Mitä pelastus on?

[öppiäinen]

No kun minä nimenomaan en katso syntejäni niin se ei ole minun juttuni. Kysymykseni on muualla. Syntien anteeksisaaminen ei ole siihen mikään vastaus.

[Pirska]

"Vaivatun" turva ainoa, taas kutsut syntisiä...

               

[Leena]

Joo ei taida koskea minua tämä juttu.

Kuulemani mukaan jossain kuolinilmoituksessa todettiin:

62 vuotta hän seurusteli Jumalansa kanssa, molempien suureksi tyydytykseksi. 

tai jotain.  Siinä on simppeleimmillään iloa luomakuntaan kuulumisesta, yhteydestä Luojaan, jota ilman Kierkegaardin sanoin ei voi välttyä tulemasta melankoliseksi, eikä kuolema ole ollut kauhea asia.

[malla]

Saa synnit anteeksi ja pelastuksen Jumalan lahjana.

[Syterskalet]

Kuulemani mukaan jossain kuolinilmoituksessa todettiin:

62 vuotta hän seurusteli Jumalansa kanssa, molempien suureksi tyydytykseksi. 

tai jotain.  Siinä on simppeleimmillään iloa luomakuntaan kuulumisesta, yhteydestä Luojaan, jota ilman Kierkegaardin sanoin ei voi välttyä tulemasta melankoliseksi, eikä kuolema ole ollut kauhea asia.

Mitä luomakuntaan tulee, niin mietin juuri, että Jumala on ollut varmaan hieman itserakas kun loi olion, joka ymmärtää maailmankaikkeuden kauneuden. Jos tämä olisi jäänyt dinosauruksiin, niin tokkopa ne vieläkään ymmärtäisivät mitään tähdistä ja galakseista tai kvanttimekaniikan ihmeistä.

Tässä näkökulmassa ihmisten syntitaakat ja perisynnit ovat turhia keksintöjä, joilla ihmiset kiusaavat itseään.
Pitäisi enemmän keskittyä nauttimaan tästä annetusta mahdollisuudesta tajuta ympärillämme oleva näkyvä ja näkymätön kauneus, niinku!

[öppiäinen]

^Minusta tuossa on pointtia, ja jostakin tuommoisesta suunnasta sitä pelastusta (ts. käsitteen "pelastus" merkitystä) osin ehkä olen etsimässäkin. Mutta pitäisin ne synnit - tai ehkä pikemmin perisynnin, tai synnin yksikössä eli sen jonka Jumalan Karitsa kantaa - kumminkin kuviossa mukana. Kyllä sen huomaa silloin, kun kohtaa ihmisiä, jotka ihan ymärrettävistä syistä eivät kykene maailman kauneutta näkemään tai lähimmäisten rakkautta kokemaan.

(Kauheata kun puhun tällaisia teologisia, kohta vielä luulllaan että uskoisin Jumalan olemassaoloon. Pitäisikö olla sigu jossa muistutan ettei niin luultavasti ole.)

[Pena]

Juice:

Jumala on
vaikka ei uskoisi

[öppiäinen]

^^ Täsmennän tarkoittavani, että luultavasti en usko. Jumalasta en sano mitään (mutta näköjään kirjoitan koko ajan).

[PekkaV]

   Öppis! Ryhdistäydy! Katse yläviistoon ja menoks.

[Sanneli]

Ihmiselle, joka joutuu jatkuvasti kohtaamaan kuoleman (tai lähitulevaisuudessa omansa), taivas varmaan merkitsee iankaikkista elämää.
Ihmiselle, jonka omatuntoa omat virheet ja synnit jatkuvasti piinaavat, taivas varmaan merkitsee syntien anteeksiantamusta.
Mutta ihmiselle, joka on siinä epävarmassa tilanteessa, ettei tiedä, milloin seuraavan kerran voi kutsua jotain paikkaa kodikseen, taivas on ennen kaikkea koti - paikka jossa läheiset ovat lähellä ja jossa saa olla "pahalta piilossa".

Kun on kerran luvattu, että pelastus tarkoittaa iankaikkista onnea, niin varmaan jokainen ajattelee siihen kuuluvaksi eniten kaipaamansa asian.
On tää aikuistuminen vähän ankeeta. Alkaa konkreettisesti ymmärtää asioita kuten taivasikävä.

[AKUANKKA313]

Jokainen tarvitsee armoa odottaessaan huomista.

[Leena]

meinasin tähän siteerata     Dosenttia, vaan kestättekö te enää?  Hänellä on hyvin onnistunut kuva tästä. Uskon voima on valtava:  Se muuttaa kuoleman kasvot.  Koko kuoleman.  No sinnepäin. MuistakaanytihmeessäettäuskomerkitsihänellesitäkuinLutherille.  

Dosentti oli kyllä joks kuolemafriikki. Siitä ei pääse yli. Kun hän sitten viimein ei yhtään tahtonut kuolla, tappoivat. Hän otti asian tyynesti.

[malla]

Jokainen tarvitsee armoa odottaessaan huomista.

Tämä on hyvä. 
Ilman armoa olisi mahdottomuus elää.

[Atanasia]

Pelastus on pellon päästä löytyvät portaat taivaaseen

[Syterskalet]

Tuli vaan mieleen, kun on tämä hanke yksisuuntaisesta matkasta marsiin, että jos ne perustavat sinne siirtokunnan ja joka saattaisi menestyäkin, niin jos täällä maassa tulee maailmanloppu, niin koskeeko se silloin tätä marsin siirtokuntaakin vai pelkästään meitä maalaisia?

Sama kysymys voisi joskus tulevaisuudessa koskea muihin aurinkokuntiin perustettuja siirtokuntia, jos rahkeet siihen koskaan riittävät.

Tätä ongelmaa ei olisi ehtinyt syntyä, jos Jeesus olisi palannut maan päälle saman sukupolven aikana kuten lupasi.

Pitäisikö näiden siirtokuntalaisten pidättyä lähetystyöstä, kuten muutenkin on viime aikoina ehdotettu? Jos nimittäin siellä toisessa aurinkokunnassa on sen verran älyllistä elämää, että ovat jo ehtineet kehittyä vääräuskoisiksi?