Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: seppos - 21.05.12 - klo:15:17
-
Kuinka paljon tiedemiehiin voi luottaa, vai ovatko he mielipiteidensä vankeja ja siinä samalla laskevat puhuvat pehmeitä arvovallallaan?
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/122689-homojen-eheyttajaa-nolottaa-%E2%80%9Dvalhe%E2%80%9D
-
Kaikki olemme erehtyviä.
Minä olen seurannut vain lähinnä kahvin, sokerin, rasvojen, ja eri sairauksien tutkimuksia. Yhtenä päivänä kahvi on myrkky, toisena päivänä se pidentää ikää.
Sairauksista löydetään vuosittain uutta tietoa, aiemmat osoittautuvat usein virheellisiksi. Esim. ihmisen aivoista ei vielä tiedetä kuin murto-osa.
Auktoriteetin ei saisi vaikuttaa, vain koetun.
-
Joillakin aloilla kävellään jatkuvasti perusteellisestikin tutkitun tiedon yli. Kasvatustiede tai muu humanismi ei paljoa paina, kun toisessa vaakakupissa on lyhytnäköistä taloudellisuutta. Samansuuntaiset tulokset koti- ja ulkomaisista seurantatutkimuksista ovat ekonomien mielestä vain mielipiteitä. Näin saadaan aikaan suuria yläkouluja, järjestyshäiriöitä, syrjäytymistä, rikollisuutta ja muuta kalliiksi käyvää.
-
Perinteisellä insinöörialalla työskentelevänä olen oppinut luottamaan tieteellisiin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin siinä määrin kuin se on ns. "kovaa asiaa" eli matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, konkretiaa jne. eli (usein) varsin yksiselitteisesti mitattavia asioita.
Sen sijaan heti kun mukaan tulee suhteellista hömpänpömppää kuten uskomuksia, taiteellisuutta tai katsomuksia niin koko homma menee lössiksi. Esimerkki aloja ovat uskonto ja psykologia tai vaikkapa arkkitehtuuri. Olen miettinyt että onko uskonnosta ja esim. psykologiasta edes tieteeksi. Sama koskee arkkitehtuuria joissa "yhtä oikeaa" ei olekaan vaan loputon kirjo erilaisia näkemyksiä. Siinä mielessä en automaattisesti luota "tiedemiehiin".
-
Mitä kaikkea tieteelliset tutkimukset ovat kehittäneetkään.
Ne ovat mullistaneet 19. vuosisadan!!
Tiede jopa korvaa osalle meistä uskonnon.
Tutkimustulokseen vaikuttavia tekijöitä on paljon.
Tutkimuksen laajuus, kohderyhmä, se kuka sen tekee ja mistä
näkökulmasta yms.
Onko se tarpeaksi kattava tutkimus?
Kaikkea voidaan perustella tieteellisillä tutkimuksilla,
mutta tutkimuksiakin on vähemmän kattavia, joten niitäkin
kuuluu kyseenalaistaa.
-
Sen sijaan heti kun mukaan tulee suhteellista hömpänpömppää kuten uskomuksia, taiteellisuutta tai katsomuksia niin koko homma menee lössiksi. Esimerkki aloja ovat uskonto ja psykologia tai vaikkapa arkkitehtuuri. Olen miettinyt että onko uskonnosta ja esim. psykologiasta edes tieteeksi. Sama koskee arkkitehtuuria joissa "yhtä oikeaa" ei olekaan vaan loputon kirjo erilaisia näkemyksiä. Siinä mielessä en automaattisesti luota "tiedemiehiin".
Jo muinaiset kreikkalaiset mittasivat eksaktisti kauneuden. Sen likiarvo on 0,618:1, joka on suunnilleen 1:1,618.
Elämä on suhteellista hömppää.
-
Kaunettakin voi mitata vyötärön ympäryyden, painon ja pituudenkin mukaan. :kahvi:
-
Perinteisellä insinöörialalla työskentelevänä olen oppinut luottamaan tieteellisiin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin siinä määrin kuin se on ns. "kovaa asiaa" eli matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, konkretiaa jne. eli (usein) varsin yksiselitteisesti mitattavia asioita.
Sen sijaan heti kun mukaan tulee suhteellista hömpänpömppää kuten uskomuksia, taiteellisuutta tai katsomuksia niin koko homma menee lössiksi. Esimerkki aloja ovat uskonto ja psykologia tai vaikkapa arkkitehtuuri. Olen miettinyt että onko uskonnosta ja esim. psykologiasta edes tieteeksi. Sama koskee arkkitehtuuria joissa "yhtä oikeaa" ei olekaan vaan loputon kirjo erilaisia näkemyksiä. Siinä mielessä en automaattisesti luota "tiedemiehiin".
Uskonto ei ole tiedettä, uskontotiede on. Teologiakaan ei ole tiedettä merkityksessä "jumaluusoppi", mutta ns. teologiset tieteet täyttävät metodeiltaan tieteen kriteerit. Vastaavasti arkkitehtuuri sisältää teknisen, fysikaalisen ym. aspektin, mutta myös taiteellisen aspektin.
Taidekaan ei ole tiedettä, ja siksi en pidä hyvänä taiteen ja tieteen käsitteellistä sekoittamista. Taiteellinen tohtorintutkinto on mielestäni käsitteellinen sekasikiö. Parempi olisi ollut kehittää jokin muu tutkintonimike. Neuvostoliitossa käytössä ollut "ansioitunut kansantaiteilija" oli askel oikeaan suuntaan. Konserttipianisti voisi väitellä tohtoriksi perinteisessä musiikkitieteellisessä mielessä ja samaan aikaan suorittaa korkeimman luokan taiteellisen tutkinnon, johon sisältyisi esim. konserttisarja. Nämä olisivat kuitenkin kaksi erillistä asiaa.
Insinööriala ei ole sekään immuuni hömpänpömpälle. Kovaan tekniikkaan voi yhdistyä väkeviä uskomuksia, kapeakatseisuutta ja fanaattisuutta. Humanistina arvostan kuitenkin suuresti insinöörejä, paitsi tekniikan naisina ja miehinä myös avarakatseisina humanisteina.
Esimerkiksi ympäristökysymykset, jotka periaatteessa ovat arvofilosofisten ratkaisujen jälkeen luonnontieteellis-teknisiä asioita, ovat keränneet ympärilleen niin suuren määrän uskomuksellista ja fundamentalistista fanaattisuutta, että sen tutkimiseen soveltuvat usein parhaiten uskontopsykologian ja uskontososiologian menetelmät.
Mt
-
Tieteellisesti pätevä tulos edellyttää tiettyjä kriteerejä: julkaisu arvostetulla foorumilla ja siitä syntyvä keskustelu, joka on periaatteessa loputonta, koska kiinniniitatutkin totuudet ovat jatkuvan testin alaisina. Auktoriteetin asemalla on tieteessä, taiteessa ja uskonnossa vaikutus siihen, mitä yleisesti pidetään totena. Kuitenkin elämä kuluttaa itsestäänselvyyksiäkin kuin vesi kalliota ja saattaa murtaa toden kuin korren.
-
Kuinka paljon tiedemiehiin voi luottaa, vai ovatko he mielipiteidensä vankeja ja siinä samalla laskevat puhuvat pehmeitä arvovallallaan?
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/122689-homojen-eheyttajaa-nolottaa-%E2%80%9Dvalhe%E2%80%9D
Vaikea uskoa että olisi mennyt täydestä tiedeyhteisössä. Se kaveri taitaa yhä miettiä mikä on totta. Suomessa seurataan näitä aktiivisesti, eikä ole koskaan kuultukaan koko jutusta. Taisi olla valittu yhteisö sensorina.
-
Vaikea uskoa että olisi mennyt täydestä tiedeyhteisössä. Se kaveri taitaa yhä miettiä mikä on totta. Suomessa seurataan näitä aktiivisesti, eikä ole koskaan kuultukaan koko jutusta. Taisi olla valittu yhteisö sensorina.
Englanninkielisen Wikipedian (http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Spitzer_(psychiatrist)) mukaan artikkeli oli vertaisarvioinnissa vahvasti kiistanalainen jo julkaisuvaiheessa.
Sinänsä asillista, että kirjoittaja oma-aloitteisesti tuo julkisuuteen kriittisen arvion omasta aikaisemmasta työstään. Tämä ei ole tiedeyhteisössä suinkaan itsestään selvää.
Mt
-
Parempi näin, jos toivoo jatkossa tutkimusapurahoja tai jotakin virkaa jossa täytyy osata tai ymmärtää tieteellistä työtä.
-
Kaunettakin voi mitata vyötärön ympäryyden, painon ja pituudenkin mukaan. :kahvi:
Jos vyötärösi korkeus maasta on 0,618 kertaa oma pituutesi, olet kaunis.
Viittaan siis 'kultaiseen leikkaukseen', klassiseen suhdelukuun, jota arkkitehdit ovat käyttäneet antiikin Kreikasta lähtien. Matemaatikot puhuvat kai jatkuvasta suhteesta: a:b=b:(a+b).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_leikkaus
-
Jos vyötärösi korkeus maasta on 0,618 kertaa oma pituutesi, olet kaunis.
Viittaan siis 'kultaiseen leikkaukseen', klassiseen suhdelukuun, jota arkkitehdit ovat käyttäneet antiikin Kreikasta lähtien. Matemaatikot puhuvat kai jatkuvasta suhteesta: a:b=b:(a+b).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_leikkaus
Heti mittaamaan...
-
Penan ehdottama kauneuden mittaustapa on hyvä uutinen soutajaselkäisille suomalaisille.... :icon_wink: itellä taitaa olla sen verran slaavilaisia sukujuuria etten mahdu ko.mittaan mitenkään päin... :icon_lol:
-
Ja varsinaiseen aiheeseen liittyen: tutkimusten luotettavuuteen vaikuttaa monet seikat...mm.kuka tutkimusta rahoittaa? Kenelle tutkimus tehdään? Tarkastellaanko aihetta kriittisesti? yms....
Jampe tuolla aiemmin kyseenalaisti sitä, onko psykologiasta tieteeksi. Mielestäni on, koska psykologiset mallit perustuvat tutkimuksiin. Esimerkiksi kognitiivinen psykologia perustuu laajoihin seurantatutkimuksiin ja niistä tehtyihin havaintoihin. Kun riittävän suuri otos todistaa, että 3-vuotias käyttäytyy yleensä tällä tavoin ja kehitys on yleensä tällä tasolla, saadaan tehtyä malleja joiden avulla lapsen kehitystä seurataan neuvolassa.
-
:icon_wink: itellä taitaa olla sen verran slaavilaisia sukujuuria etten mahdu ko.mittaan mitenkään päin... :icon_lol:
Päälläseisontaa voisi kokeilla! :077:
-
Jos vyötärösi korkeus maasta on 0,618 kertaa oma pituutesi, olet kaunis.
Onko vyötärö tässä tapauksessa se kohta, josta olen vartalosta kapeimmillani, vai se, mihin housun vyötärö asettuu?
Aloitusviestin artikelista mietin, minkä verran tutkija itse on alun perin uskonut tutkimuksensa (tai "tutkimuksensa") oikeellisuuteen. Onhan se toki kiinnostava ilmiö, että jotkut kokevat eheytyneensä homoudesta, mutta eikö sitä ilmiötä pitäisi tutkia kriittisesti eikä raportoida totuutena? Onhan se muuten vähän sama kuin jos esittäisi totena ryppyvoidevalmistajien väitteitä tuotteidensa ällistyttävästä tehosta.
Kai tutkijoissa on samaa kuin meissä useimmissa, omasta omaksutusta käsityksestä haluaa pitää kiinni ja jos se joskus jonkin todistusaineiston valossa näyttää epäpätevältä, keksii kaikenmoisia selityksiä jotta saa teoriansa pelastettua. Oikestaan se on osa ihan normaalia tieteellistä toimintaa. Oikein olisi kyllä myöntää omiin menetelmiin liittyvät epävarmuustekijät, kuten tuossa puhelinhaastatteluun.
Joihinkin tutkimuksiin voi luottaa käytännössä: Vaikka käsitys valon luonteesta radikaalisti muuttui aalto-hiukkasdualismin myötä, kyllä silti aiempiin tutkimuksiin perustuen rakennetut optiset kojeet toimivat kuten ennenkin. Samoin Newtonin mekaniikalla pärjää edelleen monissa asioissa, vaikka se tarkkaan ottaen ei ihan toimikaan.
Edit: Kävin mittailemassa, vastausta odottamatta. Vyötäröni on liian korkealla jotta olisin kaunis.
-
Tutkija ei voi tiedettä tehdä, jos hän etsii vain tukea omille mieltymyksilleen. Siinä tapauksessa muut toimet ovat soveliaampia, viljelköön vaikka porkkanoita ja olkoon mieltä. Tieteellisen työn tekijät ovat usein uteliaita, uudelle avoimia, sanoisin että úskossaan vahvoja, uskoivatpa mihin hyvänsä--- he eivät tarvitse lisätodistelun hakemista uskonsa tueksi.
Toisekseen se on niin riivatun rankkaa, että itse en ainakaan suostuisi raatamaan niiden jatkuvasti messuttujen rahoittajamyönteisten tutkimustulosten eteen. On totta kai saatava tuloksia, jotka takaavat itselle paikan tiedeyhteisössä. Ei sitä saa vedättämällä. Tajutkaa nyt.
-
http://leonardodavinci.stanford.edu/submissions/clabaugh/history/leonardo.html
Sosiologinen, psykologinen ja muu ihmisen elämistä koskeva tieteellinen tutkimus on usein valtavan aineiston tilastollista käsittelyä. Toisinaan kuluu aikaakin jopa vuosikymmeniä. Eiköhän huolella tehty työ anna ihan täsmällisiä tuloksia. Kun tämän tietää, on harmillista, kun tällaista tiedettä pidetään hömppänä, joka voidaan hyvin jättää huomioimatta, kun puhutaan 'oikeista 'asioista kuten rahasta. Sehän se vasta ilmassa leijuva abstraktio on nykyisin!
-
Jo muinaiset kreikkalaiset mittasivat eksaktisti kauneuden. Sen likiarvo on 0,618:1, joka on suunnilleen 1:1,618.
Elämä on suhteellista hömppää.
Tämä oli tuttu itsellekin, samoin kuin pari muuta asiaan liittyvää. Mietin vain kumpi oli ensin; muna vaiko kana?
-tehtiinkö tässä taiteesta tiedettä vai tieteestä taidetta?
Olkoonkin että puurot ja vellit vähän taisivat mennä sekaisin, syntyi tuloksena lähes mitattavaa kriteeriä kauneudelle.
-
http://leonardodavinci.stanford.edu/submissions/clabaugh/history/leonardo.html
Sosiologinen, psykologinen ja muu ihmisen elämistä koskeva tieteellinen tutkimus on usein valtavan aineiston tilastollista käsittelyä. Toisinaan kuluu aikaakin jopa vuosikymmeniä. Eiköhän huolella tehty työ anna ihan täsmällisiä tuloksia. Kun tämän tietää, on harmillista, kun tällaista tiedettä pidetään hömppänä, joka voidaan hyvin jättää huomioimatta, kun puhutaan 'oikeista 'asioista kuten rahasta. Sehän se vasta ilmassa leijuva abstraktio on nykyisin!
Tosi, omassa väiksyssäni oli yli neljäsataa tutkittavaa, ja häntä hartaasti värkkäsin seitsemän vuotta. Tosin olin koko ajan myös työssä, mutta vapaa-aika meni tarkoin siihen. Minul oli myös erinomainen ohjaaja. Karonkka oli siten vähän kuin surujuhla. Mutta kyllä me aamukahdeksaan pidimme iloa. Sitten minä vain itkin. Totisesti, onni on tie, ei päämäärä.