No se on vähän niinkuin periaate, että ärsyttää tommoinen, että ne isot herrat siellä brysselissä näpertelee tommosilla pikku asioilla.
Toisekseen itse valitsen karkit aina sillä tuttuus-periaatteella. Eli jos paketti muuttuu, niin pitäisi taas opetella se uusi ja samalla menee nautinto siitä. Sitä on niin tottunut siihen lakupoikaan. Ainoastaan twiks on semmoinen, että monesti sanon twiks, vaikka vieläkin meinaa mennä raideriksi. Sen olen hyvää vauhtia oppimassa. Neekerinpusut on edelleen neekerinpusuja. Kai minä olen jotenkin huono oppimaan uutta eli valitsen ne tutut ja turvalliset vaikka siellä olisi paljon halvempiakin tuotteita. Ne vain eivät maistu samalta, kun on mielessä jo etukäteen, miltä jokin vaikkapa Fazerin sininen maistuu. Siinä muuten onnistui hyvin paketin uusiminen. Säilytettiin niin paljon entistä, että edelleenkin otan aina sitä. Muut suklaat eivät ole mitään, eivät myöskään Fazerin muut merkit, joihin on sekoitettu vaikka minkä maailman pähkinöitä. Paketti on myös tärkeä, ei pelkkä tuote.
Sama kuin puuroissa. Otan aina sen Elovenan, vaikka on siellä vissiin muitakin. Samoin voimariini. Otan sen, koska tiedän kokemuksesta, että se on ainakin hyvää, ei ole niitä kissanrasvoja. Keijuihin ja muihin en koske pitkällä tikullakaan. Jos olisi aikaa, niin siirtyisin oikeaan voihin, mutta se pitäisi ottaa niin paljon etukäteen pöydälle pehmenemään. Parempaa se tosin olisi. Maitopurkeissa ärsyttää, kun niissä pomppii kaiken maailman lehmän irvikuvia. Pitäisi kai siirtyä johonkin muuhun, mutta valio työllistää niin paljon omassakin kotikunnassani juuston muodossa, että haluaisin tukea sitä.
No, sikäli hyvä, että maku kai säilyy, mutta ulkonäkö on iso osa nautintoa. En tule enää saamaan sitä samaa nautintoa kuin joskus lapsena. Se tässä risoo.
Ja minulle on ihan sama jotkut EU-pykälät, jotka ei koske minua. Tämmöiset arkipäivään liittyvät asiat on eri juttu. Kuten vaikkapa juuri karkkipaperit tai susiuutisointi. Susi söi tässä pari vuotta sitten tuttujen koiran, jota olin edellisenä päivänä vielä silittänyt. Niitä on täällä muutenkin niin paljon. Periaatteessa luonto-ihmisenä haluan toki Suomessa susia olevan, mutta ne pitäisi saada tasaisemmin. Etelään ja Pohjanmaalle pitäisi myös saada niitä, eikä kaikkia tänne itään. Nyt oli mukava uutinen Saksasta, kun siellä oli jollakin alueella taas susia 150 vuoden tauon jälkeen. Siellä se aiheutti suurta hysteriaa. Kaikki uusi on pelottavaa, mutta eiköhän ne ihmiset sielläkin opi elämään niiden kanssa.
