Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: vn - 18.10.17 - klo:18:00
-
Avasin uuden ketjun.
Olen viime päivinä joutunut seuraamaan yhden puolustuskyvyttömän ihmisen kohtaloa
yhteiskunnan hoitosysteemissä.
-
Tuo on aika yleistä jos lehtien yleisönosastoja lukee. Palvelutarjontaa on, mutta henkilökunta on usein välinpitämätöntä. Sain saman huomata rakasta Liisa-neitiä saateltuani eri paikoissa 102-vuoden ikään.
Kovempaa puolustuskyvyttömälle on jos omaiset syyllistyvät samaan.
On myös vanhempia joilla on pieniä lapsia suurinpiirtein kadulla.
Tämä ei ole vihapuhetta, vaan kokemusta ja näkemistä. :'(
-
Tutulta kuulostaa....
Omaiset jättäneet oman onnensa nojaan....Ilmestyvät kyllä sitten kommentoimaan kun
"ystävien ramppaamista" voidaan syyttää yllättäen eteen tulevista ongelmista.
-
Ei oikeastaan mitään urputettavaa, olen kaikin puolin tyytyväinen ja ymmärtäväinen nyky olotilaan.
Pahoittelen asianlaitaa kiitollisena ylöspäin.
ps. jos jotain pitää mainita niin läppäri hylkii jostain syystä alimman rivin näppäimiä, ja kirjoitusvirheitä tuppaa tulemaan entistä enemmän, lienee syynä runsaat ateriat joita olen nauttinut koneen ääressä tänne kirjoittaessani. Toisaalta olen tietoinen että ruoka suussa ei saisi puhua, eikä kirjoittaa, mutta sorrun vai lähinnä viimeiseen.
-
Kävin pankinjohtajan puheilla yhden kauppakirjan allekirjoituttamassa, jonka lakimies oli tehnyt valmiiksi.
Aikaa meni 10 minuuttia ja lasku 125 euroa, että joillakin on kiva tuloinen ammatti.
-
Ai urputettavaa taas riittää.
Edellisessä ketjussani urputin liiton työttömyyskassaa, no nyt ovat myöntäneet virheensä ja rahaa kilisi tilille. Ilmeisesti vika oli siinä, että päivärahahakemukseen olisi minun jostakin hatusta pitänyt vetäistä, kuinka monta tuntia kunakin lomapäivänäni olen ollut työttömänä ja kuinka monta lomalla. Missään ei kuitenkaan ole ohjetta (kassalla ei siis ollut antaa), miten minä tuon laskelman teen jotta voin varmasti vakuuttaa että en valehtele ja että väärin perustein maksettua tukea ei peritä takaisin.
Sitten työkkäri on hukannut korvaushakemuksen, jonka jätin jo aikaa sitten työssäkäyntialueen ulkopuolelle suuntautuneesta haastattelureissusta. Kävin sen vieläpä viemässä paikan päälle, joten postia ei voi tällä kertaa syyttää, siellä oli iloinen palkkalainen tsekkaamassa että hakemuksessa on kaikki ok, ja asianmukaiseen postilootaan sen jätin. Vaan kun tämä palkkalainen oli näitä jotain rekryfirmojen tyyppejä joita sinne on palkattu niin ei ollut virkamies eikä saanut tehdä tietoihini merkintää että olen hakemuksen jättänyt. Kun mitään ei alkanut kuulua niin jätin soittopyynnön ihan oikealle virkailijalle, ja hänpä totesi ettei koko paperia ole kirjattu minnekään. Pyysi lähettämään uuden, tällä kertaa sähköpostin liitteenä ja kirjaamon osoitteeseen.
Okei, teen työtä käskettyä. Työkkärin sivuilla ko. hakemuspohja on sähköisenä, mutta kun olen täyttänyt sen, minun on tulostettava se, sitten allekirjoitettava, ja lopuksi skannattava uudelleen sähköiseen muotoon, jotta voin sen lähettää liitteenä. Tämä on siis tietotekniikan nykytila.
