Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: AKUANKKA313 - 03.09.11 - klo:13:02
-
Miksi seurakuntiin/ muihin yhteisöihin syntyy sisäpiirejä?
Ketkä ovat vaarassa jäädä ulkopuolelle?
Minkälaisia kokemuksia sinulla on asiasta?
Mitä asialle voisi tehdä?
-
Miksi seurakuntiin/ muihin yhteisöihin syntyy sisäpiirejä?
Ketkä ovat vaarassa jäädä ulkopuolelle?
Minkälaisia kokemuksia sinulla on asiasta?
Mitä asialle voisi tehdä?
Ei seurakunnat ole sen kummempia kuin muutkaan vaan kaikkialle syntyy sisäpiirejä. Ketkä jää ulkopuolelle on vaikeampi kysymys eikä siihen ole kunnon vastausta. Asialle voi yrittää tehdä, mutta tulokset ovat yleensä huonoja.
-
Ryhmästä arvoiltaan poikkeava henkilö tai muuten erilainen, joka koetaan myös liiankin
taitavana, seksikkäänä, kyseenalaistavana voi joutua sisäpiirin ulkopuolelle.
Sisäpiirin arvomaailma ja yhdistävät tekijät vaikuttavat siihen kenet he haluavat ottaa mukaansa/hyväksyä.
On myös olemassa käsite:POSITIIVINEN SYRJINTÄ, johon löytyy lukuisia näkökulmia.
Samoin huonommassa asemassa oleva voi joutua eriarvoiseen asemaan myös seurakunnassa.
Ihmisille, joilla on tavallista vaikeampaa, voidaan puhua Jumalan rakkaudesta ja sen parantavasta voimasta,
mutta käytännössä se voidaan jättää se ihmisten kautta toteutumatta.
Erilaisuus ja syrjintä kasvattaa ihmistä myös auttajan ammattiin, miettimään syvällisemmin yhteiskuntaa ja ihmisyyttä.
Nuoria voidaan kiusata/syrjiä myös erittäin pinnallisista syistä eli ihmisessä ei tarvitse välttämättä olla minkäänlaista vikaa.
-
Jos sisäpiiriläisyydellä tarkoitetaan samaa kuin tuttavat keskenään se on mielestäni eri asia kuin esim. politiikan sisäpiirit jotka tekevät ns. "kabinettipäätöksiä".
Jos jälkimäiseen haluaa kuulua en tiedä miten se tehdään.
Jos haluat tulla tutuksi, saada ystäviä ja juttukavereita se edellyttää jokin verran omaa aktiivisuutta. Keskustelufoorumilla se liittyy tapaan avata
itseään, ottaa kantaa, vastata mukavasti. Joskus pieni provokin on paikallaan jotta keskustelua syntyy. Loukkaaminen on kiellettyä.
...
Toinen asia on sitten se mitä kukakin kaipaa tai tarvitsee.
Itse en seuroissa tai kirkossakäyntien yhteydessä niinkään keskity ihmiseen enkä välitä siitä kuulunko mihin tai mihinkään.
Toisaalta minulle on suotu perhettä, muutamia ystäviä on jäljellä (hengissä) ja enemmänkin haluan olla itsekseni.
Jatkuva ihmisten tapaaminen työssäni tyydytti yli tarpeenkin seurallisuuteni. Kirjoitteleminen on kivaa, siinä voi valita mitä, miten ja mihin osallistuu.
Sitten toisaalta ymmärrän kyllä niitä jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat olla mukana. Sitäkin on montaa lajia ja enin on tehtävä itse. :049:
-
Ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se tulee -asenne auttaa soluttautumaan piiriin kuin piiriin. Asenne ei ole passiivinen. Elämän tulo vain täyttää kiitollisuudella. Tarkastelet sitä kiinnostuneena, jolloin itsestään kuin veden virtaus eteemme tulee väylä vaeltaa.
