Kirjoittaja Aihe: Pappihan antaa lupauksen, että hän elää esikuvana seurakunnalle.  (Luettu 39798 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Penanpoika

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 115
    • matteuspentti.com
Olette kaikki hyviä tyyppejä, mutta minua kuitenkin harmittaa, että täälläkään ei olla vapaa siitä inhimillisestä piirteestä, että omia arvauksia, aavistuksia, unia, tunteita yms. vastaavan luotettavuustason mittareita käytetään ikäänkuin faktojen luomiseen.

Minusta ihnimillisyys on yksi suurimmista lahjoista, jonka Jumala on luomistyössään meille lahjoittanut. Jumalahan loi ihmisen ihmiseksi.. Jumalan kuvaksi. Ehkä inhimillisyys meissä juuri on sitä Jumalallisuutta.

Eihän ihminen muuta voikaan tehdä, kuin kuunnella tunteitaan, arvauksiaan ja aavistuksiaan. (Unista en niin perusta.. mielenkiintoinen ilmiö nekin, mutta valvemaailma olkoon se, jossa eletään.)

Tunteiden ja "järjen" suhde on hyvin mielenkiintoinen. Tähän liittyykin yksi viime aikojen suurimmista oivalluksista, jonka sain taideterapiaa opiskellessani. Se oivallus oli meinaan se, että liian usein sitä ihminen yrittää tukahduttaa tunteitaan, sillä "tunteet ovat vain tunteita" ja Järki on meissä se ominaisuus, joka edustaa "vakautta ja pysyvyyttä ja viisautta". Näinollen syntyy se harhakäsitys, että järki edustaa objektiivisuutta ja tunteet subjektiivisuutta.

Kuitenkin tunteet ovat juurikin ne elämisen anturit, joilla ensin reagoimme elämässämme tapahtuviin muutoksiin ja tapahtumiin. Asiaa pohdittuani olen yhä enemmän tullut siihen tulokseen, että tunteet ovatkin erittäin objektiivisia. Ne ovat armottomia ja niitä kuunnellessa pääsee ehkä hieman lähemmäs totuutta omassa elämässään. Kun asioita alkaa pohtia "järkevästi", niitä alkaa pohtia argumentoiden, vedoten muiden mielipiteisiin, mielihaluihin ja tennäisiin valtahierarkioihin vedoten. Eivätkö tunteemme ole mitä raaimmalla tavalla meidän elämämme jykevintä faktaa, joka tuntuu luissa ja ytimissä?

Tunteet ovat myös avainasemassa, kun on kyse omasta tunnosta, empatiasta ja lähimmäisenrakkaudesta. Eivätkö nämä saisi ohjata myös raamatuntulkintaamme?

Minä uskon, että inhimillisyydessä on suurta viisautta.

Humanity is underrated!

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
PenanPoika,
tuot tekstini eri asiayhteyteen, missä se on kirjoitettu.
Toki minäkin ymmärrän tunteiden merkityksen, olenhan minäkin ihminen.
Olenhan välillä kertonut, että koen (=tunnen) joitain asioita esim. liittyen tähän foorumiin ja painottanut, että tunteeni on 100% aito (vaikkei ehkä yhtä totuuden kanssa).
Joku toinen taasen on kokenut tunnemaailmassaan niistä asioista juuri päinvastaista - ja heidänkin tunteensa on 100% aito.

Tunteilla on oma paikkansa, järjellä omansa.
Niiden pitäisi olla elämää täydentäviä asioita, ei niin, että toisella voi korvata toisen.
Ikävä kyllä, maailmasta löytyy paljon yhden asian "saarnamiehiä", jotka koroittavat toista toisen kustannuksella.
Ongelmia ja ristiriitoja syntyy monesti siitä, että ei ymmärretä tätä seikkaa.
Tuodaan tunnealueelle asioita, joitka kuuluvat järkialueelle ja päinvastoin.
Esim. historiaan liittyvät tapahtumat sekä eri tekstien tulkinnat kuuluvat pääosin tuolle järkialueelle siinä mielessä, että tunteilla ei voi muuttaa esim. mennyttä historiaa tai tekstin alkuperäistä tarkoitusta.

Kun menen töihin, en voi kysellä tunteiltani, kuinka töihin mennään taikka menenkö ollenkaan sinne.
Sen sijaan voin kysellä tunteiltani, että haluanko ylipäätään enää jatkaa kyseisessä työpaikassani. Tästä kyselystäni josta saattaa seurata työn vaihto sellaiseksi, joka tuntuu mukavammalta ja sopii minulle paremmin.

Esimerkki tunteen ja järjen eri tehtävistä:
Jos lähden vaikka vapaa-ajan matkalle, pääosin tunnemaailmani valitsee matkakohteen: enhän halua lähteä kohteeseen, joka ei tunnu hyvältä.
Järjelläni taasen rajaan sellaiset kohteet pois, joihin minulla ei ole varaa.

Oma tunnemaailmani kertoo, että Kristuksen sovitustyö ei takaa minulle pelastusta, koska se tunnemaailmani mukaan ei riitä.
Tämän asian ratkaisemiseen ei kuitenkaan kuulu tunteella ratkaistavien asioiden joukkoon.
Jos seuraisin tunteitani (niinkuin ikävä kyllä liiaksi tässä asiassa teen), niin hankalaa olisi.

Ei kannata olla yhdenasian mies/nainen tässäkään asiassa, vaan on hyvä nähdä kokonaisuus ja siihen liittyvät osaset ja osasten oikeat paikat.

« Viimeksi muokattu: 27.07.09 - klo:10:06 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621

Lainaus
Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.

Ulkopuolella olevilla tuskin voidaan tarkoittaa mitään muuta, kuin niitä, jotka eivät kuulu uskovaisten ihmisten yhteisöön.
Novum lisäsi tähän ajatuksen, että Jumalan asia saattaa joutua huonoon valoon, jos sitä saarnaava henkilö on huonossa maineessa ulkopuolisten silmissä.
Mainitsen vielä, että huono maine saadaan aikaiseksi huonolla teoilla, hyvä hyvillä teoilla.

Tuon tähän Kyöstin kiinnostavaan pohdiskeluun yhden mahdollisen näkökulman, joka ei välttämättä kuitenkaan ole omani:

Hyvän todistuksen "ulkopuolelta olevilta" (kuten sisäpiiriläisiltäkin) voi saada niinkin, että jakelee auliisti lääkitystä ns. korvasyyhyyn tai käyttäytyy tai esiintyy muuten "maailman" eli "suruttomien" mielen mukaisesti.

Hyvä teko ja huono teko saavat eri sisällyksen riippuen siitä, kuka niistä puhuu. Tästähän on esimerkkejä vaikka kuinka "maallisen regimentin" (Kyöstin luterilaisuushapatuksen tuntien uskallan tätä termiä käyttää) alueella, hengellisestä säädystä puhumattakaan.

Siksi on hyvä pitää mielessä M. Lutherin ohje pyhien kirjoitusten märehtimisestä. Sopiihan tuo ohje toki monelle muullekin alueella.

Mt

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Lainaus
Hyvän todistuksen "ulkopuolelta olevilta" (kuten sisäpiiriläisiltäkin) voi saada niinkin, että jakelee auliisti lääkitystä ns. korvasyyhyyn tai käyttäytyy tai esiintyy muuten "maailman" eli "suruttomien" mielen mukaisesti.


Totta,
tästä johtuen se hyvä todistus pitää hankkia niiden ohjeiden mukaan, mitä siinä tekstissä oli.
Jos se hankitaan muilla tavoin, esim. vastakkaisten tapojen avilla, esim. paljon viinin orjana olemisella, kyseessä oleva suosio ei ole sitä, mistä teksti puhhuu. Paavalin teksti siis sulkee pois ne suosion hankkimistavat, jotka rikkovat tuota hyvelistaa vastaan.


Lainaus
Hyvä teko ja huono teko saavat eri sisällyksen riippuen siitä, kuka niistä puhuu. Tästähän on esimerkkejä vaikka kuinka "maallisen regimentin" (Kyöstin luterilaisuushapatuksen tuntien uskallan tätä termiä käyttää) alueella, hengellisestä säädystä puhumattakaan.


Tuo kävikin mielessäni, kun aamulla asiaa pohdin kirjallisessa muodossa foorumilla.
Onko mahdollista, että seurakunnan kaitsija täytää kutakuinkin nuo hyvevaatimukset, mutta koska ympäröivän yhteiskunnan hyveihanteet ovat toiset, hän ei saa minkäänlaista arvostusta heiltä - saa sen sijaan halveksuntaa?


Lainaus
Siksi on hyvä pitää mielessä M. Lutherin ohje pyhien kirjoitusten märehtimisestä. Sopiihan tuo ohje toki monelle muullekin alueella.


Ehdottomasti samaa mieltä.
Ja myös siitä, että se pätee varmaan kaikkiin mahdollisiin teksteihin: pitää pyrkiä löytämään se, mitä tekstissä sanotaan.

Poissa Penanpoika

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 115
    • matteuspentti.com
Pointtini oli siis se, että koska olemme kokonaisia Jumalan luomia ihmisiä, ei kukaan pääse koskaan irti "siitä inhimillestä piirteestä" että asiat nostattavat tunteita. Myös historiallinen kirjallisuus ja tieteelliset tutkimustulokset herättävät tunteita, mikä on minusta hyvä asia.

Eikö Raamattuakin luettaessa ole tärkeää, että kuuntelemme mitä se tällä hetkellä tarkoittaa. Ei kristillinen arvomaailma voi tulla hyvän ihmiselämän ohjenuoraksi, jollei se tunnu miltään. Jos asioita ei tunne omakseen tai jos ne eivät kosketa millään tavalla, eivät ne myöskään merkitse mitään.

On eri asia keskustella siitä miten Raamattu on syntynyt, ja siitä mitä sen tulisi tarkoittaa nykykirkolle, ja miten se kehoittaa meitä toimimaan lähimmäisinä, pappeina ja maallikoina TÄNÄÄN.

Koska elän tunteineni tässä päivässä, uskon että jälkimmäisen tapauksen kanssa on hyvä, että omatunto ja muut tunnot ja tunteet ovat mukana.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Pirska: Nimen omaan, sinä näet pointtina tuon. Kommentillani yritin tuoda esiin sen, että se ei kuitenkaan ole ainoa tapa tulkita tuota tekstiä, eikä todellakaan edes kirjaimellinen tapa. Ja aina kun tulkitaan muuten kuin kirjaimellisesti, joudutaan tekemään valintoja, mikä osa tekstistä pidetään tärkeänä "voimassa" ja mikä ei. Kaikki ne valinnat lähtevät lukijasta, eivät Raamatusta.

Itse olen toki sitä mieltä, että olisi hyvä jos pappi voisi olla esimerkkinä seurakunnalleen. Minusta esimerkiksi kuitenkin riittää ensisijaisesti lakien noudattaminen, työn hyvin hoitaminen ja asiallinen suhtautuminen seurakuntalaisiin ja ihmisiin yleensä. Siinäkin on jo aika paljon vaatimuksia, mutta samat vaatimukset toisaalta minusta koskevat ihan ketä tahansa ihmistä, erityisesti kuitenkin niitä, jotka ovat työssään tekemisissä toisten ihmisten kanssa.

Kommenttisi (pappi ei saa olla myöskään naimaton) tuli siihen tekstiin, jonka lainasin suoraan Raamatusta ja jota en ollut itse siihen mennessä millään tavalla tulkinnut. Vasta Sinun ja seppos'in kommentin jälkeen tulkitsin tekstiä, mikä tietenkin oli aivan väärä tulkinta.

Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Ulkopuolella olevilla tuskin voidaan tarkoittaa mitään muuta, kuin niitä, jotka eivät kuulu uskovaisten ihmisten yhteisöön.
Novum lisäsi tähän ajatuksen, että Jumalan asia saattaa joutua huonoon valoon, jos sitä saarnaava henkilö on huonossa maineessa ulkopuolisten silmissä.
Mainitsen vielä, että huono maine saadaan aikaiseksi huonolla teoilla, hyvä hyvillä teoilla.

Tuon tähän Kyöstin kiinnostavaan pohdiskeluun yhden mahdollisen näkökulman, joka ei välttämättä kuitenkaan ole omani:

Hyvän todistuksen "ulkopuolelta olevilta" (kuten sisäpiiriläisiltäkin) voi saada niinkin, että jakelee auliisti lääkitystä ns. korvasyyhyyn tai käyttäytyy tai esiintyy muuten "maailman" eli "suruttomien" mielen mukaisesti.

Hyvä teko ja huono teko saavat eri sisällyksen riippuen siitä, kuka niistä puhuu. Tästähän on esimerkkejä vaikka kuinka "maallisen regimentin" (Kyöstin luterilaisuushapatuksen tuntien uskallan tätä termiä käyttää) alueella, hengellisestä säädystä puhumattakaan.

Siksi on hyvä pitää mielessä M. Lutherin ohje pyhien kirjoitusten märehtimisestä. Sopiihan tuo ohje toki monelle muullekin alueella.

Mt


Hienosti oivallettu. Toisaalta tuli mieleeni, että monesti suruttomat silti odottavat papilta nuhteetonta käyttäytymistä ja sitä, että pappi on asioista eri mieltä kuin he ovat. Papin "käskythän" eivät koske heitä.

Vertaus: Lapset eivät odota, että vanhemmat ovat kuin heidän kavereita, vaan he pohjimmiltaan toivovat, että aikuiset asettavat heille rajat.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Pointtini oli siis se, että koska olemme kokonaisia Jumalan luomia ihmisiä, ei kukaan pääse koskaan irti "siitä inhimillestä piirteestä" että asiat nostattavat tunteita. Myös historiallinen kirjallisuus ja tieteelliset tutkimustulokset herättävät tunteita, mikä on minusta hyvä asia.

Eikö Raamattuakin luettaessa ole tärkeää, että kuuntelemme mitä se tällä hetkellä tarkoittaa. Ei kristillinen arvomaailma voi tulla hyvän ihmiselämän ohjenuoraksi, jollei se tunnu miltään. Jos asioita ei tunne omakseen tai jos ne eivät kosketa millään tavalla, eivät ne myöskään merkitse mitään.

On eri asia keskustella siitä miten Raamattu on syntynyt, ja siitä mitä sen tulisi tarkoittaa nykykirkolle, ja miten se kehoittaa meitä toimimaan lähimmäisinä, pappeina ja maallikoina TÄNÄÄN.

Koska elän tunteineni tässä päivässä, uskon että jälkimmäisen tapauksen kanssa on hyvä, että omatunto ja muut tunnot ja tunteet ovat mukana.

No kerroppa sitten, mikä on Sinun tulkintasi tähän päivään tuosta esille tuomastani Raamatun kohdasta.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22056
Minä olen miettinyt, tarkoittaako 'yhden vaimon mies' sitä, ettei papin (miehisellä) sukupuolella ole merkitystä seurakunnan kaitsijan toimelle, vaan ainoastaan hänen vaimolleen. Lian hurmaavat pappismiehet ovatkin varmaan aiheuttaneet monenlaista jännitystä seurakuntalaisten parisuhteissa.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Minä olen miettinyt, tarkoittaako 'yhden vaimon mies' sitä, ettei papin (miehisellä) sukupuolella ole merkitystä seurakunnan kaitsijan toimelle, vaan ainoastaan hänen vaimolleen. Lian hurmaavat pappismiehet ovatkin varmaan aiheuttaneet monenlaista jännitystä seurakuntalaisten parisuhteissa.
Samma på finska, tai siis på selkokieli. Pirska ei nyt ihan oikeasti tajunnut vaikka luki ainakin 5 kertaa.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16862
    • http://www.samila.1g.fi
Samma på finska, tai siis på selkokieli. Pirska ei nyt ihan oikeasti tajunnut vaikka luki ainakin 5 kertaa.

Kyllä tajusin vaikka en olekkaan saksalaisen naimisissa olevien katolisten pappien yhdistyksen jäsen. Siinä oli yli kymmenen vuotta sitten 340 jäsentä. Toisekseen Penan esille ottama asia on aiheuttanut monta ongelmaa myös seurakuntien työyhteisöissä.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Missä tuossa lapsista puhutaan? Siis jos ei ole lapsia, niin eihän niitä silloin kurissa tarvitse pitää. Ei tuossa kohdassa sanota, että papilla on oltava lapsia. Ennemminkin siinä ajetaan takaa, että JOS on lapsia, niin sitten sitä ja tätä. Ja itse ymmärrän "yhden vaimon miehen" kuten joku muukin tässä ketjussa jo sanoi eli ei moniavioinen ja jos sen kärjistää, niin periaatteessa siis korkeintaan yksi vaimo. En ole itse ikinä ymmärtänyt tulkintaa, jonka mukaan papilla pitäisi olla vaimo, koska voidaanhan sanoa koirastakin, että "yhden isännän koira", jolloin se tarkoittaa sitä, että ei tottele muita ja jos tämä isäntä kuolee ja koira ei tottele muita, niin edelleen se on yhden isännän koira, vaikkei isäntää olekaan. Vastaavalla tavalla ymmärrän, että papilla SAA olla yksi vaimo, mutta jos sitä oikeaa ei löydy, niin olkoon sitten ilman. Eikös Paavali itsekin ollut naimaton, mutta silti hän itse johti alkuseurakuntaa, niin en jaksaisi uskoa, että hän tarkoitti, ettei hänenlaisensa voisi olla seurakunnan paimen. Tässä tullaan sitten siihen, että pappi ei saisi olla eronnut ja seuraavaksi ei saisi olla leski, joka on vihitty uudelleen. Lesken uudelleenvihkiminen on periaatteessa hyväksyttävissä, jos ajattelee, ettei sitä ensimmäistä vaimoa enää ole tässä maailmassa, mutta eroaminen ja uudelleenvihkiminen on vaikeampi tapaus, kun silloin elossa on kaksi vihittyä vaimoa. Vaikeita tilanteista, mutta itselleni varmaa on ainakin se, että naimaton ja yhdesti vihitty pappi on ok. Muissa tapauksissa mennään tulkinnanvaraisuuksiin. Oliko Malmivaarallakin toinen vaimo leskeksi jäämisen jälkeen? En jaksa googlettaa, niin saatan sekoittaa johonkuhun toiseen. Nämä olen itse periaatteessa hyväksynyt, kun olen ajatellut, että avioliitto päättyy kuolemaan. Eronneitakin pappeja tiedän, ja ihan ok ovat, mutta en oikein osaa sanoa teologiselta kannalta omaaa mielipidettäni heistä. Noh, nämä ovat tällaisia tulkinnanvaraisia kysymyksiä.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22056
Yhden vaimon mies = vaimonsa mies, muuten pelkästään ihminen. Ei siis naistenmies.

Poissa Penanpoika

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 115
    • matteuspentti.com
No kerroppa sitten, mikä on Sinun tulkintasi tähän päivään tuosta esille tuomastani Raamatun kohdasta.

No, en tunne kyseisen tekstin taustoja kovin hyvin, mutta tuollaisenaan sehän on ihan hyvä tavoite kaikille. Esimerkiksi nuhteettomuus ja vieraanvaraisuus ovat oikein tavoiteltavia hyveitä. Oman lisänsä tekstiin toisi se, jos tietäisi tarkasti kenella ja missä tilanteessa kirje on kirjoitettu.

En kuitenkaan näe, että Raamatun kokonaissanoman kannalta tämä kohta olisi kovin tärkeä. Ja jos ajattelee kyseistä listaa papiksi haluavan yksittäisinä tavoitteina kohti pappeutta, niin enpä usko, että joidenkin näistä kohtien toteutumattomuus olisi millään muotoa este pappisvihkimykselle. On nykyään esimerkiksi papinvirkoja, joissa työ on hallinnollista paperityötä, eikä varsinaista opettamisen taitoa tarvitse vaatia.

Ja Tottakai mihin tahansa vastuulliseen tehtävään keskityttäessä on hyvä jos kotiasiat on kunnossa. Yksiavioisuus on kannatettavaa, sillä mustasukkaisuus repii ihmistä, ja keskittyminen muuhun häiriintyy. Jos lapset on hyvin kasvatettu ovat ne itsenäisiä ja vastuullisia, eikä äidin tai isän tarvitse olla pyhkimässä ja niistämässä joka käänteessä.

Toisaalta uskoisin, että tämä raamatunkohta on olemassa eritoten papiksi aikovien ja pappeja valitsevien luottamuselinten pohdittavaksi. Minä luotan Jumalan johdatukseen siinä määrin, että jos jollakulla on kutsumus papin työhön vielä peruskoulun, rippikoulun, lukion, teologisen, ja ordinaatiokoulutuken jälkeen, on varmasti kyseisellä ihmisellä sen verran kilvoittelun tahtoa ja nöyryyttä, että Jumala on sen raukan varmasti tarkoittanut paimenen tehtävään.

Semmosia mietteitä nyt päälimmäiseksi.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
18-vuotiaana ylioppilaaksi, asiallisen uuttera opiskelu ja pappisvihkimyksen etsintään 23-vuotiaana. Sitten seurakuntaan. Eipä siinä iässä ole vielä ehtinyt viettää mainittavassa määrin pahantapaista elämää, tokkopa edes tietää, mitä se voisi merkitä. Kiusauksistakin on tullut vasta esimakua. Puolisokin on kenties vielä löytymättä. Sellaisen jos töihin ottaa, niin riskiä on kuin käytetyn auton ostossa. Ties millainen pommi sieltä paljastuu... Jos seurakunta haluaa pelata varman päälle, ei alle 40-vuotiaille anneta kutsua ollenkaan. Osoittakoon ensin kestokykynsä maailman kiusausten keskellä, niin katsotaan sitten, josko kokeiltaisiin määräaikaisuutta...

Mt