Todellinen rakkaus ymmärtää paljon, mutta se ei hyväksy kaikkea. Jumalan rakkauden rajat eivät hyväksy minkäänlaista hyväksikäyttöä, manipulointia, hylkäämistä ja mitätöintiä. Jumalan rakkaus nousee aina elämästä ja ylläpitää sitä, kun taas ihmisen rakkaus kumpuaa usein itsekeskeisyydestä ja omista tarpeista.
.....
Jumalan rakkauteen kuuluu armo, sekin monille outo arvo. Vaikka jumalallisen lain mukaan saamme sitä, mitä annamme, ja niitämme sitä, mitä kylvämme, meidät kuitenkin armahdetaan, mikäli kadumme vääriä ajatuksiamme, asenteitamme ja tekojamme. Armahtaminen on hyvän tekemistä ilman, että toinen osapuoli ansaitsisi sitä, ja tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei Jumala heitä meitä suutuspäissään ulos kodistaan, vaikka olisimme käyttäytyneet hyvinkin pahasti ja sopimattomasti. Hän ottaa meidät, läheisyydestään paenneet, aina takaisin, jos haluamme tulla totuuteen eli uskallamme kohdata raadollisuutemme ja tehdä siitä parannusta.
Salme Blomster, Ajattele itsellesi elämä, s. 170-171