Kirjoittaja Aihe: Seurapuhe  (Luettu 55438 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #120 : 22.02.10 - klo:21:33 »
minä olen kuullut 1960-luvulla seuroissa "älä puhu paskaa"... etiikan ja uskonnonfilosofian professorin (L.Haikola) sanomana...
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #121 : 06.03.10 - klo:23:34 »
Joos. 1:9
"Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.'"

Minä kuljen tietäni silmät ja korvat auki, olen rohkea, teen parhaani. Ja sitten huomaan, etten näe enkä kuule. Olenko väärällä tiellä, valitsinko risteyksessä väärän suunnan? Herra armahda. Yritän, erehdyn. Onneksi toivoni ei ole omassa varassani, vaan Herra tuntee minut ja kuljettaa läpi auringonpolttaman erämaan, sateenpieksämän laakson ja poikki myrskyävän meren.

SV 90:1,2
Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen,
on yhä hämärää?
Luon taivahalle yhtenään
mä katseen kaipaavan.
Valoa vaikk'en näekään,
sen tiedän loistavan.

Koska vakuudeksi armosta
jo valo koittanee?
Koska päässee sydän vaivasta
ja usko kasvanee?
Ah, pääsisinpä näkemään
tuon suuren autuuden.
Vaan vaikk'en vielä nähnytkään,
saan kerran nähdä sen.
« Viimeksi muokattu: 06.03.10 - klo:23:37 kirjoittanut sadetta »
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

santtu-62

  • Vieras
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #122 : 06.03.10 - klo:23:59 »
” Salli Jeesus, että saanen etees maahan langeta ja tunnustaa tilani. Sun kätees väkevästi saavutti mun syntisen, vaikka olen heikko sotimaan.”

SV.272

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #123 : 07.03.10 - klo:00:06 »
Paavalin kirje kolossalaisille, 3:12-17
12 Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.
13 Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
14 Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
15 Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia.
16 Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
17 Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.


Amen.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #124 : 07.03.10 - klo:08:36 »
Jumalan alkuperäinen aikomus luoda ihminen ei ole muuttunut miksikään. Ei meistä mitään uskovia pidä tulla eikä mitään kristittyjä vaan ihmisiä. 

Kirkon tehtävänä on seistä sivulla. Kirkon tehtävä on kadota. Se on väline. Luomakunta on luomisen alkuperäinen tarkoitus.  Kirkon rooliksi jää tarjolla pitäminen: tarjolla pitäen elämän sanaa. Ei ikään kuin väkisin syöttää suuhun koko lehti ja kiroilla, kun eivät ota vastaan. Tarjoamisen jälkeen kaikki on salaisuutta. Mutta tarjollapitoa pitää olla.

Ydintoiminnaksi jää lopulta hiljentyminen ja rukous, jatkuva vetäytyminen ytimen ääreen. Ja se vie äärettömän Kristus-keskeiseen elämään. Hän on kaikki kaikessa. Hänestä pitää puhua ja Häneen jatkuvasti viitata: Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.

(Jaakko Eleniuksen haastattelu/Sana-lehti)

Acta, non verba.

myyrä

  • Vieras
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #125 : 17.03.10 - klo:08:52 »
Eräälle hengellistä opetusta pyytäneelle hän kirjoittaa: "Te etsitte minulta lohdutuksen sanoja. Tässä on teille jatkuva lohdutus, jatkuva mielenrauha: Ottakaa kaikki elämässänne tapahtuva ikään kuin Jumalan siunaavasta kädestä. Silloin ei elämässänne ole tilaa murheille, ei turhalle huolehtimiselle. Uskova sydän viipyy silloin aina Herran, Hyväntekijän ja Opettajan ilossa." Vielä hän kirjoittaa murheiden kantamisesta: "Sielun murheista sanon Teille, että ne ovat väistämättömiä elämässä. Ne ovat kuitenkin Jumalan lahja. Kaikissa elämäntilanteissamme sydämemme tulisi olla täynnä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Kunnia olkoon Sinulle, suloisin Jeesus, kaikesta - näin yritämme lausua aina koko sydämestämme lapsen luottavaisuudella hyvää Taivaallista Isäämme kohtaan. Kaikki menee ohitse, niin makea kuin karvaskin. Mutta ne molemmat tulevat meille oikealla ajalla Luojan korkeimman viisauden lähettäminä."

Igumeni Damaskin (1795-1881), kirjassa Valamon Paterikon, s.92-93, kirj. arkkimandriitta Panteleimon

santtu-62

  • Vieras
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #126 : 17.03.10 - klo:09:21 »
Ja eiköhän se Siunaus kuulu ihan kaikille. Tai jos ei jonkun määrittelemän lain mukaan kuulukaan, niin Armon mukaan kyllä. Ja Armoa ja ymmärrystä tässä maailmassa tarvitaan.

 :eusa_angel:

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #127 : 17.03.10 - klo:09:46 »
Todellinen rakkaus ymmärtää paljon, mutta se ei hyväksy kaikkea. Jumalan rakkauden rajat eivät hyväksy minkäänlaista hyväksikäyttöä, manipulointia, hylkäämistä ja mitätöintiä. Jumalan rakkaus nousee aina elämästä ja ylläpitää sitä, kun taas ihmisen rakkaus kumpuaa usein itsekeskeisyydestä ja omista tarpeista.
.....
Jumalan rakkauteen kuuluu armo, sekin monille outo arvo. Vaikka jumalallisen lain mukaan saamme sitä, mitä annamme, ja niitämme sitä, mitä kylvämme, meidät kuitenkin armahdetaan, mikäli kadumme vääriä ajatuksiamme, asenteitamme ja tekojamme. Armahtaminen on hyvän tekemistä ilman, että toinen osapuoli ansaitsisi sitä, ja tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei Jumala heitä meitä suutuspäissään ulos kodistaan, vaikka olisimme käyttäytyneet hyvinkin pahasti ja sopimattomasti. Hän ottaa meidät, läheisyydestään paenneet, aina takaisin, jos haluamme tulla totuuteen eli uskallamme kohdata raadollisuutemme ja tehdä siitä parannusta.


Salme Blomster, Ajattele itsellesi elämä, s. 170-171
« Viimeksi muokattu: 17.03.10 - klo:09:51 kirjoittanut sadetta »
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8337
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #128 : 02.06.10 - klo:20:47 »
 :-\
Olin Lauttasaaren seuroissa ja ihan siistiä, siis coolia.

Eka puhuja aloitti puhumalla kolminaisuudesta ja kun hän lopetti, joku outo nainen nousi ylös ja sanoi. Minulla on joku,, olikohan isän veljen kaima lestadiolaispappi ja hän esitti kolminaisuuden näin. Sitten tämä rouva otti villapuseronsa ja sitoi sen helmat solmuun ja jotain muuta siitä solmuun ja sanoi, nyt nämä kaikki on yhtä.
Siinä vierustoverimme kanssa vähän kateltiin toisiamme. :102: :icon_rolleyes: ja mua alko naurattaan, mutta kun kaikki muut seuroissa kaiken nähneenä ja kokeneena eivät ilmettäkään väräyttäneet pidin itseni peruslukemilla.

Kallion kirkon seuroissa ja messussa aina tapahtuu, eka kerta kun jotain poikkeavaa tapahtui Larussa.

Muuten hyviä puheita ton draaman lisäksi. Aiheet käsitteli salattua Jumalaa ja oli hyviä kiitos teille puhujat..
Tik toc.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #129 : 29.12.14 - klo:05:50 »


 O crux, ave spes unica. Lause on kirjoitettu Kuopion tuomiokirkon alttaritaulun yläpuolelle.
Risti, ole tervehditty, ainoa toivomme.
Kristus, vastasi Aku*) toimittajalle, joka kysyi, mitä herännäisyys on.

Ristin pystypuun yläpää on Isä, alapää Poika, ylhäällä on järki, alhaalla elinvoima.
Poikkipuu on Pyhä Henki. "Nimeen" lausuttaessa käsi ja mieli pysähtyvät pysty- ja poikkiakselin risteykseen, paikkaan, missä Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi ja sama, kolmiyhteinen. "Nimen" tärkeys kiteytyy.
Kun katson ristiä, kohdistan katseeni nimeen, kohtaan, jossa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä, yksi ja sama. Mieli rauhoittuu. Keskityn. Olen turvassa, en ajattele itseäni, koska kaikki minussa on kiinnittynyt ristin keskiöön. Siksi risti onkin ainoa toivo. Se on myös sitä Akun, niin uskon, tarkoittamassa mielessä. Pelkkä yksisuuntaisuus ihmissuhteissa, etteivät ihmisten tiet risteäisi, on ensinnäkin tietysti mahdoton ajatus, mutta tarkemmin ajatellen arkipäivää, nimenomaan arkea raa'assa merkityksessä, puurtamista ja vaivaa, hetkiä jolloin lähimmäisen tuki puuttuu.

Kun Kristus on keskellämme, Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat totta. Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon tuntu on voimakas.


"Ristin luona ankkurissa / Laivan olla pitäisi." SV 87




*) Räty

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33647
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #130 : 29.12.14 - klo:10:41 »
Hienoa Pekalta kaivaa tämä keskustelunaihe esiin. Aloituksen jälkeen puheet olivat mainioita, kunnes  muuttui pölinäksi.
Onko aihe kaluttu jo loppuun ? Seurapuhetta kehiin, kiitos !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pappako

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 77
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #131 : 23.01.15 - klo:17:59 »
Hyvää ja kaunista alkanutta vuotta kaikille Foorumilaisille!  :)

Loppiaisseuroja vietettiin Turussa useanakin päivänä ja voitte uskoa että seurapaikka oli täynnä.  :kahvi:
Paikalle olisi tarvittu oikein sisäänheittäjät jotta oltaisiin saatu kaikille halukkaille sijaa talossa. Joskus Kirkkokin vaikuttaa olevan niin täynnä ettei mahda pappikaan saada tilaa, joten sellaiset Seurat. :039:

Kun Jumalan sanaa SAARNATAAN niin sen tulee saarnata aina siten että sana kohtaa ihmisten sydämmet. Tällainen saarna kuuluu ja siinä on aina kaksi osaa SAARNASTA KUULUU PARANNUS JA SAARNASTA LOISTAA ARMO. Tällainen saarna on kuin Jumalan kaksiteräinen miekka lävistäisi voimalla panssaripaidan.  :107:
Seurakuntaopin kannalta siihen kuuluu myös nuhdesaarna jollaisen saimme kuulla sananpalvelijamme kautta pitäen sisällään tutkintoaiheena EFESOLAISKIRJEEN 4-LUVUN, Luku löytyy Kirjojen kirjasta eli Raamatusta. Kannatta lukea. :eusa_angel: :) :kahvi:

Hyvää kevättä ja Jumalan Rauhaa kaikille tasapuolisesti. :icon_rolleyes:

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #132 : 24.01.15 - klo:16:30 »
Kiitos ja eritoten ketjun alkuun. Itseäni kai on eniten lohduttanut seurapuhe jossa sanoi puhuja että Jumala on sitoutunut yhteen, antamaan anteeksi.

mutta se ei ole kaikki siinä. Jos nyt saisin mahdollisuuden elää jonkin kohdan uudelleen niin yksinkertaisesti en antaisi valtaa itsekkyydelle enkä peloilleni kun sanoo kirja ettei pelkurit peri taivasten valtakuntaa,  vaan rohkenisin sanoa: kuule...

On hyvä ymmärtää itseään, sitä itseymmärrystä kyllä sain ja olen kiitollinen, että osuin aikaan ja paikkaan jossa analyysi oli kuin päivän puuro ruokasalis, mutta ihminen ei voi antaa anteeksi itselleen
Se on, kuin vetää itsensä hiuksista suonsilmäkkeestä. Täytyy saada anteeksi Jumalalta.

Oli kovin postmodernia saarnata itsenrakkaudesta, meillä saarnasi viisausmies promootiossa ja sanoi, sen te osaatte, älkää pettäkö itseänne. Rakastakaa niitä joita te yritätte auttaa eikä se ole pahasta koskaan, toiseen suunnattu rakkaus joka on kärsivällinen, lempeä, ei etsi omaansa ei kadehdi ei muistele kärsimäänsä pahaa ei iloitse vääryydestä vaan totuuden voittaessa. Jotenkin niin, enkä minä sitä ikinä unohda.
Sitä saarnaa.
Käytäntö on menny viemäristä useempaan kertaan, ja ksi nun täytys jotakin parantamista tehdä toisten kärsimykšen tähden ei muuten niinkä...
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #133 : 26.01.15 - klo:18:03 »
Eräälle hengellistä opetusta pyytäneelle hän kirjoittaa: "Te etsitte minulta lohdutuksen sanoja. Tässä on teille jatkuva lohdutus, jatkuva mielenrauha: Ottakaa kaikki elämässänne tapahtuva ikään kuin Jumalan siunaavasta kädestä. Silloin ei elämässänne ole tilaa murheille, ei turhalle huolehtimiselle. Uskova sydän viipyy silloin aina Herran, Hyväntekijän ja Opettajan ilossa." Vielä hän kirjoittaa murheiden kantamisesta: "Sielun murheista sanon Teille, että ne ovat väistämättömiä elämässä. Ne ovat kuitenkin Jumalan lahja. Kaikissa elämäntilanteissamme sydämemme tulisi olla täynnä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Kunnia olkoon Sinulle, suloisin Jeesus, kaikesta - näin yritämme lausua aina koko sydämestämme lapsen luottavaisuudella hyvää Taivaallista Isäämme kohtaan. Kaikki menee ohitse, niin makea kuin karvaskin. Mutta ne molemmat tulevat meille oikealla ajalla Luojan korkeimman viisauden lähettäminä."

Igumeni Damaskin (1795-1881), kirjassa Valamon Paterikon, s.92-93, kirj. arkkimandriitta Panteleimon

Tämä on hyvin hyvä.
Ainut mikä saa minut pysähtymään epäröiden tällä kohdalla on, että milloin jokin tuli osakseni siten etten kerta kaikkiaan voinut yhtään mitään, tuo toimii, peräti hyvin toimiikin.

Liian usein olen ollut mukana sekoittamassa sitä soppaa joka sitten on siinä ja silloin minun on hyvin vaikea ajatella sen tulevan Jumalan kädestä. Saattaa olla niin että se kuitenkin tulee juuri sieltä tuo mausteena ainoastaan. Toivoisin olevani tässä kohtaa vähän viisaampi. Käsittikö kukaan ja  jos niin miten täällä viisausihmisemmät ajattelevat.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #134 : 26.01.15 - klo:18:08 »


EFESOLAISKIRJEEN 4-LUVUN

Luemme. Efesolaiskirje on ollut aina minusta aika konstikas ja koukeroinen, pitkävirkkeinen  ja muuta.
Paavali kirjoittaa selvempää tekstiä kuin tämä ns paavali kuka hän on.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.