Körttifoorumi

Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: 1944 - 31.03.17 - klo:13:33

Otsikko: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 31.03.17 - klo:13:33
Lapuanjoki on aluksi Pahajoki-niminen saaden latvavetensä monen pitäjän alueelta ennenkuin se törmää Laiturin kylässä rautatien kivisiin silta-arkkuihin. Matkaa on vielä kymmeniä kilometrejä Uuteenkaarlepyyhin ja mereen.
Tämän Laiturin sillan lähellä joen törmässä sijaitsi osa kotini pelloista. Kun talouskeskukseen oli yli 2 km matkaa, niin isä ei halunnut aidata lehmille hakaa syysaalualle, vaan minä paimensin lehmämme aina koulun alkuun asti.
Yksi pellon kulma rajautui luomaan, mikä paisunnan aikana tulvi aika lailla samoinkuin koko joki. Peltomme jäivät tulvan alle. Tätä luoman suualuetta kutsuttiin jostain syystä Lukoksi. Kun siitä katsettani nostin ylöspäin yli pajupensaikon, niin takaa näkyi Manninmettää vasten uuden pärekatteen saanut luhtalato. Olin ollut kökässä, siis talkoissa, kantamassa päreitä niitä naulaaville isännille. Olin hienossa elämänkoulussa ja sain kuulla monia asioita.

Kuulin, kun isännät Heikki ja Janne naulasivat virekkäin, kovan luokan jutun. Heikki ääntään alentaen röhisten tupakkiyskäänsä kuiskasi Jannelle, että"taisi se Kekkonen sittenkin käydä niitten Orisperin kartanon kariakootten lompuukilla, kerta se sai kenkää jostakin korkia-arvoosesta tuomarin hommasta". Janne vastasi tavoilleen uskollisena "aivin aivin". Poikosena heti ymmärsin, että ei ollut kyse rahalompakosta, vaan jostain muusta salaperäisestä.
Kuopion aikanani luin Ilmari Turjan kirjan Kumuri, niin tässä kirjassa Turja paljastaa sen salaperäisen tapauksen. Eräät kansanedustajat periaatteessa pakottivat Kekkosen eroamaan Suomen maalaiskuntien liiton tuomarin virasta. Turjan mukaan Kekkonen oli ollut hyvin närkästynyt, että hänelle näin tehtiin. Tämä tapaus on sattunut jo 1920-luvulla.
Kyllä se oli hienoa aikaa asua siellä Lapuanjoen tangomaassa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Viisveisaaja - 31.03.17 - klo:19:51
 :-\
Jaa toi selittääkin paljon Lapualaisista maailmalla, jos joen nimi ennen on ollut Pahajoki.

Paljon sieltä on lähtenyt populaarikulttuurin vaikuttajia ja kapinaliike siellä on ollut aina voimakas.

Varmaan kylän nimeen johtavuus on tullut siitä, kun siellä pahat pojat kurittomana joskus olleet.
Pohajanmaan uhoonkin olen jonkun kerran törmännyt ja se taitaa olla juuriltaan tuolta.

Lapua ja Kekkonen on uusi tuttavuus, mutta selittää sekin jotain hänen jääräpäisyydestään.

Oispa muutama Lapua lisää Suomessa, mutta vain muutama,. Huh ja huh.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.05.17 - klo:16:13
^
Olisitkohan vähän ymmärtänyt minua väärin. Pahajoki on vain ihan yläjuoksulla, pätkä koko jokea. Kekkonen nimitti yhden piispoistamme Lapualle vähän yleisen tahdon vastaisesti, mutta korjasi sitten Kuopion valinnassa mielipiteensä.
Uhoa on ollut, siinä on kyllä paljon positiivistakin seassa, mutta Mäntsälän muistan. En ollut silloin vielä täällä.
En nyt saa päähäni populaarikulttuurista mitään, mutta Herättäjän toimisto on Lapualla. Sieltä väki tavaraa Nilsiään myyntiin haalaa, että taloutemme pitäisi kutinsa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.05.17 - klo:16:19
Lisään vielä, että häjyily, mitä mahdollisesti tarkoitit "pahoilla pojillasi" on selkeästi Kauhavan, Ylihärmän ja Alahärmän peruja. Körttinen liike vaikutti häjyilyjen aikaan Lapualla ja Ylistarossa jo niin voimakkaana, että ei häjyille ollut liikkumatilaa. Ne olisi kättä pidemmän avulla sieltä ajettu jokea myötävirtaan, aika haipakkaa vielä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 22.05.17 - klo:16:30
Ne olisi kättä pidemmän avulla sieltä ajettu jokea myötävirtaan, aika haipakkaa vielä.

En tunne tuota historiaa. Tarttuivatko körtit todella kättä pidempään? Olen saanut toisenlaisen kuvan rauhanomaisesta, mutta yhtä jämäkästä vastarinnasta.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.05.17 - klo:18:18
Kyllä ne tarttuivat. Saattoi olla tosin niinkinpäin, että kurmoottivat omiansa, mistä Malmberg antoi eräille "kankiuskoiset"-nimen. Aikuiseksi kasvaneet lapset eivät enää totelleet piiskaa vain kankea.
En todella tiedä historian kertomaa näistä asioista, sillä aina tukeudun Samuli Paulaharjun kirjaan Härmän aukeilta. Se on koottu aikanaan keruumatkalla, jolloin ihmisiä haastateltiin.
Em kirjassa on kohta sivulla 347:"vielä ankarammin täytyi körttiläisten kurmoottaa Härmän häjyjä, ennenkuin saivat ne uskomaan, ettei körttiläisten taloihin tarvitse tulla häjyilemään eikä heidän seuroihinsa pilkkaa tekemään".

Ensin tuloo Krouvin loukko,
sitten Lapuan lääni,
sitten rupiaa kuulumahan
körttiläästen ääni".
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 22.05.17 - klo:19:38
Mielenkiintoista. Onkohan Paulaharjun kirjaa Kotkan kirjastoissa. Pitääpä etsiä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.05.17 - klo:19:52
Kerran testasin antikvariaatteja ja kyllä pääkaupungissa tärppäsi. Jos kirjan saat ja sen hartaudella  :003: läpipääset siten, että kaiken ymmärrät, niin pääset vaikka "aitohärmäläiseksi" murteen puolesta.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 22.05.18 - klo:21:29
^
En nyt saa päähäni populaarikulttuurista mitään
Esimerkiksi Heikki Salo (Miljoonasade jne), joka vaimonsa Sirkku Peltolan kanssa oli haastateltu toukokuun numeroon
https://www.facebook.com/HengellinenKuukauslehti/
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 22.05.18 - klo:21:35
Em kirjassa on kohta sivulla 347:"vielä ankarammin täytyi körttiläisten kurmoottaa Härmän häjyjä, ennenkuin saivat ne uskomaan, ettei körttiläisten taloihin tarvitse tulla häjyilemään eikä heidän seuroihinsa pilkkaa tekemään".
kyseessä oli siis itsepuolustus aikana, jolloin esivalta ei ehtinyt kaikkialle (toivottavasti nykymaailma ei mene samanlaiseksi).

https://www.doria.fi/handle/10024/59689
Tässä tuo edellä lainattu kohta ja paljon muuta körttiläisyyden historiasta. Ja toki muustakin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.05.18 - klo:22:27
Tervehdys Onnellinen Vaeltaja. Todella olen yllättynyt, että olet tähän osioon löytänyt. Toki körttiläästen piti itse puolustaa talonsa ja tavaransa, oikein olet asian johtanut.
Tälle keväälle olen saanut seurata Lapuanjoen tulvia Liinamaassa ja Laiturin sillan alueella. Niin korkealla oli vesi, että sillan merenpuoleisella lähialueella oleva saari oli sekin "tulvavetten tuolla puolen" eli vain rantapuut osoittivat saaren muodon.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 23.05.18 - klo:09:58
Tässä osiossa on jo monta klikkausta ja osa koskee härmäläistä häjyylyperinnettä. Hallussani on Alahärmän historia, sen II osa, jonka sivuilla ( ss 281-295) kirjoittaja Eero Kojonen asiakirja-aineistoon pohjaten kertoo häjyilyasioista. Kirjaan tähän eräitä kohtia: mainittu aika oli ensimmäisistä tuomioista 1850 luvulla aina 1800/1900 lukujen vaihteeseen asti. Viimeisenä Kojonen mainitsee Nikke Pärmin, everstiluutnantti ja jääkäri, joka sai puukottamisesta tuomion. Pahin häjyilykausi oli 1860-luku, minkä lopussa poliisi alkoi vihdoin saada rikollisia tuomiolle. Poliisi ei saanut todistajia käräjille uhkailujen vuoksi. "Sä et sitte puhu mitään, mitä soot täälä nähäny. Ja jos käräjille on tästä asiasta meno, sä toristat väärin. Sä muistat sen". Puukko oli härmäläisen väline hyvin monessa asiassa.
Viljavarkausasioissa eväti kauppiaat alussa uskaltaneet edes ilmoittaa varkauksia poliisille.
Seurakunnalta on pöytäkirjatieto, missä luetellaan nimet mainiten nuoret häjyilijät v 1862 14 kappaletta. Isoo-Antti ei ole listassa, sillä hän oli yli 30 v isäntä.
V 1870 oli seurakunnassa 3703 henkeä. Neljä vuotta myöhemmin oli käräjillä saanut 533 henkilöä tuomion yli 1100 eri rikoksesta. Esim 37 murhaa, 42 ryöväys- ja tierauhan rikosta, 227 tappelua. Itse poltettu viina, puukko ja uho oli huono yhdistelmä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 31.05.18 - klo:21:18
Pitää yrittää ajella Herättäjän juhlamatkalla heinäkuun toisen viikon vaihteessa Härmän kautta. On vain sellainen kutina kainalossa, että jos mansikat punertuvat kerralla.
Niin, tarkoitan, että tulisi käydyksi lapsuuteni ja nuoruuteni tärkeillä paikoilla. Varmat monumentit ovat ainakin Alahärmän kirkko ja Laiturin silta, ne on tehty kivestä ja sillassa on rautaakin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 30.06.18 - klo:12:07
Pitää yrittää ajella Herättäjän juhlamatkalla heinäkuun toisen viikon vaihteessa Härmän kautta. On vain sellainen kutina kainalossa, että jos mansikat punertuvat kerralla.
Niin, tarkoitan, että tulisi käydyksi lapsuuteni ja nuoruuteni tärkeillä paikoilla. Varmat monumentit ovat ainakin Alahärmän kirkko ja Laiturin silta, ne on tehty kivestä ja sillassa on rautaakin.
https://www.flickr.com/photos/sameli/sets/72157603829354334/
on se hieno silta (en ole tuo Sameli)
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 30.06.18 - klo:12:10
Seurakunnalta on pöytäkirjatieto, missä luetellaan nimet mainiten nuoret häjyilijät v 1862 14 kappaletta. Isoo-Antti ei ole listassa, sillä hän oli yli 30 v isäntä.
V 1870 oli seurakunnassa 3703 henkeä. Neljä vuotta myöhemmin oli käräjillä saanut 533 henkilöä tuomion yli 1100 eri rikoksesta. Esim 37 murhaa, 42 ryöväys- ja tierauhan rikosta, 227 tappelua. Itse poltettu viina, puukko ja uho oli huono yhdistelmä.
Karmeat ovat luvut.

Kauan sitten luin Ylikankaan jonkun kirjan, jossa kerrottiin että murhaluvut tuolloin per asukas olivat kovemmat tai samaa luokkaa kuin 70-luvun New Yorkissa, vaikka Nykissäkin ne olivat tuolloin kovat. Ja Ylikangas ehdotti yhdeksi häjyilyn alkusyyksi sen, että kun viljaa tuli paljon, niin loppu poltetttiin viinaksi. En tiedä miten 1860-luvun nälkävuodet rokottivat Härmiä tai vaikuttivat häjyylyyn.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 30.06.18 - klo:12:36
Kiitän kommenteistasi. Sillastani oli hienoja kuvia, vaikka ajan patina on jo ruosteenakin näkyvissä. Poikosena sillassa ei ollut lankutusta kantena, vain pölkyt ja niiden päällä kiskot. Saan tässä kirjoittaa, että pääni kesti kiivetä kaaritukia ylös ja toiselta puolen jokea sitten alas.
Olisi Härmäin tangomaakin tarvinnut väkevää viinanvastaista julistusta, kuten Lars Leevi teki omilleen Perä-Pohjolassa. Tänään arveluni mukaan viinaa ei juoda eikä tapella kotikonnuillani muuta maata tiuhempaan. Jotakin on opittu.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 05.07.18 - klo:19:45
Kirjoittelen Viikateskujalla Alah:ssä. Reissu on mennyt hyvin so far, kiersimme äitini puolen sukulaishautoja oppaan johdolla. Olen nyt paljon tietävämpi äitinikin suvusta. Sitten saimme juhlahuoneessa hyvää ruokaa.

Ajelimme kolmistaan, Kaarina, sisarvainajan mies ja minä Daciallamme suoraan Laiturin sillan rautaosien viereen. Kävelimme levytyksen yli joen toiselle puolelle. Täytyy sanoa, että Luoja muuttaa luomansa ulkonäköä aika lailla. Saari on sillan luona Lapuanjoessa niinkuin se on aina ollut, mutta virtaama haarojen osalta on päinvastainen kuin lapsuuteni aikana. Sillalle nousevan penkan molemmin puolin on metsä vallannut sen osan, mitä viljelijä ei ole tarpeeseensa käyttänyt.

Toivomani kohteet kirkko ja silta tulivat siis käydyiksi. Tunteitteni sulattamiseen mennee aikaa. Aamulla jatkamme klo 0900 kohti Tamperetta.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.07.18 - klo:20:42
Olemme joskus kirjoitelleet että saattavat sukujuuremme oikein monen mutkan kautta yhtyä Alahärmän Ojanperässä.

Nyt se haara on sammumassa sillä serkuillani ei ole jälkeläisiä.
Minulla on sama aikomus päästä käymään Virolahdella, äidin suvun haudoilla, sekä vielä siellä asuvien serkkujen luona. Haminassa on jo useampi, maalta -  kaupunkiin kulkusuunnan ollessa vallalla.

Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 07.07.18 - klo:14:50
Näin olemme. Kirjoittelen nyt Tampereen lammashuoneessam eli seuroissa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 08.07.18 - klo:22:08
Suuri on tekniikan murros siitä, kun asuin Lapuanjoen tangomaassa. Silloin sain vastata luuripuhelimeen Hakola 172, Lb-keskus toisella puolella jokea Laiturin sillan takana 2-3 km. Nyt istuin vaunussani ja pilven kautta viestittelin serkuilleni isoja kiitoksia. Taisin tännekin Viikateskujalta viestin kirjoittaa.
Meillä kotonani oli tulipalo 60-luvun alussa. Kun sen itse vihdoin saksankielen opintojen ohessa havaattin, niin tietysti hälytin keskuksen, että hälyttäisin palokunnan. Vastaus oli välittäjältä yksiselitteinen: palokunta on hälytetty jo 10 min sitten. Savu oli näkynyt jo aikapäiviä jonnekin, että hälytys tehtiin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 10.07.18 - klo:14:16
Viime viikolla seisoessani Laiturin sillalla ja katsoessani Manninmettän suuntaan, niin sain huomata, että ennen pajua täynnä ollut Lukon alue, oli muutettu tasaiseksi pelloksi. Siitä katsettani siirtäessäni lisää oikealle en havainnut poikosena pärekatteensa saanutta pientä latoakaan. Sen elinkaari on ollut verraten lyhyt. Ladot jouduttiin rakentamaan vähän rahaa vievästä materiaalista, siis omasta metsästä kaadettiin talvella puut ja tuotiin yhteiseen sirkkelilanssiin. Siinä sahuri teki isännän toiveitten mukaisen jalostuksen lankuksi, laudaksi ja pystytolpiksi. Sahauksen pintaosat saattoi varattomampi isäntä käyttää "metsänpuoleiseen" seinään, vauraampi poltti pinnat lykittyään ne ensin lyhyksi saunapuiksi.
Päreet tehtiin samalla tapaa oman metsän mäntypuista. Suoria ja vähäoksaisia runkoja yritettiin löytää. Ne sitten, ainakin meillä, petkeleellä työnneltiin kaarnasta vapaaksi ja sitten sahattiin päreen mittaisiksi pölleiksi. Jossakin talossa oli traktorilla pelaava pärehöylä. Ne päreet olivat kivoja käsitellä, mutta vanhemmat olivat tarkkoja, että tenavat eivät niitä liiaksi päässet haaskaamaan.
Meillä oli isoin työ hommata heinäladon nurkka- ja välikivet paikoilleen. Eihän tulvanalaisella pellolla ollut kiviä. Muistelen, että isä kivet pikkuhiljaa suunnittelemansa ladon paikalle hommasi. Eihän poikosista ollut vielä kivimiehiksi.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 26.07.18 - klo:21:52
Suuri on tekniikan murros siitä, kun asuin Lapuanjoen tangomaassa. Silloin sain vastata luuripuhelimeen Hakola 172, Lb-keskus toisella puolella jokea
pitkästä aikaa käytin lankapuhelinta. Näppäilin ensin numeron ja sitten nostin luurin  :icon_biggrin:

Meillä kotonani oli tulipalo 60-luvun alussa. Kun sen itse vihdoin saksankielen opintojen ohessa havaattin, niin tietysti hälytin keskuksen, että hälyttäisin palokunnan. Vastaus oli välittäjältä yksiselitteinen: palokunta on hälytetty jo 10 min sitten. Savu oli näkynyt jo aikapäiviä jonnekin, että hälytys tehtiin.
todellista IoT maailmaa tuollainen !
hyvä kun hälytti, kävikö pahasti?

Lapuanjoessakin vesi vähissä, kaloilla hankalaa kun liian lämmintä ja hapetonta vettä. Löyhingissä näkyi pohja.


Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 27.07.18 - klo:12:25
Joko Löyhinki on Lapuanjokea? Ruskeata on vesi Laiturin sillan luona, se on paljon pahemmannäköistä kuin muinoin.

Tulipalosta jäi pystyyn pirtti ja sauna ja vinttikaivo, muut menivät. Velipoika omisti jo silloin tilan. Jäin lukiolaisena Härmään, että saisin yotodistukseni ennen armeijaan menoa v 1964. Poliisi ja vakuutusyhtiön mies pitivät minua pari päivää tiukilla, etten vain olisi tulipalon sytyttäjä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 29.07.18 - klo:18:27
https://www.youtube.com/watch?v=TeyrBheKHJA

Lummukka kuuluu jotenkin Lapuanjoen vesistöön.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 30.07.18 - klo:14:49
Eilen kirjoittaessani olin hivenen epävarma, että onko Kauhavanjoki Lummukan suunnan joki. Kyllä niin on, sillä po joki on kaksihaarainen ja ylempi haara kulkee Lummukan suunnassa. Kartasta löysin elokuvan hiekkamontut ja suoran tien, mikä vei ison sakin pienessä autossa aikoinaan Lappajärvelle.
Lummukan kylässä on isoja peltoaukeita, että Paavo taisi pistää omiaan siinä järvenlaskuasiassa. Tai pitää ymmärtää, että "kässärin"kirjoittajalla on ensin sama mielipide.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.07.18 - klo:15:30
Tuo video on niin hassunhauska, että minnäi se kerran oon tänne linkittänyt.  Tykkään Antti Tuurin teksteistä. Niissä on aina huumoria vakavan joukos. Historian tuntee ja ihmiset, ainakin pohojalaaset.

Nyt muuten palaa Kauhavall. 80 hehtaaria on tui tuhonnut ja sammutus kestää vielä kauan kun on tuli turpeeseen pesiytynyt.

Jotenkin lähellä lienee serkkuni tilaa Kortesjärvellä. Vai onko Ohraneva Ylihärmää  ?
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 30.07.18 - klo:15:45
Sen verran tutkin, että Ohraneva on Kauhavallakin, kun en osaa tehdä linkkiä, niin en osaa nyt muuta.

Tämä foorumi on laaja, että en tiennyt Sinun latauksestasi mitään, mutta sovitaan, notta aihe tärkiä, että ihmiset saisivat katseltavaa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 30.07.18 - klo:18:36
Onnelliselle-Vaeltajalle tekemäni kysymys Löyhingin karttapaikasta ei ole enää voimassa  :039:, sillä löysin Lapuanjoen vesialuetta tutkiessani po paikan itse. Se ei itseasiassa kovin peräkylää  :003: olekaan.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 06.08.18 - klo:22:32
Katselin taas valokuvia Laiturin sillasta. Muistelin, että tukikaarien päältä saattoi yksi Karoonmäkikin näkyä. Googletin "karoonmäki alahärmä" ja mikä maailma sieltä avautuikaan. V 1964 poislähteneenä ja vain silloin tällöin nopeita vierailuita tehneenä en ole pysynyt kaikista isoista asioista kärryillä kuten esimerkiksi se, että minua vähän nuorempi Erkki on rakentanut omin varoin Karoonmäkeen hyppyrimäet. Niiden ansiosta Härmän nuoret pojat ja tyttäret ovat menestyneet kilpailuissa talvella.

Kirjoitan tähän yhden tosijutun, olen sen mahdollisesti jo aiemminkin täällä selostanut. Hiihtelin yhden Armaksen kanssa Uudenvuodenpäivänä poikosena Karoonmäkeen laskemaan mäkeä. Olin kuullut kotona narrauksesta, kun oli sanottu juuri tänä päivänä, että näkyy vielä viime talvista lunta. Minähän livautin Armakselle saman. "Ei varmasti, ei oo maharollista, sä valehtelet" sain takaani tällaisen puuskuttavan vastauksen. Sitten kerroin, että tottakait se on viime talvista lunta kerta nyt on Uuden vuoden eka päivä. Tästä Armas suutahti, hän suutahti usein, ja alkoi ottaa minua kiinni, että olisi vaikka pessyt silmäni lumella. Pelastuin siksi, että olin sitkeämpi hiihtäjä, ettei Armas saanut minua kiinni. Kohta takaani kuulin " ei viittitä enää, hiihdetään vaan ja ruvetaan sitten laskettelemaan, kun muutkin tuloo". Tähän aikaan en tuntenut vielä Lapuanjoen Tangomaata käsitteenä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: vn - 06.08.18 - klo:23:13
Tuollaista se oli poikasena 60-luvun alussa minullakin....oi niitä aikoja!!
Paljonhan sitä hiihdettiin ja laskettiin hyppyrimäkiä...
Onneksi olin vähän arka ettei pahemmin sattunut....suksia katkeili kyllä 1-2/talvi...
Meitä oli kolme poikaa mäkihyppykisoissa monena vuonna...
minä olin "Nikke Halonen", pikkuveljeni "Hemmo Silvennoinen" ja nyt jo edesmennyt
kaverimme "Viki Kankkonen" ....Hyvät muistot on!
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 14.08.18 - klo:18:02
Kuulehan Veli Vn, meillä körteillä on oma matkaoppaamme Israelin matkoilla. Hänen "uusi" nimensä on Ram Laor, mutta tiedän, että hän on hämeenlinnalainen, arvelisin ja hän on pärjännyt yhdistetyn kilpailuissa aikoinaan. Voinet muistaa ketä nyt tarkoitan.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: vn - 15.08.18 - klo:21:09
Tiedän hyvin nimen ketä tarkoitat.
Kyllä hänen sinne lähdöstään aikoinaan oli juttua aika paljonkin.
Ymmärsin tekstistäsi että hän jakselee siellä hyvin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 21.08.18 - klo:15:29
Rami asustelee nykyään eläkeläisenä Suomessa ja tulee tisuriin Ben Gurionin kentälle, kun me körtit häntä tarvitsemme. En ihan tarkoin hänen menojansa tiedä, mutta näin hän minulle viimeksi kertoi. Kysyin silloin, että voinko hänestä jotakin sotahistoriallista kertoa. Hänhän kävi Israelin armeijan ja palveli turai arvossa, siis sotamiehenä. Kova homma on rintamalla olla porukassa, jos et ihan tarkkaan kieltä osaa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 22.08.18 - klo:07:57
Muistan hänet urheilijana, Esa Klingan kilpaveikkona. Klinga on tutumpi lahtelaisena.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 01.10.18 - klo:17:45
Tämä on kokeilu:https://www.youtube.com/watch?v=khvlAOPsxYw
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 01.10.18 - klo:17:48
Ei onnistunut. Wanhan kevyen musiikin osiossa löysin hienon videon Laiturin sillasta ja siellä sen kopsasin. Tulin sitten tälle paikalle ja yritin ladata kuin Dallapetä konsanaan uudelleen. Jos joku kehtaisi viisaana tehdä sama asia oikein. Olisin ikikiitollinen.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: vn - 01.10.18 - klo:18:02
voisin yrittää kun tietäisin mistä...
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 01.10.18 - klo:18:39
Jospa joku tulisi, minusta tuntuu, että videoklippi olisi ikäänkuin dronesta kuvattu. Kiinnostuin v 1989 kevyistä filmikuvaa tekevistä lennokeista "viran puolesta", kun eversti kohortissa määräsi, että Jorma menet ensi kuussa Suonenjoelle ja pidät siellä luennon reserviläiskerhossa. Löysin amerikkalaisen Military rewjue-lehdestä artikkelin tätä asiaamme koskien.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.10.18 - klo:20:06
Onko se tämä ?

https://www.youtube.com/watch?v=khvlAOPsxYw
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.10.18 - klo:20:09
Alahärmän kirkko:

https://www.youtube.com/watch?v=-hL3cNo_Lps
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 01.10.18 - klo:20:47
Tämä on yhtä juhlaa, kun apuja tulee. Sillan alue on oikea ja itse selailin nuoruuden kirkkoni, Alahärmä videota ja mietin, että mitenkä tämä tulisi ladatuksi.
Kiitokset halin kera.

Laiturin silta on kierretty ilmoitse ja siinä näkyy myös Lukko, sellainen pätkä vesikanavaa, jonka alue kuului kotini ulkopalstaan. Kerran kynnimme sen Lukon vesijätön, 30 aaria, velivainajan ja hevosemme Hurran kanssa. Kova päivä hevoselle, kun sen lavoille alkoi tulla valkoista vaahtoa. Pidettiin taukoa ja uitettiin heppa joessa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: vn - 01.10.18 - klo:21:01
Hyvä että löytyi, minulla ei sujunut ollenkaan...
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 07.10.18 - klo:12:43
Olen edelleen sitä mieltä, että Laiturin silta olisi dronesta kuvattu. Pyistyin näkemään maahan muodostuvan pienen varjon, kun minilaitetta lennätettiin. Samanlainen esiteltiin minulle Rokuan kansallispuiston Pookivaaran laella. Lennättäminen näytti helpolta ja omistaja oli varma, että minunlainen seniori taidon oppii, jos niin haluaisin. Yritän innostua asiaan ja netistä katsella drone-esitteitä. Peipporämeen päällä saisin kokeilla konetta. Tätä aatosta pitää kehitellä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 16.10.18 - klo:11:19
Turhuutta ovat tuollaiset aatokseni, peräti turhuutta. On vain niin, että jos on lentäjän psykofysiologisen testin läpi päässyt ja Saab Safirissa muutaman tunnin pakettina ollut, niin sitä intoutuu.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 04.11.18 - klo:21:31
Dronen kuvissa näkyy usein vaaleata maata harvassa mäkimetsikössä. Siinä on Erkki Laiturin hyppyrimäkirakennelma Härmän nuorille.

Tänään urheiluosiossa illalla selitettiin, että naisille avautuu yhdistetyn korkea-arvoiset kisat. Oli esimerkkinä kaksi nuorta: toinen Alahärmän Kisasta ja toinen pohjoisemmasta seurasta. Olivat siis 15 v tyttäriä. Jospa osaavat Kauhavan Alahärmässä jotenkin Erkille palkitsemista esittää.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 13.12.18 - klo:11:16
Laiturin sillalta vastavirtaan mennessä muutaman kilometrin tulee vastaan Liinamaan silta, mikä on käytössä liikenteelle tänäkin päivänä. Silta on minulle tärkeä siksi, että sillä polkupyörällä poikosena ajellessa tein päätöksen, että en ala tupakoida. Siinä kävi niin, että kaverini kanssa meillä oli kummallakin ostettu tupakkiaski taskussa ja siitä pari paperossia poltettuna, niin kolmatta savuttaessamme ajoi voimistelun opettajamme ohitsemme ja näki pahan tekomme. Tuumasin, että rehtorin puheille joutuminen on niin tympeätä, että tämän vuoksi en sinne uudelleen mene. Heitin palavan tupakan ja avatun askin ranneliikkeellä alas jokeen. Päätökseni olen pitänyt.

Mainitun Liinamaan sillan paikalla oli viime vuosisadan alussa Liinamaan färi, lossi, kulun turvaajana yli joen. Kun joki tulvien vuoksi perattiin, niin paikalle tuli silta. Samoihin aikoihin oli jokeen yhteydessä ollut matala järvi laskettu ja siihen pikku hiljaa tulivat Hakolan kyläläisten pellot kasvamaan heinää ja viljaa. Tarinan mukaan, kun etsittiin Härmän keuhkotautiparantolalle paikkaa, niin Helsingin päättäjiä oli innostanut männikkökangas ja vieressä oleva järvi. Sairaala valmistui aikanaan ja samat päättäjät tulivat tarkastamaan sairaalan, niin ei ollut järveä. Päättelen, että ensikäynnillä oli ollut Lapuanjoessa paisunta-aika, mitä kunnan isännät eivät olleet "suoranneet" korkeille virkamiehille.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 04.03.19 - klo:13:20
Nukuin päikkärit. Herätessäni muistiini pulpahti kadoksissa ollut paikannimi Kopinmäki. Lapsuuteni talon nimenä oli Korpela. Kopinmäessä asusti kolmihenkinen perhe. Sanna-Maija oli emäntä, Kuustaa oli isäntä ja Ellen oli heidän tyttärensä, kehitysvammainen. Elle aina ruukasi karaata kotoaan, jolloin hän tupsahti pihapiiriimme. Näin oli hyvä, sillä jos hän olisi lähtenyt päinvastaiseen suuntaan pihastaan, hän olisi saattanut eksyä Fleinin suunnassa syviin metsiin.
Koska olin nuorin, niin tehtäväkseni tuli lähteä viemään Elle kotiin. Ikäeroa meillä oli paljon, Elle söi myös hiiltä avopiisin perältä, joten hän oli joskus aika mustakin suunsudustaan ja käsistään. En kuitenkaan Elleä pelännyt. Peräkanaa kävelimme torppien välistä polkua, silloin se oli minulle juntu, ja pääsimme Kopinmäkeen. Monta kertaa viedessäni Ellen kotiin tapasin vanhan pariskunnan päiväunilta.
Ei Elle ollut sillä lailla vajavainen, että hänet olisi pitänyt sulkea laitokseen, mutta en minä hänen puheestansa mitään selkoa saanut.
Sitten vuosia myöhemmin kävin Härmän Häjyylyt-päivillä ja näin Kopinmäessä filmatun elokuvan/videon. Siinä Kopinmäen pirtistä oli tehty uudisasukkaitten asuttama homestead-talo lännellä. Kauppias-Erkki näytteli kokkia ja tarjosi muille riisipuurokattilaa todeten "hekää". Se on kohtelias sanonta muille "tässä, olkaa hyvä,ottakaa".
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 23.06.19 - klo:11:00
Taisin olla ekaluokkalainen, kun kotoani katselin radan suuntaan ja näin ison koneen, kaivurin, jolla oli pitkä puomi ja sen päässä kauha. Vuosnevaa kuivattiin ja koko aluetta Saarenmäen suuntaan. Työmaasta tuli minulle pitkäaikainen seurattava. Peltokankaan Raimo oil koneella rasvarina ja aina väliinsä, kun moottori sammutettiin, hän kiipaisi puomin nokkaan asti jonkun välineen kanssa. Siitä asti olen tiennyt, mikä on rasvaprässi.

Samoihin aikoihin retkeilin omilla poluillani Saarenmäen alla ja löysin sieltä isoja vesimonttuja, joissa näin olevan mustaeväisiä kaloja. Arveleisin, että montut ovat syntyneet silloin, kun pistorataa Härmän asemalta Ylihärmään on tehty. Toinen vaihtoehto olisi, että montuista nostettiin painomaata rämeestä tehdyille pelloille.
Muistan sen ensimmäisen kerran hyvin, kun tajusin, että montuissa on kaloja. Meillä oli kotona jonkilainen katiska, silloin se oli minulle kassi ja se piti noutaa nopeasti, juoksin mennen tullen. Älysin ottaa myös rautaämpärin mukaani, sellaisen raskaan resun, jota oli käytetty muurarille väliainetta vietäsessä katolle.
Sain niitä kaloja, ruuttanoita, ihan helposti paljon niin, että kotimatka oli tympeän raskas, koska ämpärissä piti olla vettäkin kaloille. Kaadoin ämpärissä olevat kalat omaan lehmien juottomonttuun ajatellen, että sieltä niitä sitten saan.
Isä oikeastaan suuttui minulle, kun sai tietää asiasta, että elukoitten juomavesi pilaantuisi. Äiti puolusti minua sanomalla, että pitäähän tuon ikäisellä olla jotakin tekemistä. Isä oli oikeassa. Vesimonttu meni piloille, kun ruuttanat niin lisääntyivät, että hyppivät ja samensivat veden savivelliksi. Eipä hätää, sillä isä oli suunnitellut oman painoveden saamisen navetan yläpuolelta olevasta purosta, luomasta, jota sen verran padottiin, että veden korkeutta oli keskikesälläkin riittävästi. Siihen joku sodasta kertova mies rakensi puuputket yli 200 metrin matkalle. Se oli hyvä systeemi veden saamiseksi elukoille navettaan.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 24.06.19 - klo:06:40
Kiitos Mamille, korjasit ärrävikani.  :039:
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 09.07.19 - klo:14:54
Vähän tuonne vanhaan suuntaan kirjoittelin dronesta. Löysin jostakin sellaisen tiedon, että tulevaisuudessa ei dronea voi lennättää muuten kuin suorittamalla ao kurssin, jään odottelemaan tietoja.
Eilen Pookivaaran päällä tuli väkevänä mieleeni, kun edellisellä kerralla siellä kaveri droneaan lennätti. Samoin istuessani seurapenkissä sieltä etuvasemmalta alkoi kuulua surinaa ja dronehan siellä ystäväkansaa kuvasi. Jossain tietysti tätä kuvamateriaalia Herättäjä hyväkseen käyttää.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 02.08.19 - klo:10:11
Tuli mieleeni entiset maakuntahiihdot, kun yhtenä vuotena kilpailu alkoi Härmän Piriistä, tämä tietoni on varmentamaton. Kuitenkin taas kerran alkutalvesta katsellessani ulos radan suuntaan niin näin ison joukon hiihtäjiä pellolla ja niillä näytti olevan tulen palava kiire. Lunta oli vasta kovin vähän, että itse en ollut suksia jalkaani ehtinyt pistää. Nyt tuli minulle, poikonenhan olin ja aina niin utelias, sama tulen palava kiire ehtiä pellolle katsomaan, että mikä joukko se oli. Hain sukseni ja mononi ja hiihtelin pellolle katsomaan jälkiä. Leveä hiihdetty latujen ura siinä oli ja se minua kummastutti, kun oli luntakin niin vähän. Älysin hiihtää Kankaalle kysymään asiasta. Aina ystävällinen Raino kertoi, että nyt on maakuntahiihdot ja äsken se kilpajoukko meni tuosta ohitse. Muistelen, että sitten myöhemmin olin kerran tai kaksi Alahärmän joukkueessa oman osuuteni hiihtäjänä. Silloinhan urheiltiin mielellään monilla tavoilla, kesällä ja talvella.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 03.08.19 - klo:10:41
Olisikohan ollut niin, että lapsuuteni ajan maakuntahiihdot kilpailtiin loppiaisen aikaan. Silloin on yleensä aika vähän lunta, ainakin tähän aikaan. Minua kiinnosti enemmän rusakkojen "metsästäminen". Oli kuitenkin sen verran lunta, että saatoin seurailla jäniksen jälkeä. Rusakkohan jää vaikka kynnöspellon kiivujen väliseen koloon päiväksi lepäämään. Eihän minulla asetta ollut, oli vain into seurata jälkeä ja katsoa, että kuinka lähelle pääsin tällä kertaa. Ja haaveilin, että sitten kun saan rahaa, ostan oman pyssyn. Kohorttiaikanani en pyssy-sanaa juuri käyttänyt.

Niin aika vierähti, että tänään olen taas pyssytön. Luovuin aseistani valtion hyväksi - eikä ole harmittanut. Määräsin, että aseeni sulatetaan teräkseksi uusiokäyttöön.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 18.09.19 - klo:12:02
Ex-opinahjoni Alahärmän yhteiskoulu sijaitsi Lapuanjoen törmällä. Talvella saimme lasketella halutessamme monoilla ylhäältä alas. Kuka pysyi pystyssä jyrkän rinteen, hän oli kova kaveri. Yksi Lauri oli sellainen. Ihmettelin aina mielessäni, että miten hän kykenee pysymään pystyssä.
Kuitenkin haluan taas kerran kiittää kouluni opettajia, että he meissä maalaislapsissa pitivät yllä oppimisen halua. Silloinhan pitkä kieli minulla oli saksa, mutta sain opetusta myös lyhyessä englannissa. Matikassa en ollut innostunut, joten luin latinaa.
Myöhemmällä varsitielläni tarvitsinkin englannin puhuttua ja ymmärrettyä taitoa. Yk-tehtävistäni selvisin alusta alkaen oppimallani englannillani. Eihän se hyvä ollut, mutta en tulkkia tarvinnut. Sotilasopinnoissani kapteenintutkinnon kielenä oli vielä saksa, mutta esiupseerikurssilla luin englantia ja olin siitä hyvin mielissäni.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 18.09.19 - klo:13:02
Matikassa en ollut innostunut, joten luin latinaa.

Luitko latinaa niin paljon, että siitä oli apua sivistyssanojen ymmärtämisessä? Niitähän rakennetaan muutaman etuliitteen ja muutaman verbin yhdistelmin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 18.09.19 - klo:14:51
Olin oikeastaan innostunut latinasta, että kirjoitin toisen älläni siitä, toinen tuli suomen kielestä. Sivistyssanojen käytössä seuraan jääkevl Nikke Pärmiä, härmäläinen hänkin "duoda duoda ei pidä käyddää sivisdyssanoja, jos ei ymmärrä bodaniikkaa". Taidan koreilla sivistyssanoilla, ainakin ennen.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: PekkaV - 18.09.19 - klo:15:30

   Isänikin siteerasi Nikke Pärmiä.

Sivistyssanat ovat kielen rikkaus.

Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 18.09.19 - klo:15:44
   Isänikin siteerasi Nikke Pärmiä.

Sivistyssanat ovat kielen rikkaus.

Johan nyt toki ovat .
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 18.09.19 - klo:16:33
Sivistyssanat ovat kielen rikkaus.

... ja sanojen rikkaus on kielen sivistystä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 18.09.19 - klo:19:42
Samaa mieltä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 06.11.19 - klo:16:40
Meitä kirjoitti v 1964 16 abia ylioppilaaksi mainitussa yhteiskoulussa. Olemme kokoontuneet joukolla aina väliinsä, kuitenkin suunnitelman mukaan. Tälle syksylle en päässyt Tampereen kokoontumiseen, sillä olin aikaisemmin sopinut oman kohorttini lounastilaisuuden.
Kirjoitin joukolleni härmälääsiä tietoja itsestäni ja annoin aliakseni heille tiedoksi. Minulla oli ajatus, että joku voisi tännekin kirjoittaa, mutta en ole ikäväkseni vielä havaannu, että niin olisi tehty. On joku lukenut. Toivossa on hyvä elää. Eikähän täällä heti tuttuja olla, mutta yhdet tapaamiset juhlilla auttaisivat kummasti.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 12.11.19 - klo:16:16
Koulumatkani Härmän Piriihin oli pyörällä 7 km. Nyt varttuneempana olen ymmärtänyt, että auttaminen kesällä talon töissä ja kouluajan 14 kilometrin pyöräily päivittäin pitivät minut ns kunnossa, että hiihdossa pärjäsin. Sellainen tuntui nuorukaisesta mukavalta. Koulumatkalla muutaman kerran ajeli samaan suuntaan tytär, joka oli niin kaunis katsella, että en uskaltanut suoraan silmiin koskaan katsoakaan. Salaa vain tummaa Saaronin liljaa. Olin kouluaikana varmastikin sieltä nuorimmasta päästä, mitä tulee psyykkiseen kehitykseeni. Sanotaan, että henkilön fyysinen ja psyykkinen ikä vaihtelee +- 2 vuotta. Nyt tällä iällä tuntuu vähän pahalta, että yhteydet  katkesivat, kun lähdin armeijaan. Armeijan varsitieni meni kuin olin edellepäin nähnytkin, että tyytyväisenä saan nyt naputella.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.11.19 - klo:13:40
Poikosena meillä oli kotiin ostettuna mopo, mikä oli paljon käytössäni, kun olin niin utelias. Kerran sain päähäni kirkonkylällä käynnin sijasta kurvatakin Kankaanpäässä Pesolaan menevälle tielle. En oikein niitä teitä tuntenut, niinpä olinkin harhaantunut etelän suuntaan ns sotatielle, mikä vie tänäänkin Kauhavalle. Pystyin itseni lopulta paikantamaan, kun takaa tuli kolisteleva juna ihan lähellä, mutta ei näkyvissä. Tajusin, että edessäni tulisi olemaan Fleiniin menevä ura, koska sieltä suunnasta olin poikajoukon mukana käynyt Pääjärvellä. Isommat polttelivat tupakkia ja me pienemmät emme. Päätin, että kun polku Fleinin pelloille tulee vastaan, niin lähden ajamaan sitä kotiin Korpelaan.
Pelloilta sellainen matala kaareva nousu vei ihan kunnon metsään. Tiesin taas, että vasemmalle kädelle jäisi ns lasikiven ottomonttu. Pysäytin mopon tien laitaan ja kävelin montulle. Tästä paikasta tuli minulle monien syksyjen ajan metsästysreissujeni kiertokohde. Muistan eräänkin kerran päässeeni jyrkkäreunaisen vesikuopan laidalle, kun lähipuihin kahahti muutamia teerejä. Ampua pämäytin mielessäni varman saaliin, mutta ei,,,, Oli pakkaspäivä ja haulikon nallipiikki ei iskenyt voimalla nalliin, kuului vain vaimea naks. Meillä ei kotona ollut sellaista ruuvimeisseliä, jolla olisin voinut irroittaa aseen puuperän ja katsoa vian aiheuttajaa.

Aseesta yksi Erkki pääsi sanomaan, että ronapyssy, korjaa se. Olimme nimittäin isolla porukalla ajattamassa kettua Mansookorven suunnalla, kun omalle passipaikalleni tuli punainen pystykorva,,,sitten tajusin, että se onkin kettu ja yritin nopealla poskilaukauksella saada sen nurin. Ei taaskaan muuta kuin naks,, Nyt älysin mennä Kauppias-Erkiltä lainaamaan riittävän leveäteräisen ruuvimeisselin saadakseni aseesta perän irti. Syynä oli se, että haulikkoa pystyssä pidettäessä vuosikausia sen nallipiikin jousi öljyyntyy sellaiseksi tökötiksi, että se estää nallipiikin liikkeen pakkasella.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 22.11.19 - klo:14:33
Maassamme Etelä-Pohjanmaahan tunnetaan Suomen Texasina, joka liittyy hyvin pitkälle Etelä-Pohjanmaan lakeuksiin, koska myös amerikkalainen Texasin osavaltio on laukeuksia täynnä, ja joka sijaitsi villissä lännessä, kuten maassamme Etelä-Pohjanmaakin. Etelä-Pohjanmaahanhan sijoittuu 1800- luvulla samaan aikoihin kuin villissä lännessäkin Texsasin revolverisankarit ja maamme härmän häjyt ja puukkojunkkarit, ja joissa molemmissa asukaslukuun suhteutettuna tapahtui huomattavan paljon murhia ja tappoja. Suomen Texasin keskus on tietenkin Lapunanjoen varrella sijaitseva Lapua, joka tunnetaan parhaiten Lapuan liikkeestä, patruunatehtaan räjähdyksestä ja körttiläisyydestä.

Etelä-Pohjanmaalla kaikki on suurempaa ja konservatiivisilla punaniskoilla komiat talot. :)
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.11.19 - klo:15:46
Kättä lipassa käyttäen tervehdin Sinua tässä osiossa :icon_wink:. Hienoa, että Amerikan ja Suomen osia toisiinsa vertasit. Toivottavasti olet katsonut Talvisota-elokuvaa, sillä sen miehet Kauhavalta ovat kuin kloonejani, jos näin saan kirjoittaa. Ei ole eroa kauhavalaisilla tai härmäläisillä, samaa kaupunkiahan siellä nyt asutaan.

Etelä-Pohjanmaalta lähdettiin enimmäkseen lännelle. Isoisäni äidinpuolelta meni, harvinaista kyllä Etelä-Afrikkaan timantteja löytämään. Muistan lapsuuteni valokuvan, jossa on luonnostaan mustia miehiä ja muutama valkoinen, mutta kaivoksen pölystä musta mies. Siinä kuvassa oli iso-isäni. Hän sai keuhkoahtauman ja tuli Suomeen sairastamaan lyhyeksi aikaa, Jumala kutsui. Oli jo silloin niin nykyaikaista, että tämä company maksoi jotakin elinkorkoa, millä äitini pystyi Retkallin puutarhaopiston käymään. Isoäiti meni uusiin naimisiin ja tämä mies lähti puolestaan lännelle saaden hyvin nopeasti jonkun lentävän kuolemantaudin ja menhtyi. Tästä suhteesta syntyi kuitenkin lapsuuteni mukavin aikuinen Enoo-Matti. Hän osasi olla aina lasta kannustava ja vitsikäs kaikin tavoin. Nyt harvakseltaan kirjoittelen yhden serkkuni kanssa tästä haarasta.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 22.11.19 - klo:19:05
Kättä lipassa käyttäen tervehdin Sinua tässä osiossa :icon_wink:. Hienoa, että Amerikan ja Suomen osia toisiinsa vertasit. Toivottavasti olet katsonut Talvisota-elokuvaa, sillä sen miehet Kauhavalta ovat kuin kloonejani, jos näin saan kirjoittaa. Ei ole eroa kauhavalaisilla tai härmäläisillä, samaa kaupunkiahan siellä nyt asutaan.

Katsoin Talvisota- tv-sarjan. :)

Talvisota - Matti Laurilan puhe talvisodan alkaessa https://www.youtube.com/watch?v=Z-8-rMTDH8Q
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 23.11.19 - klo:12:04
Kättä lipassa käyttäen tervehdin Sinua tässä osiossa :icon_wink:. Hienoa, että Amerikan ja Suomen osia toisiinsa vertasit.
Suomen Texasissa Antti Heikinpoika Isotalo eli Isoo-Antti yhdessä Antti Rannanjärven kanssa johtivat Isoo-joukko -nimistä puukkojunkkarijoukkoa vuosina 1856–1867. Isoo-Anttia on usein pidetty koko Härmän seudun puukkojunkkareiden kiistattomana johtajana, joka oli aikansa tunnetuin eteläpohjalainen.

Vuonna 1851 Rannanjärvi terrorisoi kolmen muun puukkojunkkarin kanssa häitä Lapualla muun muassa puukottamalla yhden häävieraan kuoliaaksi ja haavoittamalla kahta. Kauhavan ruma vallesmanni Adolf Hägglung pidätti Rannanjärven vuonna 1867. Rannanjärvi jatkoi elämänsä loppupuolellakin häjyilyä, mutta ei joutunut enää viranomaisten kanssa tekemisiin. Hänet surmasi Erkki Fränti eli Prännin Erkki.

Kihlakunnanoikeus tuomitsi Antti Isotalon kuolemanrangaistukseen mestaamalla vuonna 1869. Hovioikeuden ja senaatin käsittelyn jälkeen rangaistus muuttui 12 vuodeksi pakkotyötä Hämeenlinnan kuritushuoneessa.

Isotalo ja Rannanjärvi olivat aikansa legendaarisia rosvopäälliköitä. Lapuan historian kirjoittaja Erkki Lehtinen on häjyjen kaudesta todennut: "Kenties johtuu vain runsaammasta lähdeaineksesta, kenties ikäänkuin esiin nousevien sivistyksen voimien vastavaikutuksesta, että 1880-luvulla on niin runsaasti tietoja väkivallasta ja järjestyshäiriöistä."

Texasin John Wesley Hardin oli kiistatta villin lännen kylmäverisin lainsuojaton 1870-luvulla. Hänet ampui kuoliaaksi sheriffi John Selman 19. elokuuta 1895.

Lähteet

Meirän kanss‘ ei auta!  https://yliluoma.info/meiran-kanss-ei-auta/

"Ensin portahat säriettihin ja sitten vasta muuri"  https://www.lapua.fi/hellanmaa/hella13/portahat.htm

Isotalo ja Rannanjärvi janosivat julkisuutta  https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/isotalo_ja_rannanjarvi_janosivat_julkisuutta

Kylmäverinen pyssymies tappoi ainakin 40 ihmistä  https://historianet.fi/rikokset/rikolliset/kylmaverinen-pyssymies-tappoi-ainakin-40-ihmista
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 23.11.19 - klo:12:29
Samoja asioita olen tässä osiossa käsitellyt. "Ei mitään uutta länsirintamalta". Luin äsken jääkärieverstiluutnantti Nikke Pärmin tyttärentyttären kirjan isoisästään. Se on ainoa oikein po asiaa käsittelevä kirja. Kaksi aiempaa lukemaani olivat ns vitsiin Pärmistä vihkiytyuneitä lyhyitä tilannekuiva. Olen Samuli Paulaharjun jäljillä, kun referoin Lapuanjoen tangomaata ja Laiturin siltaa.
Tiedän, että eteläpohjalaisia mielellään retosteltaisiin jopa kylähulluina, mutta sellainen käy.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 25.11.19 - klo:11:25
Tiedän, että eteläpohjalaisia mielellään retosteltaisiin jopa kylähulluina, mutta sellainen käy.
Eihän Suomen texasilaisia ole koskaan retosteltu kylähulluina, vaan maamme Texasin miehet ovat oma heimonsa, jotka erottuvat muusta maasta, sillä poikkeuksellisen suuri osa heistä on Iivarin poikia muiden suomalaisten ollessa Niilon jälkeläisiä. Eteläpohjalainen luonteenpiirre onkin saavuttanut maamme kulttuurissa lähes myyttisiä mittasuhteita. Eteläpohjalainen mies on suoraselkäinen, yritteliäs, ja ehdottomasti aina oikeassa unohtamatta vahvoja eteläpohjalaisia naisia, noita 1800- luvun häjyjen ja puukkojunkkarien vaimojen jälkeläisiä. Lapuan Virkiän naisetkin ovat voittaneet pesäpallon naisten Suomen mestaruuden 11 kertaa. Eteläpohjalaisten maanpuolustustahto onkin aina ollut kova, siksi Tahko Pihkalan kehittämä pesäpallo nauttii maamme Texasissa edelleen suurta suosiota, onhan laji maanpuolustustaitojen kehittäjä.

Texasiin villin lännen naiset ovat saaneet oman museon. Museon on määrä juhlistaa Villin lännen naisten henkeä.

Lähteet

Eteläpohjalaiset miehet ovat oma heimonsa        https://yle.fi/uutiset/3-6566920

Villin lännen naisille oma museo Texasiin            https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/villin-lannen-naisille-oma-museo-texasiin/2015134#gs.isfpc8
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 25.11.19 - klo:14:30
Pistitpäs taas tekstillä. Kiitos vaan hienoista sanoista. Olen vain äitini puolelta eteläpohjalainen, isäni tuli Kuusamosta. Nuorukaisena sain joskus, hyvin harvoin, tanssittaa Jepuan tytätärtä. Ei se oikein kouluruotsilla hyvin onnistanut, mutta pakkejakaan ei tullut, että sellaista kielenvaihtoa oli 60-luvun ihan alussa. Lataat hyviä lähteitä ja kirjoitat usein, että ihan hengästyn, jos yritän perässäsi pysyä :003:. Tai perässä ja perässä, sillä voihan olla vaikka vuorokausikin ennen kuin luen. Siitä olen hyvilläni, että Etelä-Pohjanmaalta on kirjailijoitakin, jotka kirjoittavat murteella, pysyy oma äidinkieli kuosissaan vielä tällä iällä. Ovat menneet sukupolvet hyvin osanneet kirjoittaa, että isänmaa ja äidinkieli, niin kumpikin sukupuoli tulee tasapuolisesti mainituksi.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 26.11.19 - klo:10:02
Suomen Texasissa Koskenkorvan sheriffi Jari Mäki laittaa stetsonin päähänsä ja ajaa amerikkalaisella sheriffiautolla Helsinkiin. Koskenkorvan sheriffi on erittäin tyytyväinen Donald Trumpin toimintaan presidenttinä. Hänen mukaansa yritysverotuksen lasku ja suojatullit ovat nostaneet työllisyyttä Yhdysvalloissa toivoen Yhdysvaltain maahanmuuttopolitiikka myös Suomeen.

Lähteet

Suomen kovin Trump-fani laittaa stetsonin päähänsä ja ajaa amerikkalaisella sheriffiautolla Helsinkiin https://www.satakunnankansa.fi/a/201071023

Finland's GREATEST Trump fan?!     https://www.youtube.com/watch?v=2IqHkMpUCyw
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 26.11.19 - klo:20:54
Olen vähän tosikko ymmärtämään aikuisten miesten jotakin liiallista harrastelua. Itse kunnioitan 30- ja 40-lukujen vaatetusta siltä osin, että käytän joskus pussihousuja ja varsisaappaita. Siihen on syynä kyllä sekin, että vasta 70-luvun keskivaiheilla luovuin asepukuni osalta po vaatekappaleista. Toki lännelle katson mieluummin kuin inhaan itään. Isäni oli Kuusamon evakko ja hänen kotitalonsa ruusvallikivet ovat 2,5 km rajasta, sen väärällä puolella, että ei sinne ole asiaa. Kapuan joskus Kuntivaaralle ja sen laella kiipeän matalan mäntytarrin ylimmälle osalle, niin silloin avautuu silmieni eteen Tavajärvi. Isäni kertoi siitä niin usein, että näkymä on kuin kartta mielessäni. Isäni ei koskaan aliarvioinut Vennäänmaan soturia. Valtio maksoi jotakin korvauksia ns sotaoblikaatioina.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 27.11.19 - klo:10:44
Olen vähän tosikko ymmärtämään aikuisten miesten jotakin liiallista harrastelua.
Suomen Texasissa Koskenkorvan viinan Kossun kotikylässä Koskenkorvan Amerikan Yhdysvalloissa kylän sheriffi Jari Mäki on eteläpohjalainen yritteliäs yrittäjä ja poliitikko, jonka Amerikka-aiheisen Koskenkorva West Ranch-yrityksen päätoimiala on USA-autojen maahantuonti, ja USA-autojen lisävarusteet. Tuskinpa kukaan muu suomalainen kuin Jari Mäki ajaa amerikkalaisella sheriffiautolla.

Koskenkorvan sheriffin Jari Mäen myymälässä on lisäksi tarjolla aina stetsoneista kantripaitoihin, vyönsolkiin, tuumakokoisiin kiintoavaimiin, leluihin, vaahterasiirappiin, BBQ-kastikkeista amerikkalaisiin limonadeihin asti. Ja sitä mitä ei ole saatavilla tilataan vaikka yksittäinen kappale. West Ranch- yrityksensä lisäksi hän omistaa Koskenkorvan Shell-huoltoaseman, grillin, liikerakennuksen ja pankkitalon. Mäki on lisäksi omilla rahoillaan varmistanut, että Koskenkorvan kylässä pysyy pankkiautomaatti.

Lähteet

Pieni pala Amerikkaa Etelä-Pohjanmaalla  https://www.ts.fi/teemat/matkailu/1074140382/Pieni+pala+Amerikkaa+EtelaPohjanmaalla

Koskenkorva West Ranch    https://www.jarimaki.fi/

Jari Mäki OY https://www.youtube.com/watch?v=URBUp1cp08Q
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 27.11.19 - klo:14:43
Okei, vedän kirjoitteluni po asiasta näkymättömiin. Oikeastaan olen ollut tietoinen tuosta liikkeestä. On nimittäin niin, että nuorena ja salskeana sotilaana v 1973 olin viestikomennuskunnan johtaja E-P:n Puhelimen avojohtotyömaalla,  jolloin rakensimme 9-10 kilometriä linjaa Kauppilan suoralle Ilmajoella. Se on niin muistissani ja lähellä Koskenkorvaa, että tulee luetuksi monet asiat, joissa sivutaankaan Ilamajokea  :003:.
Meitä oli kolmenkymmenen pussihousumiehen kööri siellä. Peseydyimme Kurikan uimahallin tiloissa. Kerran tuli esimies-majuri tarkastamaan ja onnekseen taas uimahallireissulle mukaan. Muistan kuin eilisen päivä, kun majuri uidessaan matalassa päässä puuskutti ja ui takapää syvllä. Uimahallin valvojanainen ei tuntenut tätä "Nikke Pärmiä" huutaessaan ystävällistä ohjetta "ei tualla tavoon, se ( muistini vähän pätkii) painuu pohojahan". Esimieheni lopetti uimisen, seisahtui altaan pohjaan ja loihe lausumaan "mistä Te tiedätte kuinka pitkä se minulla on"?
Mainittu linja on nyttemmin digitaalisen ajan vauhdista johtuen purettu. Käydessäni siellä ajelemassa wiskimallasohran tuleentuneet tähkäpäät  lainehtivat molemmilla puolilla pelloilla. Mehän olimme analogisen ajan kummajaisia silloin mainitulla suoralla.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 27.11.19 - klo:15:42
Koulussa opettelin Pohjanmaan jokia. Miten ne menikään? Red River, Brazos, Colorado, Pecos, Rio Grande...?
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 27.11.19 - klo:18:02
Minun koulussani litania alkoi: Oulun siika pyhä kala,,,,,
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 27.11.19 - klo:18:28
... lestiä veteli Ähtävän ja Lapuan kautta Kyröön. Alkuun liitettiin Simo Ii.

Rannikkokaupunkien lista laulettiin Honkain keskellä -sävelmällä. Peräkaneettina laulettiin ainakin vielä 50-luvulla: - Viipuri, Käkisalmi, Sortavala.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 27.11.19 - klo:19:26
Olisi todella kivaa hoilata porukalla jokilitania läpi niin monta kertaa, että olisi selkärangassakin kiinni.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 28.11.19 - klo:11:21
Oikeastaan olen ollut tietoinen tuosta liikkeestä.
Koskenkorvan sheriffin Jari Mäen yritys Jari Mäki Oy työllistää kymmenen työntekijää. Yrittäjä Jari Mäki laittaa kaikkensa peliin kotikylänsä puolesta.:)

Lähteet

Koskenkorvan seriffi pelasti kylän huoltoaseman ja pankkiautomaatin     https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kantri/artikkeli-1.209626

YLE-Elävä arkisto-Koskenkorvan sheriffi         https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/16/koskenkorvan-sheriffi
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 29.11.19 - klo:12:15
Nuorena olin innokas kirjastoissa kävijä, ensin Alahärmän kunnankirjastossa ja sitten Ylihärmässäkin, ei pidetty rajaa, että olisin paremmasta Härmästä :003:. Äiti joskus motkotti reppuani kokoon parsiessaan, että vähempikin kirjojen kantaminen saisi piisata. Isä vuorostansa puolusti minua, että onhan hyvä, että poika lukee.
Oli oikeastaan sama, että kumpaan Härmään oli meno, sillä 7 kilometriä oli matka. Ylihärmään mennessä oli yksi lyhyt vastamäki ennen Liinamaan siltaa ja sitten sillan jälkeen pitempi loiva vastamäki. Alahärmään mennessä oli vain Porrella lyhyt mäki, sillä kohtaa oli myös tiessä mutkia ja yhdessä talossa asui "tumma, kaunis Saaronin lilja".
Samuli Pulaharjun kirjassa Härmän aukeilta ovat näköalat samat kuin vielä toissa kesänä Porren mäen mutkissa. Ei vuosisatainen honka halua antaa periksi, isoista kivijärkäleistä puhumattakaan.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 30.11.19 - klo:17:33
Muistaako 1944 Ilmajoen Tuomikylässä naispuolisille irtolaisille tarkoitetun valtion työlaitoksen, jonne toimitettiin irtolaislain perusteella huonoja naisia?
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 30.11.19 - klo:17:51
Olen sille ajalle liian nuori, jos sota-aikaa tarkoitetaan. En osaa sanoa, että koska laitos suljettiin. Monesta kirjasta olen lyhyitä otteita lukenut. Kovia kohtaloita sanoisin. Onneksi sellaisesta ajasta on tähän nykyaikaan päästy. Saan kirjoittaa, että monissa asioissa olen joutunut kantani tarkistamaan, onneksi luonteessani on sellaista joustoa löytynyt.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 30.11.19 - klo:18:37
Olen sille ajalle liian nuori, jos sota-aikaa tarkoitetaan. En osaa sanoa, että koska laitos suljettiin. Monesta kirjasta olen lyhyitä otteita lukenut. Kovia kohtaloita sanoisin. Onneksi sellaisesta ajasta on tähän nykyaikaan päästy. Saan kirjoittaa, että monissa asioissa olen joutunut kantani tarkistamaan, onneksi luonteessani on sellaista joustoa löytynyt.
Ilmajoen työlaitos, jota myös kutsuttiin kovan kurin naisvankilaksi, toimi vuosina 1937–1972, jolloin huonoille naisille teetettiin pakkotyötä sikalassa ja navetassa piikkilankojen sisällä. Katso lyhyt filminpätkä Ilmajoen työlaitoksen läheisyydestä vuodelta 1967 linkistä https://vimeo.com/163110069
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 30.11.19 - klo:21:08
Kyllä todellakin olen niitä pätkiä po laitoksesta lukenut. Tien varrelle asetettu kieltotaulu esimerkiksi on muistissani. Sota-aikana asevelvolliset miehet olivat rintamilla, sairaanhoitajat ja lotat myös. Mutta poikkeusolojen lainsäädäntö oli aika tiukka koko kansalle, että esivalta ei olisi "velttoilua" sietänyt, joten Ilmajoen laitos oli naisille.
Rintamakirjoista saa tiettyä tietoa "kauniimman sukupuolen" edesottamuksista, mutta niissä on eräänlaista sivuun värittämistä, josta en ole pitänyt, esim kovia juttuja pesulajunien naisista.
Pitäisi ymmärtää, että koko Suomi oli raiteiltaan suistunut, siis rauhan tilaa ei ollut, että sitä taustaa vasten ainakin jälkikäteen tulisi kirjojen muistelut ymmärtää kirjoittaa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 01.12.19 - klo:14:18
Kyllä todellakin olen niitä pätkiä po laitoksesta lukenut. Tien varrelle asetettu kieltotaulu esimerkiksi on muistissani.
Suurin osa Ilmajoen työlaitoksen asukkaista oli Etelä-Suomen kaupungeista irtolaislain nojalla toimitettuja huoria eli prostituoituja. Irtolaislaki kumottiin vuonna 1986.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 02.12.19 - klo:10:28
Tien varrelle asetettu kieltotaulu esimerkiksi on muistissani.
Filminpätkästä Ilmajoen työlaitoksen läheisyydestä itse muistan tuon koivujen reunustaman tien, minne ilmeisesti tuo kieltotaulukin oli asetettu. Filminpätkän piikkilangasta, sähköpylväästä ja mustaa savua tupruttavasta savuavasta savupiipusta assosioituu mieleeni Auschwitz, ja filmissä esiintyvästä kaivosta vettä nostavasta nuoresta tuntemattomasta naisesta assosioituu mieleeni löyhämoraalinen samarialainen nainen Sykarin kaivolla.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 02.12.19 - klo:10:57
Kuulehan ystävä, minulle ei yksikään nainen esiinny löyhämoraalisena, ei tänään eikä kaksituhatta vuotta sitten. Jos jokainen po yksilötasolla voisi tulla tutkituksi, niin sieltä todennäköisesti löytyisi jonkiasteista piiloon jäänyttä rikollisuutta naista kohtaan.

Uukuta nyt sen verran, että oletko Ilmajoella poikennut vai ihan joskus asunutkin. Minulla on haaveena päästä jonain kesänä katsomaan uudestaan Ilkan patsas ja kenties kuuntelemaan jotain oopperaakin. Kyrönjokihan siinä hitaasti loirailee merta kohti.

Assosiaatiosi ovat arvokkaat muistella. Meillä on joskus setsemänkin ihmistä koolla ja yksi vessa Oulussa, mutta Kankaalassa on kaksi, niin hajujen häivyttämiseksi on sellainen suihkepullo seinässä, jota kutsun puujalkahuumorillani Zyklon B nappulaksi. Pitäisi älytä lopettaa knoppologia. Luen itseni niin lähelle Juudan kansaa, että uskallan tällaista kirjoittaa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 02.12.19 - klo:12:24
Kuulehan ystävä, minulle ei yksikään nainen esiinny löyhämoraalisena, ei tänään eikä kaksituhatta vuotta sitten. Jos jokainen po yksilötasolla voisi tulla tutkituksi, niin sieltä todennäköisesti löytyisi jonkiasteista piiloon jäänyttä rikollisuutta naista kohtaan.

Uukuta nyt sen verran, että oletko Ilmajoella poikennut vai ihan joskus asunutkin. Minulla on haaveena päästä jonain kesänä katsomaan uudestaan Ilkan patsas ja kenties kuuntelemaan jotain oopperaakin. Kyrönjokihan siinä hitaasti loirailee merta kohti.

Assosiaatiosi ovat arvokkaat muistella. Meillä on joskus setsemänkin ihmistä koolla ja yksi vessa Oulussa, mutta Kankaalassa on kaksi, niin hajujen häivyttämiseksi on sellainen suihkepullo seinässä, jota kutsun puujalkahuumorillani Zyklon B nappulaksi. Pitäisi älytä lopettaa knoppologia. Luen itseni niin lähelle Juudan kansaa, että uskallan tällaista kirjoittaa.
Olen toki käynyt Ilmajoella, ja myös Ilmajoen työlaitoksen alueella. Ihan ilman knoppologiaa, niin työlaitoksiahan oli myös Etelä-Suomen kaupunkienkin läheisyydessä. Muun muassa Paraisten Kalkkivuori Oy:n tehtaalla kävi huonoja naisia pakkotöissä läheisestä naisten työlaitoksesta, jota kansan suussa kutsuttiin nimellä "Pimppala".

Ovatko Etelä-Pohjanmaan asukkaat genettisesti Juudan kansaa Isaskarin sukunnasta, jotka siitä huolimatta, että he ovat  pakanakristittyjä, niin ovat Jumalan erityissuojeluksessa?  :017:

Lähde

http://www.fkf.net/Kadonneet/
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 02.12.19 - klo:12:57
Kylläpäs alkoi hengästyttää :003: :039:.

Kesäyliopiston kurssin aihe.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 02.12.19 - klo:13:25
Kylläpäs alkoi hengästyttää :003: :039:.

Kesäyliopiston kurssin aihe.
Rabbi Yair Davidly pitää suomalaisia (Etelä-Pohjanmaan asukkaita) Isaskarin kadonneena heimona.

Lähde

WHERE ARE THE LOST TRIBES OF ISRAEL? https://www.youtube.com/watch?v=Fk0QHKN4Z8A&feature=related
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 03.12.19 - klo:09:46
Minulla on haaveena päästä jonain kesänä katsomaan uudestaan Ilkan patsas ja kenties kuuntelemaan jotain oopperaakin. Kyrönjokihan siinä hitaasti loirailee merta kohti.
Muistaako 1944 kuka oli Jaakko Ilkka, joka nuijasodan johtajana ei voittanut taistelukentällä yhtään mitään, mutta nousi silti kansallissankariksi?
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 03.12.19 - klo:09:54
Suomalaiset rakastavat uljaita häviäjiä. Mietaastakin muistetaan se puolen mononmitan tappio
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 03.12.19 - klo:10:02
Suomalaiset rakastavat uljaita häviäjiä. Mietaastakin muistetaan se puolen mononmitan tappio
Mutta onko Jaakko Ilkka turha julkkis kansallismielisessä historiankirjoituksessa, joka on kyseenalaisin perustein nostanut Jaakko Ilkan kansallissankariksi?   :017:
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 03.12.19 - klo:10:20
Kansallissankaruuden perusteet lienevät useimmiten jostakin näkökulmasta kyseenalaisia. Jaakko Ilkka on ymmärtääkseni tietyn asenteen symboli, vapaan talonpojan maahengen tai vastaavan.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 03.12.19 - klo:10:46
Jokaisella itsenäisellä valtiolla on sankarinsa, kyllä se näin on. Nykyisellä Sakasalla ei voi olla, koska isien ja äitien pahat teot viedään eteenpäin aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Saksalainen nostaa ns päätään ossien puolelta, koska siellä oli vähän aikaa toisenlainen meno.

Kyllä minä Jaakko Ilkan tunnen. Voitto ei ole taistelussa ainut arvo. Talonpoikainen kansa ymmärsi monin eri tavoin tulleensa aatelisten ylikäymäksi ja silloin jotain haluttiin tehdä so taisteltiin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 03.12.19 - klo:11:39
Jokaisella itsenäisellä valtiolla on sankarinsa, kyllä se näin on. Nykyisellä Sakasalla ei voi olla, koska isien ja äitien pahat teot viedään eteenpäin aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Saksalainen nostaa ns päätään ossien puolelta, koska siellä oli vähän aikaa toisenlainen meno.

Kyllä minä Jaakko Ilkan tunnen. Voitto ei ole taistelussa ainut arvo. Talonpoikainen kansa ymmärsi monin eri tavoin tulleensa aatelisten ylikäymäksi ja silloin jotain haluttiin tehdä so taisteltiin.
Juuri näin! Jaakko Ilkka on pohjalaisen talonpojan sankari, talonpoikaiskapinan johtaja, jonka teot edelleen elävät kansan muistoissa.

Mutta onko kansallismielisessä historiankirjoituksessa ilmajokelainen Jaakko Ilkka ole kyseenalaisin perustein nostettu kansallissankariksi?:017:


Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 03.12.19 - klo:12:24
Kyllä minä Jaakko Ilkan tunnen. Voitto ei ole taistelussa ainut arvo. Talonpoikainen kansa ymmärsi monin eri tavoin tulleensa aatelisten ylikäymäksi ja silloin jotain haluttiin tehdä so taisteltiin.
Mutta tunnetko todellisen Jaakko Ilkan? :017:

Eikös esi-isiemme ollessa Ruotsin kuninkaan alamaisia Jaakko Ilkka, ja muut hyvissä asemissa olleet kunnianhimoiset talolliset koonnet ympärilleen pienviljelijöiden joukon kapinaan Ruotsin kuninkaalle uskollisen käskynhaltija Klaus Flemingin armeijaa vastaan ajaen siten kuolemaan tuhansittain pienviljelijöitä ja talonpoikia?  :017:

Nuijasotahan oli hyvässä asemassa olevien miesten johtama talonpoikaissota, jonka tavoitteena oli Turun ja Viipurin valtaaminen ja Flemingin hallinnon kaataminen. Ruotsin kuninkaan käskynhaltija Fleming teki vain velvollisuutensa kukistamalla laittoman kapinan kapinaliikkeen hiipuessa Jaakko Ilkan ollessa ensimmäisten joukossa paetessaan Nokian taistelusta kohti Pohjanmaata joutuen kapinaa vastustaneen Pohjanmaan opposition vangeiksi.

Pohjanmaan vouti Aabraham Melchersson järjesti pikaoikeudenkäynnin, jossa kapinajohtajille langetettiin kuolemantuomio, ja heidät mestattiin. Ensin Jaakko Ilkan jalat ja kädet murskattiin tylpällä esineellä, sitten hakattiin irti oikea käsi, ja kirveellä pää. Lopuksi ruumis pilkottiin ja sijoitettiin teilipyöriin kirkon edustalle varoitukseksi muille. Jaakko Ilkka oli kuollut, ja myytti alkoi syntyä. Näin Jaakko Ilkasta kasvoi pohjalaisen talonpojan sankari.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 03.12.19 - klo:14:07
Lähtisin siitä, että jos hyvä kirjailija luo todellisen tai fiktiivisen hahmon, niin silloin on mahdollisuuksia sankarihahmolle. Luettelen tässä niitä, joista olen monet kerrat lukenut: Pekka/Juho Vesinen, Tapani Löfing, Sven Dufa, Jaakko ilkka. Venäjän vallan ajalla oli sotia Åålannissa ja Mustalla merellä, mutta en osaa mainita sankaritaruja. Sitten tullaankin jo itsenäisyyden aikaan, jonka alkua rasitti sisällissota, josta on ristiriitaista löytää sankareita. Talvi- ja jatkosodalle sankareita löytyy useitakin.

Mielestäni kansalla on oikeus luoda sankarihahmonsa siten kuin se vapaasti syntyy. Esim Jaakko Ilkan historiaa ei kannata nälviä, että  se johtaja ei saanut mitään hyvää aikaiseksi. Kansa on iltapuhteiden aikana ensin kertonut ja sitten myöhemmin historian tutkijat ovat oikean asianlaidan löytäneet ja sen tuoneet esille. Tämä dilemma jotenkin hoituu asianomaisen henkilön hyväksi tai huonoksi osaksi.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 03.12.19 - klo:14:40
Lähtisin siitä, että jos hyvä kirjailija luo todellisen tai fiktiivisen hahmon, niin silloin on mahdollisuuksia sankarihahmolle. Luettelen tässä niitä, joista olen monet kerrat lukenut: Pekka/Juho Vesinen, Tapani Löfing, Sven Dufa, Jaakko ilkka. Venäjän vallan ajalla oli sotia Åålannissa ja Mustalla merellä, mutta en osaa mainita sankaritaruja. Sitten tullaankin jo itsenäisyyden aikaan, jonka alkua rasitti sisällissota, josta on ristiriitaista löytää sankareita. Talvi- ja jatkosodalle sankareita löytyy useitakin.

Mielestäni kansalla on oikeus luoda sankarihahmonsa siten kuin se vapaasti syntyy. Esim Jaakko Ilkan historiaa ei kannata nälviä, että  se johtaja ei saanut mitään hyvää aikaiseksi. Kansa on iltapuhteiden aikana ensin kertonut ja sitten myöhemmin historian tutkijat ovat oikean asianlaidan löytäneet ja sen tuoneet esille. Tämä dilemma jotenkin hoituu asianomaisen henkilön hyväksi tai huonoksi osaksi.
Myyttiset sankaritarinat ovat hyvin harvoin totta.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 03.12.19 - klo:15:31
Nuijasota - 1500-luvun tarinoita. Käsikirjoitus ja ohjaus Risto Astikainen.

https://www.youtube.com/watch?v=8637jkJMoQA&list=PLxVrEaTaiKIWUK5qBJxNxJAcAnPxA4uca
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 03.12.19 - klo:15:59
Esim Tapani Löfing on sankaritaruinen henkilö. Ei se minua haitannut poikosena. Eikä haittaa nytkään, kun luen niitä talvisia juttuja
saaristomereltä.
Poliittisille sankareille en anna ääntäni.
Katsoin tuon linkkisi, eikös se näytetty muinoin telkkarissa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 03.12.19 - klo:19:06
Odotan malttamattomasti historioitsija Teemu Keskisarjan tulkintaa Jaakko Ilkasta ja nuijasodasta. :)
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 03.12.19 - klo:22:00
Onko enempää tietoa, että koska po ohjelma olisi tulossa? Keskisarja on jalat maassa oleva historioitsija.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 03.12.19 - klo:22:41
Onko enempää tietoa, että koska po ohjelma olisi tulossa? Keskisarja on jalat maassa oleva historioitsija.
No ainakin Ilkka-lehdessä Keskisarja kertoi aikovansa kirjoittaa oman tulkintansa Jaakko Ilkasta ja nuijasodasta. Tiesitko, että on ilmestynyt kirjailija Ralf Henrikssonin uutuuskirja "Armoton nuijasota : Jaakko Ilkan aseenkantajan kertomana"?

"Kirjailija Ralf Henrikssonin Nuijasodasta kertova tosipohjainen romaani on mielenkiintoinen teos 1590-luvun verisestä sisällissodastamme. Sen talonpoikaiset päähenkilöt teloitettiin Isokyrön kirkolla, mutta heitä ei ole unohdettu. Henrikssonin teos on ensimmäinen romaani, jossa rohkeat miehet saavat lihaa luitten päälle.

Kuka oikeastaan oli eteläpohjalainen nuijapäällikkö Jaakko Ilkka? Millaisena tämän mystisen hahmon kuvaa hänen aseenkantajansa Randolf Rikhardinpoika, joka on vaikuttavan sotaromaanin fiktiivinen kertoja.

Jaakko Ilkan aseenkantajan näkökulma on tavallisen talonpojan, joka on hakemassa nuijasodassa kohtuutta veroihin ja linnaleiriin, joita hänen rasitteekseen on sälytetty jo vuosikymmenien ajan.

Miltä aidanseipäin ja nuijin varustautuneista talonpojista tuntui kohdata valtamarski Klaus Flemingin musketein, miekoin ja tykein aseistettu ammattiarmeija?

Lukija pääsee mukaan nuijasodan jännittäviin vaiheisiin Pohjanmaalta Nokianvirran rannalle ja takaisin.

Etelä-Pohjanmaalla varttunut kirjailija, ekonomi Ralf Henriksson (s. 1957) on toiminut 30 vuotta talouselämän johtotehtävissä."

Lähde

Armoton nuijasota: Jaakko Ilkan aseenkantajan kertomana       https://cdon.fi/kirjat/ralf-henriksson/armoton-nuijasota-38936261
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 04.12.19 - klo:10:14
Mielestäni kansalla on oikeus luoda sankarihahmonsa siten kuin se vapaasti syntyy. Esim Jaakko Ilkan historiaa ei kannata nälviä, että  se johtaja ei saanut mitään hyvää aikaiseksi. Kansa on iltapuhteiden aikana ensin kertonut ja sitten myöhemmin historian tutkijat ovat oikean asianlaidan löytäneet ja sen tuoneet esille. Tämä dilemma jotenkin hoituu asianomaisen henkilön hyväksi tai huonoksi osaksi.
Tietenkään meidän ei tule nälviä Jaakko Ilkan historiaa, vaikka Nokian taistelusta ensimmäisten joukossa paennut Jaakko Ilkka ei nuijasodassa voittanutkaan yhtään mitään, ja ilman totaalisen epäonnistunutta nuijasotaa kukaan ei hänen nimeään edes tietäisi. Eivätkä talonpoikien elinolosuhteet parantuneet vielä silloinkaan, kun Kaarle-herttua pääsi valtaan nuijasodan jälkeen. Verot olivat edelleen kovat, ja linnaleirit säilyivät ennallaan. Jaakko Ilkan vahvuudet olivatkin nuijasodan ulkopuolelta eli maatilansa kehittämisestä ja kaupankäynnistä. Jaakko Ilkan isähän oli Ilmajoen toiseksi suurin maanomistaja, eli Jaakko syntyi kultalusikka suussa rikkaaseen perheeseen.

Meidän on hyvä muistaa, miten esi-isiemme ollessa Ruotsin kuninkaan alamaisia, niin he olivat ruotsalaisia. Linnaleirejä oli Ruotsissa Pohjanlahden molemmin puolin, ja kapinoivia talonpoikia mestattiin ajan tyyliin teilaamalla Ruotsin sisällissodassa kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan välisessä valtataistelussa. Silloinen aika oli muutenkin hyvin väkivaltainen, ja jokaisen henkikulta oli herkässä, ja kuolema väijyi joka hetki. Milloin tahansa kulkutauti tappoi, synnytykset olivat naisille vaarallisia, ja vain vähän lapsista elivät edes aikuisikään saakka. Kuninkaan käskynhaltija Klaus Flemingkin  kuoli yllättäin johonkin kulkutautiin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 04.12.19 - klo:11:26
Kiitos, kun jaksata kirjoittaa historiasta, joka minulta on unhoon jäänyt. Yritän saada haltuuni Ralf Henrikssonin uusimman kirjan. Olen sellainen herkästi itseeni ottava, kun luen ihmisten tekstejä. Jaakko Ilkan kohdallakin jostakin tuli purua silmään, koska käytin sanaa nälviä.
Koska en osaa tehdä linkkejä muusta kuin ikivanhoista, no kuitenkin Dallapen ajan, levyistä, olen ns rampa kirjoittamaan vastineita. On tylsää alkaa kirjoittaa sellaista uudelleen, josta asiasta voisi näppärästi tehdä linkin. Mutta laisiani on muitakin, etten tästä  huonoa tykkää. Omaa lihaansahan pitäisi moittia.
Nuijasota oli onneton, sillä sen johdosta veren perintö ohentui monen sukupolven ajaksi. Aina, kun pyövelin leveäteräinen kirves kaulan katkaisi, loppui mestatun mahdollisuus uuden luomiseen. Jos jäi lapsia, hyvä niin, mutta aina sekään ei riittänyt, kun leski ei lastensa kanssa pärjännyt. Lähden siitä, että yrittänyt henkilönä on uutta luova, kun taas kotonaan pysynyt oli korkeintaan perinteitä säilyttävä, mutta sellainenkin on arvokasta.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 04.12.19 - klo:15:17
Nuijasota oli onneton, sillä sen johdosta veren perintö ohentui monen sukupolven ajaksi. Aina, kun pyövelin leveäteräinen kirves kaulan katkaisi, loppui mestatun mahdollisuus uuden luomiseen. Jos jäi lapsia, hyvä niin, mutta aina sekään ei riittänyt, kun leski ei lastensa kanssa pärjännyt. Lähden siitä, että yrittänyt henkilönä on uutta luova, kun taas kotonaan pysynyt oli korkeintaan perinteitä säilyttävä, mutta sellainenkin on arvokasta.
Juuri näin! Nuijasodan väestöllinen isku tuntui kauan erikoisesti Etelä-Pohjanmaalla. Jaakko Ilkka ja nuijamiehet olivat Ruotsin sisällissodasssa Kaarle-herttuan puolella taistelemalla kuningas Sigismundin käskynhaltijan Klaus Flemingin armeijaa vastaan. Nuijasodassa Kaarle-herttua tuki aktiivisesti nuijasodan kapinallisia. Ruotsin sisällissodan voitti Kaarle-herttua, josta tuli Ruotsin kuningas Kaarle IX Sigismundin suksittua pakoon Puolaan kuninkaaksi. Periaatteessa Sigismund olisi ollut Ruotsin laillinen kruununperijä.

Ruotsin kuninkaana Kaarle IX Etelä-Pohjanmaan talonpojat eivät saaneet Kaarlelta minkäänlaista hyvitystä liittolaisuudestaan, vaan kovat verot ja linnaleirit säilyivät ennallaan. Kaarle ovelasti peluutti aatelistoa ja talonpoikia vastakkain. Oikeudenkäynti Sigismundin kannattajia vastaan käytiin Turussa vuonna 1599, josta mestaukset ja vangitsemiset ulotettiin muuallekin maahan. Kaarlen tavoitteena oli Sigismundin suomalaisten kannattajien murskaaminen. Se muistetaan Turun verilöylynä, jossa mestattiin johtava aatelisia, muun muassa Klaus Flemingin pojat. Kuningas Kaarle IX voiton hyvä puoli oli se, että Ruotsi säilyi luterilaisena, sillä Sigismund oli katolinen. Siksi jokaisen ruotsalaisen oli tunnustettava luterilaista uskoa, sillä muuten et ollut kuninkaan ystävä.

Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 04.12.19 - klo:22:06
Varasin kirjastosta Ralf Henrikssonin kirjan Armoton nuijasota : Jaakko Ilkan aseenkantajan kertomana ja tuskin maltan odottaa päästä sitä lukemaan. :)
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 04.12.19 - klo:22:06
Sven Dufva lienee fiktiivinen sankarihahmo.  :017:
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 05.12.19 - klo:06:59
Sven Dufva lienee fiktiivinen sankarihahmo.  :017:
Toki sen tiedän. Edellä olen yrittänyt antaa ymmärtää, että kansakunnan itsetunnolle on ollut eduksi, että on omia sankareita. Ylivoimaista vastustajaa vastaan on viime kädessä vain henki, minkä avulla tapellaan.

Sven Dufan oletettu tappelupaikka on kuitenkin tiedossa Iisalmesta pohjoiseen Ouluntien alussa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 05.12.19 - klo:10:03
Toki sen tiedän. Edellä olen yrittänyt antaa ymmärtää, että kansakunnan itsetunnolle on ollut eduksi, että on omia sankareita. Ylivoimaista vastustajaa vastaan on viime kädessä vain henki, minkä avulla tapellaan.

Sven Dufan oletettu tappelupaikka on kuitenkin tiedossa Iisalmesta pohjoiseen Ouluntien alussa.
Juuri näin! Jokaisella kansakunnalla on omat kansalliset sankarihahmonsa.

Suomen kansallisrunoilija, ruotsinkielinen Johan Ludvig Runeberg loi Suomen kansasta ja luonnosta ihannekuvan antaen Vänrikki Stoolin tarinoissa maallemme moraalisen identiteetin. Vänrikki Stoolin tarinoiden runossa hän kertoo yksinkertaisesta Suomen sotaan osallistuvasta sotilaasta Sven Dufvasta (suom. Sven Tuuva). Sven Dufva oli yksinkertainen, mutta urhea sotamies, joka kuolee sankarina pysäytettyään ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksen taistelussa, jonka on katsottu kuvaavan Koljonvirran taistelua.

Pohjanmaan ruotsinkielisen kansanperinteen kerääjä Oskar Ranckenin mukaan Sven Dufvalla oli todellinen esikuva, Koljonvirran taisteluun osallistunut ruotusotamies Johan Bång. Vuonna 1908 ruotsalaisen sotamarsalkan Suomen sodan komentajan Johan August Sandelsin pojanpoika, kenraali Gustaf Sandels pystytti Bångin haudalle muistomerkin, jossa Bångin annetaan ymmärtää olevan todellinen Sven Dufva.

Lähde

Sven Tuuva. Sotapoika, jota sovitetaan sotasankarin saappaisiin https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sven_tuuva_sotapoika_jota_sovitetaan_sotasankarin_
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 05.12.19 - klo:11:20
Kiitos arvokkaasta tiedostasi. Suomen ruotsinkieliset ovat mielestäni aina ymmärtäneet isänmaan arvon, eivätkä ole olleet ns liian svennomaaneja. Toisaalta taas vasemmistomme on, sen äärilaita, pyrkinyt sovjetisoimaan monella tapaa yhteiskunnan rattaita. Nämä ovat vaikeita asioita kirjoitella tälläkin forumilla, koska meitä näyttää olevan monista puolueista. Ei ole kivaa saada köniin, mutta mielipiteensä saa ilmoittaa.
Minäkin menen tänään kirjastoon ja yritän saada Ralf Henrikssonin kirjan käyttööni.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.12.19 - klo:12:11
En ole samaa mieltä suomenruotsalaisten isänmaallisuudesta kanssasi veli1944.

Meitä rajan takaa evakuoituja suomalaisia ei otettu siirtolaisiksi heidän mailleen.
Viipurilaiset saivat Lahdesta, Etelä-Hämeestä hyvän uuden kotikaupungin. Myös muissa kaupungeissa heillä on ollut sija asua ja tehdä työtä. Viipurilaisissa oli montaa eri kieltä puhuvia, myös ruotsia. Se oli monen kaksikielisen kodin ensimmäinen tai toinen kieli.

...
Padasjoen Nyystolässä on Nuijasodan muistopatsas ja muistolaattakin. Veri virtasi pelloilta ojiin niin että kertovat veden värjäytyneen punaiseksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nyyst%C3%B6l%C3%A4

 <
Nuijamiesten hautapaikka - Cudgel War Burial Site

Nuijasodan loppuvaiheilla tammikuussa 1597 Hämeen nuijamiehet asettuivat Asikkalassa käydyn Nuijamäen kahakan jälkeen Padasjoen Nyystölään, missä heillä oli tukikohta Verhon kartanossa.

Nuijamiehiä oli Verhon kartanossa nelisensataa, Iivari Tavastin johtamia huoveja - pääasiassa ratsumiehiä - suurin piirtein saman verran. Verhon kartanon varustukset kestivät huovien hyökkäyksen. Tavast uudisti ryntäyksensä, jopa useaan kertaan, mutta esteenä oli paitsi hevosia haittaava lumi myös murrokset, joiden suojista nuijamiehet pystyvät ampumaan nuoliaan ja toisaalta käyttämään keihäitä. Tavast turvautui juoneen. Hän kehotti talonpoikia antautumaan, jolloin heidän henkilökohtainen turvallisuutensa taattaisiin. Iivari Tavastin kehotuksen välitti Lammin entinen kappalainen, silloinen sotilaspappi Henrik Matinpoika Plåck. Nuijamiehet uskoivat kirkonmiehen sanaa. Tällöin Iivari Tavastin ratsumiehet sulkivat joukolta paluutien, ja kaikki antautuneet ja aseettomat talonpojat surmattiin. Kansan suussa eli pitkään tarina, jonka mukaan Nyystölän peltojen ojat olivat keväällä niin täynnä verta, että tukkikin siinä ui. Paikalle saapuneet kyläläiset kuljettivat nuijamiesten ruumiit Nuijasaareen, jonne ne haudattiin. Kapinoitsijoille ei ollut sijaa siunatussa kirkkomaassa.

Nuijasaari on osa geologisesti erikoista pienten saarten muodostama luode-kaakkosuuntaista jonomuodostelmaa. Nämä ovat linnustollisesti erittäin merkittäviä saaria ja luotoja. Taipaleenniemen tyvialueella sijaitsee pieniä lehtipuumetsiköitä, jotka potentiaalisia elinympäristöjä pikkutikalle. Nuijasaari on maisemallisesti ympäristöstään erottuva ja erittäin herkästi haavoittuva alue, joka toimii porttina Nyystölänlahden ja Padasjoenselän välissä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 05.12.19 - klo:13:19
Suomen ruotsinkieliset ovat mielestäni aina ymmärtäneet isänmaan arvon, eivätkä ole olleet ns liian svennomaaneja. Toisaalta taas vasemmistomme on, sen äärilaita, pyrkinyt sovjetisoimaan monella tapaa yhteiskunnan rattaita.
Juuri näin! Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg Vänrikki Stoolin tarinoissaan sen ruotsinkielisessä runossaan Runeberg kertoi Suomen sodassa Ruotsin joukkojen mukana kulkeneesta naisesta, nimeltään Lotta Svärd,  joka huolsi sotilaita ja myi näille viinaa. Lotta Svärd on runossa kuvattu isänmaallisena ja äidillisenä hahmona sotilaille. Runoa on myöhemmin hyödynnetty maanpuolustushenkisissä tarkoituksissa. Runon mukaan myös nimettiin Suomen itsenäistymisen jälkeen perustettu naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö Lotta Svärd. Lotta Svärd oli 1920–1944 toiminut suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö. Järjestö perustettiin tukemaan suojeluskuntia. Sotavuosien 1939–1944 aikana lotat toimivat lukuisissa erityyppisissä maanpuolustusta tukevissa toimissa ja vapauttivat noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin. Järjestö lakkautettiin jatkosodan jälkeen syksyllä 1944.

Lähde

Suojeluskunnat ja Lotta Svärd              https://perinne.fi/lotta-svard-jarjesto/
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 05.12.19 - klo:13:46
Kyllä Lady Riitta asiaa kirjoittaa. Todellakin karjalaista siirtoväestöä ei otettu ruotsinkieliselle rannikkoalueelle. Isäni sanomasta olisi tämä tullut muistaa. Jotenkin muistelen, että Laatokan kalastajat erityisesti olisivat halunneet rannikolle.

Ajatusmaailmani oli kapea, kun edellä kirjoitin suomenruotsalasista. Nimittäin sotien loppumiseen asti olivat ruotsia kotikielenään puhuneet sotilaat suurena joukkona armeijassamme, mutta sittemmin vähemmän ja vähemmän. Toki tänä päivänä on sotilaina "kaksikielisiä", onhan meillä heille oma varuskuntasakin.
Kyllä ymmärrän kaksikielisten osan. Vähemmistössä oli ei ole kivaa, vaikka kaksikielisyydestä annetut lait monella tapaa heitä suojaavat. Ahvenanmaan kansalaisista en kirjoita tällä kertaa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 05.12.19 - klo:18:44
Onkohan Lotta Svärd fiktiivinen kansallissankarittaremme?  :017:
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 06.12.19 - klo:09:57
Ei, se on todellinen historiallinen joukko. Se vapautti kaksi divisioonaa miehiä aseille etulinjan monttuihin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: seppos - 06.12.19 - klo:11:43
Ei, se on todellinen historiallinen joukko. Se vapautti kaksi divisioonaa miehiä aseille etulinjan monttuihin.

Lotta Svärdillä (järjestö) on oma museo Tuusulassa. Poiketkaa pojat siellä, kun ajeletta täällä päin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 06.12.19 - klo:11:55
Ei, se on todellinen historiallinen joukko. Se vapautti kaksi divisioonaa miehiä aseille etulinjan monttuihin.
Lotta Svärdille on yritetty innokkaasti löytää todellista esikuvaa. Kun J.L Runeberg kirjoitti runonsa Lotta Svärdistä, niin esikuvina olivat Suomen sodassa Ruotsin armeijan joukkojen mukana roikkuvat naiset. Kokkolassa on perimätietona kerrottu, että Runebergin Lotta Svärdin esikuvana on ollut kokkolaissyntyinen Brita Johanna Granlund.

Lähde

Lotta Svärd ja Wilhelm von Scherin

https://www.kokkola.fi/meresta_noussut_kaupunki/venajan_vallanaika/suomen_sota/lottasvard_wilhelmvonschwerin/fi_FI/lotta_svard_ja_wilhelm_von_schwerin/


Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 07.12.19 - klo:12:32
Lotta Svärdillä (järjestö) on oma museo Tuusulassa.
Lotta Svärdillä on oma museo myös Lappeenrannassa, ja maamme ensimmäinen lottapatsas on Lappeenrannassa. Museon on perustanut Etelä-Karjalan Lotta Svärd –perinnekilta ja sen omistaa nykyisin Etelä-Karjalan Lotta Svärd -perinne ry. Lottien kunniaksi pystytetty patsas päätyi Lappeenrantaan kovan kädenväännön jälkeen. Nyt se kerää satoja turisteja joka vuosi.

Lähteet

Etelä-Karjalan lottamuseo     https://www.etelakarjalanmuseot.fi/etela-karjalan-lottamuseo/

Suomen ensimmäinen lottapatsas täyttää 25 vuotta     https://yle.fi/uutiset/3-5627154
 
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 08.12.19 - klo:11:15
En ole samaa mieltä suomenruotsalaisten isänmaallisuudesta kanssasi veli1944.

Meitä rajan takaa evakuoituja suomalaisia ei otettu siirtolaisiksi heidän mailleen. Viipurilaiset saivat Lahdesta, Etelä-Hämeestä hyvän uuden kotikaupungin. Myös muissa kaupungeissa heillä on ollut sija asua ja tehdä työtä. Viipurilaisissa oli montaa eri kieltä puhuvia, myös ruotsia. Se oli monen kaksikielisen kodin ensimmäinen tai toinen kieli.
No eihän Luovutetun Karjalan siirtoväestöä otettu millekään alueelle vastaan suvaitsevaisesti tervetulleiksi toivottaen, vaan kantaväestö suhtautui evakoihin vähättelevästi ja leimaavasti. Maatilojen omistajat joutuivat luovuttamaan evakoille maatansa. Erityisen huonosti kohdeltiin ortodoksisia karjalaisia, joita pidettiin ryssinä. He eivät sopineet 1800- ja 1900-luvulla rakennettuun kuvaan oikeasta suomalaisuudesta, johon liitettiin vahvasti luterilaisuus. Maamme Ortodoksikirkkoa pidettiin epäisänmaallisena ryssänkirkkona, jonka leima ryssänkirkkona säilyi pitkään näihin päiviin saakka.

Lähde

Kantaväestö suhtautui evakoihin usein vähättelevästi ja leimaavasti – erityisen huonosti kohdeltiin ortodoksisia karjalaisia: "Kyllähän heitä pidettiin ryssinä"   https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.753129
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 08.12.19 - klo:11:41
Isäni toimi sodan jälkeen agrologina karjalaisen siirtoväestön kontaktihenkilönä valtion suuntaan. Meille joskus soittaneet henkilöt puhuivat voimakkaalla Karjalan murteella. Isäni ymmärsi siirtoväestön aseman ollen itsekin Kuusamosta lähtenyt tietäen, että kodin ruusvallikivet olivat vain 2,5 km rajasta, sen väärällä puolella. Monta kertaa hän huolehti, että jollekin oli tullut oma maapaikka liian huonoon kiveliöön.
Poikosena en ymmärtänyt eroa luterilaisen tai idän kirkon välillä, sillä on todennäköistä, että sellaisesta eivät vanhempani koskaan puhuneet.
Kirjoista olen lukenut, että hyvin monta kertaa tuli karjalainen evakkoperhe huonosti kohdelluksi yrittäessään päästä siihen taloon, johon kunnallinen viranomaishenkilö oli perheen "käskenyt" mennä.
Mutta on toisenlaisiakin esimerkkejä, että evakko- ja vastaanottanut perhe pitivät yhteyttä vuosikausia sodan jälkeen.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 08.12.19 - klo:12:39
Isäni toimi sodan jälkeen agrologina karjalaisen siirtoväestön kontaktihenkilönä valtion suuntaan. Meille joskus soittaneet henkilöt puhuivat voimakkaalla Karjalan murteella. Isäni ymmärsi siirtoväestön aseman ollen itsekin Kuusamosta lähtenyt tietäen, että kodin ruusvallikivet olivat vain 2,5 km rajasta, sen väärällä puolella. Monta kertaa hän huolehti, että jollekin oli tullut oma maapaikka liian huonoon kiveliöön.

Poikosena en ymmärtänyt eroa luterilaisen tai idän kirkon välillä, sillä on todennäköistä, että sellaisesta eivät vanhempani koskaan puhuneet.

Kirjoista olen lukenut, että hyvin monta kertaa tuli karjalainen evakkoperhe huonosti kohdelluksi yrittäessään päästä siihen taloon, johon kunnallinen viranomaishenkilö oli perheen "käskenyt" mennä. Mutta on toisenlaisiakin esimerkkejä, että evakko- ja vastaanottanut perhe pitivät yhteyttä vuosikausia sodan jälkeen.
Valitettavasti Lapuan joen varrella karjalaiset evakot törmäsivät usein ivaan, ja heitä haukuttiin ryssiksi, vaikka luterilaisinakaan he eivät olisi muuten erottuneet valtaväestöstä kuin puhumalla kaakkoismurretta. Karjalan murretta ei ole olemassakaan, sillä Luovutetun Karjalan alueella puhuttiin  kaakkoismurteita.

"Suomen kielen kaakkoismurteet eivät ole murteistona kovin yhtenäinen ryhmä. Kaakkoismurteita puhuttiin ennen vuosien 1939–1944 sotia alueella, johon kuuluivat Karjalankannas ja Viipurin länsipuoliset pitäjät Virolahtea, Miehikkälää ja Luumäkeä myöten. Pohjoisraja on hieman ongelmallinen, sillä jotkut pitävät Lemin seudun ja Sortavalan seudun murteita savolaismurteina. Myös Suomenlahden itäosan saaret Haapasaarta ja Suursaarta lukuun ottamatta lasketaan kaakkoismurteiden alueeseen. Kaakkoismurteisiin kuuluvat vielä Inkerin suomalaismurteet, ns. inkerinsuomi."

Lähde

Kotimaisten kielten keskus https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/artikkelit/karjala_kieli_murre_ja_paikka#Suomenkielenkarjalaismurteet


Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 08.12.19 - klo:18:49
Tylyä kohtelua taidettiin antaa ympäri Suomea evakoille.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 09.12.19 - klo:09:19
Tylyä kohtelua taidettiin antaa ympäri Suomea evakoille.
Tuo on aivan totta, toki osa karjalaisista evakoista sai erittäin hyvääkin kohtelua valtaväestöltä. Luovutetun Petsamon ortodoksiset kolttasaamelaiset, ja Luovutetun Kuolajärven, nykyisen Sallan, luterilaiset metsäsaamelaiset saivat huonomman kohtelun kuin karjalaiset. Luovutetun Petsamon Suonikylän koltat evakuoitiin Sevettijärvelle, Paatsjoen koltat Ivalon koillispuolelle ja Petsamon koltat Mustolaan, Sarmijärvelle Nellimiin ja Sevettijärvelle. Koltat asutettiin valtion rakennuttamiin standardimallisiin kolttakoteihin. Kuolajärveläiset evakot joutuivat aloittamaan elämänsä alusta uusilla seuduilla. Suomelle jäänyt osa kuntaa jälleenrakennettiin ja sen uudeksi kirkonkyläksi tuli Märkäjärvi, jota nykyään kutsutaan Sallaksi. Menetetty Vanhan Sallan alue on nykyisin suureksi osaksi asumatonta erämaata.

Lähteet

Leuddit ovat kolttakansan salattu muisti           https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/16/leuddit-ovat-kolttakansan-salattu-muisti#media=104438

Kuolajärveltä Sallaan   https://www.arktikum.fi/nayttelyt/uutiset/kuolajarvelta-sallaan.html
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 09.12.19 - klo:11:10
Hyvä, että kirjoitit Petsamon aiheesta. Itse luin juuri erään po aihetta käsittelevän kirjan Sotasaalis.

Suomen lähihistoria luovutetun alueen osalta on aina kiinnostanut ja evakuoidut asukkaat siinä ohessa. "Hakola 172" oli Lb-keskuksemme numero, johon kotona hyvin usein vastasin siellä tarunhohtoisessa Lapuanjoen tangomaassa asuessani. Toisessa päässä oli Karjalan murretta haastava isäntä. Kysyttiin, että koskahan asutusneuvoja ehtisi tulemaan "ko meill`on rahat ihan lopussa, mutt´tie on tehty". Alussa isäni maksoi niitä raivauspalkkioita salkustaan, mutta pian se muutettiin paremmaksi systeemiksi, että saivat rahan pankista. Isällä oli pieni puukonnysä rahojen kanssa salkussa ja äitini oli sitä mieltä, että revooli pitäisi edes olla.

Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 09.12.19 - klo:11:32
Viimeiset evakuoidut asukkaat tulivat Petsamon kyljessä olevalta Inarin Jäniskosken–Niskakosken alueelta, joka myytiin Neuvostoliitolle vaihtamalla se Suomen maksettavina olleisiin saksalaissaataviin vuonna 1947. Jäniskosken–Niskakosken alue ei kuulunut Neuvostoliiton alkuperäisiin aluevaatimuksiin.

Neuvostoliittoa alueessa kiinnosti se, että siellä oli sijainnut vesivoimalaitos. Saksalaiset olivat räjäyttäneet sen perääntyessään Lapin sodan aikana, mutta paikka oli tärkeä. Kun sinne rakennettaisiin uusi voimala, saataisiin siitä energiaa Neuvostoliitolle siirtyneen Petsamon nikkelikaivoksen pyörittämiseen.

Lähteet

Suomen ja Neuvostoliiton rajaa piti muuttaa vielä 1947 – tämän alueen Stalin halusi  https://www.is.fi/suomi100/art-2000005073369.html

Sopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken Suomen Tasavaltaan kuuluvan Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon alueen liittämisestä Neuvostoliiton alueeseen                       

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470009/19470009_2
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 09.12.19 - klo:13:47
SNT-Karjalan kirjailija Sven Lokka kirjoitti trilogiansa viimeisessä kirjassa miksi muuttolintu ei palaa juuri mainitun voimalaitoksen töistä. Saivat siellä suomalaisetkin olla töissä. Silloin oli luottoa puolin ja toisin enemmän kuin nyt.
Luottamuksen puute on käsinkosketeltavissa sisäpolitiikan henkilöiden kesken. Erityinen inho näytetään persuja kohtaan.
Velivainaja asuessaan Alahärmän Korpelassa oli Vennamon miehiä. Mikäs siinä, Vennamo ollessaan ASO:n johtajana piti nyörit näpeissään ja rintamamiehet tulivat asutetuiksi uusille asuinsijoillensa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 09.12.19 - klo:15:51
Porkkalan evakot pääsivät palaamaan takaisin vuonna 1956, kun Neuvostoliitto palautti Porkkalan takaisin Suomelle. :)

Lähde

Puna-armeija purki sotilastukikohtansa ja palautti Porkkalan yllättäen

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/22/puna-armeija-purki-sotilastukikohtansa-ja-palautti-porkkalan-yllattaen
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 09.12.19 - klo:19:24
Näppärästi siirryt paikasta toiseen. Hyvä niin, sillä saadaan tälläkin forumilla lähihistoriaa kerratuksi.

Teknologia oli aseteollisuudessa mm kuljetusvälineiden osalta kehittynyt niin hyvin, että naapuri ei tarvinnut hankalasti huollettavaa tukikohtaa enää Suomen sisällä. Sille riitti se, että Eestin rannikolla olisi ollut riittävä merikuljetusarsenaali käytössä hyökkäysjoukolleen. Hyökkäys rannalta rannalle ja kapeahko meri siinä välissä oli jo moneen kertaan jossakin harjoiteltu. Hyvä Suomelle, sillä omistajat pääsivät kotiinsa.

Olen käynyt po alueella monet kerrat. Viimeksi siellä käydessäni Venäjälle menevät autot tuotiin siellä satamaan ja niitä jouduttiin ajamalla keräämään odotusalueille. Siinä oli monelle ajokortin omaavalle työtä muutamaksi vuodeksiko, en nyt asiaa tarkalleen muista?  Sittenhän tilanne muuttui kuin veitsellä leikaten, eikä Suomen huolintapalveluja enää tarvittu.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 10.12.19 - klo:09:34
Näppärästi siirryt paikasta toiseen. Hyvä niin, sillä saadaan tälläkin forumilla lähihistoriaa kerratuksi.
Pian Suomen Turussa julistetaan joulurauha, joten mielestäni meidän nykyisen rauhan ja yltäkylläisyyden aikana elävien on hyvä muistaa lähihistoriastamme, miten Lapuanjoen varrellakin joulurauha sai jo sanana silloin syvyyttä. Huolet olivat silloin erilaisia maamme itsenäisyyden ollessa sodan jälkeen löyhissä kantimissa säännöstelyn ja pula-ajan keskellä. Vasta vuonna 1954 ostokorteista luovuttiin lopullisesti, mutta meidän on syytä muistaa, ettei kaikissa kodeissa joulu ole tänäänkään kulutusjuhlaa vaan arkista selviytymistä lapsiperheiden köyhyyden ollessa todellisuutta.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 10.12.19 - klo:10:58
Kyllä köyhyys on tosiasia. Muistan kahvin vaputumisen siinä, että eka vapaat paketit olivat pieniä. Kahvi oli varmaankin kallista, että meitä lapsia yritettiin innostaa kahvilakkoon. Hyvin pian havaattin, että ei kannata niillä liksoilla :003:. Kotini oli humaani ja aikalailla vapaamielinen, että tenavatkin saivat kahvia. Osaksi siinä oli sumppia, koska vanhat porot käytettiin uusien mukana. Ei siitä melua tehty missään perheessä.

Sodanjälkeisen ajan eväissä oli puutteita, koska ainakin minulla oli usein kipeitä ajoksia olkapäissä. Kansakoulussa kerran hävetti, kun minulta pääsi itkuntapainen, kun jalkapallo osui olkapäähäni ja se sattui. Samalla kertaa kuitenkin ajos purkautui ja se näkyi siinä, että paitaan tuli verenpunaa. Opettaja lohdutteli ja iltasella oli vielä soittanut äidilleni tapauksesta. Kysyttäessä läksyistä oli vakiovastaus mielessä "ei ole kuin laulua, leikkiä ja laskentoa, siitäkin wanha läksy".
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 13.12.19 - klo:13:03
Suomen ruotsinkieliset ovat mielestäni aina ymmärtäneet isänmaan arvon, eivätkä ole olleet ns liian svennomaaneja.
Juuri näin! Suomenruotsalaiset (ruots. finlandssvenskar), jotka ovat ovat geneettisesti ruotsalaisia ja jaloa kansaa, toivat 1100-luvulla esi-isillemme kristinuskon, jotka saapuivat pakanalliseen maahamme liittäen esi-isämme läntiseen kristinuskoon ja Euroopan kulttuuriin.

Esi-isiemme ollessa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin alamaisia suomenruotsalainen ratsuväenkenraali Torsten Stålhandske hakkapeliittojen päällikkönä murskasi Breitenfeldin taistelussa vuonna 1631 komentaja Johann Tillyn katolisen armeijan kolmikymmenvuotisessa sodassa. Hakkapeliitat olivat Ruotsin armeijassa palvelleita suomalaisia ratsuväen sotilaita. Hakkapeliitta-nimitys juontaa juurensa "Hakkaa päälle!" -sotahuutoon, ja se liitettiin joukkoihin sotamenestyksen myötä ensimmäisen kerran Puolan sodassa. Hakkapeliitat ratsastivat suomenhevosilla.

Ennen Lützenin taistelua katolisten Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan ratsuväen kenraalin sotamarsalkka Gottfried Pappenheimin joukkojen rynnätessä taisteluasemiin Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf viritti suureen ääneen joukkojensa edessä Martti Lutherin virren “Jumala ompi linnamme”- virren, joka on uskonpuhdistuksen taisteluvirsi, jossa Luther tarkoittaa virressään “vanhalla vainoojalla” perkelettä, paavia ja kardinaaleja.

Kun Ruotsi menetti Suomen Venäjälle Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 sovittiin Suomen ja Venäjän välisistä asioista. Keisari Aleksanteri I lupasi suojella suomalaisia ja antoi esi-isillemme itsehallinnon eli autonomian. Suomen kansa vannoi uskollisuutta uudelle hallitsijalle eli Venäjän keisarille. Ruotsin lait jäivät voimaan, ja ruotsi oli hallinnon kieli, jota viranomaiset käyttivät. 

Suomen itsenäistyessa vuonna 1917 päätettiin, että maamme kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Lähtökohtana ja perusajatuksena oli, että on yksi maa, yksi kansa, mutta kaksi kieltä, suomi ja ruotsi. Uudenmaan Rakuunarykmentti (URR) oli sijoitettuna vuosina 1918-1921 Helsinkiin, joka osallistui vapaussotaan osana länsiarmeijaa, talvisotaan ja jatkosotaan.

Uudenmaan Rakuunarykmentin tunnuksena oli Ruotsin kuninkaan Fredrik I:n kruunatut monogrammit, ja sinikeltaiset kauluslaatat. Uudenmaan Rakuunarykmentin  kunniakomentaja on Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim, joka oli suomenruotsalainen ratsuväenkenraali. Myös suomenruotsalainen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth aloitti sotilasuransa alokkaana Uudenmaan Rakuunarykmentissä ollen myöhemmin Uudenmaan Rakuunarykmentin komentajana vuosina 1944–1947. Ruotsin kieli oli hallinnon kieli Suomessa yli 600 vuotta, joten sillä on hyvin pitkä perinne maamme historiassa.

Tänään vietetään Lucian päivää, ja Lucia-juhlaa on vietetty maassamme jo 1800-luvulta lähtien ruotsalaisen perinteen mukaisesti. Ajatuksena on, että Lucia tuo valoa talven pimeyteen. Lapuanjoen varrella Lapualla Lucia kruunataan 15.12.2019  Pajakappelin edustalla klo 14.00. Sen jälkeen Lucia ja kynttilätytöt lähtevät kulkueena tuomiokirkkoon Kauneimpiin joululauluihin.

Lähteet

Tänään vietetään Lucian päivää                   https://yle.fi/uutiset/3-11115800

Lapuan kaupunki-tapahtumat                      https://www.lapua.fi/tapahtumat/
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 13.12.19 - klo:14:21
Suomenruotsalaiset (ruots. finlandssvenskar), jotka ovat ovat geneettisesti ruotsalaisia ja jaloa kansaa, toivat 1100-luvulla esi-isillemme kristinuskon, jotka saapuivat pakanalliseen maahamme liittäen esi-isämme läntiseen kristinuskoon ja Euroopan kulttuuriin.

On hyvin todennäköistä, että kuningas Eerikin ja piispa Henrikin ns ristiretki ei tuonut maahamme kristinuskoa vaan järjestäytyneen kirkon ja hallinnon. Uskoa olivat nähtävästi jo vuosisatoja aiemmin menestyksekkäästi levittäneet kauppiat ja munkit - kenties kelttiläiset. Itäisen kirkon vaikutus on myös varhaisempaa kuin 1100-luku. Legendan murhamies Lalli ja emäntänsä Kerttu olivat nimiensä perusteella kristittyjä (Laurentius ja Gertrud).
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 13.12.19 - klo:14:44
On hyvin todennäköistä, että kuningas Eerikin ja piispa Henrikin ns ristiretki ei tuonut maahamme kristinuskoa vaan järjestäytyneen kirkon ja hallinnon. Uskoa olivat nähtävästi jo vuosisatoja aiemmin menestyksekkäästi levittäneet kauppiat ja munkit - kenties kelttiläiset. Itäisen kirkon vaikutus on myös varhaisempaa kuin 1100-luku. Legendan murhamies Lalli ja emäntänsä Kerttu olivat nimiensä perusteella kristittyjä (Laurentius ja Gertrud).
Seikka on saletti! Helsingin yliopiston arkeoastronomi Marianna Ridderstadin hautatutkimusten perusteella kristinusko on tullut Suomeen jo viikinkiajalla, ehkä jo 800-luvulla. Tällöin alettiin haudata vainajia pääsiäissuuntaan.

– Pääsiäissuuntausten ilmaantuminen kertoo, että pääsiäisen ajankohta on kyetty laskemaan ja sillä on ollut suurta uskonnollista merkitystä. Muu kuin jo täysin kristitty yhteisö tuskin olisi viettänyt pääsiäistä ja yhdistänyt sen ylösnousemussymboliikan vielä hautaustapoihinsakin.

Lähde

Suomalaiset alkoivat kääntyä kristinuskoon odottamattoman varhain                      https://yle.fi/uutiset/3-9490565
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: seppos - 13.12.19 - klo:14:47

Ennen Lützenin taistelua katolisten Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan ratsuväen kenraalin sotamarsalkka Gottfried Pappenheimin joukkojen rynnätessä taisteluasemiin Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf viritti suureen ääneen joukkojensa edessä Martti Lutherin virren “Jumala ompi linnamme”- virren, joka on uskonpuhdistuksen taisteluvirsi, jossa Luther tarkoittaa virressään “vanhalla vainoojalla” perkelettä, paavia ja kardinaaleja.

Tuoreemman uskomuksen mukaan Luther tarkoitti sillä vainoojalla Neuvostoliittoa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 14.12.19 - klo:10:05
Uudenmaan Rakuunarykmentin päällystö oli ruotsinkielinen, aliupseerit ja rakuunat suomenkielisiä. Muisteluksessamme Lapuanjoen varrelta Härmästä ja Lapualta koottiin miesten miehiä Uudenmaan Rakuunarykmentin 3. eskadroonaan päällikkönään suomenruotsalainen jääkäriluutnantti Gustaf Wahren, joka yleni sotilasurallaan jääkärieverstiksi. Sotien jälkeen Wahren palasi siviilitoimiin ja siirtyi Suomen Vartioimis- ja Sulkemis Oy:n toimitusjohtajaksi, missä tehtävässä oli vuoteen 1957 saakka, jolloin siirtyi Siivouskeskus Oy:n toimitusjohtajaksi.

Uudenmaan Rakuunarykmentin kunniakomentajan ratsuväenkenraali Suomen marsalkan C.G.E. Mannerheim rykmentti on lakkautettu, mutta itsenäisyyspäivän valtakunnallisessa paraatissa Tampereella rakuunat ja suomenhevoset olivat näkyvästi mukana. :)

Lähde

Itsenäisyyspäivän paraati kulkee Tampereella – rakuunat ja suomenhevoset näkyvästi mukana kulkueessa

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/tilaajille-7.140698?aId=1.751705
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 14.12.19 - klo:10:23
Kirjoitit taas hienoa historiaa. HRR ja URR olivat veljesrykmenttejä.

Ilkeilevät sielut kirjoittivat, että hyvin harva rykmenteistä ehti etulinjaan, koska hevosten hoito, vienti ja tuonti sitoi paljon miehiä.
Polkupyörät eivät sitoneet miehiä, joten myöhemmin tulivat ppjääkärit arvoon ansaittuun nopeina joukkoina.

Marskille oli tärkeätä, että hänen nuoruutensa ajan hevossotureita oli Suomenkin armeijassa. Hevosvetoiset tykkipatteristot olivat pitkään palveluksessa sotien jälkeen. Hyökkäyskesän-41 jälkeen sotasaaliina saatuja stalinets-traktoreita oli hyvä käyttää vaikeissa oloissa ja raskaitten tykkien vetoon. Stalinets-traktori oli televetoinen.

Zetoristakin tunnetaan telavetoinen malli, jotain vm-48. Enempi suomalaiselle viljapellolle sopimaton raska lelu.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 14.12.19 - klo:10:46
HRR ja URR olivat veljesrykmenttejä.
Hakkapeliittojen marssi/Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa on sotilasmarssi, jota suomalainen ratsuväki käytti kyseisessä sodassa. Marssia käytetään nykyisin suomalaisissa kouluratsastuskisoissa palkintojenjako- ja kunniakierrosmusiikkina.

Lähteet

Suomalaiset sotilasmarssit            https://www.tunturisusi.com/sotilasmarssit/ratsuvaenmarssi.htm

Suomalaisen Ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa   https://www.youtube.com/watch?v=fU108zOgiBQ
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 14.12.19 - klo:12:03
Kiitän sotilaallisesta suhtautumisestasi lataamaasi aiheeseen. :039:
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 15.12.19 - klo:12:42
Kiitän sotilaallisesta suhtautumisestasi lataamaasi aiheeseen. :039:
Olkaa hyvä, katse eteen – päin! Lepo! :039:
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 15.12.19 - klo:13:27
Ilkeilevät sielut kirjoittivat, että hyvin harva rykmenteistä ehti etulinjaan, koska hevosten hoito, vienti ja tuonti sitoi paljon miehiä.
Polkupyörät eivät sitoneet miehiä, joten myöhemmin tulivat ppjääkärit arvoon ansaittuun nopeina joukkoina.
Ratsuväki alkoi kait aselajina olla jo vanhentunut sen taistellessa talvisodan alusta asti  jalkautettuna. Sotien jälkeen ratsuväki sulautuikin pikkuhiljaa polkupyörin varustettuihin jääkärijoukkoihin. Hämeen Ratsurykmentti (HRR) lakkautettiin Kouvolassa 1944 ja Uudenmaan Rakuunarykmentti jalkautettiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä 1947.

Rakuunoiden jalkauttamisesta vastasi tuolloinen rykmentin komentaja Adolf Ehrnrooth kuuluisin sanoin:

- Rakuunat, te olette viimeinen ikäluokka, joka on saanut ratsuväkikoulutuksen Suomen armeijassa. Olen saanut esimiehiltäni käskyn jalkauttaa rykmenttini. Teen sen nyt. Valmiiksi - ratsailta!

Vuonna 1957 Uudenmaan Rakuunarykmentin nimi muuttui Uudenmaan Rakuunapataljoonaksi, joka toimi aina vuoteen 1989 asti. Vuosina 1990-2006 rakuunat saivat peruskoulutuksensa Karjalan tai Savon prikaateissa, minkä jälkeen he jatkoivat palvelustaan Lappeenrannassa. Vuonna 2007 Maasotakoulussa Lappeenrannassa ryhdyttiin taas kouluttamaan alokkaita.

Perinteikkään varusmiesyksikön rakuunaeskadroonan toiminta lakkasi Lappeenrannassa ja Maasotakoulun kaikki alokkaat koulutetaan vuodesta 2017 alkaen Haminassa Reserviupseerikoulun jääkäri- tai kuljetuskomppaniassa, ja rakuuna sotilasarvona poistui lopullisesti.

Varusmiehet eivät kuitenkaan katoa Lappeenrannasta. Heitä palvelee peruskoulutuskauden jälkeen jääkäreinä Lappeenrannassa muun muassa sotilaspoliisin, kuljettajan ja lääkintämiehen tehtävissä.

- Perinteet ovat eläneet Maasotakoulun toiminnassa koko ajan mutta nyt kun uusia rakuunoita ei enää tule, perinteiden vaaliminen korostuu, toteaa rakuunoiden perinnekomentaja eversti Petteri Rokka.

Hakkaa päälle! (=rakuunoiden perinnehuuto)

Lähteet

Rakuunaperinne on jättänyt jälkensä Lappeenrantaan                        https://yle.fi/uutiset/3-5625266

Viimeiset rakuunat nimitetty                                                               https://maavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/viimeisetrakuunat-nimitetty

Adolf Ehrnrooth haastattelu 29.10.1998 Itsenäisyyspäivän videoensiesityksessä kenraali Adolf Ehrnrooth muistelee vuonna 1998 Mannerheimia, rakuunoita ja rintamasotaa

https://www.youtube.com/watch?v=mO2UQHiXmUc
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 15.12.19 - klo:15:47
Lahden Hennalassa Hämeen Rykmentin (HämR) ratsujääkäripataljoona (HämRjP) oli oma joukko-osastonsa vuoden 1985 loppuun asti. Joukko-osasto on sijainnut myös Lappeenrannassa. Hämeen Rykmentti lakkautettiin 31. joulukuuta 2014. Rykmentin myötä lakkautettiin myös Hämeen Ratsujääkäripataljoona. Suomessa vain Uudenmaan Rakuunarykmentti on perinteeltään vanhempi. Se perustettiin jo vuotta ennen kolmikymmenvuotista sotaa 7. syyskuuta 1617.

Lähde

Lakkautettavan varuskunnan viimeiset varusmiehet kotiutetaan                    https://yle.fi/uutiset/3-7686259
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 15.12.19 - klo:16:29
Olin 70-luvun puolessavälissä Hennalan lääkintäkoulussa ja harmittelin ratsujääkäreiden keltaisia kauluslaattoja. Niistä oli vaikea hahmottaa, kuinka iso herra milloinkin tuli vastaan. Pataljoonan lyhennys lausuttiin useimmiten 'rähmäjiipeeksi'.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 15.12.19 - klo:17:11
Ratsujääkäri, oliko se ulaani? En enää muista, mutta muistan muutaman kerran johtaneeni kohorttini Lahden varuskunnan kentälle moottorimarssin jälkeen Oulusta. Harjoittelimme Sotakorkeakoulun johtamissa treeneissä.

Luterilaisen kyky tuottaa liitteitä on nykyaikaa. Totean itsestäni, että osaan Dallapen musiikin liittää ao osiossa omiin kommentteihini.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 15.12.19 - klo:17:58
Lähteessä mainittu Viimeiset rakuunat nimitetty -linkki ei toiminut. Laitan linkin uudelleen.

https://maavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/viimeiset-rakuunat-nimitetty
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: luterilainen - 15.12.19 - klo:18:00
 Nyt linkki toimii. :)
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: seppos - 15.12.19 - klo:19:42
Jatkuu osassa 2