ajasta iäisyyteen

[seppos]

[

Eikös hiekan päällä ole yleensä nurmea? Tämä hautauskeskustelu on kovin mielenkiintoista. Onko sillä nyt väliä, minne kuollut ruumis haudataan? Ja emmehän oikeastaan tiedä, mihin meidät on haudattu, kun olemme siinä vaiheessa jo kuolleena. Jos vaikka nurmen alle luvataan, mutta polttohautaus toteutetaan! Sieluhan lähtee vaeltelemaan muualle eikä haudalla ole sen takia niin väliä. Itse olen sitä, mieltä, että polttohautaus on ympäristöystävällisin tapa.

Ymmärrän kyllä, että ihmisellä on valtava haluaa jättää merkin itsestään jälkipolville. Minulle se ei ole lainkaan tärkeätä. Elän elääkseni en kuollakseni.

Mitä Hietaniemeen tulee, niin se on aivan erinomainen alue lenkkeilyyn ja kävelyyn.

Totta mitä sanot, mutta näin eläessä ehtii vielä toivoa jotakin. Tämän jälkeen se on myöhäistä eli parempi keskustella nyt kuin sitten tulevassa. Minusta se nurmi on vaan paljon kauniimpi kuin karu hiekka, jonka sade huuhtoo pois uurnani päältä.

Joku runoili aikoinaan
Nuku, nuku, nurmilintu,
väsy, väsy, västäräkki,
nuku nurmelle hyvälle,
vaivu maalle valkealle.

Tuuti, tuuti tuomen marja,
liiku, liiku lempilehti,
nuku nurmilintuseni,
väsy västäräkkiseni.

Google väitti, että kansanruno oli alunperin tällainen
Nuku, nuku, nurmilintu,
väsy, väsy västäräkki,
nuku nurmelle hyvälle,
vaivu maalle valkealle.
Nuku kun minä nukutan,
väsy kun minä väsytän.

Tule uniukko tänne,
käy unonen kätkyeeseen,
pienen lapsen peitteheseen,
sido lapsen silmät kiinni,
sido silkkinauhoillasi,
kuro kultalangoillasi.

Ensimmäinen on kuolleelle lapselle ja toinen on tuutulaulu

[Salis]

Ensimmäinen on kuolleelle lapselle ja toinen on tuutulaulu

Jälkimmäinen on todennäköisesti oikea ja aito ja viittaa selkeästi kalevalaisen runon poljentaan.

[seppos]

Ensimmäinen on kuolleelle lapselle ja toinen on tuutulaulu

Jälkimmäinen on todennäköisesti oikea ja aito ja viittaa selkeästi kalevalaisen runon poljentaan.

Olllet oikeassa. Minusta on mielenkiintoinen asenne, että tuutulaulussa on myös kuolema esillä. Täytyy todeta, että siihen aikaan oli lapsikuolleisuus suuri ja kuolleet lapset pyrittiin unohtamaan. Se lienee ollut ainoa tapa selvitä tuskasta. Isoäitini, joka oli katraan nuorin kertoi kertoi aina, että heitä oli kolme lasta. Oli yllätys, kun sitten kirkonkirjoista selvisi, että viisi lasta oli kuollut jo ennen hänen syntymäänsä. Kokonaismaaärä olikin yllätys kahdeksan.

[HeinoM]

Äidiltäni on kuollut pieninä kaksi poikaa peräkkäin. Sen on täytynyt olla hänelle järkyttävää. Tietysti myös isälleni.

Toinen pojista oli kuollut saunassa ilm. häkämyrkytykseen ja toinen johonkin kuumetautiin. Maaseudulta ei niin vain päästykään hoitoon siihen aikaan.

Kuusi meitä kuitenkin jäi enemmän tai vähemmän eloon.

[Johannes]

Minun mummon sisaruksia oli kaikkiaan 15, joista 8 on kuollut lapsena. Loput elivätkin sitten pitkään, mummo ja yksi sen veli 85 vuotiaksi, kaksi yli 60-vuotiaana, kaksi yli 70-vuotiaina ja yksi 94-vuotiaana.

[Pena]

Kuolemaan viittaavista kehtolauluista kaunein on Aleksis Kiven Sydämeni laulu. Mumini esikoinen kuoli pienenä espanjantautiin. Tietääkseni hän luopui silloin Tuuti lasta tuonelaan -tyyppisistä lauluista, joista oli kai aiemmin pitänyt.

[Salis]

Olllet oikeassa. Minusta on mielenkiintoinen asenne, että tuutulaulussa on myös kuolema esillä. Täytyy todeta, että siihen aikaan oli lapsikuolleisuus suuri ja kuolleet lapset pyrittiin unohtamaan. Se lienee ollut ainoa tapa selvitä tuskasta. Isoäitini, joka oli katraan nuorin kertoi kertoi aina, että heitä oli kolme lasta. Oli yllätys, kun sitten kirkonkirjoista selvisi, että viisi lasta oli kuollut jo ennen hänen syntymäänsä. Kokonaismaaärä olikin yllätys kahdeksan.

Nyky-yhteiskunnassa kuolema ei ole samalla tavalla läsnä kuin ennen. Na Nykyään lääkkeillä ja rokotuksilla hallittaviin tauteihin kuoli erityisesti lapsia mutta myös aikuisia.

Olen katsellut vanhoja valokuvia, jossa kuollutta pidettiin avoimessa arkussa ikäänkuin ystävien, sukulaisten ja omaisten nähtävillä. Ja tästä tilaisuudesta otettiin myös useita juhlallisia kuvia. Nyt sama toimitus on suljettu yleensä lähisukulaisten tehtäväksi hetkessä. Monet eivät edes halua tällaista rituaalia vaan arkun valmiiksi suljettuna.

[Johannes]

Minustakin on vähän hölmöä, kun kuolemasta tehdään niin vieras asia ja se tavallaan piilotetaan.

[Johannes]

No nyt kun kerran näistä tuutulauluista on, niin yksi on se A.Kiven laulu:

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.

Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell' on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
Kultakehdoss' kellahdella,
Kuullella kehräjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma.


Muistan, kun mummolla oli tuo värssynä sekä tädin että enon hautajaisissa. Hän joutui ennen omaa kuolemaansa saattamaan kaksi lastaan hautaan. Täti kuoli syöpään vuonna 2000 jouluaatonaattona ja eno kuoli 2002 kesäkuussa monien sairauksien vaivaamana ja mummo ei kestänyt sitä vaan heikkeni kesän aikana nopeasti ja kuoli itse parin kuukauden päästä elokuussa.
Myös äitini on sanonut, että he (koko luokka) lauloivat tuon laulun kansakouluaikaan kuolleen luokkatoverinsa avoimen arkun äärellä hautajaispäivänä.

[Salis]

En pidä Eino Leinon surullisista, huokaavista ja pessimistisistä runoista lainkaan, mutta tämä runo tekee poikkeuksen. Yhdessä runossa on kirjoitettu kaikki elämästä ja kuolemasta:

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun 1aaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehväseppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta; ,
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika, seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

[Pena]

Aleksis Kiven alakulo on aika samanlaista. Mi ikävyys, mi hämäryys... Ystäväni opetti aikoinaan suomalaisuutta ulkomaalaisille. Hän kertoi tavasta pitää hämärän hyssyä. Jenkkiopiskelija sammutti luokan valot ja sanoi: Let's do it now. Eihän ne siellä päin ymmärrä, vaikka tahtoakin olisi. Onko tämä meidän tapamme aavistella iäisyyttä jo ajassa?

[Salis]

Aleksis Kiven alakulo on aika samanlaista. Mi ikävyys, mi hämäryys... Ystäväni opetti aikoinaan suomalaisuutta ulkomaalaisille. Hän kertoi tavasta pitää hämärän hyssyä. Jenkkiopiskelija sammutti luokan valot ja sanoi: Let's do it now. Eihän ne siellä päin ymmärrä, vaikka tahtoakin olisi. Onko tämä meidän tapamme aavistella iäisyyttä jo ajassa?

on huonon itsetunnon varassa säälitellä itseämme, luulotella itseämme huonommaksi ja luoda yleistä pessimismiä. Olen aina kummastellut näitä leinoja ja juiceja, jotka itkevät itseään ja elämäänsä hela dagarna igenom. Pää pystyyn suomalaiset!

[Pena]

Olen melankolinen ja ylpeä siitä.

[Johannes]

Minäkin mieluummin jalat maassa kuin pää pilvissä. En tykkää ollenkaan jenkkiläisestä pepsodent-hymystä ja joka paikkaan ulottuvasta ainaisesta positiivisuudesta.

[juhani]

Upea Penan laulu tai virsi se oli. Minä olen The Bossin kannalla (Bruce Springsteen), virsi "Rising" , vaikka olen kyyninen niskaslainen, niin se herättää minussa allergisia reaktioita. Kyyneleet tulevat silmiin. 11.9. se virsi kertoo siitä.     :wink: