Näin minäkin ymmärrän, että körttisyys on itsestä kiinni. Ei ole komiteaa, mikä "tittelin" antaisi. Tietysti Jumalan puhuttelu tarvitaan ja oikeat eettiset, tämän liikkeen arvot, että en käyttäytyisi sopimattomalla tavalla. Erilaisiahan me olemme, kun verrataan vaikka ennen sotia olleeseen menoon. En käytä muista esim sanaa suruton, mikä sana on ollut yleinen. Yritin muistella, milloin olisin itse alkanut sanoa itseäni körtiksi. Ei tullut mieleen, kait niin pikkuhiljaa ja huomaamattomasti. Joillakin uskovaisilla on tarkka hetki mielessä, milloin ovat herätyksen saaneet. Käytän myös harvemmin sanontaa heränneet tai herännyt kansa.