Oletko kohdannut narsismia?

[AKUANKKA313]

Kerro kokemuksia narsistisista ihmisista ja
miten ne ovat vaikuttaneet sinuun.

[mt]

Olen kohdannut liiketoiminnassa. Oli kova juttu. Onneksi löytyi tietoa, jonka pohjalta pystyi ennustamaan ao. henkilön seuraavat edesottamukset. Vaikeaa oli ensin uskoa, miten asia oli. Asiaan liittyvässä porukassa kaikki eivät ehkä koskaan ymmärtäneet asiain tilaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Hare

Mt

[Pirska]

Tunnen yhden ihmisen, joka voi ehkä olla narsistinen. En ole kyllä ihan varma, koska jos alan lukea määritelmää narsistisesta luonteesta, niin ihan kaikki ei käy yksiin. En ole asiantuntija määrittelemään, kuka on narsistinen.

Yhden todella hankalan ihmisen tiedän. Hän on toisaalta erittäin viehättävä, lahjakas ja ahkera. Sitten hän saattaa yhtäkkiä olla hirveän ilkeä ja suuttua jostain aivan mitättömästä asiasta. En ole koskaan tietoisesti loukannut häntä, mutta muutaman kerran olen saanut häneltä aika inhottavaa palautetta. Hänen kanssaan pärjää oikein hyvin niin kauan, kuin tanssii hänen pillinsä mukaan. Sitten kun kieltäytyy hänen palvelemisestaan, hän suuttuu ja lukee minut samaan pettureiden sarjaan, johon hän on lukenut ties kuinka monia ihmisiä ennen minua.

Selvennettäköön, että kyseisellä henkilöllä ei ole mitään tekemistä Körttifoorumin kanssa.

[Leena]

Olen kohdannut sekä' tervettä että sairasta narsismia jokaisessa vastaani kävelevässä ihmisessä, eli olen aina hieman hukassa kun puhutaan "narsisteista".  
...........................................................

On kai nähtävä niin, että tietty persoonallisuushäiriötyyppi on nyt vain nimetty arkikielessä näin. Kun olen skarpannut tajutakseni millaisista ihmisistä puhutaan kun puhutaan "narsisteista" on käteen jäänyt jotakin tällaista:    

Yleensä kyseessä on omahyväinen mutta sen kätkemään kykenevä,   petollisen lumoava, itsestään väärän käsityksen tietoisesti antava, toisia hyväksi käyttävä arvaamaton  selkäänpuukottaja.  Heitä sopisi kutsua pikemminkin psykopaatiaan taipuvaisiksi persoonallisuuksiksi, joilta puuttuu eläytymiskyky toisen henkilön elämäntilanteeseen, pyrkimyskin  eläytyä toisten tunteisiin kenties kokonaan, aivan erityisesti kyvyttömyys myötäelämiseen - koko omakin tunne-elämä on kuihtunutta, ja nautinto ammennetaan pääosin sadismista, kuten tietenkin taloudellisista eduista, joita tuo lumoavuus sallii mahdolliseksi vedättämällä hankkia.  Aika usein tavoitteena ei olekaan vuorovaikutuksellisuus vaan hyöty, esimerkiksi jokin asema, virka tms.  ja siitä syystä politiikassa nämä ovat koko maalle haitaksi ja vaaraksi.

Pelottavin tällainen on esimiehenä tai työtoverina, ja elämänkumppanina tietenkin, elämänkumppani nyt kuitenkin valitaan, työtoveria ei.

Tietenkin olen tavannut tuollaisia ihmisiä, tai sanotaan, ihmisiä joilla on tavallista enemmän tätä taipumusta. Olen pelännyt tosissani. Pelkään aina!
........................................................................

Toisaalta halusta huomauttaisin, että on mainiota tuo että Pirska huomauttaa, ettei tällä ole mitään tekemistä Körttifoorumin kanssa (oma määritelmä), sillä me emme loppujen lopuksi tunne toinen toistamme harvaa poikkeusta lukuunottamatta riittävän hyvin arvioidaksemme toistemme persoonallisuutta ihan niin syvällisesti kuin pitäisi.

