Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Sanneli - 15.08.08 - klo:21:18
-
Niin....teologinen ongelma täällä körttifoorumilla tuntuu olevan, että hyviä tekoja ei tarvita taivaaseen pääsemiseksi vaan sinne päästään Jumalan armosta. Olenkin siitä samaa mieltä, että Jumalan armosta, mutta olen vissiin aiemminkin tuonut esille sen, että, että uskon pitäisi sinänsä johtaa nöyriin, hyvin tekoihin. Asiaa korostetaan lukuisissa Uuden Testamentin kohdissa.
Lainasin Salista uskonnonsyöttö-keskustelusta. Olen talkoissa Suomen lähetysseuran leirikeskuksessa Päiväkummussa ja tuli kolmosleirin rippipapin Pekka Härkösen kanssa puhetta synnistä. Totesi siinä harmittelevansa eräänlaista katsontatapaa, jota nimitti "uuskörttiläisyydeksi" - siis nimenomaan tätä, että kun kerran voi luottaa vain Jumalan armoon, omilla tekemisillä ei ole mitään väliä.
Erittäin typerästi ajateltu, sanoisin. Toivon, etten koskaan tule huomaamaan itsessäni tuollaisia piirteitä. Esimerkkinä kultainen sääntö; jos olet k-pää, on ihan oikeutettua, ettei kukaan pidä sinusta. Maailmassa on normeja ihan sen takia, että kaikilla olisi kiva olla. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja miettiessä sitä, kuka on lähimmäinen, voidaan pohtia kertomusta laupiaasta samarialaisesta.
Ymmärtääkseni kaikki säännöt on tehty noudatettaviksi tai niin mahdottomiksi noudattaa, että ne saavat ihmisen tuntemaan itsensä syntiseksi. Ei kai ilman synnintuntoa armokaan tunnu kovin tärkeältä asialta?
Mietin tässä siis, tuleeko nimitys "uuskörttiläisyys" ihan vain tuosta armon ylikuluttamisesta, vai onko täällä oikeasti ihmisiä jotka kuvittelevat, ettei teoilla ole mitään merkitystä ihan vaan siksi, että niillä ei ole mitään merkitystä pelastuksen kanssa? Ja onko kilvoitus kadonnut körttiläisyydestä?
-
Ymmärtääkseni kaikki säännöt on tehty noudatettaviksi tai niin mahdottomiksi noudattaa, että ne saavat ihmisen tuntemaan itsensä syntiseksi. Ei kai ilman synnintuntoa armokaan tunnu kovin tärkeältä asialta?
Mietin tässä siis, tuleeko nimitys "uuskörttiläisyys" ihan vain tuosta armon ylikuluttamisesta, vai onko täällä oikeasti ihmisiä jotka kuvittelevat, ettei teoilla ole mitään merkitystä ihan vaan siksi, että niillä ei ole mitään merkitystä pelastuksen kanssa? Ja onko kilvoitus kadonnut körttiläisyydestä?
”Uuskörttiläisyys”, särähtää korvassa , samoin myös kyllä nykykörttikin. Ehkä voisi kumminkin ajatella että lapsella on monta nimeä. Sillä onhan meidän yhteiskuntamme jollain tavalla käymistilassa. Suuret ikäluokat jäävät työelämästä pois ja vastuun pitäisi siirtyä kivuttomasti nuoremmalle polvelle jne. Itse katsoisin että myös herännäisyys ja körtit käyvät sisäistä kuin myös ulkoista muodonmuutosta.
Oma kantani on että väkisin tekemällä hyvää ,niin sille ei ole pohjaa. Vaan silloin kun sydämessä Herrani saa valtaa. Teen luonnostaan hyviä tekoja enemmän, niin että en edes huomaa. Toisaalta jos taas ”vihta housu” on saanut hyvän sijan sydämessäni, niin teotkin, on sen mukaisia elämässäni. Esimerkkinä voin taas jälleen kerran todeta että tämänhetkistä ammattiani. En tee työtä hyvittääkseni pahoja tekojani tai näyttääkseni. Kuinka ”hyvä” ihminen olen, jotta palkkiona sitten saisin ihmisten ”paijauksia” päälakeeni. En tiedä, itse voin todeta että minulla homma toimii. Muiden ihmisten mielestä taas ei välttämättä.
Siksi en koe että kilvoittelisin kenenkään ihmisen kanssa Jumalan edessä. Vaan kilvoittelen kyllä itse itseni kanssa, Herrani edessä ja se on kyllä yhtä ”helvetin” sotaa, joka päivä.
Lopuksi on henkilökohtainen käsitys armosta vertauskuvallisesti:
Olen esimerkiksi öljylyhty ja jotten sammuisi. Niin öljylyhdyn omista lisää aina välillä paloöljyä tai katkaisee turhat ”röysteet” palavasta ”sydämestä”. Valaistakseni edes vähän ympäristöä ja jos Hän ei ole tyytyväinen, öljylyhty sammuu.
Eli armosta saan elää. Eikä siihen auta vaikka kurkkusuorana huutaisin armo Häneltä, sillä Hän päättää. Milloin päiväni on luetut.
ps. Nämä on niitä ikuiskysymyksiä ja ne aina varmaan askarruttavat meitä kaikkia välillä. :smt083
-
Olen talkoissa Suomen lähetysseuran leirikeskuksessa Päiväkummussa ja tuli kolmosleirin rippipapin Pekka Härkösen kanssa puhetta synnistä. Totesi siinä harmittelevansa eräänlaista katsontatapaa, jota nimitti "uuskörttiläisyydeksi" - siis nimenomaan tätä, että kun kerran voi luottaa vain Jumalan armoon, omilla tekemisillä ei ole mitään väliä.
On muuten kiva paikka tuo Päiväkumpu. Poikani olivat molemmat siellä rippikoulussa. Rippujuhlatkin pidettiin samoilla seuduilla.
Jumalan armoon ja vain armoon luottaminen ei ole mitään uuskörttiläisyyttä eikä nykykörttiläisyyttä. Ehkä asiaa on hieman liioiteltukin Paavo Ruotsalaisen sanojen perusteella: Herra tarttuu, kehen tarttuu ja vie hänet vaikka hän taistelisi vastaan. Ruotsalaisen mukaan ihminen ei tiedä Jumalan valintojen perusteluja. Herätys ja pelastuminen ovat vain ja ainoastaan Jumalan työtä. Tästä voi vetää sellaisen tulkinnan, ettei ihmisen tarvitse välittää omasta taivasosuudesta, Jumala kuitenkin valitsee, kenet pelastaa.
