Raamatussa sanotaan:
Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen...
Sanotaan myös:
Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa...
Elämä on vaikea taitolaji...
välillä kiitättää...välillä itkettää...
Tunteet näkyy ja kuuluu...parempi niin kuin että ne on haudattu syvyyksiin patoutumaan...
Ihminen tarvitsee avoimuutta, vapautta, iloa, onnistumisen kokemuksia, läsnäoloa...
Välillä pitää tuulettaa, repäistä...
Muuten kyllä musertuu taakkojen, epäonnistumisten alle...
Yksi aika yleinen...ehkä hyväkin tapa...on ratketa ryyppäämään....kaatokänni...
Välillä vaan astia täyttyy ja valuu yli...tavalla tai toisella...tyhjennystarve selkeästi on....
Osaanko tyhjentää itseni...vai onko hyvä etsiä ja kysellä siihen apua jostakin...joskus...
Pakenenko...baariin...joutenoloon...luontoon...työntekoon...matkustamiseen...
taikuuteen...loitsuihin...yrittämiseen...itseni tutkisteluun...omatekoiseen ponnisteluun...
vai mihin?
Osaanko luovuttaa...ottaa lahjan vastaan...iloita annetusta elämästä tässä ja nyt?
Olenko osannut olla läsnä jälkipolvelleni...näenkö omien laiminlyöntieni jatkumisen...
tuleeko katkos jossain sukupolvessa...mihin maailmaan lapseni jätin...
mitä on edessä lapsenlapsillani?
Mitä voin itse tehdä...muuta kuin murehtia....tekemätöntä olemista ei saa muutettua
tehdyksi aktiiviseksi olemiseksi....
Kai Herra korjaa virheet...
Kai Herra on voimallinen tänäänkin...Hän on voittaja...kaiken yläpuolella....