Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: jUHOMA4 - 01.07.08 - klo:10:35
-
Voivat, omastamielestään, uteliaisuuttaan,teeskentelemällä !
-
Heitetään toinen vastakysymys Juholle. Kuka voi olla körtti?
-
Heitetään toinen vastakysymys Juholle. Kuka voi olla körtti?
Ja yksi tyhmä kysymys lisää: Voiko körtistä tulla helluntailainen??:lol:
-
Mölemmille edellisille: Kaikki on näköjään nykyään mahdollista :!:
-
Helluntalainen voi olla körttiläinen.
Tiedän tämän siitä, että on aivan omakohtaisia kokemuksia.
Eli tällainen omakohtainen kokemus minulla.
-
Heitellään lisää kiviä:
Onko edes tarpeen määritellä körttiä?
Jokuhan kirjoitti taannoin, että raja-aitojen rakentelu vain rajaa aina isomman porukan ulos, kuin sisälle.
"Herännäisyydessä rima on nii korkealla, että kaikki mahtuvat varmasti alitse."
-
Mölemmille edellisille: Kaikki on näköjään nykyään mahdollista :!:
ja on ollut aina ennenkin. Ei ne entiset ajat olleet yhtään parempia tai pahempia kuin nykyisetkään.
Heitellään lisää kiviä:
...
Jokuhan kirjoitti taannoin, että raja-aitojen rakentelu vain rajaa aina isomman porukan ulos, kuin sisälle.
"Herännäisyydessä rima on nii korkealla, että kaikki mahtuvat varmasti alitse."
Amen.
Ja eräs muusikkoseiväshyppääjä pääsee ylitse? :lol:
-
Kyösti: Sanoit eräässä viestissäsi olevasi "ylätienkulkija" . Mitä se tarkoittaa käytännössä :?:
-
Kyösti: Sanoit eräässä viestissäsi olevasi "ylätienkulkija" . Mitä se tarkoittaa käytännössä
Körttiläisyydenhän on sanottu olevan alatien kristillisyyttä. Joku voisikin tässä samalla selventää, että mitä näillä kahdella käsitteellä edes tarkoitetaan: Ylätie/alatie.
Kukaan tuskin puhuu nyt Kuopiontien ali menevästä alikulusta...
Ei, kun ihan vakavasti, mitä niillä todellisuudessa tarkoitetaan?
-
Kyösti: Sanoit eräässä viestissäsi olevasi "ylätienkulkija" . Mitä se tarkoittaa käytännössä
Körttiläisyydenhän on sanottu olevan alatien kristillisyyttä. Joku voisikin tässä samalla selventää, että mitä näillä kahdella käsitteellä edes tarkoitetaan: Ylätie/alatie.
Kukaan tuskin puhuu nyt Kuopiontien ali menevästä alikulusta...
Ei, kun ihan vakavasti, mitä niillä todellisuudessa tarkoitetaan?
Körttisanakirja (http://www.h-y.fi/herannaisyys/korttisanakirja.html) kertoo:
”Alatie on sitä, ettei mennä kopistelemaan ylhäältä päin osaavasti ja pakottamalla.” (Ilmari Heinonen)
Evankeliumin näkeminen vähässä. Uskon asioita lähestytään nöyrästi ja synnin tunnossa, vähän kuin takaoven kautta.
-
Kyösti: Sanoit eräässä viestissäsi olevasi "ylätienkulkija" . Mitä se tarkoittaa käytännössä :?:
Jotain muistan maininneeni ylätiestä, mutta en oikein, että mitä.
Ihmisen fyysinen ja psyykkinen olemus tuntuu kaipaavan sitä ylätietä, Kristus kuitenkin tarjoaa alatietä.
Maailmassa olevat käsitteet ovat monesti täysin päinvastaisia Kristuksen käsitemaailmaan verrattuna.
Mikä on ihmisen mielestä ylätietä (menestys, terevys, rikkaus, voima) saattaa Kristuksen mielestä olla alatietä,
mikä ihmismielen mukaan on alatietä (synnin tunto, kärsimys, itsessään huonous, ...), onkin monesti Kristuksen mielestä ylätietä.
No, yleensä kun näitä 'ylätie/alatie' termejä käytetään, niin niitä käytetään ihmislihan näkökulmasta katsottuna, jolloin alatie on se Kristuksen mielenmukainen tie.
Minun fyysinen ja psyykkinen olemus tuntuu olevan kovin mieltynyt tuohon ylätiehen, jossa toivotaan ja arvostetaan ihmismittapuun mukaan lokoista elämää ja nautintoja .Tässä mielessä olen ylätien kulkija.
-
Ja niin Kyösti ylätietäkulkien kävelee KALISTAJAN tarjoamille kahveille Leppävaaran juhlakentällä. :D
-
Ja niin Kyösti ylätietäkulkien kävelee KALISTAJAN tarjoamille kahveille Leppävaaran juhlakentällä. :D
Tämä on paljon mahdollista. Jotain sellaista se Kalistaja puhui.
En toki edellytä Kalistajalta kahvien tarjoilua.
Täytyy ensin selviytyä siitä Kalistajan ehdosta, joilla ne kavit saattaa saada.
Kahvin sijasta ottaisin mieluummin mehun, kun en kahvista oikein tykkää.
-
Kun minä esitin vanhemmalle ja viisaammalle körttiläiselle kysymystä, joka on körttifoorumin kysymys, niin hän sanoi tuhahtaen, että nämä kaksi liikettä ovat ääripäissä. Valtavan kaukana toisistaan. :wink:
-
niin hän sanoi tuhahtaen, että nämä kaksi liikettä ovat ääripäissä.
Tämä vanhempi körttiläinen oli oikeassa.
Helluntalaisuus ja körttiläisyys ovat kovin erilaisia liikkeitä.
Tiedän myös luterilaisesta kirkosta useita ihmisiä, jotka ovat huomattavasti helluntalaisempia, kuin minä, vaikka kuuluvatkin luterilaiseen kirkkoon.
Kyse oli siitä, että jos vaikkapa joku Bahai-järjestön piirissä omaksuu Lutherin ja monen muun (Paavo Ruotsalainen, ja ketä niitä nyt oli, Thomas Vilkoks) löytämän vanhurskauttamisteologian ja sen jälkeen vielä Paavo-kärpänen puree ja muutenkin kokee körttiläisen uskomusmaailman omakseen, on kyseessä selvä körttiläinen,
siitäkin huolimatta, vaikka hän ei kuulukaan luterilaiseen kirkkoon.
Pitäisiköhän liittyä Bahai-uskontoon ja muodostaa sinne oma körttivähemmistö - toisaalta, mistä minä tiedän, kuinka suuri se jo nyt on.
-
Naapurissamme asuu helluntalainen pariskunta. Hyviä ihmisiä ja muuten mukavia, mutta ikäviä seurustelukumppaneita, kun alkavat heti julistamaan ja kyselemään , joko olette uskossa. :?:
-
No, mitä vastaat heille?
-
Kyösti: Sanoit eräässä viestissäsi olevasi "ylätienkulkija" . Mitä se tarkoittaa käytännössä :?:
...
Mikä on ihmisen mielestä ylätietä (menestys, terveys, rikkaus, voima) saattaa Kristuksen mielestä olla alatietä, mikä ihmismielen mukaan on alatietä (synnin tunto, kärsimys, itsessään huonous, ...), onkin monesti Kristuksen mielestä ylätietä. ... Minun fyysinen ja psyykkinen olemus tuntuu olevan kovin mieltynyt tuohon ylätiehen, jossa toivotaan ja arvostetaan ihmismittapuun mukaan lokoista elämää ja nautintoja .Tässä mielessä olen ylätien kulkija.
Jos ylätie määritellään noin niin taidanpa minäkin olla monesti ylätien kulkija...
Mutta jos se on Liisan kertoman alatien:
Körttisanakirja (http://www.h-y.fi/herannaisyys/korttisanakirja.html) kertoo: ”Alatie on sitä, ettei mennä kopistelemaan ylhäältä päin osaavasti ja pakottamalla.” (Ilmari Heinonen)
Evankeliumin näkeminen vähässä. Uskon asioita lähestytään nöyrästi ja synnin tunnossa, vähän kuin takaoven kautta.
vastakohta niin sitten se olisikin osin erilaista, (toisten) uskon asioilla mestarointia jne? No varmasti siihenkin syyllistyn. :oops:
SV 127: 3&6:
Miten syntiä suosiva, vilpillinen,
perin uskoton, matkassa pysyn?
Olen kristitty joukossa kristittyjen,
yhä maailman kiitosta kysyn.
Taas kauhistelen
tätä orjuutta luonteeni valheellisen.
Pysyn luonasi, laupeus loppumaton,
sinä kurjalle anteeksi annat.
Tämä huolteni keskellä toivoni on:
sinä armahdat, kuormani kannat.
Ja murheellisen
otat luoksesi laaksosta kyynelien.
http://www.h-y.fi/sv/sv_121-130.html#127
Eli ei omin voimin tätä tietä.
-
Pena: Uskon asioista en osaa keskustella. Olen heidän mielestään varmaan yhtä ikävä seurustelija.
-
Minua on näin suhteellisen vähän aikaa sitten isäksi tulleena alkanut hieman virnuiluttaa termi "alatien kristillisyys", vrt. esim. "alatiesynnytys".
Tällaisen kvasinokkelan letkautteen lisäksi voisin häiritä keskustelun kulkua esittämällä otsikon kaltaisen kysymyksen koskien kristikunnan toisenlaista ääripäätä. Voisiko henkilö olla samanaikaisesti katoli- ja körttiläinen? (Siis niinkuin ihan virallisesti katolilainen eikä mikään luterilaisen kirkon hörhösiiven edustaja ;) )
-
Palatakseni aiheseen. Minulla on monia korkeasti koulutettuja helluntailaistuttavia lähinnä työpaikan kautta tulleita. Vanhemmat ja kokeneemmat ovat useat aika vieraantuneita alkuperäisestä helluntailaisuudesta ja lähempänä Puttouksen Mattia ja kahdesti heräämistä. Ensin synnittömäksi ja sitten jälleen syntiseksi. Moni näistä tuttavista on liittynyt uudelleen kirkkoon. Heille kauhistus on ollut vanhempain kokoukset helluntailiikkessä ja se älyttömyys mikä siellä kukoistaa. Eräskin kutsuttiin nuhdeltavaksi, kun oli käynyt pääsiäisenä meidän kirkossa. Hän erosi helluntaisuudesta välittömästi todeten, että nyt kateus riittää. Toinen paha paikka on evankelistalisä, jota saarnaajien puheheessa esiintyy runsaasti heidän mielestään. Ei malteta pysyä totuudessa, vaan jatketaan siitä vielä pitkälle. Kolmas iso ongelma rehelliselle ihmiselle on ihmeparanemiset. K
Vastaus on siis, kyllä helluntailainen voi olla körttiläinen, mutta usein se johtaa liikkeen vaihtoon.
-
jUHOMA4,
oletko uskossa?
-
jUHOMA4,
oletko uskossa?
Tällaisia ei ole tavattu körttiporukoissa kysyä.
Tai sitten vastaus on jyrkkä ei. Mitäs kyselevät.
Aika henkilökohtaista on, ja kun ei sitä ole ihminen uskostaan raportointivelvollinen. Monesti kun usko vielä aika heikossa on, voidaan kysymys kokea jopa hengelliseksi väkivallaksi. Vaikka eihän se tietenkään kysyjänkään tavoite näissä ole, toivottavasti. Mitä kysyjä kysymyksellään tavoittelee? No, minulla nousisi karvat pystyyn ja iskisi ahdistus.
-
jUHOMA4,
oletko uskossa?
Tuota ei ole tapana körttiläisten keskuudessa kysyä. Se on Jumalan ja ihmisen välinen asia eikä kukaan ole tilivelvollinen toiselle. Jättäisin vastaamatta ihmisille ja hoitaisin asian Jumalan kanssa kahden kesken.
-
Kolmas iso ongelma rehelliselle ihmiselle on ihmeparanemiset. K
En yleensä hehkuttele tällä asialla, mutta totean, että itselleni on tapahtunut eräs oikeasti ihmeellinen asia omassa seurakunnassa, kun puolestani rukoiltiin.
Tilanne oli se, että eräs vanhempi täti...
en jaksa kertoa, pitkä juttu.
Lyhyesti ottaen, toinen jalka kasvoi pituutta (eripituiset jalat ongelmana) ja muutamalla eri seikalla varmistin asian.
Minulle se oli tärkeä asia, vaan ei tarvitse uskoa.
-
On se jännä, että aina näitä jalan pituuden kasvamisia ilmestyy. Onhan se kiva että ryhti kohenee. Eikäpähän Jumala ole vaivautunut mun luuydintäkään kuriin laittamaan, vaikka on rukoiltu. Nimim. en ole katkera mutta kuitenkin. Vaan ehkäpä en olekaan tarpeeksi uskossa?
Vähän satuttaa.
-
Vaan ehkäpä en olekaan tarpeeksi uskossa?
Silloin kun tuo jalkajuttu tapahtui, niin en oikeastaan uskonut, että sellaista tapahtuu minulle.
Tiesin, että Jumala voi halutessaan tehdä mitä tahansa, mutta tuskin minulle.
Monia muita kertoja on sitten tullut enemmänkin uskottua erilaisiin asioihin, ja ei niitä kuitenkaan tapahtunut.
Joten liekö tällaiset edes uskosta kiinni.
Mistä ne sitten ovat kiinni, en tiedä.
-
Sen voisin kysyjälle vastata ylisanojen käyttöön mielestäni syyllistymättä, että minussa on uskoa.
-
Karjalaisen Kyösti: Kysymykseesi vastasivat puolestani SeppoS ja Liisa :!:
-
Tällaisia ei ole tavattu körttiporukoissa kysyä.
Körttiläisyyteen kuuluu kyselevä mieli ja yleensäkin kyselevä asenne ja se, että mikään kysymys ei pitäisi olla liian pyhä/paha tai kielletty, jonka edessä ei saisi olla kyselevänä.
Ennemminkin siis kysellään, kuin annetaan 100% varmoja vastauksia/väitteitä.
Tuli mieleeni eräs sananlasku, jota mieleni maailma muokkasi:
ei se ole epä-körttiläinen, joka kysyy, vaan se, joka vastaa.
Sana 'vastaa' tulee tulkita seuraavasti: 'antaa liian varman vastauksen'.
Pitääkö tuo muokkaamani sananlasku sitten paikkansa?
Voi pitääkin tai sitten ei pidä tai jotain siltä väliltä.
JA pieni lisäys kyselemisen motiiveista.
Toki tulee pyrkiä puhtaisiin motiiveihin (itse en aina pyri), mutta jos puhdas motiivi on kyselemisen edellytys, loppuisivat kysymykset maailmasta.
-
Tällaisia ei ole tavattu körttiporukoissa kysyä.
Körttiläisyyteen kuuluu kyselevä mieli ja yleensäkin kyselevä asenne ja se, että mikään kysymys ei pitäisi olla liian pyhä/paha tai kielletty, jonka edessä ei saisi olla kyselevänä.
Ennemminkin siis kysellään, kuin annetaan 100% varmoja vastauksia/väitteitä.
Miksi kysyt?
Kyselevällä mielellä tarkoitetaan vähän eri asiaa kuin toisen uskon määrän kyselyä. Siinä kun lienee yleensä arvosteleva sointi ainakin silloin, kun kysyjä itse on omasta uskostaan varma. Tai mutuna tämä.
-
Siinä kun lienee yleensä arvosteleva sointi ainakin silloin, kun kysyjä itse on omasta uskostaan varma. Tai mutuna tämä.
Mistäpä toinen voi niin varma olla jonkun toisen kyselijän varmuuksista tai uskoista muutoin, kun tältä kysymällä?
Ilman kysymistä ei pitäisi lähteä ulkoisen olemuksen (tai soinnin) perusteella kovin varmoja johtopäätöksiä tekemään kenestäkään, ei edes sellaisesta, joka kyselee. Kyselevä asenne on eräs körttiläisyyden hyve.
Vastausten saaminen (=arvaaminen) ilman kysymättä ei kuulu yleisesti ottaen körttiläiseen ihanteeseen.
Ei siis ole kovin körttiaatteen mukaista arvioida toisen varmuuksia ja sisimpää ilman, että kyselee sitä, vaikka 'sointi' joskus olisi lievästi epäilyttäväkin.
Kyselevä asenne ja se, että maailmankuvaa ei rakenneta liiaksi arvailujen varaan, kuuluu körttiläisyyteen olennaisena osana.
-
Ei siis ole kovin körttiaatteen mukaista arvioida toisen varmuuksia ja sisimpää ilman, että kyselee sitä, vaikka 'sointi' joskus olisi lievästi epäilyttäväkin.
Totta. Pahoittelen. En tarkoittanut sillä kuitenkaan varsinaisesti juuri sinua, vaan yleensä näitä tilanteita, kun toinen "uskova" tällaisia kyselee. Joskus se varmuus laitetaan kuulumaan ja näkymään.
-
Ja mitä tulee ihmisen omaan uskonnolliseen elämään, kysymys siitä, että "olenko itse uskossa" tulisi kuulua aivan jokapäiväisiin kysymyksiin, joita itselle esitetään.
Tällaistahan se Paavalikin kyseli: "koetelkaa itseänne, oletteko uskossa".
Ihminen, joka oikeasti kyselee tätä päivittäin ja hetkittäin, tuskin kovin pahana sitä pitää, jos jos joskus tulee lukeneeksi saman kysymyksen Raamatusta taikka kuulee sen joltakulta toiselta.
Vaan, jos tätä oleellista kysymystä ei itseltään kysele, saattaa se suututtaa, jos siihen törmää pyhissä Kirjoituksissa taikka normaalissa arkielämässä.
-
Totta. Pahoittelen. En tarkoittanut sillä kuitenkaan varsinaisesti juuri sinua, vaan yleensä näitä tilanteita, kun toinen "uskova" tällaisia kyselee. Joskus se varmuus laitetaan kuulumaan ja näkymään.
Myönnän, että samalla tavalla tuollaiset kysymykset minuakin suututtavat ja niihin monesti vastaan, että en ole uskossa, taikka sitten, että en ole uskovainen, vaan olen sellainen kovasti uskonnollinen henkilö.
Vaan, eikös tuo minussa oleva suuttumus kerro jotain siitä, että en ole vielä nöyryyden tien alkua löytänyt tai jos olen löytänyt, olen kovin alussa siinä.
-
Jos kovin uskossaan varma ihminen kohtaa syvälle Kristukseen kasvaneen henkilön, synkkaa heillä todennäköisesti hyvin yhteen,
koska ainakin yhdestä oleellisesta asiasta he ovat molemmat rehellisesti samaa mieltä:
Tämä uskossaan varma toisen uskon voimakas kyselijä pitää tätä kyselyn kohdetta huonona kristittynä (jos kristittynä lainkaan) ja itseään todella pitkälle päässeenä.
Tämä Kristukseen oikeasti kasvanut henkilö ajattelee samalla tavalla: hän pitää itseään huonona kritittynä, jos kiristittynä lain, ja tätä toista itseään parempana (kuten Raamattukin kehoittaa).
Ja molemmat henkilöt siis ovat rehellisesti tästä asiasta samaa mieltä.
Jos taasen kaksi itseään kristittynä pitävää ihmistä kohtaa, joista toinen pitää itseään nöyränä (vaikka ei ole) ja toinen väkevänä veljenä (vaikka ei ole), niin johan siitä riitaa ja suukopua ja väärinymmärryksiä syntyy.
Tämä nöyristelijä voi hyvinkin olla vaikkapa körttiläinen, tämä lihaksiaan pullisteleva voi hyvin olla vaikkapa helluntalainen.
-
En oikein osaa asenteista sanoa. Itse määritän organisaatioita niiden vallankäytön asteella ja olen körttiläisyydestä huomannut, että vallankäyttö ja manipulaatio on siinä minimissään. Tässä se eroaa huomattavasti hyvin monesta muusta kristillisestä liikkeestä. Onko sitten valheellista nöyryyttä, alatiellä ylpistelyä, en tiedä, mutta vallalla lyömistä ei ole. On sekin kai jotain, ja jostain todistaa? Vaikka sitten ehkä ei varmasta, omistavasta, toisia kristittyjä helposti punnitsevasta ja tuomitsevasta uskosta.
-
Ja mitä tulee ihmisen omaan uskonnolliseen elämään, kysymys siitä, että "olenko itse uskossa" tulisi kuulua aivan jokapäiväisiin kysymyksiin, joita itselle esitetään.
Tällaistahan se Paavalikin kyseli: "koetelkaa itseänne, oletteko uskossa".
Aivan. Siis: Koetelkaa itseänne! Uskossa kysymys on itsensä koettelemisesta. Mutta, jos nyt joku sanoo minulle, että on uskossa, en välttämättä usko häntä. On helppo sanoa, että on uskossa. Vaikeampi on se näyttää toteen = neulansilmä.
-
Kyösti, hyvä kysymys tuo "oletko uskossa?" Vastaisin siihen: En ymmärrä kysymystä.
Millainen olisi "uskossa olemisen" operationaalinen määritelmä? Aikoinaan jollain alkeiskurssilla opetettiin, että suklaakakun operationaalinen määritelmä on sen resepti.
Annahan, Kyösti, jokunen vaihtoehto "uskossa olemisen" reseptiksi. Ajattele lukijaksi/kuulijaksi vaikka joku penseämielinen ja sitten vaikkapa ns. tavallinen "uskon mutta en niin kuin kirkko opettaa" -tyyppi. Sinulla kun on kokemusta ja sen tuomaa näkemystä vähän laajemminkin. Tyylilaji vapaa!
Mt
P.S. Älä nyt anna tämän tehtävän pilata juhlamieltä. Kentällä tavannemme!
-
Töiren jäläkehen illalla nypiin rikkaruahoja seinänviarustalta. Ihimettelin siinä tirppojen (varpuunen) kovaa mekastusta pesäpöntös pihilajas.
Pikkuunen poikanen oli puronnu pöntöstä ja tirskutti härissään nurmikolla ja emo kauhisteli onnettomuutta pöntön katolla.
Olikohan sisarukset kysellehet toisiltaan, että osaakko lentää? Tämä oli tainnu tirskuttaa jo osaavansa ja oli sitten puronnu pesänsuulta päistikkaa puunjuurelle. Luantohan ei armahra, mutta minäpä otin pikkuusen kätehen ja nostin sen takaasin pesähän sisarusten joukkohon kasvattamahan siipiään.
Vaikka täs elämäs mestaroosi kuinka vahavasti, niin kukaan ei voi tiätää siipiensä kantavuutta, kun se on vaan armon varas. Sama aurinko paistaa aina, niin hyviille ku pahoollekki ja kaikki on osallisia armosta.
Jokahinen täälä voi vaan räpytellä ja yrittää kasvattaa siipiänsä, sillä vasta silloon kun siivet on katkennehet tiätää moni kuinka ja mihinkä olis pitäny osata lentää.
-
ei se ole epä-körttiläinen, joka kysyy, vaan se, joka vastaa.
Körtti-isäntä, körttiemäntä, körttipiika... emäkörtti, körttifilosofi, körttihumanisti, ikikörtti, luopiokörtti, körttienkörtti, körttinulikka (kutsuivat poikasena lestadiolaiset minua), vanhoillinen körtti (olen jonkun foorumilaisen mielestä nykyisin), nykykörtti, nettikörtti (olen juuri...) epäkörtti (yllä), oikeakörtti jne. "Rakkaalla lapsella on monta nimeä." Esitän lisättäväksi luetteloon karismaattinen körtti.
-
Mörtti-57 kirjoitti: 02.07.2008 22:27
"Töiren jäläkehen illalla nypiin rikkaruahoja seinänviarustalta...
Jokahinen täälä voi vaan räpytellä ja yrittää kasvattaa siipiänsä,
sillävasta silloon kun siivet on katkennehet tiätää moni kuinka
ja mihinkä olis pitäny osata lentää."