Ymmärtääkseni kaikki säännöt on tehty noudatettaviksi tai niin mahdottomiksi noudattaa, että ne saavat ihmisen tuntemaan itsensä syntiseksi. Ei kai ilman synnintuntoa armokaan tunnu kovin tärkeältä asialta?
Luin illalla Histan Häiden käsikirjoitusta, jossa Ruotsalaisen suuhun on pantu seuraavaa (sanoo Hildalle): Koetat pakottaa itsesi murheelliseksi ja onnettomaksi, jotta kelpaisit Herrallemme. Ei ihminen voi pakottaa itseään mihinkään. Joka sitä yrittää, epäonnistuu. Muita voi pettää tuhannesti, itseään voi pettää kerran tai ei oikeastaan koskaan. On sanottava Herralle: Tällainen minä olen, tee sinä minut paremmaksi, jos en tällaisena kelpaa. Rukousta parempaa keinoa ei ole. Sen ohella riittää, kun jätämme murheemme ja huolemme Hänen kannettavakseen. Mielestäni tässä on hyvä vastaus kysymykseesi. Olemme kaikki yhtä syntisiä vaikka kuinka uskovaisia olisimme ja synnintunnossa.
Mietin tässä siis, tuleeko nimitys "uuskörttiläisyys" ihan vain tuosta armon ylikuluttamisesta, vai onko täällä oikeasti ihmisiä jotka kuvittelevat, ettei teoilla ole mitään merkitystä ihan vaan siksi, että niillä ei ole mitään merkitystä pelastuksen kanssa? Ja onko kilvoitus kadonnut körttiläisyydestä?
Mielestäni Jumalan armoa ei voi ylikuluttaa. Nykykörttiläisyyttä (meitä täällä foorumilla kirjoittavia) on arvosteltu siitä, ettemme tuo esiin herätystä uskoon tulona, ettemme perusta uskoamme Raamattuun ja ettemme tuo esiin uskovaisuutta. Olen tähän vastannut, ettei uskon määrä ole mitattavissa ja että omalla uskolla kerskaaminen ei oikein kuuluu körttiläisyyteen.
Pidän itsestään selvänä, että körttiläisyys kehittyy kristittynä liikkeenä. Ei voi lähteä siitä, että pitäytyisimme tietynlaisessa opissa, kun sellaista ei ole olemassakaan. Körtit ovat ev.lut kirkon tiukin kannattajaryhmä. Tarkoituksena on kehittää kirkkoa ja kristillistä ajattelua, ei omaa oppia. "Mutta ei yksin vaan yhdessä. Ihminen herää yksin, mutta herättyään hän tarvitsee yhteyttä muihin heränneisiin. Heränneet ihmiset tukeutuvat toisiinsa." Ja ehkä tätä tukeutumista toisiin kaivataan tällä foorumilla eniten.
-
Tukeminen ja tukeutuminen onnistuisi paremmin todellisessa kohtaamisessa. Hymiöllä on lähes mahdotonta korvata oikeaa hymyä. Voisipa istua vierekkäin niiden kanssa, joiden kirjoitukset eniten oudoksuttavat! Jäähyväisetkin jäävät vajaiksi ilman kättelyä. Joitakin voisi halatakin.
Tavataan taas ensi kesänä.
PS Minä olen päässyt Päiväkummun Riihikirkossa paitsi ripille myös naimisiin.
-
Tukeminen ja tukeutuminen onnistuisi paremmin todellisessa kohtaamisessa. Hymiöllä on lähes mahdotonta korvata oikeaa hymyä. Voisipa istua vierekkäin niiden kanssa, joiden kirjoitukset eniten oudoksuttavat! Jäähyväisetkin jäävät vajaiksi ilman kättelyä. Joitakin voisi halatakin.
Puhut asiaa. Hyvän vihkipaikan olit valinnut. Onnittelut siitäkin.
-
Ymmärtääkseni kaikki säännöt on tehty noudatettaviksi tai niin mahdottomiksi noudattaa, että ne saavat ihmisen tuntemaan itsensä syntiseksi. Ei kai ilman synnintuntoa armokaan tunnu kovin tärkeältä asialta?
Mietin tässä siis, tuleeko nimitys "uuskörttiläisyys" ihan vain tuosta armon ylikuluttamisesta, vai onko täällä oikeasti ihmisiä jotka kuvittelevat, ettei teoilla ole mitään merkitystä ihan vaan siksi, että niillä ei ole mitään merkitystä pelastuksen kanssa? Ja onko kilvoitus kadonnut körttiläisyydestä?
Olen kyllä huomannut sellaisissa (lukuisissa) liikkeissä, jotka pitävät tiukemmin kiinni säännöistä, niiden noudattamisesta ja sen noudattamisen valvonnasta, että hyvin usein Jumalalta kovin sujuvasti ja tottuneesti napataan tietty auktoriteetti saarnamiesten, pappien ja pippien tai muiden "hyvien" kristittyjen omiin käsiin - ja yhtäkkiä se auktoriteetti ei ohjaakaan rakastavasti vaan lyö hajottavasti. Jopa niin että ihmiset särkyvät, ei synnintuntoonsa vaan siihen etteivät osaa näitä iskuja torjua. Huitsin nevada on yksi paikka missä saa lukea karuja juttuja säännöistä ja armon ansaitsemisista ja ansaitsemattomuuksista, miten ihmisen kädet sulkevat portin, hurskaasti Jumalan nimissä, toki. Itse kyllä asetan suuria vaatimuksia ihmisille: pitäisi rakastaa, pitäisi olla hellä mieli, pitäisi luopua vallasta, pitäisi suojella ja hoitaa. Miten paljon sitä tässä epäonnistuukaan. Sitten en oikein välitä, jos nämä edes jotenkin hoituvat, että mitä teologisessa mielessä uskoo tai on uskomatta. Koko elämä täällä on suurta kilvoitusta - kaikki sen kilvoituksen lopulta häviämme, rakkaamme häviävät, tavalla tai toisella. Paavokin hävisi. Ellei sitten jostakin meidän ulkopuoleltamme tule ansaitsematon, ylimaallinen, yli-inhimillinen armo - jota me ihmiset emme tunne, jonka me ihmiset kieltäisimme.
-
Ps. Erittäin mukava nähdä Elizaa taas täällä - olet yksi niistä monista joita on ollut ikävä!