-
Muistelen erästä osastonhoitajaa, joka koki olevansa kaiken aikaa ulkona tiimin "sisäpiiristä", ja minusta hyvin tyypillisesti se näyttäytyi kun kävimme yhdessä lounaalla (sen yksikön työpaikkajärjestelyjrn mukaan piti). Kun olimme hakeneet tarjottimemme ja pulisimme pöydässä, ja kuka hyvänsä muu tuli myöhässä hän sanoi: Tehkääs tilaa. Tämä seisoi vaiti syrjemmällä, niin ettei siinä hämärässä ruokapaikassa välttämättä edes huomattu hänen saapumistaan, lopulta kysyi: Siihen ei taida mitenkään sopia...? Kaikki olivat vähän kiusaatuneita. Tehtiin tilaa vikkelästi, ja jäätiin kyselemään, mistähän meidän pitäisi nyt puhua.
Mietin usein, oliko hänen itsetuntonsa niin huono ettei kehdannut toisten tavoin sanoa että tehkääs tilaa -- pöytään mahtui siis -- vai toivoiko hän huomaavaisempaa kohtelua. Nämä pienet "niin, oli tässä minullakin sanottavaa" kun keskustelu oli päätetty, saivat meidät toiset ymmällemme, ja hänet lopulta sanomaan suoraan tiimin pitävän häntä ulkopuolella. Niinkin toisinaan käykin, mutta sillä kertaa en usko kenenkään sitä tahtoneen, sillä takapuheita ei liioin ollut.
-
Onkohan sisäpiiriläisyydessä/sisäpiiriytymisessä eroja sukupuolten välillä? Esim. naiset eristää naisen helpommin ulkopuolelle?
-
Vaan kuka lohduttaisi Nyytiä ja sanois, ettei kukaan
sinua huomaa, ellet itse mene mukaan.
Tove Jansson
-
:-\ Tänään taas Kantsun kirkossa olin ulkopiirissä.
Alhaalla oli messun jälkeen kahvitilaisuus.
Menin pöytään missä vanhempi mies oli ja tervehdin, kuten tapanani on. Ei vastausta. Mies joi kahvinsa ja häippäs. Muihin pöytiin tuli ihmisiä, mutta mun pöytään ei ketään. No sitten häippäsin.
Sitä on myös nähnyt, en nyt omalla kohdallani aina, mutta jotkut penkkirivit joidenkin ihmisten kohdalla ovat ainoita joissa on vain yksi ihminen.
Mahtaa tuntua hauskalta kun muissa riveissä on ihmisiä paljonkin ja joissain vain yksi orpona. Siis orpona olijasta.
Sisäpiirejähän aina syntyy sitä ei oi estää, kun jotkut tutustuvat toisiinsa ja alkavat moikkailemaan ja olemaan enempi yhdessä.
Mikäs siinä.
-
Invalisäätiöllä sisäpiirien syntymistä yritettiin vähentää suhtautumalla
ihmisiin mahdollisimman tasa-arvoisesti ja erilaisuutta hyväksymällä.
Keskuspuiston ammattiopiston asuntolan vapaa-ajan ohjaajat järjestivät
kaikille opiskelijoille ja kuntoutujille suunnattua vapaa-ajan ja harrastetoimintaa,
missä jokaista huomioitiin tasavertaisesti.
Sillä tavalla kaikille annettiin mahdollisuus päästä "piireihin".
Sielläkään eivät kaikki ymmärtäneet mielisairautta.
Jos siitä puhuu liian avoimesti väärissä piireissä, jää helposti ulkopuoliseksi.
-
Olen luullut, että nykyään mielisairautta ei hävetä.
-
Kyllä sisäpiireihin kuulumattomuudella voi olla hyvätkin puolensa. Saa olla vapaasti (oma hölmö itsensä yms.)
