Väkivallan käyttö kasvatuksessa

[sielukas]

On todella kaksipiippuinen tilanne. Itse kyllä ihmettelen kaikenlaista lahjomista hyviä kouluarvosanoja vastaan tyyliin "jos saat sen tai sen kokeesta saat sitä ja sitä".

Jotkut ystävistäni saivat huimiakin summia hyvistä koenumeroistaan. Ja vielä ylioppilaskokeittenkin ämmistä ja ällistä annettiin "vastapalvelukseksi" satasia kouraan. Eikö lapi ajaudu tällaisessa tilanteessa sellaiseen ajattelumalliin, että koulumenestys on jotenkin rahalla mitattavissa, tai rupeaa tavoittelemaan hyviä numeroita juuri rahan takia, ei itsensä sivistämisen vuoksi?

Itse ainakin koen, että tuskin olisin asennoitunut syväluotaavasti opiskeluun, jos porkkanana olisi odottanut taskurahaa. Pienestä pitäen minulle painotettiin opiskelua itseisarvona, tärkeänä oman itseni kehittymisen takia.

Mitä itse olette mieltä tälläisestä "lahjomisesta"? Kokemuksia?

[myyräpartio]

Lahjominen ja palkitseminen ovat mielestäni eri asioita, enkä näe hyvin tehdystä työstä palkitsemisessa mitään väärää. Niinhän aikuistenkin maailmassa tapahtuu: ylennykset, palkankorotukset, bonukset jne.

Tavoitteiden asettamisen ja palkitsemisen on muistaakseni todettu olevan hyväksi ihan oppimisenkin kannalta. Ja kaiken kaikkiaan näen paljon pienempänä pahana, että joku kouluikäinen lapsi opiskelee hyvin niiden karkkirahojen takia, kuin että opiskelee huonosti ilman karkkirahoja. Ensimmäisessä tapauksessa lapsi tulee luultavasti joskus ihan itse tietoiseksi niistä muista karkkirahojen lisäksi tulevista hyödyistä, kun taas jälkimmäisessä ei välttämättä koskaan.

[Johannes]

Minä muistelen ihan ekoilla luokilla saaneeni joistain kokeista pienen rahapalkinnon (5 tai 10 markkaa), mutta se tapa hävisi varmaan jo joskus ala-asteen aikana. Aloin opiskella itseni vuoksi. Meni koulu ihan ok muutenkin, niin ei niissä palkinnoissa olisi mitään järkeä ollutkaan. Olen myyräpartion kanssa samaa mieltä siitä, että se motivoi joitakin kummasti. Mutta hyvä on muistaa, että  raha ei ole itsetarkoitus. Vanhempien pitää muistaa korostaa, minkä vuoksi opiskellaan. Vaikkapa todistuspäivänä voisi olla tilanteen katsaus paikallaan, ei jokaisesta sanakokeesta. Ihan ekojen vuosien koululaiset eivät vielä välttämättä ymmärrä, miksi koulua käydään, niin siksi on omasta mielestäni ihan ok motivoida alkuun, mutta ei koko kouluaikaa.

[kirsus]

Onha se väärin, kun et niitä hensseliä saanu, vaikka heräsit omatuntos kolokutuksehen ja menit tunnustamahan valaheesi.
 Vilipittömästi syntinsä tunnustavalle toivoosin oltavan armeliahia.

Kiitos! (Tuntuu hyvältä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin -  melkein kuin olisin lopulta saanut ne henkselit tai että oikeusmurha  :wink:  olisi korjattu - pienet asiat ovat kuule suuria pienen lapsen mielessä.)

Ehkä olisin tehnyt niin, että olisin pitänyt pitkän puhuttelun ja sen jälkeen ostanut henkselit ja sanonut ja korostanut, että tämä ei tullut siitä arvosanasta vaan rehellisyydestä.

Jotenkin samoilla linjoilla olisin varmaan itsekin näin aikuisena, koska tuo rehellisyys ja vapaaehtoinen tunnustaminen tuossa oli kuitenkin niin iso asia, että lapsi ei saisi kokea, että siitäkin rangaistaan.

