Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: AKUANKKA313 - 16.03.13 - klo:17:35
-
Minkä verran tiedät Mannerheimista?
Mikä hänestä tekee niin mielenkiintoisen persoonan?
-
Olen lukenut hänestä ja sisarestaan Sophie Mannerheimistä muutaman muistelmateoksen. Olemme käyneet Askaisten Louhisaaressa ja Askaisten kirkossa joissa oppaat kertoivat omia tietojaan.
Hän syntyi monilapsiseen perheeseen jossa äiti oli sairasteleva, isä eli yli varojensa ja Julin-suku tuli hätiin. C.G.E lähetettiin jo poikasena Haminaan kadettikouluun, josta ura urkeni Pietariin tsaarin henkivartiokaartiin asti.
Hänen perhe-elästään ei paljon tiedetä. Vaimo oli rikas, mutta ei se liiton onnea taannut. Mannerheim oli ns. naistenmies,"hienostuneeseen" aatelistyyliin. Hänellä oli kaksi tytärtä.
Suomen itsenäistymistaisteluissa hänellä oli suuri rooli.
Outoa hänen tyylilleen oli pitää kahvilaa merenrannalla Hangossa.
Hän kuoli Lausannessa Sveitsissä tammikuussa 1951. Kuuntelimme radiosta lähetyksen hautajaisista. Muistan vieläkin Narvan marssin jyhkeät rummunlyönnit. Myöhemmin 1950-luvulla kävin äidin ja enon kanssa Hietaniemen hautausmaalla hänen haudallaan.
-
Onko tässä nyt ryssän sodan henkilö. Mannerheim ei tehnyt mitään. Airo ja 3 miljoonaa suomalaista teki sen.
-
Kohorttilaisena minulle on kaikkea opetettu. Mannerheimin ja itsenäisen Suomen historia yhtenevät aina -50 luvulle asti. Sodassa on hyvä, että on keulakuva, johon katseet kohdistetaan. Ehkä Mannerheim vanhana väsähti sodan lopussa ja silloin tehtiin virheitä.
-
Tiedän Mannerheimin haukkuneen isääni tyypiksi, jolla on kaksi vasenta kättä. Ei hän ihan väärässä ollutkaan. Myöhemin isä tunnettiin miehenä, jolla oli kaksi oikeaa kättä.
-
Tiedän että sillä oli tapana otta Marskin ryyppyjä ja polttaa sikareita.
Muistaakseni piti niitä rintataskussa ja siksi oli pidettävä hyvä ryhti, et ei sikarit olisi taittuneet.
Voi olla hevosmiesten tietotoimiston juttujakin.
-
Tiedän että sillä oli tapana otta Marskin ryyppyjä ja polttaa sikareita.
Muistaakseni piti niitä rintataskussa ja siksi oli pidettävä hyvä ryhti, et ei sikarit olisi taittuneet.
Voi olla hevosmiesten tietotoimiston juttujakin.
Tuota sikarijuttua en ole kuullut, mutta suora ryhti johtui kuulema rautakorsetista jota hän jotui pitämään ratsastusonnettomuuden jälkeen.
p.s. Aulikki Rautavaara piti aina hänen valokuvaansa flyygelin kannella.
-
Saanut nimensä Mannerheimintiestä.
-
Lopella on Marskin maja, Mannerheimin metsästysmajana ilmeisesti toiminut.
Iittalan tehtaalla tehtiin joskus Marski-nimistä lasisarjaa (hienoja olivat, mm. ryyppylasi oli mukana).
-
Kenraali Raappanan soturit, 14.D, rakensivat majan Vienaan Lieksanjärven niemeen. Ennen kuin uusi raja sulkeutui, maja tuotiin pois ja pystytettiin Lopelle nykyiselle paikalleen. Olin Mieslahden opiston junailemalla shistorian matkalla Vienassa ja löysimme majan kivijalan kivet sieltä, missä niiden pitikin olla.
-
Hän oli huomattava, etevä sotapäällikkö, jonka taito on saanut tunnustusta kaikkialla maailmassa. Tässäkin suhteessa vaikutti ratkaisevasti hänen terävä älynsä ja ennen kaikkea hänen valloittava persoonallisuutensa, hänen erittäin kaukonäköinen tapansa suhtautua ihmisiin ja asioihin. Hän oli johtajaluonne, muttei suinkaan pelkkä käskijä ja komentaja, vaan henkilö, jolla oli kyky saada alaisensa mukaansa ja innostuttaa heitä itsenäiseen toimintaan.