Parilla ensimmäisellä bussimatkalla körttitilaisuuksiin tunsin joutuneeni bussissa sisäpiirin ulkopuolelle ja oli tosi vaikeaa lähteä seuraavalle matkalle, mutta kyllä se siitä alkoi hyvin mennä. Tosin matkalla Kuopion talviveisuihin huomasin kauhukseni, että meitä on 17 naista + mie + kuski. Hyvin sekin reissu meni. Jossain toisessa yhteydessä tuollainen kokoonpano olisi ollut hmm...kiinnostava :)
-
Joskus on hurjan rauhoittavaa, jos kukaan ei edes tule pulisemaan, toisinaan kirkkokahveilla ei edes odota sellaista, koska saattaa olla vielä mietteissään kuulemastaan tai kokemastaan. Siellä taitavat sen seurakunnan muista piireistä tutut muodostaa omat kirkkopoppoonsa, vaikka tuo Viisveisaajan kertomus huvitti. Minä menin myös poydän päähän ja vieressä istuva täti hörppäsi yhtäkkiä kupin tyhjäksi salamavauhtia ja katosi lujaa. En minä olis edes sanonu sille mitään.
. Suomalainen on siinä määrin ujo, ettei herkästi hyökkää vilkkaaseen keskusteluun, ellei ole ikinä nähnytkään toista. Malmilla tuli pappi puhuttamaan kun tykkäs paidastani. Siinä luki "olen keskeneräinen", sanoi huomanneensa sen viimeksikin ja miettineensä sitä tekstiä jo silloin. Hän pitää teemasta joskus saarnan.
Me keskustelimme hyvin pitkään siitä oliko Dosentilla :026: syklotymistä taipumusta vai ei, ja hänen oikein hyvästä saarnastaan. :icon_biggrin:
-
Kyllä sisäpiireihin kuulumattomuudella voi olla hyvätkin puolensa. Saa olla vapaasti (oma hölmö itsensä yms.)
Parilla ensimmäisellä bussimatkalla körttitilaisuuksiin tunsin joutuneeni bussissa sisäpiirin ulkopuolelle ja oli tosi vaikeaa lähteä seuraavalle matkalle, mutta kyllä se siitä alkoi hyvin mennä. Tosin matkalla Kuopion talviveisuihin huomasin kauhukseni, että meitä on 17 naista + mie + kuski. Hyvin sekin reissu meni. Jossain toisessa yhteydessä tuollainen kokoonpano olisi ollut hmm...kiinnostava :)
No mitäs körttinaisissa on vikana? :003:
-
:-\ Tänään taas Kantsun kirkossa olin ulkopiirissä.
Alhaalla oli messun jälkeen kahvitilaisuus.
Menin pöytään missä vanhempi mies oli ja tervehdin, kuten tapanani on. Ei vastausta. Mies joi kahvinsa ja häippäs. Muihin pöytiin tuli ihmisiä, mutta mun pöytään ei ketään. No sitten häippäsin.
Sitä on myös nähnyt, en nyt omalla kohdallani aina, mutta jotkut penkkirivit joidenkin ihmisten kohdalla ovat ainoita joissa on vain yksi ihminen.
Mahtaa tuntua hauskalta kun muissa riveissä on ihmisiä paljonkin ja joissain vain yksi orpona. Siis orpona olijasta.
Näillä ei-tervehtivillä kahvinhörppijöillä saattaa olla itsellään sosiaalisia estoja ja pelkoja tuntemattomien kohtaamisesta.
Mutta nuo penkkirivin ainokaiset joskus aiheuttavat itse tilanteensa pysäköimällä itsensä penkkirivin päähän, niin että muut eivät pääse samaan riviin. Ehkä haluavat kiireesti ulos tilaisuuden päättyessä. Ujot kanssaihmiset eivät kehtaa pyytää heitä nousemaan päästäkseen samaan riviin istumaan. Jos sen sijaan aloittaisi rivin täytön keskeltä, saattaisi saada myös vierustovereita. Joskus tietysti on raadollisempikin syy: hajuhaitta, kovaääninen kommentointi tms. Muutoin on kummallista, jos muissa riveissä on väkeä mutta joku jätetään ypönä omaansa.
