Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: myyrä - 17.02.15 - klo:15:36
-
Merja Merras: Ortodoksinen elämäntapa (Kirjapaja 1986)
Kirjan lainaamiseen liittyy pieni erikoinen piirre, sillä vasta kotona huomasin, että minullahan on itselläni sama ikoni kuin kirjan kannessa. Vain Kristus-lapsen katse katsoo hieman eri suuntaan :eusa_think:
-
Olin ensin Merja Merraksen varajäsenenä kult.lautakunnassa, sittemmnin olin varsinainen.
En ole Merjaakaan nähnyt vuosiin, mutta hän on vaikuttajaihminen. Karismaa on.
Hän neuvoi minulle joitakin kirjoja, ja kertoi siitä miksi ortodoksit ruokoilevat kuolleiden puolesta. Heinolan naisyhteisö on MM:n käsialaa.
Minä puolestani luen edelleen Olli Jalosta. Nyt on menossa Isäksi ja tyttäreksi. Erikoinen odysseija eronneen miehen matkasta tyttärensä kanssa. Odotan mitä tuleman pitää, on aika erikoista tekstiä. Olen kuitenkin jo sisäistynyt kirjalijan ajatusmaailmaan. Paljon on tuttua , mutta Jalosen matemaattisuus ei kuulu minulle.
http://wiki.kirjastot.fi/index.php?title=Is%C3%A4ksi_ja_tytt%C3%A4reksi_%28Olli_Jalonen%29
-
Lagerlöfin Jerusalemin ja Lauri Oikarisen "Ihmisen uskon kehitys" jatko kuulostaa hienolta ja käsittämättömältä mutta on selkeää ja asiallista "James W. Fowlerin teorian konsistenssin analyysi". Oikarinen näemmä on vain hyvin selkeäkielisesti käännellyt Fowlerin kritiikin ja lähteet, sekä selvittää itse ajatukset tuosta kehityksestä.
se tuli käsiini aivan lohdutuksena. Saattaa ollakin hyväksi joutua irrotetuksi viitekehyksistä tai ryhmistä. Niillä on merkitys, mutta joskus mitään sukulaisuus- tai kulttuurista pohjaa jollekin herätysliikkeelle ei vain ole, vähitellen alkaa oudoksuttaa ja jotakuta rupeaa pelkäämään. Se ei kenties ollut itte vihtahännän tempaus.
Sitten jää vain nähtäväksi kuinka paljon kukin ryhmä sietää, jos täytyy irrottautua. Ehkä ei voi vain ajatella että jokin joukko on oikeassa joku toinen väärässä. Sitä ei kirjoiteta mutta ajatellaanhan niin, sanotaankin.
Äkkiä vain ei tunnu että niinkään olisi. Ne rajat löytyvät ryhmien sisältä, eivät välistä.
-
Hesarin nettiliitteessä on hyvä kertomus hoitotaiteesta, siihen voitaisi ehkä ryhtyä ja olla hyödyksi ja iloksi. Lapset 2-4 opiskelevat taiteita ja 1 luontoalaa diakonian jälkeen ja sisar osaa soittaa viulua ja kertoo hyviä ankkatarinoita. Minulla ei ole taidelahjoja mutta voisin orkanisoida nämä. 2 voisi viedä kuvia ja viimeiset vanhempineen soittaa. :icon_biggrin: vähän sinnepäinhän ne on jo ne joulukonsertit joissa ne tosin esittää musiikkia ikäihmisille. Saamme ilmaisen aterian mutta hyväntekeväisyys voisi toimia, täytyy ryhtyä selvittämään. :icon_biggrin: Tuli mieleni iloiseksi. :icon_biggrin:
-
Luin ensimmäisen osan Jonas Gardellin trilogiasta Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Rakkaus. Se kertoo Tukholman homoyhteisöstä 80-luvulla, kun aids alkoi. Hyvin kirjoitettu, surullinen, ajatuksia herättävä. Herätti myös paljon keskustelua kirjapiirissämme eilen. Pitänee lukea kaksi muutakin osaa.
Menossa myös mm. Juhana Torkin Tarinan valta, Eeva Kilven kootut runot ja Hannu Nymanin Vieraiden varassa. Jatkan aina fiiliksen mukaan mitä milloinkin. Bussilukemisena työmatkoilla Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin miekka, joka on ollut tauolla, kun olen sairastellut kotosalla pari viikkoa.
Eniten lukuaikaa päivittäin menee Hesarin seurassa - osa aamulla, osa töistä tultua.
-
Olen keventänyt välillä lukemistoani. Hotkaisin Timo Sandbergin uusimman, Häränsilmän, enkä arvostanut sitä juuri miksikään muuksi kuin ' rahastukseksi'. Tietysti oli kiva lukea radiomastojen rakentamisen ajoista, kieltolain ilmiöistä ja laitapuolen kulkijoista silloisessa Lahdessa, mutta kirjailijan moraali ei ole ollut kovinkaan korkea kun on koonnut dekkari-romaanin useissa Lahden historioissa ja historiikeissä kerrotuista tapauksista. On liittänyt mukaan löyhiä juonikuvioita, arvattavia, ja siinä se.
Kyllästyneenä hömppään, otin Kari Kuulan kansantajuisen Hyvä, paha ja synti-teoksen.
Luin sitä sieltä ja täältä, ja tulin tiedostamaan eräitä juttuja. Tässä Kuula ei esitä valmiita kantoja, vaan esittelee Raamatun etiikan kysymyksiä ja rinnastaa ne meidän aikaamme.
http://www.karikuula.com/8
-
Luin lepopäivän ratoksi edesmenneen SDP:n kansanedustajan Lyyli Aallon elämäkerran Sano Lyyli vaan! Mainiota ajankuvaa siinä oli. Suomi on todella ja totisesti muuttunut nopeasti monilta osin. :kahvi:
-
Itse asiassa olenhan minäkin lukenut, vaikka nuuta aina selitän. Halusin olla tontilla sen kansaa mistä ninun pitäisi opponoida seminaarissa ja ryhdyin Gabriele Amortihin An exorcist tells his story ja More stories, myllersin muutakin teeman kirjallisuutta jota ei enää muistakaan. ja toissapäivänä Torsti Lehtisen kirjan Saatana. Ortokirjan isien opetuksia sairaudesta.
Muttei eipä ollut ehkä aivan turhaa paneutua muuhunkin kuin välttämättä oli minimivaatimus. En aivan totta eläissäni ole ajatellut että pahahenki saattaisi hätyytellä ihmistä juuri tuossa määrin ja mittakaavassa. Minä tietysti heti uneksimaan että vot. Minä tilaan eksorkismin, ja paranen. :icon_biggrin: veljet ja sisaret, mitä on minun tekeminen? Minähän en todella muista voimakkaan ärtymystilan ajalta mitään, ja kun se minuun iskee, se tuntuu ei-minulta. Ja se on kuulkaa pelottavaa.
Opin sitten että Suomessakin on rk-kirkko Suomessalla (tarkoitus on sanoa genetiivissä) oma eksorkisti. Ei tarvitsisi matkustaa Roomaan.
Muutoin minuun eivät täysin sovellu riivatun tunnusmerkit tosin. En saa primitiivireaktiota ristinmerkistä enkä rukouksesta. Riivaajahenkien ilmentymät ovat kuvauksen mukaan sofistikoidumpia kuin Jeesuksen aikaan, mutta kehitys kehittyy.
-
Luin koko nivaskan kärsimystä ja pahaa koskevaa kirjallisuutta kunnes kerta kaikkiaan kyllästyin. Oli määränäni jatkaa siitä työstä teodikean kokemiseen sen mukaan kuin kehittynyt jumalakäsitys on, ja käsitellä hieman teemaa kuinka se saattaisi olla dynaamisempi, kuin Hyrckin luokituksessa. Siis itse asiaanhan kuuluu kysyä miksi minä, siitä alkaa sen käsittely että tämä tapahtui minulle ja jos Jumala saa siinä sijansa on kaikki aika hyvin. Olisi oikeastaan aika juttu käsitellä kaikkia näkemyksiä mitä on, Lauri Oikariselka on Fowlerista aika hyvä väikkäri.
Mutta hyvät ihmiset kuinka kyllästyin.
Minä teen sen ensi vuonna.
-
Aloitin Tuomas Hopun kirjaa Venäjän armeijassa ens. maailmansodan aikana vapaaehtoisina palvelleista suomalaisista. Jääkäreistä on kirjoitettu vaikka kuinka, mutta tämä ryhmä on jäänyt melkein tutkimatta.
-
Aloitin Tuomas Hopun kirjaa Venäjän armeijassa ens. maailmansodan aikana vapaaehtoisina palvelleista suomalaisista. Jääkäreistä on kirjoitettu vaikka kuinka, mutta tämä ryhmä on jäänyt melkein tutkimatta.
Kyllä, vaikka tappelivat ihan Balkanin vuorilla
-
Kyllä, vaikka tappelivat ihan Balkanin vuorilla
Silloin kun kärsittiin paljon vilua ja nälkää, oli Turkin ja Venäjän välinen sota 1870-luvulla. Mutta Venäjän armeijassa silloinkin.
-
Hiljaisen viikon kunniaksi Juhani Rekolan Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun.
-
Luin löppilehdestä, että Kreikalta taas alkaa rahat olla lopussa. Hyvin ovat osanneet sosialisoida törsäysrahansa. Muitten pitää pakolla olla näköjänsä antamassa lisää velkaa, mikä jäänee maksamatta takaisin - siitä sosialisointivertaus.
Käyköhän meillä samoin?
-
Luen hitaasti Olli Jalosen 14 solmua Greenvichiin. Sitä mainitaan hänen pääteokseksi, kestihän kirjoitusprosessi 20 vuotta. Etenen nautiskellen.
Äsken ilmestyi pöydälle Hengellinen Kuukauslehti. Se saa nyt etusijan . Puhakan kirjoitus sukunsa historiasta ja etenkin mestarivalokuva siinä avaavat Pääsiäisviikon lukemiston. Korppien viisaudet katsoin jo ihka ensimmäiseksi. :icon_wink:
-
Löytyykö pohdinta ' kirkon äänestä' Juha Sepon kirjoittamasta kirjasta Martti Simojoki I, jää nähtäväksi. Tein varauksen, ja samalla olin huomaavinani muitakin Simojoesta kirjoitettuja teoksia. Tämän kansikuva vaikutti tutulta, olen ehkä lukenutkin sen, tai nänyt kirjapöydillä.
-
Jätin kesken Tuomas Kyrön 700 grammaa-kirjan. Taitavaa verbaalista kirjoittamista, mutta minulle "tyltää".
-
Lauri Oikarisen väikkäriä Fowlerista.
Tajuan miksi tämä avautuu niin helposti ja on paljossa tuttua: minun väitöskirjanihan perustuu eräälle Fowlerin lähtökohdista!
Se ei takuulla siis ole omaa ansiotani, vaan ohjaajani, Jouko Lönnqvistin. Hurjahurja kuitenkin! En itse tajunnut muuta kuin että no niin. Hän pani minut harrastamaan intuitioita ja loin niiden pohjalta hänen mallinnuksensa mukaista mittaristoa joka on peritty Lauri Rauhalalta... Pääsin toteen... :003: Sitten tehtiin aivan empirismin mukaista pilottia. Siis testitutkimusta. Se toimi ja Jopi lumoutui ja tehtiin suurtutkimus.
Siis se toimi! Sehän osoittaa, että Fowlerin kontingenssi on näennäisesti hajanainen, mutta antaa empiirisesti luotettavaa tietoa. Minunkin oli. Ja tietoa tuli.
Minä olen kovasti kipeä ja kovasti ällistynyt. Olin liian kakara tajutakseni että tässähän testataan myös erään tieteenfilosofisen ajattelun mallinnusta! Ilmanko Jopi hykerteli.
Minua hirvitti alkuun kun hän rupesi puhumaan väitöskirjasta, hän sanoi, älä ajattele niin, vaan pidä rakkaana harrastuksena. Kun se loppui minä itkin.
Hyvä tavaton, Docens! :026: eihän se ollenkaan loppunut.
Tosin minusta tuntuu että minua ei kohta ole, minä olen pelkästään nippu perittyjä suurajatuksia. Ei se mitään, ei minun tarvitsekaan tietää, ja olenhan minä kipeä eli jotain, ja kun pitäisi päästä vielä vähän kaupoillekin.
Mutta
Sinun minä olen, Jumala! :109:
-
Juhani Huttunen kirjoittaa mielenkiintoisia ajatelmia mm. rock' sta ja mystiikasta.
Jälkimäisestä minulla on sama kokemus. Jumala on jumala kun Hän on salattu, mystinen.
https://www.kotimaa24.fi/tyhja/
-
Pikkuisen henkilötietoja edellämainitusta.
Lauri Oikarinen on eläkkeellä oleva Kajaanin kirkkoherra ja poikansa on pappi. Hänen vanhempi veljensä Esko oli aikoinaan Herättäjän pappina Helsingissä. Esko kuoli syöpään 1990 luvun alussa. Esko oli Jyväskylän juhlilla 1991 jo hyvin huonokuntoinen.
Juhani Huttusen isä oli täällä foorumissa ahkera kirjoittaja ja oli vielä Oulun juhlilla Marttansa kanssa tapaamisessamme, missä kertoi aikansa olevan hyvin vähissä ja syksyn lopulla siityi iäiseen isänmaahan.
-
Kiitos Seppo, muistan ' vaivaisen madon'. Minulla on otettuna valokuvakin hänestä, vaan en osaa linkittää. Myös erinomainen kuva Penasta, ja Leenasta körttipuvussa olisi kiva laittaa
julki, jos luvan antavat.
Vaivainen mato kirjoitteli enemmän ennen kuin minä tänne ehdin. Täytyy tutustua arkistoon. Poika osaa kirjoittaa ja ajattelee minun ajatuksiani ääneen. :039:
-
Vaivaisen madon, Lahden Herättäjäjuhlien 2007, ja hyvien keskustelujen nojaan vedoten siirrän tämän katkenneen ketjun tähän , että pääsen omaan alkuunikin tässä porukassa.
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=752.0
-
Ihan aito Jaska !
Hän on osasyyllinen herätykseeni, kuten Esa Ruuttunenkin. Pehmensivät sydämeni ja armo
mursi, ja löysin itseni körtiksi.
Tällaisia uskonmiehiä lisää julkisuuteen. Kaverit tukivat. :eusa_clap:
tämä kuuluu Katsoin TV:stä ketjuun.
-
En muista kuulleeni Jaskan keskustelua herättänyttä puhetta Lahden juhlilla. Olin ilm. silloin pankkikopissa antamassa rahaa sitä tarvitseville. Siis ihmisten omilta tileiltä jos heillä oli pankkikortti. Olin siis elävä otto-automaatti, vaikka olinkin itse saamapuolella Juhlien annista. :icon_biggrin:
Pena huomio ketjun keskustelussa oli Hennalan vankileirit. Ensin oli käyty veriset taistelut juuri siinä kisamontun ja Hämeenlinnan tien välissä. Sieltä pitäisi löytyä edelleen juoksuhautojen kaivanteita.
Felmannin pellot, johon Venäjälle pakenijhat kerättiin ovat myös olleet siinä aivan vieressä.
Jaskan puhetta ei löydy enää googlesta, mutta pitkähkö ote selvitti hänen henkilökohtaisen tietonsa. Ymmärrän hyvin, että hän oli valinnut tällaisen aiheen tälle Juhlapaikkakunnalle.
Kiitos ikimuistoisista Juhlista, puheista, virsistä ja järjestelyistä kokonaan. Ukkoselle ei voi mitään. Sama toistui Oulussa hautovan helteen jälkeen.
-
Netti-osaava ' pikkutipun' isä laittoi nämä kaksi Oulun juhlilla otettua valokuvaa siihen kuntoon, että voin nyt linkittää.
Henkilöt ovat: Leena ja Pena. Osmo Kangas, Tiitiäinen ja vaivainen mato, jota muistelimme täällä.
Rohkenin laittaa juhlakuvat lupaa kysymättä. Samaa tapaa on noudatettu muiltakin juhlilta.
Kuvia löytyy minulta vielä muutama muukin, mm. Viisveisaaj, tosikkoko, juhani, sanneli, mami, jne....
(http://paradise.untergrund.net/tmp/roinat/Kuva0068.jpg)
(http://paradise.untergrund.net/tmp/roinat/Kuva0075.jpg)
-
Olen aivan osaamaton netin käytännöissä. ' Avustajani' kertoi, että ohjelman pitaäisi pienentää kuvat automaattisesti. Ilmeisesti ei kuitenkaan foorumin ohjelma tee näin , joten kuvan näkee kokonaan kun rullaa kuvien alla olevasta palkista.
Vaivainen mato on kokonaan p e r i l l ä.
Ihmeellistä, että hän kuoli niinkin pian kuvan ottamisen jälkeen. Kaikki sairaus ei näy ulospäin. Tämä koskee minuakin.
-
Yksi kuva vastaa tuhatta sanaa - sanotaan. Ymmärrän nyt pari asiaa uudella tavalla. Kiitos R-M!
-
Vaivainen mato on kokonaan p e r i l l ä.
Kyllä minä olen muistellut paljonkin.
-
Sain juuri päätökseen John Grishamin teoksen Viimeinen valamies ( The Last Juror ). Ihmisiä, ilmiöitä, ajankuvaa, yhteiskuntaa, pikkukaupungin tapahtumia, lähtökohtaisesti ollaan Mississipin alueella. Kirkkokuntiakin esitelty. Yhdysvaltain suurta murrosta, 1960- ja 1970-lukua...
Mainiosti tehty teos - en yhtään ihmettele, että niin monta Grishamia on filmattu ( Firma, Pelikaanimuistio...). :kahvi:
-
Lueskelen pikkuhiljaa Valtakunnan miniä - Brita Kekkonen. Menossa 80-luvun Puolassa.
-
Pikkuisen henkilötietoja edellämainitusta.
Lauri Oikarinen on eläkkeellä oleva Kajaanin kirkkoherra ja poikansa on pappi. Hänen vanhempi veljensä Esko oli aikoinaan Herättäjän pappina Helsingissä. Esko kuoli syöpään 1990 luvun alussa. Esko oli Jyväskylän juhlilla 1991 jo hyvin huonokuntoinen.
Juhani Huttusen isä oli täällä foorumissa ahkera kirjoittaja ja oli vielä Oulun juhlilla Marttansa kanssa tapaamisessamme, missä kertoi aikansa olevan hyvin vähissä ja syksyn lopulla siityi iäiseen isänmaahan.
No mutta! Kiitos! :icon_biggrin: on suurta tietää kirjoittajista. Toinen syy miksi teksti ei ole yhtään vaikeata.
-
Kreikkaa opiskellessa vaihtelee suuri riemastus ja innostus, kun huomaa että osaa lukea Novumia (paitsi että pelkää vain muistavansa mitä siinä kohtaa sanottiin) ja ditten kun joku verbi pitää määrittää irrallaan asiayhteydestä niin jokainen menee väärin eli ei tää tentti vielä mene läpi ensi yrittämällä. Menen uudestaan sitten :icon_biggrin:
Halusin oppia Novumia kun kerran yksi pappi kertoi kuinka Jeesus kyseli Pietarilta ylösnoustuaan, Simon, Johanneksen poika. Siis aletaas alusta. Rakastatko sinä minua ( enemmän kuin nämä muut johtuukin kai siitä että Jeesus käyttää eri verbiä kuin Pietari loppuun asti)
Jos olisi saanut enemmän tietoa tuosta alkukielisyyden perusteella tapahtuneen kuvauksesta niin wau. Mutta saarna siirtyi siihen kuten neuvovat, narraatioon voi itkua. Ja pastori toteen, että minä ajattelen että Pietari oli silloin hyvin pienellä paikalla.
Eieiei teki mieli karjua, jatka siitä äskeisestä! Ei minua kiinnosta tuo mitä sinä ajattelit vaan mitä on Raamatussa, eikä pidä olettaa että kuulijoille on tuttu käsite tuo "olla pienellä paikalla". No, opetellaan sitte itte. Itä-Suomen yliopistoon pääsi tekstikurssille mikä merkitsee ettei sinänsä mukava opettaja korjaa minun kotitehtäviäni eikä voi kysyä.
Se on vaikea kieli. Mutta tärkeä.
-
Olen Olli Jalosen kirjan lumoissa. 14 solmua Greenwichiin on eri tyyliä kuin Poikakirja ja Miehiä ja ihmisiä. Vain muutamissa lauseissa löytyy samoja sanontoja.
Kirjassa matkataan 0-meridiaania, Halleytä seuraten, tehden tehtäviä joita nykyaikainen tekniikka mahdollistaa.
Muutoin pyritään niin alkukantaiseen kuin suinkin ottaen huomioon että matkalla on kolme miestä ja yksi nainen.
Matka kulkee mantereilla jalan, paitsi Sahara ylitettiin ilma-aluksella. Nyt purjehditaan Ghanasta St Helenalle purjelaivalla.
Tähän saakka olen vasta lukenut, n. 2/3 sta.
St Helena tuli googlailtua tarkemmin. Muistoissa minulla oli vain nimi Napoleonin karkoituspaikkana. Ehkä Iso-Britannian alamaisuuskin , mutta se että saari on niin pieni ja kaukana Afrikan ja Etelä-Amerikan välisellä Etelä-Atlantilla, tuntui oudolta.
Kerrontaan liittyen, googlailin hakusanoilla: Jamestown, Uudenseelanninpellava, araukaaria ja liljapuu.
Namibiasta on kolmen ja puolen päivän matka, Guineanlahdelta 2800 km. Saaren ensimmäiset asukkaat muuttivat 1500-luvun alkuvuosina.
Lokikirjan merkinnät tuntuvat mahdollisilta vaikka tarina on fiktiota. Ei ihme, että 20 vuotta meni Jaloselta materiaalin kokoamiseen ja kirjoittamiseen.
-
Huomena on kirjastossakäyntipäivä. Olen ajatellut tilata Augutinuksen Tunnustukset, ja sitten on tarkkaan valittava jotain viihteellisempää. On muutamia kotimaisia joita olen alkanut suosia. Joel Haahtela, Olli Jalonen, Ulla-Leena Lundberg, Antti Tuuri, jonka viimeisin oli kyllä pettymys.
Niihinkin saamme kokea. Kirjan voi myös heittää kesken, sanoo Otavan Heikki Reenpää.
-
Periferiassa asuville google on hieno tietosanakirja. Piti opetella ihan takitilleen 12 v starttimootorin toiminta. Toteaisin, että solenoidi ja pendix pelaavat, sillä kokeilin toiminnan pirtissä pikkuakulla. Nyt kuivattelen tuon möhkäleen leivinuunin suulla, paino jopa 20 kg. Ja tässä levähdellessäni tarkastan vielä starttinappulan maadoituksen. Se pitää tehdä ulkona hangella, mutta onhan hangellaolo tullut varsitielläni tutuksi. Hyräilen mielessäni laulelmaa "rikas mies jos oisin...", niin voisin tilata pihaan alv-miehen tupakille ja tekemään nuo hommat puolestani. Olen niin tärkeä, että meinaan ihan pakahtua :003:
-
Luen vuorotellen Augustinuksen tunnustuksia ja Arne Nevanlinnan Varma-nimistä kirjaa.
Augustinuksen pohdiskelut menneistä tekemisistään ovat vasta alullaan. Kuutisenkymmentä sivua olen lukenut. Omat ajatukseni ovat menneet saamaan suuntaan. Kanatasolla tietysti .
:117:
Nevanlinna sarkasmi, oikeastaan parodia pappisperheen ikäneitotyttärestä ja muisteluksistaan ovat älykästä huumoria.
Molemmat lähtevät mukaan mökille.
-
Turun vaalitilaisuudessa Ilkka Kanerva teki "kusitolppana" olemisen enarin. Piti lopettaa ja poliisiaattueessa kotiin. Toisen laidan demokratia on tällaista.
-
Turun vaalitilaisuudessa Ilkka Kanerva teki "kusitolppana" olemisen enarin. Piti lopettaa ja poliisiaattueessa kotiin. Toisen laidan demokratia on tällaista.
Oliko ne poliisit sinulle vihaisia?
Pitikö maksaa kyydistä, nythän sinun ei tarvinnut ottaa taksia?
-
Älä nyt. Referoin huonosti. Minähän olen täällä periferiassa ja Turku on vanha pääkaupunkimme ja kaukana täältä. :039:
-
Älä nyt. Referoin huonosti. Minähän olen täällä periferiassa ja Turku on vanha pääkaupunkimme ja kaukana täältä. :039:
Ääääh, niin tietty. Puhut lumesta ja kaikesta.
