sinun huoneesi, meidän huoneemme vieressä?
-
Huonesymboliikka tuntuu aihepiiriltä, jota voisi kehitellä nimeämällä eri ryhmien huoneita. Minulla on taipumus kevyeen leikitelyyn, mutta voisiko tämä olla hieman syvällistäkin? Herännäisyys asuu toisaalta tuvassa ja toisaalta kamarin puolella. Olisiko viidesläisyys modernisti olkkarissa? Korkeakirkollisuus saisi varmaan salin.
-
Taivaan Isän Talossa voisi olla huone jokaiselle, itse kullekin oma kelja; mutta myös saleja ja olkkareita, saunoja ja kellareita, ullakoita ja komeroita. Isäntä ohjailee yhteisten tilojen käyttöä.
-
Tapio Nousiainen kuvaa 70-luvun runossaan hengellisiä liikkeitä kertomalla missä muodossa kukin ryhmä nauttii Elämän leipää. Samalla kuvataan huone, jossa aterioidaan. Näin hän sanoo körteistä:
Sinut viskattiin kuivana kannikkana heränneen
väen matalan savupirtin pitkälle pöydälle.
Kuului hiljaista supinaa, pyyhittiin ilonkyyneliä
ja he jakoivat sinut, sinä kuiva kannikka, ja
ihmeellinen ilo loisti heidän kasvoiltaan.
Kuivan kannikan viskaaminen ei tunnu osuvan oikeaan, mutta pirtti on tuttu.
-
Laitankin vastauksekseni sinulle, kirsus, kommentin, jonka ajattelin alunperin Seuratupa-sivuston 'Kuukauden kysymys'-ketjuun:
"Ellette käänny" – kehoitus on osoitettu kääntymättömälle. Körttiperinteestä ammentava kääntyilee lakkaamatta, sillä me kysymme jatkuvassa rukouksessa Jumalan Tahtoa. Olemme siinä kohtaa matkalla.
Kiitos vastauksestasi. Kuten kirjoitin, en ole koskaan tullut "uskoon" millään dramaattisella tavalla. Kaikki alkoi oikeastaan jo joskus 1995 syksyllä, kun olin kävelemässä keskustaan ja taivaalla loisti tämä iltatähti (en ikinä muista onko se nyt Mars vai Venus), minulla oli jotenkin paha olo ja katseeni siirtyi tähdestä kadun toisella puolella olevaan Vanhaan kirkoon - ja totesin "Ai niin onhan tuo kirkkokin tuossa, voisihan sielläkin joskus käydä." Ja menin kirkkoon, en ehkä heti seuraavana sunnuntaina, mutta muistaakseni ihan muutaman viikon sisällä. No tiukasti istuin kirkossa helluntaihin asti, mutta Pyhä henki meni jotenkin "yli hilseen" - en siis ymmärtänyt koko asiaa tai käsitettä, niin että kirkossakäyntini lopahti siihen.
No uudestaan rupesin käymään tuossa 4,5 vuotta sitten - eikä silloinkaan mitään sen dramattisempaa tapahtunut kuin, että taas minua muistutettiin siitä, että onhan tuo kirkko tuossa kahden korttelin päässä.
Mietin juuri tuota, mitä sanoit kääntymisestä. Joku täällä foorumilla määritteli kääntymisen ensimmäisenä askeleena. Ja siinä mielessä kai voin pitää itseääni kääntyneenä, että yritän katsella oikeaan suuntaan. Eikä sana mene toisesta korvasta ulos. Mutta tuon parannuksen teon kanssa onkin sitten hieman eri juttu.
Kysyt, "mihin huoneeseen viidesläiset kuuluvat?". Voisiko ajatella, että heidän huoneensa on sinun huoneesi, meidän huoneemme vieressä?
Mutta älä kiltti ihminen nyt minua tuonne viidesläisten huoneeseen heitä, kun kerroin, että tuo loppiaisen saarna aiheutti melkein traumoja. Ja se oli vielä kevyttä puhetta kunnon evankeliontipuheeseen verrattuna, mutta siitä kaikuivat kovasti nämä sävyt henkilökohtaisen rakaisun tekemisestä NYT tai muuten ... Ja sen minä koin painostavana, en sitä, että synneistä minua muistutettiin, muistan niistä useimmat kyllä ihan muistuttamattakin - toki on varmaan monia, joista en edes ole tietoinenkaan.
-
T. Nousiainen näkee viidesläisten Elämän leivän näin:
Sinut viskattiin reikäleipänä, suurena kuin
kärrynpyörä Kansanlähetyksen pitkään pitopöytään;
jauhot olivat taatusti oikeita ruisjauhoja
ja leivonta oikeaoppinen, kyllä he söivätkin
ja röyhtäilivät tyytyväisinä.
Suotakoon se heille.
-
Pliis, pliis, saammeko koko runon??
-
Elämän leipä
Minä näin sinut elämän leipänä, Kristus.
Sinä itse sanot Raamatussa: "Minä olen se
elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta.
Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.
Ja se leipä, jonka minä annan, on
minun lihani, maailman elämän puolesta."
Minä näin sinut elämän leipänä, Kristus.
Sinut viskattiin suomalaisena ruisleipänä,
jokapäiväisenä leipänä aamujumalanpalveluksessa
kirkon alttarille; iso ruokakunta
kuunteli ja alkoi hartaan aterioinnin,
syötiin kuten Suomessa on aina syöty, hartaan
äänettömyyden vallassa Kunnioittaen Jumalan viljaa.
Sinut viskattiin mustana, voimakkaasti tuoksuvana
hapanlimppuna laestadiolaisen rusthollitalon
pirtin pöydälle; he iskivät
sinuun kiinni nälkäisinä, kuului ilohuutoja
ja liikutuksia; jakomiehillä oli kiire
murtaa ja jakaa leipää.
Sinut viskattiin kuivana kannikkana heränneen
väen matalan savupirtin pitkälle pöydälle.
Kuului hiljaista supinaa, pyyhittiin ilonkyyneliä
ja he jakoivat sinut, sinä kuiva kannikka, ja
ihmeellinen ilo loisti heidän kasvoiltaan.
Sinut viskattiin tuoksuvana ja valkoisena hiivaleipänä
helluntailaisten rivitalon ruokasalin
suurelle pöydälle; voi sitä sorinaa, kielilläpuhumista
ja halelujaa-huutoja, kun kaikki ryntäsivät
leikkaamaan itselleen pehmeätä ja uunituoretta
leipää.
Sinut viskattiin näkkileipäpakettina korkeakirkollisen
pappilan ruokasalin tyylikaluston
pöydälle. Kuului arvokkaita yskäisyjä, paperin
rapinaa ja sitten alkoi kuulua ääniä, kun kova
näkkileipä murtui syöjien hampaissa.
Sinut viskattiin ranskanleipänä vapaakirkollisten
keittokomeron pienelle pöydälle. Kuului
hiljaista rukouksen sipinää, kun perheenpää
leikkeli rapeakuorista leipää perheenjäsenten
lautasille.
Sinut viskattiin voileipäpakettina Raamattuseuran
Sana-laivan ruokasalonkiin; voileipien
välissä oli taivaan ryytejä ja sanan suolaa ja
hyvin ne maistuivatkin nälkäisille veden
hengessä.
Sinut viskattiin reikäleipänä, suurena kuin
kärrynpyörä Kansanlähetyksen pitkään pitopöytään;
jauhot olivat taatusti oikeita ruisjauhoja
ja leivonta oli oikeaoppinen, kyllä he söivätkin
ja röyhtäilivät tyytyväisinä.
Sinut viskattiin pienenä sekaleipänä metodistien
yksiön ainoalle pöydälle; ihmeellistä oli seurata,
kuinka vanhan avioparin kasvot kirkastuivat
ja miten vilpittömästi he kiittivät leipää taittaessaan.
Sinut viskattiin pöydälle happamattomana leipänä
adventistien lehtimajan sapatinaterialla.
Kuinka huolellisesti he pesivätkään kätensä,
kun he ryhtyivät kiittäen murtamaan elämän leipää.
Sinut heitettiin suurena ruispuurokattilana
Pelastusarmeijan yömajaan; osaston kapteeni
valvoi, että jokainen yövieras sai osansa.
Miten ahnaasti nuo kadunkulkijat, kiertolaiset
ja puliukot lusikoivatkaan tuota maukasta
ruispuuroa.
Minä näin sinut Kristus elämän leipänä, näin
sinut vyörymässä kaikkialle elämän leipinä.
Sinä vyöryit pieninä ja suurina leipinä, tummina
ja vaaleina leipinä, tuoreina ja kuivina leipinä;
näinpä vielä, kuinka koirat pöytien alla tavoittelivat
sinne pudonneita murusia; mustat, ruskeat, keltaiset,
vinosilmäiset ja kähärätukkaiset penikat keräilivät
herrojen pöydiltä putoilevia murusia.
Ja kaikkialla, minne nämä ihmeelliset leivät vyöryivät,
syntyi liikettä ja uutta elämää; nälkäiset ja nääntyneet
virvoittuivat ja kuolletkin heräsivät elon
saadessaan leivänpalan suuhunsa.
Sillä sinä Kristus olet taivaasta alas tullut
elämän leipä, maailman puolesta ja maailmalle annettu.
(Tapio Nousiainen: Leipää ja suolaa, Päivä, 6. painos 1974)
Muuten olen sitä mieltä, että koiranpenikka-kohta on silkkaa rasismia.
-
Huonesymboliikka tuntuu aihepiiriltä, jota voisi kehitellä nimeämällä eri ryhmien huoneita. Minulla on taipumus kevyeen leikitelyyn, mutta voisiko tämä olla hieman syvällistäkin? Herännäisyys asuu toisaalta tuvassa ja toisaalta kamarin puolella.
varaisin kyllä herännäisyydelle saunan!
sauna ja seurat on niitä harvoja paikkoja maailmassa joissa saa olla rauhassa ilman vaatimuksia.
-
Tänä tummana yönä näkäjään tunnukseksi tuli tuo "Soi, virteni kiitosta Herran". Vaikea kuvitella mitään muuta liikettä, joka voisi ilman poliittista korrektiutta loukkaamatta veisata:
Kun matkalla Jaakobin lailla
yön ankaran painia saan
ja sielu on uupunut taistelemaan,
niin silti se, toivoa vailla,
on siunattu voittamanaan.
Mikä varma usko veisaisi "toivoa vailla"? Vaikea kuvitella näitä sanoja evankelisessa, lestadiolaisessa lujassa, tietävässä uskossa. Vähissä on se toivo, oma voima ei kanna uskomaan.
-
Niinpä. Jaakko (Jaakob!) Löytyn laulussa Koti-ikävä ollaan myös toivoa vailla, mikä saa joidenkin niskavillat pystyyn. 'Kuinka mä voisin veisata enää vierailla mailla virsiä Herran, toivoa vailla?' Eihän kristitty saa olla toivoton. Minkäs teet, jos kuitenkin tuntuu siltä?
Siinä kai se körttiläisen toivo on, että toivon väsyttyä ikävä jää.
-
Tänä tummana yönä näkäjään tunnukseksi tuli tuo "Soi, virteni kiitosta Herran". Vaikea kuvitella mitään muuta liikettä, joka voisi ilman poliittista korrektiutta loukkaamatta veisata:
Kyseinen virsi on muuten myös Siionin matkalaulut -kirjassa (eli lestadiolaisen uusherätyksen laulukirjassa).
-
Uusheräys (huom. tavaaminen) onkin kokemukseni mukaan tutun oloista porukkaa. Esikoisia ja Rauhanyhdistystä vierastan enemmän.
-
Tänä tummana yönä näkäjään tunnukseksi tuli tuo "Soi, virteni kiitosta Herran". Vaikea kuvitella mitään muuta liikettä, joka voisi ilman poliittista korrektiutta loukkaamatta veisata:
Kyseinen virsi on muuten myös Siionin matkalaulut -kirjassa (eli lestadiolaisen uusherätyksen laulukirjassa).
Uusheräys on aina tuntunut kiinnostavalta, kuten yleensäkin nämä lestadiolaisuuden pienemmät haarat. Hyviä virsiä ovat ainakin valinneet kirjaansa. Tuo säkeen sanoma on minusta melko olennainen, ja monitahoinen, syvällinen - kirkkaassa auringossa asioita on muuten usein mukavampi miettiä... - käytännössähän kristinusko tuntuu usein olevan jonkinlainen apuväline maailmasta selviämiseen. Silloin ei kai voi sallia toivottomuutta: arkipäivän menestyksen teologiaa. Mutta keskeisesti minkä hyvänsä maailmankatsomuksen täytyy nähdä nousevan kokemuksen ja maailmassaolon luonteesta, ei niistä erillisenä välineenä. Yksityiskohtaisen, tarkoitushakuisen dogman merkitystä tässä yhteydessä on vaikea sisäistää. Ehkäpä kierkegaardilaisia, eksistentialistisia sävyjä tässä tulkinnassa: monet vaikeat, tummat retket sitä saa tällä matkallamme kohti isänmaata tehdä.
-
Olen tutkiskellut parin kuukauyden ajan tuota vanhoillislesatdiolaisten keskustelupalstaa, ja olen tehnyt yllättäviä havaintoja. Ei ne Rauhanyhdistykseläiset loppujen lopuksi niin hirvittävän kaukana ole tulkinnoissaan meistä, vaikka eroa toki on.
Siitä vain tuli mieleen että kun tuolla puhuttiin lestadiolaisten "varmasta uskosta", että eivät lestadiolaisetkaan usko että ihmisellä itsellään olisi voimaa tehdä tätä uskon kääntymystä ja tulla elävään uskoon. He siis käyttävät tätä elävä usko - ilmaisua, ja se on aina Jumalalta tullut, ei koskaan ihmiseltä itseltään.
Ainut mikä minulle itselleni on tähän mennessä sieltä löytämistäni ajatuksista tuntunut vieraalta, on ollut se varmuus siitä että on itse pelastettu, Jeesuksen armon vuoksi. Siis en tarkoita sitä että ajatus pelastumisesta yksin armon vuoksi olisi vieras, mutta se etteivät muut kuin vanollislestadiolaisten tavoin uskovat pelastu, sillä Jumala ei ole "sekasaurakunnan Jumala".
-
Tämän päivän Kotimaa -lehdessä oli tulokset lehden suorittamasta kyselystä: mikä on tämän päivän suurin uhka ev.lut.kirkolle? Kyselyyn vastanneista 56 prosenttia ilmoitti kirkon julistuksen laimentuneen. Lehden toisella sivulla oli molempien Katolilaisten kirkkojen tilastot viime vuodelta, joiden mukaan molemmissa oli tapahtunut huomattavaa jäsenten lisäystä.
Kun samanaikaisesti luterilaisesta kirkosta viime vuoden aikana tilastojen mukaan erosi n. 40 tuhatta, mielenkiintoista olisi tietää tilanne näissäkin kirkon sisällä toimivista herätysliikkeistä.
Kun miettii näitä tilastolukuja, automaattinen ajatus nousee; niin kirkolla kuin herätysliikkeilläkin on vakava peiliin katsomisen paikka. Samalla kun tälläkin foorumilla on viimeaikoina kyselty herännäisjulistuksen sisällön perään, eikö kirkko oheistoimijoidensa ohella ole voinut vastata tämän päivän monessa suhteessa rikkirevityn ihmisen hengellisiin tarpeisiin?
Tuntuisi siltä, että työ yleisen asenteen nopeaan muuttamiseen niin, kodin, koulun kuin kirkonkin tehtävänä olisi pyrittävä aloittamaan kiireellä. Ymmärtääkseni ensisijainen vastuu tässä on kodilla, joka on yhteisön perussolu. Siellä elämän niin eettiset kuin henkisen kasvun alkeet juuritetaan. Kirkon ja koulun tulisi jatkaa kodin aloittamaa kasvatustyötä. Jos niistä ei pidetä huolta, jo nyt on nähtävissä kielteisten hedelmien korjuuta. Tässä olisi päästävä juhlapuheista tekojen tielle.
Lapsen, nuoren juurettomuudesta aiheutuvat seuraukset ovat todella nähtävissä kun seuraa esimerkiksi
väkivallan lisääntymistä perheissä ja yleisestikin. Todellisten, kestävien elämänarvojen merkitys on suurelta osin jo kodissa , sekä koulussa sivuutettu. Kun asiat on laiminlyöty, ei ole ihme jos kirkon penkit ammottavat tyhjyyttään varttuneiden ikään tultaessa.
-
Valaan vatsasta tulleeseen kommenttiin komppausta syvyyksistä:
ihan samaa olen minäkin vanhoillislestadiolaisissa vierastanut, siis sitä näkemystä, että he ja vain he pelastuvat. Ja siitä olen vielä pohdintaa jatkanut, jotta mikäli niin uskoo, eikö pitäisi kiireen vilkkaa ryhtyä käännyttämistyöhön. Vaikka henkilökohtaisesti intensiivistä käännyttämistä vierastankin, tuntuu myös aika itsekkäältä ajatus siitä, että "vain meidän tavalla uskovat pelastuu, mutta ei me ketään haluta käännyttää pelastumaan meidän kanssa". Ajattelevatko vanhoillislestadiolaiset, että "oikeaan uskoon" kääntymisen deadline oli ja meni?
Pitäisi varmaan kysyä heiltä itseltään.
-
de profundisin kysymyksiin ja ihmettelyihin olen kyllä löytänyt samalta palstalta vastaukset.
Oikeaan uskoon kääntymisen dead linea ei ole, sillä ihminen ei itse tee parannusta, (mutta silti siihe n kehotetaan), vaan ihminen tulee elävään uskoon, mistä seuraa parannus. Ei toisin päin. Ja usko tulee Jumalalta.
Pelastuksesta ja oman seurakunnan aitoudesta n taas käytetty lammas ja paimen veratusta. Se joka tulee lammasaitaukseen muualta kuin ovesta, on varas, mutta se, joka tulee ovesta on lammasten paimen, ja lampaat tuntevat hänet. (jotenkin noin se meni. Täytyy tarkistaa...) Eräässä ketjussa eräältä oli kysytty, että mistä hän tietää, että juuri hänen uskonsa on se palastava, ja oikea. Siihen oli vastattu, että mikään muu liike eikä hengellisyys opeta niin. Tähänkin löytyi joku raamatun pätkä, ja tuo samainen lammapainen vertaus.
Siitä taas miksi he eivät "pakkokäännytä". "Ojenna kerran vääräuskoista ystävääsi, ja ojenna häntä vääräuskoisuudesta. Jos hän ei käänny, ja ota armoa vastaan, älä enää yritä hänelle armosta ja kristuksesta puhua. Hän on itse itsensä tuominnut. " Jotain tuommoista on jossain kirjoitettu ja tuota oli lainattu siellä palstalla. Sitten oli vielä parannuksen tekevän ottamisesta avosylin vastaan jne.
Mutta nyt on kiire, ja täytyy lopettaa. Toivottavasti tuo selvensi asioita.
-
Kotimaasta sai sen käsityksen, että 'fundamentalistit' kilpailevat keskenään samasta rajallisesta kannattajajoukosta. OPKO ja Kansanlähetys paheksuvat sitä, että Luther-säätiö vie heiltä väkeä. Säätiö taas kieltää tekevänsä sitä tarkoituksella. Mitähän tästäkin pitäisi ajatella?
-
Tämän päivän Kotimaa -lehdessä oli tulokset lehden suorittamasta kyselystä: mikä on tämän päivän suurin uhka ev.lut.kirkolle? Kyselyyn vastanneista 56 prosenttia ilmoitti kirkon julistuksen laimentuneen.
Samalla kun tälläkin foorumilla on viimeaikoina kyselty herännäisjulistuksen sisällön perään, eikö kirkko oheistoimijoidensa ohella ole voinut vastata tämän päivän monessa suhteessa rikkirevityn ihmisen hengellisiin tarpeisiin?
Kyseessä lienee siis Kotimaa-lehden nettisivuilla ollut kysely - eli vastaajina ovat olleet asiasta (kristinuskosta) jollakin tavalla jo kiinnostusta tuntevat ihmiset. Mikähän tulos olisi ollut, jos vastaajina olisi ollut kunnon otos koko Suomen kansasta? Pitäisivätkö he julistusta liian laimeana vai liian vanhoillisena?
Ainakin viime aikojen kirkkoa koskevan uutisoinnin perusteella kirkon oppi vaikuttanee tavallisesta kansalaisesta vähintäänkin sekavalta.
Markku Koivisto "on liian karismaattinen" - Hyllytetään.
Kylliäisen mukaan "kaikki pääsevät taivaaseen" - Ei hyllytetä.
Suokonautio on liian "populistinen" - Hyllytetään ensin Lapualla, Mikkelin hiippakunnassa taas ei ongelmia.
Ylitorniossa seurakuntapastori ei suostu myöntämään syntejä anteeksi. - Hyllytetään.
Viimeisimpänä Kotimaa-lehden keskustelufoorumin mukaan Espoon hiippakunnan pappisasessori Hannu Saloranta opetti radiohartaudessaan (23.2) että “Jeesus oli eläessään sittenkin vain ja ainoastaan ihminen”.
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_connector&cid=1&Itemid=61&t=
(Tiedän, että Koiviston ja Suokonaukionkin tapauksessa oli opillisia ristiriitoja, jotka oliva varsinaiset hyllytyksen syyt, mutta käyttämäni termit "karismaattinen" ja "populistinen" kuvaavat asiaa, niin kuin se ehkä tavallisen kaduntallaajan silmissä näyttää.)
Tuntuisi siltä, että työ yleisen asenteen nopeaan muuttamiseen niin, kodin, koulun kuin kirkonkin tehtävänä olisi pyrittävä aloittamaan kiireellä. Ymmärtääkseni ensisijainen vastuu tässä on kodilla, joka on yhteisön perussolu.
Tähänkin oli komentoitavaa, mutta siitä toisten - viestistä tuli liian pitkä ja sekava...
-
Tässä siis oikea linkki sinne Kotimaan yleisönosaston kirjoitukseen.
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/keskustelu/showthread.php?t=197
-
Mies valaan vatsasta:
Kiitos, arvelinkin että vastaukset on olemassa, itse en vain niihin vielä ollut törmännyt.
Täytyy myöntää, että tällaisena pragmaatikkona en ihan käsittänyt tuota lammas ja paimen -settiä. Keitä siis on lampaat, ja kuka kumma portista tulee? Seurakuntaa ehkä tässäkin lammaslaumalla tarkoitetaan, mutta kuka on tulossa mistäkin aitaukseen? Ja miten se liittyy käännyttämiseen?
Voe tokkiisa, tunnenpa itseni taas hölmöksi... :D
-
Voisin kuvitella, että herätysliikkeen N tulkinta on, että lammastarha on Taivasten valtakunta ja sisällä olevat lampaat ovat pelastuvia uskovaisia. Portti on herätysliike N. Ne, jotka yrittävät loikkia tarhaan aidan yli, ovat vääräuskoisia ja heidät hätistetään tiehensä.
-
Pelastuksesta ja oman seurakunnan aitoudesta n taas käytetty lammas ja paimen veratusta. Se joka tulee lammasaitaukseen muualta kuin ovesta, on varas, mutta se, joka tulee ovesta on lammasten paimen, ja lampaat tuntevat hänet. (jotenkin noin se meni. Täytyy tarkistaa...)
Täytyy myöntää, että tällaisena pragmaatikkona en ihan käsittänyt tuota lammas ja paimen -settiä. Keitä siis on lampaat, ja kuka kumma portista tulee?
Niin sehän lienee tuolta Johannes 10:stä 1 "Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo.
2 Se, joka menee portista, on lampaiden paimen.
Tämähän on todella mielenkiintoinen, tämä Johannes 10 - lukekaa koko luku. Jeesus on nimittäin se portti (jae 7), mutta on Hän toisaalta se paimenkin... :-k
Ehkä tässä on oikeastaan kaksi vertausta hieman limittäin. Yhdessä Jeesus on se paimen (oikea profeetta) eikä varas (väärä profeetta). Ja toisaalta Hän on se portti, jonka kautta pääsee Jumalan luokse...
Kertokaapa minulle muuten, mitä ovat nämä muut lampaat? 16 Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
Olen kuullut tulkinnan, jonka mukaan se saattaisi tarkoittaa sitä, että muutkin kuin kristityt pelastuvat.
Tämän keskustelun valossa sen tietenkin voisi tulkita niin, että laumaan mahtuvat muutkin kuin lestadiolaiset - tai muut itseään ainoina oikein uskovina pitävät.
-
Toisen lauman lampaat lienevät muita kuin juutalaisia.
-
Toisen lauman lampaat lienevät muita kuin juutalaisia.
Samaan johtopäätökseen päädyin itsekin, kun luin hieman taaksepäin ja selvisi kenen kanssa Jeesus keskusteli. Hyvä esimerkki siitä, ettei näitä raamatunlauseita pidä yrittää tulkita irrallisina...
-
Tässä siis oikea linkki sinne Kotimaan yleisönosaston kirjoitukseen.
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/keskustelu/showthread.php?t=197
Jäi tuokin aamuhartaus kuulematta mutta teksti siis täällä:
http://www.evl.fi/kkh/kt/radio/hartausarkisto/2007/aamuhartaus_07-02-23_saloranta.html
Joten se kannattaa lukea ja sitten miettiä että oliko nuo kritisoijat oikeassa vai ei. Itse koin että ei ymmärretty (tai haluttu ymmärtää?) kokonaisuutta joten siellä taisi olla asialla "punakynäkristitityt..." (joihin ei saa sekoittaa Tampereen Punakylän körttejä). punakynäkristitty on aikoinaan keksimäni termi sellaiselle joka kuuntelee puheita punakynä kädessä, tarkoitus on vain etsiä virheitä, armoa ei tunneta.
Toki puheita saa analysoida ja arvostella mutta miten täydellinen puheen pitäisi olla ettei se saisi keneltäkään yhtään punakynämerkintää? Ja liian usein tuomitsemme puheen sen perusteella mitä siitä saamme ITSE emmekä ajattele että Jumalalla on kai varaa puhua vaikka yhdelle ihmiselle kerrallaan.
-
Kertokaapa minulle muuten, mitä ovat nämä muut lampaat? 16 Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
Mulla on ihan oma tulkinta tästä - tai ei se ihan niin oma ole, etteikö jokunen avaruudesta innostunut kristitty sitä olisi pohtinut ennen minuakin: Jumalan rakkaus luomakuntaansa kohtaan on niin universaali, että se kattaa myös ne mahdolliset olennot, joita muualla universumissa asuu. Jos avaruudesta löytyisi älyllistä elämää, voisi olettaa, että Jumalan pelastussuunnitelma toimii heillekin jotenkin sillä lailla, että Jumala on inkarnoitunut/ilmoittanut itsensä heille ymmärrettävällä tavalla.
-
Käydyssä keskustelussa eri hengellisten liikkeiden opillisista eroavuuksista ja painotuksista,llwyt heitti toivomuksen perustaa oma puhdas kirkko, jossa eivät naispappeudesta tai muistakaan opillisista kysymyksistä aiheutuvat kiistat vaikeuttaisi yhteiselämää.
Tästäpä palautuikin mieleeni Tapio Nousiaisen lausuma eräälle mummolle hengellisen tilaisuuden päätyttyä mummon tullessa kysymään: "voisitteko osoittaa minulle sellaisen pyhän seurakunnan/hengellisen liikkeen, jossa olisi vain pyhitettyjä ihmisiä ja johon minä voisin liittyä." Hetken mietittyään Nousiainen mummolle:"entäpä jos minä osaisinkin sellaisen teille osoittaa ja te sinne liittyisitte, se ei enää olisikaan pyhä."
Vaikka llwyn ehdotuksen tunnistinkin leikkimieliseksi vihjeeksi niille, joilla on vaikeuksia hyväksyä naispappeutta, kuitenkin aiheesta jäi uusia kysymyksiä hiertämään. Eihän vain meidänkin hengelliseen liikkeeseen olisi hiipimässä mummon kaltaista ajattelua. Tämän kaltaista "ordotoksisuuden" tunnetta joskus on mieleen noussut liikkeemme edustajien kannanotoissa. Epämääräiset vihjailut toisten liikkeiden opetukseen epäilyttävinä, opillisten painotusten aliarvioimisena,
herättävät hämmennystä.
-
En kyllä tarkoittanut omantunnon vapautta. Itsekin ajattelen monista kirkon mutkallisista opinkappaleista, että onpa omalaatuista ihmisen höpinää asioista, joista kirkko ei voi mitään ymmärtää. Mutta se ei mitenkään estä osallistumistani kirkon toimituksiin ja tapahtumiin - en oikein tunne edes tarpeelliseksi mainita omia käsityksiäni: nehän ovat näissä asioissa yhtä lailla väärässä kuin kirkonkin, parempi vaieta mystereeistä kuin ottaa ne inhimillisen järjen vääristävään valtapiiriin. Kysymys ei ole minulle niin keskeinen ja arka. Mutta jos tälläinen omantunnon kysymys olisikin niin tärkeä, niin polttava, että joutuu päivittäisessä toiminnassaan aiheuttamaan pahaa mieltä niin itselleen kuin toisille (ja vieläpä aivan viattomille työvelvollisuuttaan suorittaville ihmisille) niin sitten voinee kysyä, että miksi on sellaisessa yhteisössä mukana. Eikö olisi parempi muodostaa oma yhteisö, jossa tälläisiä äärimmäisen ikäviä ja loukkaavia tilanteita ei pääsisi tapahtumaan? Kun päätös on tehty niin sen mukaan toimitaan: ellei pysty yhteistä päätöstä noudattamaan niin eikö ole väärässä paikassa? Eli minun puolestani voi ajatella että naispappeus ei ole oikein, sanoa niin avoimesti julki, saarnatakin niin (joskin tietysti ei-loukkaavalla tavalla), mutta minusta ei ole mitään "oikeutta" kieltäytyä virkayhteistyöstä naispapin kanssa. Se on väärin, epäoikeudenmukaista ja julmaa, ja tekee väkivaltaa kaikkien osapuolten omalletunnolle ja mielenrauhalle. Sitä ei voi sallia, eikä olisi pitänyt koskaan salliakaan.
-
Jäi tuokin aamuhartaus kuulematta mutta teksti siis täällä:
http://www.evl.fi/kkh/kt/radio/hartausarkisto/2007/aamuhartaus_07-02-23_saloranta.html
Joten se kannattaa lukea ja sitten miettiä että oliko nuo kritisoijat oikeassa vai ei. Itse koin että ei ymmärretty (tai haluttu ymmärtää?) kokonaisuutta joten siellä taisi olla asialla "punakynäkristitityt..." (joihin ei saa sekoittaa Tampereen Punakylän körttejä). punakynäkristitty on aikoinaan keksimäni termi sellaiselle joka kuuntelee puheita punakynä kädessä, tarkoitus on vain etsiä virheitä, armoa ei tunneta...
Löysin myöhemmin itsekin tuon tekstin ja mietin miten olisin siihen reagoinut ilman ennakko-odotuksia. Jos olisin tuon aamuhartauden kuullut, niin tuskin olisin edes huomannut, että siellä sanottiin, että Jeesus oli VAIN ihminen.
Mutta kirjoitukseni tarkoitus oli se, että kun mediassa nostetaan nykyään esiin näitä opillisia kysymyksiä yms. niin vähemmästäkin tavallinen tallaaja saa sen kuvan, ettei evlut kirkko itsekään enää tiedä, mikä sen oppi on. :wink:
-
...kuitenkin aiheesta jäi uusia kysymyksiä hiertämään. Eihän vain meidänkin hengelliseen liikkeeseen olisi hiipimässä mummon kaltaista ajattelua. Tämän kaltaista "ordotoksisuuden" tunnetta joskus on mieleen noussut liikkeemme edustajien kannanotoissa. Epämääräiset vihjailut toisten liikkeiden opetukseen epäilyttävinä, opillisten painotusten aliarvioimisena, herättävät hämmennystä.
Lukaisin Lahden juhlien sivujen historiaosan:
http://www.lahdenherattajajuhlat.fi/korttihistoriaa
ja otsikon "Seuratupayhdistys ja Siionin virsiä veisauttavat papit" alla tuli tämä hyvä teksti vastaan:
Heräinnäisseuraliike poikkesi Timo Airaksen mukaan evankelisuudesta ja esikoislestadiolaisuudesta kahdessa mielessä. Ensiksikään sillä ei ollut omaa rukoushuonetta. Toiseksi sille oli ”tunnusomaista, että se ei ole puhunut toisten hengellisten liikkeiden eksymisestä, vaan omastaan. Se on nähtävästi kertonut enemmän parannuksen tekemättömyydestä omalla kohdallaan kuin pelastuksestaan, ettei liikaa tulisi itsestään sanoneeksi”.
-
Tietääkseni vanh. lest. on ainoa kirkon herätysliikkeistä, jossa pelastus nähdään saapuvan vain ja ainostaan oman liikkeen kautta. Juuri se on "valtakunta", ja se yksi lauma.
Eli kirkko ei ole kirkko, eikä seurakunta seurakunta, vaan nimenomaan tämä heidän liikkeensä edustama valtakunta on se ainoa pelastava taho. Siinä mielessä ei kovin lähellä herännäisyyttä.
Liikkeen opinkappaleista kuulee vain vähemmän puhuttavan, mutta monet näkemykset poikkeavat kyllä aika tavalla kirkon käsityksistä, lähtien vaikkapa anteeksiantamuksesta ehtoollisessa (johon ko. liike siis ei usko).
-
On tietysti eri asia arvioida herätysliikkeen perustajan sanoja, liikkeen nykyisten johtajien kannanottoja, käytössä olevan laulukirjan sanomaa tai tavallisten jäsenten asenteita ja käyttäytymistä toisiaan ja ulkopuolisia kohtaan. Kuva vaihtelee joskus aika lailla. Evankelisista ainakin sanotaan, että on ainakin kolme toisistaan poikkeavaa evankelisuuden muotoa. Liikkeen johtoelimet, likkeen saarnaajat ja perinteinen joukko eroavat toisistaan varsinkin ajankohtaisen virkakäsityksen suhteen. Jaakko Heinimäki puhuu nuorista miehistä, jotka ovat marssineet SLEY:n ovesta saappaat jalassa takki auki ja kiskaisseet evankeliselta kansalta liikkeen alta.
Körttiläisyys voidaan määritellä Siionin veisaamisen kautta. Johtajat voi aina keskeyttää sopivalla virrellä, jos rupeavat nykimään matonkulmia. Näin ainakin toivon.
-
Tuo evankelisten tilanne on tosiaan kiinnostava ja ehkä vähän hälyttäväkin näiden viimeaikaisten uutisten valossa. Olen tavannut ajatella ettei sikäläisen keskusjohdon (miten epä-körttiläinen termi!) loputtomilla valtakamppailulla ole ollut paljon vaikutusta ruohonjuuritason toimintaan, mutta olisikohan tämä uuden sukupolven militantti naispappeuden-vastustajakaarti vähän eri tekoa kuin aikaisemmat? Jos on, niin alkavat siellä ehkä paikat tulla jo ahtaiksi.
-
Lehdessä luki, että evankelisesta liikkeestä siirtyy väkeä niin kansanlähetykseen kuin körttiläisiinkin. Tuskin sitä on pystytty mittaamaan tai arvioimaankaan, mutta sen verran liikettä on ollut, että se on huomattu. Ahtauden oire se kai on, kun laitimmaiset putoavat kyydistä.
-
Eipäs hurkastella. Ongelmia ja eripuraa on varmasti joka liikkeessä.
-
Eipäs hurkastella. Ongelmia ja eripuraa on varmasti joka liikkeessä.
Kyllahan kai kaikilla ihmisryhmittymilla on aina omat ongelmansa ja eripuransa, mut tietty avarakatseisuus (korttilaisten keskuudessa)takaa sen ettei ryhmittyman tartte heti jakautua tai siita erota eripuran sattuessa.
-
Erimielisyyksien sietäminen sekä kohtaaminen ja avoin käsitteleminen ovat ymmärtääkseni paras keino ehkäistä niiden kehittymnen ridaksi ja ylipääsemättömäksi ongelmaksi. Epäkörttiläinen - varmaan epäevankelinenkin - keskusjohto, joka määrää oikean tulkinnan opista ja elämästä näyttää saavan aikaan vastustusta liikkeen sisällä ja liikettä kohtaan sen ulkopuolelta.
-
> Kotimaan kotisivulla netissä voi äänestää nyt merkittävintä kirkon
> herätysliikettä! Äänestämisiin!
sainpa tällaisen jostain, en tosin äänestänyt sitä mitä suositeltiin. Eli sarjassa huuhaa äänestykset niin voi päästä äänestämään omasta mielestään "merkittävintä" h(y)-liikettä. :wink:
-
Vanha vitsi:
Opettaja: - Mikä hengellinen liike on kautta historian eniten uudistanut ja rakentanut kirkkoa?
Oppilas: - Kerettiläisyys.
-
> Kotimaan kotisivulla netissä voi äänestää nyt merkittävintä kirkon
> herätysliikettä! Äänestämisiin!
sainpa tällaisen jostain, en tosin äänestänyt sitä mitä suositeltiin. Eli sarjassa huuhaa äänestykset niin voi päästä äänestämään omasta mielestään "merkittävintä" h(y)-liikettä. :wink:
Kaikki joukolla äänestämään, kuitenkin kukin oman tuntonsa (huom eri sanoja tarkoituksella) mukaan.
-
30.10.2014
Herätyksen asiantuntija
…"Herätysliikkeiden vaikutus on tänä päivänä paljon heikompi kuin vielä puoli vuosisataa sitten. Silti vuosittaiset kesäjuhlat, järjestöjen kannanotot ja tähtisaarnaajien edesottamukset nousevat aika ajoin otsikoihin. Yleissivistykseen kuuluu osata kirkon sisällä vaikuttavat viisi herätysliikettä".
