Kommentillani yritin tuoda esiin sen, että se ei kuitenkaan ole ainoa tapa tulkita tuota tekstiä
Tekstiä voi tulkita aivan miten tahansa, varsinkin, jos ei ota huomiovon asiayhteyksiä ja kulttuuritaustaa,mistä teksti nousee.
Jos Helsingin sanomissa lukee että "äidit nousivat takajaloilleen", voidaan tuo viimeinen sana tulkita myös vallan hassusti, jos ei oteta huomioon kulttuuritaustaa ja asiayhteyttä, jossa tuota ilmausta käytetään.
Vanhoja tekstejä ja tekstejä yleensä tulkitessa (siis kun niitä tulkitaan oikein / pyritään hakemaan oikeaa tulkintaa) voidaan poissulkea paljon vääriä tulkintatapoja.
Mitä tulee tuohon itse antamaani esimerkkiin, niin kun tunnetaan "kieltä'" ja kulttuuria, jossa se on lausuttu, niin voidaan poissulkea vaihtoehto, että äidit olisivat tavalla taikka toisella nousseet seisomaan.
Analysoin vähän tuota Pirskan lainaamaa tekstiä Novumin avulla:
Seurakunnan kaitsija ei siis saa antaa aihetta pahennukseen taikka moitteisiin, kertoo Novum.
Ilmaisusta "yhden vaimon mies on taasen esitetty erilaisia tulkintoja:
1) Ehdoton vaatimus, että hänen täytyy olla naimisissa
2) Moniavioisuuden kieltäminen
3)Uudelleen avioitumisen kieltäminen
Vaihtoehto 2 todennäköinen. Moniavioisuus oli tuohon maailmanaikaan yleistä.
Tämä Novumista.
Suhtautumistapa, että "tekstiä voi tulkita niin monella tapaa, joten en lähde edes yrittämäänkään" on minusta väärä lähtökohta tekstiin.
Esitän tässä tulkinnan tekstitä perusteluineen ja jos jollakulla on joku muu tulkinta, niin mielelläni kuulen sen perusteluineen.
Sellainen seikka vielä tekstin tulkinnasta, että jos ei ole erikoista syytä, niin kirjaimellinen tulkintatapa mielestäni tulisi valita.
Esim. "nousivat takjaloilleen" saattaa olla ilmaisu, jossa on syy ainakin olettaa, että kirjaimellinen ei ole mahdollista - vaikka tietyissä tapauksissa kirjaimellinenkin tulkintatapa tulee kyseeseen.
Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
Kirjaimellinen tulkinta.
Asia, johon saattaisi olla hyvä syventyä, että mitä kaikkea tässä takoitetaan "seurakunnan kaisijalla".
En jaksa lähteä analysoimaan kyseistä sanaa, vaikka se hakuteosten avulla saattaisi olla helppoakin.
Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
Tässä seurakunann kaitsijan ominaisuuksia.
Se, että jos emme voi olla täysin varmoja, mitä käsitteellä "yhden vaimon mies" tarkoitetaan, on huono peruste ikäänkuin turhentaa luettelon muut ominaisuudet. On hyvä huomioida se, että käsitteen "yhden vaimon mies" (järkeviä) tulkintavaihtoehtoja ei ole kovin monia, eli hyvin pieneen on rajattu senkin käsitteen tulkintamahdollisuus. Siitähän edellä mainitsin. Jos jollakulla on jokin neljäs mahdollisuus tulkita tuota käsitettä, niin kerropa se toki.
Suurin osa tuon listan ominaisuuksista on varsin selkeitä - vaikka kaikista niistä voi saivarrella ja näin yrittää turhentaa tuo lista.
vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
Novum mainitsi, että tämä pitää sisällään ajatuksen, että jos ihminen on
pienessä uskollinen (johon käsite "oma perhe" viittaa), voidaan hänelle uskoa
suurempiakin tehtäviä (seurakunnan kaitsijan toimi).
Huomaathan, että Paavali esittää jonkun väitteen, jonka hän myös tässä perustelee sangen vakuuttavan oloisesti kysymyksen muotoon puettuna.
Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
Ei lisäkommenttejä tällä erää.
Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
Ulkopuolella olevilla tuskin voidaan tarkoittaa mitään muuta, kuin niitä, jotka eivät kuulu uskovaisten ihmisten yhteisöön.
Novum lisäsi tähän ajatuksen, että Jumalan asia saattaa joutua huonoon valoon, jos sitä saarnaava henkilö on huonossa maineessa ulkopuolisten silmissä.
Mainitsen vielä, että huono maine saadaan aikaiseksi huonolla teoilla, hyvä hyvillä teoilla.
Ja kun ollaan luterilaispainotteisella foorumilla, kuuluu vielä liturgiaan se, että pitää mainita, että ihminen ei teoillaan voi ansaita ikuista tuonpuoleista elämää suuressa taloudellisessa ja henkisessä vauraudessa.
Maineeseen ja sitä kautta tekoihin viittaaminen ei siis ole viittaus tuonpuoleisuuteen vaan tämänpuoleisuuteen.
Olen siis heittänyt kehiin kyseisen tekstin tulkinnan pienine perusteluineni, joten jos joku on jostain esiin tuomastani asiasta eri mieltä, niin mielelläni kuulisin siitä ja keskustelisinkin niistä eriävistä näkemyksistä.
Toivon toki, että näkemys olisi edes jollakin tasolla myös perusteltu, koska
on kovin turhauttavaa, jos joutuu asetelmaan, jossa itsellä on takana edes jonkinlaista yleisemminkin hyväksyttävää todistetta ja vastapuolella on vain joku itse näkemä uni taikka häilyvä tunne, jota käytetään todisteena oman näkemyksensä tueksi.
Minusta tuntuu, että silloin tällöin tuonkin kaltaiseen asetelmaan ajaudun - vaan varmaan täällä siihen ei ole suurta vaaraa.
Vielä lyhyt yhteenveto Raamatun tekstistä: Seurakunan kaitsijalta vaaditaan paljon enemmän elämän nuhteettomuutta ja ihmissuhdetaitoja ja muitakin taitoja, kuin tavalliseslta seurakuntalaiselta.
