Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: PekkaV - 29.04.20 - klo:06:30
-
Pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki
Virsi 498 alkaa sanoin: "Nyt kulkee halki korpimaan". Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (piano).
https://areena.yle.fi/1-50475212
-
Oletko niissä ollut? Oletko koskaan nähnyt sydäntäsi petolliseksi, jumalisuuttasi vääräksi, rakkauttasi Herraan olemattomaksi, tyhjäksi kerskaukseksi. Saiko Jeesuksen katse sinua koskaan itkemään katkeria kyyneliä itsesi vuoksi? Parempi on olla murhehuoneessa, kuin ilohuoneessa; parempi on itkeä kuin nauraa, murheen alla sydän paranee. Niin, sydän paranee siellä, eikä se missään muualla muutu eikä parane. Murheissa koettelematon usko on uninäköä, heikkouttansa itkemätön rakkaus ei kestä mitään, murheitten helteistä säilynyt jumalisuus on kuin kupla veden pinnalla: ensimmäinen tuulen henkäys sen särkee. Jos tahdot Jumalan lapsia tuntea, täytyy tarkata, kellä on sodassa saatuja arpia, kellä kyyneltyneet silmät, kellä alaspainunut pää, kellä oma minä epäilyksen alaisena. Muita tuntomerkkiä hakiessa erehdyt. Onko sinussa niitä?
Vilhelmi Malmivaara
-
SV 50 Rakas Herrani, lahjaksi suothan
1. Rakas Herrani, lahjaksi suothan
jo taipuisan sydämen,
että kulkisin vaivojen tiellä
vain tahtosi muistaen.
Ota pois oma voima ja kunto,
anna selkeä itseni tunto
ja nöyryyttä valvoa.
2. Avaa silmäni, että jo huomaan
maailmamme turhuuden,
menon kiireisen, pinnallisuuden
ja tyhjyyden kaiken sen.
Kunpa murheeni, kaikkeni toisin,
sinun luoksesi pyrkiä voisin
ja kanssasi valvoa.
3. Minut johdata murheiden alla
jo luoksesi, Herrani.
Pyhät armosi vaatteet siis ylle
suo syntisen suojaksi.
Ja kun kiusaaja huolia tuottaa,
lupauksiisi saanhan vain luottaa
ja silloinkin valvoa.
4. Anna taistelun keskellä rauhaa,
kun voimani vähenee.
Ilo lahjoita, myrsky kun pauhaa,
ja huolettomaksi tee.
Pyhä Henkesi voimaksi anna,
ota helmaasi, nosta ja kanna,
niin jaksan taas valvoa.
Arkkivirsi 1839, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2016
-
Yksinkertainen ja lyhyt on autuudenjärjestys. Siinä on vain kaksi asiaa, synti ja armo, syntinen ja Kristus, ihmisen puolella synti, Jumalan puolella armo sille vastapainoksi. Tällainen on autuudenjärjestys kokemuksessa ja tällainen Raamatussa. Jos mitä kohtaa tahansa, mitä Raamatun kirjaa tahansa tarkkaa, niin huomaa, että siellä ovat nämä kaksi asiaa pääasiallisena sisältönä joka lehdellä, syntinen ihminen ja synnitön Kristus, pimeyden orjuuteen vaipunut ihminen ja hänelle valkeutena Kristus, väärintekijälle vapaus, anteeksiantamus ja vanhurskaus Kristuksessa. Jumala ei pyydä muuta kuin saada sovitetuksi nämä kaksi asiaa yhteen. Missä ne saadaan sopimaan yhteen, siinä on Jumala päässyt tarkoituksensa perille. Mutta näitä on, sanoo Luther eräässä kirjassansa, niin vaikea saada yhteen sovitetuksi, ettei kukaan muu kykene sitä tekemään kuin Jumala yksin. Syntinen on sellainen, että hänen pitäisi sopia armolle ja armo on sovitettu sitä varten. Nämä ovat niin toinen toisiinsa sovitetut kuin synti ja syntisten Vapahtaja Jeesus Kristus. Mutta ne ovat luonnostansa aivan vastakkaisia, eri sukuperää, ja sentähden on mahdotonta saada niitä toisiinsa suljetuksi. Senpätähden koko se työ, minkä alle Jumala pyytää ja tahtoo, tarkoittaa näiden yhteensulkemista. Jumala on päässyt tarkoituksensa perille, missä tämä pääsee tapahtumaan, missä syntinen tuodaan armahdettavaksi ja missä armo tuodaan syntiselle avuksi. Jumala on kaikki lukenut synnin alle, että se, mikä oli luvattu, annettaisiin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Jumala on kaikki lukenut synnin alle, että hän kaikkia armahtaisi, lausuu apostoli. Tällaiseen synnin alaisuuteen täytyy Jumalan saada joka ainoa ihminen ahdistetuksi, sillä sinne tulee Jumalan armo avuksi. Herra ei pyydä meiltä mitään muuta kuin sijaa armollensa meissä. Hän ei vaadi meiltä , mitä meillä ei ole, vaan sitä Hän vaatii, että meidän täytyy antaa sijaa Hänen armahtamisellensa. Meidän täytyy antaa tuntomme aueta Herralle, sydämemme aueta armolle. Meidän täytyy antaa asiamme joutua sille kannalle ja olla sillä kannalla, että armon on mahdollista päästä meihin. Tätä Jumala pyytää, muuta ei.
Vilhelmi Malmivaara
-
Mutta tätä sijaa armolle ei ole muissa kuin onnettomassa syntisessä. Samoinkuin ulkonaisessa elämässä ei ole armolla sijaa muissa kuin siinä, joka on onneton, viheliäinen ja köyhä, samoin on sisällisessä elämässä ainoastaan hengellisesti köyhtyneessä sijaa Jumalan armolle. Synnitön ei armosta huoli, eikä siihen Jumala pääse armahtajaksi, vaan syntinen huolii. Ja sentähden tarkoittaa juuri koko Jumalan armotyö saada ihmisen riisutuksi niin, että Jumala saa olla mitä Hän tahtoo, armahtaja ihmistä varten. - Onko nyt meissä Jumalan armolle sijaa, onko liittymiskohtia meidän sydämissämme?
Vilhelmi Malmivaara
-
VK 80 Rakkauden, armon lähde
https://www.youtube.com/watch?v=vd9UQhw2cSQ
1.
Rakkauden, armon lähde
Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden,
niin kuin Jeesus kuollut on?
Ken ois eestä pilkkaajainsa,
vainoojainsa, murhaajainsa
käynyt kovaan kuolohon?
2.
Jeesus on sen yksin tehnyt,
yksin hän, ei kukaan muu.
Hän on vaivat, tuskat nähnyt,
joit ei kertoa voi suu.
Nöyränä hän kaiken kantoi,
nöyränä hän henkens antoi
vuoteenansa ristinpuu.
3.
Minkä tähden kaiken vaivan
Jeesus kärsinyt on niin?
Rakkaudestansa aivan
meihin kurjiin syntisiin
Jeesus astui kuolon vaivaan
avatakseen meille taivaan,
meidän tähden kärsi niin.
4.
Miksi tuskan kalvaa annat
sieluas, sä syntinen?
Miksi syntein taakkaa kannat?
Katso, Kristus kantoi sen!
Sovitusta saarnatahan,
rohkaistu siis uskomahan
anteeksanto syntien.
5.
Armo kuuluu sulle juuri,
sulle, raukka kurjinkin,
vaikka rintaas tuska suuri
kalvaa liekein polttavin.
Kaikkein synnit Jeesus kantoi,
kaikkein tähden itsens antoi
ristiin, kärsimyksihin.
Simo Korpela 1900. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Viljo Mikkola 1941.
-
Tuossa aamuhartaudessa Samuli Korkalainen sivusi hiukan asiaa, joka tuntuu olevan monille heränneille traumaattinen. Joskus 1980-luvulla Olympiastadionilla amerikkalainen Billy Graham piti joukkotilaisuuksia, joissa hän kutsui kansaa myös "eteen". Tällaiseen meininkiin ilmaisi silloin jyrkän vastalauseensa mm. Jaakko Elenius. Viime aikoina olen myös kuullut viitattavan näihin tapahtumiin ja siihen että "kyllä Suomessa olisi ollut ihan tarpeeksi julistajia ilman Grahamiakin". Itse en pidä tuota 1980-luvun kampanjaa mitenkään tuomittavana ja ihmettelen, miten siitä jaksetaan yhä provosoitua.
Tuolloin päävastuussa sen järjestelyistä taisi olla Kalevi Lehtinen, joka kai sitten Eleniuksen kanssa yritti saada aikaan jonkinlaisen sovun. En tiedä, onnistuivatko.
-
Näin yksinkertainen on armoituksen salaisuus: syntinen antaa syntisyytensä Herralle ja Herra antaa vanhurskautensa syntiselle; syntinen tunnustaa peittelemättä syntinsä Herralle ja Herra tunnustaa säälivän armonsa syntiselle. Tässä koko salaisuus! Mutta voi, kuinka vaikea oppia! Sen tietää jokainen, joka sitä on koettanut opetella. Monen monta kovaa kuritusta joutuu joka ainoa Herralta saamaan, ennenkuin alkaa Herran edessä asiaansa itkeskellä. Herran herättävä Henki yksin saa aikaan sen, että tunto aukeaa ja syntinen ottaa synnit omiksensa, alkaen niitä Herralle sellaisina valittaa. Mutta niin pian kuin tämä tehdään, ei syntejä enää ole, vaan Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa kaikista synneistä. Siinä saadaan silloin priiskoitus sydämeen ja puhdistus omaantuntoon.
Vilhelmi Malmivaara
-
Tätä Herra sinulta ja minulta tekstimme* kautta kysyy. Voi, ihanata ajatusta, jos sielusi täyttää kuolematasi muistellessa tämä: "Minä en mene kuolemaan, minä en kuole, minä tulen, Isä, sinun tykösi; nyt päättyy vaivalloinen matkani, nyt päättyy sota ja kärsimykset, nyt päättyy pelko ja vapistus, olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt; tästedes on minulle varattuna vanhurskauden seppele," kuten Herran apostoli lausuu elämänsä loppuaikoina. Näinköhän sinäkin saanet silloin tehdä? Kuinka jaksaisit olla hankkimatta tätä vakaumusta itsellesi, kun joka ikinen päivä lähenee kuolemasi hetki! Ja kuinka ihanata olisi saada lähtö täältä maailmasta sellaiseksi, että katse olisi käännetty siihen Herraan, joka on polkenut kuoleman jalkainsa alle, ja ajatella, että Kristus on minulle elämä ja kuolema on minulle voitto, sentähden että Hän aukaisi oven Isän tykö. Oi onnellisia ihmisiä, joiden silmät ovat käännetyt sinne ylöspäin, yli tämän ajan vaivojen, jotka eivät tee taivalta kuolemaan, vaan Isän luo, joiden henki toivoo pääsyä sinne! Ja onnettomia ihmisraukat, joilta nämä asiat ovat kokonansa piilossa, joilla ei ole muuta kotia tiedossa kuin tämä maailma, olipa se kuinka hyvä tahansa, ja joiden siirtyessään täältä pois täytyy sitä tehdä haparoiden sinne tänne tunnon tuskien käsissä, tuntematta Isää, jonka luo Jeesus Kristus on avannut meille tien! Voi, jos ryhtyisivät käymään elämän tietä jo täällä taipaleella!
Vilhelmi Malmivaara
*Joh. 17:11-17
-
Jeesus pyysi, että Isä varjelisi Hänen omiansa nyt, kun Hän eroaa heistä. Hän on varjellut heitä tähän asti. Nyt tulee Isän tehtäväksi tuo varjeleminen. Varjeleminen mistä? Maailmasta. Sillä Hän tarkoittaa Jumalalle selkänsä kääntäneitä ihmisraukkoja ja niiden yhteyttä. Nämä ovat täällä vastakohtana Herran omille, kuten Hän lausuu: He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään ole maailmasta. Maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään ole maailmasta. En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta. Hän panee tämän rukouksen ikäänkuin suojamuuriksi tuon parvensa ympärille keskellä maailmaa, jonka vihan Hän näki sitä kohtaavan sentähden, ettei se ollut maailmasta, vaikka oli maailmassa.
Vilhelmi Malmivaara
-
On ajattelemattomia ihmisiä, jotka kysyvät, onko olemassa Jumalaa. Kysykööt povestansa; siellä on todistaja, joka ennemmin tai myöhemmin vetää suuren Jumalan kasvojen eteen! Kunpa ei pääsisi vetämään liika myöhään, vaan armonajan vielä kestäessä! Katsokoot ympärillensä tänä päivänä! Minkätähden nyt saatiin näin ihana vappu*? Miksei täyttä kevättä ole saatu ennen, vaikka kaikki olisivat suoneet? Miksei saatu pannuksi aurinkoon sitä lämpöä, että se olisi paremmin sulattanut Pohjolan lumen, ja ohjattua tuulia, että ne olisivat muuttuneet lämpöisemmiksi? Miksei saatu käskettyä oraita kasvamaan varemmin? Minkätähden on ihmiskäsi niin voimaton ohjaamaan tätä ulkonaista elämää? Kysykööt historialta; se puhuu Jumalasta! Minkätähden ihmiselämän kehityksen kulku on käynyt juuri niin, kuin se kertoo, eikä toisin? Minkätähden nykyaikana niin ihmeellisesti kansoja ohjataan, suurten kärsimysten kautta, suurten ahdistusten läpi? Jos valta olisi ihmisen kädessä, veisi hän niitä toisin. Ja minkätähden tulee näkyviin kaikkina aikoina vanhurskaus, joka rankasee synnin ennemmin tai myöhemmin? Ajatteleva ihminen näkee kaiken tuon takana korkeamman voiman, jolle ihminen ei mitään voi, josta kaikki riippuu. Niin tänäkin aikana. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan, kertoo Raamattu. Sinäkin aikana oli jo niitä tyhmiä. Viisaat huomaavat Jumalan läsnäolon, Jumalan käden, Jumalan voiman kaikkialla. Ja ennemmin tai myöhemmin täytyy tämän voiman selvitä jokaiselle ihmiselle. Onko selvinnyt jo sinulle, kuulijani?
Vilhelmi Malmivaara
*1921
-
VK 194 Jumala on läsnä
https://www.youtube.com/watch?v=0JjcTOnPBUw
1.
Jumala on läsnä,
häntä rukoilkaamme,
pyhyydessä palvokaamme.
Hän on keskellämme,
sydän vaientukoon,
kaikki meissä kumartukoon.
Ihminen, Kristuksen
katseen alle vaivu,
pyhän eteen taivu.
2.
Jumala on läsnä.
Kerubitkin vaipuu,
kasvoillensa maahan taipuu.
Pyhä, pyhä, pyhä!
kaikuu korkealta,
Jumalan on kaikki valta!
Uhrimme myöskin me
köyhät saamme antaa,
kiitoksemme kantaa.
3.
Kuningas ja Herra,
kuinka kiittää voisin
armostasi niin kuin soisin!
Kaiken tahdon antaa,
olla omanasi,
lähestyä istuintasi.
Henkeni, ruumiini
olkoon vallassasi,
palvelijanasi.
4.
Armon meri aava,
kehto elämämme,
ilma, jota hengitämme,
ihme olet itse,
armahtava Luoja,
kaiken pelastus ja suoja.
Sinusta, Jumala,
turvakätköstäni,
löydän elämäni.
5.
Kaiken läpi loistat.
Herra, valollasi
kosketa nyt kasvojani.
Kukka seisoo hiljaa,
lehdet liikahtavat,
auringossa aukeavat.
Hoida näin sinuun päin,
totuudellisuuteen,
yksinkertaisuuteen.
6.
Sydämeni avaa,
ota majaksesi,
temppeliksi Hengellesi,
että Isän kasvot,
Kristus, kirkastaisit,
minussakin muodon saisit.
Kaikessa katsella
anna hyvyyttäsi,
elää edessäsi.
Gerhard Tersteegen 1729. Säk. 1–3 ja 6 suom. Lauri Pohjanpää 1923. Virsikirjaan 1938. Säk. 4 ja 5 suom. Anna-Maija Raittila, virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Joachim Neander 1680.
-
Me olemme kaikin Jumalasta riippuvia. Ei yksikään pääse Hänestä erillensä, koitti mitä koitti. Riippuvaisuussuhteeseen Hänestä täytyy joka anoan ihmisen tulla. Taistelu Jumalaa vastaan johtuu siitä, että koetetaan repiä itseänsä Hänestä irti, kuitenkaan siinä onnistumatta. Kun näin on laita, on myöskin kaikki saatava Jumalalta, ulkonaiset ja sisälliset tarpeet. Ja kristityn kallis oikeus on, niinkuin olisi joka ainoan, jos sitä käyttäisi, saada kaikkea pyytää Jumalalta. Se pyyntö on rukousta.
Vilhelmi Malmivaara
-
Rukous on silta !
https://ms-my.facebook.com/Pusulan.kirkko.1838/videos/hei-t%C3%A4ss%C3%A4-tulee-p%C3%A4iv%C3%A4n-lasten-virsi-931-pusulasta-sari-ja-elina-laulavat-ja-leik/713136139456709/
Odota hetki facebookissa ja avaa mykistetty kaijutin niin kuulet
-
Tänä aamuna puhuttiin aamuhartaudessa siitä, miten Jumala katsoo kaikkea luomaansa hyväksyen, mukaanlukien ihmisen. Hän hyväksyy hänet pohjaan saakka. Tässä oli samansuuntaisia ajatuksia, mitä olen omasta uskonkäsityksestäni tänne kirjoittanut. Virtenä oli iloinen kevätlaulu, jossa ei ole jälkeäkään mistään surullisesta.
-
Samalla lailla on minunkin uskoni, jos et vielä ole huomannut kirjoitteluistani.
Älä välitä, kyllä körtiksi kelpaa vähemmän vakavakin.
Kuitenkin ihmiset körteissä, joita tunnet, ovat vähemmän ahdistavia kuin ketkään muut. Sanon tämän pian 77-vuotiaan kokemuksella.
On helpompi elää kun ei kaikesta kanna murhetta. Olen tästä jopa Lahden Talviveisuissa käyttänyt pienen puheenvuoron. Jotkut tunnistivat myös itsensä ja tulivat sanomaan.
Sitten kun ahdistaa, niin se yleensä menee ohi kun siitä juttelee Vapahtajalle.
Meininki on nykyään tämä: Kaikki saavat tulla ! Henkiä ei haistella, seksiasioista ei kysellä. :039:
-
Sitten kun ahdistaa, niin se yleensä menee ohi kun siitä juttelee Vapahtajalle.
Tämä on ymmärtääkseni olennaista herännäisyydessä. Ahdistuskin koetaan Jumalan lapsen elämään kuuluvaksi. Niinpä sitä saa käsitellä ilman häpeää. Joissakin piireissä luvataan kristitylle pelkää iloista vapautta, jolloin ahdistuksen hetkistä tulee epäuskon ja luopumuksen oireita.
-
Jumalan lapsen oikeus on saada aina ja aina käydä Herran eteen, saada viedä Hänelle kaikki vaivansa, puhua kaikki huolensa, saada Häneltä kaikki apu. Henki sanoo: Jokainen joka anoo, hän saa. Herrassa elävän ihmisen elämä onkin alituista rukousta, rukoilemista, joka ei koskaan taukoa. Se on hengen huutoa Herralle, Herran käden alla olemista, Herrassa riippumista. Se on side, joka meidät sitoo päivällä vaeltamaan Herrassa, yöllä nukkumaan Herrassa, elämään yhdyselämää Herran kanssa, Jeesuksen Kristuksen kautta. Se on sama suhde, mikä lapsen ja vanhempain välillä. Lapsen elämä on kokonansa vanhempiin sidottu. Hän saa kaiken isältänsä ja äidiltänsä eikä hän mitään tarvitse niin kauan, kuin hänellä ne ovat. Aina hän on pyytämässä, aina äitiä itkemässä, kun kipeästi koskee, aina ovat huulensa hänelle puhumassa, aina vaatimassa hoitoa ja palvelemista. Se, mitä Raamattu nimittää mielenmuutokseksi ihmisessä, on juuri siinä, että tullaan huomaamaan olevansa riippuvaisia Jumalasta. Muuttumaton mieli ei sitä huomaa, muuttunut mieli on juuri sitä.
Vilhelmi Malmivaara
-
SV 35 Jos niin kuin lapsi itkeä
1. Jos niin kuin lapsi itkeä
ja ikävöidä voisin,
jos uskollinen ystävä
sinulle, Jeesus, oisin,
niin armolapsi iloinen
tuntisin olevani,
Jumalani,
ja ääni kiitoksen
kaikuisi sielussani.
2. Armosi, Jeesus, kaikki on:
tie, sauva, lepo, suoja.
Se ravinto on verraton,
syvimmän toivon tuoja.
Päiväni tässä turvassa
elämään valon tuovat,
lohdun suovat,
vaan ilman sinua
ne varjon tielle luovat.
3. Kun levokseni sinut saan,
tuot rauhan elämääni,
en muualta saa milloinkaan
lohtua ikävääni.
Siis tule, rakas Herrani,
ja anna rauha syvä,
enentyvä.
Vain sinun luonasi
on mieli aina hyvä.
4. Jos kiellät rakkautesi,
niin mistä avun saisin?
Taas menettäisin toivoni
ja kaiken kadottaisin.
Siis vedä minut kokonaan
elämään seurassasi
voitostasi
ja kilvoittelemaan
turvissa kuolemasi.
5. Jos armoasi päiviini
ja siunausta saisin,
niin lähimmäisten parhaaksi
taas työni toimittaisin.
Kun sinulta saan neuvoja,
voin kasvaa viisaammaksi,
valvovaksi,
elämän matkalla
sinulle kunniaksi.
6. Kun lähdön tullen hätäilen
ja pelkään kuolemaani,
suo minun, suuren syntisen,
turvata auttajaani.
Myös viime hengenvedossa
suo toivo sinuun panna,
armo anna,
kätesi voimalla
taivaaseen, kotiin, kanna.
Paul Gerhardt Johann Arndtin rukouksen pohjalta, ruots. J. Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2015
-
Jumalasta riippuva ihminen tarvitsee, niinkuin lapsi äitiänsä, Jumalaa joka hetkisesti. Jumalaan kääntyvät hänen ajatuksensa aamulla herätessänsä, samoin illalla nukkuessansa. Jumalan pyhää läsnäoloa tuntee hän pitkin päivää. Hän on sisällisesti vedetty Herraan alinomaa. Tätä tarkoittaa Raamattu sanoessaan: Aina tulee rukoilla, eikä koskaan väsyä, aina, lakkaamatta. Se on: kiikkukaa aina Isän kaulassa, painakaa aina päänne Hänen rinnallensa; pankaa kaikki huolenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää murheen teistä, eläkää, olkaa ja liikkukaa Hänessä! Niin tekee rukoileva ihminen. Ystäväni! Tarvitseko sinä Jumalaa?
Vilhelmi Malmivaara
-
Kaukaa sinua hain
https://www.youtube.com/watch?v=V1Yk30YNOtk&t=51s
-
Ei ole sitä ihmistä, joka ei murhamiestä pelkäisi. Tämä on luonnollista, sillä henkeänsä koettaa pienin maan matonenkin varjella, ja onhan koko elämä tavallaan taistelua olemisen puolesta; nurmikin nostaa päätänsä, kun sitä on tallattu. Mikä ihme siis, että ihminen kammoksuu murhaajaa! Ensimmäisten kristittyjen henki oli vaarassa Kristuksen ja totuuden tähden. Useat näistä opetuslapsista, jotka nyt olivat Jeesuksen ympärillä, saivat verellään todistaa uskonsa ja seurata Jeesusta väkivaltaiseen kuolemaan. Luonnollista on, että he ihmisinä kauhistuivat kuolemaa. Tuota pelkoa neuvoo Herra heidän painamaan alas. Älkäät niitä peljätkö, jotka ruumiin tappavat eikä heillä ole sen suurempaa valtaa! Mistä hyvästä Hän näin neuvoo? Sentähden että tietää, mitä kuolema on kristitylle. Kun matkamies raskaan kuorman kantajana kulkee vaivaloista tietä ja väsyy, eikö hänelle ole lepopaikka tervetullut? Työmies, joka raskaan päivätyön tehtyänsä näkee illan joutuvan, odottaa virkistävää unta ilolla. Kristittyjen matka vie vaivojen kautta; arkipäivänsä työ täällä on raskas. Kuolemassa matka päättyy, silloin joutuu työpäivän ilta, silloin "vajava lakkaa" ja päästään näkemään Jumala ja Kristus niinkuin he ovat. Silloin tapahtuu täydellisesti yhdistys, jota täällä on ikävöity. Siitä apostoli lausuu: Kristus on minulle elämä ja kuolema on minulle voitto*. Minä olen vahva siitä, ettei kuolema - - taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme**.
Vilhelmi Malmivaara
*Filip. 1:21 ** Room. 8:38,39
-
Kun kuolema on jumalattomalle "pelkojen kuningas", jota hän ei tahdo muistaa eikä omaan kohtaansa sovittaa, sillä se häiritsee hänen rauhaansa ja orjuuttaa lihallista vapauttansa, on se kuitenkin voimaton orjuuttamaan kristittyä, sillä Jumala kääntää kaikki asiat, siis kuolemankin, hyväksi niille, jotka häntä rakastavat*. Kyllä hekin kuolemaa kammoksuvat, sillä se ei kuulu Jumalan valtakuntaan, vaan on synnistä alkuaan, ja kristitty oudoksuu kaikkea, mikä ei ole Jumalasta. Että opetuslapset ottivat Herransa neuvosta vaarin, nähdään heidän käytöksestään kuoleman kohdatessa. Herran kitos huulillaan menivät alkuseurakunnan kristityt kuolemaan. Polttorovioiden liekeistä kuului heidän ylistysvirtensä ääni; kuningasten ja valtamiesten edessä seisoivat he rohkeasti, vaikka samassa nöyrästi, Herraansa tunnustaen. He muistivat Herransa neuvon: Koska he vetävät teitä synagoogiin, esivallan ja valtamiesten eteen, niin älkäät murehtiko jne**. Ei heidän rohkeutensa ollut tuota nykyajan röyhkeää kerskumista: "En pelkää kuolemaa, sillä minä olen valmis, vaikka milloin kuolisin" - sillä he eivät kuolemaan mennessä katsoneet itseään eikä omaa valmistustaan, vaan Herraa, joka oli heidän väkevyytensä. Kuolema ja teloittaja eivät voineet ottaa heiltä sielua, ei Kristusta, eikä sitä siis paljon kannattanut kumarrella.
Vilhelmi Malmivaara
*Room. 8:28, **Luuk. 12:11
-
Mutta toinen on hirmuisempi ja sitä tulee peljätä. Jeesus ilmoittaa, kuka hän on. Minä tahdon osoittaa teille, ketä teidän tulee peljätä: peljätkää sitä, jolla on valta, sitte kun hän tappanut on, myös helvettiin sysätä; totta minä sanon teille: sitä te peljätkää. Näillä sanoilla tarkoittaa Vapahtaja perkelettä. Hänellä on valta heittää palvelijansa helvettiin. Mitä on helvetti? Se on jumalattomain onneton ijankaikkisuus.
Vilhelmi Malmivaara
-
Jumala on rakkaus, Jeesus Kristus rakastaa. Rakkaus on hengellisen elämän pohja ja perustus. Raamatussa puhutaan uskosta ja toivosta ja annetaan niille erinomaisen suuri arvo, mutta sanotaan samalla: Rakkaus on suurin niistä. Se on suuri sentähden, että koko ihmiskunta olisi kuolemanalainen ilman sitä. Se on tehnyt madolliseksi pelastumisen ja toteuttaa sitä tänäkin päivänä ja joka ainoa hetki maailman loppuun asti. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, sanoo Raamattu, että hän antoi ainoan Poikansa, että kuka ikinä häneen uskoo, ei huku, vaan saa ijankaikkisen elämän. Jumalan rakkaus alkaa tämän ijankaikkisen elämän. Se tuo sen tänne alas; se tekee sen täällä maailmassa ihmisille tiettäväksi ja vetää elävänä voimana meitäkin Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Ken vain rohkenee, katsokoon sen rakkauden syvyttä Golgatalla taistelevan Ihmisen Pojan kuolemassa! Kuunnelkoon mitä Hän siellä vihamiestensä puolesta puhuu! Tutustukoon Hänen kärsimyksiinsä, Hänen haavoihinsa! Katsokoon sitä kärsivällisyyttä, jolla Hän ihmiskuntaa palvelee! Tuntekoon siinä Hänen rakkautensa voimaa!
Vilhelmi Malmivaara
-
Jumalan rakkaus on kuin meren aava
https://www.youtube.com/watch?v=kyVgQtSQ6-8
-
Juu...sotken vähän tänne väliin....
Haluan vaan kertoa että tämä Kuusankosken kirkon nuorisokuoro on tuttu
70-luvulta lähtien, silloin oli kasetteja ja kuuntelin paljon.
Koskettava laulu!
:109:
-
Mitä Herra pyytää tällä rakkaudellansa? Anna minulle sydämesi! Nämä sanat Hän lausuu sinulle. Ja minkälainen olet sinä, jota Hän pyytää; mikälainen on se sydän, jota Hän ikävöi omaksensa? Se on Hänen vihollisensa luonnostansa ja pysyy sinä ijankaikkisesti, ellei Hän rakkaudellansa saa sitä voitetuksi, sen vastahakoisuutta ja kankeutta murretuksi, ellei Hänen ääretön hyvyytensä pääse herättämään omiatuntoja, saadakseen niille todistaa synnin synniksi, ellei se pääse asettamaan vastatusten Jumalan rakkautta ja meidän rakastamattomuuttamme ja sen kautta ajamaan ihmistä häpeämään itseänsä, pyytämään anteeksi sitä, mitä meissä on, ja ylistämään Herraa siitä, mitä Hän on meille tuonut ja tuo. Sanankuulijani! Tietysti sinä rakastat tuota Jeesusta Kristusta, joka niin on sinua rakastanut ensin, joka antoi henkensä sinun tähtesi ja pani kaikkensa saadakseen sinut omaksensa? Etkös ajattele: "Kuinka voisin rakastamattomuudellani sellaisen rakkauden palkita?" Kuule, mieleni tekee luulla, että sinulla olisi halu Hänelle antaa itsesi, rakkautesi, että Hänen äänensä on tunkenut sen verran sinunkin sieluusi, pyyntönsä sinua niin paljon särkenyt, että olet halukas antautumaan Hänelle Hänen suuren armonsa ja rakkautensa kiitokseksi. Se on hyvä, mutta osoita nyt tämä todeksi elämässäsi!
Vilhelmi Malmivaara
-
SV 214 Ah herää sydämeni
1. Ah herää sydämeni,
uskomaan, toivomaan,
kun uusi päivä jälleen
valaisee valollaan.
Herraasi armollista,
ystävää taivaallista,
ylistä veisaten!
2. Näin auttoi Herra taaskin
terveenä nousemaan,
avuksi että häntä
oppisin huutamaan.
Kumarrun edessäsi,
ylistän hyvyyttäsi,
elämän antaja.
3. Armosi anna loistaa
sydämen pimeyteen,
ja vedä valollasi
elämään, yhteyteen.
Nyt poista epäusko
ja ole aamurusko
myös sydämelleni.
4. Veresi tähden, Jeesus,
anteeksi synnit suo.
Nälkäistä ruoki, hoida,
vie runsaan pöydän luo.
Elävää leipää anna,
kuormani kaikki kanna,
minua lohduta.
5. Varjele kovuudesta
ja pahan vallasta.
Vapaaksi sielu päästä
tuskasta, pelosta.
Suo minun kilvoitella,
nöyryyttä opetella,
valvoa rukoillen.
6. Vapahtajani Jeesus,
henkeni vahvista.
Suo kuuliainen mieli,
minua uudista,
niin että ilon saisin,
ylistää haluaisin.
Soi, kiitos, ikuinen!
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, VK 1986, L.-M. Renko 2016
-
SV 5 Sun armoasi anomaan
1. Sun armoasi anomaan
ja näkemättä uskomaan
opeta, Herra väkevin,
näin pyydän mielin hätäisin.
2. Suo rohkeutta, että saan
päällesi heittää kokonaan
puutteeni, suuret syntini
ja sinuun panna toivoni.
3. En kyllin ole köyhtynyt.
Rakkaampi olisitkin nyt,
jos armossasi kasvaisin,
runsaampaa rauhaa nauttisin.
4. Näin köyhänä ja kurjana
ja sokeana, rampana
luoksesi auta tulemaan,
niin että vapahduksen saan.
5. Suo, että aina valvoisin,
lupauksiisi luottaisin.
Veresi synnit pyyhkisi
ja rauhan toisi sieluuni.
6. Nyt heitän kaikki vikani
päällesi, Vapahtajani.
Kun kärsit, kuolit tähteni,
rauhoita omatuntoni.
7. Kun oma pohja vajoaa,
niin armo yhä kannattaa.
Sen päällä, niin kuin kallion,
minulla turvapaikka on.
Johan Holmberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2013
https://www.youtube.com/watch?v=KDYzYt21ZGY
-
VK 479 Sinussa, Kristus, luotiin kerran
1.
Sinussa, Kristus, luotiin kerran
taivas ja kaikki maailma,
ja tänne kärsimyksen maahan
luoksemme saavuit taivaasta.
Myös minä heikot käteni
ojennan, Jeesus, puoleesi.
2.
Käsiisi, jotka ristinpuussa
kantoivat tuskat sairaiden,
myös minä turvaa vailla riennän,
armahda, Herra ihmisten!
Oi ethän, Kristus kärsivä,
pois väisty heikon viereltä.
3.
Aurinko, kuu ja taivaan tähdet
sinussa luotiin kirkkaina,
vaan valo kirkkaampana loistaa
pääsiäisaamun taivaalta.
Niin loista, pyhä rakkaus,
valaise pelko, ahdistus.
4.
Luot, Jeesus, katseen vaivoihini,
on läsnä valtakuntasi.
Saan armon hyvän sanan kuulla,
syntini annat anteeksi.
Haavaisi kautta parannat,
elävän toivon lahjoitat.
5.
Luo voimallansa Luoja kerran
myös uudet taivaat, uuden maan.
Se voima yltää tähän hetkeen,
kun sinuun, Kristus, luottaa saan.
Sinussa päivään selkeään
ja toivoon, hiljaisuuteen jään.
Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Georg Neumark 1657.
https://www.youtube.com/watch?v=yt-HK8UQ7ds
-
Aamuhartautena iltahartaus 12.6. Kirsi Hämäläinen, Elimäki
Virsi 755 (Valon hymni) alkaa sanoin: Oi, ilon lähde ja aurinkomme. Jakaranda (kuoro, yhtye), joht. Pekka Nyman.
https://areena.yle.fi/audio/1-50511101
-
Kun olet siihen asti päässyt, että ahdistus on sinulle suloinen Kristuksen tähden, silloin voit katsoa asiasi olevan hyvällä kannalla, sillä olet löytänyt paratiisin maan päällä. Niin kauan kuin kärsiminen on sinulle raskasta ja yrität sitä välttää, niin kauan ei laitasi ole oikein, ja halu paeta ahdistusta seuraa sinua alati.
Tuomas Kempiläinen, Kristuksen seuraamisesta, suomentanut Erkki Kaila, Otava 1935
-
Jos olisi olemassa jotakin parempaa ja hyödyllisempää ihmisen autuudeksi kuin kärsiminen, niin Kristus olisi sen varmaan esimerkillä ja sanalla osoittanut. Sillä hän kehoittaa nimen omaan sekä opetuslapsiaan että kaikkia, jotka haluavat häntä seurata, kantamaan ristiä, sanoessaan: ”Jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua*”. Kun kaikki on tarkkaan tutkittu, on tämä lopputulos: ”Monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen sisään Jumalan valtakuntaan**”.
Tuomas Kempiläinen
*Luuk. 9:28 **Ap.t. 14:22
-
Näin sanoo Herra, sinun rakkaasi: minä olen pelastukseksi, rauhasi ja elämäsi. Pysy minun luonani, niin saat rauhan. Hylkää katoavaiset, etsi iäisiä. Mitä ovat kaikki ajalliset muuta kuin vietteleviä virvatulia? Ja mitä auttavat kaikki luodut, jos olet Luojasi hylkäämä? Luovu kaikista ja antaudu uskollisessa luottamuksessa Luojallesi, jotta voittaisit todellisen autuuden.
Tuomas Kempiläinen
-
Herrani ja Jumalani, sinä olet sieluni paras tavara. Mikä minä olen uskaltaakseni sinua puhutella? Minä olen halvin palvelijasi, kurja maan matonen, paljon kurjempi ja halveksittavampi kuin tiedän tai sanoa uskallan. Muista, Herra, minua kuitenkin, koska en mitään ole, en mitään omista enkä mitään mahda. Sinä olet yksin hyvä, vanhurskas ja pyhä; sinä voit kaiken, annat kaiken ja täytät kaiken, jättäen ainoastaan synnin orjat tyhjiksi. Muista, Herra, laupeuttasi* ja täytä sydämeni armollasi, sinä, joka et jätä käsialojasi kesken ja tyhjäksi.
Tuomas Kempiläinen
* Ps. 25:6
-
Kuinka voisin kestää tätä kurjaa elämää, jollet minua vahvistaisi laupeudellasi ja armollasi? Älä käännä kasvojasi pois minusta, älä viivyttele armollista lähestymistäsi, älä ota pois lohdutustasi, ettei sieluni kovenisi niinkuin kuiva, karkea maa*. Herra, opeta minua tekemään tahtosi; opeta minua soveliaasti ja nöyrästi edessäsi vaeltamaan. Sinä olet viisauteni, sinä tunnet minut todella, sinä tunsit minut, ennen kuin maailma olikaan ja ennen syntymistäni tähän maailmaan.
Tuomas Kempiläinen
* Ps. 143:6
-
Poikani, vaella minun edessäni totuudessa ja etsi minua alati sydämen nöyryydessä. Kun vaeltaa minun edessäni, hän on oleva turvattu pahan hyökkäyksiltä, ja totuus on vapauttava hänet jumalattomien viettelyksistä ja parjauksista. Jos totuus sinut vapahtaa, olet oleva totisesti vapaa etkä välitä ihmisten turhista puheista.
Herra, sanasi on tosi, tapahtukoon minulle niin! Totuutesi minua opettakoon, se minua varjelkoon ja loppuun asti suojelkoon. Se vapauttakoon minut pahasta halusta ja luvattomasta rakkaudesta vaeltaakseni edessäsi vapaalla sydämellä.
Tuomas Kempiläinen
-
Älköön näyttäkö sinusta suurelta mikään jota teet. Älköön mikään näyttäkö suurenmoiselta, arvokkaalta, ihmeteltävältä tai maininnan arvoiselta; sillä ei ole mitään ylevää, todella kiitettävää tai tavoiteltavaa paitsi mikä on iankaikkista. Miellyttäköön sinua yli kaiken iäinen totuus, vastenmielinen olkoon oma kehnoutesi. Älä pelkää, älä moiti äläkä pakene mitään niin paljon kuin syntejäsi; sillä niitä sinun tulee enemmän paheksua kuin minkään maallisen tavaran menetystä. Muutamat eivät vaella vakuudessa edessäni, vaan uteliaisuuden ja ylpeyden johtamina haluavat tietää minun salaisuuksiani ja käsittää Jumalan korkeuksia sekä unohtavat siten oman sielunsa pelastuksen. Ylpeytensä ja uteliaisuutensa vuoksi he lankeavat usein suuriin kiusauksiin ja synteihin, sillä minä olen heitä vastaan.
Tuomas Kempiläinen
-
Minä ylistän sinua, taivaallinen Isä, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, siitä, että muistat minua vaivaista. Oi, sinä laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, minä kiitän sinua, joka minua kelvotonta kuitenkin joskus lohdutuksellasi virvoitat. Minä ylistän ja kunnioitan sinua alati yhdessä ainosyntyisen Poikasi ja Puolustajan, Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Eijaa, Herrani ja Jumalani, Sinä pyhä rakkauden lähde, kun tulet sydämeeni, riemuitsee kaikki, mikä minussa on. Sinä olet minun kunniani ja sydämeni ihastus. Sinä olet toivoni ja linnani ahdistuksen päivinä.
Tuomas Kempiläinen
-
Mutta koska rakkauteni on niin heikko ja pyhitykseni epätäydellinen, tarvitsen vahvistustasi ja lohdutustasi. Käy sentähden usein sydämeni temppelissä ja neuvo minua pyhällä kurituksellasi. Vapahda minut pahoista himoista ja paranna sydämeni luvattomista haluista, että minä sisällisesti parannettuna ja puhdistettuna tulisin kelvolliseksi rakastamaan, urhoollisesti kärsimään ja vahvaksi kestämään.
Tuomas Kempiläinen
-
Rakkaus on vapaa, vakaa ja vilpitön, iloinen ja ihana; urhea, kärsivällinen, uskollinen, pitkämielinen; rohkea eikä itseään etsivä. Missä joku etsii itseänsä, siellä hän lankeaa rakkaudesta. Rakkaus on huolellinen, nöyrä ja rehellinen, ei huikentelevainen eikä turhiin taipuva; se on raitis, siveä, luotettava ja levollinen sekä valpas aistimiensa vartija. Rakkaus on esimiehilleen alamainen ja kuuliainen, omissa silmissään mitätön, Jumalaa kohtaan kiitollinen ja antautuvainen, alati häneen luottava, silloinkin, kun Jumala häneltä itsensä peittää, sillä ilman tuskaa ei rakkaudessa eletä.
Tuomas Kempiläinen
-
Hallelujaa
-
Joka ei ole valmis kaikkea kärsimään eikä kaikessa tahdo rakkaansa mieltä noudattaa, hän ei tiedä tosirakkaudesta. Rakastavan pitää rakastetun vuoksi mielellään kestää sekä kovia että katkeria päiviä eikä vastuksien tähden hänestä erota.
Tuomas Kempiläinen
-
Taistele kuin kelpo sotilas; ja vaikka toisinaan heikkoudesta lankeat, taistele uusin voimin, turvaten minun ylitsevuotavaan armooni, ja varo itserakkautta ja ylpeyttä. Sen vuoksi monet menevät eksyksiin ja lankeavat miltei auttamattomaan sokeuteen. Olkoon ylpeiden ja itseluottavaisten sortuminen sinulle varoitukseksi ja jatkuvaksi muistutukseksi nöyryyteen.
Tuomas Kempiläinen
-
Joka rauhan aikana on liian huoleton, hänet havaitaan sodassa usein pelkuriksi. Jos osaisit alati pysyä nöyränä ja halpana omissa silmissäsi ja pitää itsesi kurissa, et niin helposti joutuisi vaaraan ja loukkaukseen. Pidä tämä neuvo sääntönäsi: mieti saatuasi palavan hengen, mitä sitten tapahtuu, kun valo sammuu. Jos näin tapahtuu, niin ajattele, että valo voi jälleen palata, se valo, jonka olen ajaksi ottanut pois, sinulle varoitukseksi, mutta itselleni kunniaksi.
Tuomas Kempiläinen
-
Ole ylistetty, Jumalani, sillä vaikka minä olen kaikkeen hyvään arvoton, niin sinun laupeutesi ja määrätön hyvyytesi ei milloinkaan herkeä tekemästä hyvää kiittämättömille ja sinusta kauas poiikenneille. Käänny puoleemme tullaksemme kiitollisiksi, nöyriksi ja hartaiksi, sillä sinä olet autuutemme, voimamme ja rohkeutemme.
Tuomas Kempiläinen
-
Oi suloista ja ihanaa Jumalan palvelusta, jonka kautta ihminen tulee todella vapaaksi ja pyhäksi! Oi, mikä pyhä sääty on hurskas palvelus, joka ihmisestä tekee enkelien vertaisen, Jumalan mieleisen, perkeleille pelättävän ja uskoville rakkaan! Oi, kuinka suotuisa ja toivottava on tuo palvelu, jolla korkein hyvä ja iäti pysyväinen ilo saavutetaan.
Tuomas Kempiläinen
-
Minun Herrani ja Jumalani, minä huomaan, että kärsivällisyys on minulle suuresti tarpeen, sillä tässä elämässä on lakkaamatta vastuksia. Vaikka kuinka tahansa tavoittelen rauhaa, ei elämäni pääse vapaaksi sodasta ja taistelusta.
Tuomas Kempiläinen
-
Kiivaile itseäsi vastaan äläkä salli ylpeyden itsessäsi asua, vaan notkistu niin pieneksi ja alhaiseksi, että kaikki voivat päästä kulkemaan ylitsesi ja polkemaan sinua niinkuin katujen lokaa. Mitä on sinulla, sinä turha ihminen, valittamista? Mitä voit, sinä saastainen syntinen, sanoa niitä vastaan, jotka nuhtelevat sinua, sinä, joka niin monesti olet loukannut Jumalaa ja ansainnut kadotuksen? Mutta minun silmäni on sinut säästänyt, koska sielusi on ollut minulle kallis. Sillä minä tahdoIn, että tuntisit minun rakkauteni ja aina olisit kiitollinen minun hyvistä töistäni, että antautuisit tosi nöyryyteen ja alistumiseen ja että kärsisit sen halveksimisen, joka osaksesi saattaa tulla.
Tuomas Kempiläinen
-
Ei ole mitään pyhyyttä, jos sinä, Herra, otat pois kätesi. Ei mikään viisaus auta, jollet sinä meitä hallitse. Ei mikään väkevyys suojaa, jos sinä suojelemasta lakkaat. Ei mikään puhtaus ole taattu, ellet sinä sitä varjele. Ei mikään vartioitseminen hyödytä, ellei sinun silmäsi valvo. Sillä sinun hylkääminäsi me uppoamme ja hukumme, mutta kun sinä tulet luoksemme, niin me nousemme ja elämme. Kovin horjuvaisia olemme, mutta sinulta saamme vahvistusta; itsessämme olemme penseitä, mutta sinä meidät sytytät palaviksi.
Tuomas Kempiläinen
-
Mitä on kaikki liha sinun edessäsi? Sopiiko saven kerskata savenvalajaa vastaan? Voidaanko sellaista turhalla puheella korottaa, jonka sydän on täydellä todella alistunut Jumalan edessä? Sitä, jonka totuus on alentanut, ei koko maailma voi korottaa, eikä sitä ihmisten kiitos liikuta, joka on kaiken toivonsa perustanut Jumalaan. Sillä katso, nekään, jotka puhuvat, eivät ole mitään, sillä he katoavat samoin kuin heidän sanojensa kaiku. Mutta Herran totuus pysyy iankaikkisesti.
Tuomas Kempiläinen
-
Oi armollisin Jeesus, suo minulle armosi, että se olisi minun kanssani ja työskentelisi minussa sekä loppuun asti pysyisi kerallani. Suo minun alati haluta ja tahtoa sitä, mikä sinulle on mieluisinta. Sinun tahtosi olkoon minun, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi ja olkoon yhtä mieltä sen kanssa. Oi, kunpa aina voisin tahtoa ja olla tahtomatta sitä, jota sinä tahdot tai et tahdo, niin etten voisikaan tahtoa muuta.
Tuomas Kempiläinen
-
Anna minun kuolla pois kaikesta, mikä on maailmassa, niin että sinun tähtesi mielelläni olisin tuntematon ja halveksittu tässä maailmanajassa. Anna minun yli kaiken halutun löytää leponi sinussa ja sinussa saada sydämelleni rauha. Sinä olet sydämen tosi rauha ja ainoa lepo. Ilman sinua on kaikki vaivaa ja levottomuutta. Tässä rauhassa juuri, toisin sanoen sinussa, korkeimmassa, iankaikkisessa hyvässä, olen nukkuva ja löytävä levon. Amen.
Tuomas Kempiläinen
-
Herra, totta on, mitä sanot. Sinun huolesi minusta on suurempi kuin kaikki murheeni omasta itsestäni. Horjuvalla perustuksella seisoo, joka ei murheitaan heitä sinun huomaasi. Herra, kunhan vain tahtoni pysyy vahvana sinussa, tee minusta mitä haluat. Mitä tehnetkin, se on hyvää.
Jos tahdot minut olemaan pimeydessä, ole ylistetty, jos tahdot minut olemaan valossa, ole jälleen ylistetty. Jos katsot hyväksi minua lohduttaa, ole kiitetty, ja jos tahdot minut olemaan ahdistuksessa, ole aina yhtä kiitetty.
Tuomas Kempiläinen
-
Herra, mielelläni minä kärsin sinun tähtesi, mitä tahtonetkin kärsittäväkseni lähettää. Yhtä mielelläni tahdon ottaa kädestäsi vastaan pahaa ja hyvää, suloista ja karvasta, iloa ja surua ja kiittää kaikesta, mikä minulle sattuu. Varjele minua kaikesta synnistä, niin en pelkää kuolemaa enkä helvettiä. Kunhan et minua iankaikkisesti hylkää etkä minua poista elämän kirjasta, ei minua vahingoita, mikä kova onni minua kohdanneekin.
Tuomas Kempiläinen
-
Tulkoon, Herra, armosi avulla minulle mahdolliseksi sekin, mikä minulle luonnon mukaan näyttää mahdottomalta. Sinä tiedät, kuinka vähän minä voin kärsiä ja kuinka pian minä väsyn pienimmänkin vastoinkäymisen sattuessa. Tulkoon jokainen koettelemus minulle nimesi tähden rakkaaksi, jopa halutuksi; sillä kärsiminen ja vaivaantuminen sinun tähtesi on suuresti terveellistä sielulleni.
Tuomas Kempiläinen
-
Vapauta minut kaikesta luotujen tilapäisestä lohdutuksesta, sillä ei mikään luotu kappale voi tuottaa tyydytystä haluilleni. Yhdistä minut itseesi rakkauden katkeamattomalla siteellä, koska sinä yksin tuotat rakastavalle tyydytystä, ja ilman sinua kaikki on turhaa ja arvotonta.
Tuomas Kempiläinen
-
Poikani, älä ole utelias äläkä kanna turhia huolia. Mitä tämä tai tuo sinuun koskee? Seuraa sinä minua! Mitä se sinuun tulee, onko joku muu sellainen vai tällainen, puhuuko hän tai toimiiko hän niin taikka näin? Sinun ei tarvitse vastata muiden puolesta; tee vain tili omasta kohdastasi. Miksi sekaannut muiden asioihin? Katso, minä tunnen kaikki ja näen kaikki, mitä auringon alla on. Minä tiedän, kuinka ovat kunkin asiat, mitä hän miettii, mitä tahtoo ja mihin hän pyrkii. Minun huomaani on sentähden kaikki jätettävä; mutta sinä pysy rauhassa ja anna puuhaajien puuhata, niinkuin tahtovat. Heidän osakseen on kerran koituva, mitä ovat puhuneet tai tehneet, sillä minua ei kenkään petä.
Tuomas Kempiläinen
-
Hyviä ajatuksia. Kiitos Pena ja Tuomas!
-
Älä tavoittele suuren nimen varjoa, monien ystävyyttä tahi ihmisten erikoista mieltymystä. Sillä kaikki tämä viettelee sielun pois siitä yhdestä, mikä on tarpeellista, ja pimittää mielen. Mielelläni minä puhuisin sinulle sanaani ja ilmaisisin sitä, mikä on salattu, jos hartaasti vartoisit tuloani ja avaisit minulle sydämeni oven. Pidä varasi, valvo rukouksissa ja nöyryydessä.
Tuomas Kempiläinen
-
Kyllä !
-
Poikani, minä olen sanonut: rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille, en minä anna niinkuin maailma antaa. Kaikki haluavat rauhaa, mutta kaikki eivät ota huomioon, mitä tosi rauhaan kuuluu. Minun rauhani on niiden luona, jotka ovat sävyisiä ja nöyriä sydämestä. Kärsivällisyydessä on oleva rauhasi. Jos kuulet minua ja seurat ääntäni, saat nauttia suurta rauhaa.
Tuomas Kempiläinen
-
Katso, ruoka ja juoma, vaatetus ja muut ruumiin tarpeet, jotka kuuluvat ruumiin ylläpitoon, ovat vaivalloisia palavalle hengelle. Opeta minua näitä käyttämään virkistykseksi ja kohtuudella, niin etten kietoutuisi niitä liiallisesti haluamaan. Kaikkia näitä ei ole lupa hylätä, sillä luonnollinen elämä on ylläpidettävä, mutta Jumalan pyhä laki kieltää himoitsemasta ylellisyyttä ja sitä, mikä hekumata herättää, ettei liha nousisi henkeä vastaan. Näiden karien välitse johdattakoon minut kätesi ja neuvokoon minua, etten puolelle tai toiselle sortuisi.
Tuomas Kempiläinen
-
Miksi kulutat itseäsi turhalla murheella? Miksi näännytät itsesi turhanaikaisilla huolilla? Jättäydy minun hyvään tahtooni, niin et ole kärsivä mitään vahinkoa. Jos etsit tätä tai tuota, jos tahdot olla siellä tai täällä mukavuutesi tai halusi mukaan, et milloinkaan löydä lepoa etkä ole oleva vapaa huolista, sillä joka asialla on puutteensa ja joka paikassa omat vastuksensa.
Tuomas Kempiläinen
-
Myönnän että olen huonosti näitä lukenut....
Nyt kun luin tämän aamuisen tekstin, huomaan että olisi syytä lukea! :eusa_pray: :109:
-
Ei siis auta jonkin asian saaminen tai ulkonaisen omaisuuden moninkertaiseksi lisääminen, vaan pikemminkin niiden hylkääminen ja sydämestä poisjuurittaminen. Tämä ei koske ainoastaan rahan ja tavaran halua, vaan myöskin turhan kunnian ja kiitoksen pyytämistä, mikä katoaa maailman kanssa. Ei olinpaikkasi paljoa auta, jos hengen palavuus puuttuu; eikä ulkonainen rauha kauan pysy, jos sydämen tila on ilman oikeata perustusta, toisin sanoen, jos olet ilman minua. Paikasta toiseen voit muuttaa, mutta parantua et voi. Sillä niin pian kuin tilaisuus tulee, löydät taas saman, jota pakenit, ja vielä enemmän.
Tuomas Kempiläinen
-
Anna minulle, Herra, taivaallinen viisaus, että oppisin sinua ennen kaikkea etsimään ja löytämään, sinua yli kaiken tuntemaan ja rakastamaan ja viisautesi järjestyksen mukaan pitämään muita sellaisina kuin ne ovat. Anna minun taitavasti karttaa stä, joka minua imartelee, ja kärsimään sitä, joka vastustaa. Sillä on suuri viisaus, ettei anna jokaisen tuulen itseään liikuttaa eikä käännä korvansa jokaisen liehakoitsijan puoleen; joka niin tekee, hän vaeltaa vakavasti aloittamaansa polkua.
Tuomas Kempiläinen
-
Antaessani jotakin annan omaani, ottaessani pois en ota mitään sinun omaasi, sillä kaikkinainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee minulta. Kun lähetän sinulle jonkin kärsimyksen tai vastoinkäymisen, älä nurise, älköönkä sydämesi langetko epätoivoon, sillä minä voin sinut nostaa ja kaiken surusi iloksi muuttaa. Sillä minä olen oikeamielinen ja ylistettävä töissäni.
Tuomas Kempiläinen
-
Jos olet viisas ja katselet asioita totuudessa, niin ei sinun tarvitse vastoinkäymisissä antautua surun valtaan, vaan sinun tulee pikemmin iloita ja olla kiitollinen, vieläpä pitää sitä sulana riemuna, että minä sinua kuritan enkä säästä. ”Niinkuin Isä minua rakasti, niin minä rakastan teitä”, sanoin rakkaille opetuslapsilleni*. Heitä minä en lähettänyt ajallisten ilojen nautintoon, vaan suuriin kilvoituksiin, en kunniapaikkoihin, vaan häpeätä kärsimään, en joutilaisuuteen, vaan työntekoon, en lepoon, vaan tuottamaan hedelmää kärsivällisyydessä. Nämä sanat pidä mielessäsi, poikani.
Tuomas Kempiläinen
*Joh. 15:9
-
Moni näyttää haluavan taivaallisen tutkistelua, mutta ei harjoita itseänsä siinä, mitä siihen tarvitaan. Suurena haittana on sekin, että pysähdytään muotoihin ja näkyväisiin kappaleisiin, mutta vähän ajatellaan lihan kuolettamista. En tiedä, mikä siinä on, mikä henki meitä johtaa ja mitä me teeskentelemme, kun me, jotka tahdomme käydä hengellisistä, näemme niin suurta vaivaa ja huolta katoavista ja turhista asioista, mutta sisällistä tilaamme ajattelemme harvoin, ja silloinkin hajanaisin mielin.
Tuomas Kempiläinen
-
Tavallisesti kysytään, kuinka paljon joku on tehnyt, mutta minkälaisesta sisusta hänen työnsä lähtevät, sitä ei vakavasti ajatella. Tiedustellaan kyllä, onko hän ollut rohkea, rikas, kaunis, älykäs, onko hän ollut hyvä kirjoittaja, etevä laulaja taikka taitava työmies; mutta onko hän hengessä köyhä, kärsivällinen, lempeä, hurskas ja sisäänpäin kääntynyt, siitä vaietaan. Luonto katselee ihmisen ulkonaisia ominaisuuksia, armo taas tarkkailee sisällisyyttä. Edellinen useasti joutuu pettymykseen, jälkimmäinen toivoo Jumalaan eikä pety.
Tuomas Kempiläinen
-
Poikani, täydellistä vapautta et voi omistaa, ellet kokonaan kiellä itseäsi. Kahleissa ovat kaikki ahneet, itseänsä rakastavat, himokkaat, uteliaat, ne, jotka rakastavat hekumaa eivätkä Jeesusta Kristusta, kuvitellen ja tavoitellen sitä, mikä ei pysy. Sillä kaikki se, mikä ei ole Jumalasta syntynyttä, on hukkuva. Pidä mielessäsi tämä lyhyt mutta sisältörikas lause: Luovu kaikesta, niin löydät kaiken, hylkää himo, niin löydät levon! Mietiskele tätä mielessäsi, ja kun olet toteuttanut sen, ymmärrät kaiken.
Tuomas Kempiläinen
-
Olen käskenyt sinua sillä, mikä ihmisten mielestä on arvokasta ja korkeata, ostamaan sitä, mikä heidän mielestään näyttää halvalta. Sillä taivaallinen Viisaus näyttää olevan arvoton ja vähäpätöinen, vieläpä melkein unohduksiin joutunut; se ei ajattele itsestään korkeita eikä tavoittele suurta mainetta maailmassa. Monet sitä kyllä suullansa saarnaavat, mutta heidän elämänsä on siitä kaukana. Siitä huolimatta se on kallis helmi, joka on monelta salassa.
Tuomas Kempiläinen
-
Poikani, älä luota tunteisiisi, sillä ne helposti valehtelevat. Niin kauan kuin elät, olet tahtomattasikin muutoksen alainen. Milloin olet iloinen, milloin surullinen, milloin rauhallinen, milloin levoton, milloin hurskas, milloin kylmä, toisinaan harras, toisinaan penseä, toisinaan vakava, toisinaan huikentelevainen. Mutta se, joka on viisas ja hengellisissä kokenut, on näiden yläpuolella, hän ei kysy, mitä itsessään tuntee tai mistä päin kulloinkin tuuli puhaltaa, vaan hän tavoittelee sitä, että hän saavuttaisi oikean ja toivotun päämäärän. Niin hän voi pysyä yhtenä ja samana ja järkkymättömänä, kiinnittäen vilpittömän silmänsä kaikissa vaihteluissa lakkaamatta minuun.
Tuomas Kempiläinen
-
' Se on viisautta, olkaamme vakaat ! '
-
Oi, iankaikkinen Valo*, joka olet ylevämpi kaikkia luotuja valoja, leimauta ylhäältä kirkkautesi, niin että se tunkee läpi sydämeni kaikkien salaisuuksien. Puhdista, ilahduta, kirkasta ja elvytä minun henkeni kaikkine voimineen pysyäkseni sinussa riemun hurmioissa. Milloin tulee tuo autuas ja kaivattu hetki, jolloin sinä tyydytät minua läsnäolollasi ja olet minulle kaikki kaikessa? Niin kauan kuin ei tätä ole, ei ole täyttä iloa. Vielä elää, sen pahempi, vanha ihminen minussa; ei se ole kokonaan ristiinnaulittu eikä täydellisesti kuollut. Vielä se himoitsee väkevästi henkeä vastaan, synnyttää sisällistä sotaa eikä salli sielun valtakunnalle rauhaa.
Tuomas Kempiläinen
*Luomattomasta valosta (lumen increatum) Tuomas kirjoittaa toisessa paikassa: Anna, o Herra, minunkin nähdä valossasi valo; en tarkoita taivaan valoa enkä maan valoa, en enkelimäistä enkä inhimillistä valoa, vaan iankaikkista, luomatonta, sanomatonta ja käsittämätöntä valoa. (Traktaatti ’De elevatione mentis’)
-
Poikani, et milloinkaan voi tässä elämässä olla huoleton, vaan niin kauan kuin elät, ovat hengen aseet sinulle välttämättömän tarpeelliset. Sinun tiesi kulkee vihollisten keskitse, ja sinua ahdistetaan sekä oikealta että vasemmalta. Jollet joka puolelta suojaa itseäsi kärsivällisyyden kilvellä, et kauan haavoittumattomana pysy. Ja vielä lisäksi, jollet sydäntäsi kiinnitä lujasti minuun ja vilpittömästi tahdo kaikkea kärsiä minun tähteni, et voi taistelun hellettä kestää etkä saavuttaa voittopalkintoa. Sinun täytyy sentähden miehuullisesti taistella ja väkevällä kädellä murtaa vastukset. Sillä voittajalle annetaan taivaan mannaa, mutta laiskaa on kaikenlainen kurjuus odottamassa.
Tuomas Kempiläinen
-
Paavali teki minkä voi, ihmisten rakennukseksi ja pelastukseksi, mutta ei silti voinut välttää sitä, että muut häntä toisinaan tuomitsivat ja ylenkatsoivat. Sentähden hän jätti kaikki tyynni Jumalan huomaan, joka kaikki tietää, ja puolusti itseänsä kärsivällisyydellä ja nöyryydellä niitä vastaan, jotka puhuivat törkeitä soimauksia, taikka kerskasivat turhilla ja valheellisilla, itse keksimillään jutuilla. Kuitenkin hän silloin tällöin kirjoitti panettelijoitaan vastaan, ettei hänen vaikenemisestaan heikoille syntyisi pahennusta.
Tuomas Kempiläinen
-
Kuka sinä olet pelätäksesi kuolevaisia ihmistä? Tänään hän on, ja huomenna häntä ei näy. Pelkää Jumalaa, niin sinun ei tarvitse kauhistua ihmisten pelottelua. Mitä voi ihminen sinulle kaikella herjaamisellaan! Itseään hän enemmän vahingoittaa kuin sinua, eikä hän pääse Jumalan tuomiota pakoon, olkoon ken tahansa. Pidä Jumala silmiesi edessä äläkä välitä ihmisten pistopuheista. Joskin näyttää siltä, kuin joutuisit tappiolle ja häpeään, jota et ole ansainnut, älä siitä närkästy äläkä kärsimättömyydellä vähennä voiton seppelettäsi, mutta kohota mieluummin katseesi ylöspäin minun puoleeni, sillä minä voin sinut pelastaa kaikesta häpeästä ja vääryydestä ja maksan jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Tuomas Kempiläinen
-
Poikani, kiellä itsesi, niin löydät minut. Hylkää itsekkyys ja omanvoitonpyyntö, niin olet aina saava voiton. Ja vielä runsaampi armo sinulle lisätään, kun pysyväisesti olet itsesi kieltänyt.
Tuomas Kempiläinen
-
Herra, kuinka usein minun on kieltäydyttävä, ja mistä minun on luovuttava?
Aina ja kaikissa asioissa, niin pienessä kuin suuressa. En tee mitään poikkeusta, vaan tahdon löytää sinut kaikesta riisuttuna. Kuinka muutoin voisit olla minun ja minä sinun, jollet ole kaikesta omasta tahdosta sekä sisällisesti että ulkonaisesti irtaantunut? Mitä pikemmin tämän teet, sitä parempi on ollaksesi ja kuta täydellisemmin ja vakavammin, sitä enemmän olet minulle mieleen ja sitä suurempi on voittosi oleva.
Tuomas Kempiläinen
-
Muutamat kieltäytyvät eräin poikkeuksin; kun eivät kokonaan Jumalaan luota, tahtovat he valvoa omia etujansa. Muutamat myöskin ensin tarjoavat kaiken, mutta palaavat myöhemmin kiusauksen ajamina omillensa eivätkä sentähden elämän parannuksessa pääse eteenpäin. Nämä eivät saavuta todellista puhtaan sydämen vapautta eivätkä suloista turvallisuuden armoa, elleivät ensin kokonaan kiellä itseänsä ja uhraa itseänsä minulle joka päivä; ilman sitä ei täydellisen yhteyden nautinto ole löydettävissä.
Tuomas Kempiläinen
-
Poikani, sinun tulee uutterasti pyrkiä siihen, että jokaisessa paikassa, toimessa ja askareissa pysyt sisällisesti vapaana ja itsesi herrana ja että kaikki ulkonaiset ovat sinun alaisiasi etkä sinä niiden alainen. Sinun on oltava tekojesi herra ja määrääjä, ei palkollinen eikä orja, vaan vapaaksi ostettu Jumalan kansan jäsen, joka on siirtyvä Jumalan lasten osaan ja vapauteen. He seisovat nykyisten yläpuolella ja tutkistelevat iäisiä; vasemmalla silmällä he katselevat katoavaisia, oikealla taivaallisia; ajalliset eivät vedä heitä puoleensa eivätkä kiinnitä heitä, vaan he vetävät pikemmin ajalliset palvelukseensa, sen mukaisesti kuin Luoja ja korkein Rakentaja on ne asettanut ja määrännyt, hän, joka ei luomakuntaansa ole mitään epäjärjestystä jättänyt.
Tuomas Kempiläinen
-
Poikani, sinun tulee uutterasti pyrkiä siihen, että jokaisessa paikassa, toimessa ja askareissa pysyt sisällisesti vapaana ja itsesi herrana ja että kaikki ulkonaiset ovat sinun alaisiasi etkä sinä niiden alainen. Sinun on oltava tekojesi herra ja määrääjä, ei palkollinen eikä orja, vaan vapaaksi ostettu Jumalan kansan jäsen, joka on siirtyvä Jumalan lasten osaan ja vapauteen. He seisovat nykyisten yläpuolella ja tutkistelevat iäisiä; vasemmalla silmällä he katselevat katoavaisia, oikealla taivaallisia; ajalliset eivät vedä heitä puoleensa eivätkä kiinnitä heitä, vaan he vetävät pikemmin ajalliset palvelukseensa, sen mukaisesti kuin Luoja ja korkein Rakentaja on ne asettanut ja määrännyt, hän, joka ei luomakuntaansa ole mitään epäjärjestystä jättänyt.
Tuomas Kempiläinen
Onko kyse kirjasta?
Tuomas Kempiläisen neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta
Kirjoittaja Tuomas (Kempiläinen.)
Kustantaja Otava, 1927
-
Onko kyse kirjasta?
Tuomas Kempiläisen neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta
Kirjoittaja Tuomas (Kempiläinen.)
Kustantaja Otava, 1927
Kyllä, tosin toisesta painoksesta 1935.
-
Poikani, usko alati asiasi minun haltuuni, minä järjestän kaikki hyvin aikanaan. Odota minun säädöstäni, niin olet huomaava sen olevan hyväksesi.
Tuomas Kempiläinen
-
Herra, mielelläni minä jätän sinun haltuusi asiani, sillä omalla tuumailullani en suuria aikaan saa. Oi, kunpa en niin paljoa riippuisi kiinni tulevissa tapahtumissa, vaan arvelematta antautuisin sinun hyvän suosiosi johtoon.
Tuomas Kempiläinen
-
Ihmisen tosi pyhitys tapahtuu itsensäkieltämisessä; ken itsensä kieltää, hän on todella vapaa ja murheeton. Sillä vanha vihollisemme, joka kaikkea hyvää vastustaa, ei herkeä kiusaamasta, vaan valmistaa yötä päivää uusia väijytyksiä syöstäksensä varomattoman kulkijan petoksensa ansaan. Valvokaa siis ja rukoilkaa, sanoo Herra, ettette joutuisi kiusaukseen.
Tuomas Kempiläinen
-
Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä muistat, tahi ihmisen lapsi, ettäs hänestä pidät huolta*? Millä me olemme ansainneet, että suot meille armosi? Herra, mitä minulla olisi valittamista, jos minut hylkäisit, ja mitä olisi minulla sanomista, jos rukoukseni jättäisit kuulematta! Totuudessa en voi muuta ajatella tai sanoa kuin tämän: Herra, minä en ole mitään, en voi mitään, eikä minulla ole itsessäni mitään hyvää, vaan kaikessa minä puutun ja olen tyhjän puoleen pyrkimässä. Ja jollet sinä minua tukisi ja sisällisesti vahvistaisi, niin peräti penseäksi kävisin ja lopuksi tyhjiin raukeneisin.
Tuomas Kempiläinen
Ps. 8:5
-
Mutta sinä, Herra, olet aina sama ja pysyt aina ikihyvänä, oikeana ja pyhänä, tehden aina hyvin, oikein ja pyhästi sekä järjestäen kaikki viisaudessasi. Mutta minä, joka olen pikemmin valmis peräytymään kuin etenemään, en jaksa pysyä kohdallani, minä kun aina muutun aikojen mukaan. Kuitenkin on asiani pian kääntyvä paremmaksi, kun sinulle näkyy hyväksi, ja sinä ojennan auttavan kätesi, sillä sinä yksin voit minua auttaa ja niin vahvistaa, ettei mieleni enää muutu, vaan että sydämeni kääntyy sinuun yhteen ja löytää sinussa levon.
Tuomas Kempiläinen
-
Kiitos sinulle, jolta kaikki tulee, joka kerta, kun minulle käy hyvin. Mutta minä olen edessäsi turhuutta ja tyhjyyttä, ihminen, huikentelevainen ja heikko. Mistä minä voisin kerskata ja mistä pyytäisin kunniaa? Enköhän tyhjästä? Ja tämäkin on suurinta turhuutta. Maailman kunnia on kuin ilkeä tauti, turhuuksien turhuus, sillä se turmelee tosi kunnian ja riistää Taivaan armon. Ken itsellensä kelpaa, ei kelpaa sinulle, ken ihmiskiitosta havittelee, menettää tosi hyvän.
Tuomas Kempiläinen
-
Mutta tosi kunniaa ja pyhää ihastusta on riemuita sinussa eikä omassa itsessä, iloita sinun nimestäsi eikä omassa hyvyydessä ja löytää ilonsa jossakin luodussa ainoastaan sinun tähtesi. Olkoon kiitetty sinun nimesi, ei minun; ylistetty olkoon tekosi, ei minun; siunattu olkoon pyhä nimesi, minua älköön ihmiskiitos kohdatko. Sinä olet kunniani ja sydämeni ihastus. Sinusta kerskaan, sinussa riemuitsen kaiken päivää; mutta mitä itseeni tulee, kerskaan ainoastaan heikkoudestani*.
Tuomas Kempiläinen
*2 Kor. 12:5
-
Armolaulu, säveltäjä Kari Tikka. Eino Grön laulaa:
https://www.youtube.com/watch?v=qeo3V5KmAFk
Sanat Efesolaiskirjeen mukaan
-
Poikani, älä salli ihmisten kauniiden ja sukkelain sanojen viekoitella itseäsi. Sillä Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa. Tarkkaa minun sanojani, jotka sytyttävät sydämiä ja valaisevat mieliä; ne tuottavat katumusta, mutta vaikuttavat myöskin lohdutusta. Älä milloinkaan lue sanaa siinä tarkoituksessa, että näyttäisit oppineelta ja viisaalta. Pyri kuolettamaan vikojasi, sillä se hyödyttää sinua enemmän kuin vaikeiden riitakysymysten tunteminen.
Tuomas Kempiläinen
-
Kun olet paljon lukenut ja oppinut, on sinun alati palattava samaan alkuperusteeseen. Minä olen se, joka opetan ihmiselle viisautta ja annan lapsenmielisille heleämmän valon kuin minkä he joltakin ihmiseltä taitavat oppia. Se, jolle minä puhun, on väleen viisastuva ja suuresti Hengessä vahvistuva. Voi heitä, jotka ihmisiltä utelevat kaikenlaisia ihmeellisiä asioita, mutta vähät välittävät siitä, kuinka minua palvellaan. Aika on tuleva, jolloin ilmestyy Kristus, opettajien opettaja ja enkelien Valtias. Hän on silloin kuulusteleva, mitä olemme oppineet, so. hän tutkii jokaisen yksityisen omantunnon. Silloin Jerusalemia tarkoin tutkistellaan, ja pimeyden piilot tulevat julki, ja viisasten todistelut vaikenevat.
Tuomas Kempiläinen
-
Minä olen se, joka silmänräpäyksessä kohotan nöyrän hengen, niin että se käsittää enemmän iankaikkisen totuuden todistuksia kuin se, joka kymmenen vuotta on opiskellut kouluissa. Minä opetan ilman sanahelinää, ilman oppilauseiden ristiriitaa, ilman kunnianhimoa, ilman vastatodistusten kamppailua. Minä olen se, joka opetan maallisia ylenkatsomaan, nykyiset hylkäämään, ikuisia etsimään, iankaikkisiin mieltymään, maallista kunniaa karttamaan, loukkauksia kärsimään, asettamaan kaiken toivon minuun, olemaan haluamatta mitään paitsi minua ja yli kaiken tulisesti minua rakastamaan.
Tuomas Kempiläinen
-
Poikani, monessa asiassa on sinun oltava tietämätön ja pidettävä itseäsi kuolleena maailmasta ja sellaisena, jolle maailma on ristiinnaulittu. Monen asian ohitse on sinun myöskin kuurona kuljettava ja mieluummin ajateltava sitä, mitä rauhaasi sopii. On hyödyllisempää kääntää silmät pois epämieluisista asioista ja sallia kullekin oma mielensä kuin sekaantua riitaisiin keskusteluihin. Jos asiasi ovat Jumalan kanssa oikein ja pidät mielessäsi hänen tuomionsa, voit helposti jättää vastustajasi voittajiksi.
Tuomas Kempiläinen
-
Oi Herra, mihin olemme joutuneet? Ajallisen menestyksen vuoksi katkerasti itketään, vähäisen voiton vuoksi nähdään työtä ja vaivaa, mutta hengellinen vahinko unohtuu pian ja tuskin tulee lopultakaan mieleen. Siihen kiinnitetään huomio, josta ei ole mitään hyötyä, mutta se laiminlyödään, joka on kaikkein tarpeellisin; näin ihminen luisuu ulkonaisiin, ja jollei hän pian palaja, hän mielihyvin ulkonaisiin vaipuu ja uppoaa.
Tuomas Kempiläinen.
-
Silmäni aukaise Jumalani
https://www.youtube.com/watch?v=8ajtftA2WJ8&list=RD8ajtftA2WJ8&start_radio=1
-
Onnellinen on se, joka ei noudata
väärämielisten suunnitelmia,
ei toimi niin kuin syntiset
eikä viihdy tyhjänpuhujien seurassa.
Vaan häntä kiinnostaa Herran laki
ja sitä hän harrastaa yötä päivää.
Hän on kuin veden ääreen istutettu puu,
joka tuottaa säännöllisesti hedelmää
ja jonka lehdet eivät lakastu.
Kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
Psalmi 1, Psalmit nykysuomeksi, heprealaisesta alkutekstistä suomeksi Jussi Aro 1973
-
Pena ehkä aloittamassa uutta sarjaa, hyvä juttu. :eusa_angel:
-
Nyt siis, kuninkaat, järkiintykää,
ottakaa varoitus varteen, maan hallitsijat.
Palvelkaa Herraa pelolla,
suudelkaa vavisten hänen jalkojaan,
jotta hän ei vihastuisi ja teille kävisi huonosti,
sillä hänen vihansa syttyy äkkiarvaamatta.
Onnellisia ovat kaikki, jotka turvaavat häneen.
Psalmi 2
-
Herra, onpa minulla paljon vihollisia;
kovin monet hyökkäävät kimppuuni.
Monet sanovat mnusta:
"Ei Jumala enää häntä auta."
Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni,
sinä olet kunniani, sinä kohotat minut arvoon.
Minä huudan äänekkäästi Herraa;
hän vastaa minlle pyhältä vuoreltaan.
Psalmi 3
-
Vastaa minulle, kun huudan sinua,
oikeudenmukainen Jumalani!
Sinä voit lievittää hätääni,
sääli minua ja kuule rukoukseni!
Te ihmiset, kuinka kauan käännätte kunniani häpeäksi?
Miksi rakastatte turhia puheita
ja noudatatte valheita?
Huomatkaa, että Herra on ollut minulle ihmeen ystävällinen;
Herra kuulee, kun huudan häntä avuksi.
Vaikka olettekin kiihtyneitä,
älkää tehkö syntiä;
miettikää asiaa vuoteillanne ja olkaa hiljaa.
Uhratkaa oikeita uhreja
ja luottakaa Herraan.
Psalmi 4
-
Onhan näissä teksteissä ajankohtaista ja selkeää ajatuksia herättävää sanomaa.
...ei ehkä liity tähän, kiinnitin vaan huomiota kun televisiossa oli lyhyt maininta, siitä miten
nykyään miehet, varsinkin iäkkäämmät miehet, on mollauksen ja alaspainamisen ja
moitteiden kohteena..."lyödään kuin vierasta sikaa".....voi olla että joskus aiheestakin,
kieltämättä välillä tuntuu rankalta...mutta minkäs teet...kovettamalla nahkani ja katsomalla
itseni ulkopuolelle, apu tulee ylhäältä.
-
Kuuntele tarkoin, Herra,
mitä minulla on sanottavaa,
huomaa, miten raskaasti minä huokaan,
kuninkaani ja Jumalani,
sillä minä rukoilen sinua.
Herra, varhain sinä kuulet ääneni,
varhain minä esitän sinulle asiani ja odotan.
Sillä sinä et ole sellainen jumala,
joka pitää vääryydestä,
paha ei saa sinulta suojaa.
Vastuuttomat eivät voi puolustautua edessäsi,
sinä vihaat kaikkia pahantekijöitä, sinä tuhoat valehtelijat,
verenvuodattajaa ja petturia Herra inhoaa.
Psalmi 5
-
Väistykää kauas minusta, kaikki väärintekijät,
sillä Herra kuulee itkuni äänen.
Herra kuulee hartaan pyyntöni,
hän ottaa vastaan rukoukseni.
Kaikki viholliseni pettyvät
ja joutuvat kauhun valtaan,
he joutuvat tuota pikaa häpeissään perääntymään.
Psalmi 6
-
Kankaalaan ajellessa tuli "seurat" Kempleestä.
-
Herra, minun Jumalani, minä turvaudun sinuun;
pelasta minut kaikista vainoajistani
ja vapauta minut,
etten joutuisi kuin leijonan raadeltavaksi,
pedon, joka ryöstää saaliinsa
eikä kukaan voi pelastaa.
Herra, Jumalani, jos olen toiminut omavaltaisesti,
jos olen syyllistynyt vääryyteen,
jos olen tehnyt pahaa sellaiselle,
joka elää kanssani sovussa,
tai riistänyt putipuhtaaksi toisen,
jota pidin suotta vihollisenani,
niin vainotkoon vihollinen minua,
saavuttakoon minut ja polkekoon elämäni maahan,
painakoon hän kunniani tomuun.
Psalmi 7
-
HERRA, meidän Jumalamme!
Kuinka loistava nimi sinulla onkaan kaikkialla maailmassa!
Samoin sinun kirkkauttasi lauletaan taivaassa.
Jopa pikkulasten ja imeväisten suusta
sinä annat voimasi ilmetä vastustajiesi kuultavaksi,
jotta viholliset ja kapinalliset mykistyisivät.
Psalmi 8
-
Herra on turvapaikka sorretuille;
häneltä saa suojaa hädän aikana.
Ne, jotka tuntevat nimesi, saavat luottaa sinuun,
sillä sinä et jätä pulaan niitä,
jotka kääntyvät puoleesi, Herra.
Psalmi 9
-
Herra, sinä kuulet mitä nöyrät toivovat,
sinä kuuntelet tarkasti, mitä heidän sydämensä haluaa,
jotta voisit hankkia oikeutta orvolle je sorretulle,
eikä pelko enää ajaisi ihmisiä pois heidän omalta maaltaan.
Psalmi 10
-
Herra on pyhässä temppelissään,
Herran istuin on taivaassa;
hänen silmänsä näkevät
ja hänen silmäteränsä tarkkailevat ihmislapsia.
Herra tarkkailee oikeamielistä ja väärämielistä,
hän vihaa ankarasti sellaista joka rakastaa vääryyttä.
Hän antaa sataa tulisia hiiliä väärämielisten päälle,
tulta ja tulikiveä;
heille tarjotaan juotavaksi hehkuvaa tulta.
Sillä Herra on oikeamielinen ja rakastaa oikeutta,
rehellisiä kohtaan hän on suopea.
Psalmi 11
-
Auta, Herra, sillä yhteishenki on loppunut
ja luotettavuus on hävinnyt ihmisten keskuudesta.
Toinen puhuu toiselle pelkkää valhetta,
he puhuvat liukkain kielin ja kaksimielisesti.
Herra tuhotkoon kaikki, jotka puhuvat viekkaasti,
kaikki suurisuiset kerskurit,
jotka sanovat: "Me kyllä voitamme puheellamme,
meillä on sana hallussamme; kuka voi vallita meitä?"
Herra sanoo: "Kun avutonta sorretaan
ja köyhä vaikeroi, niin minä lähden liikkeelle;
minä annan hänelle hänen kapaamansa avun."
Psalmi 12
-
:eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
-
Minähän luotan sinun ystävyyteesi,
saakoon mieleni nytkin iloita avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle,
sillä hän on aina tehnyt minulle hyvin.
Psalmi13
-
Mielettömät ajattelevat: "Ei Jumalaa olekaan."
He ovat turmeltuneita ja tekevät inhottavia tekoja,
kukaan heistä ei tee hyvää.
Herra kumartuu taivaasta katsomaan ihmisiä
nähdäkseen onko ketään järkevää,
joka kysyisi Jumalan mielipidettä.
Ei, he ovat kaikki luopioita,
kaikki tyynni he ovat mädännäisyden vallassa,
kukaan heistä ei tee hyvää, ei yksikään.
Eivätkö he tosiaan tiedä tätä,
kaikki nuo väärintekijät,
jotka jäytävät kansaani ikään kuin söisivät leipää,
eivätkä huuda avukseen Herraa?
Vielä he joutuvat pakokauhun valtaan,
sillä Jumala on oikeamielisten puolella.
Te petytte suunnitelmissanne köyhää vastaan,
sillä Herra on hänen turvansa.
Jospa Siionista tulisi Israelille apu!
Kun Herra saattaa kansansa ennalleen,
saa Jaakob riemuita ja Israel iloita.
Psalmi 14
-
Herra, kuka saa oleskella majassasi,
kuka saa asua pyhäkkövuorellasi?
Se joka menettelee rehellisesti ja oikeamielisesti,
joka puhuu totta juuri niin kuin ajattelee,
eikä panettele ketään.
Hän ei tee lähimmäiselleen pahaa
eikä nosta häntä vastaan häväistysjuttua.
Hän halveksii kunniatonta ihmistä,
mutta pitää arvossa niitä jotka pelkäävät Herraa.
Hän täyttää sitoumuksensa vaikkapa vahingokseen,
hän ei sijoita rahojaan koronkiskontaan
eikä ota vastaan lahjuksia viatonta vastaan.
Joka näin tekee menestyy aina.
Psalmi 15
-
Pidä huoli minusta, Jumala, sillä minä turvaudun sinuun.
Olen sanonut HERRALLE, Herralleni:
"Sinä olet onneni, parempaa minulla ei ole."
Noista, joita maassa pidetään "pyhinä" ja "jaloina",
minä en välitä.
Monet onnettomuudet kohtaavat niitä
jotka rientävät harhaan;
en tahdo osallistua heidän verisiin uhreihinsa,
en edes mainita heidän nimeään.
Psalmi 16
-
Kuule, Herra, kun anon oikeutta,
kiinnitä huomiota virteeni,
kuuntele rukoustani,
joka ei ole vilpillinen!
Sinulta tulee minulle oikeus,
sinun silmäsi näkevät, mikä on kohtuullista.
Sinä olet tutkinut sydämeni,
sinä olet tarkastanut sen yöllä;
kun puhdistat minut sulattamossa,
et löydä minusta mitään väärää.
Minä en erehdy puheissani
noudattamaan ihmisten tekoja;
minä olen pitänyt kiinni sinun sanoistasi.
Väkivaltaisten tiet pettäisivät askelteni alla,
mutta sinun poluillasi jalkani eivät horjahtele.
Psalmi 17
-
Jussi Aron käännös on minulle hyvin tuttu. Varmaan osaan 40 ensimmäistä psalmia ulkoa, koska yhteen aikaa meillä oli tapana ne laulaa yhdessä kotona. Olin nimittäin säveltänyt niitä viisikieliselle kanteleelle, niin se oli meille kotihartauskirjana. Jussi Aro kuolikin aivan liian nuorena, ja me siirryttiin hepreankieliseen psalmilauluun Suzanne Haik-Vantouran systeemin mukaan. Lopputulos oli se, että tytär osaa molemmat, sekä Jussi Aron käännöksen että hepreankielisen alkuteksin, ulkoa. Puolet Psalmikirjasta on olemassa vanhassa virsikirjassa. Niin paljon kuin rakastan Malmivaaran Siioninvirsikokoelmasta, historiallinen tosiasia lienee se, että 1800-luvulla herännäisyydessä vanha virsikirja oli enemmän käytössä. Ihmisillä ei ollut varaa ostaa muuta kuin korkeintaan Raamatun ja virsikirjan.
-
Minä rakastan sinua, Herra, joka olet voimani.
Herra on kallioni ja vuorilinnani,
hän antaa minun päästä pakoon luokseen;
hän on kallioni, johon voin turvata,
hän on kilpeni, vahva turvani ja suojani.
Herra on ylistettävä, häntä minä huudan avuksi,
niin että pelastun vihollisistani.
Kuoleman köydet kietoutuivat ympärilleni,
pahuuden tulvapurot pelottivat minua.
Ympärilläni olivat tuonelan siteet,
kuoleman ansat olivat jalkojeni edessä.
Hädässäni minä huusin Herraa,
minä kutsuin Jumalaani avuksi;
hän kuuli minua temppelistään,
ja huutoni saapui hänen korviinsa.
Psalmi 18
-
Kuinka voimakas rukous !
Pahuuden tulvapurot kuohuvat jo koskina,
kuoleman ansaloukkuja pitää kierrellä ja varoa !
Näissä auttaa yksin Herra.
-
Kuinka voimakas rukous !
Pahuuden tulvapurot kuohuvat jo koskina,
kuoleman ansaloukkuja pitää kierrellä ja varoa !
Näissä auttaa yksin Herra.
Aamen, voimakas ja Jumalan voimaa pursuava rukous, kunhan siinä ei vain olisi omavoimaisuutta takana. :109:
-
Missä tässä on omavoimasuus ? Jumalan avuksi huutaminen on syntisen ainoa apu, ei ole mitään omaa apua silloin kun hätä tai pelko on suuri.
Minusta omavoimaisuus esiintyy pakonomaisessa , rakkaudettomassa lainkuuliaisuudessa, parannuksenteossa omin avuin.
-
Aamen, voimakas ja Jumalan voimaa pursuava rukous, kunhan siinä ei vain olisi omavoimaisuutta takana. :109:
Oletpa kova jätkä, kun tohdit epäillä kuningas Daavidiakin omavoimaisuudesta! :107:
-
Kuka käsittää kaikki ihmisen erehdykset?
Puhdista minut vioista, joita en ole huomannut.
Suojaa palvelijaasi myös itsekkyyden synneiltä,
etteivät ne saisi minua valtaansa.
Silloin olen viaton ja puhdas
suuresta synnistä.
Jospa suuni sanat ja sydämeni mietteet
olisivat sinulle mieliksi,
Herra, kallioni ja lunastajani.
Psalmi 19
-
Missä tässä on omavoimasuus ? Jumalan avuksi huutaminen on syntisen ainoa apu, ei ole mitään omaa apua silloin kun hätä tai pelko on suuri.
Apu tulee Herralta ilman pelastusvarmuutta.
-
Ei ollutkaan kysymys pelastusvarmuudesta, vaan ajallisesta hädästä johon apua saa kun anoo.
Onko sinun uskosi mukaan rukouskin omavoimaisuutta ?
-
Ei ollutkaan kysymys pelastusvarmuudesta, vaan ajallisesta hädästä johon apua saa kun anoo.
Sekin on jo apu, kun on Jumala, jonka puoleen voi hädässään huutaa.
-
Joutukaa, sielut, on aikamme kallis
1.
Joutukaa, sielut, on aikamme kallis,
vuotemme virtana vierivät pois.
Jeesus ei syntisen sortua sallis,
kaikille armosta autuuden sois.
Oi valitkaa tie,
joka elämään vie!
Kohta jo päättynyt päivämme lie.
2.
Ei elon tiellä nyt nukkua auta,
vaarat ne vaanivat vaeltajaa.
Kunnian kruunua veltto ei voita,
turhaan ei aikaansa tuhlata saa.
Kun joutuvi yö,
on jo myöhäistä työ,
kiiruhda, kohta jo hetkesi lyö.
3.
Maailman rakkaus mielestä heitä,
riemuiten riennä jo kotia päin.
Herraasi kiitä, hän armahtaa meitä,
vieläkin ihmeitä hän tekee näin.
Tie turvallinen
maasta kiusausten
taivaaseen vie, kotiin kirkkauden.
4.
Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä
johtaen, nostaen, varoittaen.
Kiusaaja meidät kun tahtoisi niellä,
varjele viekkailta aikeilta sen.
Näin armosi suo,
hyvä turvasi tuo,
vie meidät autuuteen Jumalan luo.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Simo Korpela 1903. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Laukaasta.
https://www.youtube.com/watch?v=sd5dnnbWHps
-
Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuaan,
hän vastaa hänelle pyhästä taivaastaan,
hän auttaa voimakkaasti oikealla kädellään.
Toiset kerskailevat vaunuistaan, toiset hevosistaan,
mutta meidän ylpeytemme aiheena on Herran, Jumalamme nimi.
He vaipuvat maahan ja kaatuvat,
mutta me nousemme ja olemme rohkeat.
Herra, auta kuningasta!
Vastaa meille, kun me huudamme!
Psalmi 20
-
Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Miksi olet niin kaukana etkä auta minua,
et kuule, kun huudan apua?
Jumalani, minä huudan päivisin,
mutta sinä et vastaa;
minä huudan öisin,
enkä voi vaieta.
Sinähän asut pyhäkössä,
sinä olet Israelin kiitosvirsien kohde;
sinuun ovat isämme luottaneet,
ja sinä pelastit heidät.
He huusivat sinua avukseen ja pelastuivat,
he luottivat sinuun eivätkä pettyneet.
Psalmi 22
-
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana;
voimani, riennä auttamaan minua!
Pelasta henkeni miekasta,
ainoa elämäni koirilta!
Pelasta minut leijonan suusta,
auta minut pakoon villihärkien sarvia!
Silloin voi levittää mainettasi
veljieni keskuuteen,
ja saan ylistää sinua
suuren ihmsjoukon keskellä.
Psalmi 22
-
Herra on paimeneni, minulta ei mitään puutu.
Hän vie minut lepäämään vihreille niityille, hän johtaa minut virkistävän veden ääreen.
Hän antaa minulle uutta voimaa;
hän johtaa minua oikeaa tietä,
sillä hän on nimensä veroinen.
Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet mukanani;
sinun paimensauvasi rohkaisee minua.
Sinä katat eteeni pöydän
vihollisteni läsnäollessa,
sinä voitelet pääni öljyllä
ja tarjoat minulle runsaan maljan.
Koko elinaikani saan kokea
pelkkää hyvyttä ja ystävyyttä;
minä saan oleskella Herran huoneessa
koko pitkän ikäni.
Psalmi 23
https://www.youtube.com/watch?v=sfOcWTNAEO0
-
Herran on kaikki maa ja kaikki mitä siinä on,
maan piiri ja ne, jotka siinä asuvat.
Sillä hän on perustanut sen meren ylle
ja pystyttänyt sen virtaavan veden päälle.
Psalmi 24
-
Opeta, Herra, minulle tiesi,
opeta minua kulkemaan polkujasi.
Johdata minua totuudessasi ja opeta minulle,
että sinä olet Jumala, joka autat minua.
Muista, Herra, laupeuttasi ja ystävyyttäsi,
sillä ne ovat ikivanhat.
Älä muista nuoruuteni erehdyksiä ja syntejä,
vaan muista minua ystävyydessäsi,
hyvyytesi takia, Herra.
Psalmi 25
-
Älä tempaa pois henkeäni syntisten mukana
äläkä elämääni verenvuodattajien mukana,
joiden kädet ovat rikoksen tahraamat
ja joiden oikea käsi on täynnä lahjuksia.
Mutta minä toimin rehellisesti,
lunasta minut ja ole minulle armollinen.
Kun taas seison turvallisella maalla,
minä kiitän sinua suuren joukon keskellä.
Psalmi 26
-
Kuule, Herra, ääntäni, kun minä huudan,
armahda minua ja vastaa minulle.
"Tule", minun sydämeni sanoo,
"sinä saat mennä kohtaamaan häntä",
siispä tulen kohtaamaan sinua, Herra.
Älä sulkeudu minulta näkymättömiin,
älä työnnä vihaisena pois palvelijaasi,
sillä sinä olet ollut apuni;
älä siis hylkää äläkä jätä minua,
Jumala, apuni.
Vaikka isäni ja äitini hylkäisivät minut,
niin Herra ottaa minut hoitoonsa.
Psalmi 27
-
Kiitetty olkoon Herra,
sillä hän on kuullut hartaan pyyntöni.
Herra on voimani ja kilpeni,
häneen sydämeni luottaa.
Minä olen saanut avun, siispä riemuitsen,
minä kiitän häntä laulaen.
Herra on kansansa voima,
hän on voidellun kuninkaansa luja turva.
Pelasta kansasi ja siunaa omaisuuttasi,
paimenna ja kanna heitä iiankaikkisesti.
Psalmi 28
-
Tuokaa Herralle, jumalolennot,
tuokaa Herralle kunnia ja ylistys.
Tulkaa kunnioittamaan Herran nimeä,
kumartukaa Herran eteen pyhässä juhla-asussa.
Herran ääni kuuluu vetten päällä,
kunniakas Jumala jylisee,
Herra on suurten vetten yllä.
Herran ääni on voimakas, Herran ääni on ylevä,
Herran ääni halkaisee seetrit.
Herra rikkoo Libanonin seetrit.
Hän saattaa Libanonin hypähtelemään kuin vasikan,
Antilibanonin kuin nuoren villihärän.
Herran ääni iskee esiin tulisia kipinöitä.
Herran ääni saa autiomaan vapisemaan,
Herran ääni vapisuttaa Kaadeksen autiomaata.
Herran ääni saa peurat poikimaan,
se saa vuorikauriit vasikoimaan.
Kaikki hänen temppelissään huudahtavat: "Kunnia!"
Herra on asettunut myrskytulvan ylle,
Herra on asettunut kuninkaaksi iankaikkisesti.
Herra antaa kansalleen voiman,
Herra siunaa kansaansa rauhalla.
Psalmi 29
-
Kiitos, Pena, näistä psalmeista. Luen niitä joka päivä.
-
Minä ylistän sinua, Herra,
sillä sinä autoit minut nousemaan
etkä antanut vihollisteni iloita takiani.
Herra, minun Jumalani, minä huusin sinua,
ja sinä pelastit minut.
Herra, sinä olet kohottanut minut tuonelasta,
sinä olet tehnyt minut eläväksi,
vaikka olin jo hautaan vaipuvien joukossa.
Laulakaa Herralle, te hänen ystävänsä,
ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.
Sillä hänen vihansa kestää hetken,
mutta hänen suosionsa on elinikäinen;
illala on itku vieraana,
mutta aamulla ilo.
Psalmi 30
-
Minä ylistän sinua, Herra,
sillä sinä autoit minut nousemaan
etkä antanut vihollisteni iloita takiani.
Herra, minun Jumalani, minä huusin sinua,
ja sinä pelastit minut.
Herra, sinä olet kohottanut minut tuonelasta,
sinä olet tehnyt minut eläväksi,
vaikka olin jo hautaan vaipuvien joukossa.
Laulakaa Herralle, te hänen ystävänsä,
ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.
Sillä hänen vihansa kestää hetken,
mutta hänen suosionsa on elinikäinen;
illala on itku vieraana,
mutta aamulla ilo.
Psalmi 30
Palasin vielä illalla tähän psalmiin kiitollisuudella.
-
Kiitos Kristus
Körttiläisyyden ylistys
Opetusneuvos Kaisa Rönkä, Kotka
Virsi 382 alkaa sanoin: "Sinuhun turvaan, Jumala", Soile Isokoski, sopraano, ja Marita Viitasalo, piano
"Elämäni kristittynä" (omaelämäkerralliset hartaudet 6/6)
https://areena.yle.fi/audio/1-50634564
-
Kiitetty olkoon Herra,
joka osoitti minulle yllättävää hyvyyttä,
kun olin suuressa hädässä.
Säikähtyessäni minä sanoin:
"Minut on erotettu yhteydestäsi";
mutta sinä kuulit hartaan pyyntöni,
kun huusin sinua avuksi.
Rakastakaa Herraa, kaikki hänen ystävänsä;
Herra suojelee uskollisia,
mutta kostaa kukkuramitoin niille,
jotka toimivat röyhkeästi.
Olkaa voimakkaat, olkoon sydämenne luja,
kaikki te, jotka toivotte Herran apua.
Psalmi 31
-
Kiitetty olkoon Herra,
joka osoitti minulle yllättävää hyvyyttä,
kun olin suuressa hädässä.
Säikähtyessäni minä sanoin:
"Minut on erotettu yhteydestäsi";
mutta sinä kuulit hartaan pyyntöni,
kun huusin sinua avuksi.
Rakastakaa Herraa, kaikki hänen ystävänsä;
Herra suojelee uskollisia,
mutta kostaa kukkuramitoin niille,
jotka toimivat röyhkeästi.
Olkaa voimakkaat, olkoon sydämenne luja,
kaikki te, jotka toivotte Herran apua.
Psalmi 31
Penan Psalmivalinnat ovat aina osuvia, jos ei ole liian röyhkeää niin sanoa.
-
Penan Psalmivalinnat ovat aina osuvia, jos ei ole liian röyhkeää niin sanoa.
Lainaan psalmeja numerojärjestyksessä, mutta en yleensä koko psalmia. Sen verran on minun valintaani. Välillä ihmettelen itsekin osuvuutta.
-
Nyt opetan sinulle järkevyyttä,
osoitan sinulle tien, jota voit kulkea,
minä neuvon sinua, ystäväni:
Ei pidä olla kuin hevoset ja muulit,
joilla ei ole järkeä;
joille on pantava suitset ja kuolaimet suuhun.
Jumalattomilla on paljon onnettomuutta,
mutta joka luottaa Herraan,
häntä ympäröi hyvyys.
Iloitkaa Herrasta, riemuitkaa, oikeamieliset,
kohottakaa riemuhuuto, kaikki rehelliset!
Psalmi 32
-
Riemuitkaa, oikeamieliset, Herrasta,
rehellisten sopii laulaa kiitoslaulua.
Kiittäkää Herraa kanteletta soittaen,
laulakaa hänelle kymmenkielisen harpun säestyksellä.
Laulakaa hänelle uusi laulu,
soittakaa kauniisti kiitosvirttä!
Sillä Herran sana on varma
ja kaikki hänen tekonsa osoittavat hänen uskollisuuttaan.
Hän rakastaa oikeamielisyyttä ja laillisuutta.
Herran hyvyys täyttää koko maan.
Psalmi 33
-
Tulkaa, lapseni, kuulkaa minua,
minä opetan teille Herran pelkoa.
Kuka teistä haluaisi elää,
kuka toivoo pitkää ikää ja onnea?
Silloin on varottava puhumasta pahaa
ja esittämästä petollisia puheita.
Vältä pahaa ja tee hyvää,
edistä rauhaa ja pyri siihen.
Psalmi 34
-
Jospa minä saisin riemuita Herrasta,
iloita hänen antamastaan avusta.
Koko olemukseni sanokoon:
"Herra, kuka on sinun kaltaisesi?"
Sinä pelastat avuttoman häntä voimakkaamman vallasta
ja köyhän ja varattoman siltä, joka ryöstää häntä.
Psalmi 35
-
Te olette jaksanut joka aamu inspiroida näillä psalmien sanoilla. Kiitos Teille siitä!
-
Jatkuu osassa 16