-
Viittasin tuolla toisessa ketjussa itseeni "uuskörttiläisenä", mutta tarkoitin sillä syntymäkörtin vastakohtaa ts. ihmistä, joka on vastikään tajunnut körttiläisyyden olemassaolon ja lähentynyt sitä. Olisi pitänyt selvyyden vuoksi sanoa "uusi körttiläinen", koska "uuskörttiläinen" tuntuu enemmän viittaavan humanistikörtteihin.
Tuo kilvoitteluasia on vaikea. Emme pyhity täällä maan päällä missään vaiheessa täydellisiksi, joten kannattaako siihen edes pyrkiä? Ja pelastukseenhan oma pyhyytemme ei vaikuta. Mutta koska UT on täynnä kehotuksia meille kristityille, niin eläkäämme ihmisiksi ja rakastakaamme lähimmiäisiämme. Ymmärrän Elizan huolen. Emme me voi elää täällä kuin siat pellossa.
-
Viittasin tuolla toisessa ketjussa itseeni "uuskörttiläisenä", mutta tarkoitin sillä syntymäkörtin vastakohtaa ts. ihmistä, joka on vastikään tajunnut körttiläisyyden olemassaolon ja lähentynyt sitä. Olisi pitänyt selvyyden vuoksi sanoa "uusi körttiläinen", koska "uuskörttiläinen" tuntuu enemmän viittaavan humanistikörtteihin.
On jo löytynyt uuskörttiläisiä, nykykörttiläisiä ja uutuutena mainittakoon humanistikörtit what ever they are. :shock:
Tuo kilvoitteluasia on vaikea. Emme pyhity täällä maan päällä missään vaiheessa täydellisiksi, joten kannattaako siihen edes pyrkiä?
Kun tiedostaa, että on epätäydellinen, eikö pitäisi pyrki täydellisyyteen, tietoisena siitä, ettei sitä saavuta?
-
Vai että Päiväkummussa! Se onkin mukava paikka, itsekin olin siellä talkoolaisena parina kesänä...
-
On jo löytynyt uuskörttiläisiä, nykykörttiläisiä ja uutuutena mainittakoon humanistikörtit what ever they are. :shock:
Niin inhottavaa kuin ihmisten lokeroiminen onkin, niin sallitteko kuitenkin pientä leikkimielisyyttä? Meitä on näiden keskustelujen perusteella moneksi.
-humanistikörtille kaikki käy
-pietistikörtillä on henkilökohtainen usko
-citykörtti ei tajua agraarivertauskuvia
-lähinnä-körtiksi tunnustaudutaan, kun on pakko kertoa herätysliiketausta
-aktiivikörttejä voi tavata seuroissa ja talkoissa
-passiivikörtti - ks. lähinnä-körtti
-agnostikkokörtti välttää ottamasta kantaa
-muslimikörtti on naitu körttisukuun
-helluntailaiskörtti on humanistikörtin mielestä sula mahdottomuus
-syntymäkörtti on saanut kaiken lahjana, eikä voi käsittää tällaisia pohdintoja
Ja mitä muita?
-
- Ambokörtti on oppinut Siionin virret ensin ndongan kielellä
-
On jo löytynyt uuskörttiläisiä, nykykörttiläisiä ja uutuutena mainittakoon humanistikörtit what ever they are. :shock:
Niin inhottavaa kuin ihmisten lokeroiminen onkin, niin sallitteko kuitenkin pientä leikkimielisyyttä? Meitä on näiden keskustelujen perusteella moneksi.
-humanistikörtille kaikki käy
-pietistikörtillä on henkilökohtainen usko
-citykörtti ei tajua agraarivertauskuvia
-lähinnä-körtiksi tunnustaudutaan, kun on pakko kertoa herätysliiketausta
-aktiivikörttejä voi tavata seuroissa ja talkoissa
-passiivikörtti - ks. lähinnä-körtti
-agnostikkokörtti välttää ottamasta kantaa
-muslimikörtti on naitu körttisukuun
-helluntailaiskörtti on humanistikörtin mielestä sula mahdottomuus
-syntymäkörtti on saanut kaiken lahjana, eikä voi käsittää tällaisia pohdintoja
Ja mitä muita?
Olen rivikörtti tai sanoisinko arkikörtti, jolla on taipumusta city-, humanisti- ja ekokörttiläisyyden suuntaan. Pietisti olen vain liikunnassa. :wink:
-
Lopputuloksena taidamme olla kaikki samaa... Vai olemmeko? :-s
-
-syntymäkörtti on saanut kaiken lahjana, eikä voi käsittää tällaisia pohdintoja
Tämän alalaji on kantakirjakörtti. Ja koska heränneiden verkosto 1800-luvulla perustui kirjeenvaihtoon (Pekka Hirvonen: Papin pojasta suurteollisuusmieheksi. Alfred Kihlman ja nousevan keskiluokan sosiaaliset verkostot 1800-luvun Suomessa. Lis. tutk.), silloin lienee elänyt useampikin postikörtti.
Mt
-
-syntymäkörtti on saanut kaiken lahjana, eikä voi käsittää tällaisia pohdintoja
Tämän alalaji on kantakirjakörtti. Ja koska heränneiden verkosto 1800-luvulla perustui kirjeenvaihtoon (Pekka Hirvonen: Papin pojasta suurteollisuusmieheksi. Alfred Kihlman ja nousevan keskiluokan sosiaaliset verkostot 1800-luvun Suomessa. Lis. tutk.), silloin lienee elänyt useampikin postikörtti
:lol: :lol: Körttejä on joka lähtöön!
-
Mä taidan olla nörttikörtti (ei saa sekoittaa nötköttiin!) jonka körttielämä pyörii lähinnä vain körttifoorumin ympärillä. :-D
-
Hauskaa keskustelua näistä nimityksistä.
Syntyperäisenä nilsiäläisenä, mutta nykyisenä helsinkiläisenä minua kyllä myös ärsyttää puhe "urbaanista körttiläisyydestä" tai "citykörteistä". Mitä ne semmoset on?!
Tulee mieleen, että onko sitten olemassa "agraaria körttiläisyyttä" tai "maaseutukörttejä". Tai vielä pahempaa: onko olemassa "oikeaa körttiläisyyttä" ja "urbaania körttiläisyyttä", "körttejä" ja "citykörttejä".
Samoja Siioneja täällä etelässäkin veisataan. Saman Jumalan puoleen ikävöidään Kiuruveden ja Helsingin seuratuvilla. Saman Herättäjä-Yhdistyksen jäsenmaksua maksetaan (tai varsin usein jätetään maksamatta). Samanlainen on seurojen "liturgia" ja samanlaiset kysymykset pyörivät puhujien puheissa.
