Kirjoittaja Aihe: Muistelus Lapuanjoen varrelta  (Luettu 59150 kertaa)

0 jäsentä ja 3 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #15 : 30.06.18 - klo:12:36 »
Kiitän kommenteistasi. Sillastani oli hienoja kuvia, vaikka ajan patina on jo ruosteenakin näkyvissä. Poikosena sillassa ei ollut lankutusta kantena, vain pölkyt ja niiden päällä kiskot. Saan tässä kirjoittaa, että pääni kesti kiivetä kaaritukia ylös ja toiselta puolen jokea sitten alas.
Olisi Härmäin tangomaakin tarvinnut väkevää viinanvastaista julistusta, kuten Lars Leevi teki omilleen Perä-Pohjolassa. Tänään arveluni mukaan viinaa ei juoda eikä tapella kotikonnuillani muuta maata tiuhempaan. Jotakin on opittu.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #16 : 05.07.18 - klo:19:45 »
Kirjoittelen Viikateskujalla Alah:ssä. Reissu on mennyt hyvin so far, kiersimme äitini puolen sukulaishautoja oppaan johdolla. Olen nyt paljon tietävämpi äitinikin suvusta. Sitten saimme juhlahuoneessa hyvää ruokaa.

Ajelimme kolmistaan, Kaarina, sisarvainajan mies ja minä Daciallamme suoraan Laiturin sillan rautaosien viereen. Kävelimme levytyksen yli joen toiselle puolelle. Täytyy sanoa, että Luoja muuttaa luomansa ulkonäköä aika lailla. Saari on sillan luona Lapuanjoessa niinkuin se on aina ollut, mutta virtaama haarojen osalta on päinvastainen kuin lapsuuteni aikana. Sillalle nousevan penkan molemmin puolin on metsä vallannut sen osan, mitä viljelijä ei ole tarpeeseensa käyttänyt.

Toivomani kohteet kirkko ja silta tulivat siis käydyiksi. Tunteitteni sulattamiseen mennee aikaa. Aamulla jatkamme klo 0900 kohti Tamperetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #17 : 05.07.18 - klo:20:42 »
Olemme joskus kirjoitelleet että saattavat sukujuuremme oikein monen mutkan kautta yhtyä Alahärmän Ojanperässä.

Nyt se haara on sammumassa sillä serkuillani ei ole jälkeläisiä.
Minulla on sama aikomus päästä käymään Virolahdella, äidin suvun haudoilla, sekä vielä siellä asuvien serkkujen luona. Haminassa on jo useampi, maalta -  kaupunkiin kulkusuunnan ollessa vallalla.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #18 : 07.07.18 - klo:14:50 »
Näin olemme. Kirjoittelen nyt Tampereen lammashuoneessam eli seuroissa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #19 : 08.07.18 - klo:22:08 »
Suuri on tekniikan murros siitä, kun asuin Lapuanjoen tangomaassa. Silloin sain vastata luuripuhelimeen Hakola 172, Lb-keskus toisella puolella jokea Laiturin sillan takana 2-3 km. Nyt istuin vaunussani ja pilven kautta viestittelin serkuilleni isoja kiitoksia. Taisin tännekin Viikateskujalta viestin kirjoittaa.
Meillä kotonani oli tulipalo 60-luvun alussa. Kun sen itse vihdoin saksankielen opintojen ohessa havaattin, niin tietysti hälytin keskuksen, että hälyttäisin palokunnan. Vastaus oli välittäjältä yksiselitteinen: palokunta on hälytetty jo 10 min sitten. Savu oli näkynyt jo aikapäiviä jonnekin, että hälytys tehtiin.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #20 : 10.07.18 - klo:14:16 »
Viime viikolla seisoessani Laiturin sillalla ja katsoessani Manninmettän suuntaan, niin sain huomata, että ennen pajua täynnä ollut Lukon alue, oli muutettu tasaiseksi pelloksi. Siitä katsettani siirtäessäni lisää oikealle en havainnut poikosena pärekatteensa saanutta pientä latoakaan. Sen elinkaari on ollut verraten lyhyt. Ladot jouduttiin rakentamaan vähän rahaa vievästä materiaalista, siis omasta metsästä kaadettiin talvella puut ja tuotiin yhteiseen sirkkelilanssiin. Siinä sahuri teki isännän toiveitten mukaisen jalostuksen lankuksi, laudaksi ja pystytolpiksi. Sahauksen pintaosat saattoi varattomampi isäntä käyttää "metsänpuoleiseen" seinään, vauraampi poltti pinnat lykittyään ne ensin lyhyksi saunapuiksi.
Päreet tehtiin samalla tapaa oman metsän mäntypuista. Suoria ja vähäoksaisia runkoja yritettiin löytää. Ne sitten, ainakin meillä, petkeleellä työnneltiin kaarnasta vapaaksi ja sitten sahattiin päreen mittaisiksi pölleiksi. Jossakin talossa oli traktorilla pelaava pärehöylä. Ne päreet olivat kivoja käsitellä, mutta vanhemmat olivat tarkkoja, että tenavat eivät niitä liiaksi päässet haaskaamaan.
Meillä oli isoin työ hommata heinäladon nurkka- ja välikivet paikoilleen. Eihän tulvanalaisella pellolla ollut kiviä. Muistelen, että isä kivet pikkuhiljaa suunnittelemansa ladon paikalle hommasi. Eihän poikosista ollut vielä kivimiehiksi.

