Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 01.11.06 - klo:22:40
-
Jeesus oli käsittääkseni kaikkea muuta kuin hurskastelija, miksi siis yleisessä kielenkäytössä hurskastelu-sanan synonyyminä käytetään "jeesustelua". Tuota sanaa käytti kuulteni viimeksi julkisuudessa Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikuntaan käsittääkseni yhä kuuluva toimittaja Aino Suhola keskiviikkona 1. marraskuuta televisio-ohjelmassa Inhimillinen tekijä. Miten on: särähtääkö teidän korvaanne kun puhutaan "jeesustelusta" silloin kun puhuja tarkoittaa hurskastelua?
-
Itse en tykkää koko jeesustelu-sanasta, niin särähtää kyllä. En kuitenkaan osaa sanoa, että särähkääkö tuon takia. En ole ajatellut koko asiaa.
-
Ei särähdä. Minä hoen mielessäni aika usein "Kiitos, Jeesus, kiitos, Jeesus!" Kieltämättä tunnen siinä samalla pientä - joskus - jeesusteluun vivahtavaa sillä tavalla kuin hellut sanaa käyttävät, tai mikä kuva minulla on heidän kielenkäytöstään.
-
Ei särähdä minunkaan korvaan. Käytän termiä myös itse. Aina välillä törmää keskusteluun Pyhän Hengen pilkasta ja sen anteeksiantamattomuudesta. Mulle se asia kirkastui (kenenkäs mummon termi se olikaan, että asia kirkastuu itselle jotenkin? Erittäin hyvä ilmaus.) teininä, kun hengellinen opettajani selitti sen: Pyhä Henki on vapaa ja puhaltaa, missä tahtoo. Jos joku eksklusiivisesti väittää, että PH on täällä meillä, meissä, ja me toimimme sen (hänen) nimissä, tämä väite estää Hengen vapautta ja pilkkaa Jumalan suuruutta ja suvereeniutta. Jos ihminen on siinä uskossa, että hänen mielipiteensä ovat Jumalan mielipiteitä, hän tietää Jumalan ajatukset ja tahdon, se on hengellisesti kuolettava ja kadottava tila, koska hän on ikään kuin suljettu todelliselta Jumalan työltä. (Omalta puoleltaan tietenkin, Jumalallehan on kaikki mahdollista.)
Ymmärrän jeesustelu-termin samansuuntaisesti. Jeesus valjastetaan siinä omaan käyttöön, itsekkäiden pyrkimysten käsikassaraksi. Pelkässä hurskastelussa ihminen on tekopyhä ja uskoo olevansa parempi kuin muut, jeesustelija on astetta pahempi, koska pyhittää Jeesuksen nimellä kyseisen toiminnan.
-
Ei särähdä. Minä hoen mielessäni aika usein "Kiitos, Jeesus, kiitos, Jeesus!" Kieltämättä tunnen siinä samalla pientä - joskus - jeesusteluun vivahtavaa sillä tavalla kuin hellut sanaa käyttävät, tai mikä kuva minulla on heidän kielenkäytöstään.
Samojen asioiden toistaminen voi joskus tuntua sisäisesti typerältä. Kysyy itseltään, miksi minä jatkuvasti toistan samaa sananpartta ja haen siitä turvaa itselleni. Ja kuitenkin olo tuntuu turvalliselta, kun niin teen. Elämä on täynnä paradokseja ja ihmisen sisäinen elämä vielä oudompaa.
-
Itse olen aina tottunut kuulemaan jeesustelu-sanan haukkumamielessä. Muuhun käyttöön en ole itse törmännyt, mutta näemmä sillä on positiivisiakin merkityksiä. Sen takia en kuitenkaan tykkää siitä sanasta ollenkaan.
-
No sanat on sanoja.Ihminen kun on kiinni otettu niin ei silloin ole esteenä sanat ja saivartelut. :lol: Aikoinaan ajattelin lehdistössä käytettyjä uskonnollisia termejä, että miksi niitä käytetään, mutta mm. "potkia tutkainta vastaan" yms. ovat ilmaisuja joille sitten löytää oikean asiayhteyden.
