Ei sitä tukkapöllyä nyt siitä saa, jos on vahingossa tehnyt jotain väärää, ei tietenkään.
Muistan kerran saaneeni selkäsaunan. Eikä se selkäsauna sinänsä sattunut, en ainakaan muista. Mutta sen muistan, että koin saaneeni sen väärin perustein.
Äitini oli juuri ostanut minulle jotkut uudet ulkovaatteet, ei siis mitään kurahousuja tai suojapukua, mutta ei siis mitään pyhämekkoakaan. Ja varoitti minua likaamasta niitä, kun olin menossa ulos leikkimään. Ulkona oli vielä jotain lumikasoja, mutta sen verran kevät jo, että vieressä kura- ja loskalätäköitä. No minä sitten tietenki liukastuin moiseen kuralätäkköön. Menin kotiin ja äitini ilmotti, että saan selkäsaunan, kun isä tulee kotiin.
Niin, no olihan minua kielletty likaamasta vaatteita, mutta en minä sinne kuralätäkköön hypännyt vaan liukastuin ja kaaduin. No ei se itse selkäsauna varmaan kovin kova edes ollut, kun en edes muista, että se olisi sattunut - mutta koin, että se tuomio oli väärä ja sen takia asian vielä muistankin.
Kun kerran ruvettiin muistelemaan, niin pistänpä teidät "tuomitsemaan" erään toisen tapauksen, jonka myös koin itse vääryytenä, mutta joka ei ole yhtä yksiselitteinen kuin edellinen. En muista minkäikäinen olin, mutta koulussa ainakin, ja halusin saada yhdet Bambi-henkselit. Ne luvattiin minulle, jos saisin jonkin aineen kokeesta 10. Sainkin vain 9, mutta kotiin tultuani valehtelin saaneeni 10 (koska siis halusin ne henkselit). Myöhemmin illalla asia rupesi vaivaamaan, tuli huono omatunto, kun olin valehdellut - ja menin tunnustamaan, että olinkin saanut vain ysin siitä kokeesta. No, minulle vastattiin, että kyllä minä ne henkselit olisin saanut, vaikka sain vain ysin, mutta nyt en saanut, koska oli valehdellut.
Olin siis valehdellut - eli tehnyt väärin, myönsin sen itselleni - eli siitä minua olisi saanutkin rangaista. Mutta toisaalta olin mennyt tunnustamaan asian ihan vapaaehtoisesti, ihan sen takia, että minulla oli huono omatunto - eli siinä mielessä koin toimineeni oikein ja sen mukaan kuin oli opetettu. Eli siitä olisi toisaalta pitänyt palkita jotenkin - ainakin sanoa, että tein oikein, kun vapaaehtoisesti tunnustin valehdelleeni. Joten toisaalta koin, että minua rangaistiin, vaikka olin toiminut oikeinkin - varsinkin kun vielä sanoivat, että se ysikin olisi riittänyt (eli vanhemmat itse olivat epäreiluja "sopimuksen" ehdoissa).
Eli kun kerran lasten kasvatuksesta keskustellaan, niin miten itse olisitte toimineet tässä jälkimmäisessä tapauksessa - siis vanhempina...
Terv. nim.merk. "Vieläkin katkera siitä, ettei saanut
koskaan niitä Bambi-henkseleitä" :smt022