On todella ihme vaikka herätysliikkeiden vaikutus on heikko, kirkon sisällä ne ovat säilyttäneet asemansa.
"Aina ei voida karsinoida tarkkarajaisesti vaikkapa, että tähän loppuu lestadiolaisuus ja tuosta alkaa körttiläisyys. Rajat ovat olleet huomattavasti häilyvämpiä. Lisäksi on paljon herätyskristillisyyttä, joka ei sisälly mihinkään viidestä herätysliikkeestä".
Eli kukaan Teistä ei voi sanoa todellakaan missä todellinen raja menee, vai voiko?
Jos voi, niin minusta silloin katsotaan asioita ylhäältä alas.
– "Maailmalla on nähty, että yleensä suuret raamattujakelut ovat synnyttäneet herätystä. Pipliaseura kertoo, että uuden raamatunkäännöksen valmistuminen uudelle kansalle saa usein aikaan kiinnostuksen, joka puhkeaa herätyksenä."
Puuttuuko raamattujakelu tänä päivänä herännäisyydestä?
"Herätysliikkeiden kehitys näyttää hänestä huolestuttavalta. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tilaisuuksien väkimäärät ovat romahtaneet.
– Kaikissa järjestöissä on käyty yt-neuvotteluja ja on vähennetty työntekijöitä. Herätysliikkeiden lehtien tilaajamäärät ovat enää kolmas- tai neljäsosan siitä, mitä ne olivat 1960–70-luvuilla. Toisaalta se koskee kaikkea painettua sanaa.
– Suurten väkijoukkojen herätyskristillisyys menee alaspäin, mutta tässä elämässä ei koskaan tiedä, miten aatevirtausten käy. Kukaan ei esimerkiksi olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, että Perussuomalaisista tulee tuollainen suuri eduskuntapuolue. Tulevaisuudessa on kaikkea hyvin vaikeasti ennustettavaa."
Itse en ole huolissani, koska kaikki on Hänen vallassaan. Se mikä tapahtuu niin se tapahtuu ja piste.
"Mikä herätys, mikä liike?
Suomen herätysliikkeiden taustalla on Saksassa 1600-luvun lopulla syntynyt kirkollinen uudistusliike pietismi. Sille tunnusomaista oli henkilökohtaisen Jumala-suhteen korostus ja uskovien pienryhmäkokoontumisten käynnistäminen.
– Herätysliike on omaehtoista uskonnollista kansalaistoimintaa. Se ei ole kansalle kirkon toimesta järjestettyä, vaan kansan itsensä toimintaa omilla ehdoilla. Herätysliike ei ole vain aatevirtaus, joka leviää kirjoja lukemalla, vaan sille on ominaista juuri aktiivinen toiminta, Teemu Kakkuri määrittelee.
Pietistinen julistus synnytti paikallisia herätyksiä eri puolilla Suomea 1700–1800-luvuilla. Muodostui neljä perinteistä herätysliikettä: rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus."
"1900-luvun alun herätyksistä syntyi eri järjestöjä, joita alettiin kutsua viidenneksi herätysliikkeeksi. Viiden liikkeen lisäksi luterilaisessa kirkossa on myös muuta herätyskristillistä liikehdintää, kuten uukuniemeläisyys ja karismaattinen liike."
On hyvä tietää mistä kaikki on syntynyt.
Lähteenä on käytetty lainauksiin: https://uusitie.com/heratyksen-asiantuntija/
-
Toivon, että vieraiden herätyslikkeiden asioista ei puhuta eikä heidän materiaaliaan lainata.
-
Toivon, että vieraiden herätyslikkeiden asioista ei puhuta eikä heidän materiaaliaan lainata.
Ei tarvitse huutaa, kiitos.
Ps. Viestiketjun otsikko on 2007 avattu. Nyt 2020 sitä ei sallita, kaikella kunnioituksella ...
-
Hanna Salomäen alustus.
Etelä-Pohjanmaan herännäisteologien kokoontumisessa 23.3.2006.[/b]
Herätysliikkeet 2000-luvun kirkollisessa kentässä.
1. Johdanto
Runsas kaksikymppinen oululainen opiskelijanainen paistattaa päivää suviseuroissa Perhossa. Hän kertoo tulleensa vanhoillislestadiolaisten juhlille vanhasta tottumuksesta. Yhdetkään Suviseurat hänen elämänsä aikana eivät ole jääneet väliin. Lapsena kavereiden tapaaminen juhlilla oli tärkeää, nykyään sanankuuloon pääseminen on merkittävin syy saapua juhlille. Herätysliikkeen toimintaan osallistuminen ei rajoitu yksinomaan kesäjuhliin, vaan nuori nainen on mukana ympärivuotisessa toiminnassa, toisinaan kolmekin kertaa viikossa. Jokunen viikko tuosta tapahtumasta eteenpäin tapaan Saarijärvellä ryhmän teini-ikäisiä nuoria. He ovat matkustaneet herättäjäjuhlille eri puolilta Suomea ja tekevät siellä talkootöitä juhlien ajan. Rippikoulu Aholansaaressa on vetänyt mukaan körttinuorten toimintaan ja heillä on ystäviä liikkeen piiristä eri puolilla Suomea. Nuoret käyvät Aholansaaressa myös muissa tapahtumissa ja sen jälkeen elämä näyttää hetken erilaiselta. Saaren hiljaisuuden jälkeen kotiin saavuttua ei tee heti mieli pyörittää levylautasella päivän hittejä. Sen sijaan musiikiksi valitaan mieluummin J. Jyrää ja Jaakko Löyttyä. Kolmannen liikkeen edustajan kohtaan Kansan Raamattuseuran toimintakeskuksessa. Nuori mies ei lapsuudessaan saanut minkäänlaista kristillistä kasvatusta, mutta seurakunnan rippikoulu veti vähitellen mukaan kirkon toimintaan. Opiskelupaikkakunnalla uskaltautuminen opiskelijaseurakuntaan oli iso hyppy, mutta kun oven sai auki, paluuta ei ollut. Toiminnassa veti puoleensa iloisuus ja hyvä henki. Hänestä tuli pian Kansan Raamattuseuran aktiivinen jäsen. Tässä on kolme kuvaa siitä, miten herätysliikkeet nykyään vaikuttavat. Samaan aikaan kun puhutaan kirkosta katoavista nuorista aikuisista, tehdään tutkimuksia ja suunnitellaan kehityshankkeita nuorten tavoittamiseksi, on olemassa virtaus myös toiseen suuntaan. Monet nuoret ovat vakuuttuneita herätysliikkeistä, osa lapsuudenkotinsa kautta, osa tulee liikkeiden toimintaan ilman minkäänlaista vuosikautista uskonnollista perinnettä. Nykyisen sitoutumattomuutta korostavan suuntauksen sijaan löytyy myös paljon sellaisia nuoria, jotka ovat toiminnassa mukana hyvin tiiviisti ja ovat omaksuneet herätysliikkeiden elämäntapoja ja normeja.
Tämän päivän otsikko on herätysliikkeet 2000-luvun kirkollisessa kentässä. Lähestyn teemaa kolmesta näkökulmasta. Ensin kuvaan sitä, mikä on liikkeiden levinneisyyden tämänhetkinen tilanne.
Sitten pohdin liikkeisiin sitoutumista ja sen erilaisia muotoja, kuten herätysliikkeiden kesäjuhlia. Kolmantena näkökulmana on pieni katsaus siihen, miltä liikkeiden tulevaisuus näyttää. Tarkastelukulmani nousee lähinnä uskontososiologisesta viitekehyksestä.
2. Liikkeillä laaja vaikutus.
Herätysliikkeiden levinneisyyttä voidaan tarkastella esimerkiksi siitä näkökulmasta, missä määrin liikkeet ovat maantieteellisesti levinneet ja miten usein ne järjestävät toimintaa seurakunnissa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että liikkeet ovat levinneet laaja-alaisesti ympäri maan ja järjestävät toimintaa säännöllisesti. Neljä herätysliikettä, vanhoillislestadiolaisuus, evankelisuus, herännäisyys ja Kansanlähetys järjestävät toimintaa yli 60 prosentissa Suomen seurakunnista. Osa toiminnasta on vähintään kerran kuukaudessa tapahtuvaa, osa taas harvemmin. Kun herätysliikkeet järjestävät toimintaa näinkin laajasti, miten ne sitten tavoittavat ihmiset? Tässä tilassa ja näillä seuduilla tuskin tarvitsee erikseen perustella sitä, miksi herätysliikkeillä on edelleen vaikutusvoimaa. Herätysliikkeet vaikuttavat vahvasti niin tällä alueella kuin muuallakin. Noin joka kymmenes suomalainen kuuluu johonkin herätysliikkeeseen: viisi prosenttia kuuluu kiinteästi johonkin liikkeeseen ja kuusi prosenttia väljästi. Näiden lisäksi joka kymmenes kokee, ettei kuulu mihinkään liikkeeseen, mutta hänen ajattelussaan on vaikutteita herätysliikkeestä. Jo pelkästään näiden lukujen perusteella voidaan sanoa, että herätysliikkeet ovat suomalaisessa kulttuurissa vahva tekijä: miljoonalla suomalaisella on vähintäänkin ajattelussaan vaikutteita jostain herätysliikkeestä. Puoli miljoonaa suomalaista kuuluu johonkin herätysliikkeeseen. Osa heistä kuuluu yhtä aikaa moneen liikkeeseen. Naiset ovat miehiä sitoutuneempia herätysliikkeisiin, ja vanhemmat ikäluokat ovat nuorempia sitoutuneempia. Yhteen liikkeeseen kuuluminen ei sulje pois muita liikkeitä, vaan sama ihminen voi yhtä aikaa kuulua useaankin eri liikkeeseen. Vaikka toisaalta herätysliikkeiden vaikutus onkin suuri, samaan hengenvetoon voidaan todeta, että liikkeisiin kiinteästi kuuluvien osuus on suhteellisen pieni, suurimmankin liikkeen kohdalla kiinteästi liikkeeseen kuuluvia on alle 2 prosenttia….
https://www.h-y.fi/media/herannaisyys/tietoa/hanna-salomaki_heratysliikkeet-2000-luvun-kirkollisessa-kentassa.pdf
Kirjoitus on herännäisyyttä 2006, kirjoituksen sisältö kertoo että 2006 ei katsottu mihinkä herätysliikkeeseen ihminen on suuntautunut. Vaan enemminkin sitä, mitä yhteisöllisyyttä eri herätysliikkeiden kanssa on.