Sitten vielä nämä henkikirjoitusasiat, pannaan tähän samaan. Joudun nyt hoitamaan perunkirjoitusasioita. En tiennyt, että tarvitaan katkeamaton sarja virkatodistuksia vainajasta aina 15. ikävuodesta lähtien. Minnekään ei ole kootusti kerätty tietoa, minkä seurakuntien alueella hän on asunut, ja onko niitä seurakuntia enää olemassakaan ja jos ei niin mihin seurakuntiin ovat liittyneet. Sitten pitää olla vastaava sarja myös vainajan lapsettomana kuolleesta rintaperillisestä, joka on ehtinyt paitsi asua useilla paikkakunnilla niin välillä kuulua kirkkoon ja välillä olla kuulumatta. Varmaan ainakin kymmenen todistusta tulee yhteensä, ja sehän jo maksaakin. Voi kun olisi yksi yhtenäinen rekisteri, josta kaikki selviäisi! Rupean tästä päivästä lähtien kannattamaan väestökirjanpidon siirtämistä kokonaan valtiolle. Kirkon systeemi lähtee siitä että ihminen asuu synnyinpaikallaan koko ikänsä, ja koko ikänsä myös kuuluu kirkkoon.
Eihän tässä ehdi byrokratian pyörittämiseltä töitäkään hakea, ja puhelinlaskut sen kuin kasvavat.
No ehkä pienet on murheet (tosin raha nyt sattuneesta syystä minulle iso asia), mutta se pistää vihaksi kun on asioita jotka osaisin hoitaa paremmin, mutta en pääse niitä hoitamaan!
-
Surutulitus maapallolla huomenna!
-
Surutulitus maapallolla huomenna!
Samaa mieltä. Jos joitakin asioita pitäisi kieltää, niin tämä olisi yksi niistä. Luontokin tykkäisi.
-
Samaa mieltä olen minäkin. Koirat kärsii, vanhat ihmiset eivät saa paukkeelta nukutuksi.
Rahaa syydetään taivaan tuuliin ja ilman laatu entisestään huononee. Tinan valaminen on lyijymyrkytysvaaran vuoksi kielletty, miksei ilotulitteet ?
Pekingissä käytetään hengityssuojaimia ilman ilotulitteitakin. Kiinalaisten luulisi ymmärtävän mitä pahaa tuli keksittyä kun paholaista oppivat välähdyksillä ja paukuilla pelottamaan.
-
Yhdestä viasta pääsin, niin tuli toinen eli moottorikelkan liikkumattomuus. Kyllä se käyntiin lähti, mutta ei vetänyt, vain savusi. Nostelemme sen peräkärryn lavalle ja vien viikolla Jääliin asiantuntijalle. Jospa siihen saisi samalla sähköstartin.
-
Veljellä 1944 on aikamoinen konehalli ! Auto, asuntoauto, kaksi Zetoria, moottorikelkka, moottorisaha tai kaksi, ja varmaan mopo jossakin nurkassa myös. :002:
Ja mitä liekään pienempiä sähkö- tai polttomoottorikäyttöisiä vempaimia.
Kun on omaisuutta, on niistä myös huolta ja vaivaa. Tiedän sen itsestämmekin, vaikka olemme pyrkineet vähentämään, esim. autoja. Kodinkoneista on aivan riittävästi korjauttamista, itse ei meillä enää juuri mitään värkätä. :017:
Puhumattakaan jos olisi kotieläimiä. Yhden koiran pitoon meni meillä vuodessa minun kolmen kuukauden eläke, osapuilleen kun sen lääkärit, lääkkeet, leikkaukset ja ruoka yhteenlaskettiin. Mutta koira on aina hintansa väärtti ! En urputa.
-
Onhan noita tullut hankituksi. Kaikkia olen käyttänyt ja omistamisesta nauttinut, mutta mammonaahan ne ovat. Kaikki on turhuutta, mutta Jumala on sallinut minun tehdä kaikkea, mitä omin voimin olen voinut. Meitähän oli perhe ja sukulaiset päälle, että elämyksiä yritettiin omasta takaa.
-
Jäi pois tuo koira-asia. Se on meilläkin ollut tärkeä, yhteen aikaan kissakin. Kotieläimet olisivat liikaa kahlinneet, vaikka kyllä niiden hoitoon poikosena opin Lapuanjoen Tangomaassa.
"Elä elämääsi vaimosi kanssa, jota rakastat..." Saarnaajan kirjassa on hyviä jakeita maalaiselämää ajatellen.
-
Vatsataudin rippeet vielä jarruttaa ja estää kulkemista.
Olisi ollut mielenkiintoinen keskustelupiiri, mutta jätin väliin.
Olo ei ihan normaalilta tunnu, vaikka jalkeilla hyvin jaksan olla.
Parempi olla vielä sivummalla etten muita tartuta.
Toivottavasti ei tartu kirjoitetun tekstin välityksellä... :023: :039:
-
Foliohattuiset sedät ja tädit...
:icon_cool: