Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 29.01.18 - klo:16:31

Otsikko: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.01.18 - klo:16:31
Sain uuden podittavan lukiessani Eero Huovisen kirjaa. Luku käsittelee rakkautta.
Sitä lukiessa heräsi kysymys, mitä on sääli ? Vanha sanonta kuuluu: Sääli on sairautta. Onko se ?

Huovinen ottaa esimerkin kahdesta rakastavasta ihmisestä, he hakeutuvat toistensa luo.  Miten kaksi säälivää ? Tuleeko heistä surupiiri ?

Rakkautta on monta erilaista, mutta minusta sääliä on yksi. Se on avuttomuutta jota on aika varovaisesti osoitettava. Sen positiivinen osoittaminen on toimintaa. Onko ?
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Pena - 30.01.18 - klo:13:53
Toiminnaksi muuttuva sääli taitaakin jo olla laupeutta. Se sana on valitettavasti jäänyt melkein unohduksiin.
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: vn - 30.01.18 - klo:15:57
Mielestäni laupeuden teoksi muuttuva toiminta pohjautuu enemmän lähimmäisen rakkauteen
kuin sääliin.
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.01.18 - klo:16:28
Tunnen äidinrakkautta, saan olla lapsenrakkauden kohde, tunnen kotimaan ja isänmaan rakkautta ja kaipuuta rakkaaseen Karjalaan.

Tunnen rakastavan Jumalan.
Etsin alati Jumalan rakkautta maailmasta, mutta säälien olen todennut että vihaa on enemmän, ainakin siitä uutisoidaan.

Olen eläinrakas, rakastan musiikkia ja kirjoja. Kumpaisistakaan en kritiikittä. Pidän monista asioista, mutta kaikkea en rakasta.

Mutta sääli.  Se on nolo tunne jos ei tartu toimeen, edes jollakin tavoin.

Minulla on läheisyydessä ihmisiä jotka eivät välitä lapsistaan. Säälin niitä lapsia kovasti, mutta en voi puuttua mitenkään. Rukous lasten puolesta on ainoa toimintamuotoni. Myös jotakin pientä, lupaa tulla pihaan tms, voin antaa.

Säälin luonnon huokaamista ja kaltoinkohdeltuja. Tiettyä, erilaista säälintunnetta nostavat myös aivan tunteettomat raharikkaat ja ' maailman mahtavat päämiehet ja muut vaikutusvaltaiset.
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Pena - 30.01.18 - klo:19:07
Mielestäni laupeuden teoksi muuttuva toiminta pohjautuu enemmän lähimmäisen rakkauteen
kuin sääliin.

Olisiko se sitten niin, että lähimmäisenrakkaus, joka ei toteudu laupeudentekoina, surkastuu sääliksi?
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: vn - 30.01.18 - klo:19:20
No juu, hyvä ajatus tuosta!   :eusa_angel:
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: malla - 31.01.18 - klo:15:30
Mielestäni Pena taas lyhyillä lauseillaan asian ytimessä.

Uskon että  Jeesus tunsi sääliä ts agape-rakkautta kun herätti Lasaruksen kuolleista, hän itki ensin.
Samoin Jeesus itki kun katseli kaupunkia ja tiesi, ettei se tulisi tuntemaan etsikkoaikaansa ja ettei jäisi kiveä kiven päälle.

Rakkautta on monenlaista, uskoisin että jumalinen agape-rakkaus on samaa rakkautta miten Isä katselee ihmisiä Poikansa lunastustyön kautta.

Etsivää ja ymmärtävää rakkautta.

Mutta en osaa muotoilla noin lyhyen ytimekkäästi kuin Pensa sanoi edellä.

Kiitos myös muiden ajatuksista tässä ketjussa.
Mietin asiaa.

Ja taas hyvä aloitus.  :039:
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: malla - 31.01.18 - klo:15:38
Ps. 103:8

 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Riitta-mummi - 31.01.18 - klo:16:33
Hei, nyt tämä konkretisoitui minulle.  Minulla on ja on ollut ystäviä jotka sairauden tai yksinäisyyden takia olisivat säälittäviä. Mitä se sääliminen palvelee jos ei käy tapaamassa ja auttamassa missä suinkin voi.

Jumalakin hymyilee sille joka säälii ja  p a l v e l e e. Sääli, palvelu ja rakastaminen muodotavat  pyhän kolmion.
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: malla - 31.01.18 - klo:17:15
Tuli mieliin tämä.

Room. 13:10   Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

-Ajatella, miten paljon sanottu yhdessä lauseessa.
-Ihan huikeeta.

Myös Jeesus puhui siitä, että "vähemmissä veljissä"...mitä olette tehneet yhdelle näistä vähemmistä veljistä olette tehneet minulle, siis Vapahtajalle.
Se onkin sitten iso kysymys ja miettimisen paikka kuka on vähempi veli ja sisko, se, että tajuanko senkään oikein.

Mutta sanotaan että jo vesilasin ojentamisesta saa..."palkan"...
Ja käydä tervehtimässä sairaita, vankeja, ruokkia nälkäisiä ja antaa juoda janoavalle...vaatettaa alastoman jne...

Ihan kuvaannollisesti, metaforisesti ajateltuna kuin myös käytännön tekoina.

Olkoon rakkautenne vilpitön.

3.Mooseksen kirja:
19:32   Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra.

-Kunnioittaa vanhempiaan...myös toiseen suuntaan...siis lapsiaan ja aina siitä eteen päin.
-Kunnioittaa aviopuolisoaan, rakastaa häntä jne
-Kunnioittaa niitä jotka Sanassa palvelevat.
-Kunnioittaa Jumalaa ja lähimmäistään.
-Kunnioittaa myös esimiestään, jolta saa voin leivän päälle.


No, palapelin tälläisiä palasia nyt, vuoltuja lastuja pärekopastani.



Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: malla - 31.01.18 - klo:17:25
Uskoisin, että laupeus on yksi Jumalan monista ominaisuuksista.
Todellinen laupeus riisuu aseista.
Se lähes mykistää, kun sitä kohtaa.
Se on mielestäni niin kokonaisvaltaista hyväksymistä ja toisen ihnisen arvostamista.
Siihen ei liity kovaa vaatimusta muuttua vaan että toinen ihminen saa olla siinä, armahtavassa ilmapiirissä, joskus taakkoineen ihan ilman ensimmäistäkään vaatimusta ja vaadetta.
Uskoisin, että sellaisesta kohtaamisesta jää melkoinen muistijälki joka kantaa ihmistä eteen päin.
Siinä luulen, on Vapahtaja mukana kohtaamisessa ja kuinka armollinen hän onkaan...sovittanut ihmiset, minutkin...isän Jumalan kanssa, joka on pyhä.
Se,  mihin laki ei kyennyt, sen Jeesus teki täydellisesti.
Armo on aivan vallankumouksellinen ja niin mahdottoman hyvä asia, että joskus se saa ihan sanattomaksi (vaikka edelleen taas tässäkin ketjussa paljon käytän sanoja, mutta näin ajattelen)

Ihmeellinen laupeus kohtaa ihmistä Taivaasta käsin.
Mikään ei vedä vertoja sille laupeudelle.

Ja jos rahtusenkaan verran saisin olla Vapahtajani jalkain juuressa oppia saamassa.
Ja jospa olisi sen verran vielä muistia että osaisi jotain laittaa käytäntöönkin.
Lähimmäisiä varten.

Riitta ja Eero nyt kovasti minua inspiroivat ja laittavat aivonystyröitä liikenteeseen.  :039:
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Riitta-mummi - 31.01.18 - klo:18:16
Ryhdyin pohtimaan laupeutta. Ajattelin että laupeutta voi harjoittaa ainoastaan hyvä ja helläluenteinen ihminen.

Otin Wikipedian avuksi:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Laupeus

Tekstissä laupeus rinnastetaan sääliin, armoon ja rakkauteen. Käytänössä ne mielestäni kuitenkin käyttäytyvät , tai panevat käyttäytymään hiukan eri lähtökohdista ja tunnelmista.
Sääli ottaa osaa, armo antaa anteeksi ja rakkaus voittaa kaiken, pakahduttaa suorastaan. Armo on myös teknistä, laupeus hiljaista ja sääli surkuttelevaa.

Mielenkiintoinen on tuo kohta jossa muinaiset kreikkalaiset pitivät laupeutta ' sielun sairaudeksi'. Tarkkoittaneeko sitä että vain herkät ja hellämieliset ovat laupiaita.
Kovat ja menestyvät siis eivät ole ' sielultaan sairaita'. :017:
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: malla - 31.01.18 - klo:18:38
Juudaan kirje:
1:2   Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus.

Psalmit:
23:6   Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti

Sananlaskut:
3:3   Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun

-Onkohan laupeus samaa hieman uskollisuudenkin kanssa ?

Sanaa pyörittelin mielessäni, mutta otin nuo kohdat avuksi avaamaan ehkä jotain.
Kun kirjeissä paljon toivotetaan armon ja laupeuden lisääntymistä.

Armo ja laupeus voivat olla "sisaruksia"...