Kirkkokahveja kaipaisin nykyiseen kirkkoni, jossa on mahdoton tutustua kehenkään, vaikka istutaankin ripirinnan. Entisessä kotikirkossani (Kantsussa!) oli paljon sydämellisempi tunnelma...
-
Kävin pitkään Tiksissä ja viihdyin, ja on sinne ikäväkin, mutta Malmissa ei ole mitään vikaa. Pääsee kävellen. Eikä aina ole myöhässä. Joskus muuten sitä istuukin penkin päähän halutessaan olla rauhassa! Ehkä ei aivan huomaavaista menettelyä, sillä siten saattaa torpata koko penkin. Ajattelee vain että menkööt muualle, onhan täällä tilaa. :-\ Se mitä toisinaan toivoisin olisi etteivät tuttavat takanani rupeaisi kertomaan kuulumisia ennen jumalanpalveluksen alkua. Tahtoisin hiljentyä, kuulostakoon vaikka kuin torvelta. Etenkin kun Malmilla on usein kahvit, jossa voi pulista. Taitavat olla aina. Ehkä se oli syy sillekin että niin julmana pitelin penkin päätä itelläni joskus... menkää muualle, kumminkin alatte hölistä... etsiydyin aina yksin istumaankin... muualta tutut saa tulla, muttei vieraat... No, se on kyllä ruminta sisäpiireilyä. Eli oikein osoittaa että älkää edes yrittäkö tutustua... Korjaan tapani.
-
No mitäs körttinaisissa on vikana? :003:
Ei kai mikään...eipä ihmistä kummempia.
-
Naiset tavoittelevat usein meidän miesten huomiota olemalla muka ihmistä kummempia. Ainoana miehenä linja-automatkalla sellaisten laumassa voisi olla koettelemus.
-
Etenkin kun Malmilla on usein kahvit, jossa voi pulista. Taitavat olla aina.
Niin on meidänkin seurakunnassa, lähes joka sunnuntai kirkkokahvit ja tapaninpäivänä myös. Pidän kirkkokahveista suuresti, niillä olen saanut tuntea hyvin kristittyjen yhteyttä. Ja vaikka olen uutena ihmisenä tullut kotiseurakuntani toimintaan mukaan vasta viime vuoden syksystä lähtien (jumalanpalveluksiin 4. adventtisunnuntaista alkaen) niin mukavasti minut on otettu piireihin mukaan, ei ole tarvinnut kokea ulkopuolisuuden tunnetta :)
-
Mietin juuri eilen kirkossa, että johtuneeko huonosta keskittymiskyvystäni ja palveluammatissa olemisesta, että pyhänä haluan istua ihan yksikseni kirkossa. Toki puolison vieressä istuminen ajaa saman asian. :003: Hänen kanssaan ei tarvitse kirkossa vaihtaa kuulumisia, eikä hänen läsnäolonsa muutenkaan häiritse minua. :003:
Kerran ammattiin liittyvässä seminaarissa pohdin uskallanko mennä yhden kolleegan pöytään ruokalassa. Ruokatila oli suuren suuri. Vain tarjoilulinjaston lähipöytiiin oli alkanut kertyä ihmisiä. Sitten aivan keskellä suurta salia, keskellä pitkää pöytää istui eräs lähiseurakunnan uusi kolleega apean näköisenä (hän muuten käyttää Aholansaari-paitaa). Pohdin oliko hän valinnut paikkansa juuri siksi, ettei kukaan tulisi häiritsemään. Vai ajatteliko hän, että olisi viisaampaa aloittaa täyttää tilaa keskeltä. Vai testasiko hän uutena työntekijänä, tuleeko kukaan istumaan lähelle vierasta miestä. (Yli 90% seminaarin väestä oli naisia).