Tosielämässä kohtaaminen on välttämätöntä, ja itse jättäisin kaikki persoonallisuushäiriöarviot osaaviin käsiin.  Koska itseltäni puuttuu ns SCID II-haastattelukoulutus, olen työssäkin varovainen, vaikka usein puhuessani "sekamuotoisesta persoonallisuushäiriöstä" viittaan siinä esiintyviin narsistisiin piirteisiin.  

Tästä johtuen en ole kertaakaan itse nimittänyt ketään narsistiksi.  Sana sanoo minulle ehkä muuta kuin kuulijalle.  Kerron mieluummin, mitä meidän kahden välillä tapahtui, jos joku sai mieleni pahaksi enkä käsittänyt syytä, tai sanon yksinkertaisesti, että minulla on tosi kurja olo, tämmöstä ja tämmöstä tapahtui, aloin pelätä koko ihmistä, mitä minä teen.   Tutumpia termejä käytän sujuvammin, mutta "narsistiksi" olen kuullut nimitettävän myös tuntemiani ihmisiä, jotka eivät minusta ole mitenkään luonnevikaisia.
.......................................................................

Toivoisin, että käsitteestä luovuttaisiin, ja kerrottaisiin, miksi itse pelkää jotakuta, miksi ei luota, haistaa palaneen käryä sympaattiselta tuntuvan ulkokuoren alla, tai muuta mitä hyvänsä, sillä nuo viittaavat aivan aina vuorovaikutuksellisuuteen, nuo termit, joilla persoonallisuutta määritellään. He ovat kontaktissa pysyvästi tietynlaisia - tämäkin vielä - pysyvästi.  Ja kaikille. "Narsistiksi" määrittelemisestä on nimittäin, valitettavasti,  tullut sadistisin keino myös eristää henkilö, josta nyt vain itse ei pidä.  Pikkukimppa toteamaan:  Se on narsisti, niin jo moni säikähtää.  

..................................................................

Sairaasta narsismista puhutaan, kun henkilöllä on jo osoitettavasti ja näkyvästi liian ylös viritetty luulo itsestään, ja jatkuvat pettymykset taakkanaan, usein haltioituminen kun näkee oman lumoavuutensa (siitä nimikin, Narkissos-nuorukaisesta joka ihastui omaan kuvajaiseensa lähteensilmässä) ja romahdus "tyhjään depressioon" kun kuvajainen särkyy. Usein heitä luullaan maanisdepressiiviksiksi, mutta on kysymys muusta.  Hoitokin menee sitten pieleen. Jokaisessa meistä on ripaus tuota - kun ei vain olisi sitä mitä arkikieli kutsuu "narsistisuudeksi" nykyään.  Se on kuitenkin eräänlainen uudissana.  

[mt]

Heitä sopisi kutsua pikemminkin psykopaatiaan taipuvaisiksi persoonallisuuksiksi, joilta puuttuu eläytymiskyky toisen henkilön elämäntilanteeseen, pyrkimyskin  eläytyä toisten tunteisiin kenties kokonaan, aivan erityisesti kyvyttömyys myötäelämiseen - koko omakin tunne-elämä on kuihtunutta, ja nautinto ammennetaan pääosin sadismista, kuten tietenkin taloudellisista eduista, joita tuo lumoavuus sallii mahdolliseksi vedättämällä hankkia.  Aika usein tavoitteena ei olekaan vuorovaikutuksellisuus vaan hyöty, esimerkiksi jokin asema, virka tms.  ja siitä syystä politiikassa nämä ovat koko maalle haitaksi ja vaaraksi.