Säälikin voi muuttua toiminnaksi ehkä jos keksii miten sitä voi osoittaa "rakkauden, laupeuden ja armon tavoin"
Eli ei "säälien" vaan armahtaen, välittäen, toivoen toisen ihmisen parasta, kantaa kuormia ?

Ef.

2:4   mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, >> Jakeen lisätiedot
2:5   on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -

-Apostolit usein toivottivat armoa ja laupeutta kirjeissään.

1.Timoteuksen kirje:
1:2   Timoteukselle, oikealle pojallensa uskossa. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!

2.Timoteuksen kirje:
1:2   rakkaalle pojalleni Timoteukselle. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!

2.Johanneksen kirje:
1:3   Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa.



Hakusanana käytin sanaa "laupeus"

-Illan haja-ajatelmia.
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: malla - 31.01.18 - klo:18:45
"Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus. "

-Onkohan nämä kolme myös "sisaruksia" ?

Siihen sopii vielä isosiskoksi myös armo.

Ja entäs tämä sitten ?

Filippiläiskirje:
4:5   Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.

-Ehkä Jumala voi vähin erin tavallaan kasvattaa ns hengen hedelmiä, eivät ne itsestään varmaan synny.

Gal.

5:22   Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
5:23   Sellaista vastaan ei ole laki.

-Laki ruoskii, piiskaa, vaatii.
-Armo kasvattaa, luo uutta, antaa eväitä elämään, armahtaa, armollisuus....antaa synnit anteeksi, vahvistaa varmaankin pitkässä kaaressa.

Olemmeko siis lain vai armon alla?

Olemme armosta pelastetut, siis armon kai tulisi toimia kasvattajanamme.

Toki kymmenen käskyä esim. on hyväksi ohjenuoraksi annettu, mutta Jeesus on pienintä piirtoa myöden täyttänyt vaativan lain.
Näitä minä ihmettelen.

Eli kaikki on tehty Jumalan puiolelta valmiiksi.
Siinä on lepo ja rauha, ilo(kin) vaikka on kuinka erilaisia elämän periodeja.

Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.
Jumalan rakkaus.

Ehkä Jumala näyttää laupiaat kasvonsa Vapahtajassa ja kaikessa mitä hän meille edustaa.
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: malla - 31.01.18 - klo:18:47
 :icon_redface:

Taas tuli paljon sanoja.
Jään pohtimaan asiaa, edelleen.
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Riitta-mummi - 31.01.18 - klo:20:08
Kun Jumala rakastaa, ja sen saa kokea, alkaa vähemmän lepseässäkin ihmisessä vaikuttaa hiljalleen nuo hengen hedelmät.

Armo, rauha ja laupeus eivät ole meissä synnynnäisiä. Ainakin se on niin harvinaista, että arvelen tällaisen ihmis-ihmeen olevan luotu jo lapsena taivasta varten.

Kun me arjen vastoinkäymisissä ja vaivoissa opimme synnin tekoon, pienempää pieninä ja isompaan isoina , meidät voi vain Jumalan lahjat, nuo mainitut armo, rauha ja laupeus kasvattaa paremmin elämän vaiheita kohtaamaan.
Silloin sääli voi kasvaa toimimiseksi, laupeus uhraukseksi ja rauha jaettavaksi.

Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Leena - 04.02.18 - klo:09:55
Olemme armosta pelastetut, siis armon kai tulisi toimia kasvattajanamme.


Muistelen virttä jossa taidettiin sanoa "Kaikki armoa, minkä suopi. Armo taivasta varten kasvattaa".

"Armo" sellaisenaan ei ole kuin sana, mutta tässä sisällöksi annetaan "kaikki".  Kaikki, mitä meille tapahtuu, hyvä, paha, oikeudenmukainen, väärämielinen, lohdutus ja ymmärrys, julmuus jolta ei välty varmasti kukaan,  terveys, sairaus, kärsimys, ilo, suru.  Sellainenkin siis, mikä ei varmaan ole Jumalan tahdon mukaista kuten, no, toisten puolelta tulevan rakkaudettomuuden kohteeksi joutuminen.

Myös ne "miksi"-hetket, joiden ei tarvitse sisältää edes kapinaa. Toista on sysätä kyselijän ajattelu radalle, joka vie päätelmään, kyllä Jumala on mutta yksittäisestä henkilöstä Hän ei piittaa. Kysymykseen, tulisiko ihmisen oman kirkkomme opetuksen mukaan ajatella että Jumala johdattaa, tässähän se vastaus siis on.  Olkoon, että termi oli kömpelösti valittu ja väärän herätysliikkeen poterosta löytynyttä. Luther puhuu Jumalan "oikean ja vasemman käden" työstä, mutta pitää osata teologiaa keskustellakseen pappien kanssa.  Ei se haittaa, opiskelu avartaa monin tavoin.


