Voivatko esim. helluntalaiset olla körttiläisiä ?

[Liisa]

Tällaisia ei ole tavattu körttiporukoissa kysyä.

Körttiläisyyteen kuuluu kyselevä mieli ja yleensäkin kyselevä asenne ja se, että mikään kysymys ei pitäisi olla liian pyhä/paha tai kielletty, jonka edessä ei saisi olla kyselevänä.
Ennemminkin siis kysellään, kuin annetaan 100% varmoja vastauksia/väitteitä.

Miksi kysyt?
Kyselevällä mielellä tarkoitetaan vähän eri asiaa kuin toisen uskon määrän kyselyä. Siinä kun lienee yleensä arvosteleva sointi ainakin silloin, kun kysyjä itse on omasta uskostaan varma. Tai mutuna tämä.

[karjalaisenkyösti]

Siinä kun lienee yleensä arvosteleva sointi ainakin silloin, kun kysyjä itse on omasta uskostaan varma. Tai mutuna tämä.

Mistäpä toinen voi niin varma olla jonkun toisen kyselijän varmuuksista tai uskoista muutoin, kun tältä kysymällä?
Ilman kysymistä ei pitäisi lähteä ulkoisen olemuksen (tai soinnin) perusteella kovin varmoja johtopäätöksiä tekemään kenestäkään, ei edes sellaisesta, joka kyselee. Kyselevä asenne on eräs körttiläisyyden hyve.
Vastausten saaminen (=arvaaminen) ilman kysymättä ei kuulu yleisesti ottaen körttiläiseen ihanteeseen.

Ei siis  ole kovin körttiaatteen mukaista arvioida toisen varmuuksia ja sisimpää ilman, että kyselee sitä, vaikka 'sointi' joskus olisi lievästi epäilyttäväkin.

Kyselevä asenne ja se, että maailmankuvaa ei rakenneta liiaksi arvailujen varaan, kuuluu körttiläisyyteen olennaisena osana.

[Liisa]

Ei siis  ole kovin körttiaatteen mukaista arvioida toisen varmuuksia ja sisimpää ilman, että kyselee sitä, vaikka 'sointi' joskus olisi lievästi epäilyttäväkin.

Totta. Pahoittelen. En tarkoittanut sillä kuitenkaan varsinaisesti juuri sinua, vaan yleensä näitä tilanteita, kun toinen "uskova" tällaisia kyselee. Joskus se varmuus laitetaan kuulumaan ja näkymään.

[karjalaisenkyösti]

Ja mitä tulee ihmisen omaan uskonnolliseen elämään, kysymys siitä, että "olenko itse uskossa" tulisi kuulua aivan jokapäiväisiin kysymyksiin, joita itselle esitetään.
Tällaistahan se Paavalikin kyseli: "koetelkaa itseänne, oletteko uskossa".

Ihminen, joka oikeasti kyselee tätä päivittäin ja hetkittäin, tuskin kovin pahana sitä pitää, jos jos joskus tulee lukeneeksi saman kysymyksen Raamatusta taikka kuulee sen joltakulta toiselta.

Vaan, jos tätä oleellista kysymystä ei itseltään kysele, saattaa se suututtaa, jos siihen törmää pyhissä Kirjoituksissa taikka normaalissa arkielämässä.

[karjalaisenkyösti]

Totta. Pahoittelen. En tarkoittanut sillä kuitenkaan varsinaisesti juuri sinua, vaan yleensä näitä tilanteita, kun toinen "uskova" tällaisia kyselee. Joskus se varmuus laitetaan kuulumaan ja näkymään.

Myönnän, että samalla tavalla tuollaiset kysymykset minuakin suututtavat ja niihin monesti vastaan, että en ole uskossa, taikka sitten, että en ole uskovainen, vaan olen sellainen kovasti uskonnollinen henkilö.

Vaan, eikös tuo minussa oleva suuttumus kerro jotain siitä, että en ole vielä nöyryyden tien alkua löytänyt tai jos olen löytänyt, olen kovin alussa siinä.

[karjalaisenkyösti]

Jos kovin uskossaan varma ihminen kohtaa syvälle Kristukseen kasvaneen henkilön, synkkaa heillä todennäköisesti hyvin yhteen,
koska ainakin yhdestä oleellisesta asiasta he ovat molemmat rehellisesti samaa mieltä:
Tämä uskossaan varma toisen uskon voimakas kyselijä pitää tätä kyselyn kohdetta huonona kristittynä (jos kristittynä lainkaan) ja itseään todella pitkälle päässeenä.
Tämä Kristukseen oikeasti kasvanut henkilö ajattelee samalla tavalla: hän pitää itseään huonona kritittynä, jos kiristittynä lain, ja tätä toista itseään parempana (kuten Raamattukin kehoittaa).
Ja molemmat henkilöt siis ovat rehellisesti tästä asiasta samaa mieltä.

