Muistui mieleen kaksi tositapausta körteistä:
1. Raudaskylän kr. Opistoon Kalajokilaaksoon oli tullut opiskelemaan tyttö, jolle körttitouhut olivat ennestään tuntemattomia. Eräänä viikonloppuna kaveri houkutteli tämän tytöt seuroihin Nivalan puolelle Välikylälle eli Padinkiin (Pajinkiin). Pajinkilaiset ovat kovia veisaamaan. Seuroissa oli ollut myös täysi vauhti veisuussa ja opistolla tyttö ihmetteli seuraavina päivinä kahta asiaa:
- Miehetkin veisasivat, ääneen!
- Eivätkä olleet ottaneet tippaakaan viinaa!
2. Aholansaareen oli kokoontunut reilut parikymmentä vuotta sitten paikallisosastojen aktiiveja omille päivilleen. Paikalle oli tultu perjantaina ja ohjelmassa oli istuttu jo lauantai-iltaan saakka. Ennen päivällistä veisattiin takkahuoneessa Siionin Virsiä ja homma tuntui lähes kaikista houkuttelevalta. Mukana oli myös Ville Leskinen, veisaaja ja Siionin Virsien tuntija Kiuruveden Lapinsalosta.
Koska monia tuntui veisaaminen vielä lauantain iltasaunan jälkeenkin kiinnostavan, houkuttelin porukkaa, että mennään vieläkin veisaamaan. Ville piti kuitenkin jalat maassa ja asiat järjestyksessä ja tokaisi:
- Ei minnekään, ennekuin LOTTO on katottu!