Markku Suokonautio

[Hanna]

Olemme tassa nyt palanneet oikeastaan takaisin juurillemme hieman ahdasmielisemman kauden jalkeen. :wink: Silla ei tosiaan Ukko-Paavokaan pulloon sylkenyt, mikali niin luulitte. Asiasta olen jokusen vitsinkin kuullut, mut ehka ei tassa kirjoitella, ettei saari vallan meneta uskottavuuttaan :lol:

[kiinnostunut kyselijä]

Satuin olemaa kirkossa Suokonaution pitäessä Satumaa saarnansa. En todellakaan ole mikään kirkon vakiovieras, mutta Suokonaution saarna herätti minussa tunteita ja ehkä sen tähden, olen muun muassa seurannut kohusta syntynyttä keskustelua useilla keskustelufoorumeilla.
Ensinnäkin olen iloinen, miten rakentavasti tällä foorumilla on suhtauduttu asiaan.
Itse katson, että musiikki kuin musiikki sopii kirkkoon kunhan ne eivät syrjäytä virsiä, ja kuuluvat osana esimerkiksi saarnaa tai päivän tekstiä. Eihän Suokonautiokaan halua korvata virsiä iskelmillä, vaan näyttää, että esimerkiksi saarnaan hyvin ja ajankohtaisesti liittyvä kappale voidaan soittaa osana saarnaa olipa se sitten mitä musiikkia tahansa. Kysehän on lähinnä vain tahtilajin/ rytmin muuttumisesta....
Mielestäni perustelu että sinällään joku tietty musiikkilaji ei sovi kirkkoon on käsittämätön. Onhan hengellistäkin musiikkia tehty nykyisin niin metal musiikin kuin popinkin muotoon.
Jos lähtisimme miettimään jonkin musiikin lajin/soittimen sopimattomuutta esimerkiksi sen historian takia, niin kirkkoista ensimmäiseksi kannettaisiin romukoppaan urut. Tämä siitä syystä, että kun varhaiskristittyjä Roomassa vainottiin joutuivat Kristityt kokoontumaan hyvinkin "sopimattomissa" paikoissa kuten ilotaloissa ja juottoloissa. Näissä paikoissa tuohon aikaan musiikki soitettiin uruilla ja kun myös varhaiskristillinen musiikki kehittyi näissä paikoissa urkumusiikina, sai urku paikkansa kirkon soittimena. Uruillakin on siis varsin "syntinen " historiansa, muttei se sen arvoa himmennä kirkkosoittimena eihän.

[Liisa]

En minäkään sitä musiikkityyliä niinkään parjaisi, en vastusta jos kirkkoon tuodaan satunnaisesti muutakin kuin totuttuun tapaan esitettyjä virsiä. Se tapa, jolla tässä on toimittu; tunne siitä että varta vasten luodaan showta keinoja kaihtamatta, se minua on häirinnyt.

[kiinnostunut kyselijä]

Suokonautiolla on ollut tapana (perua kai Kanadan ajoilta) arjota lehteen ennen jokaista jumalanpalvelustaan pieni juttu, jossa kertoo mitä saarna esimerkiksi käsittelee. Näin ilmesesti yrittää innostaa ihmisiä kirkkoon. Ilmeisesti lehdet eivät kuitenkaan aina julkaise näitä.
Esimerkiksi ensi sunnuntain palvelusta oli pieni juttu, jossa Suokonautio kertoi saarnan käsittelevän Viisautta ja saarna on "keskustelusaarna" eli Suokonautio kiertää seurakuntalaisten keskuudessa ja kyselee heidän ajatuksiaan päivän aiheesta. Voi olla aika mielenkiintoinen tapaus tuokin...

[mt]

Suokonautiolla on ollut tapana (perua kai Kanadan ajoilta) arjota lehteen ennen jokaista jumalanpalvelustaan pieni juttu, jossa kertoo mitä saarna esimerkiksi käsittelee.

