Eli koko kristinusko on siis vain sellainen syyllisyydentuntonsa riivaamille sanottu evvk, joka ei tee niistä ainakaan yhtään sen parempia ihmisiä? Eli ei koske meitä, joilla sitä tunnetta ei ole. Lähetystyö on sitä yleistä inhimillisyyttä ja lähimäisyyttä jota harjoittaa kuka tahansa, samoin se paljonpuhuttu seuraaminen. Ainoa ongelma, jonka Jumala ratkaisee, on syyllisyys, ja meidän, joilla on jotain muita ongelmia, lienee parasta etsiä ratkaisua jostakin muualta.
No jos syyllisyys on ongelma, niin siinä toisinaan hyödyttää täyttää lomake BDI ja antaa mielenterveyshoitajan laskea pisteet - se kun on myös vakavan masennuksen eräs oire. En itse niin hullaannu noista kaavakkeista, mutta myönnän että tuo on parhaasta päästä masennusmittari. Masennuksen syy ei välttämättä ole mikään kristittynä olemisen puute. Dosentti
kärsi jaksottain vakavista depressioista myös, mutta vain mielialaoireena, ja olihan hänellä syytäkin niihin.
.......................................
Dosentti
niinikään pimahti eilisestä vastauksesta ja kysyy närkästyneenä olenko ruvennut jaeskelemaan halpaa armoa. Kyllä kuulemma alatielläkin pätee että " vain uskova seuraa, ja vain seuraaja uskoo".
Arvelen, että historian saatossa tuo meillä itse kullakin näkyy toisin. Tässä on saatu syntyä hyvin leppoisiin oloihin hyvinvointivaltioon ja itsenäiseen maahan jossa jokin lampunjalkaan asetettava lamppu ei niin näy, koska on varsin valoisaa. Sen tähden itse mietin totalitarismia, etenkin ateistista sellaista niin paljon, ja kysyn aamulla peilikuvaltani, olisinko natsi, vai natsin uhri. En ole vastausta löytänyt, koska konteksti on perin toisenlainen.
