Kirjoittaja Aihe: Pappihan antaa lupauksen, että hän elää esikuvana seurakunnalle.  (Luettu 39458 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Olen joutunut osallistumaan papin rekrytointiin useamman kerran. Papin rekrytointi ei poikkea juurikaan maallisista rekrytoinneista.
---
Ajattelin pitkään olla hiljaa koko tästä asiasta, mutta kai se oli pakko kirjoittaa mitä todellisessa tilanteessa tapahtuu.

Nyt kun vielä saataisiin vastaavaa tietoa vapaiden suuntien pastori- ja johtajarekrytoinneista. Siellä kun monet seurakunnat ovat perinteisesti itsenäisiä, niin tavat kenties vaihtelevat. Työhypoteesina oletan, että tässä ketjussa esillä oleva Paavalin kirje on ahkerassa käytössä. Olenko aivan väärässä, jos oletan, että esim. "ei enää yhden naisen mies" -tapauksessa nuhteettomuudesta luopuneen paimenen poisto laumasta on siellä helpompi kuin byrokraattisessa ev.-lut.-kirkossa? Kuvittelen toisaalta, että joissakin tiettyyn henkilöjohtajaan identifioituvissa seurakunnissa johtajan vaihtaminen ei ole henkisesti eikä ehkä muutenkaan kovin helppoa.

Mutta kuten sanottu, mitään tietoa minulla ei asiasta ole. Oletkos Kyösti taipaleesi missään vaiheessa joutunut tällaisiin rekrytointihommiin?



Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Karjalaisenkyöstin vertailu lääkäreihin on mielenkiintoinen. Ajatellaan asiaa sairastuneen tai vammautuneen kannalta. Olisi tietysti hienoa, jos heti tavoittaisi kokeneen erikoislääkärin. Usein on kuitenkin tyydyttävä erikoistumattoman ja kokemattomankin apuun. Jos lääkärin apu viipyy tai on saavuttamattomissa, voi ensiapukurssin käyneestä tai muuten toimeliaasta ja selväpäisestä lähimmäisestä olla pelastajaksi. Tärkeintä ei ole sittenkään pätevyys virkaan, vaan tarpeellisen avun saanti ajoissa.
Lähetystyössä taitaa olla tavallista, että seurakunnat syntyvät hyvinkin taitamattomien paimenpoikien ja -tyttöjen ympärille. Papinvirkaan vihitty saattaa keritä syrjäseudun lauman luo kerran vuodessa kastamaan, vihkimään ja siunaamaan sillä välin syntyneet, avioituneet ja haudatut. Kuinkahan monta esimerkiksi lukutaidotonta palavaa kristittyä mahtaa eri puolilla palloamme vastata jostakin piskuisesta laumasta?
Luther taisi katsoa jokaisen kastetun kelpaavan papiksi.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Kuta suurempi orgaani, sitä suvaitsevampi, katto korkeammalla ja seinät etäämmällä. Suuremmassa on valinnanvaraa, haettaessa henkilökemialtaan yhteensopivia.
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Seppos, tarkentava kysymys: millä tavalla pappia valitessa on otettu huomioon nuo Paavalin ohjeet?
Tekstistäsi se ei minulle käynyt ilmi, joten siksi kysyn?


Lainaus käyttäjältä: Mt
Nyt kun vielä saataisiin vastaavaa tietoa vapaiden suuntien pastori- ja johtajarekrytoinneista. Siellä kun monet seurakunnat ovat perinteisesti itsenäisiä, niin tavat kenties vaihtelevat. Työhypoteesina oletan, että tässä ketjussa esillä oleva Paavalin kirje on ahkerassa käytössä. Olenko aivan väärässä, jos oletan, että esim. "ei enää yhden naisen mies" -tapauksessa nuhteettomuudesta luopuneen paimenen poisto laumasta on siellä helpompi kuin byrokraattisessa ev.-lut.-kirkossa? Kuvittelen toisaalta, että joissakin tiettyyn henkilöjohtajaan identifioituvissa seurakunnissa johtajan vaihtaminen ei ole henkisesti eikä ehkä muutenkaan kovin helppoa.

Mutta kuten sanottu, mitään tietoa minulla ei asiasta ole. Oletkos Kyösti taipaleesi missään vaiheessa joutunut tällaisiin rekrytointihommiin?

En ole ollut seurakuntamme papin rekrytoinnissa mukana koskaan.
Meillä helluntaiseurakunnissa usein uskotaan, että me helluntalaiset otamme Raamatun enemmän tosissamme, kuin kukaan muu seurakunta.
Me otamme Raamatun, niin kuin se on kirjoitettu - silti meillä on molemmat kädet ja jalat tallella ja silmätkin päässämme.
Tästä ruumiinosien tallella olemisesta voi päätellä, että tarkoitus meillä ei ole ottaa kaikkea kirjaimellisesti, vaan pyrkiä hakemaan tekstistä se, mitä sillä tarkoitetaan.

Kieltämättä, kirjaimellinen tulkinta niin Raamattua lukiessa kuin myös Hesaria selaillessa on se tavallisin ja mitä ilmeisimmin myös oikein.

Mikäli nyt yhtään tunnen omaa herätysliikettäni, niin tuo Paavalin ohje otetaan kyllä meillä tosissaan.
Jos on viinin orja, nousee tie pystyyn. Jos saarnaajalla on epsäelvyyksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin ei taida olla toivoa valinnasta.
Jos saarnaaja ei enää täytä kriteerejä, väitän, että hänet siirretään meillä toisiin tehtäviin.
Jos tilanne korjaantuu, voi olla, että hänet valitaan jälleen uudelleen.

