Havaitsin täydellisen nääntyneisyystilan kun päättyivät seminaarit sain opponoitua Gabriele Amorthin ja opin suuria seikkoja riivaamisista siinä siis. Hän on roomalaiskatolisen kirkon pääeksorkisti niin että tunnen olevani hyvin pullollani eksorsismiasiaa.
Se mikä jätti minut tosi vihaiseksi oli opponentti joka ei lukenut minun työtäni yhtään kertaa läpi. Mokoma tonttu. Sitten vielä tivasi että olisihan ollut mukavaa käsitellä Bonhoeffetin runoista muitakin jumalarepresentaatioita elikkä käsityksiä, kuin tämä parantaja.
Mitä voi tuohon ihminen sanoa? Että valitan vaikeasti, mutta en voi käsitellä muuta kuin mitä löytyy, ja metodi on, olepa hyvä, siinä nenusi alla. Tänä taisi nyt olla yhdestoista työ tätä sorttia, että ellet löydä virheitä, niitä ei kenties ole. Mutta asia ei parane i tyämällä ettei jotakin asiaa ole käsitelty jos se on käsitelty. Ota silmä käteen ja katso.
.
Ovatko kaikki tunnustavat ateistit yhtä täysiä taulapäitä kuin tämä mister minä-minä-minä?
Hän suuttui kuin ampiainen kun huomautin alkukeskustelussa että vastoin hänen palavaa intomielistä uskoaan, ateismi ei ole 2000-luvun tuote. Kai sitten aateveljet olivat neuvoskelleet kun työstään löytyi katsaus historiaan.