Mitä tulee tuohon lahjomiseen tai palkitsemiseen tulee, niin kyllä minä suhteellisen pieni vielä tuolloin olen ollut - eli ei silloin vielä kovin pitkälle tulevaisuutta ajatellut ja motivaatiota opiskelulle sieltä hakenut. Eikä tämä palkitseminen ollut mitenkään säännöllistä. Ja itseasiassahan tässä tilanne oli hieman toisinpäin: minä ensin halusin ne henkselit ja sitten sille asetettiin ehto... No joo, mutta se niistä henkseleistä

[sielukas]

Minä muistelen ihan ekoilla luokilla saaneeni joistain kokeista pienen rahapalkinnon (5 tai 10 markkaa), mutta se tapa hävisi varmaan jo joskus ala-asteen aikana.

Ala-asteiässä sen vielä ymmärrän, ja kun kyse tällöin tuskin on sadoista euroista. Mutta täysi-ikäisen ihmisen ihmisen palkitseminen rahalla koulumenestyksesä ei vaan mene minun kaaliini. Totta kai kaikesta työstä pitää palkkiota saada, mutta koulun kohdalla sen ei mielestäni pitäisi olla maallinen mammona vaan oppimisen ilo ja oivaltamisen riemu.

Tai sitten en siksi ymmärrä tätä käytäntöä, että olen niin katkeruuden sokaisema   (siitä, etten itse ikinä saanut niitä karkkirahojakaan hyvistä numeroista!)

[Salis]

Totta kai kaikesta työstä pitää palkkiota saada, mutta koulun kohdalla sen ei mielestäni pitäisi olla maallinen mammona vaan oppimisen ilo ja oivaltamisen riemu.

Mulla on kaksi poikaa ja olen aina palkinnut jotenkin heidän menestymisestään. Normaaleja palkintoja ovat olleet esimerkiksi lounas tai päivällinen hyvässä ravintolassa, leffa, rockkonsertti tai lupaus taloudellisesta tuesta myöhemmin. Eikä kysymys on pelkästään koulusta vaan harrastuksista. No he ovat jo valmistumassa korkeakoulusta ja lihava shekki on aika hyvä tunnustus hyvästä työstä iskältä.

Ymmärrän kyllä, että lasten ja nuorten houkuttelu rahalla hyviin oppimistuloksiin on tyylitöntä. Siinä on kysymys kepistä eli porkkanasta eli etukäteen ilmoitetaan seuraukset, jos pärjää hyvin tai huonosti. Hyvän tuloksen yllättävä palkitseminen on paras tapa hoitaa asia.

[llwyd]

Siirrän tämän viestin kääntyneeltä tähän ketjuun, ettei tule turhaa päällekkäisyyttä. /llwyd