Koiviston Johanna sanoi minulle ennen herättäjäjuhlia, kun meidän piti olla kaupunkilaiskörttien mannekiineina lehdistölle, että "ei kerrota, että käydään mustikassa ja liikututaan Evakon laulusta". :)
Ylipäätään en ole mikään innokas rajojen vetäjä. Sanon joskus pilke silmäkulmassa, mutta puolitosissani, että kukaan ei ole körtti ja kaikki ovat körttejä.
-
Ylipäätään en ole mikään innokas rajojen vetäjä. Sanon joskus pilke silmäkulmassa, mutta puolitosissani, että kukaan ei ole körtti ja kaikki ovat körttejä.
Keskustelu kai lähti liikkeelle siitä, kun meitä nimitettiin nykykörttiläisiksi sekä huonoiksi uskossa. Mutta kuten mielipiteet osoittavat, on olemassa vain kahdenlaisia körttejä: Sateenkaarikörttejä ja sateenvarjokörttejä. Edelliset ottavat avosylin mukaan erilaisia ja eri tavalla ajattelevia ihmiisä. Jälkimmäiset haluavat torjua moniäänisen sateen. :wink:
-
Mikähän ihmeen vika siinä humanismissa on, kun sitä kuulee kirkon kuvioissa niin usein parjattavan? Itse olen opiskellessani oppinut, että humanismi on sellaista ajattelua, jossa ihminen mittailee maailmaa ihmisenä olemisen perspektiivistä, sen rajat ja mahdollisuudet tiedostaen. Sen vastakohtana on jokin ulkoa annettu mittari, joka yrittää ohittaa, ylittää tai redusoida ihmisyyden, esimerkiksi monet idealistiset aatteet. Humanismi nousee alun perin kristilliseltä arvopohjalta. Se on minusta kuitenkin aika kaukana sellaisesta kaikki käy -ajattelusta, joka on enempi välinpitämättömyyttä tai nihilismiä.
Vaikka humanismia usein moititaan siitä, että sen mukaan ihminen olisi kaiken mitta, ikävämpää ihmiskeskeisyyttä on minusta antroposentrinen maailmankuva, joka sisältyy moniin uusprotestanttisiin uskonkäsityksiin. Siinä koko universumi ja aika on kiepautettu pelkäksi ihmisen pelastushistorian näyttämöksi, Jumala on kovin ihmisennäköinen ja haltuunotettava, ja ihmisen tehtävä on suorittaa elämäänsä tämän kaikkinäkevän katseen alla, joka on loputtoman kiinnostunut etupäässä luomansa olennon seksuaalisesta käyttäytymisestä. Anteeksi sarkasmini.
-
Olen talkoissa Suomen lähetysseuran leirikeskuksessa Päiväkummussa ja tuli kolmosleirin rippipapin Pekka Härkösen kanssa puhetta synnistä. Totesi siinä harmittelevansa eräänlaista katsontatapaa, jota nimitti "uuskörttiläisyydeksi" - siis nimenomaan tätä, että kun kerran voi luottaa vain Jumalan armoon, omilla tekemisillä ei ole mitään väliä.
Jaa-a... toivottavasti tuollaista käsitystä uuskörttiläisyydestä ei kovin laajalti viljellä Päiväkummussakaan. :shock:
-
Mikähän ihmeen vika siinä humanismissa on, kun sitä kuulee kirkon kuvioissa niin usein parjattavan? Itse olen opiskellessani oppinut, että humanismi on sellaista ajattelua, jossa ihminen mittailee maailmaa ihmisenä olemisen perspektiivistä, sen rajat ja mahdollisuudet tiedostaen. Sen vastakohtana on jokin ulkoa annettu mittari, joka yrittää ohittaa, ylittää tai redusoida ihmisyyden, esimerkiksi monet idealistiset aatteet. Humanismi nousee alun perin kristilliseltä arvopohjalta. Se on minusta kuitenkin aika kaukana sellaisesta kaikki käy -ajattelusta, joka on enempi välinpitämättömyyttä tai nihilismiä..
Samaa mieltä. Körttihumanismi on leimamerkki niiden taholta, jotka eivät halua hyväksyä ns. nykykörttejä.
-
... humanismi on sellaista ajattelua, jossa ihminen mittailee maailmaa ihmisenä olemisen perspektiivistä, sen rajat ja mahdollisuudet tiedostaen. Sen vastakohtana on jokin ulkoa annettu mittari, joka yrittää ohittaa, ylittää tai redusoida ihmisyyden, esimerkiksi monet idealistiset aatteet. Humanismi nousee alun perin kristilliseltä arvopohjalta...
Vaikka humanismia usein moititaan siitä, että sen mukaan ihminen olisi kaiken mitta, ikävämpää ihmiskeskeisyyttä on minusta antroposentrinen maailmankuva, joka sisältyy moniin uusprotestanttisiin uskonkäsityksiin. Siinä koko universumi ja aika on kiepautettu pelkäksi ihmisen pelastushistorian näyttämöksi, Jumala on kovin ihmisennäköinen ja haltuunotettava, ja ihmisen tehtävä on suorittaa elämäänsä tämän kaikkinäkevän katseen alla...
Hyvin sanottu. Monet kristityt käsittävät tuon ulkoa annetun mittarin olevan ns. objektiivinen raamatullinen totuus, jonka edessä emme voi mitään.
-
Tai kuka se totuus on?
Itte en ymmärrä mikä siinä humanismissa viehättää?
Itse kun olen huomannut, että Raamatun keskeiset totuudet toimivat ja suojelevat elämää.
Ei siinä tarvi mitään rajoja mittailla tai tiedostaa kuten joku mainitsi.
Sananlaskut ja muut Raamatun opetukset ovat toimivia ja ihmisille hyväksi.
Ei mun onneksi tarvitse alkaa miettimään, että no miksi tossa on noin. Voisihan se olla maailman täyttymiselle ihan hyvä jos jotkut ihmiset tapettaisiin.
Ajatttelisin humaanisti ja tulisi enemmistön kannalta hyvään ratkaisuun ja hyväksyisin abortin kaikissa tilanteissa ja varsinkin jos lapsesta olisi tulossa epämuodostunut tai jotain.
Tietenkään ei tulisi niellä mitään purematta, mutta toi uusi humanismi vähemmistöjen avioikeidesta ja adobtio oikeudesta pistää ajattelemaan, että humanismi ei ole hyvä.
Vaikee tuoda ajatustani esiin, kun ei osaa noita sivistys sanoja, kuten toi yks. Kuka niitä nyt jakelikin.
