Jospa yön lepo teitä auttoi.
En jaksanut odottaa rustingin peltikaton kuivumista, vaan nousin savupiipun juurelle kamppeeni mukanani. Otin muutaman kymmentä peltikattoruuvia irti ja longotin peltin, 5,2 m, ylös kyljelleen niin paljon kuin meni ja panin pari laudankappaletta pönkiksi. Kuusenneulasia oli roskina ja kyllä se virhekin löytyi. Lahoa ei vielä ollut, joten laskeuduin alas ja hain harjan sekä pölynimurin, sellaisen ulkotöihini tarkoitetun ja puhdistin "substanssialueen". Yritin muotoilla alapeltiin kourua, jossa mahdollinen hulevesi pääsisi seuraavan peltin päälle ja räystäältä alas. Saumoihin pursottelin silikonia ja "kokosin" peltit entiselleen. Kyllä vesi pysyy taas poissa sopimattomista paikoista. Hituroin kokonaista kaksi ja puoli tuntia.
Ei tarvitse vieraalle maksaa ja jos vielä vuotaa, saan haukkua asentajaa mielin määrin.
Tulin pirttiin ja keitin sumpit. Kaariina on vattupensaassa. Sitten muistin, että silikonituubi on kiinni panematta. Kävelin "pajaani", panin ilmakompuran laulamaan riittäviä paineita, kovettumaton silikoni irtoaa tuubin suulakkeesta parhaiten paineen avulla. Otin muovisen suulakkeen tuubista irti ja päästin sen suupuoleen ilmanpainetta, jotain 5 a 6 kehää. Kyllä silikoni pläjähti seinälle entisten pläjäytysten viereen kiltisti. Tämän jälkeen suljin tuubin tehtaan ohjeiden mukaisesti. Tahtoo vain olla niin, että kerran vuodessa käytettynä tuubi kuivaa ja minulle tulee mittatappiota. Ei se haittaa. Olen päässyt varsitielläni sellaiseen asemaan, että voin kauppoja tehdä, kun tarvitsen