Joten pidän Körttifoorumin ylläpidon viestiä ylimitoitettuna. Toiseksi minusta ylläpito kertoo viestillään itsestänsä paljonkin minulle ja se ei ole minusta ainakaan mitään hyvää.
Ps. Kannattaa lukea Hanna Salomäen alustus loppuun.
-
... herätysliikkeiden ...
Liike on lääke.
-
Liike on lääke.
...useisiin tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin, muusta en tiedä.
Riippunee suunnasta. :icon_cool:
-
Miksi ei saisi lainata jonkin muun herätysliikkeen materiaalia? Pitääkö lainattu tietää "kuuluvaksi" körttiläisiin? Heränneistä ei nykyisin enää taideta juuri puhua. En tiedä, mitä heränneellä edes pitäisi nykyisin ymmärtää. Kuka käsittää sen mitenkin. Körtti ja körttiläisyys lienee sopivampi ilmaus, se on jotenkin, noh, nykyilmaus.
Lainasin tänne joskus viidesläisyyden piiristä tunnetun Olavi Peltolan sanoja. Kuulin häntä ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten, ja se kyllä avasi minussa jotain, herätti uudella tavalla. Päällimmäisenä ajatuksena hänen sanomastaan on minulle jäänyt mieleen se, että kun ei omasta yrittämisestä mitään tule eikä jossain elämänvaiheessa enää jaksaisi, niin ei tarvitsekaan jaksaa ja yrittää mitään. Ei tarvitse muuta kuin jäädä ristin juurelle ja sanoa: "Herra armahda minua". Monesti sanotaan, että riiputaan tai roikutaan Kristuksessa, mutta minusta tuo jääminen ristin juurelle on parempi ilmaus, koska jos mitään ei jaksa, niin ei jaksa riippuakaan eli pitää kiinni.
Minusta herännäishenkinen keskustelu sallii keskustelun, eikä lokeroi sitä sopimattomiin ja sopiviin lokeroihin. Jos ei ole mahdollisuutta kurkata osaan lokeroista, niin tulee fiilis, että vain tietyt mielipiteet ovat suvaittavia. Jokainen kuitenkin kulkee vain sen oman polkunsa, ja eri elämänvaiheissa eri ihmisille tulee vastaan eri asioita. Näköjään aina jauhan tästä eri ihmisten eri -asioista. :-\
-
Minäkin pidän Olavi Peltolan tyylistä. Olin vuosikymmeniä sitten päivän säästöpankkilaisten Hengellisillä päivillä Espoon Matinkylässä opistolla. Se miten hän puhui, ja mistä, loi luottamusta ja selvensi kysymyksiäni.
Erkki Lemisestä pidän edelleen, kuten olette ehkä huomanneet.
Kuuntelen Jukka Norvannon raamattutunteja. Midän enimmäkseen, paitsi joskus jään ihmettelemään sitä kuinka v a r m a s t i hän tietää.
Pidän lestadiolaisten veisuusta, se on heille ädinmaidossa jo kai opetettu. Niilo Rauhalan virret ovat hyviä.
Sitten ortodoksit ja katoliset. He kiinnostavat toisella tavoin. Mystikot , rukousharjoitukset ja myös musiikki heilläkin ovat rikastuttaneet elämääni.
Jopa zen-buddistien meditaatiot voivat ohjata itsetuntoa.
-
Kas kun mulla on aika tavalla samankaltaisia tuntoja ja muistoja kuin Riitallakin.
Noista puhujista tiedän ja muistan Olavi Peltolan jotenkuten ja Erkki Lemisen varsin hyvin.
Ekin kirjoja mulla on aika paljon, aikanaan oli puhekasetteja, niitä ei enää.
Ja Kairosmajalla olin useamman kerran Ekin vetämillä leireillä syksyllä ja keväällä.
Lauluvihkoja ja kirjojahan mulla on "pilvin pimein", osa kovassa käytössä, osa niukasti.
Juuri nuo SRK:n "Siionin laulut ja virret", kuuluu vähemmän käytettyihin mulla, mutta mielessä
käynit pitäisköhän niitä lauleskella pitkästä aikaa, ovat aika helppoja sävelkulultaan.
Norvannon raamattuluennot meillä on koko sarja kirjoina, vaimo tilasi ne jo ilmestymisvaiheessa.
Olen niitä lukenut satunnaisesti, ovat mielestäni ihan hyviä hakuteoksia jos ja kun törmää
Raamatun lukemisessa askarruttavaan kohtaan.
-
Miksi ei saisi lainata jonkin muun herätysliikkeen materiaalia? Pitääkö lainattu tietää "kuuluvaksi" körttiläisiin? Heränneistä ei nykyisin enää taideta juuri puhua. En tiedä, mitä heränneellä edes pitäisi nykyisin ymmärtää. Kuka käsittää sen mitenkin. Körtti ja körttiläisyys lienee sopivampi ilmaus, se on jotenkin, noh, nykyilmaus.
Lainasin tänne joskus viidesläisyyden piiristä tunnetun Olavi Peltolan sanoja. Kuulin häntä ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten, ja se kyllä avasi minussa jotain, herätti uudella tavalla. Päällimmäisenä ajatuksena hänen sanomastaan on minulle jäänyt mieleen se, että kun ei omasta yrittämisestä mitään tule eikä jossain elämänvaiheessa enää jaksaisi, niin ei tarvitsekaan jaksaa ja yrittää mitään. Ei tarvitse muuta kuin jäädä ristin juurelle ja sanoa: "Herra armahda minua". Monesti sanotaan, että riiputaan tai roikutaan Kristuksessa, mutta minusta tuo jääminen ristin juurelle on parempi ilmaus, koska jos mitään ei jaksa, niin ei jaksa riippuakaan eli pitää kiinni.
Minusta herännäishenkinen keskustelu sallii keskustelun, eikä lokeroi sitä sopimattomiin ja sopiviin lokeroihin. Jos ei ole mahdollisuutta kurkata osaan lokeroista, niin tulee fiilis, että vain tietyt mielipiteet ovat suvaittavia. Jokainen kuitenkin kulkee vain sen oman polkunsa, ja eri elämänvaiheissa eri ihmisille tulee vastaan eri asioita. Näköjään aina jauhan tästä eri ihmisten eri -asioista. :-\
Tämä toimii herännäisyyden hengessä. Toisekseen ei tarvitse tietää körttiläiseksi, vaan vältellään muiden ryhmien julkaisuja lähteenä
-
Miksi ei saisi lainata jonkin muun herätysliikkeen materiaalia? Pitääkö lainattu tietää "kuuluvaksi" körttiläisiin? Heränneistä ei nykyisin enää taideta juuri puhua. En tiedä, mitä heränneellä edes pitäisi nykyisin ymmärtää. Kuka käsittää sen mitenkin. Körtti ja körttiläisyys lienee sopivampi ilmaus, se on jotenkin, noh, nykyilmaus.
Lainasin tänne joskus viidesläisyyden piiristä tunnetun Olavi Peltolan sanoja. Kuulin häntä ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten, ja se kyllä avasi minussa jotain, herätti uudella tavalla. Päällimmäisenä ajatuksena hänen sanomastaan on minulle jäänyt mieleen se, että kun ei omasta yrittämisestä mitään tule eikä jossain elämänvaiheessa enää jaksaisi, niin ei tarvitsekaan jaksaa ja yrittää mitään. Ei tarvitse muuta kuin jäädä ristin juurelle ja sanoa: "Herra armahda minua". Monesti sanotaan, että riiputaan tai roikutaan Kristuksessa, mutta minusta tuo jääminen ristin juurelle on parempi ilmaus, koska jos mitään ei jaksa, niin ei jaksa riippuakaan eli pitää kiinni.
Minusta herännäishenkinen keskustelu sallii keskustelun, eikä lokeroi sitä sopimattomiin ja sopiviin lokeroihin. Jos ei ole mahdollisuutta kurkata osaan lokeroista, niin tulee fiilis, että vain tietyt mielipiteet ovat suvaittavia. Jokainen kuitenkin kulkee vain sen oman polkunsa, ja eri elämänvaiheissa eri ihmisille tulee vastaan eri asioita. Näköjään aina jauhan tästä eri ihmisten eri -asioista. :-\
Tämä toimii herännäisyyden hengessä. Toisekseen ei tarvitse tietää körttiläiseksi, vaan vältellään muiden ryhmien julkaisuja lähteenä
Eikö ole parempi sulkea tämä viestiketju, niin ei aiheuta mitään pahaa kenellekään. Ei ylläpidolle, ei nimimerkeille.