Luulisi kauan Raamatun äärellä olleen ja elämää nähneen ihmisen olevan enempi humaania ajattelua vastaan, koska ihmisen viisaus on aina vienyt ihmisen tuhoon ja tietyn fundamentalisen Raamattuun tukeutumisen olevan ratkaisu.
Tietysti miten jakaa siitä oppimaansa ja kokemaansa on tietysti sellainen taitolaji, jossa tulee antaa toiselle pureskelemisen mahdollisuus nielemättä, mutta kuitenkaan vesittämättä mitään.
voiko olla fundiskörtti. Voisin olla sellainen, ellen olisi lessu enempi ajatus ja uskonnollisuudeltani.
-
Humanismi on nykyisin niin epämääräisen monimerkityksinen sana, että se sopii hyvin leimakirveeksi. Ihmisestä riippuen se tuo mieleen eri asioita, kuten
- humanististen alojen tutkija tai harrastaja (humanistinen tiedekunta jne.)
- renessanssin ajan aatesuunta, joka harrasti antiikin tutkimusta ja suhtautui kriittisesti skolastiikkaan
- eräs uskontokriittinen maailmankatsomus (www.humanistiliitto.fi)
- suvaitsevainen suhtautuminen elämän ilmiöihin, sallivuus
- katsomusryväs, jonka koossapitävänä voimana on kriittinen suhtautuminen teknologiaan
Ei ihme, että humanismi sellaisenaan ja yhdyssanojen osana soveltuu erinomaisesti nettikeskustelujen aiheeksi. Merkitysten moninaisuus takaa sen, että kiistaa aiheuttavat mielipide-erot eivät lopu.
Minuakin on viime vuosina pari ihmistä kutsunut humanistiksi. Toinen viittasi muinaisasioiden harrastamiseen, toinen [kuvittelemiinsa] yhteiskunnallisiin katsomuksiini.
Ajatelkaapa, miten kiivaita keskusteluja syntyisi, jos humanismi liitettäisiin esim. tiedotusvälineissä muihinkin asioihin: evankelisen liikkeen humanistinen siipi, nuoret humanistilestadiolaiset, humanistisia virtauksia sotilaskoulutuksessa, humanistisosialistit järjestäytyvät, humanismi liikkeenjohdon voimavarana, humanismi katoaa sosiaalipolitiikasta, humanistinen käyttöliittymäsuunnittelu...
Mt
-
Päivää.
Uusi täällä...
mutta rekisteröidyin kun tuli Huitsissa (
http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php?topic=7292.msg91761#msg91761 &
http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php?topic=7383.msg92396#msg92396)
aiheeksi maltillisemmat suunnat.
Varovaisia vinkkejä vastaanotetaan.
-
Päivää.
Uusi täällä...
mutta rekisteröidyin kun tuli Huitsissa (
http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php?topic=7292.msg91761#msg91761 &
http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php?topic=7383.msg92396#msg92396)
aiheeksi maltillisemmat suunnat.
Varovaisia vinkkejä vastaanotetaan.
Yksi varovainen vinkki on Siionin virret (http://www.h-y.fi/sv/sv_num.html) - juuri sillä hitaalla seuratyylillä, mistä Huitsissakin puhuttiin, ei säestystä, niekkuja, taot säkeiden välillä. Ne puhuvat omasta mielestäni parhaiten vähän kaikkien körttiläisyyden tulkintojen puolesta...
-
-humanistikörtille...
-syntymäkörtti...
Ja mitä muita?
kulttuurikörtti = oopperakörtti, tutustunut liikkeeseen Viimeiset kiusaukset -oopperan kautta
-
Entäs sellainen körtti, joka on saanut tartunnan oopperaharrastuksesta Viimeisten kiusausten myötä? Luulisi sellaisiakin olevan.
Milloin Yhdysvaltain presidentti tulee Lapualle Kosolan taloon lausumaan: I am a körtti (vrt. 'Ich bin ein Berliner')?
-
Entäs sellainen körtti, joka on saanut tartunnan oopperaharrastuksesta Viimeisten kiusausten myötä? Luulisi sellaisiakin olevan.
Milloin Yhdysvaltain presidentti tulee Lapualle Kosolan taloon lausumaan: I am a körtti (vrt. 'Ich bin ein Berliner')?
Oobaama, Oobaama, Oobaama. USA:n presidenttiä halutaan ratkaisemaan kaikki maailman asiat. Kunhan nyt hoitaa oman rootelinsa eli USA:n velkavetoisen talouden, kalliin sairaanhoidon sekä toimivan eläkejärjestelmän.
-
Mikä on ero "uuskörttiläisen" ja "vanhakörttiläisen" välillä? Kumpaan humanismi kuuluu?
Minä myös liikutun Evakon laulusta ja poimin mustikoita jos selkä kestää.
Kuuluuko nämä piirteet vain uuteen maalaiskörttiläisyyteen?
Elääkö jotkut körttiläiset vielä 1800-lukua ?
kysyy:
Perinteiden kannattaja, ajassa ja sen aallokossa keikkuva ystävä .
-
Mikä on ero "uuskörttiläisen" ja "vanhakörttiläisen" välillä? Kumpaan humanismi kuuluu?
Enemmän uus.., yleensä kumpaankin. Se on siihen sisäänrakentunut. Kaikki myönteinen kuuluu körttiläisyyteen, mutta kaikkeen myönteiseen ei kuulu körttiläisyyttä. - Muuten: Voiko hyvästä seurata pahaa?
Minä myös liikutun Evakon laulusta ja poimin mustikoita jos selkä kestää.
Kuuluuko nämä piirteet vain uuteen maalaiskörttiläisyyteen?
Ei.
Elääkö jotkut körttiläiset vielä 1800-lukua?
Kyllä jotkut körtit elävät. Loputkin osittain. Kaikkiin sisältyy sitä. Kukaan ei voi elää siinä, koska nyt on nyt.
kysyy:
Perinteiden kannattaja, ajassa ja sen aallokossa keikkuva ystävä .
Nimenomaan. Perinteet ovat kannatettavia. Ne kantavat, ne hoitavat kuin äiti lasta.
-
ne ovat totta...
-
Muuten: Voiko hyvästä seurata pahaa?
Semmoisia tapauksia kait ruukataan kutsua karhunpalveluksiksi :D
-
...tai Pyrrhoksen voitoiksi, jos tekee tempun itselleen.
-
Muuten: Voiko hyvästä seurata pahaa?
Semmoisia tapauksia kait ruukataan kutsua karhunpalveluksiksi :D
Missä palvelus muuttuu karhunpalvelukseksi?