Oikeasti, siitä tuli niin hirmuisen hauska referaatti :044: mutta nekö vei Kanervan sitten.
Tänään minulta saattaa tulla joks lystikästä tekstiä itseltäni. Saan täällä itsekseni naurunpuuskia osaltaan siitä mitä niistä eilisistä kreikan lauseista olisi saanut kääntämällä riittävän sanasanaisesti..
-
Nauru pidentää ikää :039:
-
Augustinuksen tunnustukset . Olen puolivälissä. Voi kun olisi uudempi suomennos, muuten mahtavaa ja omalle kohdalle sattuvaa kertomista.
-
Kolme kuukautta sängyn kokoisessa vessassa kuuden muun naisen kanssa. Harras katolilainen Immaculée Ilibagiza selvisi ihmeen kautta Ruandan kansanmurhasta. "Elossa kertoakseen" kuvaa ihmisen käsittämätöntä kykyä silmittömään pahaan. Ja se pahan siemen on kaikissa. Oli mielenkiintoista nähdä youtube pätkä jossa päähenkilöä haastateltiin ja näytettiin mm. piilopaikan todellinen ahtaus. https://www.youtube.com/watch?v=Q7Od6V6Z3ug
Tätä ennen luin "Orjamarkkinat", lyhyitä tarinoita huutolaislasten elämästä. Henkilökohtaisella tasolla koskettava. Yöpöydällä odottaa vielä yksi historiallinen elämänkerta, mutta en ole varma tulenko pitämään siitä. :) (Laukon herra)
-
Olen ehkä lukenut tuon Laukon herran, kuten aika paljon muutakin maamme historiaan liittyvää kaunokirjallisuutta. Jos tässä on suuri taistelukuvaus Nokialla, niin sitten se on tämä
Itse etenen hitaasti Augustinuksen tunnustuksia. Ne ovat näennäisestä kepeähköstä tyylistään huolimatta täyttä rautaa ihmisen syntisyydestä ja sen katumisesta Jumalan tultua
lähemmin tutuksi.
Kauan kesti Augustinuksenkin syntielämä. Hän kuului manikealaisen opin piiriin kotonaan Pohjois-Afrikassa ja vielä Milanoonkin muutettuaan.
Äitinsä jatkuva rukous alkoi vihdoin johtaa häntä kirkon piiriin. Piispa Ambrosius sai vihdoin kastaa lahjakkaan elämän etsijän.
Olen nyt vasta puolessa välin. Tässä A pohtii pahan olemusta. Yksi mielenkiitoinen vaihtoehto hänellä oli, sehän on puhuttanut täällä foorumillakin.
Jospa paha on samaa materiaalia josta Jumala loi taivaan ja maan, mutta jotakin jäi yli, ja siitä se kehittyi... Paha ei silloin olisi Jumalan luoma. :017:
Jeesusta A ei mainitse nimeltä muulloin kuin lainattuaan Uutta Testamenttia. Hän sanoo useimmin Poika. Tai Vapahtaja tai Kristus.
-
Olen ehkä lukenut tuon Laukon herran, kuten aika paljon muutakin maamme historiaan liittyvää kaunokirjallisuutta. Jos tässä on suuri taistelukuvaus Nokialla, niin sitten se on tämä
Itse etenen hitaasti Augustinuksen tunnustuksia. Ne ovat näennäisestä kepeähköstä tyylistään huolimatta täyttä rautaa ihmisen syntisyydestä ja sen katumisesta Jumalan tultua
lähemmin tutuksi.
Kauan kesti Augustinuksenkin syntielämä. Hän kuului manikealaisen opin piiriin kotonaan Pohjois-Afrikassa ja vielä Milanoonkin muutettuaan.
Äitinsä jatkuva rukous alkoi vihdoin johtaa häntä kirkon piiriin. Piispa Ambrosius sai vihdoin kastaa lahjakkaan elämän etsijän.
Olen nyt vasta puolessa välin. Tässä A pohtii pahan olemusta. Yksi mielenkiitoinen vaihtoehto hänellä oli, sehän on puhuttanut täällä foorumillakin.
Jospa paha on samaa materiaalia josta Jumala loi taivaan ja maan, mutta jotakin jäi yli, ja siitä se kehittyi... Paha ei silloin olisi Jumalan luoma. :017:
Jeesusta A ei mainitse nimeltä muulloin kuin lainattuaan Uutta Testamenttia. Hän sanoo useimmin Poika. Tai Vapahtaja tai Kristus.
Lutteerus tykkäsi paljon A:sta. "Miksi"... kuulee kysyttävän. Käytännöllisesti hän kuului augustinolaiseen munkkikuntaan, mutta ajatuksiltaan oli periaugustinolainen. R-sisko huomasi Kristuksen poissaolemisen A:n tunnustuksissa. Lutteeruskin huomasi tämän...
-
Ilmeisesti ' meillä ' kolmella :003: on ollut vaikeaa muodostaa Jeesus-kuvaa.Augustinos puhuu siitä kun hän yritti muodostaa J:stä luoduon olennon kuvaa. Sitä samaa olen yrittänyt hahmottaa kun minun Jeesukseni ei ole ' kiiltokuvajeesus'. Hän on Henki ja Elämä itsessään.
-
Olen h i t a a s t i pikotellen ajanut itseäni sisälle Selasin Ghana ikuisesti.
-
Edelleen Augustinuksen tunnustuksista: 10.luku. Jakeissa 7 ja 8 hän puhuu aisteista ja muistista.
Tuli niin ' nahkoihini' että täytyy jakaa vähän muillekin. Muistista A kirjoittaa paljon. Tämä on kirjeestä8 :
... Siellä on minulla taivas ja maa, sielä meri ja kaikki mitä niistä olen koskaan kokenut, lukuun ottamatta sitä minkä olen unohtanut.
Siellä kohtaan itsenikin ja muistan mitä ja milloin ja missä olen mitäkin tehnyt ja tuntenut.
Siellä on kaikki mitä joko itse olen kokenut tahi vain toisten kertomana uskonut.
Ja tuosta samasta varastosta minä otan milloin nämä milloin nuo mielikuvani, niin hyvin ne mielikuvat jotka ovat omiani kuin nekin jotka kokemusteni perusteella olen uskon varassa toisilta omaksunut.
Minä liitän nykyisyyden menneisyyteen ja tulevaisuuteen.
Kaikki teot ja tapahtumat, ja toiveet, ja kaikkea tätä ajattelen läsnäolevana.
Minä teen tämän, teen tuon, sanon itsekseni sieluni suunnattoman laajassa piirissä, joka on täynnä niin lukuisain ja niin suurien asiain mielikuvia.....
-
Augustinus käy luvusta 10 alkaen läpi ihmisen heikkoudet ja ' synnit' hyvin tarkasti.
Hänellä on kyky nähdä lähes salatuimpaan saakka. Suosittelen tätä kirjaa, Augustinuksen tunnustukset, kaikille jotka etsivät yhteyttä Jumalaan, ainakin luvusta 10 alkaen. Alussa hän kertoo elämästään ennen kastetta.
Itselleni tuli selväksi kuinka paljon olen elämäni aikana rikkonut Jumalan Pyhää tahtoa vastaa. Ja silti Hän on armahtanut.
Kiitollisena kirjasta, Riitta-mummi
-
En lukenut nyt yhtään kirjaa vaan ainostaan päätettä. Silti siirryin kirjallisiin piireihin, kun kirjailija Outi Pakkanen halusi minut FB kaverikseen. Toki vastasin heti myötävästi. Outi on naapuritalon tyttö ja koulutoverini.
-
Sirpa Kähkösen Neidonkenkä loppui ja Hietakehto on meiniki aloittaa.
-
Luettu on. Eivät mielestäni ole aivan samaa tasoa kuin Kuopio-sarjan parikolme ensimmäistä. Graniittimies on kuulema taas oikein hyvä. Se jäi minulta kesken, mutta kun on omana se tulee luettavaksi.
-
Martti Ahti:Salaliiton ääriviivat. Kertoo aktivistien kärkijoukon ja Mannerheimin vehkeilyistä ennen presidentinvaalia kesällä 1919 m.m. Pietarin valloitussuunnitelmien ympärillä.
-
Minulla on menossa kaksi Augustinuksen kirjaa. Kristillinen opetus on turhan teoreettinen minun tarpeisiini. Kirjeitä sisarille on sopivaa tekstiä.
Huomena palautan molemmat jos jälkimäisen pienen kirjan saan illalla loppuun. Koetan nyt lukea hitaammin.
Kuitenkin olen tilannut Bonaventuran Sielun matka Jumalaan, sillä kiinnostus on edelleen näissä mystikoissa. Eikä se kai minusta lähde, sillä olen ollut löytävinäni näistä valoa tietämättömyyteeni.
Otin kokeeksi yhden naisten lukuromaanin, mutta eipä kiinnosta elämäntarinat Pienessä lankakaupassa. Kate Jacobs on kirjoittanut pehmeän paketin käsityöntekijöille ja haaveilijoille.
-
Olen luekellut Bonaventuraa jo jonkin aikaa. Kuten hän itse kehoittaa luen hitaasti, edestakaisin ottaen, märehtien.
Nyt tuntuu että en tavoita kokonaisuutta. Hienoja ajatuksia on paljon, kuten tämä:
Jeesus on Jumalan Taide !
Tästä ilahduin, ja se on selitetty myös niin että ymmärsin.
Tein virheen kun luin rinnalla Augustinusta. Hän selittää samoja luomis-ajatuksiaan. Hän etenee johdonmukaisemmin, mutta turhankin runsaasti, minusta. Ajatukseni hukkuu.
Kaikista lukemistani kirkkoisistä, pyhistä ja mystikoista parhaiten tavoitan saksalaisen Mestari Eckhartin saarnat.
Minulla on mielenkiintoinen linkki, mutta en rohkene sitä tässä julkaista, jos lie sopimaton
herännäis-sivuille.
Minä luen sieltä ja täältä, kirkkokunnista ja suuntauksita välittämättä. Sielu sanoo mikä on pidettävää, mikä poispantavaa.
Linkitän luettavaa YV:nä jos on kiinnostusta. Sivuja on yli 300.
-
"Kulttuuritoimiston juoksupojaksi en rupea." Virkamies Jeremias Kulha siistii työpöytänsä, sulkee kansiot ja aloittaa luopumisprosessin. Alkaa epätavallinen kamppailu itsekästä ja rakkaudetonta elämää vastaan.
Ratkaisulla on oikeutuksensa.
Miettijän, ajattelijan, uskaltajan teos.
Näin Risto Kormilaisen "Ihmisen raja" teoksen takakannessa. Tämä on synttärikirjani; vähän on epätasainen, mutta kuitenkin mielikseen sitä lukee.
-
Selasin Ghana ikuisesti luen e d e l l e e n. Danten Helvetti odottaa. Sitä luen ehkä sitten ikuisesti.
Sitten kun ikuisuus on päättynyt, voin todeta: luettu on, ja eiku Kiirastulen kimppuun. Kiirastulen läpi päästyäni palkkana on Paratiisi.
-
Aikoinani tartuin Divina Commediaan. Helvetti kiinnosti, Kiirastulen läpi pääsin väkisin. Paratiisi jäi kesken, kun oli niin tylsä. Kirkkaus ja enkelijoukot vain kasvoivat luku luvulta, mutta mitään ei tapahtunut.
-
Bonaventura aukeni minulle vain muutamin lausein niin korkealentoinen hän on. Mutta ehkä alitajuntaan jää jotakin. Teinosen johdanto ja wikipedian Bonaventura-tieto selvensi vähäsen.
Olemme perustaneet ystävän kanssa oman lukupiirin. Sunnuntaina pidämme lukukauden päättäjäiset ( lukemiskauden) ja keskustelemme kokemuksistamme.
Varasin juuri hetki sitten seuraavan kokouksen pohjaksi Risto Saarisen Oppi rakkaudesta
kirjan. Luin muutaman arvostelun kirjasta. Tekijä on minulle täysin tuntematon, mutta rakkaus-teema on aina ja kaikessa ajankohtainen. Tulee olemaan mielenkiintoista jos liikutaan erotica - agape´akselilla.
-
Aamun lehdessä: hallitusneuvottelut ovat loppusuoralla. Viherministeri pitäisi napata Vihreistä.
-
Aamun lehdessä: hallitusneuvottelut ovat loppusuoralla. Viherministeri pitäisi napata Vihreistä.
Eihän nyt toki.
-
Aamun lehdessä: hallitusneuvottelut ovat loppusuoralla. Viherministeri pitäisi napata Vihreistä.
Saatiin ympäristöministeriö säilytettyä. Tänään vielä voi allekirjoittaa vetoomuksen ministeriön puolesta ja huomenna luovutetaan tulevalle pääministerille. 55000 nimeä on jo plakkarissa eli sillä olisi saanut kepeästi kansalaisaloitteen pystyyn. Kaikki ympäristöjärjestöt on mukana - mm. BirdLife :023:
-
Olenpas kirjoittanut pessimistinä. Meille tullee hyvä maallinen esivalta nyt.
-
Olenpas kirjoittanut pessimistinä. Meille tullee hyvä maallinen esivalta nyt.
Sinulla on niin ikävän ivallinen suhtautuminen kaikkeen, mikä on käsityskykysi ulkopuolella ja osaat tehokkaasti loukata, joten lopetan kirjoittelun ja foorumin seuraamisen. Sittenhän mielenrauhasi taas palautuu.
-
Älä Myyrä ihmeessä mee minnekään, täällä tarvitaan luontoihmisiäkin :039:
-
Kait sitä itsestään saa kirjoittaa. "Olenpas"on minusta. Kieltämättä me olemme erilaisia. Avoin foorumihan tämä on.
-
Sain tänään lainaksi pienen kirjasen: Paavo Ruotsalainen, Vilhelmi Malmivaara: Turvaksi tielle :023:
-
Tänään tuli tilaamani sähkökirjojen lukulaite. Hyvin pelittää, mahtuu tuulitakin rintataskuun eikä paina kuin parisataa grammaa. Lainasin kirjastosta 900 sivua luettavaa eikä paino kasvanut grammaakaan... Laite kuluttaa virtaa vain sivua käännettäessä eli olemattoman vähän, paitsi jos käyttää hämärässä näytön led-valoa. Ilman sitä virtaa pitäisi riittää kuukaudeksi.
Valitettavasti kaikkea kirjallisuutta ei saa sähköisenä, mutta tilanne paranee.
Lukukokemus on miellyttävämpi kuin taulutietokoneella luettaessa. Suomessa lukulaitteiden markkina on kuitenkin olematon, niitä ei myydä juuri missään, ei edes e-kirjojen verkkokaupoissa. Omani tilasin Ranskasta viime viikon torstaina, ja halvimmallakin toimitustavalla se oli perillä nyt tiistaina.
Mt
-
No mutta. Nyt minä mainostan koska tarviin rahaa muuttaakseni Umbriaan. Minun yhtä kirjaa saa e-versiona: Tätä maata olen rakastanut.
Se on yksi jota en häpeä hirveästi. En kyllä itse ladannut kun ne ohjeet vaikutti niin mutkallisilta. Muutenkin nyt sitten syksyllä voisitte ostaa nuortenkirjoja ja keväällä ellei Nordbooks mene suorastaan konkurssiin... Minä en häpeä nyt kun näin nyt on. Minun on pakko päästä kotiin Umbriaan. :'(
Minä luin viimeksi salanimellä Malva Nova Assisista ostamani Valheiden pastoraali jossa on tekijöinä kaksi umbrian suomalaista eikä juoni ollut hassumpi. Vähän nuorisoromaanin makuinen. Jossakin määrin kyllä huomaa että suomen kieli heillä rapisee.
Mutta se oli hauska muisto. Myivät sitä meille kun aina tulevat muutenkin ja minä kävin kuulostamassa asuntoa. Menee tuliaisena Lapsi numero Yhdelle.
-
Tätä maata olen rakastanut http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-364-1
-
Mystikko Mestari Eckhardtia. Subjektiivisesti hän on palkintopallilla.
-
Sielun kaivon tyhjentäjänä nro !
Juhani on itse suositellut häntä minulle, ja minä olen pitänyt nimeä esillä. :023:
Tässä 302 sivua luettavaa. En osaa arvioida suomennoksen arvoa.
http://www.netikka.net/studiomielty/eckhart1-60.pdf
-
Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen aion kohdakkoin varata. Luin eilen illalla Galatalaiskirjeen melko nopeasti, mutta silti jäi muutamia kysymyksiä joihin haluaisin saada
selvyyden.
Kirje on lyhyt, mutta Luther on saanut siitä 600-sivuisen teoksen tehdyksi. Sitähän on foorumilaiset suositelleet muutamaan kertaan. Kiitos ainakin Mansipaanille.
Ensinnä luen Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Sitten seurannee Risto Saarisen Oppi rakkaudesta. Se ei ole vielä lainattavissa.
Ja sitten....
-
Jaaaaa.... Minä taas makasin tautivuoteellani ja luin helpoimmalla mahd tavalla löytynyttä lukemista eli Hovimäki-sarjaa kirjaksi kirjoitettuna kun en viitsinyt koluta sisaren asunnossa, ja Muumit ja olemisen arvoitus Lapsi numero Yhden pöydältä oli luettu.
Jonkun olisi pitänyt ehdottaa kirjoittajatiimille että ihminen saattaa ilmaista muutoinkin kuin huokaamalla. Ulla huokaa niin ja Sepän Katri huokaa noin ja Carl Magnus huokaa vielä hänkin, riippumatta mielialasta. Kovin huokailevaa väkeä.
Mutta jottako ettäkö olisin jaksanut lukea muutakaan? Yksi ei kun kaksi opillista kirjaa odottaa aamua postissa toivon etteivät ole ehtineet lähettää takaisin niitä.
Mokoma tauti kun tulee ja melkein tappaa >:(
-
Risto Saarisen Oppi rakkaudesta käsittelee rakkauden moninaisia ilmentymiä. Ystävien rakkaus, filou, on nyt käsittelyssä. Kiintoisaa luettavaa vaikkapa lahjojen vaihtamisesta vs. kaupankäynti.
Myös yhdistävä ' kolmas' kuten yhteisen harrastuksen merkitys syvenee hauskoin erimerkein.
Leikkiminen kuuluu myös rakkauteen, leikillisyys ja huumori aikuisille, lapsille mielikuvitusleikit ym roolileikit.
-
Eilen aloitin tämän: http://www.adlibris.com/fi/kirja/johdatus-raamattuun-9789516076488
Kuten huomataan, minulla ei ole mitään tolkullista lukujärjestystä. Hengellinen matkani pomppii edestakaisin. Lukeminen alkoi Porkolasta, Lutherista ja mystikoista, ja palasi nyt tavallaan alkuun kun
tarkoitus on perehtyä Raamatun fakta-asioihin.
Kirkkohistoriaa ja Herännäisyyden matkaa olen raapaissut pinnalta, omatoimisesti niitäkin.
Luen, kuten kuljenkin, johdatuksien varassa. Myös muutamia tienviittoja olen havainnut, Kiitos niistä !
-
Olen lukenut taas isäni kirjoittamaa teosta Ambomaa (SLS 1959).
Tarina ei kerro, mistä Petrus sai innostavan kipinänsä, mutta niin vain kävi, että hänkin ryhtyi opettamaan oman kylänsä pakanoita. Ei hänen omakaan oppinsa kovin korkeaa ollut. Lukea hän osasi, kirjoittaa vain hyvin heikosta. Mutta puuttuvan taidon korvasi innostus ja uskollisuus. Hänen olemuksessaan oli myös jotain miellyttävän reipasta ja mukaansa tempaavaa. Niinpä oppilaita alkoi ilmestyä ilahduttavan runsaasti (luvusta Pensaskoulut lähetyksen etulinjassa).
-
Kirjan ilmestymisvuodesta päätellen isäsi ei puhu sinusta. Ajattelin ensin... :003:
-
Tuo täytyisi saada hankittua vaikka antikka.netistä elleivät myy Lähetysseurassa.
-
Minä en lue mitään paitsi laiskanlaisesti uskontotieteen kesäkurssia sen verran että hyväksytään.
-
Kirjan ilmestymisvuodesta päätellen isäsi ei puhu sinusta. Ajattelin ensin... :003:
Haha! Muistan kyllä sen, kun tätä kirjoitettiin. Asuimme silloin Swakopmundin kaupungissa kaukana Ambomaalta. Isälleni haluttiin taata rauha kirjallisia töihin. Eihän se estänyt lähetyspappia tekemästä kutsumustyötään kaupungin siirtotyöläisten parissa.
-
Eilen aloitin tämän: http://www.adlibris.com/fi/kirja/johdatus-raamattuun-9789516076488
Kuten huomataan, minulla ei ole mitään tolkullista lukujärjestystä. Hengellinen matkani pomppii edestakaisin. Lukeminen alkoi Porkolasta, Lutherista ja mystikoista, ja palasi nyt tavallaan alkuun kun
tarkoitus on perehtyä Raamatun fakta-asioihin.
Kirkkohistoriaa ja Herännäisyyden matkaa olen raapaissut pinnalta, omatoimisesti niitäkin.
Luen, kuten kuljenkin, johdatuksien varassa. Myös muutamia tienviittoja olen havainnut, Kiitos niistä !
Mielestäni Sinun tulisi lukea Juha Siltalan "Suomalainen ahdistus".
-
Muistan tästä kirjasta puhutun paljon silloin kun se ilmestyi. Ahdistus on ollut usein vieraanani, joten kovasti kiinnostaa. Ja kiitos taas !
-
Varasin juuri hetki sitten seuraavan kokouksen pohjaksi Risto Saarisen Oppi rakkaudesta kirjan. Luin muutaman arvostelun kirjasta. Tekijä on minulle täysin tuntematon, mutta rakkaus-teema on aina ja kaikessa ajankohtainen.
Lainaukset Demi-lehden keskustelupalstalta:
Teologiaa opiskelemaan hakijat! Miten valmistaudutte pääsykokeeseen? Ku se pääsykoekirja on iha ihmeellinen: Risto Saarisen - Oppi rakkaudesta, mikä käsittelee rakkautta filosofisesta ja uskonnollisesta näkökulmasta.. eli vähän outo siis.
Mun isä on hakemassa. Se sano et ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. :D Se sano et aikoo lukee sen ainaskin 8 kertaa. :D Tiiä sit..
Itse päädyin mietiskelemään rakkautta tai rakkauksia Seuratuvan puolelle Körttiläisyys ennen ja nyt -ketjuun, mutta oikeastaan aihe on sen verran körttiläisyyttä isompi, että tarvitsisi mieluummin oman ketjunsa.
-
Sain Risto Saarisen kirjasta valtavasti ahaa-oivalluksia ja kunnolliset esimerkit ja perustelut miten perustella sukupuolineutraalia parisuhdetta kun se perustuu rakkaussuhteeseen.
Minulle se on ollut tunteeseen pohjautuva juttu. Nyt on esittää perusteltua faktaa, jos vain muistaisi.
Hän käsittelee rakkausuhteen ja ' kauppasuhteen' eron. Hän kuvailee loistavasti mitä on ystävärakkaus moninaisine ilmeineen. Leikillisyys on tuttua minullekin.
Hän perustaa rakkauden katseen voimaan ym. ym. syvälliseen. Tuon katseen rakkaudellisen voiman olen saanut kokea pienessä lapsessa.
Katse voi olla myös kaupantekoa, kuten flirtin olen kokenut.
Onko Demi-lehti teini-ikäisten lukemisto ?
Ehkä latinalaiseen filosofiin ja kungfutselaiseen Mestari Kongiin perustavat ajatukset aiheuttavat vierastamista, jos lukee ahtaasti omista ajatuksista kiinni pitäen.
Mielestäni kirja on selkeän ajattelun mestarinäyte.
http://www.gaudeamus.fi/oppi-rakkaudesta/
-
Edelliseen: Tulipa perusteellisesti käytettyä perustua-verbiä. Perusteellinen moka.
Toinen silmä ei näe, toista painaa jo nukkumaton päiväuni. Tässä puolusteluni. :003:
Hyvää yötä tämänkin lukijoille. :017:
-
Wikipedian mukaan Demi olisi juurikin teinitytöille suunnattu lehti. Itse en kuulu lukijakuntaan.
