Kirjoittaja Aihe: Johan Fredrik Bergh  (Luettu 16 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Koirannahkalakki

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 19
Johan Fredrik Bergh
« : tänään kello 18:38 »
Johan Fredrik Bergh oli yksi 1800-luvun merkittävistä herännäispapeista. "Suomen pyhäkoulun isäksi" kutsuttu Bergh kehitti pappien ja lukkarien pitämiä sunnuntaikouluja, jotka oli perinteisesti tarkoitettu vain "huonoille lukijoille", eräänlaisiksi lasten hartaushetkiksi. Niiden pitäminen uskottiin seurakuntien maallikoille. Suomalaisen pyhäkoulun kehitys on jatkunut tällä linjalla. Bergh kuului myös uskonnollisen lehdistön uranuurtajiin. Seurakunnissaan samoin kuin valtiopäivillä hän ponnisteli kansansivistyksen ja raittiustyön edistämiseksi.

Tässä mies herännäisyyden juurilta ja pohdin tässä, että voisiko hänen sanottavansa olla oikeaa heränneisyyttä, sellaista, jota ei leimata helluntailaiseksi tai ties miksi kerettiläisyydeksi ?
Matteuksen 24
42. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33821
Vs: Johan Fredrik Bergh
« Vastaus #1 : tänään kello 19:03 »
Nimi kuulosti tutulta. Muistelen että Paavo Ruotsalaisen kirjeenvaihdossa oli osoitettu myös Berhg´lle kirjetä

Wikipedia kertoo:

Kuopio ja Paavo Ruotsalainen

Vuonna 1823 tuomiokapituli määräsi Berghin kirkkoherranapulaiseksi Kuopioon, jossa hän lisäksi hoiti vankilasaarnaajan tehtäviä. Kuopiossa hän tutustui savolaisiin heränneisiin, muun muassa Paavo Ruotsalaiseen.[6] Berghin Kuopion-vuosiin osui Ruotsalaisen ja Renqvistin välienselvittely ja sitä seurannut välirikko. Vuonna 1824 Bergh kutsui ystävänsä Renqvistin Kuopioon hieromaan sovintoa Ruotsalaisen kanssa. Kumpikin herännäisjohtajista pysyi tiukasti omalla kannallaan, mutta keskustelujen aikana Bergh lähestyi Ruotsalaisen kantaa. Kuitenkin hän vielä vuonna 1838 koetti saada sopua aikaan.[7]


Paavo ei siis ilmeisesti ollut samanmielinen.  Arvaan että sama olisi minun laitani jos enemmän mieheen tutustuisin. Myöskään hedbergiläisyys ei ole herännäisyyden veroista.

On mielenkiintoista kuinka aika pian tunnen körttisen ihmisen . Ei tarvitse montakaan ajatusta vaihtaa kun selviää olemmeko samaa herätysliikettä.
Tosin on Herännäisyydessäkin erottuva joukko joka koetti kapinoida Lapuan Juhlien aikaan Se ei kuitenkaan hajoittanut liikettä.
Tähän päivään ei tietääkseni körtit ole koskaan jakautuneet kahtia. Se on hyvän merkki !

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)