No nythän ,ukko tarinan kerroit. Tässähän rupee menee puolet omista tuloista, ukon munkki/kahveihin. :smt023
ps.täytyy kysyä verottajalta jos Mörtti-57 munkki / kahvit, saa vähentää seuraavassa verotuksessa. :smt083
-
Kyösti, hyvä kysymys tuo "oletko uskossa?" Vastaisin siihen: En ymmärrä kysymystä.
Millainen olisi "uskossa olemisen" operationaalinen määritelmä? Aikoinaan jollain alkeiskurssilla opetettiin, että suklaakakun operationaalinen määritelmä on sen resepti.
Annahan, Kyösti, jokunen vaihtoehto "uskossa olemisen" reseptiksi. Ajattele lukijaksi/kuulijaksi vaikka joku penseämielinen ja sitten vaikkapa ns. tavallinen "uskon mutta en niin kuin kirkko opettaa" -tyyppi. Sinulla kun on kokemusta ja sen tuomaa näkemystä vähän laajemminkin. Tyylilaji vapaa!
Mt
P.S. Älä nyt anna tämän tehtävän pilata juhlamieltä. Kentällä tavannemme!
Raamattu sanoo, että joka uskoo Kristukseen, se pelastuu.
Sanoo se vielä niinkin, että vain harvat löytävät tämän tien.
Jeesus puhuu tulostaan maanpäälle ja pohtii, että mahtaakohan Hän löytää uskoa maan päältä, kun palaa. Tässä jälkimmäisessä en ole varma, puhutaanko pelastavasta uskosta.
Mitä sitten on pelastava usko?
Kuuluuko siihen osana myös joidenkin asioiden totena pitämistä vaiko ei?
Kun Paavali kyseli ihmisiltä, että ovatko nämä uskossa, olisi hän varmaan körttiseuroissa muuttanut kysymyksen muotoon "oletko herännyt".
Raamattu kyllä myös sanoo, että jos uskoo, että Kristus on kuollut tämän henkilön puolesta, niin tämä henkiklö pelastuu. Ehkäpä tämä on sitä uskoa, tai ainakin osa siitä.
Koska olen körttiläinen, niin en omaa pelastusvarmuutta, vaan kadotusvarmuuden. Tässä tilassa on kovin vaikea 100% varmaa vastausta antaa. Itse toivon kuitenkin pelastuvani ja pidän sitä myös mahdollisena. Annan viimeisen sanan Kristukselle.
Riittäköön tämä vastaus toisaiseksi.
Vastaus kyllä jättää asian edelleen avoimeksi, vaan ehkäpä sen näin kuuluukin olla.
Pitääpä joskus kysyä joltain seurakuntani jäseneltä, että mitä on uskossa oleminen, kun joku seuraavan kerran uskoani kyselee.
Koko ikäni uskonnollisissa piireissä mukana olleena tämä asia on edelleen harmittavan paljon avoin.
Niin, ehkäpä se usko on Kristukseen turvaamista ja toivoa siitä, että Kristus vie perille. Jos Kristus aikoo viedä perille, silloin ei ole mahdollisuutta jäädä taipaleelle ja joutua ikoiseen grilliin.
Nuorena kovin tavoittelin pelastusvarmuutta psyykenmaailmaani, vaan nykyisin olen jo antanut periksi. Toki edelleenkin sitä haluan.
-
Olen saanut vaikutelman, että joillekin uskossa oleminen on juuri tuon pelastusvarmuuden omaamista. Voin kuvitella, että sen vakaumuksen saaminen tuskaisen sunnintunnon jälkeen on ylimaallisen riemun täyttämä hetki kuten usein kuvaillaan. Näyttää vain siltä, että tuosta uskoon tulosta seuraa joko jähmettyminen omavanhurskauteen tai epäilysten ja ahdistusten lisääntyminen. Näin taisi Paavo Ruotsalainen asian ymmärtää kirjoituksensa 'Muuan sana heränneille talonpojan säädystä' perusteella.
-
Kiitos, Kyösti, vastauksesta.
Mt