Meillä oli tänään kinkerit. Aika erikoinen tilaisuus, kun oli kaksi pappia, kanttori, vs. nuorisotyönojaaja, eläkkeellä oleva nimikkolähettimme, naapuriseurakunnan diakoniatyöntekijä (kirkkoherramme vaimo) ja minä, toimistosihteeri. Lisäksi yhdeksän seurakuntalaista, jotka eivät ole tai ole ole olleet kirkollisessa työssä.
Kanttori kehuu aina meidän kinkereitä hyvästä veisuusta. Mikäs on veisatessa, kun tänäänkin oli kolme kirkkokuorolaista paikalla. Kyllä siinä tupa raikaa.
Varauduin vähän isompaankin määrään, mutta ei se mitään. Sainpa pakkaseen lohi- ja kinkkuhyrriä, pullaa ja kääretorttua. Toiseksi minusta oli mukava, että kinkerit oli näin ennen loppuaista, kun tupaa komisti upea kuusi ja muutkin joulukoristeet.