Itse asiassa olenhan minäkin lukenut, vaikka nuuta aina selitän. Halusin olla tontilla sen kansaa mistä ninun pitäisi opponoida seminaarissa ja ryhdyin Gabriele Amortihin An exorcist tells his story ja More stories, myllersin muutakin teeman kirjallisuutta jota ei enää muistakaan. ja toissapäivänä Torsti Lehtisen kirjan Saatana. Ortokirjan isien opetuksia sairaudesta.
Muttei eipä ollut ehkä aivan turhaa paneutua muuhunkin kuin välttämättä oli minimivaatimus. En aivan totta eläissäni ole ajatellut että pahahenki saattaisi hätyytellä ihmistä juuri tuossa määrin ja mittakaavassa. Minä tietysti heti uneksimaan että vot. Minä tilaan eksorkismin, ja paranen.
veljet ja sisaret, mitä on minun tekeminen? Minähän en todella muista voimakkaan ärtymystilan ajalta mitään, ja kun se minuun iskee, se tuntuu ei-minulta. Ja se on kuulkaa pelottavaa.
Opin sitten että Suomessakin on rk-kirkko Suomessalla (tarkoitus on sanoa genetiivissä) oma eksorkisti. Ei tarvitsisi matkustaa Roomaan.
Muutoin minuun eivät täysin sovellu riivatun tunnusmerkit tosin. En saa primitiivireaktiota ristinmerkistä enkä rukouksesta. Riivaajahenkien ilmentymät ovat kuvauksen mukaan sofistikoidumpia kuin Jeesuksen aikaan, mutta kehitys kehittyy.
