Laitanpa tähänkin ketjuun, kun tuossa toisessa ketjussa tuli puheeksi ihan muusta asiasta tämä kuolisyy-juttu. En jaksa muokkailla tekstiä tähän ketjuun erityisesti, niin tulee vain ihan tämmöisenä, mutta ei siinä taida etukäteen tarvita mitään tietääkään asiasta.
Tätini miehen äitille ei läytynyt mitään kuolinsyytä. Hän oli yli 90-vuotias ja kuolemasta on jo ehkä semmoset reilu 5 vuotta aikaa. Tosin loppuajan hän oli jo kunnalliskodissa, vaikkakin oli mukana tässä maailmassa loppuun asti. Ei ole tullut kysyttyä, että liikkuiko viimeisinä viikkoina, mutta ainakin aika pitkälle oli ruumiin voimissa loppuun asti. En muista sitä sanamuotoa, mutta kuulema ei ollut mitään erityistä kuolinsyytä, odotettu kuolema vain tuli, ei sen kummempaa.
Myöskään mummolleni ei sanottu mitään erityistä kuolinsyytä vuonna 2002. Hän kadotti elämänhalunsa, kun kaksi lasta (äidin sisaruksia) kuoli lyhyen ajan sisällä. Jälkimmäinen kuoli kesäkuussa ja se oli mummolle viimeinen naula arkkuun ja mummo kuoli elokuussa. Hän vain heikkeni ja toivoi jo itsekin kuolevansa, kun jo 85-vuotias oli ja halusi jo väliin omankin vuoronsa tulevan. Mitään erityistä kuolinsyytä ei ollut, sydän vain lakkasi yksi yö lyömästä ja aamulla ei herännytkään. Kaikille tuli kuitenkin hieman yllätyksenä, että kuolema tuli jo niin pian. Viimeiset viikot mummo oli terveyskeskuksessa, mutta silti hän vielä edellisenä iltana oli voimissaan. Muutamaa tuntia ennen kuolemaa näin hänet itsekin ja puhui kaikkea, mitä ennenkin ja hyvää yötä lähtiessä toivotti jne. Itse kävin mummon luona vuosia lähestulkoon joka päivä, terveyskeskuksessa sitten joskus jopa useammin päivässä. Minusta se oli kaunis kuolema. Itselleni haluaisin aikanaan myös tuollaisen, että ei ole kummemmin kipuja, eikä perussairautta, yhtäkkiä vain lähden. Kuitenkin kaikki riippuu siitä, mitä on määrätty, kuolintapaansahan ei voi valita tai kuten toisen mummoni sananlasku sanoo "Syntymäpaikan aina tiedät, mutta kuolinpaikkaa et milloinkaan". Muistelen, että mummoni virallinen kuolinsyy oli joku tapaan "sydän lakkasi toimimasta", mitään ruumiinavausta ei kuitenkaan koskaan tehty eli mummoa ei vissiin oltu koskaan leikelty ja sellaisena meni hautaan.
No tämä nyt meni ohi alkuperäisen aiheen, mutta tuli mieleen, niin oli pakko kertoa.
Tai pitäähän sitä varmaan korjata jonkin verran, kun nyt tarkemmin mietin. Oikeastaan onhan sekin sairaus, jos sydän vain lakkaa lyömästä. Puhutaan sydänkohtauksista, jos sepelvaltimot tukkiutuvat ja siihen sydänkuolioon kuolee. En ihan lääketiedettä opiskele, niin en tarkemmin tiedä, mutta veikkaan, että onhan tuollekin nimi, jos sydän lakkaa lyömästä ilman sepelvaltimotautia. No, sikäli voidaan tietysti puhua sairaudesta ja sellaiseksihan lääkärit varmaan sen määrittelevät. Kuiteskin aika paljon tapahtuu vanhempien ihmisten kohdalla sellaisia kuolemia, että he ensin vähitellen enemmän tai vähemmän heikkenevät ja sitten vain joskus odotetusti kuolevat. Itse kutsuisin niitä kuolinsyitä nimellä "vanhuudenheikkous", mutta lääketiedehän tietysti pyrkii etsimään syyn, miksi kävi niin, että yhtäkiiä vain kaikki loppui. Tässä iltani "iloksi" asiaa mietin. Hyvähän se on, että kuolinsyy etsitään, mutta enpä osaa sanoa, onko sillä merkitystä. Kuolema on kaikille odotettavissa ja tuollaisia "vanhuudenheikkous"-kuolinsyitä tuskin koskaan tullaan estämään. Siis meinaan sitä, että jo etukäteen keksittäisiin joku keino, jolla mahdollinen yhtäkkinen yllättävä ilman oireita nukkuessa tuleva kuolema 100-vuotiaitten kohdalla estettäisiin (ei taida olla mahdollistakaan). Se ei olisi tarkoituksenmukaista. Itse puhun kyllä siksi mieluummin "vanhuudenheikkoudesta", kun sitähän se käytännössä tarkoittaa. Tietysti lääkärit väkisin etsivät ja mummoni kohdalla ilmeisesti veikkasivat kuolinsyyn, kun ei tehty ruumiinavausta.
