Sydämeni lepo, rauha kuoleman äärellä, muistot ja se mitä kuulin leskeltään eilen. Kuoleman lähetessä Timo oli tullut kuin syvemmin tietoiseksi kristinuskon yksinkertaisista totuuksista. Viimeisinä iltoinaan hän oli muistellut jotakin Fransiscus Assisilaisesta. Kuin hän itse olisi tiennyt kuolevansa, ja tullut levollisesti autetuksi yli rajan.
Koko siunaustilaisuuden ajan paistoi aurinko, samoin haudalla. Kun menin paikalle vielä satoi, samaten pois lähtiessä alkoi sataa ja satoikin sitten taas koko illan.
Ehkä olo on niin levollinen ja hyvä muutenkin. Tapasin ystäviäni, joIsta olin vain vieraantunut ja muutaman joiden kanssa välit ovat menneet omituisen solmuun. Ne ovat korjattavissa, jos muuta tarvitaankaan.