Poissa onnellinen_vaeltaja

  • Kuulee veisuun Pirtistä
  • Viestejä: 30
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #21 : 26.07.18 - klo:21:52 »
Suuri on tekniikan murros siitä, kun asuin Lapuanjoen tangomaassa. Silloin sain vastata luuripuhelimeen Hakola 172, Lb-keskus toisella puolella jokea
pitkästä aikaa käytin lankapuhelinta. Näppäilin ensin numeron ja sitten nostin luurin  :icon_biggrin:

Meillä kotonani oli tulipalo 60-luvun alussa. Kun sen itse vihdoin saksankielen opintojen ohessa havaattin, niin tietysti hälytin keskuksen, että hälyttäisin palokunnan. Vastaus oli välittäjältä yksiselitteinen: palokunta on hälytetty jo 10 min sitten. Savu oli näkynyt jo aikapäiviä jonnekin, että hälytys tehtiin.
todellista IoT maailmaa tuollainen !
hyvä kun hälytti, kävikö pahasti?

Lapuanjoessakin vesi vähissä, kaloilla hankalaa kun liian lämmintä ja hapetonta vettä. Löyhingissä näkyi pohja.



Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #22 : 27.07.18 - klo:12:25 »
Joko Löyhinki on Lapuanjokea? Ruskeata on vesi Laiturin sillan luona, se on paljon pahemmannäköistä kuin muinoin.

Tulipalosta jäi pystyyn pirtti ja sauna ja vinttikaivo, muut menivät. Velipoika omisti jo silloin tilan. Jäin lukiolaisena Härmään, että saisin yotodistukseni ennen armeijaan menoa v 1964. Poliisi ja vakuutusyhtiön mies pitivät minua pari päivää tiukilla, etten vain olisi tulipalon sytyttäjä.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #23 : 29.07.18 - klo:18:27 »
https://www.youtube.com/watch?v=TeyrBheKHJA

Lummukka kuuluu jotenkin Lapuanjoen vesistöön.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #24 : 30.07.18 - klo:14:49 »
Eilen kirjoittaessani olin hivenen epävarma, että onko Kauhavanjoki Lummukan suunnan joki. Kyllä niin on, sillä po joki on kaksihaarainen ja ylempi haara kulkee Lummukan suunnassa. Kartasta löysin elokuvan hiekkamontut ja suoran tien, mikä vei ison sakin pienessä autossa aikoinaan Lappajärvelle.
Lummukan kylässä on isoja peltoaukeita, että Paavo taisi pistää omiaan siinä järvenlaskuasiassa. Tai pitää ymmärtää, että "kässärin"kirjoittajalla on ensin sama mielipide.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #25 : 30.07.18 - klo:15:30 »
Tuo video on niin hassunhauska, että minnäi se kerran oon tänne linkittänyt.  Tykkään Antti Tuurin teksteistä. Niissä on aina huumoria vakavan joukos. Historian tuntee ja ihmiset, ainakin pohojalaaset.