Tässä on mielestäni ideaa. Olen ihmetellyt, minkä takia seurakunnat eivät julkaise ennakkopuffeja tulevan pyhän teemasta ja saarnasta. Lehtien uutissivuille näitä puffeja lienee vaikea saada, mutta muitakin tapoja on, maksullisten ilmoitusten lisäksi maksuttomia, kuten netti ja seurakunnan ilmoitustaulu kirkon edessä.

Eipä ollut Kiuruveden seurakunnankaan nettisivuilla tietoa ensi sunnuntain saarnan teemasta.

Mielestäni en kasaa pappiparkojen niskaan kohtuutonta taakkaa. Omassa toimittajan työssäni olen näet tottunut siihen, että päätoimittaja tai vastaava kysyy: "Mitäs aiot tehdä seuraavaan numeroon, saiskos pienen tekstin Seuraavassa numerossa -sivulle kymmeneen mennessä..." Valmiista lehdestä on sitten hyvä katsoa, mitä pitää ainakin tehdä...

Kyllä minusta seurakunta voisi kertoa, mikä asia ja uutinen on kerrottavana ensi sunnuntaina.

Mt

[Johannes]

Meillä on aika suppeasti ilmoitettu päivän aihe ja papit ja kanttori etukäteen. Parin seuraavan viikon ajalta tilaisuuksien pitäjät ovat kirkollisissa ilmoituksissa, jotka päivittyvät maanantaina nettiin ja torstaina ovat paikallislehdessä. Jumalanpalvelukset ovat useammalta viikolta netissä.

http://lapinlahti.ekirkko.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010007


http://lapinlahti.ekirkko.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=jumalanpalvelukset

[Kalistaja]

Luin eilen, heinäkuun viimeisenä päivänä kasan lehtiä, ja yhdessä niistä, taisi olla Kotimaassa, tässä ketjussa puheena oleva pappi Suokonautio kirjoitti jokseenkin näin ( kopsasin noin niin kuin lennossa ):

    - Ei missään ole enemmän suvaitsevaisuutta ja toiselle tilan antamista, erilaisuuden hyväksymistä, kuin juuri körttiläisyydessä.Siinä ei toista osoiteta sormella, eikä missään nimessä tuomita. Tosin toivoisin nykyiseen herännäisyyteen enemmän iloisuutta ja vähemmän synkkyyttä.

    - Sanon vain, että ylpeänä voivat kiuruvetiset jo nyt katsoa täällä- Kiuruvedellä siis - pidettäviin vuoden 2010 herättäjäjuhliin ja osallistua yhdessä talkoisiin samalla tavalla kuin Vihreitten niittyjen toteuttamiseen.

     Ylläolevat sanat ovat siis M. Suokonaution kynästä. Suokonautio myös kertoo puhuneensa Ylivieskan herättäjäjuhlilla 1979. Lisäksi hän sanoo lapsena ja nuorena käyneensä herättäjäjuhlilla kesästä toiseen. Hän ihmetteleekin samaan hengenvetoon, kun körttiläiset on leimattu ahdasmielisiksi Satumaa -asiassa.

[Liisa]

^ Mukava kuulla.

Suokonautiolla on ollut tapana (perua kai Kanadan ajoilta) arjota lehteen ennen jokaista jumalanpalvelustaan pieni juttu, jossa kertoo mitä saarna esimerkiksi käsittelee. Näin ilmesesti yrittää innostaa ihmisiä kirkkoon.

Ja tämähän se taitaakin paljon selittää median aktiivisuutta asiassa. Eli lähtöpohjahan vaikuttaakin hyvältä.

[Salis]

^ Mukava kuulla.

Suokonautiolla on ollut tapana (perua kai Kanadan ajoilta) arjota lehteen ennen jokaista jumalanpalvelustaan pieni juttu, jossa kertoo mitä saarna esimerkiksi käsittelee. Näin ilmesesti yrittää innostaa ihmisiä kirkkoon.

Ja tämähän se taitaakin paljon selittää median aktiivisuutta asiassa. Eli lähtöpohjahan vaikuttaakin hyvältä.

