Seppos, tarkentava kysymys: millä tavalla pappia valitessa on otettu huomioon nuo Paavalin ohjeet?
Tekstistäsi se ei minulle käynyt ilmi, joten siksi kysyn?
Nyt kun vielä saataisiin vastaavaa tietoa vapaiden suuntien pastori- ja johtajarekrytoinneista. Siellä kun monet seurakunnat ovat perinteisesti itsenäisiä, niin tavat kenties vaihtelevat. Työhypoteesina oletan, että tässä ketjussa esillä oleva Paavalin kirje on ahkerassa käytössä. Olenko aivan väärässä, jos oletan, että esim. "ei enää yhden naisen mies" -tapauksessa nuhteettomuudesta luopuneen paimenen poisto laumasta on siellä helpompi kuin byrokraattisessa ev.-lut.-kirkossa? Kuvittelen toisaalta, että joissakin tiettyyn henkilöjohtajaan identifioituvissa seurakunnissa johtajan vaihtaminen ei ole henkisesti eikä ehkä muutenkaan kovin helppoa.
Mutta kuten sanottu, mitään tietoa minulla ei asiasta ole. Oletkos Kyösti taipaleesi missään vaiheessa joutunut tällaisiin rekrytointihommiin?
En ole ollut seurakuntamme papin rekrytoinnissa mukana koskaan.
Meillä helluntaiseurakunnissa usein uskotaan, että me helluntalaiset otamme Raamatun enemmän tosissamme, kuin kukaan muu seurakunta.
Me otamme Raamatun, niin kuin se on kirjoitettu - silti meillä on molemmat kädet ja jalat tallella ja silmätkin päässämme.
Tästä ruumiinosien tallella olemisesta voi päätellä, että tarkoitus meillä ei ole ottaa kaikkea kirjaimellisesti, vaan pyrkiä hakemaan tekstistä se, mitä sillä tarkoitetaan.
Kieltämättä, kirjaimellinen tulkinta niin Raamattua lukiessa kuin myös Hesaria selaillessa on se tavallisin ja mitä ilmeisimmin myös oikein.
Mikäli nyt yhtään tunnen omaa herätysliikettäni, niin tuo Paavalin ohje otetaan kyllä meillä tosissaan.
Jos on viinin orja, nousee tie pystyyn. Jos saarnaajalla on epsäelvyyksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin ei taida olla toivoa valinnasta.
Jos saarnaaja ei enää täytä kriteerejä, väitän, että hänet siirretään meillä toisiin tehtäviin.
Jos tilanne korjaantuu, voi olla, että hänet valitaan jälleen uudelleen.
Toki on myös niin, jos jossain seurakunnassa saarnaajan ympärille on kehittynyt henkilökultti, tällöin saarnaajan erottaminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Näissä tapauksissa Paavalin ohjetta ei noidateta, vaan siitä voidaan joustaa. Tällaisia tapauksia ei kuitenkaan ole paljoa, jos tapausten määrää verrataan kokonaisuuteen.