Miten kristitty eroaa muista?

[juhani]

Minusta tämä on ristiriidassa sen kanssa, mitä aiemmin väitit eli että kristitty EI MITENKÄÄN poikkea ei kristitystä.

Kristitty katsoo jumalattomana Kristukseen. Niin tekeekin, mutta katsooko ei-kristittykin jumalattomana Kristukseen?

Miksiköhän minua ei huvita esiintyä körttifoorumilla?

Katselee ateistikin Kristukseen.

[Pirska]

Miksiköhän minua ei huvita esiintyä körttifoorumilla?

Katselee ateistikin Kristukseen.

Paljonhan sinua on kompattukin täällä. Eikö se riitä? Minä kommentoin sen perusteella, mitä itse asiasta ajattelen enkä sen mukaan, mikä mahdollisesti myötäilisi sinun ajatuksiasi.

[öppiäinen]

Minusta tuntuu, että näissä "ei mitään eroa" -vastauksissa saattaa olla takana ajatus korostaa sitä, ettei kristitty ole mitenkään sen parempi tai synnittömämpi tai kelpaavampi. Eli ikään kuin kuultaisiin "onko jotakin eroa" -kysymykseen jo sisäänrakennettuna, että mahdollista eroa etsittäisiin juuri tuosta suunnasta.

Mutta jos nyt hetkeksi jättäisimme tämän paremmuus- tai pyhyys-vertailun sivuun, niin olisiko löydettävissä vaikkapa jotain sellaista autuutta tms., mitä kristityllä on ja josta ei-kristityt (tai ainakin osa heistä) jää paitsi?

Perinteinen ajatusmallihan on kai se, että ero on siinä että kristitty on menossa taivaaseen ja ei-kristitty helvettiin. (Se on sitten toinen kysymys, voiko jostakin tietää, kuka on kristitty; jotkut tämän määränpää-eron kannattajista uskovat sen tietävänsä ja toiset eivät.) Miten tätä ajattelumallia kommentoisitte?

[Pirska]

Minusta tuntuu, että näissä "ei mitään eroa" -vastauksissa saattaa olla takana ajatus korostaa sitä, ettei kristitty ole mitenkään sen parempi tai synnittömämpi tai kelpaavampi. ---

Näin minäkin olen ymmärtänyt, mutta todellakin olen edelleen sitä mieltä, että kristityn ja ei-kristityn välillä on eroa. Siis ihan sanatarkasti kristitty ei ole sama kuin ei-kristitty enkä tällä ota kantaa heidän syntisyyteensä tai paremmuuteensa.

[öppiäinen]

olen edelleen sitä mieltä, että kristityn ja ei-kristityn välillä on eroa.

Mikä se ero sinun mielestäsi on?

[juhani]

Omavanhurskaat ja pietismin mittapuulla jopa jumalan asteelle päässeet sanovat, että eroavaisuuksia on hyvinkin paljon. Minä tykkään Lutteruksen teksteistä ja ajatuksista. Hän on maailman eetoksen kannattaja. Hurskas ja idioottimainen ruhtinas on paljon pahempi alamaisilleen kuin pakana ja oikeamielinen ruhtinas. Hyvä Pirska ja olen faniporukan jäsen.

[Pirska]

Omavanhurskaat ja pietismin mittapuulla jopa jumalan asteelle päässeet sanovat, että eroavaisuuksia on hyvinkin paljon. Minä tykkään Lutteruksen teksteistä ja ajatuksista. Hän on maailman eetoksen kannattaja. Hurskas ja idioottimainen ruhtinas on paljon pahempi alamaisilleen kuin pakana ja oikeamielinen ruhtinas. Hyvä Pirska ja olen faniporukan jäsen.

Miten tämä liittyy otsikon aiheeseen?

[Viisveisaaja]

Täällähän on vaikeita kysymyksiä nykyään.

Oiskohan ero kengän koossa?