-
Uskonnollista kokemusta kahdestakin kirjasta. Se joka on kateissa tämän kaaoksen keskellä on oikeinkin hyvä. Toivon että se löytyy. Samoin kaipailen sitä Oikarisen väitöskirjaa, en enää lukeakseni vasn koska tarvitsisin viiteluetteloa. Kai ne löytyvät kun viitsin täällä siivota.
Lisäksi tietty kurssimateriaalia ja erityisen kiinnostuneena keskusteluja. Tämä on hyvä ryhmä, olen ollut kehnoissakin. Toidinaan väsyn kun ryhmän asenne on " pitääks meidän muka Avoimessa lukea näin vaikeeta" . Jos tahtoo oppia kai se on alkuun vaikeaa. Itse luin Veijolan kirjasta Rietsclin määritelmiä kunnes opin ne ulkoa, sitten ne ymmärsinkin.
Minulla ja Docensilla :026: on sama mieltymys. Hän piti isoisä Rietsclistä tosin.
-
Luinpa yöllä puolustusvoimain entisestä komentajasta Yrjö Keinosesta. Oli aiemmin minulle vain nimenä tuttu, enpä ollut tiennyt että oli niinkin kiistelty hahmo aikoinaan. Luin siis kiistan toisen puolen näkemyksiä täältä (http://www.kenraalikeinonen.fi/). Tietysti toistakin puolta pitäisi kuulla (tai lukea), eli en tuota ihan purematta aio niellä.
Itse olin tuohon aikaan ihan pikkupenska vasta tai en edes olemassa. Mites te vanhemmat ja etenkin armeijan käyneet, onko mielipiteitä Keinosesta?
Jos on väitetynkaltaista juonittelua ollut niin eipä voi sanoa että se olisi vain naisvaltaisten työpaikkojen ongelma. Armeijassakin olisi osattu.
-
Ja tuohon aikaan vasta muuten osattiinkin. Täytyy penkoa, kiitos että toit esille. Muistan niin sanoakseni himmeää hälinää ja ilmapiirin joka oli kielteinen.
Julmuutta on monenlaista, poliittinen erittäin vastenmielistä.
Tuohon aikaan kotonani alettiin vaieta kaikesta. Hiljaisuutta kesti yli kymmenen vuotta.
-
Olen aikalainen. Yhden varuskunnan jutun voisin kertoa, mutta ei se mitään ratkaisisi. Sodanajan tehtävissään Keinonen oli mies paikallaan. Rauhanaikaisista jutuistahan kisat alkoivat.
-
Olen aikalainen. Yhden varuskunnan jutun voisin kertoa, mutta ei se mitään ratkaisisi. Sodanajan tehtävissään Keinonen oli mies paikallaan. Rauhanaikaisista jutuistahan kisat alkoivat.
Voi kun kertoisit! Muistoni ovat todella tuolla tasolla. Kotona muistan oudon tinnelman kiristymisen ja vaikenemisen jolla ei ollut tekoa vsnhempien välien, vaan silloisen ilmapiirin kanssa. Opettaja, olletikin kansakoulun, oli kansanvihollinen numero yksi, ja ikäviä asioita tapahtui. Oletan heidän olleen hyvin vaiti lasten läsnäollessa, eihän tiennyt mitä me läväyttäisimme pihalla tai kavereidemme kodeissa.
Minultakin kyllä kyseltiin ja kommentoitiin kaikenlaista mutta olin vaiti.
-
Siis vain anekdootti: olin nuorena kohorttilaisena ilmavoimien Tikkakosken varuskunnassa palveluksessa. Keinonen kävi siellä harjoittelemassa ennen talvikauden hiihtokilpailuja. Hän asui yläpuolellani olevassa huoneistossa. Lämpömittari asennettiin noin metriä pitkän riman nokkaan parvekkeella, että lukema olisi todellinen, eikä siihen vaikuttaisi lasin läpi karkaava hukkalämpö.
Ladulta piti lakaista havupuiden neulaset tarkkaan, muuten tuli ...Tämän työn johtajana oli taloon palkattu kersantti ja varusmiehet tekivät homman.
En jaksa lukea puolesta ja vastaan kirjoituksia, se on tuulen tavoittelua.
Pitäisi tutkia se, että kuinka poliittinen oli Keinosen nimitys ohi vanhemman kaaderin. Siitähän soppa alkoi kiehua. Arvo Pentin osuus, maalaisliitto ja Keinonsen maalaisliittoaika aktiiviupseerina. Nämähän tiedetään hyvin, mutta tiedetäänkö kaikki.
-
Joo, kyllä tästä asiasta toisensuuntaistakin aineistoa löytyy kuin tuo mainitsemani. Niinpä en osaa olla mitään mieltä :102:. Tai ehkä sitä mieltä mitä yleensä: jokaisesta löytyy niin hyvää kuin huonoa, moneen tehtävään.
Tuo armoton hiihtokunnian tavoittelu tulee kyllä esiin monesta lähteestä. Jos pitää paikkansa niin ei liene ainoa maalaisliittolainen ollut, jolle se on ollut kovin tärkeää. Kokoomuslaisistahan puolestaan tunnetaan muuan havuja ladulle nimenomaisesti halunnut henkilö. Eri hiihtotekniikat eri leireissä :icon_lol:. Ja sitten vielä ne perässähiihtäjät :icon_rolleyes:.
(Ja erittäin kirjaimellisesti armoton. Miksei voisi riittää iloita siitä että on aika hyvä hiihtäjä, ja harjoittaa tätä lahjaansa, mutta myöntää että joku muu voi olla parempi? Tämä itselleni ehkä myös muistutuksena joillekin muille elämänalueille. Ettei tarvitse perustaa mitään tärkeää pärjäämiseensä kilpailussa.)
-
Tulee säälin tunne siitä, kuinka vimmaisesti omaiset joutuvat Keinosta puolustamaan.
-
Siis vain anekdootti: olin nuorena kohorttilaisena ilmavoimien Tikkakosken varuskunnassa palveluksessa. Keinonen kävi siellä harjoittelemassa ennen talvikauden hiihtokilpailuja. Hän asui yläpuolellani olevassa huoneistossa. Lämpömittari asennettiin noin metriä pitkän riman nokkaan parvekkeella, että lukema olisi todellinen, eikä siihen vaikuttaisi lasin läpi karkaava hukkalämpö.
Ladulta piti lakaista havupuiden neulaset tarkkaan, muuten tuli ...Tämän työn johtajana oli taloon palkattu kersantti ja varusmiehet tekivät homman.
En jaksa lukea puolesta ja vastaan kirjoituksia, se on tuulen tavoittelua.
Pitäisi tutkia se, että kuinka poliittinen oli Keinosen nimitys ohi vanhemman kaaderin. Siitähän soppa alkoi kiehua. Arvo Pentin osuus, maalaisliitto ja Keinonsen maalaisliittoaika aktiiviupseerina. Nämähän tiedetään hyvin, mutta tiedetäänkö kaikki.
Kiitos, tuo oli hauska. Aika äijä. Tosin ei kai silloin niin naurattanut.
Eikö siihen maailmanaikaan joka nimitys ollut poliittinen. Meillä oli kaupungintalon siivoojan virkiihinkin päässyt kolme demaria, yksi kokoomuslainen ja yksi sitoutumaton :003: . Tuo oli jo koululaisvitsien aiheena.
-
Toisaalta poliittista ja ansioon perustuvaa on sikäli vaikea erottaa, että eri poliittisissa suunnissa pidetään erilaista toimintaa ansiokkaana. Mitä nyt luin eri näkemyksiä niin siitä ovat yksimielisiä että Keinonen kaveerasi mieluummin varusmiesten kuin esikuntaupseerien kanssa. Joidenkin mielestä se lienee ollut ansio ja toiden mielestä päinvastoin, enkä ihmettele, jos tämä jakautuu poliittisen näkemyksen mukaisesti.
-
Tästä nimityspolitiikasta voisi laventaa keskustelua kenttäpiispan nimitykseen. On nimittäin niin, että sotilaspapisto ei ylene tänään kenttäpiispan arvoon, vaikka olisi teologian tohtori. Joku porras pitää huolen, että sivusta etsitään. Ei voi olla körttikään, tai muuten herätyksellisesti aktiivinen. Pitää olla muulla tavalla fiksu ja filmaattinen ja omata suhteita. Yhden kerrankin valittiin maailmalla ollut henkilö, joka oli aika lailla sivussa elettävästä kohortin elämästä niin, että häntä piti kädestä pitäen opastaa miten uniformu on oikein päällä. Ei tämmöisestä tule pisteitä, nimitetylle eikä nimittäjille. Karavaani kulkee omaa tahtiaan.
-
Nyt minulla on juhanin suosittelema Juha Siltalan Suomalainen ahdistus kotona.
Kävin äsken kirjastossa sen hakemassa+ pari muuta kevyempää. Siltalan kirja painaakin n. 1,3 kg joten hyppysissäni en sitä kai kykene pitelemään. Onhan ahdistuskin painava asia ! :003:
Jo takakannen esittelystä ja sisällysluettelosta näen, että tulen pitämään siitä hyvin paljon. Senhän juhani tiesikin. Ei olisi muuten pikkuveli kehdannut suositella.
Aloitin Wilhelmi Niskasta tutkia ensimmäisenä. Kirja on siitä mainio, että luvut ovat
sekä itsenäisiä kokonaisuuksia, että olennaisesti Herännäisyyteen liittyviä.
-
Antti Hyryn Aitta luettu, Uuni menossa, muuraus juuri aloitettu.
Mt
-
Tämä lokonen lienee "korkeamman" aineiston paikka. Kirjoitan kuitenkin murheeni ulos: kauppiailta varastetaan ja varkaita ei oikein saada tuomiolle. Lain laatija - eduskunnta - näyttäisi jättävän yrittäjät oman onnensa sepiksi. Poliisi on harvalukuisuutensa johdosta väistynyt, kauppaliikkeiden vartijat ovat etulinjan tehtävissä vajain valtuuksin. Ennenvanhaan Neuvostoliitossa käydessäni tämä ongelma oli ratkaistu siten, että tavara piti maksaa etukäteen ja kuitilla sai, mitä sitten sai. Tarkoitan silloista haluani ostaa purkillisen hunajaa, mjod, iivanan kielellä. Eihän se purkki hunajaa sisältänyt ja kun yritin "solkata" parussskij, minulle osoitettiin ovea ja sanottiin "iidite" MENKÄÄ.
-
Kaiken tutkivan ja hengellisen lukemiston välipalaksi löysin kirjaston ilmaisesta poistohyllystä Lempi Jääskeläisen Talonpoika ja Hoviherra-romaanin. Olen tämänkin, kuten lähes kaikki Jääskeläiset lukenut vuosikymmeniä sitten. Äitini oli Lempin harras lukija ja meillä oli nitä kotona. Sen aikaiset kirjat olivat heikkolaatuisia, lähes makulatuurille painettuja, ruskeiksi muuttuneita ja paperikantisia pula-ajan painatuksia. Mutta sisältö oli sitä mistä meillä pidettiin, ja pidetään yhä. Historiallista Viipuria usein kuvaavia.
Tässä ko kirjassa ollaan Parikkalan kylissä 1700-1800 lukujen vaihteessa, ja sehän on Suomessa jännittävää aikaa.
-
Kirjailija Veijo Meri on kuollut.
Koulussa luettiin mm. Manillaköyttä. TV:ssä on esitetty hänen kirjoittamiaan komedioita.
Hänen elämänsä paikkakunnat ovat osuneet omiini. Viipuri, Valkjärvi, Hausjärvi ja Hämeenlinna.
Häme-Wiki kertoo: http://www.hamewiki.fi/wiki/Veijo_Meri
-
Etenen rauhalliseen tahtiin Juha Siltalan Suomalainen ahdistus tutkielmaa. Hän perehdyttää, ja sitoo mielenkiintoni körttivaikuttajiin eri keinoin kun olisin arvannut.
Kysymys ei ole suinkaan pinnalta raapaistuista historioista, vaan psykologi-professorin ajatuksia elämästä joka vaikutti herännäisyyden merkkimiehiin. Vaikuttanee yhäkin.
En arvannutkaan, kuinka keskeiseksi Siltala näkee miesten ' äiti-symbioosin '.
Ei hän ymmärtääkseni tarkoita oidipaalisuutta, vaan useimmiten, hellään äitisuhteeseen, ankaran isän vastapainona Jumala-suhteensa perustavana.
Lars Stenbäck jatkoi tunnetta myös Charlotta-sisareensa jopa niin, että' halusi elää kolmantena sisaren perhe-elämää. Aika oli tunnekylläisen pietistinen.
Tämä vaikuttava virsi kuvaa aikaansa: http://evl.fi/Virsikirja.nsf/0f24d4d74bd6338bc2256ff9003366cb/d06dee0e7a80d33fc2256d5b0076f110?OpenDocument
-
Muistoista, valemuistoista ja nykyajan noitavainoista: http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350
Jani Kaaro on hyvä kirjoittaja.
-
Muistoista, valemuistoista ja nykyajan noitavainoista: http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350
Jani Kaaro on hyvä kirjoittaja.
Tämä oli hyvä.
Tiedän jotakin liikkeen sisällä tapahtuneesta mutta tiedän myös kuinka helposti terapiassa muodostuu valemuisto, koska satun tietämään juuri noin orientoituneita psykoterapeutteja.
Muistan omasta analyysistani ensimmäiset tulkinnat, joista olin kohteliaan hämmentynyt ja osasin vastata vsin etten kyllä muista tai ei, mitään sellaista ei ole voinut tapahtua. Kuukauden sisällä analyytikkoni sanoi suoraan että sinulla on epilepsia.
Varhaista vuorovaikutusta saattaa häiritä moni seikka, ja eräs niistä onkin että syntynyt lapsi ei kykene ottamaan vastaan hyvää hoitoa ja rakkautta. Tämähän nollattiin kokonaan kun koulutuksessa koetin sanoa että puhumme kyllä "good-enough-mothereista" ja "good-enough-fathereista" mutta toisinaan vauva onkin vuorovaikutuksessa osapuoli joka ei ole se "good enough" Ei opettajamne, mutta ryhmä ei hyväksynyt koko mahdollisuutta. No, se oli pikkujoukko äänekkäitä naivikkoja ja toiset pitivät suunsa kiinni.
Kysyin kerran psykoanalyytikon työnohjauksesta, jota siis myös kuului min. kaksi vuotta erikoistumiseen, saattaako depressio muokata muistoja. Silloinen analyytikko empi ja koetti kohteliaasti sanoa eeeeeeeei. Väittäisin muuta. Depression juuret puolestaan ovat mutkikkaat ja lukemattomista syistä johtuvia. No, hän taisi paraastaan hoitaa semmoista lievää.
Nythän ihminen saa KELA-kelpoisuuden ja psykoterapeutin ammattinimikesuojan vain tietyn koulutuksen läpäistyään, mutta sen sisällä on hyvin vaikea päästä kontrolloimaan terapeutin täysijärkisyyttä.
Tosin tuo hiplaushoito ei kuulu psykoterapeutin nimikesuojan raamiin joten ao henkilö saa toki nimittää itseään terapeutiksi koska se on suojaamaton mutta psykoterapeutti hän on vain omasta mielestään --- tai toimittaja sekoittaa käsitteet.
Joka tapauksessa juttu on hyvin arvokas.
Erityisesti huvittaa ja harmittaa, että sensaatiotarina saa sitten vuoden kristillisen kirjan palkinnon.
-
Kiitos öppiäiselle raportin linkityksestä. Kiinnostava ja hyvin aiheellinen. Valemuistoja syntyy niin helposti varsinkin tietynikäisille lapsille. Järkyttävää, jos terapeutin manipuloimana. Kammottavaa ajatella mahdollisesti syyttömänä tuomittuja. Koko elämä pilalla.
-
Kiitos öppiäiselle raportin linkityksestä. Kiinnostava ja hyvin aiheellinen. Valemuistoja syntyy niin helposti varsinkin tietynikäisille lapsille. Järkyttävää, jos terapeutin manipuloimana. Kammottavaa ajatella mahdollisesti syyttömänä tuomittuja. Koko elämä pilalla.
Kyllä vain syntyykin. Yhtäällä kun olin töissä minulle sanottiin että joopa. Sen terapeutin potilailla kummasti on jokaisella hyväksikäyttötrauma. Kun aletaan kysyä tarkemmin, siis etityisen tarkkaan, ei muistoa ole tai mitään tolkullista ei kukaan tiedä. Kohtasin itse erään joka epäröiden mainitsi mutta ihmetteli kovasti.
Muisto saattaa tosin dissosioitua pois jos se on hyvin traumaattinen, nutta sellainen edellyttää myös dissosiatiivista kykyä suorastaan.
-
Myös fyysisesti raskasta luettuani otin viime viikolla pari 'kevyempää kirjaa'.
Kun on kuukauden ajan voinut lukea kirjoja vain vatsan päällä tyynyllä nostaen ja tukien, halusin taas pitää kirjaa käsissäni.
Benedicta Idefeltin Mietteitä, muistoja, musiikkia sopii näihinkin tarpeisiini. Myös sisällön puolesta pidän hänen maailmankuvastaan vaikka kepeä se ei ole.
Hienosti hän aloittaa käyttäen Anthony de Mellon metodia vastaamalla erilaisiin kysymyksiin.
Niitä ovat otsakkeina mm. Ihmiset, kirjat, elokuvat, maalaustaide, musiikki.
Kuten myös muutamat Mitä-kysymykset.
Miten olen selvinnyt kärsimyksistäni ?
Mitä varten olen elänyt ?
Mitä riskejä olen uskaltanut ottaa ?
Mitä kadun elämässäni ? ym.
Aivan aluksi hän valitsee sopivan musiikin ja paneutuu sen johdattelemana aiheisiin.
Hän aloittaa Moriz Moszkowskin Allegro pianolle soidessa peloistaan. Tämäpä mielenkiintoista minulle ! Esiintymis- ja lentopelkoa nunnalla, näyttelijän tyttärellä joka eteni Vatikaanin tiedottamisen opettajaksi mm.
Monta hyvää ajatusta seuraa omaksi itseksi tulemisesta ja itsensä hyväksymisenä.
Lokakuussa 2014 kuolleella katolisella nunnalla on paljon sanottavaa yhteiselle ihmisyydelle.
-
Benedicta Idefelt;
Mitä elämä on minulle Jumalasta opettanut. Kun sanon " elämä " , tarkoitan myös mitä se on minulle kaikkien kirjojen ja ihmisten kautta opettanut. Siis sen, mitä nyt kirjoitan , olen voinut oppia hengellisiltä johtajilta ja kanssavaeltajiltani. Kaikkihan me opimme toisiltamme. Elämänkoulu on opettanut minulle, että Jumalaa emme opi tuntemaan analysoimalla ja ajattelemalla. Jumalan voi tuntea rakkauden ja uskon intuitiolla.
...
Sören Kierkegaard sanoi kerran, että on loukkaavaa ja järjetöntä yrittää todistaa Jumalan olemassaoloa. Se on kuin tahtoisi todistaa vaimonsa ja lapsensa olemassaolon, heidän jotka seisovat edessäni. Kuinka hullua yrittää todistaa jonkun olemassaolo, kun hän on läsnä - Jumala on aina läsnä- mitään muuta ei siitä tarvitse sanoa.
Läsnäolo on mysteeri. Sitä ei voi pukea sanoiksi, vaan se täytyy kokea.
...
Trappistimunkki Thomas Merton sanoo, ettei kukaan voi astua sydämensä syvyyksiin ja kohdata siellä Jumalaa, ellei hän ensin ole astunut ulos ja tyhjentänyt minäänsä, jotta voisi antautua lähimmäisille puhtaassa, epäitsekkäässä rakkaudessa. Yhteys kanssaihmisiin on välttämätön sille , joka haluaa yhteyttä Jumalaan.
-
Sain Idefeltin luettua . Voin suositella sitä elämän ymmärryksen lämpimänä tulkkina
kaikille jotka hakevat rakkautta ja totuutta kohdatakseen itsensä.
...
Tytär antoi synttärilahjaksi Anna Kortelaisen elämänkertamaisen ' painavan' teoksen Kivipiirtäjä.
Se on annamaiseen tyyliin, todellisuuspojaisesti, kuvailtu elämänmatka Viipurin Ravansaaressa syntyneestä taidegraafikko Antti Niemisestä. Perhekuvien lisäksi teos sisältää laajahkon näytteen Niemisen töistä.
Tässä esimerkki taidosta. Omistan tämän kuvan Leenalle. Oravien aarteita on kuvan nimi.
http://www3.jkl.fi/taidemuseo/oravienaarteita/olohuone/pic5.html
-
En ole jaksanut seurata joka ketjua eli tämä on jäänyt. Koska sataa enkä viitsi tehdä loppuun sitä ut-tehtävää (koska on huono ilma tehdä mitään :003:) mainitsen Herättäjäjuhlilta matkalukemisiksi ostetun "Ystäväni Seija" . Varsin suuresti ostin sen myönnän uteliaisuuttani koska se kertoi niistä Afganistanissa surmansa saaneista naisista.
Mistä lienenkään saanut sen makuista informaatiota, että nämä kaksi olisivat uskonnollisessa hurmiossa lähteneet suinpäin vaarallisimpaan mahdolliseen paikkaan vielä vaarallisen valtion sisälläkin joten sitä saa mitä tilaa. Ajattelin että otan joskus selvää, ja näin sain helposti aivan erilaisen näkökulman.
Kirjan on kirjoittanut se lihastautia sairastava mies, jolle tämä onkin jo kolmas. Seija oli hänen henkilökohtainen avustajansa ja hän puolestaan kuului sittemmin Seijan lähettäjien tukirenkaaseen sen sihteerinä muistoni mukaan. He olivat myös läheiset ystävät. Tällä kirjailijalla on niin luja sielu, että ainakin Seijalta unohtui välillä vamman vaikeus. "No lähdetääs sinne kauppaan nyt" - tyylillä mies sai huutaa perään että äläs unohda etten voi juosta jäljessä.
Ensinnäkin he eivät menneet suinpäin keskelle vaarallista paikkaa, Heronin kaupunki oli eräs turvallisimmista ja siitä huolimatta avustustyöntekijät asuivat erittäin suojatusti. Toiseksi, kyseessä oli jo kolmas työkausi samalla kentällä ja kolmanneksi, ei ensimmäinen johon tämä Seija lähetettiin. Hän opiskeli välillä Suomessa ja hyödynsi oppimaansa mamu-työssä.
He toimivat molemmat Kansanlähetyksen lähetteinä jo monetta vuotta. Toisekseen Suomen valtio kutsuu kansalaisensa kotiin jos avustustyö katsotaan liian vaaralliseksi. Tämä oli kertakaikkisesti tapaturma, jossa kahdesta avustustyöntekijästä ei taidettaisi tietää muuta kuin "kaksihulluanaista" ilman Jukka Sariolaa.
-
Sain Idefeltin luettua . Voin suositella sitä elämän ymmärryksen lämpimänä tulkkina
kaikille jotka hakevat rakkautta ja totuutta kohdatakseen itsensä.
...
Tytär antoi synttärilahjaksi Anna Kortelaisen elämänkertamaisen ' painavan' teoksen Kivipiirtäjä.
Se on annamaiseen tyyliin, todellisuuspojaisesti, kuvailtu elämänmatka Viipurin Ravansaaressa syntyneestä taidegraafikko Antti Niemisestä. Perhekuvien lisäksi teos sisältää laajahkon näytteen Niemisen töistä.
Tässä esimerkki taidosta. Omistan tämän kuvan Leenalle. Oravien aarteita on kuvan nimi.
http://www3.jkl.fi/taidemuseo/oravienaarteita/olohuone/pic5.html
Kiitos.
-
Olen kertonut että meidän kirjaston eteisessä on pari pientä hyllyä josta saa ottaa siihen tuotuja kirjoja. Tuodaan ja viedään.
Eilen valitsin Walter Scott´n Ivanhoe-klassikon ja Kerttu-Kaarina Suosalmen Jeesuksen pieni soturi, parisuhderomaanin.
K-K.n tulin tuntemaan 1970-luvulla taidetapahtumissa.
Varsinainen asiani oli hakea Mestari Eckardt´n Sielun syvyys uuteen luentaan.
Otin myös yhden Kaiho Niemisen kirjan koska pidän hänen tyylistään ja koska useimmat hänen kirjansa sijoittuvat Lappeenrannan seuduille.
-
Olen oppinut jotakin siitä tehtävästä jota väännän oman ryhmäni (2 henkeä) kanssa. On tosin myös yhden hengen ryhmä koska aiheet sai valita. En olisi valinnut tätä mutta kun katsoin luettavia artikkeleita muutin mieltäni.
Oikeastaan kommentoisin usein nähtävää selitystä kuinka Jumalaa ei löydä niin vaan ainoastaan näin ja älystähän siinä on yleensä vain haittaa eikä järkeillä saa sitten ollenkaan.
En enää alkuunkaan usko ihmisen kykyyn selittää mitään jumalanlöytymisiä ja nyt vielä vähemmän. Meidät on varustettu elämää ja toistemme palvelemista varten eri tavoin. Tuossahan sanotaan ettei se ihmisryhmä, jonka on synnynnäisistä syistään vaikea kokea tunteellaan (autismispektri) mutta sitäkin terävämmin järjellään (kuten Pierre Curie) voisi koskaan päästä Jumalan läheisyyteen.
Tuo jo muistuttaa väitettä jonka mukaan homoseksuaali ei voi elää Jumalan yhteydessä.
Ihmisillä on valitettavasti taipumusta lukea näitä valikoiden. Silloin saattaa käydä niinkin, että omat ominaisuudet tuntuvat kovasti miellyttävän Jumalaa! Ja mitä enemmän inhoat toista, sitä vähemmän hänen piirteensä mahdollistavat sitäkään että Jumala saattaisi häntä rakastaa.
Kai se menee toisin päin.
Jumala loi meistä jokaisen, ja tietää tien aivan kaikkien luokse.
Ylsikään meistä ei voi Jumalaa löytää. Jumala on löytäjä, aina.
-
Näistä mystikkojen jumalanlöytämiskirjoista suuri osa on itsellenikin tuttua. Parikymmentä vuotta sitten kohtasin papin josta ei moittiminen, hän auttoi minua ymmärtämään ettei viidesläinen uskontulkinta ole ainut eikä ehkä edes täsmällisin.
Mutta hänelläkin oli se oma täsmällinen tiensä Jumalan luo. Retriitit ja krooninen rippi ja mystikkojen tekstit. Se kiinnosti mutta tie nyt vain vei pois. Osittain siitä syystä ettei svenskatalandejen retriittikeskukseen ollut pääsyä epileptikoilla eikä sen puoleen muutakaan sairautta potevilla, ja hintakin huimasi päätä. Siis terveet ja rikkaat tervetuloa. Jokin siinä meni vinoon. Olen lukenut myös Raamattua, ja Jeesukselle kelpasi jokainen. Myös köyhä ja sairas.
Tosinhan suuri osa on syntynytkin sellaisen uskontulkinnan piirissä jossa ihmisen on löydettävä Jumala. Kaikki kunnia roomalaiskatolilaiselle kirkolle etenkin vastauskonpuhdistulsen jälkeen, mutta aivan kaikkea sieltä en osaa jakaa.
"Tietäköön löytäjä suurin:
etsi en. Tähän jään.
Kaipaajat, perin juurin
köyhät löydetään" . ( Hellaakoski)
-
Voi Riitta-mummi!
Minun tuli muistoni aktivoitua ajalta ennen körttifoorumia. Sitten vasta tajuntaani nousi että tuon saattaa lukea niinkin kuin aivan hyökkäävästi kirjoittaisin sinun lukemisistasi.
Minä totesin jo piispa Huoviselle että hän on hyvä piispa koska ehtii aina ajatella. Minä ehdin harvoin ja silloin tavallisesti se mainitaan erikseen :003:
-
Viimeksi luin uudestaan Bob Marleyn elämästä kertovan "Mies, musiikki ja mystiikka" uudemman painoksen vuodelta 2007. Siinä on paljon tietoa mm. levytyksistä. Eilen lukaisin kirjastossa melkein kokonaan Jamaikan matkaoppaan (en ole lähdössä). Ohut läpyskä. Helsingistä ei ole suoria lentoja, mutta Lontoon kautta pääsisi.
Harkitsen, lainaisinko minulle sopivan kirjan, joka näkyi olevan hyllyssä: "Hullun kirjoissa - näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen" :eusa_angel: :icon_cool: :icon_sad: :002: :003: :119: :120: :111: :kieli:
-
Ajattelen uudelleenlukemisen olevan hyödyllistä. Jos on omaksunut ajatuksia, ne saattavat ilmetä uudella tavalla kun kokonaisuutta yrittää hahmottaa.
Kun Eckhardt on luettu alan Ristin Johanneksen Elävä rakkauden liekki-kirjan.
Muistelen pitäneeni siitä enemmän kuin Pimeästä Yöstä.
http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_re_johannes.htm
-
"Keit' ootte, virkkakaa, te seisovaiset
noin rinta vasten rintaa?" lausuin. Kaulaa
he taivuttivat, sitten silmät minuun
he suuntasivat kyyneleitä täydet;
veet virtas huulille, mut kylmyys kohta
ne hyyti, sulkein silmäluomet jälleen:
puu puuta ei niin kiinteästi salpaa.
Kuin pukit puskemaan nyt toisiansa
tuost' alkoivat nuo vihan villitsemät.
Dante: Helvetti, s. 191/207
(Kahdesneljättä laulu, suom. Eino Leino
ensimmäinen painos ilmestyi 1912)
-
Ajattelen uudelleenlukemisen olevan hyödyllistä. Jos on omaksunut ajatuksia, ne saattavat ilmetä uudella tavalla kun kokonaisuutta yrittää hahmottaa.
Kun Eckhardt on luettu alan Ristin Johanneksen Elävä rakkauden liekki-kirjan.
Muistelen pitäneeni siitä enemmän kuin Pimeästä Yöstä.
http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_re_johannes.htm
"Pimeä Yö" on jotenkin hieman sekava. Minäkin pidän tästä toisesta paremmin. Se on yksinkertaisempaa - kristillisyys on vieläkin yksinkertaisempaa mielestäni. Jumpun säteilevässä valkeudessa me syntiset ihmiset saamme köllötellä... sanoo ainakin Lutteerus.
-
Totta. Tässä säteilevässä valkeudessa asioiden monimutkaisuus yksinkertaistuu. Valkenee koko oleminen, vain synti ja armo.
Itse teemme muka-viisauksissamme asiat mutkikkaammiksi kuin ne ovat.
Olen tullut huomaamaan tämän, kristittykin on ihminen. Tässä on olemisen yksinkertaisuuden ilo; Nauttia , elää ja kiittää. Muu on armoa.
-
Uskontotieteen luetut läksyt jäivät mieleeni, erityisesti 2003 julk. Clemensin artikkeli The pleasure of believing.
Ehkä omat johtopäätökseni poikkeavat Clemensistä mutta hyvä se oli.
Ihmisen kognitiivinen apparaatti, siis tämä aivosto ja ajattelukyky, ei ole sopeutunut hakemasn totuutta, vaan auttamaan adaptoitumisessa.
Siis me ajattelemme kaiken aikaa kuinka parhaiten sopeutua, miten esiintyä, mitä puhua, ja totuus ei olekaan pääasiallinen haeskelun päämäärä.
Se on erittäin järkeenkäypää. Sellainen ihminen on. Mutta itse olen päiviä jo tuumiskellut tätä, sehän oli osa oman ryhmämme lähdemateriaalia. Ihmisellä on kuitenkin kyky tavoitella myös totuutta, vaikka se tuottaisi itselle vastenmielisiä havaintoja, ja silloin on ehdottomasti turvallisempaa. Totuus edellyttää siis paljon enemmän ponnistelua kuin totuudennäköinen tuotos, mutta on mahdollinen ja tällä kohden on kysyttävä: Entä jos ylösnousemus on totta. Siinä tapauksessa koko totuuskäsite muuttuu. Ei enää olekaan väliä sillä mikä näyttää miltäkin missäkin, koska on olemassa vain yksi toteutunut historia, vain yhdet sanotut sanat, eikä niitä peruuteta tai muokata.
Oikein hyvä artikkeli tuon kohdan osalta millainen ihmisen kognitiivinen toiminta on.
-
Tartuin ystävän vinkattua Anita Konkan Unennäkin muistelmiin. Ohhoh ! Mikä ajankuvaus, mikä rohkeus, millainen elämä !
Olemme lähes ikätovereita ja muistan tuon maailman ja nämä ihmiset aika hyvin.
Oma elämäni ei suinkaan ole ulkoisesti 1 /1:een, mutta sisisesti melkein samaa.
Viimevuonna ilmestynyt kirja puhuu avoimesti aroista asioista. Häpeä, syyllisyys, ahdistus, erilaisuus, kirjoittamisen pakko, huono äitiys-tunne.Kaikki tuttua myös minulle.
Anitan vanhemmat olivat inkeriläissyntyinen suomentaja-kirjalija Juhani Konkka ja lapualaissukuinen Anja-äiti, taidemaalari.
Näistä ja suhteestaan miehiin, mm. Hannu Salamaan kirjalija puhuu ohjelmassa Arka paikka. Haastattelijana Anja Snellman.
http://www.hs.fi/elama/a1305896757104
-
Anita Konkka, Unennäkijän muistelma:
... Pitkästä aikaa heräsin onnellisena. Aurinko paistoi ja varjossa oli 23 astetta lämmintä. Puutarha on muuttunut yön aikana Getsemanesta Eedeniksi ja tunkio puhennut kukkaan. Krassit ympäröivät tunkiokumpua kuin ihailijaparvi kukitettua runoilijan hautaa.
Päivästä tuli hyvä. Kirjoittaminen alkoi vetää. Innostuin kirjoittamaan Rosan tarinaa. Hän kasteli ruusutarhaa ja mietti elämäänsä. .... Hän oli neljäkymmentäviisivuotias isoäiti, jota vaivasivat vaihdevuodet,lattajalat ja vaivasenluu. " Olen sen ikäinen nainen, että minua väsyttää kiikkua alinomaa tunteiden keinussa ylös ja alas."
---
Kuvaus kävi niin tutuksi omasta elämästäni, että aloin nauraa. On paljon muutakin yhteistä kirjoittajalla ja minulla, mm.unet, mielivärit, suuret hatut. Mutta hänellä on lapualaisen äidin perua ruokamaku, minulla kannakselaisisäni.
-
Markku T. Hyyppä: Varanauraja - Muistijälkiä I (omakustanne, painos 30 kpl)
-
Konkka, Eckhart, Ristin Johannes, Luther, Raamattu, E-SS, I-S, Kotiliesi, Viva, Suomen Kuvalehti + satunnaiset impulssit. Ehkä Kansallisgalleria.
-
Luen Wodehousea suomeksi. Ei ole niin rikasta leikittelyä kuin englanniksi. Hauskaa toki.
En oikein tiedä mitä olin kuvitellut ukkelin tekevän jos koskaan pahan onnen kautta olisimme joutuneet kohtaamaan toisemme, mutta ajattelin hämärästi, että hän muuttuisi purppuranväriseksi ja pamauttaisi melkein heti palleaan. Näin siis Bertie Wooster.
-
Ihmisen kognitiivinen apparaatti, siis tämä aivosto ja ajattelukyky, ei ole sopeutunut hakemasn totuutta, vaan auttamaan häntä kuin pitäisi sopeutua ja edelleen, toimistaan huolimatta, kelvata yhteisölle. ]
Tämä oli jo kertaalleen siellä, mutta oli lyömätön ajatus, jäin häntä pyörittelemään.
Siis me ajattelemme kaiken aikaa kuinka parhaiten sopeutua, miten esiintyä, mitä puhua, ja totuus ei olekaan pääasiallinen haeskelun päämäärä. Käsitän nyt ihmisiä paremmin kiihtymättä kaakkoon jos aivan selvästi narrataan vähän tai valehdellaan paljon.
Puhuuko siis itse sitten aina totta?
En tiedä! Kotona itsekseen se on peräti helppoa!
Sen tosin tiedän että menen päästä sekaisin kohtausten ja niihin kuuluvan muistinmenetyksen kanssa että yritän olla vastaamatta valehdellen tai vähän totuutta muovaillen. Kirjoittaminen on hyvä kanava, siinä voi lasketella omiaan minkä ikänään tahtoo.
Mutta tuon kysymyksen edessä seison eikä ole tarkoitus että muuta voisin.
Puhunko antaaksesi itsestäni hyvän hienon suorastaan loisteliaan kuvan vai puhunko totta?
Tästä tuli oppimispäiväkirjan suu-uuuuuu-uuuurin löytö.
Kirjastosta antoivat ilman Paavo Virkkusen kirjan sukupolvien vaihtumisesta. Se ikäluokka näki ja koki paljon, Suomen itsenäistymisen kapinan talvisodan jatkosodan. Otin innokkaasti käsiini mutta rippunen liikaa siinä on sukulaisten meriittilistoja ja avioliittoja ja lapsensyntymiä siihen nähden että ajattelin katseltavan Suomen historiaa. Kyllä se on pahasti sivujuonne.
-
Äääääh... >:(. Hakasulkuja ei nyt tarvittaisi.
Oravat pitävät riivattuja melskettä. Haen pähkinän sitä siinä ollaan vailla.
-
Paavo Haavikko: Ylilääkäri - Kaksi näytelmää
-
Harper Lee: Kaikki taivaan linnut
Nopsasti luettu, ei hätkäyttänyt mihinkään suuntaan. Ihme häly rasismista, onhan etelävaltiolaisista valkoisista muitakin kirjoja kirjoitettu. Vai olikohan se häly vain päähenkilön yllätyksestä... saatoin lukea arviointeja puolella silmällä.
-
Harper Lee: Kaikki taivaan linnut
Nopsasti luettu, ei hätkäyttänyt mihinkään suuntaan. Ihme häly rasismista, onhan etelävaltiolaisista valkoisista muitakin kirjoja kirjoitettu. Vai olikohan se häly vain päähenkilön yllätyksestä... saatoin lukea arviointeja puolella silmällä.
Se on hyvä se Kuin surmaisi satakielen.
Tässä muuten oli jotakin mitä pikkuhitulaisen toisinaan toivon. Muutama rivi juonesta, henkilökuvauksesta ja ihkaomaa, ettei saa vaikutelmaa että no tuon minä tiesin kun se löytyi googlettamalla "erityisesti päähenkilön hahmo puhuttelee. Lukija pakotetaan ristiriitaan vastentahtoisesti ajautuneen ihmiskohtalon näkijäksi ja kokijaksi tekijän kirkas visiointi on jälleen avannut perspektiiviä mielen salaisuuteen" :repee2:
Samoin kuin joskus mietin että mikä prrrrrrrrrr:n kompositio ja valööri ja kulööri ja ihanko totta :003:
-
Vietin hyviä hetkiä eilen illemmalla kun lapsenlapsenlapsi oli kotiutettu. Otin pienen hartauskirjan, Silitä kissaa, lukeakseni. Sen lyhyet, mutta erittäin syvälliset luvut neuvovat kiireistä ihmistä hiljaisuuden salaisuuksiin.
Moni luku oli kuin olisivat tienneet tarpeeni.
Kirjan tekijät ovat Johanna ja Juha Tanska. Juha on entinen Kymin seurakunnan, nyk. Haminan seurakunnan kirkkoherra. Johanna on vaimonsa. Juhan kauniit ja hauskat valokuvat , esim. kaksi lokkia suut ammollaan kadulla luvun Hyräile virttä-luvun kuvituksena puhuivat osaltaan.
Kirja on Kotimaan kustanne, painettu Kirjapajassa 2010
-
Silitä kissaa. Johanna ja Juha Tanska
Tyhjän päällä
Moni meistä joutuu olemaan tyhjän päällä. Tuntemattomuus, uuteen siirtyminen, rakenteiden sortuminen. Se, mihin on tottunut ei enää toimi tai se on kokonaan poissa.
Hengellisessä elämässä sanattomuus, vanhojen mallien kestämättömyys, pettymys ihmisiin, Jumalaankin. Hengellisen elämän perinteisissä kuvauksissa tunnetaan erämaan tai pimeän yön aikoja.
...
Kestä tietämättömyyttä ja sanattomuutta ja niitä aikoja jolloin rukous kuivuu suuhun. Uskalla olla tyhjän päällä.
-
Se on hyvä se Kuin surmaisi satakielen.
Tässä muuten oli jotakin mitä pikkuhitulaisen toisinaan toivon.
Samoin kuin joskus mietin että mikä prrrrrrrrrr:n kompositio ja valööri ja kulööri ja ihanko totta :003:
Kiitos, Leena! Kommenttisi ilahdutti. Kynnys kommentoida jotain kirjaa, konserttia tai maalausta on korkea juuri noiden "valöörien ja kulöörien" sun muiden hienouksien vuoksi.
Minun pitäisi lukea uudelleen se Kuin surmaisi satakielen, koska muistelen sen loppuosassa jonkin asian jääneen minulle epäselväksi, enkö jaksanut lukea vai oliko päähenkilön kokemus kuvattu vähän ulkopuolisena, joka myös putosi kärryiltä. Vaikuttavampi se ensimmäinen kirja oli kuin tämä toinen.
-
Se on hyvä se Kuin surmaisi satakielen.
Etelä-Afrikan rasismista on myös kirjoitettu merkkiteos lintuaiheisella otsikolla. Se on Alan Patonin vuonna kirjoittama 1953 Liian myöhään, vesipääsky. Onkohan sitä missään kirjastossa? Itke, rakastettu maa on Alan Patonin pääteos.
-
Etelä-Afrikan rasismista on myös kirjoitettu merkkiteos lintuaiheisella otsikolla. Se on Alan Patonin vuonna kirjoittama 1953 Liian myöhään, vesipääsky. Onkohan sitä missään kirjastossa? Itke, rakastettu maa on Alan Patonin pääteos.
Hei mutta sehän on tuttu! Mutta mistä ja miltä vuodelta en voi muistaa. Varmasti on ainakin Helsingissä täällä kun on se varasto, josta joskus löytyi Mozartin matka Pragiin, ihan lumoava kirja ja kuului johonkin musiikkihistorian kurssiin vaikka onkin fiktiota. Jonku säveltäjä kirjoitti sen muistoni mukaan mutta minua taitaa riipoa jokin varhaisdementian muoto.
Se nimittäin pyydystettiin sieltä varastosta.
Toinen mistä saisi varmaan on Antikka.net. Tuon ajattelin hankkia tuon Itke, rakastettu maa.
-
Nyt tekee kovasti mieleni lukea.
Jännä juttu mutta kun musiikkiopinnot päättyi eikä ympärillä enää soinut koko ajan tuli valtava tarve saada olla ihan h i l j a a . Ei mitään musiikkia.
Se meni ohi, ja samoin tapahtui kirjoituskurssien perästä.
Vuoden verran luin vain tuttuja kirjoja, lähinnä päästäkseni seurustelemaan tuttujen ihmisten kanssa tuttuihin tunnelmiin.
Taitaa mennä nyt ohi. No, olihan se tiiviiksi päässyt opiskelukin jotain ja pidin siitä ja haluan jatkaa, mutta lukea muuta myös.
-
Penan kysymiä Alan Patonin kirjoja löytyy Lahden ja lähikuntien Lastu-kirjastoista.
Tästä päätellen niitä on muissakin kun Padasjoellakin on. :002:
-
Katja Ketun Kätilö oli esillä kirjastossa. Valitsin sen ja kolme Riitta Jalosen romaaniakin. Nyt luen taas muuta kuin uskontoa tai filosofiaa.
Pidin kovasti Hannu Väisäsen kahdesta ensimmäisestä, Vanikanpalat ja Toiset kengät-kirjoista. Myös muutamat hänen kuvateoksensa ovat kivoja.
Muuten luen Grimbergin Kansojen historiasta Henrik VIII aikaa johon liittyvät Thomas Cromwell ja kardinaali Wolsey mm. Olen niistä kyllä lukenut mutta tahtoo unohtua muutamassa vuodessa.
-
Pidin kovasti Hannu Väisäsen kahdesta ensimmäisestä, Vanikanpalat ja Toiset kengät-kirjoista. Myös muutamat hänen kuvateoksensa ovat
Hannua lukiessa iloitsin, että kirkon alttaritauluasiassa Hannu piti päänsä eikä taipunut maalaamaan jotain jo muuallakin nähtyä. Olen näet aina ihaillut kotikirkkoni maalauksia, aihe jatkuu tauluissa alttaritaululta eteiseen ja seurakuntasaliin.
-
Jos kotikirkkosi on tämä: http://www.oulunseurakunnat.fi/documents/332811/633047/Pyh%C3%A4n+Tuomaan+kirkko_009.jpg/09891ab4-1db3-4853-b3bb-857e9439c6d7?t=1416916191000
pidän siitä oikein paljon. Muistuttaa meidän Mukkulan kirkkoa, sekä Vantaan Myllypuron kirkkoa, ainakin valoisalta tunnelmaltaan.
-
^ sehän se. Pidän myös arkkitehtuurista ja luonnonvalon määrästä, varsinkin silloin, kun aurinko paistaa alttarille.
-
Voinen tähän kertoa Hannu Väisäsen isää koskevan jutun: 70-luvulla Oulun varuskunnan erillisyksiköt tekivät valamarssin Haapajärvelle polkupyörin . Oli lämmin kesäaika. Palatessa syötiin viimeinen ateria Temmeksen eräällä aukiolla 4-tien vieressä. Päällikölleni majurille tuotiin sanaa, että maito on ihan hapanta. Ennenkuin menimme ylivääpeli Väisästä tapaamaan ehdin kuiskata "että on se hapanta, ei sitä voi juoda". Majuri totesi Väisäselle "että maito on kuulemma hapannut, ettei sitä voi juoda". Yliv Väisänen, luonnostaan punakka, punehtui moisesta väitteestä lisää. Hän koppasi maitotonkasta kauhalla sa-mallisen peltimukin puolilleen, joi sen yhteen kyytiin ja totesi "herra majuri, maito ei ole hapannut. En minä yksiköille sellaista panisi jakoon."
Ei siihen majuri ruvennut inttäjäksi. Määräsi minut tuomaan yksiköt varuskuntaan sanoen ajavansa itse edeltäpäin lujasti harjoitusmielessä, ns suutahtaneena. Ei Väisänen voinut helteelle mitään.
-
Pentti Haanpää: Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja
-
^ sehän se. Pidän myös arkkitehtuurista ja luonnonvalon määrästä, varsinkin silloin, kun aurinko paistaa alttarille.
Pidän samoista asioista. Myös Alwar Aallon Ristinkirkko on tätä samaa. Se tosin jakaa mielipiteitä Lahdessa vieläkin. Vanhat lahtelaiset kaipaavat pientä kertaustyylin puukirkkoa joka purettiin.
https://www.google.fi/search?q=Lahden+vanha+kirkko&biw=1060&bih=498&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0CCoQsARqFQoTCI3ohN-xyMcCFUmOLAodbwoKRg#imgrc=KxWRB_jR8WWypM%3A
Ristinkirkko;
https://www.google.fi/search?q=ristinkirkko+lahti&biw=1060&bih=498&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&sqi=2&ved=0CDoQsARqFQoTCKOD__exyMcCFYQXLAodQyYGWg#imgrc=k-WLXZfOEi2cWM%3A
-
Luin äsken Hesarin tämänpäiväisen artikkelin työmatkoista. Oli suurinpiirtein totta ja siitä on aikoinaan saatu tuta kyllin. Matkustin 80-100 vuorokautta vuodessa ulkomaille ja matka-aika ei ole työaikaa. Kun esimerkiksi tulit lauantaina aamulla Amerikoista, niin ensin kotiin ja suikuun ja sitten töihin lukemaan sähköpostit (sitten sain työnantajan koneen kotiin). Paperiposti oli onneksi sihteerin valmiiksi lajittelema ja se otettiin mukaan, kun sähköpostit oli luettu ja luettiin vasta kotona. Näin oli sitten taas vireessä ja ajantasalla maanantaina. Euroopasta ehti harvoin ennen klo 23:a kotiin ja reissuun oli monelle paikkakunnalle lähdettävä edellisenä iltana, että ehti aamun palaveriin jossakin jne. Kun oli päästy hotelliin, piti vielä tarkistaa, että kaikki dokumentit ja kalvot ovat ok. Onneksi oli vastuullinen työnantaja, joka piti erityisen hyvää huolta meistä hulluista. Lopuksi lääkäri sanoi, että sinun kroppasi hälyttää liikaa, mieti eläkkeelle jäämistä. Uskoin lääkäriäni, joka oli seurannut kehitystäni parikymmentä vuotta.
Tässä ollaan edelleen ja suljetaan tämä pötkö, joka siis jatkuu osassa XI