Mikähän herännäisyyden meänkielellä olisi tuo sama asia ilmaistu oikein ja "alatien körtille" ymmärrettävällä tavalla? 

 
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Viisveisaaja - 21.03.18 - klo:16:54

Rakkaus on sellainen asia, että ei sitä oikein voi sanoin selittää.

Korinttolaiskirje 13 on yleensä mainittu rakkauden sisällöstä millainen se parhaillaan on, mutta on se kyllä kaikkea sitä vastapäinkin.

Korkeaveisuussa rakkaus on kuvattu kuin:
 Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.

Eli ei lempeä ja kärsivällinen kuten korinttolaiskirjeessä.

On muuten kivasti tässä linkissä laitettu vuoropuheluun korkeaveisu.
http://raamattu.fi/1992/Laull.html
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.03.18 - klo:17:40
Ymmärrän sääliä olevan ainakin kahdenlaista. On osaaottava ja ymmärtävä sääli.
On myös alentuvaa sääliä joka jos itseä kohtaa ei tunnu mukavalta.

Ymmärtävä ja säälivä ihminen on empaattinen.
Yläpuoleta säälivä vaikuttaa omanarvontuntoiselta, ja oikeastaan se vasta onkin säälittävä asenne.

Kun sääli muuttuu teoiksi, se on silloin orastava rakkaus. Kohteita on määrättömästi.
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Pena - 21.03.18 - klo:19:33
Se ei ole sääliä, että sanoo toista säälittäväksi. Se on väheksymistä ja halveksimista.
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Viisveisaaja - 23.03.18 - klo:21:04

Skolessa isommat kundit sanoi, et sääli on sairautta.

No on se minustakin joskus ja aika useasti.

Mua hermostuttaa, kun moni valittaa ihan turhasta ja kerjää sääliä.
En pääse irti tästä tupakin himosta tyyliin.
Huh silloin, kun itse lopetin 20 vuotta sitten, niin niiden huumehelvettien jälkeen ei ollut kuin naurun verran päästä eroon tupakasta.
Tai kun joutuu herään aaumulla tai mitä tyhmiä valituksia on ja sitten kun valitat, nin sos media ja kaverit yrittää sonoa. Kyllä se siitä ja ymmärrän.
Itte sanoisin koeta jättää valvominen ja ota ittees niskasta moneen asiaan.

Mutta kait se on, että pitää olla vaan sääliä.
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.05.19 - klo:08:59
Rakkaus on sydämestä tulevia tekoja.

Vanhin lapsenlapsenlapsemme on siitä asti kuin oppi kävelemään tuonut meille lahjoja.
Milloin kiviä, käpyjä, oksia,voikukkia, milloin kirjeitä joihin on kirjoitettu Rakastan sinua.

Tänään aamupuuron jälkeen hän sulkeutui makuuhuoneeseeni ja kielsi tulemasta.
Sitten kuului: Saa tulla !

Hän oli pedannut sänkyni ja laittanut päiväpeitonkin !

                                                                             :057:
Otsikko: Vs: Rakkaus ja sääli
Kirjoitti: Leena - 26.05.19 - klo:01:04
Sääli on lämpimän sydämen lahja, jota ei pidä halveksua.(Tolkien). 

Luulen että sen vastaanottaminen edellyttää nöyryyttä, samoin ettei se suinkaan ole näivettynyttä laupeutta. Eiköhän kyseessä ole samaa merkitsevä, hieman vanhempi sana.

Ylenkatse kai on säälin vastakohta.
"..............

Muistan tarinan rikkaasta miehestä, joka oli juuri asettumassa jouluaterialle. Hänen luokseen pääsi erehdyksessä palveluskunnan ohitse riekaleisiin puettu nälkiintynyt kerjäläinen, joka pyysi leipäpalaa. Rikas mies oli huutanut: Ajakaa tuo heittiö ulos! Hän tärvelee tunnelman... hän riistää sydämen rinnastani.

Tämä oli sellainen monesti toisteltu juttu psykoterapiakoulutuksessa, kun käsiteltiin affektien kuormittavuutta.  Puhuttiin siitä, kuinka raskasta on kokea myötätuntoa eli laupeutta eli sääliä.  Se tunne saattaa olla niin raskas kannettava että huono- osaisuutta on kartettava vain siitä syystä.

Ne pakottaisivat tekoihin, se on tietysti totta myös.