---

Toivoisin, että käsitteestä luovuttaisiin, ja kerrottaisiin, miksi itse pelkää jotakuta, miksi ei luota, haistaa palaneen käryä sympaattiselta tuntuvan ulkokuoren alla, tai muuta mitä hyvänsä, sillä nuo viittaavat aivan aina vuorovaikutuksellisuuteen, nuo termit, joilla persoonallisuutta määritellään. He ovat kontaktissa pysyvästi tietynlaisia - tämäkin vielä - pysyvästi.  Ja kaikille. "Narsistiksi" määrittelemisestä on nimittäin, valitettavasti,  tullut sadistisin keino myös eristää henkilö, josta nyt vain itse ei pidä.  Pikkukimppa toteamaan:  Se on narsisti, niin jo moni säikähtää.  

Kiitos hyvistä täsmennyksistä ja oikaisuista. Esimerkiksi psykopatia/epäsosiaalinen persoonallisuus ja narsismi sekoittuvat ei-ammattilaisten keskustelussa usein. Näiden käsitteiden epätäsmällinen käyttö ei toisaalta ole ihme, sillä ammattilaisillakin lienee asiasta erilaisia näkemyksiä.

Persoonallisuushäiriöitä, etenkin narsistista persoonallisuushäiriötä, on käsitelty runsaasti yleistajuisissa julkaisuissa. Onko se hyödyllistä tai edes tarpeellista? Oma näkemykseni on, että tällainen tieto on hyödyllistä, jos se auttaa jäsentämään tilanteita niin, että vika ei kenties ole yksin minussa. Luulen että moni persoonallisuushäiriöisen toiminnan kohteeksi joutunut etsii ensin vikaa itsestään.

Itse olen kokenut, miten arvoituksellinen tilanne lähti purkautumaan, kun työpaikalla radiosta kuului sattumalta ohjelma "Kiusaaja keskellämme" (ohjelma kuunneltavissa Elävässä arkistossa). Tuntui siltä, että ne on tehneet meistä jutun. Maallikon pitää välttää diagnooseja, mutta kun riittävästi tietoa hankittuaan pystyy ennakoimaan tarkasti toisen käytöksen tietyissä tilanteissa, tuntee olevansa jotakuinkin vankalla pohjalla.

Silti suosittelen välttämään persoonallisuushäiriöiseksi nimittämistä, ellei asiaintila sitä aivan välttämättä vaadi. Laissa on edelleen kunnianloukkauspykälät, ja aiheeton nimitysten heittely on työpaikkakiusaamista pahimmillaan.

Mt

[Leena]

Näiden käsitteiden epätäsmällinen käyttö ei toisaalta ole ihme, sillä ammattilaisillakin lienee asiasta erilaisia näkemyksiä.

Mt

Eipä oikeastaan ole. Narsismin patologiassa on kyse muusta, kuin psykopatiassa.
Sen sijaan persoonallisuushäiriössä, jota dominoi psykopatia, on useimmiten narsistisen persoonallisuushäiriuön piirteitä.

Jos puolestaan haluaa tutustua psykoanalyyttiseen käsitykseen narsismista, on hyvä lukaista Heinz Kohutin "The analysis of the self". joka kertoo juuri siitä, millaisia odotuksia ja suhtautumistapoja narsistisesti vaurioituneet henkilöt muodostavat toiseen.  
Ja tuo, että rohkenee astua itsensä ulkopuolelle ja tarkastella tilannetta kuin vierain silmin, helpottaa aina;    kuka taas tekikään mitä ja miksi ja mikä sai minut vetämään johtopäätökseni -- ylipäätään muistamaan, ettei kukaan tuo vuorovaikutustilanteeseen vain itseään -- siinä on se toinenkin.  Onko hän pyytänyt anteeksi?  Kannanko joka tapauksessa itse kaunaa?  

..........................................................................

Oikeastaan en ajatellut vielä aivan kunnianloukkaussyytteitä, mutta totta, nekin on hyvä muistaa...    Ainakin milloin juttu liukuu jonnekin "perättömän ilmiannon" tapaiseen... en kyllä tiedä kuinka sana sanaa vasten siinä toimii...      vaan paljon pienempää ja kevyemmän sarjan ongelmaa.  Ihminen  josta minä nyt vaan en tykkää, joka on tuottanut minulle pettymyksen, josta minulla on hyvä tilaisuus vaihtaa pari sanaa vaikka taukotilassa, on äkkiä "narsisti", ja tällä hetkellä se on oikeastaan ilkeintä, mitä tuosta toisesta voi levittää.  Siksi kannattaa tässäkin muistaa, että "puheesi perusteella sinut todetaan syylliseklsi" ja varoa monesta syystä.  