-
Muuten: Voiko hyvästä seurata pahaa?
Semmoisia tapauksia kait ruukataan kutsua karhunpalveluksiksi :D
Missä palvelus muuttuu karhunpalvelukseksi?
Silloin kun tekijänä on verokarhu.
Verot ovat yhteiskunnalle välttämättömiä, mutta maksajalle kurjia.
-
[Verot ovat yhteiskunnalle välttämättömiä, mutta maksajalle kurjia.
Tämä nyt ei sitten ole sinulle Seppo mutta itse kun työskentelen julkisella sektorilla niin siellä tulee huomaamaan usein ihmisten nurkumielen kaikkea yhteistä vastuunkantamista kohtaan. kaikkea halutaan, edellytetään ja jopa vaaditaan mutta mitään ei oltaisi halukas antamaan tai tekemään. "Verot ovat paha...valtio sitä valtio tätä...pientä ihmistä vedätetään..." jne.
Pitää muistaa joka kerta autoon noustessaan että veromarkoilla maksettua tietä ajetaan tasaista kyytiä oikein pikipäällysteellä! veromarkoilla ja muilla maksuilla ne paskat kulkee talosta ulos eikä tarvitse sangolla viedä tunkiolle talon taakse haisemaan. verorahojen ansiosta saamme ilmaisen ja maailman laadukkaimpiin kuuluvan terveydenhoidon vauvasta vaariin! jne. -sanottavaa riittäisi!
Minä maksan mielelläni veroni ja olen nähnyt että julkinen sektori yleisesti ottaen tekee parhaansa että saisimme edelleenkin elää hyvinvointiyhteiskunnassa eikä missään kehitysmaassa. verot on in! lasken hyötyneeni niistä enemmän kuinm mitä olen eläessäni jo maksellut!
-
[Verot ovat yhteiskunnalle välttämättömiä, mutta maksajalle kurjia.
Tämä nyt ei sitten ole sinulle Seppo mutta itse kun työskentelen julkisella sektorilla niin siellä tulee huomaamaan usein ihmisten nurkumielen kaikkea yhteistä vastuunkantamista kohtaan. kaikkea halutaan, edellytetään ja jopa vaaditaan mutta mitään ei oltaisi halukas antamaan tai tekemään. "Verot ovat paha...valtio sitä valtio tätä...pientä ihmistä vedätetään..." jne.
Pitää muistaa joka kerta autoon noustessaan että veromarkoilla maksettua tietä ajetaan tasaista kyytiä oikein pikipäällysteellä! veromarkoilla ja muilla maksuilla ne paskat kulkee talosta ulos eikä tarvitse sangolla viedä tunkiolle talon taakse haisemaan. verorahojen ansiosta saamme ilmaisen ja maailman laadukkaimpiin kuuluvan terveydenhoidon vauvasta vaariin! jne. -sanottavaa riittäisi!
Minä maksan mielelläni veroni ja olen nähnyt että julkinen sektori yleisesti ottaen tekee parhaansa että saisimme edelleenkin elää hyvinvointiyhteiskunnassa eikä missään kehitysmaassa. verot on in! lasken hyötyneeni niistä enemmän kuinm mitä olen eläessäni jo maksellut!
Näin on, mutta kyllä minä maksan roskien kuljetuksesta oli sitten kiinteetä (jätekuljetusmaksu) tai nestettä (jätevesimaksu) erikseen eli ne ei sisälly verotukseen, mutta kyllä siihen paljon sisältyy.
-
Niinhän se on että niistä maksut maksetaan mutta esim. jätevesi ei tasan tarkkaan kulje kiinteistöstä jätevesilaitokselle ja tule putsatuksi pelkän jätevesimaksun voimalla. Kyllä näissä on jo perustamisvaiheessa niin paljon aina veromarkkoja mukana ettei moni tule ajatelleksikaan. Hyvä jos edes käyttökustannuksiin riittää nuo vesimaksut ym. Tietenkin eri kunnilla on omat järjestelmänsä ja rahoitussuunnitelmansa joten osuudet voivat poiketa tpoisistaan paljonkin. Sen vain tiedän sanoa varmasti että infastruktuurin olemassaoloa ei rakenneta ja ylläpidetä pelkillä taksamaksuilla.
-
Näin se on myös jätejengillä ja rupusakilla, ylijäämäihmisillä ja niillä, jotka jo haiskahtavat jollakin tavalla muiden ihmisten joukossa. Omat eurot eikä toimet riitä puhdistukseen! Tarvitaan yhteistä lähimmäisenrakkauden tukea, että jaksaisi edes yrittää elää. Ja täydelliseen puhdistukseen tulee apu ja keinot kokonaan toisaalta.
(Tuli vaan mieleen, kun olemme Seuratupa-palstalla!)
-
toisaalta.
(Tuli vaan mieleen, kun olemme Seuratupa-palstalla!)
Juu taisi mennä perunanviljelyksi meikäläisellä... :wink:
-
Kiitokset Maunolle! Minäkin jo mietin aasinsiltaa jätemaksuista armon ikävään, mutta en keksinyt mitään noin aitoa. Olisi mennyt ihan kikkailuksi. Kyllähän sieluun tätä kuonaa kerääntyy sunnuntaisin synnintunnustuksessa pois heitettäväksi.
-
...tai Pyrrhoksen voitoiksi, jos tekee tempun itselleen.
Niin tai riskin toteutumiseksi. :)
-
Pessimistillä on mukavaa. Kun odottaa aina pahinta, voi usein olla synkän tyytyväinen viisaudestaan ja kaikki yllätykset ovat iloisia.
-
Mitä te verojen hyvästä käyttämisestä?
Kyllä niitä veroja käytetään ihan typeryyksiinkin.
Kulttuuri on näemmä tärkeämpää, kuin saada koti joillekkin.
Urheilu tärkeämpää kuin leipä joillekkin.
Poliitikkojen palkat. Iso typerä kunnalispolitiikka koneisto.
Autovero siis tuontiauto. Yms...Kyllä veroja käytetään hyvään, mutta paljoon aivan typeräänkin.
Ja arvojärjestys on ihan pielessä niitten veromarkkojen tai eurojen jakamisessa.
