Rauhallinen ja leppoisa päivä.
Ei mitän ihmeempiä.
Anoppini joskus aina ennen kun menin kylään sinne niin saattoi kysyä että mitäs kuuluu.
Ja vastasin ettei erikoisempia.
Niin hän saattoi vastata siihen että se on aina hyvä kun ei erikoisempia kuulu.
Eli tavallinen arki on hyvä asia.
Nyt hän on jo vanhainkodissa ja ikää kertynyt.
Muistiinkin tullut häikkää.
Mutta mukava ihminen aina ollut ja ajattelen häntä lämmöllä.
Monesti sanon häntä ihan äidiksi. (miehen nimi ja perään äiti) - vaikkemme ole edes enää aviossa.
Mutta mummo on arvokas lapsilleni ja isä todella arvokas lapsilleni ja hänen uusi vaimonsakin on ihan tosi kiva ihminen, toisinaan rupatellaan hänen kanssaan puhelimessa pitkäänkin. Aikakin tehnyt tehtäväänsä.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