Jo sotapalveluksessa ollessaan hän sai toisenlaisiakin tehtäviä, joista merkillisin on hänen laaja tutkimusmatkansa Aasiaan, tuo kuuluisa ratsastusmatka, joka alkoi Turkestanista ja päätyi Pekingiin. Se oli erityisen tarmon ja kestävyyden näyte, ja sen merkitys laajeni varsinkin siitä syystä, että siitä kehittyi matka, joka tuotti erittäin arvokkaita maan- ja kansatieteellisiä tuloksia. Siitä hyötyi myös Suomen tiede, koska silloinen eversti, joka oli retkillään palattuaan saapunut kotimaahansa ottaakseen sukunsa edustajana osaa valtiopäivien työhön, toi mukanaan huomattavia, sittemmin Kansallismuseoon sijoitettuja kokoelmia. Matkansa hän on kuvaillut kahdessa teoksessa: "Käynti Särön ja Sheran jögurien luona", joka julkaistiin Suomalais-ugrilaisen Seuran aikakauskirjoissa v. 1911 ja "Matka Aasian halki".
-
Tuostapa muistui mieleeni AkuAnkka, että Virolahden papallani oli tuo kirja jo ainakin 1950-luvun alussa.Katselin niitä ihmeellisiä eksoottisia valokuvia kiinnostuneena.
Samoin olen käynyt Helsingin kaupunginmuseossa (tennispalatsi) näyttelyssä jossa esiteltiin Mannerheimin saamia lahjoja.
Lahden rautatieasemaa vastapäätä on hänen ratsastajapatsaansa jolle veteraanit tekevät yhä kunniakäyntejä. Ja nyt taannoin löytyi patsaan valajan vintiltä työssään käyttämänsä marsalkan kuolinnaamio. Se on ollut näytteillä eräässä antiikkiliikkeessä. Se minusta tuntuu makaaberiltä.
Mannerheim-museoon se kuuluisi.
Muistan isän kertoneen että 4.6. sotilaat saivat ryypyn leikattua konjakkia sota-aikana.
-
Muistan isän kertoneen että 4.6. sotilaat saivat ryypyn leikattua konjakkia sota-aikana.
Kyllä saivat... mutta Airo teki päätökset. :icon_wink:
-
Airo ja 3 miljoonaa suomalaista teki sen.
Tuohon käsitykseen minäkin olen tullut. Mutta ehkä paisutellun Mannerheim-myytin ylläpitäminen palvelee ja on palvellut joitakin intressejä.
-
Hyvä johtaja saa alaisensa tekemään itsenäisiä päätöksiä.
-
Mannerheimia kunnioitan paljon, mutta operatiivisessa ylipäällikön osastossa A.F. Airo teki kaikki päätökset.
-
Mannerheimistä kertovaa kirjallisuutta on tullut keräiltyä vuosien mittaan. Viimeksi ostin Mannerheimin pöydässä. Kerran sain kirpparikirjan välistä sodan aikana otettuja valokuvia. Perikunta oli jättänyt/unohtanut ne väliin. Kirjan arvo nousi kummasti. Ihmettelin suuresti kuinka olivat voineetkaan laittaa isoisänsä ( herra kenraali) kirjat kiertoon. Toivon mukaan omilleni ei niin käy. Vävyni on onneksi kiinnostunut tämän tyyppisestä historiasta.
Viime talvena järjestin Marski-illan ystävälleni.
Alkuun borskeittoa ja pääruuaksi vorschmackia. Musiikkia ja kuvat pöydällä. Meni se yli puolen yön.
Eräs päiväkäsky oli myynnissä kerran kirpparilla, mutta olipa sillä hintaa. En raskinut ostaa.
-
Veljeni teksti tulee hienosti eteen. Historian tuntemus avaa tiet tulevaisuutta varten.
-
Kaivopuistossa on hieno Mannerheimin museo.
Siellä on kaikenlaista hänen tutkimusmatkoiltaan ja sodan ajaltakin jotain.
Yksi huone on erikoinen. Siellä on sellainen pelkkä kenttävuode. EI lämmitystä eikä mitään huonekaluja tai muutakaan huoneessa.
Ihan kuin ulkona nukkuisi, jos siellä.
Suosittelen käymään jos liikkuu kulmilla.
-
Äitini oli nähnyt ja niiata niksauttanut Mikkelin kadulla. Kävin hänen kanssaan lapsena Mannerheim-museossa.