Herättäjäjuhlille kyllä on pakko päästä. Tiedä sitten miten, mutta sinne.
Eilen kun matkustelin, niin tuttu huomio tuli taas vastaan, eli ihmiset kun katselee kanssamatkustajiaan ja tekevät arviointejaan. Milläköhän reissulla toi on ja varsinkin nuoremmat ihmiset haluavat keskustella ja tutustua muihin ihmisiin.
Jotkut sitten ovat sosiaalisempia kuin muut ja monta matkaa olen tehnyt jolloin en ole puhunut kenenkään kanssa pariin päivään muuta kuin jokusen kauppiaan ja hotelliemännän kanssa.
Matkalla on ainainen ongelma miten sen pahuksen ajan saisi kulumaan.
Lennoilla on joitain filmejä mutta laivamatkat, vaikka Ruotsiin on ihan hirveää kidutusta.
Tietty jos pääsee saunaan, niin se matka jotenkin menee, mutta muuten kun kaikki kaupat on kierretty ja vielä 6 tuntia edessä, niin se on rasittavaa.
Tullit on kans yksiä kokemuksia. Tietty aina mut pysäytetään. Ei onneksi enään viimevuosina, mutta nuorempana aina.
Vaikka kuinka yritin olla samanlainen kuin muut, niin tulli siellä huusi, Seis te siellä, te hämäräperäisen näköinen tänne näin.
Yhden kerra olen jäänyt tullissa kiinni hden alkoholipullon limääräistä tuomisesta. Sakkohan siitä tuli ja pullo meni.
Tullimies vitsaili ja virnisteli tyytyväisenä.
Matkalla sattuu ja tapahtuu. Kerran Tallinassa taksista lähti yks kaks ratti irti. Ajattelin, että tälläistä ei todellisuudessa voi käydä.
Kerran taksi hajosi jonnekkin Latvian peräkylille ja kuski sanoi, että ei voi mitään liftaa poika eteenpäin ja niinhän sitten lifatasin ja kivasti pääsin eteenpäin.
Kerran juna hajosi keskelle metsää junassa ja kaikki ihmiset oli vanhuksia siellä eikä englantia osanneet.
Siinä ihmeteltiin ja sitten porukka lähti kävelemään metsään ja minä mukana. Aikamme talsittuamme tuli maantievastaan ja sitten tuli bussi ja vei eteenpäin.
Pikkasen oli orpo olo.
Matkailu kait sitten lisää kokemuksia, mutta olisin voinut olla ilman noitakin kokemuksia.