Sitten on niitä nuoria, jotka inhoavat idolsin ja x-factorin kaltaisia ohjelmia. He haluavat tehdä musiikkia omilla ehdoillaan ilman pakkomielistä tarvetta päästä julkisuuteen.
Eikä siihen nyt tarvitse mikään muusikkokaan olla, että näitä ohjelmia inhoaisi.
Itselläni ei ole sävelkorvaa, ei pysy soittimet kädessä oikeinpäin, mutta inhoan silti noita ohjelmia.
Ja eihän se ole hölmö, joka niitä tekee. Siinähän on aivan loistavaa bisnestä. Jokuhan on joskus sanonut Disneylandeista, että ne ovat aivan hirveää kulttuuria, mutta loistavaa bisnestä.
Yritin Vilkaista X-factorin ensimmäisiä jaksoja mutta huonolla menestyksellä. Herätti lähinnä masentavia tuntemuksia. Taas tykitetään täyslaidallinen sosiaalipornoa katsojan silmille. Pitäisi muka yrittää repiä hupia itkevistä teineistä ja särkyneistä unelmista. Blaah..
Tämähän on tavallaan modernia gladiaattoriviihdettä: nuoria nöyryytetään sydämen pohjasta, heistä tehdään häviäjiä, jotka nauretaan ulos. Voittaja saa mammonaa ja mainetta.
Sittenhän ovat nämä kaikki muut realityshitit, kuten niitä joskus kutsutaan. Mitä mieltä on mennä lässyttämään autiolle saarelle ja itkemään kuinka ilkeitä kaikki ovat, kun eivät halua minun vaan itsensä voittavan miljoonaa dollaria?
Toivottavasti
tämä biisi ei ole asiaton linkitys. Mutta koko keskustelun aihehan on ihan asiaton, joten älkää suuttuko, hyvät ihmiset.
Vaikeaa on ollut ymmärtää niitä kavereita, jotka ovat oikeasti käyneet koelauluissa.
Duudsoneita tulee silloin tällöin katsottua, ihan hauskojakin juttuja niissä on ollut. Suuri osa kylläkin menee yli ymmärryksen, mutta eivät Duudsonitkaan minusta tyhmiä ole. He nauttivat siitä mitä tekevät ja saavat siitä älyttömästi rahaa. Jos joku haluaa sitä katsoa tai ei halua katsoa, on se hänen oma ongelmansa. Jos kukaan ei ohjelmaa katso, niin kyllä sen tekeminenkin loppuu. Hölmöily tuskin.
Aihe: X-Factor Idols Talent... (Luettu 6091 kertaa)