Nyt muuten palaa Kauhavall. 80 hehtaaria on tui tuhonnut ja sammutus kestää vielä kauan kun on tuli turpeeseen pesiytynyt.

Jotenkin lähellä lienee serkkuni tilaa Kortesjärvellä. Vai onko Ohraneva Ylihärmää  ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #26 : 30.07.18 - klo:15:45 »
Sen verran tutkin, että Ohraneva on Kauhavallakin, kun en osaa tehdä linkkiä, niin en osaa nyt muuta.

Tämä foorumi on laaja, että en tiennyt Sinun latauksestasi mitään, mutta sovitaan, notta aihe tärkiä, että ihmiset saisivat katseltavaa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #27 : 30.07.18 - klo:18:36 »
Onnelliselle-Vaeltajalle tekemäni kysymys Löyhingin karttapaikasta ei ole enää voimassa  :039:, sillä löysin Lapuanjoen vesialuetta tutkiessani po paikan itse. Se ei itseasiassa kovin peräkylää  :003: olekaan.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #28 : 06.08.18 - klo:22:32 »
Katselin taas valokuvia Laiturin sillasta. Muistelin, että tukikaarien päältä saattoi yksi Karoonmäkikin näkyä. Googletin "karoonmäki alahärmä" ja mikä maailma sieltä avautuikaan. V 1964 poislähteneenä ja vain silloin tällöin nopeita vierailuita tehneenä en ole pysynyt kaikista isoista asioista kärryillä kuten esimerkiksi se, että minua vähän nuorempi Erkki on rakentanut omin varoin Karoonmäkeen hyppyrimäet. Niiden ansiosta Härmän nuoret pojat ja tyttäret ovat menestyneet kilpailuissa talvella.

Kirjoitan tähän yhden tosijutun, olen sen mahdollisesti jo aiemminkin täällä selostanut. Hiihtelin yhden Armaksen kanssa Uudenvuodenpäivänä poikosena Karoonmäkeen laskemaan mäkeä. Olin kuullut kotona narrauksesta, kun oli sanottu juuri tänä päivänä, että näkyy vielä viime talvista lunta. Minähän livautin Armakselle saman. "Ei varmasti, ei oo maharollista, sä valehtelet" sain takaani tällaisen puuskuttavan vastauksen. Sitten kerroin, että tottakait se on viime talvista lunta kerta nyt on Uuden vuoden eka päivä. Tästä Armas suutahti, hän suutahti usein, ja alkoi ottaa minua kiinni, että olisi vaikka pessyt silmäni lumella. Pelastuin siksi, että olin sitkeämpi hiihtäjä, ettei Armas saanut minua kiinni. Kohta takaani kuulin " ei viittitä enää, hiihdetään vaan ja ruvetaan sitten laskettelemaan, kun muutkin tuloo". Tähän aikaan en tuntenut vielä Lapuanjoen Tangomaata käsitteenä.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #29 : 06.08.18 - klo:23:13 »
Tuollaista se oli poikasena 60-luvun alussa minullakin....oi niitä aikoja!!
Paljonhan sitä hiihdettiin ja laskettiin hyppyrimäkiä...
Onneksi olin vähän arka ettei pahemmin sattunut....suksia katkeili kyllä 1-2/talvi...
Meitä oli kolme poikaa mäkihyppykisoissa monena vuonna...
minä olin "Nikke Halonen", pikkuveljeni "Hemmo Silvennoinen" ja nyt jo edesmennyt
kaverimme "Viki Kankkonen" ....Hyvät muistot on!