Muistuttaisin lähinnä siitä, että kyseessä on uudissana, jolle jokainen antaa sisällön:  Inhottava ihminen, todella inhottava, mutta siinä kaikki.  Sen jälkeen käsitykset eriävät, ja narsismi on usein vähän mitä milloinkin. Itsäni kiinnostaisikin tietää, Ketä kutsuisit narsistiksi (siis... millaista henkilöä) - mitä itsellesi merkitsee tämä vuorovaikutusyritys - mitä itsellesi merkitsee se tieto, ettei kaikki ollutkaan omaa syytäsi?  
Mutta ylipäätään olen hyvilläni siitä myös, että keskustelu avautuu.
Samoin;  on hyvin paljoin ihmisiä, joiden toiminta saa hätääntymään:  Minä olen varmasti tehnyt jotakin kauheabn pahaa, sillä on ihmisiä, joilla todella on käsittämätön kyky saada toinen kokemaan kaikki omaksi syykseen.  Silloin ei lopulta enää tiedä, ketä pitäisi pelätä!  Ja tällaisesta vuorovaikutuksesta voi puhua ilman ammattiterminologiaakin.  

[mt]

Sen sijaan persoonallisuushäiriössä, jota dominoi psykopatia, on useimmiten narsistisen persoonallisuushäiriuön piirteitä.

Tästä lauseesta olen ammattikirjoittajana rehellisesti kateellinen! Taas viisastuin vähäsen...

Narsismi-syytös muistuttaa kokemukseni mukaan aika paljon rasismia. Kun esim. jokin julkisuuden henkilö on määritelty minulle - määrittelijän oman havainnon perusteella - narsistiksi, olen huomannut, että ellen pidä varaani, luen sen jälkeen kaikki hänen lausuntonsa narsismi-suodattimen läpi. Asennoitumiseni on siis selvästi rasistisuuteen taipuvainen, kun suoraan sanotaan. Hyi minä!

Mt

[Preba]

Narsisti- sanaa käytetään mun mielestä ainakin lööppimediassa niin kevyesti että siitä on tullut synonyymi kaikenmoiselle omahyväisyydelle ja itsekkyydelle. Sitten kun joskus on tavannut ihmisen joka ihan oikeasti menee siihen narsisti- sarjaan niin ymmärtää kyllä että kyseessä on aika paha juttu, ei mikään hiukan ärsyttävä ylimielisyys.

Olen itse joutunut tekemisiin narsistin kanssa, tosin onneksi aika pienissä määrin. Tyyppi oli yksinkertaisesti sietämätön. Vaihtoehtoja semmoisen ihmisen ihmissuhdekuvioissa on tasan kaksi: Joko a) Ihailet häntä, uskot kaikki ilmiselvät valeet ja pidät kaikkia hänen oikkujaan hyväksyttävinä tai b) Olet hänen verivihollisensa, jolle ei anneta mitään anteeksi, jolta ei siedetä mitään ja josta saa puhua ihan mitä päähän pälkähtää.

Tyypistä sai sen käsityksen että kaikki toiminta (esim. ihan oikeutettu arvostelu valehtelemisesta kiinnijäämisestä) mikä jollain tavalla häiritsi hänen tunnettaan ylivertaisuudestaan oli hirvittävä rikos ja sellaista hän ei hyväksynyt. En osaa sanoa uskoiko hän itse esim. valeensa, mutta ainakin se tuntui olevan poissuljettu vaihtoehto että myöntää valehdelleensa kiinnijäädessään.

edit: Lisätään nyt vielä että tän hlön kanssa tekemisiin joutuminen vaikutti itseeni ainakin siten, että aloin nähdä juuri sen että ihan kaikki ylpeys, ylimielisyys ja koppavuus ei ole sitä The Narsismia. Semmoinen on pienessä määrin ihan siedettävää pahetta ja joskus aika inhimillistä.

