Huhhei!
"Kymmenettuhannet uskovaiset 2016 Myyrmäkeen", kirjoittaa pääkaupunkiseudulla ilmestyvä Metro-ilmaisjakelulehti verkkosivullaan tänään.
Mt
Urpo Karjalaisen kommentti uutiseen
http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/metro-nimitteli-kortteja-uskovaisiksi/Lainaus uutisesta
"
Itse kirjoittaisin sellaisen, jonka mukaan Myyrmäkeen kokoontuvat ne, jotka ovat toivon ja valon ja armon ja totuuden perään, mutta ovat itse mieluummin pimeässä.
"
Arvostan iloa, riemua, väkevyydestä eri elämänaloilla, nöyryyttä, armon ikävöintiä, armon etsimistä yms.
Vieraaksi itselleni koen sen, jos joku kovin paljon painottaa sitä, että juuri MINÄ (tai meidän ryhmämme) se väkevä veli tai juuri MINÄ (tai meidän ryhmämme) se armon oikea kerjäläinen.
Olen allerginen tuollaiselle, joskin ymmärrän sitä: ihmisellä on syntyperänsä johdosta pätemisen tarve, on se minullakin.
Tämäkin kirjoitukseni mitä ilmeisimmin juontaa juurensa juuri omasta pätemisen tarpeestani.
Pätemisen tarve on sinällään neutraali asia. Riippuen sitten, kuinka sitä käytetään, muuttuu se positiiviseksi taikka negatiiviseksi asiaksi.
Yleisenä kysymyksenä kysyisin, että miksi pitää niin kovin korostaa ja painottaa omaa nöyryyttä ja muita vastaavia kristillisiä hyveitä?
Hyveitä sinällään pitää painottaa, mutta mielestäni ollaan vaarallisilla vesillä, jos annetaan ymmärtää, että itse niitä omataan. Jos tietää olevansa hyvin nöyrä, niin se on tärkeä asia, mutta ei sitä aina kannata muille kertoa. Muut kyllä sen huomaavat muutenkin.
Surkuhupaisa tällainen tilanne:
Nöyrä ihminen kehuu omalla huonoudellaan ja vajaamittaisuudellaan.
Kanssaihminen on samoilla linjoilla ja antaa ymmärtää, että kyllä sinä minunkin mielestäni olet huono ja vajaamittainen.
Tämän jälkeen tuo huono ja vajaamittainen suuttuu ja antaa tuon kanssaihmisen kuulla kunniansa.
Johtopäätös: tuo kehuskelija ei oikeasti ollutkaan sitä mieltä, että on huono ja vajaamittainen.
Tällaisille tilanteille olen allerginen.
Mitä sitten tulee juuri tuohon Urpo Karjalaisen haastatteluun tuossa uutisessa, niin ilostuin siitä maltillisuudesta, että hän voisi joten kuten jopa tuon "uskovainen" termin hyväksyäkin ja mielestäni hän analysoi lyhyesti mutta ytimekkäästi tuota termiä kertomalla, että siihen liittyy joitain rasitteita.