-
Pitääkö lainattu tietää "kuuluvaksi" körttiläisiin?
Minusta herännäishenkinen keskustelu sallii keskustelun, eikä lokeroi sitä sopimattomiin ja sopiviin lokeroihin. Jos ei ole mahdollisuutta kurkata osaan lokeroista, niin tulee fiilis, että vain tietyt mielipiteet ovat suvaittavia. Jokainen kuitenkin kulkee vain sen oman polkunsa, ja eri elämänvaiheissa eri ihmisille tulee vastaan eri asioita. Näköjään aina jauhan tästä eri ihmisten eri -asioista. :-\
Sitähä miekii..... Mistä ne kaikki tietää. Pysähdytään taas pallottelemaan juttuja tyyliin tämä vai tämä ja onhan nätti ilma, näitä mitenkään vähäksymättä. Olisko ne kumminkin enempiu yhteydenpitoa (ja siinä tärkeää) kuin keskustelua, (joka nyt tietysti on sitä vähemmän tärkeää, mutta silti ehkä sallittavissa )
-
Sen verran täytyy todeta, että ahtaaksi menee.
Sallitaan mutta ei sittenkään sallita.
Tämä viestiketjun viimeiset viestit kertovat kyllä paljon minulle ja varmaan niille lukijoille, jotka eivät ole foorumiin rekisteröityneitä.
Ps Herännäisyyden hengessä, aika kaukana siitä?
-
Sitähän minäki mietin. Että pitääkö tänne tuottaa puhdasoppista körttitekstiä vuorenvarmuudella koetelluista lähteistä, vai sopiiko vaikka eppäillä (jotakuta körttiläistä ihmemiestä, sanantapaa tai jotain herkäntärkeeks määriteltyä, Jumalan hyvyyttä nyt aina sopii... )
Vai mitä se on se körtti h e n k i s y y s ?
Joskus on käsketty koetella kaikki ja pitää se mikä on hyvää. Noh, suljetaan pois ettei kukaan pahennu.
-
Toivon, että vieraiden herätyslikkeiden asioista ei puhuta eikä heidän materiaaliaan lainata.
Noin vakavuudella.
Olen tässä ehkä aika yksin, mutta minusta Benkku lainasi hyvän pätkän, se edustaa aivan kuranttia kirkkomme historiaa ja toi tänne tuulahduksen jostain, jota olen -- okei, varmaan väärällä foorumilla --- toivonut ja etsinyt, pientä rakoa yhdellä palstalla käydä keskustelua siitä, mikjä on yhteistä, kun täällä olen nähnyt vääntöä kyllä, Seppos hyvä, siitä mikä muualla on väärin ja huonosti tai ainakin aivan huomattavasti pahemmin harhaantunutta kuin körteissä.
Silloin huomauttaisin ettei keskustelu ole ainakaan Kristuksen hengen mukaista., körteistä varon puhumasta, herravarjele. :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek:
Kun täs aika kuluu...
Joskus e h k ä uskaltaudun piiloutua mahdollisimman pienelle paikalle johoinkin armopöydän alle jos juhlia joskus tulee.... Tai juhlaportin pieleen kuin Lasaarus vainaa.
-
Tämä toimii herännäisyyden hengessä. Toisekseen ei tarvitse tietää körttiläiseksi, vaan vältellään muiden ryhmien julkaisuja lähteenä
Minusta joskus joutuu lainaamaan muiden poppoiden tekstiä, kun jotain yrittää pohtia ja ymmärtää ja ehkä saada vastakaikua. Ei sen pitäisi olla keneltäkään pois, jos laajentaa hakuaan. Jos sen sijaan etsii vastausta vain omasta nurkastaan ja joskus ehkä kuluneen tuntuisesta yhdestä-ja-samasta lähteestä, josta ei enää koe juuri sillä mitään uutta löytävänsä, niin boxin ulkopuolelle astuminen saattaa avartaa rajustikin omia nurkkia. Saattaa katsoa omia nurkkiaankin uudesta näkökulmasta. On ihan hyvä, jos jokin nuutuneissa aivoituksissa liikahtaa, vaikka sitten palaisikin samaan vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Tai toteaisi, ettei tuo uusi ollutkaan minua varten.
-
Sitähän minäki mietin. Että pitääkö tänne tuottaa puhdasoppista körttitekstiä vuorenvarmuudella koetelluista lähteistä, vai sopiiko vaikka eppäillä (jotakuta körttiläistä ihmemiestä, sanantapaa tai jotain herkäntärkeeks määriteltyä, Jumalan hyvyyttä nyt aina sopii... )
Vai mitä se on se körtti h e n k i s y y s ?
Joskus on käsketty koetella kaikki ja pitää se mikä on hyvää. Noh, suljetaan pois ettei kukaan pahennu.
No onhan meillä armon kerjäläisillä muun muassa herännäisjohtaja löyhkä-Paavo, körttihenki, murhehuone, Kristuksen sisäinen tunteminen ja armon vilahdus.
-
Minusta joskus joutuu lainaamaan muiden poppoiden tekstiä, kun jotain yrittää pohtia ja ymmärtää ja ehkä saada vastakaikua. Ei sen pitäisi olla keneltäkään pois, jos laajentaa hakuaan. Jos sen sijaan etsii vastausta vain omasta nurkastaan ja joskus ehkä kuluneen tuntuisesta yhdestä-ja-samasta lähteestä, josta ei enää koe juuri sillä mitään uutta löytävänsä, niin boxin ulkopuolelle astuminen saattaa avartaa rajustikin omia nurkkia. Saattaa katsoa omia nurkkiaankin uudesta näkökulmasta. On ihan hyvä, jos jokin nuutuneissa aivoituksissa liikahtaa, vaikka sitten palaisikin samaan vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Tai toteaisi, ettei tuo uusi ollutkaan minua varten.
Ei kerta ole keneltäkään pois, mutta kun siitä tulee äkkiä tapa.
-
Mikä kaikki lasketaan "vieraan herätysliikkeen materiaaliksi", jota ei tulisi lainata? Tai, jos lyhyemmin voi ilmaista, mitä saa lainata, niin se sitten. Onko myös muiden kirkkokuntien kun luterilaisten materiaali bannissa, siis jokus 1500-luvun jälkeen kirjoitettu (esim. nykyinen katolisen kirkon katekismus, joka minusta kyllä on kiinnostava opus niin hyvässä kuin pahassa)?
Ja milloin materiaali on herätysliikkeen materiaalia? Silloinko, jos joku jonkin liikkeen oma kustantamo on sen kustantanut?
ketkä näistä sallitaan: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kuka-on-kukin-hengellisyydessa- ? Tai näistä https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kotimaa-listaa-he-ovat-itsenaisyyden-ajan-sata-kirkon-vaikuttajaa/
-
Nonniin, rupesin sitten lukemaan (evankelisen) Teemu Kakkurin (evankelista liikettä koskevaa) väitöskirjaa, vaikka ihan muuta piti. Niin ne muut liikkeet houkuttelevat :018:. Mutta kyllä siinä käsitellään muitakin liikkeitä. 40-luvun lopussa käytiin kiivasta keskustelua mm. pappien asusta jumalanpalveluksessa, ja siihen osallistui myös tunnettu körttiläinen (ja minunkin entinen piispani) Olavi Kares:
Messupuvut, joilla Kares tarkoitti albaa, stolaa ja ehkä kasukkaa
normaalin jumalanpalvelusasun — mustan kapan — sijaan, olivat lähinnä koomisia:
Ymmärrämme hyvin niitä pappeja, jotka sanovat pukevansa messupuvun päälleen esim.
jouluna lasten iloksi. Kysyä kuitenkin saa, voiko messupuku edes lapsille Jumalan pyhyyden tuntoa korostaa. Kuulimme juuri hiljan, kuinka eräässä kirkossamme jouluna,
kun pappi ilmestyi koreassa messupuvussa alttarille, pieni lapsi oli ihmetellen kysynyt:
”Äiti, onko se joulupukki?” –– Selvää kuitenkin on, että jokaista miehistä miestä olipa
pappi tai sanankuulija nämä juhlakoreudet ainakin hymyilyttävät jos ei muuta.
Miten on, miehiset miehet: yhä edelleenkö hymyilyttää pappien albat?
-
Nonniin, rupesin sitten lukemaan (evankelisen) Teemu Kakkurin (evankelista liikettä koskevaa) väitöskirjaa, vaikka ihan muuta piti. Niin ne muut liikkeet houkuttelevat :018:. Mutta kyllä siinä käsitellään muitakin liikkeitä. 40-luvun lopussa käytiin kiivasta keskustelua mm. pappien asusta jumalanpalveluksessa, ja siihen osallistui myös tunnettu körttiläinen (ja minunkin entinen piispani) Olavi Kares:
Miten on, miehiset miehet: yhä edelleenkö hymyilyttää pappien albat?
e
Karesta ja Alajaa ei vihitty piispan virkaan, vaan asetettiin ajan tavasta poiketaan.
Alboihin ollaan totuttu, mutta kirkolliset arvonmerit hymyilyttää. Papin stoola on toisin kuin diakonien erottumisen vuoksi ja pantapaitojen väri on kullakin ammattiryhmällä omansa.