Jos taasen kaksi itseään kristittynä pitävää ihmistä kohtaa, joista toinen pitää itseään nöyränä  (vaikka ei ole) ja toinen väkevänä veljenä (vaikka ei ole), niin johan siitä riitaa ja suukopua ja väärinymmärryksiä syntyy.

Tämä nöyristelijä voi hyvinkin olla vaikkapa körttiläinen, tämä lihaksiaan pullisteleva voi hyvin olla vaikkapa helluntalainen.

[llwyd]

En oikein osaa asenteista sanoa. Itse määritän organisaatioita niiden vallankäytön asteella ja olen körttiläisyydestä huomannut, että vallankäyttö ja manipulaatio on siinä minimissään. Tässä se eroaa huomattavasti hyvin monesta muusta kristillisestä liikkeestä. Onko sitten valheellista nöyryyttä, alatiellä ylpistelyä, en tiedä, mutta vallalla lyömistä ei ole. On sekin kai jotain, ja jostain todistaa? Vaikka sitten ehkä ei varmasta, omistavasta, toisia kristittyjä helposti punnitsevasta ja tuomitsevasta uskosta.

[Salis]

Ja mitä tulee ihmisen omaan uskonnolliseen elämään, kysymys siitä, että "olenko itse uskossa" tulisi kuulua aivan jokapäiväisiin kysymyksiin, joita itselle esitetään.
Tällaistahan se Paavalikin kyseli: "koetelkaa itseänne, oletteko uskossa".

Aivan. Siis: Koetelkaa itseänne! Uskossa kysymys on itsensä koettelemisesta. Mutta, jos nyt joku sanoo minulle, että on uskossa, en välttämättä usko häntä. On helppo sanoa, että on uskossa. Vaikeampi on se näyttää toteen = neulansilmä.

[mt]

Kyösti, hyvä kysymys tuo "oletko uskossa?" Vastaisin siihen: En ymmärrä kysymystä.

Millainen olisi "uskossa olemisen" operationaalinen määritelmä? Aikoinaan jollain alkeiskurssilla opetettiin, että suklaakakun operationaalinen määritelmä on sen resepti.

Annahan, Kyösti, jokunen vaihtoehto "uskossa olemisen" reseptiksi. Ajattele lukijaksi/kuulijaksi vaikka joku penseämielinen ja sitten vaikkapa ns. tavallinen "uskon mutta en niin kuin kirkko opettaa" -tyyppi. Sinulla kun on kokemusta ja sen tuomaa näkemystä vähän laajemminkin. Tyylilaji vapaa!

Mt

P.S. Älä nyt anna tämän tehtävän pilata juhlamieltä. Kentällä tavannemme!

[Mörtti-57]

Töiren jäläkehen illalla nypiin rikkaruahoja seinänviarustalta. Ihimettelin siinä tirppojen (varpuunen) kovaa mekastusta pesäpöntös pihilajas.
Pikkuunen poikanen oli puronnu pöntöstä ja tirskutti härissään nurmikolla ja emo kauhisteli onnettomuutta pöntön katolla.
Olikohan sisarukset kysellehet toisiltaan, että osaakko lentää? Tämä oli tainnu tirskuttaa jo osaavansa ja oli sitten puronnu pesänsuulta päistikkaa puunjuurelle. Luantohan ei armahra, mutta minäpä otin pikkuusen kätehen ja nostin sen takaasin pesähän sisarusten joukkohon kasvattamahan siipiään.
Vaikka täs elämäs mestaroosi kuinka vahavasti, niin kukaan ei voi tiätää siipiensä kantavuutta, kun se on vaan armon varas. Sama aurinko paistaa aina, niin hyviille ku pahoollekki ja kaikki on osallisia armosta.
Jokahinen täälä voi vaan räpytellä ja yrittää kasvattaa siipiänsä, sillä vasta silloon kun siivet on katkennehet tiätää moni kuinka ja mihinkä olis pitäny osata lentää.

[Lars Mikael]

ei se ole epä-körttiläinen, joka kysyy, vaan se, joka vastaa.

Körtti-isäntä, körttiemäntä, körttipiika... emäkörtti, körttifilosofi, körttihumanisti, ikikörtti, luopiokörtti, körttienkörtti, körttinulikka (kutsuivat poikasena lestadiolaiset minua), vanhoillinen körtti (olen jonkun foorumilaisen mielestä nykyisin), nykykörtti, nettikörtti (olen juuri...) epäkörtti (yllä), oikeakörtti jne. "Rakkaalla lapsella on monta nimeä." Esitän lisättäväksi luetteloon karismaattinen körtti.