Toki on myös niin, jos jossain seurakunnassa saarnaajan ympärille on kehittynyt henkilökultti, tällöin saarnaajan erottaminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Näissä tapauksissa Paavalin ohjetta ei noidateta, vaan siitä voidaan joustaa. Tällaisia tapauksia ei kuitenkaan ole paljoa, jos tapausten määrää verrataan kokonaisuuteen.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Lainaus käyttäjältä: Pena
Karjalaisenkyöstin vertailu lääkäreihin on mielenkiintoinen. Ajatellaan asiaa sairastuneen tai vammautuneen kannalta. Olisi tietysti hienoa, jos heti tavoittaisi kokeneen erikoislääkärin. Usein on kuitenkin tyydyttävä erikoistumattoman ja kokemattomankin apuun. Jos lääkärin apu viipyy tai on saavuttamattomissa, voi ensiapukurssin käyneestä tai muuten toimeliaasta ja selväpäisestä lähimmäisestä olla pelastajaksi. Tärkeintä ei ole sittenkään pätevyys virkaan, vaan tarpeellisen avun saanti ajoissa.

Mielestäni vertaus lääkäriin on vallan sopiva.
Pappihan on pääosin uskonnollinen/hengellinen virka.
Maallisella puolella ehkäpä lääkärin ja opettajan viran yhdistelmä kenties voisi vastata papin virkaa.
Jos lääkäriä ei ole paikalla, toki on selvää, että se auttaa, joka parhaiten kykenee.
Hätä ei lue lakia, mutta turhanpäiten hädälle altistaminen ei ole järki-ihmisen touhua.
Lääkäritön tilanne ei ole kuitenkaan ihanne.

Jos seurakunnan paimenta ei ole saatavilla, tällöin paimenen tehtävissä pitää tyytyä yleisen pappeuden edustajien apuun.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Karjalaisenkyöstin vertailu lääkäreihin on mielenkiintoinen. Ajatellaan asiaa sairastuneen tai vammautuneen kannalta. Olisi tietysti hienoa, jos heti tavoittaisi kokeneen erikoislääkärin. Usein on kuitenkin tyydyttävä erikoistumattoman ja kokemattomankin apuun. Jos lääkärin apu viipyy tai on saavuttamattomissa, voi ensiapukurssin käyneestä tai muuten toimeliaasta ja selväpäisestä lähimmäisestä olla pelastajaksi. Tärkeintä ei ole sittenkään pätevyys virkaan, vaan tarpeellisen avun saanti ajoissa.

Aikoinaan kuljin kivun ja vaivan raskaasti painamana. Kun oman sairashuonekunnan viranhaltijat eivät osanneet minua auttaa vaivoistani, läksin kivun kumaraan painamana vapaiden suuntien kokoushuoneisiin. Siellä tutkintoa suorittamaton kansanmies vapautti minut vaivastani voimallisella kätten päällepanemisella, niin että pystyin lähtemään hänen talostaan suorana kävellen. Mainittakoon, että kättenpäällepanossa hän käytti paitsi lohduttavia ja ylösrakentavaisia sanoja myös voimaa. En kuitenkaan tämän takia eronnut sairashuonekunnastani, vaan tyydyin raportoimaan viranhaltijoille kättenpäällepanemisen suotuisista vaikutuksista.

Mt

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vielä jatkona sivuhyppy tuohon Mt:n ajatukseeen vapaista suunnista.

Väitän, että meillä helluntaiseurakunnissa yleisesti ajatellaan seuraavasti:
Meillä on paljolti sellainen käsitys, että luterilainen kirkko ei noudata taikka halua noudattaa Raamatun ohjeita.
Meillä ollaan sitä mieltä, että papin valintaan vaikuttaa ennemminkin sellaiset tekijät, joista Raamatussa ei juurikaan puhuta.
Ollaan myös sitä mieltä, että Paavalin ohjeita seurakunnan paimenen ominaisuuksista ei luterilaisesa kirkossa pidetä kovinkaan tärkeinä (ei ainakaan ehdottomina vaatimuksina) ja uskomme, että luterilaisessa kirkossa on paljon leipäpappeja.
Uskomme, että luterilaiselta papilta ei edes vaadita minkäänlaista uskoa Jumalaan tai mitenkään poikkeavia hyveitä verrattuna riviluterilaiseen.
Kun sitten julkisuudessa esiintyy pappeja, jotka kieltävät kristinuskon perusfundamentit, uskomme näihin näkemyksiin kasvaa kohisten ja päivittelemme sitä suurta luopumusta, joka on tapahtunut ja iloitsemme omasta oikeassaolostamme ja uskomme omaan uskoomme kasvaa uskomattomalla voimalla.

Liekö käsityksemme sitten oikeita/vääriä, kukapa sen tietää.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vielä jatkona sivuhyppy tuohon Mt:n ajatukseeen vapaista suunnista.
Muistaen Kyöstin maininnan mm. Helsingin Sanomien tekstin kirjaimellisesta tulkinnasta mainitsen omasta viestistäni, että myös rivien väleja kannattaa tutkia.

Mt

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Tämä tuli täyteen ja siirrytään osaan kaksi.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi