Otin mökiltä kassillisen vanhoja Hengellisiä kuukauslehtiä. Ne oli tuotu vanhempieni jäämistöstä, jos joku haluaisi säilyttää.
Selasin 60- ja 70-luvun lehtiä etsiessäni runoani Miltä mahtavat Siionin virret kuulostaa niiden korvissa, jotka eivät ole niitä ennen kuulleet? En löytänyt. Todennäköisesti se on jossakin 70-luvun alun numerossa. Aika monta numeroa kasasta puuttui.
No, älähän mitä. Nyt otin summanmutikassa kasasta yhden. Se on n:o 8 vuodelta 1967. Monia rakkaita nimiä vilahteli, nimiä joiden kantajat ovat edesmenneitä, jotka ovat kyntäneet Jumalan viljavainiota meidän kylvää ja korjata.
Tuona vuonna oli Tampereen herättäjäjuhlat. Niinpä ensimmäinen kirjoitus on juhlien saarna, jonka piti Olavi Kares. Hän totesi mm.:
... Meidän toivomme ja rukouksemme pitäisi olla, sen haluaisin erityisen sydämellisesti sanoa, että Kristuksen kirkkaus näkyisi, ei ainoastaan rukouskammioiden hiljaisuudessa, ei ainoastaan kirkkomme holvien alla, ei ainoastaan tämän suuren juhlakansan virressä ja hengen yhteydessä, vaan myös ja ennen kaikkea elämän arjessa, siellä, missä yhteisön elämään täysijännitteisesti osallistuvat ihmiset tekevät arjen työtään pellolla, tehtaassa, kaupassa, liikenteen palveluksessa, koulussa, virastossa. Älkäämme unohtako, että Kristuksen kirkkaus näkyy siellä, missä on hänen opetuslapsiaan, sillä siellä on rakkaus liikkeellä. Jotain saattaa näkyä vähimmässäkin, jo siinäkin, kun joku antaa lasillisen kylmää vettä yhdelle Herran pienimmistä opetuslapsen nimen tähden (Mt. 10: 42)... (Hengellinen kuukauslehti 8/67)