[Leena]

Mutta minäki kirjotin illalla huolimattomasti kun olin jo nukuksissa;  lähinnä todellisia vaikeuksia ammattipuolella on sen erottamisessa ja siitä kinataan pitäskö joku vai eikö pitäs nähdä spektrissä persoonallisuushäiriöt vai spektrissä kaksisuuntaiset mielialahäiriöt ja siinä ollaan veitten terällä,  aina pitäisi muistaa peruutusvaihde, jos ihminen voi huonosti aina...  eli tuossa se epäselvyys on, kun minä jo mt:lle kirjotinm ettei mitään ole. Kyl vaan on, ja tuo on aika vaikeaa.  Sitte kun ollaan persoonallisuushäiriöpuolella on helpompaa.

Toisaalta identiteetti muodostuu vaikeasti jos tuo kaksisuuntainen puhkeaa hyvin nuorena. Kerran kun oli aikaa istuttiin yhen miehen kans jäljittämässä oikeen kunnolla:  Noin 9-vuotiaana hänellä oli alkanu selvä aaltoilu jota ei tietty kukaan tajunnut. Hän on nuorin löytämäni.  Kyllä siinä jo kehittyy masennusalttiutta sillekin, että on itsensä kanssa ymmällään - mikä mulla taas on olevinaan?  Jos vielä koulu ja koti ei huomioi.  Mutta niistä ei tule The Narsisteja - tuota ilmausta pitäisikin käyttää, sen jo tajuaisi, nyt yksi ja toinen joka on pettyny puolisoonsa tai pomoonsa tai ystäväänsä on "narsistin uhri" ainakin Seiskan kannessa...

[AKUANKKA313]

On liiankin helppoa kutsua ihmista narsistiksi, kenen kanssa on koitunut pettymyksen takia erimielisyyksia.
Narsisti voi myos kaantaa asioita paalaelleen manipuloidakseen muita.
Rehellisyytta narsistilta hieman puuttuu omissa puutteissaan.
Narsisti on usein menestyva ja viehattava, eika kohtaa heikkouksiaan.
Rajaa on kuitenkin vaikeaa piirtaa, ihmisilla voi olla taipumusta
mustamaalata itsekkaita ihmisia liikaakin.
Kuka sitten todella yrittaa vaikuttaa toiseen negatiivisesti?
Kuka nauttii vallankaytosta, jossa muiden tunteille saa vain nauraa?

[Viisveisaaja]

Juu, sellainen aivan narsisti taitaa silti olla harvinaisuus?

Jotenkin se on outoa kun tapaa jonkun jolle sanoo ihan mitä vaan ei saa toisessa minkäänlaista tunnereaktiota aikaan.
Sellaisiakin on ja ne on kuin bulterrieriä tai jotakin, ne vaan näkee yhden asian ja kun ne tarraa siihen kiinni, niin mikään ei muuta niiden mieltä.
Vaikka kuinka selittäisit järkisyillä ja millä, niin ei mene jakeluun.

Muutaman psykopaatin olen elämässäni tavannut ja se on kyllä raskasta niiden kanssa.
No en epäile silti, että Jumala ei voisi tai elämä pysäyttää tuollaista kaveria miestä tai naista, mutta itselleen on parasta pysyä välimatkan päässä ja varjella itsensä sellaisen tuottamilta kolauksilta.

Jotenkin yllä ihmetyttää miten toinen ihminen voi esimerkiksi kiduttaa toista, mutta kyllä sitä silti tapahtuu ja oudointa, että kenestä vaan meistä voisi sellainen kiduttaja tulla, vaikka nyt ajatuskin toiselle ruumiinvamman tuottamisesta tuntuu mahdottomalta.

Ihminen on outo tapaus, joku sanonut luomakunnan pahin peto?

[PekkaV]

   "Kunnioitan etäisyyttä välillämme", kirjoitti runoilija.