Loppujen lopuks haluan kysyä, että miksi tää Suokonautio aiheuttaa niin paljon kohua. Yleensä asioista vaikenemalla saadaan parempia tuloksia. Mitä enemmän tästä henkilöstä puhutaan, sitä suuremmaksi tulee hänen maineensa.

[Johannes]

Tosin toivoisin nykyiseen herännäisyyteen enemmän iloisuutta ja vähemmän synkkyyttä.

Minä taasen en toivo. Minusta nykyisellään on ihan ok ja itse tykkään siionin virsien isänmaata ikävöivästä nuotista. Ei minusta sekään ole hyvä, jos aina on niin hilpeää, että huh huh. Ihminen on syntinen ja siitä ei päästä minnekään. Ainakaan itse en usko siihen, että omat syntini saa peitettyä ainaisella iloisuudella niin, että vaikeista asioista vaietaan aina ja puhutaan siitä, mikä on muotia ja mikä on "coolia". Toki ei pidä ruveta kurjuudessakaan rämpimään tieten tahtoen, mutta itse haluan ainakin pitää jalat maassa.

Minulle kirkko ei ole mikään markkinapaikka. Myönnän, että siionin virret eivät ole kaikkein mediaseksikkäimpiä lauluja, mutta niissä on asiaa ja itse tykkään siitä taivaskaipuusta. Minusta on niin väärin soveltaa kirkkoon markkinamaailman lakeja, sillä juuri niitä pakoon osa haluaa kirkkoon tulla. Toki ajassa pitää mennä, mutta ei niin, että unohdetaan perusasiat, kuten ihmisen syntisyys ja maailmallisen elämän rajallisuus. Teatterissa voidaan välttää niistä puhumista yleisön haalimiseksi, mutta ei kirkossa.

[TeppoV]

Ei minusta sekään ole hyvä, jos aina on niin hilpeää, että huh huh. Ihminen on syntinen ja siitä ei päästä minnekään.

Mutta eikö koskaan saa olla hilpeää? Pitääkö aina olla synkkää? Ihminen on syntinen, se on totta. Mutta siksi synkistely on kovin ihmiskeskeistä. Jumala taasen on hyvä ja armollinen. Jos olisimme jumalakeskeisempiä, voisimme varmaan iloita Jumalan armosta?

Suokonautiosta puheen ollen, vaikken olekaan hänen teologisita kannanotoistaan aina samaa mieltä, minusta hänen toimintatavoistaan voisi ottaa oppia muutkin papit. Esim. lapsiperheen isänä mieltä lämmitti se, kun lehdessä oli kuva, kuinka Suokonatutio jakoi lapsille leluja jumalanpalveluksen alussa, että nämä viihtyisivät kirkossa. Hienoa, ihmisläheistä toimintaa.

[Pena]

En koe herännäisyyttä synkistelyksi. Minusta harras ikävöinti on ikäänkuin taustana hartaalle ilolle, jonka hilpeä hauskanpito usein pilaa. Jonkinlaisena Markku Suokonaution edeltäjänä showpappina voi pitää Ilmo Launista. Hänen hauskimmissakin tempauksissaan oli syvällinen sanoma. Kaunein huumori nousee kipeimmistä aiheista.

[seppos]

Ei minusta sekään ole hyvä, jos aina on niin hilpeää, että huh huh. Ihminen on syntinen ja siitä ei päästä minnekään.

Mutta eikö koskaan saa olla hilpeää? Pitääkö aina olla synkkää? Ihminen on syntinen, se on totta. Mutta siksi synkistely on kovin ihmiskeskeistä. Jumala taasen on hyvä ja armollinen. Jos olisimme jumalakeskeisempiä, voisimme varmaan iloita Jumalan armosta?

Suokonautiosta puheen ollen, vaikken olekaan hänen teologisita kannanotoistaan aina samaa mieltä, minusta hänen toimintatavoistaan voisi ottaa oppia muutkin papit. Esim. lapsiperheen isänä mieltä lämmitti se, kun lehdessä oli kuva, kuinka Suokonatutio jakoi lapsille leluja jumalanpalveluksen alussa, että nämä viihtyisivät kirkossa. Hienoa, ihmisläheistä toimintaa.

Kyllä saa olla hilpeääkin, kunhan se on aitoa eikä teeskentelyä kuten joissakin ylistyspiireissä, joissa täytyy olla ilosta. Ei huumorin kukkaa ole vielä tapettu. Aitoa on se taikasana.

Toisaalta ei minua nuo Suokonaution touhut niin järkytä. Nuoruuteni kirkkoherra oli Voitto Viro. Hänen harrastuksensa oli parapsykologia, unissasaarnaajat ja ihmeparantajat. Mutta hän ei riehunut koskaan. Kerran tuli suntio kesken saarnan ja toi lapun hänelle. Hän keskeytti hetkeksi saarnasa ja ilmoitti Veikko Hakulisen voittaneen jonkun ison kisan ja jatkoi sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Näitä riittäisi.

[llwyd]

Mutta eikö koskaan saa olla hilpeää? Pitääkö aina olla synkkää? Ihminen on syntinen, se on totta. Mutta siksi synkistely on kovin ihmiskeskeistä. Jumala taasen on hyvä ja armollinen. Jos olisimme jumalakeskeisempiä, voisimme varmaan iloita Jumalan armosta?

Enpä usko että tähän kiistaan olisi mitään objektiivista ratkaisua. On kai sitten aika körttiläistä ajatella, että paha, raskas, vaikea on usein vaelluksemme täällä. Omassa hetkessämme, yhteiskunnassa, historiassa olemme satunnaisen julmassa, kylmässä ihmisen maailmassa, emme siinä toisessa isänmaassa, jonne voimattomina ikävöimme. Jos itse rakkainemme säästymmekin, niin emme koskaan lopullisesti, eikä kukaan myöskään ole saari: joka päivä, joka hetki, soivat surun, murheen kellot myös meille, vaikka sitten itse olisimmekin onnekkaita. Varmasti hyvä kristitty vain iloitsisi odottavasta, "varmasta" palkinnosta ja lopullisesta oikeuden ja laupeuden voitosta: ei itkisi kuolleita, ei pelkäisi lastensa ja läheistensä puolesta, ei järkyttyisi maailman pahuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. En kyllä itse usko niin voimallisesti että tähän pystyisin, toivon kyllä, sydämeni pohjasta, mutta en tunne mitään varmuutta - sen tiedän, että tämä oma, ihmisen pohja vajoaa. Voi vain toivoa että silloin ulkoa päin tuleva, ei mitenkään omassa kädessä oleva armo kannattaa.

[Kalistaja]

Suokonautio - lukemani ja kuulemani perusteella - puhuu elävää sanaa, ja mielestäni kiehtovin vertauksin, mukavasti rekvisiittaa käyttäen. Hyvät ihmiset, kyllä kai Suomeen muutama Suokonautio mahtuu - haittaako tuokaan mitään, että hän mitä ilmeisimmin tykkää olla esillä, niin kuin moni näyttelijä, niin kuin moni laulaja, niin kuin moni puhuja, niin kuin moni konsultti, niin kuin moni politikko.

  En tokikaan kaikista ( esimerkiksi tykkään tästä "meidän" vakavasta ilosta, oivaltavasta huumorista ) asioista ole samaa mieltä M. Suokonaution kanssa, mutta mielestäni hän on mojova lisä kirkkopyhiimme. Olen tänäkin vuonna kuunnellut monta saarnaa, joista en enää mitään muista. Kirves ja hyvä puhe taasen mietityttävät kauan, sen on tämäkin ketju osoittanut.

 Käyn kirkoissa usein niin, spontaanisti, että en tiedä kuka puhuu, ikään kuin tietyn papin takia en aina siis liikkeelle lähde, joskus tosin. Kernaasti kyllä menen kirkkoon, jos olen samaan aikaan niillä kulmilla kuin Suokonautio. Otaksun hänen pystyvän puhumaan ainakin paikka paikoin oivaltavasti myös Jeesuksesta. Ei hän Lalliin ja piispa Henrikiin jää, ei juutu Vihreille niityille.