Minusta kristitty eroaa siksi, kun ei erotu, vaan on kristittynä ja vielä "huonompana" ihmisenä seassa ja kohtaa siksi lähimmäisensä ei ylhäältä vaan alhaalta.
Siks kun tietää, et syntinenhän minä ja vain armon alla.

[Jampe]

olisiko löydettävissä vaikkapa jotain sellaista autuutta tms., mitä kristityllä on ja josta ei-kristityt (tai ainakin osa heistä) jää paitsi?

Ymmärtääkseni ei. Kaikki maailman ihmiset ovat autuaita eli saman armon päivän eläjiä. Kaikillehan on sama autuus koittanut.
 Olen samoin kuin Juhani, Lutherin jäljillä eli tyydyn toteamaan ihmisestä mieluiten että se on läpeensä mätä paise joka ei tämän elämän aikana parane, ei edisty.

Ainoa pyhyys, puhtaus, on Jeesuksen esirukous. Eikä sitä voida sanoa että kristityllä olisi sen enempää synnintuntoa kuin muillakaan. Usein näyttää olevan päinvastoin.

[Pirska]

Mikä se ero sinun mielestäsi on?

Siihen on täysin mahdotonta vastata tällä foorumilla tulematta väärinymmärretyksi.

[Progressor]

Tätä ketjua lukiessa mieleeni tuli tapaus, joka sattui parisen kuukautta sitten. Olin kävelemässä muistaakseni kaupasta kotiin ja ohitin pitsaa kantavan juopon, joka halusi ruveta juttelemaan. Keskustelin siinä sitten jonkin aikaa etäisen kohteliaasti miehen kanssa, koska tämä vaikutti harmittomalta eikä minulla ollut kiire. Hetken keskustelun jälkeen mies kysyi: "Arvaanko minä oikein, että sinä olet jonkin sortin kristitty?" Menin kysymyksestä vähän hämilleni, koska en tuntenut oloani mitenkään eritysen kristilliseksi, ja vastasin jotain tyyliin "sinne päin". En tiedä, olenko oikea kristitty, mutta ainakin juopolla näytti olevan jonkinlainen käsitys kristittyjen ja muiden välisistä eroista.

[Pirska]

Siihen on täysin mahdotonta vastata tällä foorumilla tulematta väärinymmärretyksi.

Eräillä on piintynyt käsitys toisten ajatuksista: "Se joka väittää, että kristitty ei ole sama kuin ei-kristitty, on fundamentalisti, pietisti, ahtaasta reiästä katsova omavanhurskas tyyppi, joka kuvittelee olevansa paljon parempi kuin tuo ei-kristitty."

Olen minäkin lukenut sen verran Lutheria, että ei hän väitä, etteikö ole mitään eroa sillä, onko ihminen kristitty vai ei-kristitty. Siitähän tässä on väitelty eikä siitä, kuka on kaikkein mukavin tai pirullisin.

[öppiäinen]

Pirska ainakin vaikuttaa tavoittaneen pointin  .

Aloitukseni lainauksessa sanottiin näin:

Syvällä jokaisessa ihmisessä pulppuaa lähde, joka on Kristus. Monet ihmiset eivät tiedä tästä lähteestä mitään. Kristityt sen sijaan, siinä määrin kuin he ovat kristittyjä, ovat tietoisia siitä ja elävät tietoisesti siitä.

Sitten taas Jampen mielestä

Kaikki maailman ihmiset ovat autuaita eli saman armon päivän eläjiä.

Ovatko nämä näkemykset sovitettavissa yhteen? Kaikki ovat saman armon päivän eläjiä, kristitty tietää olevansa sitä ja ehkä tämä tieto tekee vapaaksi jostakin tai johonkin, antaa voimaa? Ihan faktuaalisena toteamuksena tuo, että se tieto voi vapauttaa, ei vaatimuksena että nyt sinun pitää vapautua.

No joo en tiedä, sillä kyselenkin. Kyllähän ahdistuneita kristittyjen Jumalan puoleen huutelijoita piisaa, suorittajia ja näköjään armosta tietämättömiä. Minä ainakaan en ole mikään väittämään, etteivät nämäkin olisi kristittyjä.

[Leena]

Kyllähän ahdistuneita kristittyjen Jumalan puoleen huutelijoita piisaa, suorittajia ja näköjään armosta tietämättömiä. Minä ainakaan en ole mikään väittämään, etteivät nämäkin olisi kristittyjä.

Pitäisikö?

[Leena]

Mutta jos nyt hetkeksi jättäisimme tämän paremmuus- tai pyhyys-vertailun sivuun, niin olisiko löydettävissä vaikkapa jotain sellaista autuutta tms., mitä kristityllä on ja josta ei-kristityt (tai ainakin osa heistä) jää paitsi?

Perinteinen ajatusmallihan on kai se, että ero on siinä että kristitty on menossa taivaaseen ja ei-kristitty helvettiin. (Se on sitten toinen kysymys, voiko jostakin tietää, kuka on kristitty; jotkut tämän määränpää-eron kannattajista uskovat sen tietävänsä ja toiset eivät.) Miten tätä ajattelumallia kommentoisitte?

Itse toteaisin, että käsitit minut väärin jos luit vastaukseni paremmuusvertailuna. Alun perin Nasaretin profeetan ylösnousemukseen uskovia henkilöitä kutsuttiin tuolla nimellä, ja siinä kaikki. Varsin nopeasti alettiin ajatella, että kyseessä oli uhrikuolema "koko maailman syntien" tähden.  Tuon tiedon tulisi kai kaksin tavoin ilahduttaa;  ensinnä ylösnousemus koskee jokaista, toiseksi Jumala ei ole mikään kirjanpitäjä joka räknää syntejämme. Syyllisyyden ylikorostama sielunelämä on ehkä tyypillinen depressiivisyyteen taipuvaisilla henkilöillä heidän uskonnollisuudestaan riippumatta.
.......................................................

Kokonaan toinen asia on, että joku syntyy aikaan ja paikkaan, jossa hän joutuu vakavasti miettimään, mitä hänelle nyt merkitsee olla kristitty. Minusta meitä on ns silitetty myötäkarvaan niin, että toisinaan kyllä olen pyörällä päästäni. Kristus pyytää ottamaan ristin ja seuraamaan, ja se vaikuttaa totalitaarisen pahoissa oloissa kuten    Dosentin maailmassa seuraamista hamaan hirttonuoraan, eikä hän ollut ainoa. Pimeässä korostuu ehkä moraalin merkitys näkyvämmin, samoin niissä natsismia ja kommunismia muistuttavissa totalitarismin massapsykooseissa joissa pitäisi jaksaa ajatella itse.  
..........................................................

Totta ihmeessä jokaisen kohdalle osuu vaikeuksiakin, ja omalla kohdallani jäin miettimään, piittaako Jumala niin pikku detaljeista kuin minun pikku kohtalostani, vai hahmotteleeko hän kansakuntien kohtaloita tai mahdollisesti keskittyy uusien galaksien sommitteluun. Siitä vasta oli riivatun vaikeata päästä eteenpäin, ja inhimillisesti katsoen jäin avutta, sitten   Dosentti kirjoitti tuon minulle että uskova seuraa ja seuraaja uskoo...   ajattelin kokeilla.  Mutta omaa tietään tuskin voi toiselle tyrkyttää.

...........................................................

Last but not least: Sitaatti Samuli Korkalaisen saarnasta viime talvelta: Hyvät ystävät, minä en usko ateismiin. Hän kertoi Hannu Taanilan ja Jaakko Eleniuksen puhelusta. Taanila oli soittaessaan sanonut: Niin niin, te kristityt menette sinne kirkkoon etsimään sitä' Jumalaa. Minun ongelmani on päinvastainen;  minä en pääse Jumalasta eroon.

...........................................................

Totesinpa myös, kuinka mainio paikka kirkko saattaa niiinikään olla,  jos tahtoo pakoilla Jumalaa...   Tankkasin Dosentin "Etiikkaa" ja ahistuin niin että karkasin, ja taksilla vielä, johkin hartaaseen seremoniaan.