Väkivallan käyttö kasvatuksessa onkin kauhea asia niinkuin yksi kaksivuotias poikalapsi joutui virumaan toistavuorokautta komerossa jalka katkenneena.Mutta raamattu puhuu myös kurittamisesta, kuritta kasvanut kunniatta kuolee ja myös joka vitsaa säästää se lastaan vihaa? Minut on kasvatettu vanhanajan kasvatuksella ja piiskaa olen saanut tarpeeseen ja äitini tarkoitus oli kasvattaa vain yhteiskuntakelpoisia kansalaisia jotka ottavat myös toiset ihmiset huomioon.Luther näki aikanaan et siinä seitsemänvuoden iässä ihmislapsi lankeaa lapsuudenviattomuuden tilasta ja suostuu palvelemaan sielunvihollista sitä itse tietämättä ja se näkyy myös kasvatuksen saralla ettei lapsia saa enään kasvattaa,eli kitkeä vääriä vaikutteita pois vaikka ne tulevatkin lapsen omaa tahtoa vastaan mutta lapsen parhaaksi sillä lapsella ei ole aikuisen ymmärrystä eikä tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.Olen iki kiitollinen siitä kasvatuksesta jonka olen saanut kun ollessani lapsi, leikimme kerrostalon kellarissa ja haistelimme ihmisten kellarikomeroita niin naapurimummon kopista tuli paha haju niin tokaisinkin porraskäytävässä mummolta,miksi hän on kakkanut kellariinsa?Tästäpä tämä vanhus loukkaantui ja sanomiseni kun kantautui äitini korviin niin tulikin anteeksipyyntöreisu naapuriin,aivan samalla tavalla jouduin pyytämään anteeksi käyttäytymistäni naapurin tytöltä kun olin haukkunut häntä pissahousuksi,raskas reisu oli myöskin kun olin toisen pojan hakannut kotimatkalla tullessani luistinradalta niin lähteä se korjaamaan tämän lähimmäiseni kanssa.Nämä anteeksipyyntöreisut ja saamani selkäsaunat olivat vielä mitättömiä kun Jumala herätti minut synninjuoksusta ja avasi sokeat silmäni ja tuntoni ja sain kokea taivaallisen isän kurituksen samalla tavalla kuin edesmenneet pyhät ja se olikin niin kova etten olisi kestänytkään enempää mutta se kuritus aikaan sai parannuksen joka tuli autuudeksi ja voin vakuttaa niinkuin raamattu sen todistaa sitä kuritusta en koskaan kadu.Mutta mihin johtaa kun lapsia ei kuriteta vaan saavat touhuta oman mielensä mukaan, yksinkertaisesti kaikki pahuus vain lisääntyy ja se myös näkyy kun keskenkasvuiset juopottelevat, varastelevat, huoraavat, tappelevat ja kaikkinainen yhteisten sääntöjen noudattamiselle viitataan kintaalla vaikka ne on asetettu yhteiseksi hyväksi...ei kristitty niin elä vaan on esivallalle kuuliainen maksaen tunnollisesti veronsa ja velvoitteensa mitkä kristitylle kuuluu puhumattakaan että hän juopottelisi tai huoraisi tai muutoin eläisi sopimattomasti ja taas lainaakseni raamattua, Jumala kun vanhurskauttaa ihmisen tämä lähtee vaeltamaan pyhityksen tietä uskossa jota myös koetellaan. No tällä kertaa ei tule muuta mieleen kuin et maailma jossa elämme ei suinkaan tule mailmanlopun lähetessä kristillisemmäksi vaan kaikkinainen Jumalan vastaisuus lisääntyy ja lisääntyy ja nimenomaan hengellisellä saralla tehdään Jeesus valehtelijaksi kun väärät työmiehet lupaavat ilman todellista mielenmuutosta ihmisille et heidän käy hyvin ja kehottavatkin makaamaan niinkuin ennenkin ja olemaan hyvässä turvassa, se on antikristuksen henki josta Pietari jo varoitti aikanaan, mutta niinkuin Jumala on luvannut "etsivä löytää ja oveen kolkuttavalle ovi avataan" joten toivotan Jumalan siunausta näissä korkeissa ja kalliissa asioissa koska vain hän voi ihmisen ymmärryksen avata.

[seppos]

Totta kai kaikesta työstä pitää palkkiota saada, mutta koulun kohdalla sen ei mielestäni pitäisi olla maallinen mammona vaan oppimisen ilo ja oivaltamisen riemu.

Mulla on kaksi poikaa ja olen aina palkinnut jotenkin heidän menestymisestään. Normaaleja palkintoja ovat olleet esimerkiksi lounas tai päivällinen hyvässä ravintolassa, leffa, rockkonsertti tai lupaus taloudellisesta tuesta myöhemmin. Eikä kysymys on pelkästään koulusta vaan harrastuksista. No he ovat jo valmistumassa korkeakoulusta ja lihava shekki on aika hyvä tunnustus hyvästä työstä iskältä.

Ymmärrän kyllä, että lasten ja nuorten houkuttelu rahalla hyviin oppimistuloksiin on tyylitöntä. Siinä on kysymys kepistä eli porkkanasta eli etukäteen ilmoitetaan seuraukset, jos pärjää hyvin tai huonosti. Hyvän tuloksen yllättävä palkitseminen on paras tapa hoitaa asia.

Neljän jo aikuisen isänä voin paljastaa meillä käytetyn systeemin. Kahdella ensimmäisellä on kaksi vuotta ja viikko ikäeroa ja seuraavilla kahdella 15minuuttia keskenään. Olemme kummankin parin kohdalla menetelleet niin, että jos tulee kymppi kokeista niin aina molemmat palkitaan pienellä (se oli aikoinaan markka, mutta siitä on aikaa). Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, eikä se synnytä kateutta. Toisekseen jos toinen menestyy erittäin hyvin taikka vain paremmin niin se lannistaa sitä toista sen sijaan, että se toimisi kannustimena. Tämä on toiminut yllättävän hyvin ja useat tuttavaperheet ovat kopioineet mallin. Yhdellä lapsistamme on vielä opinnot kesken, kun tuo it-opiskelu työ ohella on hidasta. Vanhin on professorina Kanadassa.

Lannistaminen tapahtuu yllättävän helposti esimerkiksi asettamalla tavoitteita, joiden saavuttaminen ei ole realistista. Se ei houkuta vaan lamautaa, kun ymmärtää ettei saavuta sitä. Sama toimii työmarkkinoilla, siellä missä on bonukset käytössä. Parempi vähän, kun ei mitään.