[Benkku]

Mörtti-57 kirjoitti: 02.07.2008 22:27  
"Töiren jäläkehen illalla nypiin rikkaruahoja seinänviarustalta...
Jokahinen täälä voi vaan räpytellä ja yrittää kasvattaa siipiänsä,
sillävasta silloon kun siivet on katkennehet tiätää moni kuinka
ja mihinkä olis pitäny osata lentää."

No nythän ,ukko tarinan kerroit. Tässähän rupee menee puolet  omista tuloista, ukon munkki/kahveihin. :smt023

ps.täytyy kysyä verottajalta jos Mörtti-57 munkki / kahvit, saa vähentää seuraavassa verotuksessa. :smt083

[karjalaisenkyösti]

Kyösti, hyvä kysymys tuo "oletko uskossa?" Vastaisin siihen: En ymmärrä kysymystä.

Millainen olisi "uskossa olemisen" operationaalinen määritelmä? Aikoinaan jollain alkeiskurssilla opetettiin, että suklaakakun operationaalinen määritelmä on sen resepti.

Annahan, Kyösti, jokunen vaihtoehto "uskossa olemisen" reseptiksi. Ajattele lukijaksi/kuulijaksi vaikka joku penseämielinen ja sitten vaikkapa ns. tavallinen "uskon mutta en niin kuin kirkko opettaa" -tyyppi. Sinulla kun on kokemusta ja sen tuomaa näkemystä vähän laajemminkin. Tyylilaji vapaa!

Mt

P.S. Älä nyt anna tämän tehtävän pilata juhlamieltä. Kentällä tavannemme!

Raamattu sanoo, että joka uskoo Kristukseen, se pelastuu.
Sanoo se vielä niinkin, että vain harvat löytävät tämän tien.
Jeesus puhuu tulostaan maanpäälle ja pohtii, että mahtaakohan Hän löytää uskoa maan päältä, kun palaa. Tässä jälkimmäisessä en ole varma, puhutaanko pelastavasta uskosta.

Mitä sitten on pelastava usko?
Kuuluuko siihen osana myös joidenkin asioiden totena pitämistä vaiko ei?

Kun Paavali kyseli ihmisiltä, että ovatko nämä uskossa, olisi hän varmaan körttiseuroissa muuttanut kysymyksen muotoon "oletko herännyt".

Raamattu kyllä myös sanoo, että jos uskoo, että Kristus on kuollut tämän henkilön puolesta, niin tämä henkiklö pelastuu. Ehkäpä tämä on sitä uskoa, tai ainakin osa siitä.

Koska olen körttiläinen, niin en omaa pelastusvarmuutta, vaan kadotusvarmuuden. Tässä tilassa on kovin vaikea 100% varmaa vastausta antaa. Itse toivon kuitenkin pelastuvani ja pidän sitä myös mahdollisena. Annan viimeisen sanan Kristukselle.

Riittäköön tämä vastaus toisaiseksi.
Vastaus kyllä jättää asian edelleen avoimeksi, vaan ehkäpä sen näin kuuluukin olla.

Pitääpä joskus kysyä joltain seurakuntani jäseneltä, että mitä on uskossa oleminen, kun joku seuraavan kerran uskoani kyselee.
Koko ikäni uskonnollisissa piireissä mukana olleena tämä asia on edelleen harmittavan paljon avoin.

Niin, ehkäpä se usko on Kristukseen turvaamista ja toivoa siitä, että Kristus vie perille. Jos Kristus aikoo viedä perille, silloin ei ole mahdollisuutta jäädä taipaleelle ja joutua ikoiseen grilliin.

Nuorena kovin tavoittelin pelastusvarmuutta psyykenmaailmaani, vaan nykyisin olen jo antanut periksi. Toki edelleenkin sitä haluan.

[Pena]

Olen saanut vaikutelman, että joillekin uskossa oleminen on juuri tuon pelastusvarmuuden omaamista. Voin kuvitella, että sen vakaumuksen saaminen tuskaisen sunnintunnon jälkeen on ylimaallisen riemun täyttämä hetki kuten usein kuvaillaan. Näyttää vain siltä, että tuosta uskoon tulosta seuraa joko jähmettyminen omavanhurskauteen tai epäilysten ja ahdistusten lisääntyminen. Näin taisi Paavo Ruotsalainen asian ymmärtää kirjoituksensa 'Muuan sana heränneille talonpojan säädystä' perusteella.

[mt]

Kiitos, Kyösti, vastauksesta.

Mt