Pappihan antaa lupauksen, että hän elää esikuvana seurakunnalle.

[Pirska]

18-vuotiaana ylioppilaaksi, asiallisen uuttera opiskelu ja pappisvihkimyksen etsintään 23-vuotiaana. Sitten seurakuntaan. Eipä siinä iässä ole vielä ehtinyt viettää mainittavassa määrin pahantapaista elämää, tokkopa edes tietää, mitä se voisi merkitä. Kiusauksistakin on tullut vasta esimakua.
Mt

Jos asiat olisivat noin, niin lintukodossahan tässä elettäisiin. En minä kyllä niin sinisilmäinen ole, että tuollaista uskoisin.

[Pirska]

Minä luotan Jumalan johdatukseen siinä määrin, että jos jollakulla on kutsumus papin työhön vielä peruskoulun, rippikoulun, lukion, teologisen, ja ordinaatiokoulutuken jälkeen, on varmasti kyseisellä ihmisellä sen verran kilvoittelun tahtoa ja nöyryyttä, että Jumala on sen raukan varmasti tarkoittanut paimenen tehtävään.

 

[karjalaisenkyösti]

Lainaan itseäni:

Tuo kävikin mielessäni, kun aamulla asiaa pohdin kirjallisessa muodossa foorumilla.
Onko mahdollista, että seurakunnan kaitsija täytää kutakuinkin nuo hyvevaatimukset, mutta koska ympäröivän yhteiskunnan hyveihanteet ovat toiset, hän ei saa minkäänlaista arvostusta heiltä - saa sen sijaan halveksuntaa?

Kaikkea hassutusta minäkin tänne kirjoittelin.
Kun lukee nuo ominaisuudet läpi, taitaa olla aika hankala löytää sellaista kulttuuria, jossa ne täyttävää henkilöä ei kunnioiteta.
Kukaan ei puuttunut tuohon kirjoittamaani sammakkoon.
Tänne näemmä voi kirjoitella mitä tahansa, ja menee vallan täydestä.

[karjalaisenkyösti]

Nyt en ymmärtänyt, mihin kohtaa teksteissäni viittaat kysymykselläsi. Täsmennätkö, että voin vastata?

Sitä taisin tarkoittaa kysymykselläni, että:
Vaatiiko kirkko nykyään papeiltaan korkeampaa moraalia, kuin jäseniltään, vaiko eikö vaadi?
(Varmaan saisin vastauksen, jos kahlaisin tunnustuskirjat läpi)
Jos vaatii, niin ilmeisesti olet sitä mieltä, että ei pitäisi vaatia? (Tähän kysymykseen oletkin jo vastannut)

Jotain tällaista siis taisi olla mielessäni, kun tuon kysymyksen kirjoitin.

[Penanpoika]

Tässä on nyt varmaan tarpeen taas täsmentää vähän mistä milloinkin puhutaan?

Kirkko voi vaatia papilta tiettyä käytöstä, sillä onhan se hänen työnantajansa. Seurakuntalaiset ovat kuitenkin vain jäsensuhteessa, joten irtisanomista ei voi tehdä virheen takia. Tästä voi syntyä sellainen mielikuva, että "papilta vaaditaan enemmän kuin seurakuntalaiselta". Voidaan siis ehkä sanoa, että kirkko vaatii työnantajana työntekijöiltään tietynlaista käytöstä tai tietynlaisia toimintamalleja esimerkiksi toimituksia tehtäessä.

Mutta jos pohditaan sitä elämisen ihannetta johon jokainen kristitty pyrkii (suhteessa kasvatukseen, käytökseen, elämäntapoihin), ovat "vaatimuset" samat, eikö?

Kirkolla ei kai ole erikseen pappien ihannetta ja tavan tallaajan ihannetta. Kiinnostaisi kyllä tietää, jos sellainen on..
Minusta on hienoa, että papit ovat maallikkojen joukosta kutsun saaneita, edelleen tasavertaisia, virantoimittajia. Näin ajatellen olemme siskoja ja veljiä keskenämme ilman paremmuuden pelkoa.

[Pena]

Kannattaa myös muistaa, että kirkko koostuu jäsenistään. Me kristityt olemme kirkko.

[karjalaisenkyösti]

Kannattaa myös muistaa, että kirkko koostuu jäsenistään.

On myös hyvä huomioida se, että maailmassa on useita eri merkkisiä kirkkoja.
Jokainen kirkko voi vapaasti määritellä vaatimukset omalle papistolleen.

Kirkko voi myös halutessaan päättää, että papiston kelpoisuusvaatimukset haetaan Raamatusta tavalla taikka toisella.

Jossain kirkossa ehkä halutaan käyttää Raamatun tulkintaan kaikkea sitä tietämystä, jota Raamatun tulkintaan on saatavilla ja sillä neuvoin hakea vastausta tähän kysymykseen Raamatusta.
Joku toinen kirkko taasen ehkä haluaa tulkita tekstejä siten, että lopputulokseksi saadaan se, mitä milloinkin halutaan ja mitä ajan henki milloinkin arvostaa.
Jossain ehkä käytetään omaa tervettä järkeä ja otetaan Raamattu tueksi, mikäli se tulee tätä omaa sisäistä ääntä.

Kuka mitenkin.

[karjalaisenkyösti]

Mutta jos pohditaan sitä elämisen ihannetta johon jokainen kristitty pyrkii (suhteessa kasvatukseen, käytökseen, elämäntapoihin), ovat "vaatimuset" samat, eikö?

On, samat on ihanteet, joihin tulee pyrkiä,
mutta jos on tietty virka, niin Paavalin mukaan virkaa ei voi hoitaa, jos ei täytä tiettyjä vähimmäisvaatimuksia.

[tosikkoko]

On, samat on ihanteet, joihin tulee pyrkiä,
mutta jos on tietty virka, niin Paavalin mukaan virkaa ei voi hoitaa, jos ei täytä tiettyjä vähimmäisvaatimuksia.

Eikös tämä tullut Jo selväksi Penanpojan viestin alkuosassa?

[tosikkoko]

On myös hyvä huomioida se, että maailmassa on useita eri merkkisiä kirkkoja.
Jokainen kirkko voi vapaasti määritellä vaatimukset omalle papistolleen.

...
Kuka mitenkin.

Oletan että suurin osa körttifoorumin osallistujista puhuu yhdestä ja samasta kirkosta eli Suomen ev.lut kirkosta. Toki maailmassa on muitakin kirkkoja.

[Pena]

Ovatko Paavalin mainitsemat valintaperusteet vähimmäisvaatimuksia? Ne voi ymmärtää toki muutenkin. Ei kai seurakunnan tarvitse jäädä ilman kaitsijaa, jos siihen tehtävään ei löydy kaikki edellytykset täyttävää ihmistä. Töihin otetaan kai se, joka täyttää useimmat.

[karjalaisenkyösti]

On, samat on ihanteet, joihin tulee pyrkiä,
mutta jos on tietty virka, niin Paavalin mukaan virkaa ei voi hoitaa, jos ei täytä tiettyjä vähimmäisvaatimuksia.

Eikös tämä tullut Jo selväksi Penanpojan viestin alkuosassa?

Tosikokko, ei käy ilmi.
Kehaisen itseäni ja mainitsen, että sen verran osaan tekstejä tulkita, että voin sanoa, että ei käy ilmi.
Varsinkin, kun tekstin loppuosassa mainitaan, että

Kirkolla ei kai ole erikseen pappien ihannetta ja tavan tallaajan ihannetta.

niin varsin hyvin selkenee, että ainakaan tuosta tekstistä ei voi saada irti tuota omaa tokaisuani, jonka sinä kuitenkin sieltä löysit.
Koska silti olen erehtyväinen ihminen, niin toivon sinun opastavan minua ja kertovan, missä tuo kyseinen asia tulee Penanpojan tekstissä selvästi esiin.


Toivoisin rehellistä ja jämäkkää otetta tähän asiaan.
Tuntuu, että useat keskustelijat tarttuvat koko ajan puunoksiin ja männynneulasiin, vaikka pitäisi keskustella metsästä ja siellä olevista puista.
Jos jostakusta toisesta tuntuu päivastaiselta, niin yhtä aitoja nekin tunteet ovat.

Raamatun olemassaolo ei ole samalla tapaa uskonasia, kuin esim. Jumalan taikka jumalien olemassaolo.
Tästä johtuen luulisi, että Raamatun opetuksesta keskusteleminen olisi helpompaa, kuin esim. Jumalan olemassaolosta keskusteleminen.

Luoko uskovaisuus jonkinlaisen hupun, joka estää Raamatun tekstien tulkitsemisen?
Voisiko tätäkin Paavalin tekstiä yrittää tulkita siten, että yrittää samalla unohittaa oman uskovaisuutensa taikka yrittäää kuvitella itsensä vaikkapa agnostikoksi  taikka ateistiksi.
Se saattaisi ehkä raottaa tätä uskovaisuuden huppua.

Minulle henkilökohtaisesti ei ole kovin suuri ongelma ne tekstit, joissa  Raamattu opettaa vastoin sitä, mihin itse uskon.
Lähden silloin siitä, että Raamattu on Jumalan sana, mutta olen tällöin vain eri mieltä sen kanssa, mitä Jumala sanoo (tai mitä Jumala näyttää sanovan).

[karjalaisenkyösti]

Oletan että suurin osa körttifoorumin osallistujista puhuu yhdestä ja samasta kirkosta eli Suomen ev.lut kirkosta. Toki maailmassa on muitakin kirkkoja.

Viitaus eri kirkkokuntiin johtui siitä, että en osannut ehkä tulkita Penan lyhyttä viestiä, että kelle se oli ja mihin se liittyi.
Taitaa olla niin, ett sortuin tulkitsemaan rivien välistä ja vielä väärin ja unohdin riittävästi huomioida, mitä viestissä sanottiin riveillä.

[karjalaisenkyösti]

Ovatko Paavalin mainitsemat valintaperusteet vähimmäisvaatimuksia? Ne voi ymmärtää toki muutenkin. Ei kai seurakunnan tarvitse jäädä ilman kaitsijaa, jos siihen tehtävään ei löydy kaikki edellytykset täyttävää ihmistä. Töihin otetaan kai se, joka täyttää useimmat.

Eikös tuonkaltaiset luettelot ole tavallisesti vähimmäisvaatimuksia.
Se, että tuleeko potkut, jos joskus lankeaa tuon listan ihanteista on toinen asia - siihen voi yrittää löytää vastausta muualta Paavalin teksteistä.

Se, että jos seurakunnasta ei löydy ketään paimenen virkaan soveltuvaa, onkin mielenkiintoinen kysymys.
Entä, jos yhteisöstä ei löydy ketään lääkärin toimeen soveltuvaa, pitäisikö vain joku parhaiten soveltuva tai innokkain nimittää lääkäriksi, joka sitten tekee leikkaukset ja määrää lääkkeet yms?
Vai pitäisikö naapurikunnasta houkutella joku lääkärin toimeen soveltuva?

Toinen tähän liittyvä seikka on se, että tuskin löytyy kovinkaan paljon ihmisiin liittyviä sääntöjä, jotka olisivat niin kattavia, että ei olisi poikkeuksia.
Seurakunnan paimenen valintakin on ihmisiin liittyvä sääntö, jossa saattaa olla, että myös siinä pitää pakottavissa olosuhteissa sallia ainakin lyhytaikaisia poikkeuksia.
Ehkäpä on niin, että jos seurakunnassa ei ole ketään paimenen virkaan sopivaa ja jos siellä kuitenkin on joku innokas paimenkandidaatti, joka täyttää suurimman osan paimenen ehdoista ja joka haluaa tehdä töitä, että tulevaisuudessa täyttäisi loputkin, niin veikkaan, että Paavalikin ymmärtäisi tilanteen.

Mutta, jos poikkeuksien avulla yritetään muuttaa itse sääntöä (= paimenen kelpoisuusvaatimuxia), tällöin ollaan hakoteillä.
Vanha sananlasku sanookin, että poikkeus vahvistaa säännön.
Joskus tulee tunne, että poikkeuksen avulla yritetään kumota sääntö.

[seppos]

Eikös tuonkaltaiset luettelot ole tavallisesti vähimmäisvaatimuksia.
Se, että tuleeko potkut, jos joskus lankeaa tuon listan ihanteista on toinen asia - siihen voi yrittää löytää vastausta muualta Paavalin teksteistä.

Se, että jos seurakunnasta ei löydy ketään paimenen virkaan soveltuvaa, onkin mielenkiintoinen kysymys.
Entä, jos yhteisöstä ei löydy ketään lääkärin toimeen soveltuvaa, pitäisikö vain joku parhaiten soveltuva tai innokkain nimittää lääkäriksi, joka sitten tekee leikkaukset ja määrää lääkkeet yms?
Vai pitäisikö naapurikunnasta houkutella joku lääkärin toimeen soveltuva?

Toinen tähän liittyvä seikka on se, että tuskin löytyy kovinkaan paljon ihmisiin liittyviä sääntöjä, jotka olisivat niin kattavia, että ei olisi poikkeuksia.
Seurakunnan paimenen valintakin on ihmisiin liittyvä sääntö, jossa saattaa olla, että myös siinä pitää pakottavissa olosuhteissa sallia ainakin lyhytaikaisia poikkeuksia.
Ehkäpä on niin, että jos seurakunnassa ei ole ketään paimenen virkaan sopivaa ja jos siellä kuitenkin on joku innokas paimenkandidaatti, joka täyttää suurimman osan paimenen ehdoista ja joka haluaa tehdä töitä, että tulevaisuudessa täyttäisi loputkin, niin veikkaan, että Paavalikin ymmärtäisi tilanteen.

Mutta, jos poikkeuksien avulla yritetään muuttaa itse sääntöä (= paimenen kelpoisuusvaatimuxia), tällöin ollaan hakoteillä.
Vanha sananlasku sanookin, että poikkeus vahvistaa säännön.
Joskus tulee tunne, että poikkeuksen avulla yritetään kumota sääntö.

Olen joutunut osallistumaan papin rekrytointiin useamman kerran. Papin rekrytointi ei poikkea juurikaan maallisista rekrytoinneista. Ehdokkaista ei ole koskaan ollut pulaa, vaan on ollut mistä valita. Meillä on reilu kymmenen pappia seurakunnassa eli molempia sukupuolia ja jos ei tule toimeen toisen sukupuolen omaavan papin kanssa jossain tilanteessa, niin ei kannata jatkaa keskustelua. Muuten arvailut siitä mitä kandidaateissa tutkaillaan ovat menneet täällä aika mäkeen. Sillä mistä liikkeestä on kotoisin ei ole merkitystä. Sen sijaan luonteen sopivuus työyhteisöön ja seurakuntatyöhön ratkaisee. Edellinen sisältää nuo yleiset vaatimukset. Kouluttaa voit vaikka kuinka paljon, mutta luonnetta et muuta.

Ajattelin pitkään olla hiljaa koko tästä asiasta, mutta kai se oli pakko kirjoittaa mitä todellisessa tilanteessa tapahtuu.