Köyhää kansaa narutetaan ja herrat senkun nauraa? :P
-
verot on hyvä asia... :wink:
-
verot on hyvä asia... :wink:
Komppaan. Herrojen elättämiseen menee niin vähän rahaa, ettei sitä voi verrata niihin voimavaroihin, jotka menevät päivähoitoon, esiopetukseen, perusopetukseen, ammatilliseen koulutukseen ja ammattikorkeakouluihin, sosiaali- ja terveydenhuoltoon, kulttuuri- ja liikuntapalveluihin, teiden/katujen rakentamiseen ja ylläpitoon, jätehuoltoon, vuokra-asuntojen rakentamiseen, ympäristön huoltoon, kaavoitukseen, rakennusvalvontaan, kirjastopalveluihin sekä nuorisotyöhön vain muutamia mainitakseni.
-
minä olen saanut kaiken veroja maksaessani...
-
Entäs sellainen körtti, joka on saanut tartunnan oopperaharrastuksesta Viimeisten kiusausten myötä? Luulisi sellaisiakin olevan.
Menneen talven lumia jne. mutta yritetäänpä uudestaan: kulttuurikörttiläisyys. Martti Talvela, Jorma Hynninen, Esa Ruuttunen, körttiläisyyshän oli suomalaisen korkeakulttuurin mainstreamiä 70-80-luvuilla. Kyllä sitä kautta on porukkaan tullut paljon väkeä. Olen koettanut ehdotella, että esim. liikkeen historiaan (www.h-y.fi) lisättäisiin tätä kulttuurikörttiläisyyttä koskevia tietoja, mutta liikkeen virallinen historiankirjoitus ei tunnusta?.
-
körttiläisyys on kuin demarius... seinät leviällä ja kattoa ei olekaan... ongelmakohtana on se, että meillä ei ole virallista historiankirjoitusta...
-
Historia muuttuu koko ajan, varsinkin sukupolven myötä
-
Miten lie sen virallisen körttihistorian kanssa? Eiköhän tällä foorumillakin ole hämmästelty, miten joku Ilkka Huhta uskaltaa tulkita heränneen kansan vaiheita eri tavalla kuin kanonisoitu Kares.
-
Miten lie sen virallisen körttihistorian kanssa? Eiköhän tällä foorumillakin ole hämmästelty, miten joku Ilkka Huhta uskaltaa tulkita heränneen kansan vaiheita eri tavalla kuin kanonisoitu Kares.
Ilkka Huhta tunnustaa ottaneensa körttitaustaansa etäisyyttä. Hän puhuu siis tänään "leirin ulkopuolisena". Menneisyydestä on hänelle ilmeisesti tullut eräänlainen painolasti - ehkä oikeutetustikin? Toisaalta, hänen mielipiteensä ovat varsin usein oikeaan osuneitakin, joista me körttilaäiset voisimme ottaa oppia.
Itse olen tänä päivänä aika lojaali kaikenlaisille mielipiteille, koska niitä riittää. Silloin harmistun, jos hengellisen kotini "päällysmiehet" laukovat typeryyksiä, joista media saa aihetta kommentointeihin tai lausunnot himmentävät herätysliikkeen julkikuvaa. "Hammas hampaasta" ei ole mielestäni myöskään oikeanlaista menettelyä, olenkin uskaltanut puuttua niihin ihmiseen tai asemaan katsomatta.
-
harmistun, jos hengellisen kotini "päällysmiehet" laukovat typeryyksiä, joista media saa aihetta kommentointeihin tai lausunnot himmentävät herätysliikkeen julkikuvaa. "Hammas hampaasta" ei ole mielestäni myöskään oikeanlaista menettelyä, olenkin uskaltanut puuttua niihin ihmiseen tai asemaan katsomatta.
Hmmm, olen itse myös kiinnittänyt huomiota körttiyhtiötä edustavien henkilöiden antamiin "väärin sammutettu"-tyyppisiin lausuntoihin mediassa. Ehkä on syytä miettiä lausunnon mielekkyyttä, jos sisältö on ainoastaan, että joku ei tee jotain asiaa meidän mielestämme oikealla tavalla. Samaan hengenvetoon on sanottava, että se on oma erityinen helmasyntini.
Kun meillä kerta jo on oikea tieto, niin miksiköhän me emme ole oikealla tavalla kokonaisvaltaisesti kohtaamassa ihmisiä? En tunne asiaa riittävästi, saatte ihan vapaasti oikaista käsityksiäni, mutta epäilen toiminnan kotimaassa n. 80-prosenttisesti kohdistuvan omiin kannattajiin ja näiden keskuudessa tehtävään varainhankintaan. Tällä en nyt kiistä sitä, etteikö vaikuttavuus ole vastava, jos esim. vuosittain 50 000 ihmistä saa voimaa lähimmäisen palvelemiseen omalla paikallaan. Tietysti idea on, että kirkon jäseniltä hyvän tekeminen on ulkoistettu KUA:lle, SLS:lle, perheasiain keskukselle jne. ja jokainen sitten muilta osin vastaa omalta osaltaan. Minusta tuntuu kuitenkin jotenkin laimealta, jos vain saarnataan ja sanotaan että tehkää näin, mutta kanava toiminnaksi on epämääräinen.
Voisi pitää enemmän esillä kysymystä pitäisikö herännäisyyden liikkeenä pystyä paremmin tavoittamaan ja puhuttelemaan liikkeen ulkopuolella olevia herkällä mielellä olevia, jotka nyt helposti jäävät lakiuskonnon julistajien temmellyskentäksi?
Missio tarkoittaa tehtävää. Jos Nokia missio ei ole meidän juttu, niin voisiko joku täsmentää mikä se meidän missiomme sitten on ja onko sellaista?
-
Voisi pitää enemmän esillä kysymystä pitäisikö herännäisyyden liikkeenä pystyä paremmin tavoittamaan ja puhuttelemaan liikkeen ulkopuolella olevia herkällä mielellä olevia, jotka nyt helposti jäävät lakiuskonnon julistajien temmellyskentäksi?
Missio tarkoittaa tehtävää. Jos Nokia missio ei ole meidän juttu, niin voisiko joku täsmentää mikä se meidän missiomme sitten on ja onko sellaista?
...niin, miten nuoret ja keski-ikäiset saataisiin kiinnostumaan seuroissa käynneistä. Millä tavalla heidätkin saataisiin mukaan seuratoimintaan? Siinä missiota - tehdä jotain niin, että seuroissa näkyisi tänä päivänä muitakin kuin meitä vanhoja "ikikörttejä". Loppuuko seuraväki kokonaan, kun me vanhat vielä seuroissa käyvät - jo vähälukuisat - iän myötä jätämme seurapenkkien kuluttamisen?
-
Rippikoulusta Aholansaaresta tulee aina joku jatkamaan perinnettä, ja muutakin kautta. Nuoruuden ja keski-iän työelämä vaan vaatii osansa. Sitten kun ura on rakennettu, körttiläisyyden siemen pääsee idulleen katseltaessa ympärille, mitä?! tässäkö kaikki.
Teoriajanan toisessa päässä on kuvitteellinen tosiasia, että kaikki - muslimit mukaanlukien - ovat körttiläisiä. Ettei hätiä mitiä. Ystävyyden kosketusta jää usein joka tapauksessa kaipaamaan. Odottavan uskon dogmi auttaa.
-
minä olen nähnyt mm. körttikodilla asuvaa nuorta ja innokasta asujamistoa... kyllä satman on oikeassa...
-
...niin, miten nuoret ja keski-ikäiset saataisiin kiinnostumaan seuroissa käynneistä. Millä tavalla heidätkin saataisiin mukaan seuratoimintaan? Siinä missiota - tehdä jotain niin, että seuroissa näkyisi tänä päivänä muitakin kuin meitä vanhoja "ikikörttejä". Loppuuko seuraväki kokonaan, kun me vanhat vielä seuroissa käyvät - jo vähälukuisat - iän myötä jätämme seurapenkkien kuluttamisen?
Nämä ovat hyviä kysymyksiä, mutta ovatko ne oikeita? Onko ratkaisu se, että keskitytään körttien sisäiseen toimintaan vai se, että viedään körttiläisyyttä eteenpäin yhteiskunnassa? Tarkoitan siis sitä, että körttiläisyys ei voi olla pelkästään sisäänlämpiävää vaan koko väestöön hohkaavaa toimintaa.
-
Yhdyn Satmannin, juhanin ja Saliksen missioihin toivon ankkurin pitelemänä.
-
Siinähän meillä on sitten strategiaryhmä visioimaan herännäisyyden missiota! En lausu tätä ihan vain huulena, vaan teistä neljästä saattaisi irrota jotain kauaskantoista ja käyttökelpoista. Sen verran on ajattelussa eroa ja sen verran perustassa samaa.
-
Siinähän meillä on sitten strategiaryhmä visioimaan herännäisyyden missiota! En lausu tätä ihan vain huulena, vaan teistä neljästä saattaisi irrota jotain kauaskantoista ja käyttökelpoista. Sen verran on ajattelussa eroa ja sen verran perustassa samaa.
Puollan esitystä. Jos laskit minut mukaan, kieltäydyn kunniasta.
-
Kuka tässä mistään kunniasta on puhunut, homma on ikävä eikä siitä kukaan varmaankaan kiitä.
-
Mulle se olis kunnia, ja maine kasvais. Siksi en voi kieltäytyä. On nimiddäin tuota noin uraputki vielä kesken. Tätä tarkoitin, kun joskus totesin olevani hyvää talkoomateraalia. Kun maallinen ura on alkuunsa tyssännyt, taivaallisen kautta tuntuu olevan vielä jokin ovi raollaan.
-
Kuka tässä nyt uutta herännäisyyttä tarvihtoo. On tässä entisessä pitelemistä.
Annetaan yläkerran isännän huolehtia asiasta.
-
VIHTOO VIHTOO tekkee hyvvee ku mato vihtoo :049:
-
tänä päivänä elävät ihmiset ovat uuskörttiläisiä...
-
Minulla on ystävä. Tiedän että hän on ollut kommunisti, ei kuulu kirkkoon. Mutta kun uni ei ota tullakseen, hän hyrisee vanhan virsikirjan virsiä. Koulussa ne opittiin. Aamuhartauksissa ja laulutunneillakin. Ja kuoroissa.
Näin suuri on entisen koulumeiningin siunaus.
-
Niin inhottavaa kuin ihmisten lokeroiminen onkin, niin sallitteko kuitenkin pientä leikkimielisyyttä? Meitä on näiden keskustelujen perusteella moneksi.
-humanistikörtille kaikki käy
-pietistikörtillä on henkilökohtainen usko
-citykörtti ei tajua agraarivertauskuvia
-lähinnä-körtiksi tunnustaudutaan, kun on pakko kertoa herätysliiketausta
-aktiivikörttejä voi tavata seuroissa ja talkoissa
-passiivikörtti - ks. lähinnä-körtti
-agnostikkokörtti välttää ottamasta kantaa
-muslimikörtti on naitu körttisukuun
-helluntailaiskörtti on humanistikörtin mielestä sula mahdottomuus
-syntymäkörtti on saanut kaiken lahjana, eikä voi käsittää tällaisia pohdintoja
Ja mitä muita?
tätähän on se körttiläisyys...
-
-veisaajakörtti veisaa Malmivaaraa.
-
Yltiökörtit rupeavat körttisuvun kantavanhemmiksi, kun eivät sellaiseen muuten kuulu.
-
Yltiökörtit rupeavat körttisuvun kantavanhemmiksi, kun eivät sellaiseen muuten kuulu.
Pena osuu ihan kohdalleen eli napakymppi
http://youtu.be/4nxO3JNUvrY
-
Mystikkokörtti kallistelee hernnhutilais-otodoksilais-katolisuuden suuntaan. Siis, ekumeniakörtti joka tuntee kurdikörtin hänet tavatessaan. :003: = Huumorkörtti kaipaa kaltaistansa kaveria.
-
Huumorkörtti kaipaa kaltaistansa kaveria.
:icon_wink:
-
Rikkauttahan on, että on monenlaisia körttejä. Aika hyviä arvioita, minusta.
-
Niin inhottavaa kuin ihmisten lokeroiminen onkin, niin sallitteko kuitenkin pientä leikkimielisyyttä? Meitä on näiden keskustelujen perusteella moneksi.
-humanistikörtille kaikki käy
-pietistikörtillä on henkilökohtainen usko
-citykörtti ei tajua agraarivertauskuvia
-lähinnä-körtiksi tunnustaudutaan, kun on pakko kertoa herätysliiketausta
-aktiivikörttejä voi tavata seuroissa ja talkoissa
-passiivikörtti - ks. lähinnä-körtti
-agnostikkokörtti välttää ottamasta kantaa
-muslimikörtti on naitu körttisukuun
-helluntailaiskörtti on humanistikörtin mielestä sula mahdottomuus
-syntymäkörtti on saanut kaiken lahjana, eikä voi käsittää tällaisia pohdintoja
Ja mitä muita?
Tääl Docens!
Aawekörtti! :026:
-
:051:
-
:051:
Ilmankos ei episcopus Martinusta ole viime aikoina näkynyt.
-
Hän tuli kyläilemään. Pitivät seurat toinen toiselleen vähintään.