Ja kuten jo arvasittekin Pyryharakka luonteensa mukaisesti meni heti nokitusten tämän ihmisen kanssa.
En kysynyt saanko istua siihen. En kysynyt miksi hän oli juuri tuon paikan valinnut. Luontevasti sujuneesta keskustelusta päätellen hän ei ollut harmistunut tulostani siihen pöytään.
Itse en koe ongelmalliseksi sitäkään tilannetta, jos jään kirkkokahvilla yksin pöytään. Seurailen muiden pöytien keskustelun aiheita. Otan kontaktia katseella, humyllä, naurulla (mikäli se sopii tilanteeseen) ja saatan jopa huudella vieraisiin pöytiin..
-
Risto Cantell: Menkäämme Herran huoneeseen
http://kirjasto.kuopio.fi/work_details?workid=80284676-16e2-431f-a850-fb71c0184cb1&id=14720
Kirjassa on lause: "Kirkkoon ei mennä kuin hollitupaan."
Cantell pitää hyvänä tapaa tehdä ristinmerkki kirkon porstuassa.
Risto Cantell:
http://kirkonkello.ejulkaisu.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010358
http://www.ekumenia.fi/ekumenian_tietopankki/risto_cantell_ekumenia_21_vuosisadalla/
-
Risto Cantell: Menkäämme Herran huoneeseen
http://kirjasto.kuopio.fi/work_details?workid=80284676-16e2-431f-a850-fb71c0184cb1&id=14720
Kirjassa on lause: "Kirkkoon ei mennä kuin hollitupaan."
Cantell pitää hyvänä tapaa tehdä ristinmerkki kirkon porstuassa.
Risto Cantell:
http://kirkonkello.ejulkaisu.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010358
http://www.ekumenia.fi/ekumenian_tietopankki/risto_cantell_ekumenia_21_vuosisadalla/
En ole kirjoittanut kirjaa ja matalakirkollisena kaikkien ulkoisten merkkien tekeminen on farisealaista enkä hyväksy sitä uskonnollista syistä itselleni. Muut tehköön niinkuin haluavat tulla huomatuiksi.
-
Ortodoksisessa palveluksessa yritän ristiä itseni suunnilleen muiden tahdissa etten tulisi huomatuksi. Luterilaisessa messussa teen sen vaivihkaa samasta syystä. Teen kuitenkin.
-
Olen perinyt paljon piirteitä äidiltäni...kirkossa on ihanaa käydä äidin kanssa, koska vaikka kauheita kalkattajia olemmekin, niin osaamme menojen ajan istua myös turvat tukossa... :003: ja eikä äidin läsnäolo ole häiritsevää...eikä iskänkään...päin vastoin tilanteissa jossa takana laulaa mummeli kovaa ja korkealta tahdin muita edellä ja edessä kovaa ja korkealta tahdin muita jälessä, niin iskän laulua (kuoroukko) on helppo peesata... :003:
Ja olen saanut huomata, että Leenankin kanssa on vallan ihanaa käydä kirkossa...tuntui harvinaisen luontevalta istua hissuksiin toisen vieressä... :001:
Olen oman yltiösosiaalisen piirteeni vuoksi ängennyt erinäisiin sisäpiireihin, tai huomannut ajautuneeni...mutta silti olen usein kokenut seurassakin tietynlaista ulkopuolisuuden tunnetta...kyse on lähinnä siitä, että taipumukseni olla kameleontti ottaa välillä vallan...maastoudun ajan ja paikan mukaan ja kätken todellisen luontoni...kait ihan luontevaa käytöstä tiettyyn pisteeseen, mutta sitten kun ei ole missään oma itsensä, niin lopulta hukkaa jo itsensäkin...nimimerkki kokemusta tästäkin, voittekste kuvitella!...hemputti...olenkohan ollut edellisessä elämässä joku vähintäänkin kaksoisvakooja... :icon_eek: :icon_lol: sen verran verissä toi soluttautuminen on...