Voiko tutkimuksiin luottaa???

[Tiitiäinen]

Ja varsinaiseen aiheeseen liittyen: tutkimusten luotettavuuteen vaikuttaa monet seikat...mm.kuka tutkimusta rahoittaa? Kenelle tutkimus tehdään? Tarkastellaanko aihetta kriittisesti? yms....

Jampe tuolla aiemmin kyseenalaisti sitä, onko psykologiasta tieteeksi. Mielestäni on, koska psykologiset mallit perustuvat tutkimuksiin. Esimerkiksi kognitiivinen psykologia perustuu laajoihin seurantatutkimuksiin ja niistä tehtyihin havaintoihin. Kun riittävän suuri otos todistaa, että 3-vuotias käyttäytyy yleensä tällä tavoin ja kehitys on yleensä tällä tasolla, saadaan tehtyä malleja joiden avulla lapsen kehitystä seurataan neuvolassa.

[Pena]

itellä taitaa olla sen verran slaavilaisia sukujuuria etten mahdu ko.mittaan mitenkään päin... 

Päälläseisontaa voisi kokeilla! 

[öppiäinen]

Jos vyötärösi korkeus maasta on 0,618 kertaa oma pituutesi, olet kaunis.

Onko vyötärö tässä tapauksessa se kohta, josta olen vartalosta kapeimmillani, vai se, mihin housun vyötärö asettuu?

Aloitusviestin artikelista mietin, minkä verran tutkija itse on alun perin uskonut tutkimuksensa (tai "tutkimuksensa") oikeellisuuteen. Onhan se toki kiinnostava ilmiö, että jotkut kokevat eheytyneensä homoudesta, mutta eikö sitä ilmiötä pitäisi tutkia kriittisesti eikä raportoida totuutena? Onhan se muuten vähän sama kuin jos esittäisi totena ryppyvoidevalmistajien väitteitä tuotteidensa ällistyttävästä tehosta.

Kai tutkijoissa on samaa kuin meissä useimmissa, omasta omaksutusta käsityksestä haluaa pitää kiinni ja jos se joskus jonkin todistusaineiston valossa näyttää epäpätevältä, keksii kaikenmoisia selityksiä jotta saa teoriansa pelastettua. Oikestaan se on osa ihan normaalia tieteellistä toimintaa. Oikein olisi kyllä myöntää omiin menetelmiin liittyvät epävarmuustekijät, kuten tuossa puhelinhaastatteluun.

Joihinkin tutkimuksiin voi luottaa käytännössä: Vaikka käsitys valon luonteesta radikaalisti muuttui aalto-hiukkasdualismin myötä, kyllä silti aiempiin tutkimuksiin perustuen rakennetut optiset kojeet toimivat kuten ennenkin. Samoin Newtonin mekaniikalla pärjää edelleen monissa asioissa, vaikka se tarkkaan ottaen ei ihan toimikaan.

Edit: Kävin mittailemassa, vastausta odottamatta. Vyötäröni on liian korkealla jotta olisin kaunis.

[Leena]

Tutkija ei voi tiedettä tehdä, jos hän etsii vain tukea omille mieltymyksilleen. Siinä tapauksessa muut toimet ovat soveliaampia, viljelköön vaikka porkkanoita ja olkoon mieltä.  Tieteellisen työn tekijät ovat usein uteliaita, uudelle avoimia, sanoisin että úskossaan vahvoja, uskoivatpa mihin hyvänsä--- he eivät tarvitse lisätodistelun hakemista uskonsa tueksi.  

Toisekseen se on niin riivatun rankkaa, että itse en ainakaan suostuisi raatamaan niiden jatkuvasti messuttujen rahoittajamyönteisten tutkimustulosten eteen. On totta kai saatava tuloksia, jotka takaavat itselle paikan tiedeyhteisössä. Ei sitä saa vedättämällä.  Tajutkaa nyt.

[Pena]

http://leonardodavinci.stanford.edu/submissions/clabaugh/history/leonardo.html

Sosiologinen, psykologinen ja muu ihmisen elämistä koskeva tieteellinen tutkimus on usein valtavan aineiston tilastollista käsittelyä. Toisinaan kuluu aikaakin jopa vuosikymmeniä. Eiköhän huolella tehty työ anna ihan täsmällisiä tuloksia. Kun tämän tietää, on harmillista, kun tällaista tiedettä pidetään hömppänä, joka voidaan hyvin jättää huomioimatta, kun puhutaan 'oikeista 'asioista kuten rahasta. Sehän se vasta ilmassa leijuva abstraktio on nykyisin!

[Jampe]

Jo muinaiset kreikkalaiset mittasivat eksaktisti kauneuden. Sen likiarvo on 0,618:1, joka on suunnilleen 1:1,618.

Elämä on suhteellista hömppää.

Tämä oli tuttu itsellekin, samoin kuin pari muuta asiaan liittyvää. Mietin vain kumpi oli ensin; muna vaiko kana?

-tehtiinkö tässä taiteesta tiedettä vai tieteestä taidetta?


Olkoonkin että puurot ja vellit vähän taisivat mennä sekaisin, syntyi tuloksena lähes mitattavaa kriteeriä kauneudelle.

[Leena]

http://leonardodavinci.stanford.edu/submissions/clabaugh/history/leonardo.html

Sosiologinen, psykologinen ja muu ihmisen elämistä koskeva tieteellinen tutkimus on usein valtavan aineiston tilastollista käsittelyä. Toisinaan kuluu aikaakin jopa vuosikymmeniä. Eiköhän huolella tehty työ anna ihan täsmällisiä tuloksia. Kun tämän tietää, on harmillista, kun tällaista tiedettä pidetään hömppänä, joka voidaan hyvin jättää huomioimatta, kun puhutaan 'oikeista 'asioista kuten rahasta. Sehän se vasta ilmassa leijuva abstraktio on nykyisin!

Tosi, omassa väiksyssäni oli yli neljäsataa tutkittavaa, ja häntä hartaasti värkkäsin seitsemän vuotta. Tosin olin koko ajan myös työssä, mutta vapaa-aika meni tarkoin siihen.  Minul oli myös erinomainen ohjaaja. Karonkka oli siten vähän kuin surujuhla. Mutta kyllä me aamukahdeksaan pidimme iloa. Sitten minä vain itkin. Totisesti, onni on tie, ei päämäärä.