-
Tämäpä tuli minulle taas kaikesta huolimatta pienoisena yllätyksenä, ettei täällä saisi kirjoittaa muista herätysliikkeistä. Ikäänkuin körttiläiset olisivat ymmärtäneet kristinuskon ja kristittynä elämisen paremmin kuin kaikki muut. Tekisipä taas mieleni sanoa: Ette voi olla tosissanne, aikuiset ihmiset! Kuten hyvin tiedämme, körttiläiset ja kaikki luterilaisetkin ovat vain hyvin marginaalinen joukko kristittyjen keskuudessa. Voivatko ne loput 99 prosenttia olla väärässä? Ihan tulee mieleen jo vanhoillislestadiolaiset ja heidän seurakuntaoppinsa. Olkoonkin tämä körttifoorumi mutta kohta alkaa ahdistaa.
-
Tämäpä tuli minulle taas kaikesta huolimatta pienoisena yllätyksenä, ettei täällä saisi kirjoittaa muista herätysliikkeistä. Ikäänkuin körttiläiset olisivat ymmärtäneet kristinuskon ja kristittynä elämisen paremmin kuin kaikki muut. Tekisipä taas mieleni sanoa: Ette voi olla tosissanne, aikuiset ihmiset!
Huomaa kuitenkin, että kaikki emme ole olleet asiasta samaa mieltä. Ylläpidolla on viime kädessä valta päättää, vaikka jopa enemmistö ajattelisi toisin. Älä siis kaikkia syytä!
-
Huomaa kuitenkin, että kaikki emme ole olleet asiasta samaa mieltä. Ylläpidolla on viime kädessä valta päättää, vaikka jopa enemmistö ajattelisi toisin. Älä siis kaikkia syytä!
Ette onneksi kaikki ole olleet samaa mieltä.
-
Kauan olen minäkin keskusteluja seurannut, hieman ennen seppoS in moderointia aloitin. Tätä ketjua en ollut aiemmin selannutkaan. Runsaasti yli kirkkokunta ja maanrajojen yli kun hengellistä kenttää seuranneena maallikkona ihmettelen tuota pohdinnan rajoittamista.... Teemu Kakkuri on selväsanainen ja monipuolisesti hengellistä kenttää tutkinut ja kansankielellä valottanut...... Noin 10 vuotta sitten hän ilmoitti, ettei mene körttiseuroihin, kuin väkisin, mutta on virkapappina senkin tehnyt ilomielin, niin ne ajat muuttuu... Onneksi tässä lähivaltioissa suomen herätysliikkeet toimivat yhdessä ja jättävät suomalaiset eroavuutensa kotimaisille foorumeille.
Mikä on oikea foorumi pohtia hengellistä tilaa suomen herätysliikkeissä ja kirkoissa nyt. 13 ja 6 vuotta sitten julkaistujen näkemysten jälkeen on paljon muuttunut. :039: :icon_rolleyes:
-
Tavallinen maallikkokin on huomannut että paljon on muuttunut, vaikken olekaan
mitenkään aktiivisesti muutosten syitä ja seurauksia yrittänyt tutkiakaan.
-
En usko että on pelkästään sepposin oma ajatus rajoittaa muiden suuntien linkkien laittamista.
Huomasin Hengellisen Kuukauslenkden palstoilta käydyistä kahdenvälisistä keskusteluista , körtit vs. muut liikkeet, että yritetään rauhassa ja rakkaudessa käydä kulkemaan tätä matkaa Kristuksen kirkkona.
Se on molemminpuolista kädenojennusta.
Itse olen kirjoittanut viidesläisitä kokemuksistani, lähinnä Kansanlähetyksestä menneinä vuosikymmeninä, ja erityisesti Päivi Räsäsen irtiotoista, jotka ovat kirkkokansaa pelästyttäneet eroamaan kirkosta.
Kai ne vuodet ovat minuakin jotenkin ahdistaneet vaikka en usko olevani ns. Uskonnon uhri, päinvastoin. Kaikki on ollut parhaakseni, kaikki nuo kokemukset ovat johtaneet etsimään ominta itseäni, ja hyvää matkaseuraa.
Yleisellä tasolla kun keskustellaan ja kirjoitellaan erilaisten näkemysten kanssa, sehän on vasta mielenkiintoista. Henkilökohtaisuuksiin menemisestä en pidä.
Jokainen olkoon niin kuin on.
-
Miksi te noin. Mikään muu ei ole muuttunut kuin vieraiden liikkeiden ihannointi ja sitäkin tekee vain pari foorumilaista. Suurimman osan noin 90% kirjoituksiin ei ole ollut mitään huomautettavaa. En halua että tämä foorumi muuttuu vapaalta hengeltään toisenlaiseksi. Miettikää monestikko olen huomautellut teitä.
Muuten se, että jätetään muut rauhaan on vanha körttiläinen perinne eikä ollenkaan keksintöäni.
-
Miksi te noin. Mikään muu ei ole muuttunut kuin vieraiden liikkeiden ihannointi ja sitäkin tekee vain pari foorumilaista. Suurimman osan noin 90% kirjoituksiin ei ole ollut mitään huomautettavaa. En halua että tämä foorumi muuttuu vapaalta hengeltään toisenlaiseksi. Miettikää monestikko olen huomautellut teitä.
Muuten se, että jätetään muut rauhaan on vanha körttiläinen perinne eikä ollenkaan keksintöäni.
Vähän vaikeata vastata tähän viestiin. Koska en tiedä onko kyseessä nimimerkki vai foorumin ylläpito. Jos viesti on nimimerkin kirjoittama niin ymmärrän sen paremmin, mutta jos viesti on kirjoitettu ylläpitäjänä silloin en ymmärrä viestin sisältöä.
Minusta tällä foorumilla ei ole vieraiden liikkeiden ihannointia. Koen että on rakentavaa tuoda esiin mitä tämän päivän herätysliikkeissä tapahtuu.
Eikö kirkko pitäisi olla kaikille avoin, nythän eletään 2000-lukua. Itse pidän herännäisyyden vanhoista perinteistä, mutta oli yllättävää että te tuotte esiin vanhat perinteet. Koska minusta te olette näinä vuosina mitä minä olen tällä foorumilla ollut uudistuksien puolesta puhuja.
Toivon, että vieraiden herätyslikkeiden asioista ei puhuta eikä heidän materiaaliaan lainata.
Tämän viestin sisältö ja muoto, kertovat todellisen totuuden, minkälainen foorumin pitää olla. Pahoittelen että olen tullut Teidän foorumille.
-
Vaikka tuo toivomus onkin esitetty noin painokkaasti, se on silti vain toivomus. Onhan se syytä ottaa huomioon, mutta ei sen tule säikäyttää ketään pois tai hiljaiseksi. Herätysliikkeiden julistuskanavahan tämä ei ole, mutta keskustelu liikkeistä on kiinnostavaa.
-
keskustelu liikkeistä on kiinnostavaa.
Minustakin se on - tai olisi. Mutta silloin voi joutua puhumaan muiden liikkeiden asioista ja jopa siteeraamaan heidän materiaaliaan.
Toivon, että ylläpito selkeästi esittäisi, milloin esittää rajauksiaan (tai toivomuksiaan) ylläpitona ja milloin "vain" itsenään. Huutaminen tuskin koskaan on tarpeen.
Ymmärrän, ettei tänne kaivata jonkun muun liikkeen propagandistia, mutta en kokenut Bengtin lainausta Uusi Tie -lehdestä sensuuntaisena. Etenkin kun se ei ollut pelkkä lainaus vaan sisälsi omia kommentteja. Lehti on "muun liikkeen", samoin kuin haastateltu henkilö, mutta jutun sisältöä voi silti pitää kiinnostavana ja kyllä sen pohjalta keskustella voisi.
Keskustelua muun liikkeen asioista esim. tässä: http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4022.0
-
...Körttifoorumin keskustelijoiden toivotaan kunnioittavan teksteissään myös muita uskonliikkeitä.
http://foorumi.h-y.fi/index.php?action=register
-
Miksi ei saisi lainata jonkin muun herätysliikkeen materiaalia? Pitääkö lainattu tietää "kuuluvaksi" körttiläisiin? Heränneistä ei nykyisin enää taideta juuri puhua. En tiedä, mitä heränneellä edes pitäisi nykyisin ymmärtää. Kuka käsittää sen mitenkin. Körtti ja körttiläisyys lienee sopivampi ilmaus, se on jotenkin, noh, nykyilmaus.
Lainasin tänne joskus viidesläisyyden piiristä tunnetun Olavi Peltolan sanoja. Kuulin häntä ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten, ja se kyllä avasi minussa jotain, herätti uudella tavalla. Päällimmäisenä ajatuksena hänen sanomastaan on minulle jäänyt mieleen se, että kun ei omasta yrittämisestä mitään tule eikä jossain elämänvaiheessa enää jaksaisi, niin ei tarvitsekaan jaksaa ja yrittää mitään. Ei tarvitse muuta kuin jäädä ristin juurelle ja sanoa: "Herra armahda minua". Monesti sanotaan, että riiputaan tai roikutaan Kristuksessa, mutta minusta tuo jääminen ristin juurelle on parempi ilmaus, koska jos mitään ei jaksa, niin ei jaksa riippuakaan eli pitää kiinni.
Minusta herännäishenkinen keskustelu sallii keskustelun, eikä lokeroi sitä sopimattomiin ja sopiviin lokeroihin. Jos ei ole mahdollisuutta kurkata osaan lokeroista, niin tulee fiilis, että vain tietyt mielipiteet ovat suvaittavia. Jokainen kuitenkin kulkee vain sen oman polkunsa, ja eri elämänvaiheissa eri ihmisille tulee vastaan eri asioita. Näköjään aina jauhan tästä eri ihmisten eri -asioista. :-\
Nyt on sadetta pitänyt sadetta - ja kirjoittanut viisaasti ja hyvin.