Vielä yksi vanhempi juttu. Tuttavamme kertoi, että hänellä meni hyvin koulussa, mutta sitten tuli kipsi ja kokeet meni penkin alle. Isä ei häntä muulloin palkinnut, mutta silloin palkitsi lohduttoman masentuneen tunnollisen oppilaan, mikä rohkaisi eteenpäin hyvin seurauksin.

[kirsus]

Neljän jo aikuisen isänä voin paljastaa meillä käytetyn systeemin. Kahdella ensimmäisellä on kaksi vuotta ja viikko ikäeroa ja seuraavilla kahdella 15minuuttia keskenään. Olemme kummankin parin kohdalla menetelleet niin, että jos tulee kymppi kokeista niin aina molemmat palkitaan pienellä (se oli aikoinaan markka, mutta siitä on aikaa). Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, eikä se synnytä kateutta. Toisekseen jos toinen menestyy erittäin hyvin taikka vain paremmin niin se lannistaa sitä toista sen sijaan, että se toimisi kannustimena.

Tuopas on viisas systeemi: ei tule kateutta, ja saattaa jopa opettaa lapsia kannustamaan toinen toisiaan sen sijaan, että kilpailisivat keskenään.

[Lentoaura]

Minun mielestä kaikki väkivalta on väärin , mutta en tietenkään lue kaikkea mahdollista ruumiillista kosketusta väkivallaksi.

Väkivalta kasvatuksessa ei ole pelkästään kivun/vammojen takia väärin. Kauheinta on se sellainen lukkiutuminen mitä tapahtuu lapsen ja aikuisen välillä. Ei ole oikeastaan, väliä koskeeko vanhempi edes lapseen, mutta jos se käyttäytyy uhkaavasti tai ilkeästi , syntyy sellainen jatkuva jännite ja pelon muuri.

Sitten lapsi alkaa vältellä aikuista ja syyttää itseään. Se on todella rasittavaa jos koko lapsuus menee semmoiseen

[Pirska]

Oikeastaan aloin etsiä ensimmäistä Rönsyilyketjua (myöhemmin Rönsyt) ja minua kiinnostaa, kuka sen on aloittanut. Sitä en löytänyt, mutta eteen tuli tämä ketju, jonka luin alusta tähän asti. Edellisestä kirjoituksesta on yli 5 vuotta.

Näyttäkää minulle vanhempi, joka ei ole koskaan hermostunut lapseensa, niin minä näytän teille vanhemman, joka ei ole koskaan ollut läsnä lapselleen.

[myyrä]

Oikeastaan aloin etsiä ensimmäistä Rönsyilyketjua (myöhemmin Rönsyt) ja minua kiinnostaa, kuka sen on aloittanut. Sitä en löytänyt, mutta eteen tuli tämä ketju, jonka luin alusta tähän asti. Edellisestä kirjoituksesta on yli 5 vuotta.

Näyttäkää minulle vanhempi, joka ei ole koskaan hermostunut lapseensa, niin minä näytän teille vanhemman, joka ei ole koskaan ollut läsnä lapselleen.

Tuohon Rönsyketjuun: muistelen, että sen aloitti Sanneli (ehkä silloin toisella nimimerkillä) ja sitä jatkoi hippu eli nimimerkki "Hippiäinen"    Se oli aluksi paljon laajempi käsittäen monia rönsyilyyn liittyviä asioita, mutta sitten eräs nykyisin tänne aktiivisesti kirjoitteleva typisti sen nykyiseen rajoittuneeseen muotoonsa.

Sitten otsikon asiaan sanon, vaikka ei lapsia olekaan, ettei henkisellä eikä fyysisellä väkivallalla, mutta kuitenkin kurissa ja Herran nuhteessa pitää lapsia kasvatettaman ettei niistä tule samanlaisia mölyapinoita kuin tämän rapun ja naapuritalojen taliaivot!

[Riitta-mummi]

Tarkastin Rönsyilyketjun alusta asti. Minä olen syyllistynyt sen muuttamiseen Tämä vai Tämä- muotoon.
Sopiiko että seppos aloittaa erilliset ketjut: Rönsyilyketju  ja  Tämä vai tämä-ketju.

Tänään-ketjussa kyllä tavallaan rönsyillään, mutta tehdään demokraattinen äänestys. Ei väkivaltaa missään nimessä eikä missään muodossa!