Tämähän uskon asia ei ole niinkään sanoissa vaan voimassa.sanoista vanhurkaaksi julistaminen tarkoittaa sitä, että mitä me puhumme se paljastaa mitä me sydämessämme olemme.Siis kylväkäämme oikeaa siementä.Sitä kasvaa mitä on kylvetty.Eikös?
-
Samojen asioiden toistaminen voi joskus tuntua sisäisesti typerältä.
Jopa hieman hulluuden rajamailla tuntuu kun tule "itsepäisesti" toistettua asioita ajatuksissa ja vieläpä...
Kysyy itseltään, miksi minä jatkuvasti toistan samaa sananpartta ja haen siitä turvaa itselleni. Ja kuitenkin olo tuntuu turvalliselta, kun niin teen. Elämä on täynnä paradokseja ja ihmisen sisäinen elämä vielä oudompaa.
Mutta silti näistäkin "pienistä" ongelmista selviää, kun pysähtyy ja hiljentää vähän vauhtia. Kuuntelee ...tutkii... ja ... analysoi... itseään... hmmm... kasvunpaikka...ikuinen..
Psl.73:26
-
Itse olen aina tottunut kuulemaan jeesustelu-sanan haukkumamielessä. Muuhun käyttöön en ole itse törmännyt... Sen takia en kuitenkaan tykkää siitä sanasta ollenkaan.
Samoin.
-
Elvistelijä tekeytyy elvikseksi ja jeesustelija jeesukseksi. Oikea Jeesus on aito. Hänestä voisi sanoa - kuten herra Presleystäkin: 'the One and Only!'
-
Elvistelijä tekeytyy elvikseksi ja jeesustelija jeesukseksi. Oikea Jeesus on aito. Hänestä voisi sanoa - kuten herra Presleystäkin: 'the One and Only!'
Englannin kielen näkökulmasta aika kulunut ilmaisu. Ehdotan uutta: Absolutely real and true.
-
Joo en tykkää jeesustelusanasta, mutta jeesustelijoihin olen törmännyt ja ties vaikka itsekkin ollut ja oleva? :icon_sad:
Silloin kun joku oikein väkisin alkaa puhumaan hengellisistä asioista, niin silloin tulee sellainen maku, että pahuksen jeesustelija. kun ei osaa muusta puhua ja miksi tollainen paatos päällä?
:-\
Eniten särähti tuo sana korvaan, kun jotkut teinit oli olleet jossain nälänhätä maassa olikohan Punaisenristin apureina ja he haastattelussa sanoivat, että kirkon ja muiden uskonnollisten laitosten avut niihin maihin on vain jeesustelua, eikä siitä ole kuin haittaa. :icon_rolleyes:
No mielipiteensä kullakin. :icon_rolleyes:
-
Joo en tykkää jeesustelusanasta, mutta jeesustelijoihin olen törmännyt ja ties vaikka itsekkin ollut ja oleva? :icon_sad:
Silloin kun joku oikein väkisin alkaa puhumaan hengellisistä asioista, niin silloin tulee sellainen maku, että pahuksen jeesustelija. kun ei osaa muusta puhua ja miksi tollainen paatos päällä?
:-\
Eniten särähti tuo sana korvaan, kun jotkut teinit oli olleet jossain nälänhätä maassa olikohan Punaisenristin apureina ja he haastattelussa sanoivat, että kirkon ja muiden uskonnollisten laitosten avut niihin maihin on vain jeesustelua, eikä siitä ole kuin haittaa. :icon_rolleyes:
No mielipiteensä kullakin. :icon_rolleyes:
Nuoret ovat mestarijeesustelijoita. Minulla on kaksi poikia (aikuisia), jotka jeesustelevat mulle jatkuvasti milloin ympäristöstä, milloin uskonnosta, milloin mistäkin.
-
Minä vierastan jeesustelu-sanaa yhtä paljon, kuin sitä, että voimasanana käytetään Jeesus tai "Ristus" -sanaa. Minulle ne ovat Jumalan nimen turhaan lausumista.